maanantaina, huhtikuuta 27, 2009

Vanhoja ja uusia pelikavereita

Viime lauantaina oli hauska tilaisuus Karkkilassa. Oli kasvattajaseurani Karkkilan Pallokerhon 50-vuotis syntymäpiväjuhlat. Koolle oli saatu kerättyä hyvin porukkaa seuran pitkältä historialta. Seura on alun perin perustettu miesten jalkapalloa varten, mutta jo nopeasti seuran alkuvuosina sen valtasi naisten lentopallo.

Paikalle tilaisuuteen oli saatu jopa seuran perustajajäsen, aivan mahtavaa. Muuten tilaisuudessa oli pelaajia lähinnä 1970-luvulta lähtien. Näihin pelaajiin kuuluivat myös minun äitini ja tätini. Meidän suku oli muutenkin hyvin esillä, kun tällä hetkellä seura toimii lähinnä vanhempieni residenssistä ja olimme me ainakin parhaiten edustettu sukunimi paikan päällä, äiti ja isä, täti, sisko ja minä.

Tilaisuus oli erittäin rento ja leppoisa. Paikkana oli seuran jo alkuaikoina käytössä ollkut leirikeskus. Joten paikalla pääsi myös saunaan ja sai pelata lentopallo pihalla. Ilma olisi sallinut myöb biitsin, mutta uimaan ei päässyt, kun järvi oli jäässä. Esillä oli valokuvia usealta vuosikymmeneltä ja lehtijuttujakin.

Meidän vuonna 1993 SM-kultaa voittaneesta C-tyttöjoukkueesta oli paikalla 5 tyttöä minä mukaan lukien. Noista neljästä yhtä en ole nähnyt ainakaan 15 vuoteen, yhtä 5 vuoteen, yhden kanssa ollaan useammminkin tekemisissä ja yksi on oma sisko. Oli kiva nähdä ja muistella hauskoja juttuja vuosien takaa.

Suoraan muisteloista siirryin tämän vuotisen joukkueeni, Minkkien, pariin. kausi pistettiin pakettiin ja päätettiin ensi kaudesta. Ensi vuonnakin Minkit valloittavat maailmaa. Mitäköhän uutta nyt keksittäisiin. Oli mukava kuulla myös valmentajanäkökulmasta, että kaikki olivat viihtyneet. Ehkä minussa on toivoa sillekin saralle. :)

sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2009

Grillikausi avattu

Niin mahtavaa, että aurinko paistaa ja ulkona voi jo ihan olla, syödä ja nauttia olosta ilman toppatakkia. Viikolla yöt olivat vielä pakkasen puolella, mutta nyt nekin pysyvät plussalla. Mahtavaa, kevät ja kesä tulevat!

Kevät on minusta parhaimmillaan näin, kun auringon lämpö sulattaa lumen ja maa pysyy melko kuivana. Pääsee nauttimaan keväästä ihan luonnossakin, kun kaikki polut ja kävelytiet eivät tulvi.

Viikolla kävin kävellen töissä ja matkalla näin 1) pajunkissoja, 2) krookuksia, 3) sinisiä helmiäskasveja, 4) leskenlehtiä ja 5) linnut laulavat mukavasti jo aamulla aikaisin.

Mutta tänään tattadaa! Avattiin grillikausi. Onneksi tehtiin viime kesänä terassi, hankittiin kalusteet ja grilli ja nyt kaikki oli jo kannettu esille. Päästiin pika pikaa grillaamaan ja aloittamaan kevyen ruuan, kavereiden kanssa istuskelun ja herkuttelun kausi.

keskiviikkona, huhtikuuta 22, 2009

Hyvä elokuva

Eilen kävimme sivistämässä itseämme oikein Oscar -voittajaelokuvalla, siis Slummien Miljönäärillä. Minähän olen jo esitellyt elokuvaa muutamalla muullakin nimellä, mutta yllä mainittu on se ainoa ja oikea. Ei minusta välttämättä paras suomennos elokuvan englannin kielisestä nimestä, Slumdog Millionaire, mutta ihan ymmärrettävä.

Elokuva oli... erilainen, mutta oikein hyvä. Se ei ollut mitään Bollywood kamaa, jossa lauletaan ja tanssitaan sen ihmemusiikin mukaan, vaan ihan vaan muuten vaan Intiassa tehty elokuva. Elokuvassa puhutaan pääasiassa englantia, joka ehkä vähän häiritsee, mutta muuten elokuva oli todella hyvin Intian oloja kuvaava raina.

Minun kiinnostustani Intian matkailuun elokuva ei herättänyt. Ei ainakaan slummialueelle tai Mumbaihin. Ihmisiä vilisee, roskia löytyy ja rikollisuutta viljellään laajasti. Mutta takaisin elokuvaan. Tykkään leffoista, joissa on onnellinen loppu, vaikka välillä ollaankin oltu jännityksen äärirajolla. Minulla nuo rajat ovat hyvin matalalla, joten se ei paljon vaadi, että kietoudun penkissä käsinojan yli Samin syliin tai laitan käden silmien eteen.

Suosittelen kyllä kaikille tätä Oscar -voittajaa. Sinänsä elokuva ei ole mikään visuaalinen nähtävyys, että voi katsoa myös kotisohvalla DVD:ltä, jos ei (sikahintaiset) 10+ euron liput Finnkinossa kiinnosta...

maanantaina, huhtikuuta 20, 2009

Kivaa kavereiden kanssa

Olen pantannut tätä aihetta vähän turhan pitkään. Ajattelin, että kirjoittelen kaikki ei niin tärkeät pois alta ja sitten paneudun tähän kaikista tärkeinpään ja mukavimpaan aiheeseen.

Talvi meni nopeasti ja silloin kirjoittelinkin, että en kadu yhtään, että ollaan vaan menty Samin kanssa tuulispäänä pitkin maita ja mantuja, eikä olla juuri nähty kavereita. Onneksi en kuitenkaan ole hylännyt kaikkia täysin ja nyt talven taittuessa kesää kohti, ns. murrovaiheessa on aika myös kavereille ja sukulaisille.

Jo maaliskuun loppupuolella käytiin yksi viikonloppu kyläilemässä Hämeessä ja Pirkanmaalla. Perjantai-iltana ensin reilu tuninn setti Draiv'in -golfhallissa ja päälle meksikoilaisruokaa ja -juomaa. Illan päätteeksi vielä ihasteltiin taitoluistelijoiden edesottamuksia MM-kisoissa. Oli ihan mielettömän hauskaa ja ilta meni nopeasti. Tuli taas opittua golfia ja todettua, että kyllä porukassa on kiva sportata. Ruoka oli hyvää ja juoma myöskin. Tuli nimittäin vedettyä useampi tequila ihan vaan maun vuoksi. :)

Lauantaina sitten suunnattiin Tampereelle ja Lempäälään. On se kyllä mukavaa, vaikka ei ole aikoihin nähty, niin aina tuntuu siltä niiden parhaiden ystävien kanssa, että edellisestä kerrasta ei ole kuin pieni hetki. Siitä sen hyvän ystävän kai juuri tunnistaakin. Tuli vähän shoppailtua ja syötyä oikein maukasta ruokaa. Käytiin nimittäin Thai & Laos -nimisessä ravitolassa Tampereella. Kun alkupalaksi otti yhdellä chilillä merkatun keiton ja se jo poltti suuta, niin ei pystynyt ottamaan kyllä yhtään chiliä pääruokaan. Maukasta oli silti! Ilta sujui nopeasti SingStaria laulellen, saunoten, jätskiä syöden ja leffaa katsellen.

Erään tuoreen parin kanssa ollaan käyty nyt liikkumassa parikin kertaa yhdessä. Viimeisimpinä lajeina yhdessä liikkuessa ovat olleet boulderointi ja biitsi. Mukaan on mahtunut aina myös paljon ruokaa. Napaan ovat sujahtaneet mm. piirakat, salaatit, sushit, misokeitot ja paistetut banaanit. Mitäköhän lajeja ja herkkuja ensi kerralla.

Myös sukulaiskekkereissä tuli käytyä. Kun enon vaimo täytti 50-vuotta, niin eihän sitä voi missata. Juhlat olivat isot ja mukavat, vaikka meidän suku onkin pieni verrattuna toisen puolen sukuun. :) Meidän sukulaiset nimittäin vastasivat noissa(kin) bileissä ohjelmasta. Päivänsankarin suku taas vastasi loistavasta ruuasta.

Viimeisimpänä muttei vähäsimpänä on armytyttöjen tapaaminen. Ensin vähän kiipeilyä ja sitten illanviettoa. Juttu lensi ja mukavaa oli. Tuli myös katsastettua Apollo Live Club. En tiedä onko nykyajan trendi niin kehonrakennuspainotteinen kuin väki siellä oli, vai oliko paikalle vain sattunut iso joukko bodareita ja muita fitnessurheilijoita. Joka toinen oli ruskeampi kuin maitosuklaa ja lihakset pursuivat paidan läpi pullistelematta. Toki on hienoa, että ihmiset haluavat pitää huolta itsestään, mutta itsensä tuntee ihan onnettomaksi ja surkeasti tuollaisessa joukossa.

Toinen puoli porukasta oli sitten jotain hääporukkaa. Ja ai niin mahtui sinne vielä ainakin 4 polttariseuruetta ja varmaan muitakin ihan hang-aroundejakin meidän lisäksi. Yhdelle tytölle yritettiin bongata paikalla olevista poikaystäväehdokasta, mutta ei oikein tärpännyt. Monella oli liian isot lihakset, muutama oli liian nuori ja loput ehkä liian kännissä.

Kalenterissa on vielä mukavasti tilaa uusille kaveritapaamisille ja muille kekkereille. Onneksi kohta on Wappu ja Minkeilläkin on vielä päättäjäiset... :)

torstaina, huhtikuuta 16, 2009

Rööperi

Punavuori on mitä hienointa asuinaluetta tällä hetkellä. Ainakin siellä talot ovat vanhoja ja upeita. Mekin olemme siellä käyneet joskus kävelemässä ja ihailemassa upeita rakennuksia. Toisin oli ennen, sen kertoi Rööperi. Elokuva Punavuoresta 1960- ja 1970-luvuilta.

Elokuvasta päällimmäisenä jäi mieleen runsas tupakan poltto, tappelut ja kiroilu. Olihan tarinassa juonensa ja nopeasti se juoksi läpi reilun kaksituntisen. Kieli jäi mietityttämään, että miten lähellä se oli sen aikaista. Sillä se ei kovin paljon eronnut nykyisestä. Elokuva oli aika karu kertomuksena, mutta varmasti hyvin todenmukainen. Silloin vain on ollut hieman julkisempaa ja jotenkin yksinkertaisempaa tuo väkivaltaisuus ja rikokset. Kaipa nykyäänkin rikollisuutta löytyy yhtälailla pieniltäkin alueilta, mutta nykyään on vaan niin paljon enemmän ihmisiä ja liikutaan sen verran enemmän, ettei edes omia kotikulmia tunne hirveän hyvin.

Pitää kyllä kysyä Äitiltä, että oliko Punavuori tuohon aikaan se pahin paikka. Äiti nimittäin asui Töölössä ja Hämeenkadulla noihin aikoihin. Ehkä nuo paikkakohtaiset rikollisuudetkin muuttuvat roimasti aikojen myötä, sillä minusta tällä hetkellä vaarallisimpia alueita Helsingissä ovat Kallio ja Sörnäinen. Minä en oikein uskalla liikkua niissä yksinäni, ainakaan pimeän aikaan.

tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Siivousta

Minulla on käynyt tuuri viime aikoina todella hyvin. Sen verran on ollut työreissuja ja muita matkoja, että en ole tämän vuoden puolella siivonnut vielä kertaakaan. Pyykkiä olen toki pessyt ja astianperukonetta täyttänyt ja tyhjentänyt, mutta Sami on hoitanut meidän hushollin tiskaukset, imuroinnit, pölyjen pyyhkimiset, lattioiden pesut, lakanoiden vaihdot ja petivaatteiden puistelut jne.

Eilen kuitenkin kevään ja siivoamattomuuden kunniaksi minulle napsahti sisäsiivous, kun Sami putsasi autoa ja laittoi talvivarusteita kesäsäilöön. Meillehän on hankittu jo alkuvuodesta uusi pölynimuri, Dyson DC22 allergy parquet, jolla minä pääsin vasta nyt ensimmäisen kerran ajelemaan.

Huomattavasti tehokkaampi, mutta hiljaisempi kuin aikaisempi. Hieman tarvitsi kyykkiä, mutta kahva on silti kiva varressa, niin on selkeä paikka, josta pitää kiinni. Suutin vaihtoehtoja oli hyvin, mutta sängyn imurointiin ei oikein löytynyt sopivaa. Suuttimia on myös matalien paikkojen putsaukseen, joka on todella hyv kirjahyllyn alle menneitä villakoiria metsästäessä. Johto ei ollut kovin pitkä, mutta riittävän pitkä meidän kämpässä. Edellisen imurin johtohan ei jäänyt pisimpään pituuteensä vaan kelautui vähitellen aina takaisin koneen sisään. Etuna uudessa imurissa on myös se, että se menee todella pieneen tilaan ja kaikki osat saa kiinnitettyä siihen kiinni.

Hieman hätäinen

Olen viime aikoina huomannut, että tulee useasti oltua pikkaisen liian hätäinen, erityisesti lukiessa. Tienviitat kertovat minulle omasta mielestäni ihan mitä sattuu, vaikka niissä oikeasti onkin ihan paikkansa pitävät tekstit. Esim. vitostien varressa on päällekkäin yhdessä kohtaa kyltin 'Karankamäki' ja 'Koirakivi', niin yleensä luen siitä nopeasti 'Koirankakka'.

Elixialta sai lauantain Ilonan ilmaiseksi ja tulihan se napattua mukaan. Kotona aloin katsomaan lehteä tarkemmin ja järkytyin, kun hätäisesti vilkaistuani silmiini iski otsikko:

'Mieheni olikin huumekoukussa
Karita Tykkä'



Onneksi katsoin uudestaan ja Karitan maine pelastui omassa mielessäni. Ehkä hieman sekava ostikoiden sijoittelu, mutta suurin vika taitaa kyllä olla minun päässäni. Voisi hieman enemmän keskittyä ja antaa aikaa hitaille lukusoluille. :)

maanantaina, huhtikuuta 13, 2009

Vierailuilla

Minähän unohdin vallan mainita edellisessä postauksessa, että torstaihin mahtui muutakin kuin lentopalloa. Minähän vierailin siskon luona Salossa samalla kerralla. Mehän jaoimme Riinan kanssa Tampereella muutaman vuoden yhteisen asunnon. Noista vuosista on nyt muutama joulu vierähtänyt. Silloin päivittäinen yhdessäolo ja kommunikointi taisi sen verran ajaa yli, että viime aikoina ei olla ihan hirvittävästi pidetty yhteyttä. Muutama vuonna kohtaamiset rajoittuivat lähinnä vastakkain pelattuihin peleihin ja perheen tapaamisiin jouluina ja sukulaiskekkereinä.

Nyt on onneksi kuitenkin oltu yhteydessä vähän muutenkin kuin pakollisesti. Riinalla on vielä koulu kesken ja koska hän opiskelee samaa alaa kuin minä, niin joissain asioissa voin olla avuksi. Riina kyllä totesi, että hän on aina ollut jonkun sisko, mutta sanoin, että ei sen niinpäin tarvitse olla. Voin minäkin olla hänen sisko,mutta suhteet ovat nykymaailmassa sen verran merkittäviä, että niistä kannattaa kyllä mainita.

Ja taasen harhailujen jälkeen asiaan. Pelin jälkeen käytiin kaupassa hankkimassa texmex-setit ja jälkiruoka. Meillä menee aina vähän yli tuo ruuasta nauttiminen, kun ollaan yhdessä, joten nytkin jälkiruoka nautittiin vasta seuraavana aamuna. Maukkaan ja runsaan iltapalan jälkeen alettiin laulaa, nimittäin SingStaria. se on kyllä hauska peli. Nyt olen muutaman kerran sitä kokeillut tutussa seurassa tuntemattomien korvilta kaukana. En nimittäin osaa yhtään laulaa ja tuossa pelissä laulamisyrityksetkin menee usein kimittämiseksi. Suosikkejani ovat tällä hetkellä Abba ja SuomiRock. Siis sellaiset biisit, jotka jo tuntee entuudestaan hieman ja joissa on yksinkertaiset tekstit suomalaiselle.

Lauantaina käytiin katsastamassa taloa rakentavaa perhetta Sahalahdella. Perhe asuu tällä hetkellä mökillä järvenrannassa, kun talo ei ihan vielä ole asumiskunnossa. Pääsiäislauantaina kevät näytti parasta puoltaan ilta-auringossa.


Perheen äiti on metsästäjän tytär ja illalliseksi oli tarjolla peurapataa. Todella herkullista. Myös paahdetut kasvikset ja jälkiruoka upposi nopeasti. Ilta kului nopeasti jutustellessa ja seuraavana aamuna matkattiin rakennusten kautta kotiin. Iso talo on tulossa. Ja ihan itse suunniteltu. Vaikka kaikki talossa tulee olemaan juuri niin kuin itse haluaa, niin ei silti käy kateeksi rakentajille. Yhden remontin kokeneena en ihan heti itse lähtisi taloa rakentamaan. Useamman vuoden urakka ja kaikki oma aika on menetetty. Tsemppiä silti kaikille rakentajille! ;)

perjantaina, huhtikuuta 10, 2009

Pääsiäinen

Pääsiäinen, siis neöjän päivän loma, ah ihanuutta!

Tässä mun pääsiäisasetelma heti alkuunsa:


Pääsiäinen alkoi kiirastorstaina Lentopallofinaalilla, eli naisten kolmannella koitoksella, jossa vastakkain olivat LP Viesti ja Oriveden Ponnistus. Minähän oikein lentopalloasiantuntijana luulin, että SM-kulta ratkeaa kolmella voitolla ja olin menossa katsomaan ratkaisupeliä. Viestihän on voittanut kaksi ensimmäistä peliä ja voitti se tämänkin. Peli oli alussa todella surkeaa. Viesti vei ja Orpo...nukkui tai jotain. Jos piste ei Viestille tullut syötöllä, niin sitten torjunnalla. Tasan kaksi iskulyöntiä tuli Orpon puolelta kahteen erään. Onneksi Jukan käärmekeitokset purivat pitkän erätauon, joka on muuten ihan hel...tin pitkä, 15 min, jälkeen ja pelistä tuli jännempi. Myös Orpon syöttö alkoi purra ja hyökkäyksiin tuli ideaa. Vastaanottokin pelasi himpun verran paremmin ja passari-Jenni pääsi pyörittelemään. Tiukkojen taisteluiden jälkeen Orpo sai yhden erän ja Viesti vei lopulta neljännen.

En tiedä kultaako aika muistot, vai miten tuntuu, että taso on jotenkin heikko. Jos joku muu kuin passari passasi, oli kosketus väistämättä hihalyönti. Jos joku muu kuin passari uskaltautui ottamaan sormilyönnin, niin se useinmiten kaksari. Syötöillä tehtii pahaa jälkeä. Vastaanotto ontui kaikista eniten. Lyönneistä ei kuulunut juuri ääntä ja todella paljon laitettiin palloa verkon yli hihalyönnillä, jos ei päästy lyömään. Voihan se olla, että uusi pallokin vaikuttaa asiaan ja finaalipelien jännitys, mutta silti!!

Pitkäperjantai on mennyt pitkälti lepäillen. Nukuin pitkään siskon residenssissä ja matkasin lopulta kotiin tekemään vähän kotihommia ja ottamaan päikkärit. Tarkoitus on tässä pääsiäisen aikana kirjoitella blogiin erinäisistä menneistä jutuista. Olen ajatellut ensin kirjoitella ei niin tärkeitä aiheita ja viimeistellä tärkeimmällä, eli kavereilla. :) Lisäksi pitää hieman uudistaa blogin ulkonäköä keväisemmäksi.

Toinen koneisiin liittyvä homma on Treeniblogin uudelleen suunnittelu ja tekemminen. Myös pihatöitä voisi yrittää vääntää. Huomenna on biitsiturnaus ja illalla mennään Tampereelle päin kyläilemään. Myös kiipeilemään ja treenaamaan muutenkin tekisi mieli. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi...

torstaina, huhtikuuta 09, 2009

Speksit

Viikon sisään olemme käyneet katsomassa kaksi speksiä. Nythän on oikeaa speksiaikaa, kun Wappu lähestyy. Poikkeuksena tästähän on Nääspeksi, joka esitetään aina joulun alla. Nääspeksihän on Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) oma.

Tällä kertaa näimme ensimämistä kertaa Teknillisen korkeakoulun (TKK), eli Otaniemen teekkareiden, Teekkarispeksiä ja Turun Lääketieteellisen Kandidaattiseuran speksiä.

Otaniemi taitaa olla tällä saralla ensimmäisiä, jotka ovat opiskelijateatterin Suomessa perustaneet. Ruotsistahan kaikki on saanut alkunsa. TKK myös etenee spekseillänsä hieman eri aikaa kuin muut. Speksi on vedetty hieman liian tehokkaaksi ja ammattimaiseksi ollakseen hauska ja viihdyttävä. Kyllähän se hienolta näyttää, kun vaatteet ja lavasteet sekä tehosteet ja musiikki on viimeisen päälle. Mutta valitettavasti inprovisointi, luovuus ja intensiivisyys puuttuvat. esitys kesti tasan kolme tuntia, kuten ohjelma sanoi. Omstart! -huutoihin ei tarpeeksi kiinnitetty huomiota. Draamaan ei saanut tarpeeksi huumoria, esityshän kertoi Kreivi Draculasta. Tanssijat/tanssiesitykset olivat... ei-niin-hyviä ja laulut olivat vähän outoja. Vaikka minun kuvaukset ovat vähän negatiivisia, niin oli esitys silti loppujen lopuksi ihan kelpo viihdepaketti.

Turun speksi oli kaikkiaan 9. heidän historiassaan. Meille ensimmäinen. Aiheena oli paljon viihteellisempi muotitalo kuin Otaniemen Dracula. Ja olipa esitys muutenkin hyvä show. Tanssijat/tanssiesitykset olivat huimaavia, myös miestanssijat röyhelöbalettiasuissaan. :) Jokaiseen Omstart!:iin paneuduttiin huolella. Vitsejä oli paljon ja esitys soljui mukavasti läpi koko reilun kolmituntisen. Esiintyjät eivät valitettavasti kyll pahemmin laulaneet, vaan bändi hoiti sen. Hienosti kyllä hoitikin.

Nyt kun on nähnyt kolmen eri tahon esitykset, niin kyllä täytyy sanoa, että tamperelaisten on paras. Siinä on huumori, improvisointi, tanssit, laulut ja kaikki kohdallaan. Joten joulunaikaa odotellessa...

maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Hankintoja

Kun Barcelonasta tuli hankittua pari paitaa ja ne villatakit sekä vyöt, niin se ei näköjään ihan riittänyt. Piti mennä Hulluille Päiville. Olin jälleen päättänyt, että vaateostoksen maksimihinta olisi 10 euroa. ja tällä kertaa se piti, ainakin melkein loppusuoralle.

Ostin yhden harvaan kudotun puuvillapaidan, pitkähihaisen trikoopaidan, lyhyet farkkushortsit ja sitten sen yli 10 euron jakun. Jakku oli vain niin ihana! lyythihainen ja istuva. Pitää laittaa kuvaa jossain vaiheessa. Hämmästyttävintä tuossa jakussa oli se, että jouduin ostamaan 42-kokoisen, jotta mun hartiat mahtuisivat sinne kiristämättä. Vatsan kohdalta jakku on hieman löysä, mutta sen sain nätisti vyöllä kiristettyä.

Muuten hankin hieman kosmetiikkaa, lähinnä päivittäistarpeita varten (vartalovoiteen, deodoranttia, hammastahnaa ja kasvovettä), mutta myös Lumenen pikakaunistavan seerumin. Matkustaessa ja ruuan myötä aina välillä on turvotusta ja tuo aine näyttää tehoavan hyvin nopeasti. Haluan muutenkin tukea suomalaista teknologiaa ja Lumenen tuotteet ovat olleet mieleen sekä tehokkuuden että hinnan puolesta.

Äidin kanssa tehtiin hankintoja myös Herkusta. Äiti osti lisäksi todella kauniit kävelykengät ja laukun sävysävyyn, sekä molemmille sukat. Kävin Hulluilla päivillä kahteen otteeseen, perjantaiaamuna ja lauantai-iltana. Mitään ei ollut eksaktisti hakusessa, mutta tiesin hyvällä hinnalla löytyvän nimenomaan kosmetiikkaa ja ruokaa. Positiivisena yllätyksenä löyti myös noita edullisia vaatteita.

Kielikylpyä

Olen viime aikoina ollut melkoisessa kielten sekamelskassa. Vaihtelevasti on ollut korvilla ranskaa, saksaa, englantia, espanjaa, ruotsia, suomea ja mitä vielä. On ollut ranskalaisia ja saksalaisia vieraita, olen käynyt Saksassa ja Espanjassa, työkavereina on suomen-, espanjan-, englannin- ja ruotsinkielisiä, työkieleni on englanti ja suomihan on äidinkielini.

Olen loistava kuuntelemaan ja sille tasolle kielten käyttö useammassa tapauksessa myös jää. Joskus jopa ymmärränkin jotain, mutta usenmiten menee vähän yli. Tämä ei kuitenkaan aina johdu siitä, että en tajuaisi ja osaisi, vaan siitä, että en aina jaksa keskittyä.

Suomihan on minun äidinkieli kuten jo edellä mainittu, mutta tuntuu, että osaan sitäkin joskus todella huonosti. Sanoja unohtuu, kielioppi ontuu ja murresanoja ei vaan ymmärrä. Lisäksi yhä enemmän on sanoja, jotka ovat finglishiä, eli jotain suomen ja eglannin sekoitusta tai sitten englannin sanoille ei edes suomenkielessä käännöstä. Tämä ärsyttää kovasti. En myöskään osaa lukea numeroiden ja kirjainten sekamelskaa samassa sanassa.

Englanti sujuu jo melko hyvin siihen nähden, että en ole koskaan ollut mikään kielinero ja sanojen opettelu on aina ollut minulle täyttä tuskaa. Välillä ei vain pysty ymmärtämään kiinalaisten, intialaisten, japanilaisten tai muiden kuin äidinkielenään germaanisia kieliä puhuvan ääntämystä. No, ei varmaan kaikki oikein ymmärrä minuakaan, vaikka ei se ihan rallienglantiakaan ole...

Tykkään kovasti saksasta. Haluaisin osata sitä enemmän. Onneksi monet työreissuni kohdistuvat sinne, niin saan kehitettyä sitäkin kieltä. Voisi ehkä jopa jossain vaiheessa lukea jotain saksankielistä kirjallisuutta. Siis ehkä joskus...

Ruotsia haluaisin osata paremmin, vaikka siitä ei juuri missään mitään hyötyä olekaan. Vaarihan oli ruotsinkielinen, mutta ei koskaan puhunut sitä kotona äidilleni, joten ei se ilmaiseksi tarttunut minullekaan. Myös ruotsinkielisen kirjan voisi jossain vaiheessa ottaa haasteeksi.

Ranskaa luin yliopistossa puolikkaan alkeiskurssin verran. Hirveästi ei jäänyt mieleen, kun ikää oli kuitenkin jo pikkasen päälle 20v. ja muutenkin oli kaikkea muuta päällä. Nyt kun kuitenkin kuuntelee kieltä, niin kyllä siinä sanan sieltä sanan täältä ymmärtää.

Olisi hieno osata lähes kaikkia kieliä, mutta minun pääsi ei vain taivu. Sinne menee paremmin numerot ja kaavat.

Barcelona

Viime viikolla olin Barcelonassa, kuten olin hehkuttanut jo pari kertaa etukäteen. :)

Konferenssi oli hyvä, hotelli oli ok, vaikka kaikki äänet kuuluivatkin oven läpi, vettä satoi kaikki kolme päivää, tuli tehtyä ihan kelpo hankintoja niin itselle kuin Samille ja ruoka oli loistavaa!

Menomatkalla ihastelin tällaisia maisemia:
Alpit


Joku pilvihässäkkä


Ensimmäisen illan Tapas -setti:



Toisen illan Bonito -tonnikala:


Samille ostin paitoja Aragazasta. Itse suunnittelija oli paikalla ja hän oli todella palveluhaluinen. Työkaveri osti myöskin kaupasta useamman tuotteen, pari takkia ja paitaa. Onneksi noita vaatteita saa ostaa netistäkin. Nyt kun koko on tiedossa, niin on helppo valita vain mieleinen. Malli on paidoissa erittäin kapea. Siksi samin pitkille käsillekin large oli ihan hyvä.

Itse ostin vain alle 10 euron vaatteita. Tai ainakin se oli ajatus. Loppuviimein kaikki ostokset jäivät yksittäishinnaltaan alle 20 euron. Pari paitaa, kolme villatakkia, kolme vyötä ja siinähän ne taisikin olla.

Matka meni supernopeasti. Konferenssin lisäksi ehdimme käydä La Ramblalla, Park Güellilla ja Sagrada Familia -kirkolla. Kuvia ei voinut ottaa sateen takia.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...