perjantaina, joulukuuta 31, 2010

Have a Great One!

Kuin Utahissa ikään toivotaan, että kaikilla on hyvä, tai oikeastaan loistava! Niin vuodenvaihde kuin tuleva vuosi!

keskiviikkona, joulukuuta 29, 2010

Puhu oikein

Helsingin Sanomat ovat julkaisseet Suomi-nuoriso-sanakirjan. Sanakirjan höysteenä on juttu kielen muuttumisesta.

ei taitaisi meidän äIti, aito stadilainen, ymmärtää enää paljoakaan. Eikä nuo sanat minusta ole slangia vaan nuosrten suosikkisanoja. Slangi on minusta Stadin murre, kuten Savossa, Karjalassa, Turussa, Porissa, Lapissa jne. on omansa. Ei kai murre noin nopeasti muutu kuin jutussa kerrotaan.

Suosikkisana on nyt "jebaa". Jutun mukaan uusi sana, mutta minä väitiän toista. Kyllähän jep- ja jepa-sanoja on jo käytetty pitkään. Pelikentillä on kuulunut noita edellä mainittuja ja myöskin jabaa-huutoa jo toistakymmentä vuotta.

Jutussa mainitaan myös kerran v:llä alkava sana, joka on minusta nuorison eniten käyttämä sana. Paikalla ei ole väliä, myöskään mielenlaadulla ei ole väliä, ei merkkaa onko hyvä vai huono juttu, mutta aina pitää lisätä v***u joka paikkaan. Milloinkohan sen suosio vähenee? Minä en ainakaan tykkää sanasta yhtään. Pahinta minusta vielä on, että v-sana pitää kirjoittaa myös lähes jokaiseen postaukseen Facebookissa.

Oho

Kylläpä ilme synkkeni, vaikka koitin sada blogin parrasvaloihin.
Mennään nyt tällä sen aikaa, kun keksin jotain parempaa. :)

Hyvä naiset

Tällä kertaa suomalaiset naiskirjailijat.


Hauskasti kuvaan tulleet kirjat olivat kaikki punaisilla kansilla, tai ainakin selkämyksillä.

Mutta kirjailijoihin. Sofi Oksanen on uuden polven kirjailija, joka kirjoittaa todella sujuvaa ja vaikuttavaa tekstiä. Olen lukenut häneltä Stalinin lehmät ja Puhdistuksen. Baby Jane pitää vielä lukea jossain vaiheessa.

Leena Lehtolaiselta olen lukenut lähes kaikki kirjat. Vain muutama uran alkuvaiheen teos on lukematta. Minne tytöt kadonneet on uusin Maria Kallio-sarjaan kuuluva dekkari. Kirja kertoo muslimiperheistä Suomessa. Satuin lukemaan kirjan huivipäiden keskellä Marokossa, joten tunnelma oli hyvin autenttinen. Kuten Maria Kallio-kirjat, myös monet muut Lehtolaisen kirjat ovat dekkareita. Lehtolaiselta on ilmestynyt joulun alla myös Taitoluistelun Lumo-niminen kirja, jossa kerrotaan kaikki taitoluistelusta. Selasin kirjaa vähän ennen joulua, mutta se on saatava luettavaksi kokonaan piakkoin. Leenan teksti on todella sujuvaa ja monipuolista, sitä on kiva lukea ja se ahmii lukijan helposti mukaansa.

Anja Snellmanin kirjoista olen itse asiassa lukenut vain tuon Lemmikkikaupan tytöt. Kirja on hyytävä tarina, joka on kirjoitettu todella realistisesti. Jatkossa pitää lukea muitakin Anjan kirjoja.

Joululahjapostauksessa oli esillä Riikka Pulkkisen kirja Totta. Riikka on myös uudemman polven kirjailijoita. Hänen esikoisteoksensa Raja oli hyvin mielenkiintoinen ja realistinen tarina. Totta-kirjaa on kehuttu vielä paremmaksi, joten yritän päästä mahdollisimman nopeasti sen kimppuun.

PS. kiitos MinkkiP:lle, joka on johdattanut minut kirjojen maailmaan ja jolta olen saanut niin hyviä vinkkejä kuin ihan fyysisiä niteitäkin!!

tiistaina, joulukuuta 28, 2010

Ei lämmin luita riko

Noranblogista ei ole tulossa mitään tyyliblogia, mutta vaatteet ovat olleen jotenkin viime aikoina mielessä. Niinpä niistä on tullut otettua kuvia, huonoja sellaisia, ja kuviahan minä tänne halusin.

Etelä-Suomessakin pakkaset ovat vilkkuneet jopa -20C alapuolella, joten on tarvittu kunnon talvivarusteita. Tuli huomattua, että minullahan on ihan kiva kirjo talvitakkeja. Kaikkia, paitsi turkkeja, tulee käytettyä ihan säännöllisesti. Eniten käytän kuitenkin lyhyttä villakankaista (Tom Taylor), koska se näyttää hyvältä, mutta sopii myös autoilijalle, pitkää valkoista (Vero Moda), koska ne näyttää hyvälle ja on lämmin, sekä pinkkia teknisempää (Peak Performance, koska se on lämmin ja sopii rennompaankin menoon.


















Tässä vielä koko talvirepertuaari poislukien kaksi turkkia, jotka ovat varastossa säilytyksessä, pitkä ja lyhyt, molemmat mustia ja kiharaista karvaa. Ovat perintöä Mummilta ja Isomummolta. Isomummon turkista tehtiin joskus Äitille lyhyt turkki, joka on löytyy nyt minulta. Ylähyllyllä on vihreä suosikkihattu ja hattupino, jossa päällimmäisenä enemmän käytetty musta huopahattu. Hattujen vieressä kaksi isoa villashaalia. Kaapin alaosassa saappaat rivissä. Kaikki eivät valitettavasti mahtuneet kuvaan.


Harmaa pitkä takki on yli kymmenen vuotta vanha. Se on itse asiassa ostettu postimyyntinä H&M:ltä, ekä maksanut kuin noin 150 markkaa. Takki on pysynyt todella hyvänä ja tykkään sen istuvuudesta ja pituudesta sekä hupusta.

Takkien ohella pitää tietenkin käyttää kaulaliinoja, huiveja, pipoja, hattuja ja hanskoja, ettei kylmä pääse millään iholle. Niitä löytyykin vino pino jos minkä väristä ja mihin tarkoitukseen. On pipoa ja baskeria, korvaläppiä, sormikkaita, rukkasia, villalapasia, nahkahanskoja ja vaikka mitä.

Tulkoon siis millainen pakkanen tahansa, minä olen valmistautunut. :D

Tyylikkäämpi huominen?

Valittelin vähän aikaa sitten, että tyyli on hukassa, eikä löydy mitään päällepantavaa. Tuli kaivettua vaatehyllyjä ja kyllähän sitä löytyi. Niitä tyylikkäämpiä vaatteita pitäisi vain käyttää, eikä piilotella taaimmaisena tai alimmaisena.

Ongelmana mulla on, että henkarivaatteet ovat hieman piilossa. En näe niistä pääasiassa kuin yhden kerrallaan ja esim. paitapuseroita on jopa vaikea kaivaa esille, kun ovat taaimmaisena. Nyt laitoin jakut ja paitapuserot eturiviin, sillä ne mukavat hupparit muistan ja löydän kyllä, vaikka olisivatkin taaimmaisena. Samalla laitoin esille huivit, joita tykkään isojen korujen ohella käyttää paljon. Koruthan minulla ovat roikkuneet jo keväästä esillä. Nyt niitä on tullut jopa käytettyä, kun törmään niihin vaatteita ottaessani.

Laitoin myös vyöt eturiviin, että käyttäisin niitä enemmän. Ne ovat olleet nimittäin ihan taaimmaisena, eikä ole tullut käytettyä kuin paria hassua. Komeroa penkomalla löytyi myös vaatteita, jotka olin täysin unohtanut. Mietin miksen ole niitä käyttänyt ja miksi aina valitan, ettei ole paitoja, vaikka onhan niitä. Tänään tuli jopa tilattua neljä paitaa lisää ASOS.comin alesta, kun oikein varta vasten suositeltiin. Oli muuten eka kerta vaatteiden nettiostamista, joskus hamassa menneisyydessä postimyynnistä on kyllä tullut tehtyä hankintoja. Mutta löytyihän sitä vastaus myös paitaongelmaan, nimittäin housuista. Minulla on vain sinisiä, hyvin tavallisia farkkuja ja epämukavilta tuntuvia suoria housuja. Joitakin shortseja löytyy, joita tykkään käyttää myös talvella, lähinnä saappaiden ja leggingsien tai paksujen sukkahousjen kera, tottakai. Mutta minulta puuttuvat täysin siistit tummat farkut ja mukavat mustat housut, joiden kanssa sopisi mainiosti koristellumpikin paita, eikä aina tarvitsisi mennä trikoopaidoilla. Pitää varmaan lahjoa oma stylisti mukaan kaupoille, koska hän osaa kertoa, että millaiset housut istuu parhaiten juuri minulle, *vinkvink. Samalla pitää hankkia myös muutama ohut T-paita (pitkä- ja lyhythihainen), jonka voin laittaa vähän paljastavampien paitojen alle ainakin näin pakkasella.

Tähän ajattelin laittaa iltaisin seuraavan päivän vaatteet.

Nyt siinä on liivi, jonka karvahuppu on niin iso, ettei se mahdu henkaririviin. Vyö on lainavyö ja vaatepuussa, että muistan palauttaa sen.

Tässä pari lempiasuani. Ensin sininen pitkä poolopaita, jota käytän leggingsien tai kireiden fakkujen ja saappaiden kanssa. Mukana myös vyö antamassa vartalolle muotoa ja huivi, jonka kerran tiputin lentokentälle, mutta löysin sen löytötavaroista. Ihan suosikki. Eihän vyö ja huivi ole samaa väriä, mutta ei näytä minusta liian pahalta. Toisena kotkirppikseltä ostettu tunika, jossa ihania ukkeleita ja kaulus, joka käy korusta. Jalassa tylsät farkut ja mukavat UGG'sit. Ensimmäinen on ihan ok tyylikäs, mutta toinen mukava. Labrassa työskennellessäni toinen asu on sopiva, koska puhdastilahaalarin alla on pakko olla farkut ja vaatteet pitää olla joustavat.

maanantaina, joulukuuta 27, 2010

Pukin tuomaa

Eihän meillä aikuisten luona pukki käynyt, mutta lahjoja tuli silti muutamia. Minäkin olin ollut sen verran kiltti, että sain pari pakettia ja pari kirjekuorta.

En oikein osannut vastata mitään, kun minulta kysyttiin mitä haluan lahjaksi. Tuntui, että minulla on kaikkea ja sitä mitä haluisin ei voi joko ostaa tai sitten sitä on vain vaikea ostaa. Tarvitsisin ihan oikeasti siistejä vaatteita, mutta eihän sellaista voi ostaa ilman sovitusta. Ja olisin halunnut lisää lomaa, lisää vapaa-aikaa ja muutaman kilon kropastani pois. Ei niin kovin helppoa...

Paketeistä löytyi kuitenkin kaikkea kivaa. Pipoja ja hattujahan ei ole koskaan liikaa, joten niitä tuli mainittuakin kysyjille. Suojelusenkeli avaimenperäkin on aivan mielettömän ihana, oikein Swaroksin kivin koristeltu.


Ja kun olen nyt innostunut lukemisesta ja ruuanlaitosta, niin kirjat ovat aina paikallaan. Riikka Pulkkisen Totta oli ykköstoive, lisäksi myös Jo Nesbo, jota tulikin oikein puoli tusinaa (Lepakkomies 1997, Torakat 1998, Punarinta 2000, Suruton 2002, Veritimantit 2003, Lumiukko 2007)


Jouluna tuli harrastettua liikuntaa monta tuntia. Tosin kylläkin sisätiloissa ja pelikonsoliavusteisesti. Aattona heitettiin frisbeegolfia ja petankia, joulupäivänä lyötiin biitsiä ja heitettiin taas kiekkoa frisbeegolfissa ja tapanina otettiin viimeisetkin mehut biitsistä irti. Olkapää kiroili, kun ei tullut lämmiteltyä. Myös aivonystyrät hierottiin teräviksi Rummikubilla. Aivan mielettömän hauska peli.

Joulu meni jo

Joulu se mennä hupsahti ohi ihan sujahtaen. Eipä tuossa vapaapäiviäkään ollut kuin kolme. Lisää olis kaivannut, jo ihan nukkumisen vuoksi, saati sitten kaiken hauskan lisäämiseksi.

Jouluaaton keli oli rapsakka. Pakkasta oli täällä pääkaupunkiseudullakin -25C. Mutta sekös teki kelistä kauniin. Aurinko paistoi ja paljasti puhtaat talven värit, sinisen ja valkoisen.

Vihreän

Aurinko


Jouluruoka maistui hyvin. Tarjolla oli alkupalaksi lohitartaria, siikaa, savulohta, graavilohta, porocarpacciota, kotijuustoa ja paljon muita herkkuja. Varsinasiin jouluruokiin kuuluivat maksa-, lanttu-, peruna- ja bataattilaatikko, kinkku ja rosolli. Jälkiruokana oli vadelmajäädykettä ja glögi-juustokakkua. Harmi ettei yhtään kuvaa tullut otettua joulupöydästä tai muistakaan ruuista. Kuvaan sen sijaan pääsivät suklaat, joita tuli nautittua ihan liikaa, vaikka en niistä oikeastaan tykkääkään.


Äiti oli pistänyt esille joulua parhaimmillaan. Oli kynttilöitä, lyhtyjä, tonttuja, poroja, kaikkea kaunista mitä jouluna voikaan ajatella. Takapiha näytti tältä:

"Lumiset" oksat sisällä.

Joulukuusi

Kaikkea




Mitenkään jouluun liittymättä, mutta joulunaikaan kuvattuna, meillä on harvinaisesti kaikissa kolmessa orkideassa yhtä aikaa kukkia. Kuinka kauniita ne ovatkaan, vaikki vähän erilaisia.

tiistaina, joulukuuta 21, 2010

Tyylin hakemista

Vuosien myötä olen tullut yhä kiinnostuneemmaksi tyylistä ja vähän muodistakin. Myös sisustaminen ja ruokajutut kiinnostavat yhä enemmän. Jo jonkin aikaa olen siis etsiskellyt ja hakenut omaa tyyliäni ja yrittänyt löytää niitä omia juttuja. Apuna minulla on ollut jo muutaman vuoden MinkkiP ja Tea, joiden kaapeista ja vaatehuoneista on päätynyt useampi asuste omaan garderoobiin. Samalla he ovat spekanneet, että mikä sopii minulle tyyliltä ja mallilta.

Käytän paljon käytännöllisiä ja mukavia vaatteita. Tykkään huiveista ja joskus käytän isoja kaulakoruja. Haluaisin yleensä pukeutua hieman asiallisemmin ja tyylikkäämmin kuin mitä nyt pukeudun. Valitsen kuitenkin vaatteet yleensä vasta aamulla ja silloin mukavuus, helppous ja lämpö ovat pääroolissa. Esimerkiksi tänään minulla on päällä trikoopaita (Global Sport), lämmin liivi (Puma), farkut (Vero Moda, kirppislöytö) ja koristeena kaulaliina (Tie Rack). Kengät (Merrel) ovat myös mukavat talveen. Siäsllä kuitenkin työkengät (Jalas).


Vaatteet ovat minusta usein liian kalliita. Haluaisin tehdä vaatteita enemmän itse, mutta aika on vähissä. Haluaisin myös käyttää enemmän hameita, mutta sopivia on vaikea löytää. Tällä hetkellä suosikkivaatteet ovat joko farkut tai legginsit ja tunikat. Yritän löytää uusia ideoita ja tyylejä myös lehdistä. MeNaiset luen joka viikko ja silloin tällöin Elleä, Trendiä, Gloriaa, Annaa ja muita naistenlehtiä. Silti tuntuu, että omalla vaatehyllyllä ollessani ideat katoavat ja päädyn aina samoihin kuteisiin. Ja vaatekaupassa on vain kaikkea muuta kuin mitä mielikuvissa. Juhlatilaisuudet ovat erikseen. Niihin tykkään panostaa. Juhlatilaisuuksia on vain todella harvoin, poikkeuksena tämä syksy, milloin paljettikorkkarit ovat olleet jo monta kertaa jalassa.

Vaatteiden ostajana olen surkea. Yleensä menen kauppaan ajatuksella, että nyt ostan bisnees-tyyppistä ja enemmän töihin sopivaa tyylikästä vaatetta. Silti kotiin kantautuu pääosin sporttivaatetta. Tässäkin taustalla on usein hinta. Sporttivaatteelle annan enemmän arvoa ja olen niistä valmis maksamaan enemmän, sillä näen paremmin niiden tekniset ominaisuudet kuin työvaatteen ulkoisen arvon. Viime aikoina olen jo osannut hieman paremmin tehdä valikoituja päätöksiä kokonaisuutta silmällä pitäen. Mutta harvassa ne kerrat silti ovat, vielä.

Entä sisustus ja ruoka. Rakastan ruuanlaitto ja syömistä. Tykkään yksinkertaisesta sisustuksesta ja kaikesta ruuasta. Melko helppoa. :) Tai ainakin niin voisi ajatella. Sisustuksessa haluaisin kuitenkin käyttää enemmän yksityiskohtia ja vaihdella värejä ajankohtien mukaan. Tämän hetkinen kotimme sallii sen kyllä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nytkään ei ole yhden yhtä joulukoristetta esillä. Ehkä kotona tulee vietettyä liian vähän aikaa, kun siihen ei ehdi kunnolla panostaa. Ruokapuolella taas mennään liian usein ajanpuutteen vuoksi helpoimman kautta. Helppous taas aiheuttaa monesti tuttuja ruokia ja samoja makuja kuin aina. Minulla on miljoonia reseptejä ruokakirjoissa ja lehdistä, suurin osa niistä kyllä odottaa vielä mapitusta ja katergorisointi, mutta käytän hyvin hyvin harvoja. Ja usein etsin nopeuden ja helppouden takia reseptin netistä. Tähän tulisi saada muutos. Haluaisisin tietokoneelle tai verrkkoon tietokannan, johon voisin skannata mieluisimmat reseptini ja hakea niitä sieltä helposti. Tai ehkä pitäisi ottaa mallia kaverilta, joka etenee kokkauskirjaa sivu kerrallaan.

Kaikissa tyyliasioissa minua vaivaa ajan- ja luovuudenpuute. Aikaa saa toki panostettua sille, mille itse halua, mutta miten saisi lisää luovuutta tai puristettua itsestään sitä luovuutta, joka siellä piileksii. Uskon nimittäin, että minulla sitä siellä on, vaikka se ei jokapäiväisessä elämässä näykään.


Koska oma luovuus ja kekseliäisyys tuntuu olevan usein hukassa ja vaatekaapissakin "vääriä" vaatteita, niin otin seurantaan pari suomalaista tyyliblogia. Niitä löytää helposti Indiedaysin sivuilta, jonne on koottu useamman bloggaajan joukko yhteen. Katsotaan, jos sieltä löytyisi uutta ideaa ja minäkin siitä innostuneena alan tehdä enemmän itse vaatteita, kuvata niitä ja esitellä teille.

Jotain rajaa

Hesarissa on juttu otsikolla "Ysiluokkalaiset listasivat epäsuosioon johtavat teinin tyylirikot" Apua, ei ole helppoa olla teini!

Kaikki on tarkkaan rajoitettu, mitä saa pukea päälle, mitä harrastaa, mitä musiikkia kuunnella ja mitä ajatella. Ei minusta 1990-luvun KArkkilassa ollut ihan noin tiukkaa, vaikka kyllähän sielläkin nuoret luokiteltiin ja oli melkoisesti koulukiusausta. Itse oli sen verran oman tien kulkija, ettei juuri välittänyt muiden mielipiteistä, vaan teki minkä parhaaksi näki ja yritti olla mahdollisimman tasapuolinen kaikille muille.

Vielä hirveämpää olisi ollut, jos tuossa listassa olisi ollut, että hyvä koulumenestys on tyylirikko, tai että ei saa olla köyhät vanhemmat. Pohjois-Tapiolan koululaisilla ei tosin sellaisia taida ollakaan. Tuon listan perusteella ymmärtää k yllä, että teinin elämä on rankkaa ja sitä pitää jotenkin purkaa. Mutta mistä tulevat noin rajoittuneet mielipiteet ja kapea maailmankatsomus? Luulisi, että suomalaisilla olisi hyvät näköalapaikat läpi maailman ja täällä ymmärrettäisiin, että asiat ovat oikeasti hyvin ja tuon hyvän takana on juuri mielipiteiden vapaus, laaja valikoima kaikkea ja oikeus olla oma itsensä.

Keskustelua

Kutsuin Marraskuun alussa kaikki testaamaan PB:tä messuille. Tämä lyhyt ja hyvin vähäsisältöinen postaus aiheuttikin keskusteluryöpyn blogissani. Anonyymit ihmiset kritisoivat minua tuotteen markkinoinnista ja arvostelivat kovaan sävyyn hyväuskoiseksi hölmöksi. Kommentteja postaukseen on tähän mennessä tullut jopa 51. Postaus on linkitetty myös Tiede-lehden keskustelupalstalle seuraavin saatesanoin: "Näköjään diplomi-insinööreilläkään ei riitä luonnontieteellinen koulutus".

Keskustelu on minusta huvittava. Minä olen omien kokemusten ja oman tieteellisen ymmärryksen perusteella suositellut muille ihmisille tuotteen testausta, koska minulla on hyviä omia kokemuksia. Mutta tämä on joillekin maailmanpelastajille liikaa. Heistä koko tuote on huijausta, koska eivät ole saaneet valmistajalta tarkkaa teknistä selitystä tuotteen toiminnalle. Heidän mukaansa ainoa vaikuttava tekijä on lumevaikutus. Heillä ei ole käytännön kokemusta tuotteesta, eivätkä he ole tuotetta testanneet. Minusta jo lähtökohta väittelylle on ollut aika hatara.

Minä olen kirjoittanut tätä blogia yli neljä vuotta ja minun valintani on ollut olla esillä omana itsenäni. Harkitsen hyvin tarkkaan mitä kirjoitan ja kirjoitan vain omalla kokemuksella hankituista mielipiteistäni. Voi hyvin olla, että mielipiteet muuttuvat ajan myötä, mutta silloin niille täytyy olla jokin peruste. Jos luette tuota kommentointia, niin muut kuin minä ja mieheni eivät siellä omalla nimellään kommentoi. Se on minusta jokaisen oma valinta, mutta minusta on asiatonta julkisesti, esim. linkittämällä eteenpäin, lähteä mollaamaan niitä, jotka ovat esillä omana itsenään. Sinänsä sillä ei ole mitään väliä, sillä kuten sanottua olen omien mielipiteitteni takana 100%, mutta luulisi ihmisillä sentään jonkinlainen kansalaismoraali vaikuttavan takaraivossa...

Villin keskustelun innoittamana tsekkasin myös blogini tilastoja. Jännää oli, että top 10 hakusanan joukossa ei ollut esim. kyseistä tuotetta, koska sitä on haettu blogistani vain kerran, vaan sieltä löytyivät hakutermit "noran blog skiexpo", "noran blogi diplomi-insinööri", "noran blog skiexpoon" ja "noran skiexpoon". Jokaista näitä oli haettu noin kymmenen kertaa, mikä tarkoittaa, että varsinaista tuotetta ei oltu haettu, vaan nimenomaan tuota keskustelua. Hassua! Keskustelu lisäsi toki myös kävijöitä blogissani. Mutta ei loppuviimein hirveästi, juttua on luettu kaikenkaikkiaan 378 kertaa, suurin osa noin viikon aikana. Keskustelu siis maksimissaan tuplasi blogin kävijämäärän huippupäivinä. Keskustelun lukijat eivät ole silti vierailleet muuten blogissani, sillä tuolle sivulle tulleet, ovat myös poistuneet samalta sivulta. Harmi.

Nyt keskustelu on hiipunut PB-postauksen suhteen. Ehkä jonakin päivänä aiheutan vastaavanlaisen keskutelun jollain muulla aiheella. Kyllähän se pistää miettimään, että ja pohtimaan asioita laajemmalla näkökulmalla ja antaa myös osviittaa kuinka erilaisia ihmisiä maailma päällään kantaa.

PS: Tiede-lehden keskusteluissa ajatellaan ja ihmetellään myös näin:
"Ei kaikilla ole edellytyksiä luonnontieteelliseen koulutukseen, eikä asioiden ymmärtämiseen, heistä tulee mm. urheilijoita."
"Näköjään joistakin tulee insinöörejä ja urheilijoita."

maanantaina, joulukuuta 20, 2010

Viimeisimmät kuulumiset

Ennen kuin päästään mun lupaamani lista loppuun, niin tässä viimeisimpiä kuulumisia.

Väsymys. Viittaan tässä myös jo mainitsemaani aiheeseen stressi ja ruoka. Lomaviikolla tuli nukuttua mukavasti, jopa 12h per yö. Silti unta olisi vielä riittänyt enempäänkin. Lomaviikon jälkeen palattiin taas 7-8 tunnin yöuniin ja nyt ollaan taas niin uuvuksissa. Uupumus aiheuttaa stressiä, jota nyt on muutenkin sekä töiden että vapaa-ajan joulukiireiden takia, joten ei olla ihan parhaimmassa terässä. Stressi taas aiheuttaa mielihaluja. Joten hysin syksyllä alkanut kropanmuokkaus on saanut kovan kolauksen. Lisääntynyt sokeri taas väsyttää lisää ja ollaan aikamoisessa kierteessä. Onneksi joulu on pian ja moni deadline ajoittuu vuoden loppuun. Ensi vuosi voidaan siis aloittaa (taas) totuttelemalla kroppaan tiukkaan ruokavalioon ja yrittämällä stressata vähemmän. Väsymyt nimittäin meni viime viikolla jopa siihen pisteeseen, ettei voinut treenata ja olo oli surkea. Kolmen tunnin iltaunet tasoitti tilanteen, mutta väliin jäi kahdet treenit ja kaikki kotijutut.

Harry Potter 7, Kuoleman Varjelukset Osa 1. Ollaan Äitin kanssa käyty katsomassa kaikki Harry Potter-elokuvat yhdessä, nyt tämä viimeisinkin. Olemme molemmat lukeneet kaikki kirjat, mutta valitettavasti tästä viimeisestä on jo vähän aikaa. Elokuva oli kuitenkin minusta paras koko HP-sarjassa. Koska kirja on jaettu kahteen elokuvaan, niin siinä oli todella paljon yksityiskohtia kirjasta. Tietenkin osassa oli oiottu ja jotain oli jätetty pois ja tapahtuuhan kaikki paljon nopeammin kuin kirjassa, mutta silti minusta oikein hyvä kuvaus. Kuten kirjassakin tässä oli eniten jännitystä ja draamaa. Hassuinta oli, että näyttelijät ovat kasvaneet jo todella aikuisiksi. MIehillä on partaa ja lihakset, naisilla tyttömäiset piirteet ovat muuttuneet naisellisiksi. Sarjaa seuraamattomille suosittelen perehtymistä aiheeseen ennen elokuvan näkemistä.

Villi Väinö,
Kosmos
, Le Bonk ja Teatteri. Lauantaina oli vuorossa tyttöjen ilta. Ilta lähti liikkeelle biitsiltä, josta lopulta lyöttäydyimme peliseuramme mukaan loppuillaksi. Ensin mauttomat mmehu-glögit Villi Wäinössä, sitten ruokaa Kosmoksessa, minulle alkuun juustokuorutettuja etanoita, pääruuaksi loimutettua nieriää mätikastikkeen ja nokkosrisoton kera ja lopuksi samppanjasorbettia. Oikein maukasta! Kosmos oli uusi tuttavuus minulle. Ja kuten tyyliin sopi, paikalla oli paljon hyvinkin taiteellisia ihmisiä, oli myös isoäiti lapsenlapsen kanssa, julkkiksia ja pyörähtiväthän tiernapojatkin laulamassa. Pöytäkaverit söivät suurimmaksi osaksi paikan erikoisuutta tartar-pihviä.

Ruokailun jälkeen syksyllä avattuun Le Bonkiin. Illan teema oli Balkan Fever. Eipä tarvinnut kovin kauan balalaikaa kuunnella ja ripaskaa tanssahdella ennekuin paikka vaihtui Teatteriin. Sen verran erikoinen oli musiikkitarjonta. Teatterissa musiikki oli hurjasti parempaa ja tanssilattia kutsui läpi illan. Hauskaa oli ja myöhään meni. Niin myöhään, että taksijonot olivat aivan liian pitkät, joten oli pakko etsiä bussi. Oikea bussi löytyikin kaverille, mutta oma reitti osoittauui hieman haasteelliseksi. Jouduin kävelemään pari kilsaa ennenkuin ensimmäinen taksi Espoosta löytyi ajamaan minut kotiin. Onneksi oli hyvin päällä ja talvikengät, eikä Espoossa tuullut ollenkaan niin paljon kuin Helsingissä.

Sunnuntaina tulikin lunta sitten kunnolla. Vaikka tunnin teki lumitöitä jo illalla, niin aamulla oli paikalla uusi satsi. Onneksi lumi on pumpulimaista pakkaslunta, joka on todella kevyttä. Lisääkin saa tulla, minä tykkään kyllä!

torstaina, joulukuuta 16, 2010

Satsi luvattua

Tuli tuossa luvattua, että kirjoittelen muutamista aiheista. Ja kun tuli luvattua, niin kirjoitellaan sitten. Otetaan tähän satsiin Kynsilaukka, iloiset aikuiset, Talvisirkus ja Jackass 3D.

Olen vetänyt muutamat biitsitreenit uudella ja upealla Biitsi.fi Areenalla Salmisaaren liikuntakeskuksessa. Ohjattavina on ollut lähinä aikuisia. On ollut hienoa huomata, että aikuisiltakin löytyy yhä innokkuutta, leikkimieltä ja virtaa. Nimittäin, kun aikuiset laitetaan hiekalle ja annetaan heille pallo, niin jalat liikkuvat, pallo lentää, mutta kuulo ja keskittymiskyky katoaa. Sinänsä ihailtavaa ja mahtavaa, mutta ohjaajan näkökulmasta hieman rasittavaa. ;)

Biitsi.fi Areenan hiekka on koneistettua kvartsihiekkaa, joka on todella rankka alusta liikkua. Tämä ei onneksi ole haitannut aikuisia, vaan he juoksevat, ryömivät, heittäytyvät ja syöksyvät hiekkaan vielä viimeisilläkin voimillaan. Useinhan into loppuu, kun ei enää ole niin helppoa kuin aluksi, mutta hiekalla into voitta voimat ja mennään lähes raahautumispisteelle asti, kunnes on pakko siirtyä tauolle tai saunaan. Hikoiluhan hallissa alkaa ensi minuutilla, sillä hallin lämpötila on +26C. Ja hieno, valkoinen hiekkahan tarttuu hikiseen ihoon kuin liimattuna. Sekään ei tunnu pahalta, vaan enemmänkin on ylpeyden aihe!

Sitten muihin aiheisiin. Vierailimme ystäväni Minnan kanssa Kynsilaukka-ravintolassa tässä taannoin. Olen kuullut jonkun verran kehuja ravontolasta ja onhan sillä pitkät perinteet. Vierialu oli kuitenkin pieni pettymys. Söin nokkoskeittoa, jossa oli päällä yrttiöljyä ja piparkakkuja ja jälkiruuaksi Oolannin pannukakkua. Keitto oli todella kermainen ja jäi ihan kitalakeen kiinni, piparkakut eivät sopineet minusta keittoon ollenkaan. Kynsilaukan valkosipulihöystöt olivat liian viomakkaita ja pannukakku oli kylmää ja mautonta. Minnalla oli parempi onni, ainakin hänen kala-annoksensa oli kuuleman mukaan maittava ja jälkiruokaletut hyviä.

Myös jonkin verran on tullut käytettyä itseäni ulkona viihteen merkeissä. Kuten Talvisirkus Sikaa katsomassa ja Jackass 3D:tä kauhistelemassa. Talvisirkus oli oikein mukava, varsinkin kun seurana oli 7-vuotias akrobaatti. Ehkä hiukan liikaa oli jonglöörausta varsinkin, kun aina temput eivät olleet täysin onnistuneita. Akrobaatit olivat taitavia ja tanssiesitykset vauhdikkaita. Väliajan pulla oli myös oikein maukas.

Jackass 3D on amerikkalaisen rämäpääryhmän tekemä elokuva, jossa esiintyvät myös suomalaiset Duudsonit. Siis aimo annos toimintaa, kipua ja viihdettä. Hidastetut, 3D-kuvatut kohtaukset olivat kieltämättä vaikuttavia. Näki todella tarkasti kuinka posken, vatsan, takamuksen tai minkä tahansa kohdan iho menee rullalle. Temput olivat tällä kertaa hyvin omakohtaisia. Olen nimnittäin nähnyt tältä ryhmältä paljon vahinkoa sivullisille, mutta nyt he kärsivät ihan itse omissa stunteissaan. Mieleenjäävimmät temput taisivat molemmat liittyä paskaan, ei hyvä, koska olivat niin karmaisevia. Tietysti joulupukki ja -tonttutemppukin jäi mieleen ja härkätaistelu. Myös iso vesiallas ja aidan yli vesiskootterilla ajaminen. Ihan kohtalaista viihdettä, mutta vielä parempaa olisi ilman paskajuttuja.

keskiviikkona, joulukuuta 15, 2010

Farang

Farang on moderni kaakkois-aasialaisen keittiön ravintola Töölössä. Aivan mieletön! Suosittelen ehdottomasti maistelumenuja ja viinimenuja niiden jatkoksi. Maut ovat todella upeita, puhtaita, rikkaita, monipuolisia ja maistuvia. Annoksissa on riittävästi ainakaan täyttämään minun vatsani ja viinit sopivat täydellisesti jokaiseen ruokalajiin. Pitää vaan varoa joutumasta kahden viinilasin koukkuun, siinä vaiheessa, kun laseja on neljä, on jo todella pulassa.

Samana iltana tuli vierailtua myös Kallessa, siis Kaarle XII:ssa Kasarminkadulla. Kallehan on kuuluisa torstai-illoistaan. Silloin sinne kokoontuu erityisesti talouspuolen ihmisiä ja muitakin torstaina liikkeellä olevia.

Kun oli pikkujouluaika kyseessä, niin paikalla oli entistä enemmän väkeä ja suurimmalla osalla puvut päällä. Tai ainakin niin minä tilanteen luin, vaikka en ennen paikalla ollut ollutkaan torstai-iltana. Narikan väki ei kuitenkaan ollut kovin pikkujoulutuulella, kun yritin tarjota säilytykseen ilmapalloista tehtyä päähinettä, niin sitä ei vaan otettu vastaan. Niinpä piti kulkea osittain hattu päässä, joka teki kampauksesta sähköisyydellään oikein näyttävän ja osittain päähine kädessä. Päähine oli niinkin näyttävä, että ainakin viisi kertaa se meinasi lähteä uudelle omistajalle.

tiistaina, joulukuuta 14, 2010

Rukan reissu kuvina

Rukalla tuli kaikkina kokonaisina päivinä laskettua ja kolmena päivänä hiihdettyä. Pakkasta oli -10C - -22C ja luonnonlunta 20cm. Lumetus oli päällä kaikkina arkipäivinä, joten lunta oli kuitenkin rinteissä ja vähän ympäriläkin enemmän. Lumetus vain toi rinteisiin vähän ylimääräistä kosteutta, joka kovensi olosuhteita melko lailla. Taukoja piti pitää maksimissaan 1,5h jälkeen, vaikka oli mononlämmittimet ja hyvät varusteet päällä. Pakkanen toi haasteita myös hiihtoladulle, kun tällä hetkellä etenen vain luistelutyylillä. Yli -20 C pakkasessa se ei nimittäin ole paras laji, kun luistoa ei vaan ole.

Joka päivä satoi lunta, mutta ei sitä kovin paljon viikon aikana kertynyt kokonaisuudessaan. Kahtena päivänä tuli laskettua suksilla ja neljänä laudalla. Suksilla laskeminen on minulla vähän haasteellista, vaikka nyt onkin paljon rennommat sukset kuin kilpapuikkarit, koska oikea lonkankoukistaja on niin jumissa, että koko reisi puutuu jo ensimmäisessä laskussa. Onneksi oli PB-tarroja mukana. Laitoin yhden suoraan lonkankoukistajan kohdalle etupuolelle ja toisen lonkankoukistajan kiinnityskohtaan selkäpuolelle. Ja eipä puutunut enää jalka, kun saatiin lisää liikkuvuutta lonkkaan.

Laduista auki oli Maailman Cupin-hiihtojen ladut, eli tiukkaa ylämäki-alamäkisettiä 5km. Rinteistä auki oli suurin osa ja parasta Rukalla on, että siellä on suurinosa tulihissejä. Laudalla laskiessa nimittäin reidet puutuu välittömästi ankkurihississä. Puitteet olivat siis oikein loistavat, kun vielä viimeisenä perjantaina aurinko paistoi.

Ruoka oli muuten talon puolesta hoidettu, mutta kerran tuli piipahdettua lounaalla Skibistrossa, kerran Alphutissa ja kerran illallisella Vanhassa Karhussa. Edellä mainituista suosittelen ehdottomasti Alphutia. Ainakin rösti oli todella maukasta.



Rukalla oli meidän viikon päätteeksi Freestylen World Cup Opening. Paikalla siis oli ymäri maailmaa laskijoita. Tuo freestyle on muuten melko tiukka laji. En aikaisemmin ole tajunnut kuinka jyrkkä rinne onkaan, miten näyttäviä hyppyjä siellä tehdään, miten lujaa laskijat etenevät ja kuinka pitkä rinne on. Ihan mieletöntä, Respect!




Surffausta auringonlaskussa




Meidän auto viikon parkissaolon jälkeen.

Herkkuja

Hieman aikaa sitten vietimme illalliskutsuja residenssissämme. Paikalla oli 7 henkilöä ja tarjolla oli Veneton (ITA) alueen tyyliin tehtyä ruokaa sekä herkullisia viinejä.

Tarjolla oli tervetuliaissnackiksi patonkia pestolla sekä oliivi- (tapenade) ja tomaattitahnalla kuohuviinin kera. Alkuruokana oli kasviksia ja vihanneksia eri tavoin tehtynä. Sieltä löytyi rosmariiniporkkanoita, keitettyä pinaattia ja papuja, rosmariiniperunoita, uunitomaatti-mozzarella-salaattia ja paistettua paprika-munakoiso-kesäkurpitsa-höystöä. Alkuruoan kanssa oli tarjolla valkoviiniä. Pääruokana oli rosmariinikanaa sipuli-purjo-pedillä vihersalaatin kera punaviinin siivittämänä. Ja kokonaisuuden kruunasi tuulihatut suklaakastikkeella sekä jäätelöt jälkiruokaviinin kera.

Viinit täydensivät ruokailun todella upeasti. Valitettavasti ruuista tai kattauksesta ei ehditty kuvia ottamaan, mutta tässä viinipullot jälkiruokaviiniä lukuunottamatta.



Rukan loman aikana alkoi tehdä mieli leipoa. Niinpä sunnuntai-iltana tuli pyöräytettyä korvapuusteja. Tein niin isoja ja mehukkaita kuin vain kykenin ja lopputulos näyttää tältä.

Memento ja Christopher Nolan

Inception-elokuva teki niin suuren vaikutuksen upealla käsikirjoituksellaan, että oli pakko nähdä Christopher Nolanin vanhempiakin leffoja. Lauantai-iltana tsekattiin vasta tv:stäkin tullut Memento.

Yhtä mielenkiintoinen ja päänsekoittava kuin Inceptionkin. Mun ajatukset eivät ainakaan pysyneet koko aikaa mukana, niin lennokasta ja kimuranttia oli meno. Mutta hienoa ja tarkasti suunniteltua! Kyllä Christopher Nolan on vaan loistava käsikirjoittaja.

Nyt sitten katselulistalle Following (1998), Insomnia (2002), Batman Begins (2005), The Prestige (2006), Yön ritari (The Dark Knight, 2008), The Dark Knight Rises (esituotannossa). En muista olenko nähnyt Batmaneitä, mutta ne pitää silti katsoa ihan uudella silmällä ja ajatuksella.

maanantaina, joulukuuta 13, 2010

Kiitos Mauro!


Mauro Berruto, joka toimi Suomen miesten lentopallomaajoukkueen valmentajana vuodesta 2004 lähtien, suuntaa uusiin hassteisiin ja jättää Suomen maajoukkueen.

Mauro kirjoitti suomalaisille kirjeen, jossa hän kiittää kaikki suomalaisia, jotka olivat hänen tukenaan ja mukanaan viemässä suomalaista mieslentopalloa eteenpäin. Kuva on otettu Power Cupissa, jonka hän mainitsee yhtenä hienoimpana kokemuksena.

Uskon, että Mauro teki yhtä suuren vaikutuksen koko suomalaiseen lentopallokansaan kuin se teki häneen. Niinpä luotankin siihen, että hänen jalanjälkiään halutaan seurata ja pitää suomalaismiesten menestys yhtä korkealla kuin minne Mauro sen vei.

Mauron saavutukset ovat kiistattomia. Hän on todella hyvä valmentaja ja niillä taidoilla saanut pienestä Suomesta, jossa kärsitään pelaajapulasta, maailman luokan haastajan niin olympiavoittajialle, maailmanmestarille kuin muillekin huippumaille. Lentopallo on Kansainvälisen Olympiakomitean jäsenmaissa laskettuna laajimmalle levinnein 220:llä jäsenmaallaan. Siksi kaikkien edellämainittujen voittojen, menestyksen EM-kisoissa ja Maailman Liigassa arvostus pitääkin nostaa todella korkealle.

Kuva: Sami Laakkonen

sunnuntaina, joulukuuta 05, 2010

Woouuu!!

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet niin hurjalla vauhdilla, ettei monista uusista ja upeista kokemuksista ole ehtinyt kirjoitella. Nyt nautitaan Suomen talvesta Rukalla viikon verran. Täydellinen paussi hektiseen syyskauteen ennen joulurutistusta.

Mutta tuleman pitää juttua seuraavista:
- Farang
- "Kalle" torstai-iltana
- Kynsilaukka
- Leikkivät aikuiset
- Talvisirkus
- Jackass 3D
- Italia talvikeleillä
- Italian lentopallo, naiset ja miehet
- Illainen Veneton keittiön tyyliin
- Loistavat viinit
- Superkeskustelu minun blogissa
- Taas lentomatkustamisesta
- Naislentopalloa Suomessa
- Stressi ja ruoka

Ja lisää aiheita tulee varmasti lisää taas ennen seuraavaa postausta.
-

keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010

Future Females 2nd Meet-up

Future Female on verkosto, jossa on mukana naisia, jotka ovat kiinnostuneet digitaalisen maailman mahdollisuuksista. Future Female on perustettu syyskuussa 2010, juttu perustamisesta.

Minä olin eilen mukana kuuntelemassa ja hiukan myös verkostoitumassa Future Femalen toisessa Meet-upissa. Tilaisuudessa oli kaksi vahvaa naista puhumassa yrittäjyydestään digimaailmassa: Helene Auramo (Zipipop) ja Ulla-Maaria Engeström (Thinglink). Helene kertoi perustamastaan sosiaalisen median konsultointiyrityksestä Zipipop, sekä muista sivuhankkeistaan, kuten Indiedays, Styleloving, Style the City ja Digitytöt. Ulla-Maaria Engeström taas kuvaili oman tuotteensa (kuvien linkitys) synnyttämisprosessia, jonka aikana syntyi myös matkatoimisto Nopsa Travels.

Oikein kiinnostavat puheet molemmilta. Kyllä molemmat saivat myön minun aivosoluni miettimään mitä minä haluaisin luoda ja missä minä haluaisin oikeasti olla mukana koko sydämelläni. Yrittäjyys, innovointi ja tekniikka katsotaan usein miesten jutuksi, mutta todellakin, miksei naiset voisi olla noissa asioissa yhtä hyviä tai joskus jopa parempia. Kaikki edellä mainitut vaativat myös panostusta ja tunnetta, omistautumista ja aikaa. Tärkeää puhujien mukaan on myös verkostoitua, puhua ihmisille, kysellä mielipiteitä, uskaltaa, unelmoida ja kehittää itseään.

Molemmat puhujat olivat todella omistautuneita asoilleen. He myös harrastivat omia projektejaan vahvasti. Minulle, jolle urheilu on tärkeää, olisi todella vaikea muuntautua yhtäkkiä täysin yrittäjyysmaailmaan, ellei yrittäjyyden kohteena olisi sitten jokin urheiluun liittyvä. Mutta haluaisinko harrastaa työtäni tai tehdä harrastuksesta työn, hieman epäilen.

Odotan jo innolla seuraavaa Future Femalen Meet-upia, vaikka en olekaan digitaalisen maailman alalla. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka joskus siirtyisi sellaiselle alalle. Ainakin tulen tulevaisuudessa entistä enemmän käyttämään hyväkseni sosiaalista mediaa, juttelemaan ihmisten kanssa omista ideoista ja kertomaan muille puhujien hyvistä tuotteista, kuten Thinglink, jota jo itse testasin tämän jutun kuvassa.

tiistaina, marraskuuta 23, 2010

Viimaa ja poronkieltä

Pääkaupunkiseudulla on talvi, jeejee! Mutta jeejee vain niin kauan, kun ei tuule ja ole tuota jäätävää viimaa. Normaaleissa talvivarustuksissa ei nimittän tarennut kulkea ollenkaan, kun tuulen lonkerot menivät niin takin alle, farkkujen sisään, saappaisiin kuin korvien väliin. Todella ikävää jo pelkästään siksi, että lämpeneminen kestää useita tunteja.

Onhan se toki pukeutumiskysymys, että pärjääkö kelissä kuin kelissä, mutta aina ei vaan ole mahdollista pukeutua kuin Etelämantereella, kyllä tavallisten talvivaatteiden pitäisi olla riittävä varustus.

Erityisesti viima on pahimmillaan Helsingin Keskustassa, jossa kaduista tulee melkoisia tuulitunneleita. Kyllähän merikin oman buustauksensa antaa, ainakin erilailla kuin vaikka Vantaalla. Kohtalaisen käsityksen viiman purevuudesta saa myös bussipysäkeillä, jotka yleensä on sijoitettu hyvinkin avoimille paikoille.Ja kun autot paahtavat vielä ohi tuoden turbulenssia, niin on vaikea päästä mitenkään pakoon.

Se siitä tilityksestä, siirrytään seuraavaan aiheeseen. Nimittäin uusiin ruokakokemuksiin. En ollut ennen eilistä syönyt ikinä kieltä. Toki omaan kieleen olen hampaani iskenyt useamman kerran, mutta sen suurempaa makuelämystä siitä ei ole takataskussa. Lappi-ravintola tarjoi nyt hienon makuelämyksen poronkielestä. Alkuun oli kaikenmaailman lapin herkkuja muikuista, porosta, lohesta ja sienistä tehtynä ja pääruuaksi poron kieltä ja maksaa puikulaperunoilla. Todella pehmeää ja suorastaan suussasulavaa. Jälkiruuan lakkavanukas kruunasi vielä makuelämyksen.

maanantaina, marraskuuta 22, 2010

Viikonloppu viihteellä

Viikonloppu meni vahvasti levon ja viihteen merkeissä. Paikkana oli perjantai-illasta sunnuntaiaamuun Himos.

Perjantaina kaunista kuunneltavaa ja iloista katsottavaa tarjosi Jenni Vartiainen. Jennin laulu oli todella upean kuuloista livenä ja hän oli todella läsnä, oikein mukavaa. Lisämaustetta settiin tarjosi basisti, joka hymyili koko ajan ja antoi varmasti kaikkensa yleisön viihdyttämiselle.

Jäimme kuitenkin pohtimaan, että miksi suomalaiset artistit eivät tee mitään sirkustemppuja tai vaihda asuja tai esiinny lavalla muuten kuin laulaen. Minulla kun on musitijälki viime kesän P!NKin keikasta ja toissakesäisestä Madonnan showsta, niin jäi kaipaamaan jotain muutakin kuin pelkkää laulunluritusta.

Jennnin nautittava esitys kruunasi illan kaikesta känniläisten örvellyksestä huolimatta. Taisi olla muutamat pikkujoulut menossa, kun niin piti töniä, kaataa drinkkiä toisten niskaan, riisua paitaa ja housuja, käydä käsiksi jokaiseen vastaantulijaan ja olla muuten vaan täysi idiootti. Lattia oli niin tahmainen ja peitetty lasinsiruilla, että kengänpohjat olivat täysin kuorrutettu uudella kerroksella. Jonottaminen oli sula mahdottomuus ja täysi härdelli. Kyllähän Himos Areenalle väkeä mahtui, mutta ei ollut ihan puitteet kunnossa,kun porukka lähti samaan aikaan valumaan talosta ulos.

Kaikista känniääliöistä huolimatta oli paikalla myös aitoja Jenni-faneja ja tanssimaan tulleita. Yksikin mies veti sellaiset muuvit, että Danceen olis kannattanut osallistua. Ihan ulkomuodosta ei olisi uskonut, että kaljan kyllästämä keskikroppa pystyy niin noepisiin ja hallittuihin liikkeisiin. Hienonnäköistä!

Lauantain shown nimi oli Suuri Joululahja. Lavalla siis nähtiin Eppu Normaalin ja Kummelin yhteisesitys. Aivan loistava! Seuraavista videoista saa vähän esimakua, mutta suosittelen ihan paikan päälle tarkastamaan kattaus:




2,5h kestänyt pläjäys oli todella hauska ja rento. Molemmat poppoop pistivät varmasti parastaan ja selvästi nauttivat siitä. Lavalla nähtiin Kummelin useampia hahmoja, joista paras oli ehdottomasti Mauno Ahonen. Ei meinannut pokka oikein pysyä herralla, kun haastatteli Vanajaa. Lavalla nähtiin myös useampi kielisoitin kuin laki sallii ja huikeaa SuomiRockin tykitystä.

Lauantaina meno oli hiukan rauhallisempaa kuin perjantaina, ihmiset olivat kai tulleet ihan tosissaan katsomaan showta. Silti ei säästytty kissatappelulta, tönimiseltä tai kuorrutetulta lattialta.

ps. Viikonlopun kruunasi minun valintani Lentisliiton liittohallitukseen.

torstaina, marraskuuta 18, 2010

Iloja syksyyn

Vielä ei olla joulukuussa, joten on syksy. Ulkona vallitsevasta väristä voisi jo kuvitella talven olevan päällä vahvasti, mutta toisin on kalenterin mukaan.

Kyllä tuo lumi silti on suuri valaitus syksyn pimeyteen. En halunnut nimittäin uskoa, että marraskuun pimeys painaisi päälle, mutta kyllähän se alkoi viime viikolla jo pikkasen tuntua. Lumi on siis tervetullut.


Lumen lisäksi syksyyn pukkaa iloa myös villiintyneistä orkideoista ja muista rehevistä viherkasveista. Kolmessa orkideassa on lähemmäs parikymmentä kukkavartta.



Myös joulukaktus on alkanut kukkimaan meidän iloksemme.

tiistaina, marraskuuta 16, 2010

Jännitystä elämään

Viime aikoina on luotu jännitystä elämään lähinnä unissa, mutta eilen saatiin sydän pumppaamaan verta ihan konkreettisesti. Olen nähnyt viime aikoina jos mitä kummallisimpia unia, joissa ei vaaraa ole kammoksuttu. esimerkiksi viime viikolla näin unta, että Viking Line kaatui tiukassa käännöksessä. Laivasta kuitenkin irtosi ohjaamo ja pari ylintä kerrosta omaksi aluksekseen. Samana yönä näin myöskin, että jäin itse hiekkapatjan alle, kun Biitsi.fi Areenalle työnnettiin lisää hiekkaa. Viime yönä näin unta, että hampaani tippuivat.

Toivottavasti nämä unet tästä helpottuvat, että draama jäisi vain hereilläoloaikaan. Eilen nimittäin meinasin jäädä rekan alle. Ajoin Karhusaarentietä, eli Kehä I:sen ja Länkkärin välipätkää, kun Nokian kohdalla valot vaihtuivat keltaisiksi ja päätin jarruttaa, etten mene päin punaisia. Takana tullut rekka ei kuitenkaan ollut ajatuksissa pysähtyä samoihin valoihin. Rekka alkoi jo kiemurrella viereiselle kaistalle, kun huomasin sen lähestyvän. Niinpä painoin kauhuissani kaasua, että pääsin rekan alta pois. Valot olivat jo täysin punaiset, kun minä tulin niiden läpi, mutta tulihan se rekkakin sieltä vielä minun perässäni.

Sydän tykytti melkoisesti vielä päästyäni Salmisaareen, mutta sain vain kiittää tarkkuuttani, että katselin ympärilleni ja takapeiliinkin. Keli oli kuitenkin selkeä, vaikka olikin sateinen, ettei liukkaasta voinut syyttää jarrujen toimimattomuutta.

maanantaina, marraskuuta 15, 2010

Väsynyt, mutta onnellinen

Tälle syksylle tuli buukattua aika paljon ohjelmaa. Erilaisia illanviettoja, viihdettä, kulttuuria, sporttijuttuja, lomaa, juhlia ja vaikka mitä. Nyt mennään marraskuun puolivälissä, eli vahvasti lähempänä syksyn loppua. Tämä siis tarkoittaa, että monet menot on jo takanapäin. Sieltä löytyvät parit illalliset, kaveritreffit, tatteria, valmistujaisia, lentopallo-otteluita, sirkusta, sporttitreffejä, yhdet pikkujoulut, messut ja mitä vielä...

Syyskuun alusta jouluun on 17 viikkoa, siis 17 viikonloppua täynnä aktiviteettiä. Nyt on takana 11, joista en yhtäkään vaihtaisi pois, vaikka olo on tänäänkin melko väsynyt, mutta onnellinen. Unet ovat jääneet monena viikonloppuna lyhyiksi, jotta on saanut kaiken kivan mahdutettua. Sinänsä huono yhtälö, koska viikonloppuina on tullut suoritettua myös entistä enemmän liikuntaa ja kaikillahan on tiedossa, että lihakset tarvitsevat unta, eli leopa, entistä enemmän käytön jälkeen.

Viimeisimpänä viikonloppuna perjantaina vietettiin firman pikkujouluja. Sain omasta mielestäni laitettua itseni oikein näyttävän näköiseksi. Ilta meni supernopeasti. Viini oli yllättävän väkevää, sillä muuta alkoholia ei pahemmin tullut nautittua, mutta tarkkuus katosi jossain vaiheessa. Kotiinkin tuli lähdettyä melko aikaisin, sillä jo yhdeltä olin nukkumassa.

Lauantai alkoi aivan järkyttävällä selkäjumilla, joka säteili niin päähän kuin käsiinkin. Tunnin käsittelyn jälkeen maailma kirkastui ja uusi päivä pääsi alkamaan. Loppupäivä menikin hyvässä seurassa, kun Esa ja Katja tulivat vierailulle. Hieman kahvakuula-, rengas- ja muuta funktionaalista treeniä, saunaa ja keski-eurooppalaisesti iltakymmeneltä ruokaa. Tarjollao li tällä kertaa poro-leipäjuustopitsaa ruispohjalla salaatin kera, yrttihunnutettuja naudan ulkofilepihvejä uunivihannesten kanssa ja jälkkäriksi jäätelöä. Voin kertoa, että tuli lauantainakin juotua lähes samanverran kuin perjantaina viinejä ja likööriä, mutta ei humahtanut ollenkaan samanlailla päähän.

Viikonlopun kruunasi iloinen lentopallomatsi, jooga ja tv:n realityohjelmat. En ole katsonut yhtään jaksoa tanssiohjelmia tai Big Brotheria tai kuorosotaa tai juuri mitäänainakaan tänä syksynä. Nyt joutui lähes vetistelemään kaikkia ohjelmia katsoessa, kun niin vetivät tunteella. Jukka ja Saana olivat aivan mielettömiä foxtrotissaan, Dancea ja Samia tunnelmoitiin nelosella, Peten poppoo veti kovaa ja syvältä sisimmästään sodan aloitukseksi ja Nikon herkät hetket pisti ajattelemaan rakkautta. Voi voi, onneksi ei tule useammmin katsottua tv:tä...

torstaina, marraskuuta 11, 2010

Mahtavaa uskollisuutta

Eilen kävimme MinkkiP:n kanssa katsastamassa LML-ottelua ja samalla onnittelemassa 25-vuotiasta. Matsissa pelasivat sarjataulukon 4. HPK ja 6. Pieksämäki Volley, siis kaksi viimeisintä liigajoukkuettani.

HPK aloitti kangerrellen, mutta vei lopulta ottelun selvästi 3-0. HPK:n vahvuuksina olivat syöttö, puolustus ja hyökkäys. Upeita hakuja ja mahtavia venymisiä, kovia lyöntejä ja tehokasta passityöskentelyä oli mukava katsella. Pieksämäen eduksi ei oikein voi mainita mitään, sillä peli takkusi vastaanotosta lähtien. Syöttö oli ajoittain tehokas, mutta ei silläkään edes erää voitettu.

Ottelua oli seuraamassa myös bussilastillinen pieksämäkeläisiä vanhoja herroja. Keski-ikä tuolla ryppäällä oli varmaankin lähempänä 80 vuotta. Samat herrat ovat kiertäneet naisten ja jossain vaiheesa miestenkin otteluissa kymmeniä vuosia, eikä heitä pelota matkat eikä kelit, sillä eilenkin oli aikamoinen sumu ja pimeys ja matkaa Pieksämäeltä Hämeenlinnaan on useampi tunti.

Samat herrat siis olivat jo minun aikanani joukkuetta kannustamassa vähintään jokaisessa kotipelissä, mutta myös useassa vierasottelussa. Ja tulihan eilisestä joukkiosta pari oikein juttelemaankin muistellen erästä ottelua, jossa pelasin kovassa kuumeessa Hämeenkaaressa, ja toista kertaa kun Pieksämäen kanssa voitimme SM-kultaa samaisella areenalla. Tuli ihan mukava olo, että vielä muistetaan ja muistetaan vielä hyvällä.

Mieletöntä uskollisuutta joukkuetta kohtaan tuolta poppoolta. Herrat pysyvät mukana oli sitten hyvä tai huono kausi. Hirveästi ääntä ja kannustushuutoja ei porukasta lähde, mutta varmasti vaikuttavat keltaisine paitoineen jo läsnäolollaan koko joukkueeseen positiivisesti. Jos ei, niin ainakin pitäisi!

maanantaina, marraskuuta 08, 2010

Lisää herkkuja

Viime viikolla kirjoittelin herkullisesta chili con carnesta. Nyt on taas uusia herkkuja tullut tehtyä, nimittäin pizzaa, simpukoita, omenapannaria, intialaista settiä sisältäen pinaatti-juusto-paistosta ja kanaa tikka.

Pizzasta tuli todella rapeapohjainen, kun käytössä oli Weberin grilliin tarkoitettu pizzakivi. Tarjolla oli kahdenlaista pizza alkupalaksi ennen simpukoita: parmankinkku-rucola ja kolmen juuston pizza. Simpukat oli maustettu thaimaalaisittain, eli liemessä oli käytetty perinteisten mausteiden sijaan kookosmaitoa, chiliä, inkivääriä, valkosipulia, sipulia, limen lehtiä ja sitruunaruohoa. Päälle ripoteltiin vielä tuoretta korianteria. Jälkiruokana tässä setissä oli omenapannaria jätskin kanssa.



Seuraavan päivän illallinen oli intialaisen kettiön antimista. Alkupalaksi oli Coriander Co.:n pikkunaposteltavia pakkasesta. Uunissa niistä tuli oikein herkullisia ja raita sekä chilikastikkeet kruunasivat kokonaisuuden. Varsinaisena ruoka oli kanaa tikka ja juusto-pinaatti-paistosta raidan ja naan-leivän kera. Kanat menivät marinaadiin jo edellisenä iltana. Marinadissa oli chiliä, inkivääriä, valkosipulia, juustokuminaa, jauhettua korianteria, garam masalaa, suolaa ja tomaattipyreetä sekoitettuna jugurttiin. Kanat paistettiin uunissa grillitoiminnon alla ja sipulipedin päällä siten, että kuoresta tuli rapea ja sisällöstä suussasulava. Sipulit ja kanat tarjottiin salaattipediltä tuoreella korianterilla koristeltuna.

Pinaatti-juusto-paistokseen tuli sipulia, valkosipulia, garam masalaa ja juustokuminaa maustamaan pinaattia. Lisäsin myös oriental mixiä, josta tuli pieni häivähdys joulun makua kardemumman ja kanelin muodossa. En tiedä oliko onnistunut lisäys, mutta ei se huonoltakaan vaikuttanut. Kun mausteet ja pinaatit oli lämmenneet pannulla lisättiin kerma ja juusto. Tällä kertaa tuli kermaa vähän liikaa, joten rakenne oli hieman löysä.

Naan leipä oli yllättävän helppo valmistaa. Hiiva käymään ja jauhot sekaisin. Sitten voi ja hiivaseos jauhoihin ja vaivaten. Taikina nousi hienosti ja leipä paistui rapeaksi pizzakivellä. Päälle vielä voita, suolaa ja valkoosipulijauhetta, niin avot! Raita oli alunperin Santa Maria-mausteseoksesta, mutta jatkoin sitä lisäämällä juustokuminaa, suolaa, sokeria ja jauhettua korianteria sekä valkosipulia. Toimi!



Ps. Intialaiset ruuat maistuivat astetta maukkaammilta päivä jälkeen valmistuksen, niin ne mausteet vaan imeytyy säilytettäessä.

torstaina, marraskuuta 04, 2010

Kaikki SkiExpoon

Ensi viikonloppuna on Messukeskuksessa SkiExpo ja sen lisäksi myös BoardExpo, Lätkä&SäbäExpo, DigiExpo ja HifiExpo.

SkiExpossa on uutuutena Timantti.
TIMANTTI esittelee häikäisevät huippu-uutuudet! Timanttialueella, Skiexpon keskiössä, esittäytyvät kauden väline-, varuste- ja tekstiiliuutuudet – kukin merkki omalla osastollaan. Ja tuolta Timantista löytyy myös Power Balance.



Minä olen saanut mukavaa tukea ja buustia PB:stä biitsiin, maastopyöräilyyn ja lentopalloon. Viime talvena tuli vähän hiihdettyä ja laskettua PB:n kanssa ja kyllähän liuku oli pidempi ja tasapaino parempi. Olkapää on saanut liikkuvuutta tarroista ja ranteet sekä kaula koristeita. Näistä ja monista muista kokemuksista tulen kertomaan myös messuilla, joten tule testaamaan!

Valoa pimeyteen

Jos nyt kolmannella kerralla onnistuisi. Pari kertaa olen nohevana yrittänyt maalata vain yhden saman, mutta olen maalannut koko tekstin...

Asiaan. Syksy on pimeintä aikaa vuodessa, ainakin Etelä-Suomessa, kun lunta ei näy ja mustuutta on jo marraskuun alussakin kaksi kolmasosaa päivästä. Talvipäivän seisaukseenkin on vielä lähes pari kuukautta aikaa, joten tätä on vain kestettävä - tai tuotettava valoa muilla tavoin. Valo on myös hyväksi terveydelle: Adlux. Ja täältäkin lisää päivänvalosta.

Loimaannorppa esitteli omassa blogissaan kuulokkeet, joilla voi työntää valoa päähän. Muita vaihtoehtoja on kirkasvalolamppu, sarastuslamppu ja muut valaitusratkaisut.

Meillä kirkasvalo hoituu käyttövalaisimilla, joissa on täyden spektrin loisteputket. Loisteputket tuottavat kirkasta päivänvaloa oikealla lämpötilalla siten, että se vastaa auringon valoa. Meidän loisteputket löytyvät olkkarista.

Ja keittiöstä.


Loisteputkia ei valitettavasti saa ihan jokaisesta kaupasta. Meille ne on toimittanut Adlux Fagerhultin kuoriin. Aamuisin valot herättävät mukavasti, kun laittaa täyden setin päälle, meillähän on keittiö ja olohuone yhtä suurta tilaa. Illalla taas saa toisen annoksen esim. illallisen yhteydessä. Kesällä valoisaan aikaan ei muuten edes huomaa, että valaisimet on päällä, kun valo on aivan samanväristä kuin ulkoa työntyvä auringonvalo.

Viivi ja Wagner Teneriffalla

Studio Pasila tarjosi eilen piristävän setin marraskuun pimeyteen, nimittäin Viivi ja Wagner matkasivat Teneriffalle. Tämähän oli toinen setti Viiviä ja Wagneria HKT:llä. Ensimmäisen mekin näimme toukokuussa 2007



Viivinä oli tälläkin kertaa Sari Siikander ja Wagnerina Risto Kaskilahti, todella loistavat valinnat. Mukana oli myös useampi muu näyttelijä, enemmän kuin edellisessä versiossa minun muistaakseni, nimittäin Oskari Katajisto oli parissa roolissa, lisäki mukana olivat Sanna Saarijärvi ja pari muuta ihan tuttua naamaa, mutta nimistä ei tietoa.

Suosittelen tätäkin pläjäystä huumorin ystäville. Hauska ja viihteellinen, vaikkakin aika lyhyt.

tiistaina, marraskuuta 02, 2010

Löytyykö jostain

Kun aloimme kerätä vuonna 2007 Villeroy&Bochin mustia Cascara-laseja, kuulimme, että niiden valmistus on loppumassa.

Näitä tuotteita ei olekaan näkynyt kauppojen hyllyillä ainakaan Suomessa. Vai näkyykö? Kerro se meille, että saamme täydennystä hieman vajaaseen sarjaan. Ulkomaisista nettikaupoista tuotteita ainakin vielä löytyy.

Tarve olisi juomalaseille (4 kpl):


Ja samppanjalasille:

maanantaina, marraskuuta 01, 2010

Herkkua Halloweeninä

Ihan vahingiossa tuli illallistettua Halloweeninä parin kaverin kanssa. Ja ihan vahingossa meidän kattauksemme on hyvinkin teemaan sopiva. Tarkoittaako tämä, että meillä voi illastaa vain Halloweeninä vai onko meillä aina Halloween? Ei sentään, mutta ensi kerralle tulee hankittua hieman eriväriset tabletit. :)



Tarjolla oli chili con carnea salaatin, guacalmolen, maustamattoman jugustin, ranch-kastikkeen, sweet chili-kastikkeen, cheddar-jalopenojen, mozzarellatikkujen ja tortillalastujen kera. Todella herkullista, vaikka itse sanonkin.





Chili con carne oli tehty naudan paistisuikaleista (800g, ulkopaisti), joka oli luomua. Lisäksi mukana oli 4 pientä luomusipulia ja 6 kynttä luomuvalkosipulia. Myös tomaattimurska (2prk) oli luomua kuten kolme chiliä. Laitoin myös Santa Marian chili con carne-mausteseoksen, jossa ei ole aromivahventeita, eli natriumglutamaattia (E621). Ja lopuksi Go Green kidney-papuja, luomua tottakai. Ensin lihat ruskeiksi pannulla, sitten sipulit joukkoon kuullottumaan. Lisätään vielä chilit ja tomaattimurska mausteseoksen kanssa ja annetaan kiehua hetken. Laitoin padan uuniin kolmeksi tunniksi hautumaan ensin 175C ja sitten 100C. Ihan hautumisen loppuvaiheilla lisäsin pavut lämpenemään. Lihat olivat suussasulavan pehmeitä ja maku oli pehmeän tulinen.

Guacalomen teen avokadoista, joihin on lisätty Santa Marian guacamole-mausteseos, ei E621. Avokadot olivat tällä kertaa niin ikään luomua. Ranch-kastike on myös Santa Marian mausteseos, jossa ei ole aromivahventeita. Sweet chili tuli mozzarellatikkujen ja cheddar-jalopenojen kanssa. Sinänsä ihan puhtaita tuotteita, vaikka vehnäjauho ei olekaan kovin hyväksi.

Tortillalastut olivat täysi fiasko. Maustetuissa ei ollut mitään ylimääräistä myrkkyä, mutta maustamattomissa oli E621-E630 maunvahventeet. Ei hyvä, en edes tajunnut katsoa, kun kuvittelin originaalien olevan vain suolattuja.

Jälkkäriksi oli raparperikakkua, jossa oli käytetty oman pihan raparpereja. Taikina oli tehty soija- ja quinoajauhoista, intiaanisokerista, luomukirnuvoista ja luomumunista. Maku oli todella makea ja hieman erikoinen, mutta maistuva. Raparperikakun kanssa oli tarjolla jäätelöä, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Mutta mahdollisimman luonnonaineista tehtyä. Tästä lisää myöhemmin. :)

Vahva vastustuskyky asuu suolistossa

Paula Heinonen on luennoinut otsikon aiheella pitkin syksyä ympäri Suomea. Samasta aiheesta voi myös kuunnella Paulan esiyksiä Terveyden Tukipilareissa

Paula Heinonen on koulutuksen ja omien kokemusten kautta kiinnostunut työhyvinvoinnista, terveydestä ja ruuasta. Hän kertookin tekemiensä tutkimusten ja omien kokemusten kautta millä ihminen saa kehostaan loistavasti toimivan kokonaisuuden.

Kaiken hyvinvoinnin pohjana on on suoliston hyvinvointi. Nykyajan ruuassa on paljon keinotekoisia lisäaineita, jotka jumittuvat helposti kehoomme. Ne tukkivat suolistoa ja häiritsevät sen toimintaa. Niinpä suolisto pitäisi saada puhtaaksi, korjata paremmaksi ja ylläpitää sen toimintaa. Tähän toimii erinomaisesti Foreverin Aloevera, jolla on kehoa puhdistava vaikutus. Foreverin aloevera on 100% aloeveraa, joka on säilötty patentoidulla menetelmällä, että aloeveran hyvät ominaisuudet säilyisivät. Alovera mehut sisältävät vähintään 92% puhdasta aloeveraa. Kaikki Foreverin aloeverat ovat 100% luomuruokaa, josta saa tarvittavat hivenaineet ja vitamiinit, lukuunottamatta D-vitamiiniä).



Ainakin minulla tuo todella toimii. Sain parannettua ärtyneen suolen, ruokayliherkkyydet, kuten laktoosi-intoleranssi, on kurissa, ei ole tullut sairasteltua ja virtaa riittää niin töihin kuin harrastuksiin. Suosittelen kokeilemaan, helpoin tapa löytyy täältä.

Terveellisempi vaihtoehto

Molemmat ltapäivälehdet uutisoivat energia- ja virvoitusjuomien vaarallisuudesta. Ilta-Sanomat Iltalehti

Jos energiaa haluaa, niin tässä terveellisempi vaihtoehto:


Foreverin Aloe2Go, jossa on aloeveraa ja Pomesteenia antamassa virtaa ja energiaa. Ei lisättyä sokeria, ei lisäaineita, vaan täyttä luomua. Ja mistä niitä saa? Meiltä verkkokaupasta.

Toki juodakin pitää, mutta siihen suosittelen itsetehtyä suolajuomaa. Eli liuottaa vuorisuolaa veteen ja pullottaa kylläisen liuksen. Lisää juomaan ruokalusikallisen suolaliuosta, niin nesteiden imeytyminen paranee ja keho saa tarvittavia suoloja. Pahaahan se on, joten pelkkä vesi+suolaliuos ei ole paras vaihtoehto.

Jos haluaa juoda mehuja, niin 100% kylmäpuristetut mehut ovat ehdottomasti parhaita. Niissä on maku ja ravinteet tallella.

Terveellinen urheilujuoma on taas Flow. Teho perustuu luonnontuotteisiin. Pohjana juomissa on mustikka-, omena-, puolukka- ja sitruunamehutiivisteitä. Juomissa ei ole lainkaan keinotekoisia maku- tai väriaineita, eikä sitruunahappoa, joka pilaa hampaat.

keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

Parempaa johtamista työpaikalla

Vaikka tykkäänkin armeijan mallista, jossa johdetaan hallitusti isoja joukkoja ja saadaan ihmiset tekemään tehtäviään toiston kautta, niin silti olisin tämän jutun kannalla työntekijöiden johtamismallissa.

sunnuntaina, lokakuuta 24, 2010

Ajatuksia

Siskoni valmistui DI:ksi ja pidin hänelle pienen puheen, johon olin koonnut ajatuksia Virve Sammalkorven toimittamasta kirjasta Tartu hetkeen - Ajatuksia nuorille sankareille.

Tässä muutamia hyviä:

"Se, joka hulluttelematta elää, ei ole niin viisas kuin kuvittelee." La Rochefoucauld

"Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä - vaikkapa vain itsesi." Tony Petito

"Kun sinä olet iloinen, Äiti sanoi, mina olen iloinen. Ja kun olet surullinen, minä olen surullinen, joten voit valita, oletko iloinen vai surullinen, voisit lakata ajattelemasta aina itseäsi ja ajatella vaihteeksi minua ja olla iloinen. Ja jos et voi valita vaan sinun täytyy olla surullinen, älä sitten murjota koko päivää vaan koeta päästä sen yli, jotta sinä ja minä voimme taas olla iloisia." Hal Sirowitz

"Useimmat ihmiset ovat jotakuinkin niin iloisia kuin päättävät olla." Abraham Lincoln

"Tässä maailmassa monet juoksevat onnensa perään kuin hajamielinen mies, joka etsii hattuaan, vaikka se on koko ajan hänen päässään tai kädessään." Sydney Smith

"Onnellinen on se, joka ei muerhdi sitä, mitä hänellä ei ole, vaan riemuitsee siitä, mitä hänellä on." Demokritos

"Jos tavoittelisimme vai onnellisuutta, elämä olisi helppoa. Mutta me haluamme olla onnellisempia kuin muut, ja siinä piilee ongelma: kuvittelemme muut onnellisemmiksi kuin he ovatkaan." Montesquieu

"Monilla ihmisillä on täysin väärä käsitys siitä mitä aito onni on. Se ei ole sitä, että ihminen olisi tyytyväinen omaan itseensä, vaan sitä, että ihminen on uskollinen elämänsä tavoitteille." Helen Keller

"'Onko tänään uusi vuosi?' Michael kysyi.
'On', Maija Poppanen vastasi tyynesti ja laski pullavadin pöydälle.
Michael katsoi häntä vakavasti. Hän ajatteli aikaväliä.
'Eletäänkö mekin?', hän ei voinut olla kysymättä.
'Mitä sinä puhut?' Maija POppanen niiskautti.
'Onnellisina elämämme loppuun asti?' Michael halusi tietää.
Murheen ja hellyyden sekainen hymynvire väreili Maija Poppasen huulilla.
'Kenties', hän sanoi miettivästi. 'Se riippuu yhdestä asiasta.'
'Sano mistä.'
'Teistä itsestänne', vastasi Maija Poppanen hiljaa."
P.L. Travers
Maija Poppanen avaa oven

Nämä kaikki kertoi jotain onnellisuudesta ja onnellisuuden tavoittelemisesta. Ensi kerralla sitten jotain tavoitteista ja työstä.

perjantaina, lokakuuta 22, 2010

Tykkäätkö sinä asunnostasi?

Taloussanomat kirjoittaa Hypoteekkiyhdistyksen ja Asuntohypo-pankin varatoimitusjohtaja Ari Pauna sanoin asuntojen sopimattomuudesta suomalaisille. Ja suurelta osin minä olen samaa mieltä. Ainakin sen suhteen, että hyvin kartoitetaan ketä kiinnostaa muuttaa esim. Espoon Suurpellolle ja millaiseen asuntoon. Suunnitelmathan on tehty jo paljon ennen kuin asuntoja on edes alettu myydä.

Katselimme pari vuottas sitten asuntoja itsellemme ja nyt on tullut vierailtua parissa uudessa kodissa, jotka kaverit ovat rakentanee tai ostaneet. Nykyäänhän pitää jokaiseen taloon rakentaa tosiaan inva-wc. Sinänsä ta-arvoista ajattelua, mutta toisaalta hieman epäkäytännöllistä ainakin pienessä asunnossa. Toiseksi varasto- ja kaappitilaa ei juuri löydy. Vaatehuoneita ei ole, tai jos on, niin sitten ei ole kaappeja. Keittiössä on äärimmäisen vähän säilytystilaa. Makuuhuoneet ovat todella pieniä, eikä niihin tahdo aina mahtua edes parisänkyä. Tottakai asunnot näyttävät hyvältä paperilla, kun ei ole huonekaluja piirretty kuin nimeksi ja muutenkin kaikki sälä puuttuu.

Minä olen tyytyväinen meidän asumukseen. Pohjaratkaisu ei ole itse suunniteltu, mutta sitä on muokattu remontissa mieleiseksi. Varastotilaa tai työtilaa saisi silti olla enemmän. Mutta eipä rivitaloissa sitä yleensä ole. Kylmävarasto ruokatarvikkeiden säilytykseen olisi myöskin plussaa.

Jos itse piirtäisi oman asuntonsa, olisi siellä paljon avaruutta, säilytystilaa, iso keittiö, kodinhoitohuone, työtila ja iso makuuhuone. :)

Ammattiliitot

Ilta-Sanomissa uutisoidaan nuorten heikosta aktiivisuudesta liittyä ammattiliittoon.

Mutta miksi liittyä? En näe, että ammattiliitoilla on enää sellaista statusta kuin on aikaisemmin ollut. Ehkä paperiliitolla tai jollain muulla, millä on paljon työntekijätason ihmisiä, kiinnostus on suurempaa, ainakin lakkoilun perusteella. Mutta mitä hyötyä on akateelisesti koulutetulla liittyä ammattiliittoon ja maksaa vuosittaisia maksuja?

Itse kuulun TEKiin ja IAET-työttömyyskassaan. Tuon jäsenyyden myötä olen saanut Silja Linelle silver-tason kanta-asiakaskortin, saanut osallistua AY-beachvolleyturnaukseen, saanut apua CV:n kirjoittamisessa ja päässyt ammattiliton lehteen haastateltavaksi. Mitään konkreettista ei siis ole pahemmin ollut, koska akateemisesti koulutetut ovat yleensä ylempiä toimihenkilöitä ja siten enemmän niissä rooleissa, jotka ovat työtaistelussa ammattiliittojen vastakkaisella puolella. En siis näe, että minun etujani tarvitsisi hirveästi ajaa työn suhteen. Ja näin varmasti ajattelevat myös monet muut akateelisesti koulutetut, erityisesti opettajat. Milloin teidän muistinne mukaan opettajat ovat viimeksi lakkoilleet, vaikka ovatkin palkkakuopassa?

Minusta koko ammattiliittotoiminta on hieman vanhanaikainen. En tietenkään poistaisi sitä, että pienen työntekijän etuja puolustetaan, mutta en myöskään tykkää hirveästi raskaasti byrokratia ja minusta tuo on osaltaan jäänne vanhasta maailmasta. En kylläkään osaa sanoa, mikä olisi modernimpi malli tai toimintatapa, mutta sana ammattiliitto kaskahtaa korvaan todella pahasti negatiivisessä ja konservatiivisessä mielessä.

keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010

Piha valmiina talveen

Takapihalla tuli tehtyä vähän hommia, että sen sai talvikuntoon. Lehdet on suurimmaksi osaksi haravoitu, kukinnot katkottu, dahliat otettu talteen, kukkasipulit istutettu, pihaa täytetty ja lannnoitettu.










Vielä pitää takapihan koppi tyhjentää kirpparikamoista, että saa tuolit ja grillin talvisäilöön.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...