keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008

Kuvia Leviltä

Eka peli.


Sunnuntain pelin tunnelmia. Väillä tuli vähän korkelta torjunnasta huolimatta. Välillä haettiin napa hiekkaa myöten. Välillä naurettiin, välillä oltiin totisia. :)






Yötön yö. Kello on noin 24 kuvauksen aikaan.


DH-radalle lähdössä kauheessa vesisateessa ja tuulessa.


Seikkailua ennen ja seikkailussa. Haasteita riitti, mutta välillä ehti myös vähän pelleillä. Hauskaa oli any way!









Seikkailun jälkeen tyytyväisenä! :)

Maastopyörää ulkoiluttamassa

Tänään mietin aamulla, että mitä tekisin. Vaihtoehtoja oli niin paljon: lähdetäänkö tänään vai huomenna, mennäkö golfaamaan, minigolfaamaan, juoksemaan, pyöräilemään, koskiseikkailuun jne... Aamulla ennen Samin heräämistä ajattelin käydä rangella, mutta enpä sitten mennytkään, kun aamuntorrkuja heräsikin yllättäen.

Seuraavana vaihtoehtona oli mennä DH-rataa kuluttamaan, maastopyrälenkki tai juoksulenkki. Näistä maastopyörälenkki tuli valituksi, sillä vesisade oli kastellut reiti, eikä tällä lajivalinnalla se oli niin kriittistä.

Meillä on pari karttaa, joiden perusteella minulle valittiin muutama reittivaihtoehto. Vähän sauvakävelyreittiä, vähän hiking-reittiä, vähän pyöräreittiä. Sade taukosi ja matka alkoi. Ensimmäisenä oli sauvakävelypohjaa. Siis alustaa, jossa on hienon hiekan päällä jotian vanhaa puupurua, joka on aivan kastunut. Siis todella pehmeää, märkää ja hidaskulkuista pyörälle. Eipä mitään, eikun tauko ja paikat lämpimiksi, kun meinasi lonkankoukistaja heti krampata.

Seuraavaksi rinnettä ylös kovalla hiekkapohjalla, kartan mukaan haastavaa hiking-reittiä. Matkaa oli edetty vain n. 5km, mutten siltikään jaksanut polkea tätä rinnettä ylös. Matka jatkui metsässä hiking-reittiä. Välillä ihan ajettavaa, välillä vähän vähemmän ajettavaa kivien ja erilaisten pitkospuiden takia. Pitkospuut olivat niin märkiä, että renkaat vain suti. Metässä ärsytystä lisäsiu myös itikat, ötökät, hyttyset, mitkälie inisevät öttiäiset. Niitä oli kimpussa noin viisi miljoonaa ja hermo meinasi mennä. Tai oikeastaan se menikin, kun lähdin seuraavaa eteen tullutta asfalttitietä kohti mökkiä.

Matkalla päätin yrittää toista reittiä, joten ei muuta kuin takiasin laskettelurinnettä ylös. Tiesin jo ennen matkaan lähtöä, että en pysty ajamaan hiking-reittiä ylös jyrkyydenja kivien takia. Mutta en tajunnut, että pyrän ulkoilutusmatka olisi niin pitkä. Ajaa ei pystynyt kuin ehkä 1/10-osan matkasta ja ötökät syöksyivät päälle, kun nopeu soli niin pieni. Soitin samille, että haluan pois, mutta olin niin keskellä metsää, ettei sieltä ollut mitään mahdollisuutta tulla hakemaan. Ei auttanut kuin jatkaa.

Toiveet auringosta, sateesta, tuulesta tai ihan mistä vaan joka karoittaisi ötökät oliva turhia. Eihän metsään mikään niistä edes vaikuttaisi. Matka jatkui kiroillen, pyörää taluttaen pitkin kivikkoista maastoa, kunnes vihdoin pääsin erään rinteen juureen.

Loppumatka menikin sitten mukavammin, kun olioikeata polkua, jota pääsi välillä ajamaankin. Jossain vaiheessa olin kuitnekin mennyt harhaan ja laskeuduin liian alas, sillä seurauksella, että jouduin nousemaan taas ylöspäin sauvakävelyalustaa, jossa alamäessäkin sai polkea, että 5cm uponnut takarengas pyörisi ja pääsisi eteenpäin. Matkalla oli pakko soittaa Sami hakemaan tietystä pisteestä. En olisi enää jaksanut senttiäkään ajaen. Vähän pääle kaksi tuntia ja n.20km tuli edettyä suurimmalta osin pyörää taluttaen. Kaloreita paloi1260kcal ja keskisyke oli 151. Ihan hyvä treeni.

Pyöräilykuntoa pitää kyllä kehittää enne Åren lomaa, sillä näillä riesillä ei pääse sitten mihinkään. Sen ainakin opin tästä retkestä...

tiistaina, kesäkuuta 24, 2008

Uusia ulottuvuuksia

Tänään nukuttiin taas pitkään. Niin mahtavaa saada univelat pois painamasta. Sitten aamiaista ja miettimään, mitä tänään tekisi. Koska toipilaalla alkaa jo pipo kiristämään, kun ei pääse mitään tekemään, niin päätin käyttää päivän pyörän selässä. Se kun kerran on mukana ja täällä on mitä mahtavimmat olosuhteet maastopyöräilyn sekä DH:n suorittamiseen.

Valitsin lähtöajaksi hetken jolloin ei satanut, mutta onneksi laitoin päälle kuitenkin vedenkestävät vetimet. Reissu alkoi kapuamalla ylös huipulle. Ensin lyhyt pätkä rintettä pitkin, jota ei voinut kuvietellakaan ajavansa, kun se oli niin jyrkkä. Sitten huoltotietä ajaen ja taluttaen, koska oikea jalka oli ihan puutunut. Ilmeisesti lonkankoukistaja ei pitänyt tästä lämmittelemättä liikkeelähdöstä, kun pisti heti kapuloita rattaisiin.

Ylös kuitenkin päästtin useiden kirosanojen, yhden poron, sateen saattelemana. Sami tuli huipulle autolla ja otti pari kuvaa ennen kuin lähdin elämäni ensimmäiselle DH-radalle. Rata oli merkitty siniseksi, siis helpoksi. Alussa jo meinasi mennä usko, kun rata alkoi hurjalla siksakilla. Ihan en vielä siinä vaiheessa usklatanut vaan päästellä kallistetuja mutkia pitkin. Kun vihdoin saavutettiin puuraja ja reitti alkoi mennä enenmmän metsään, niin ajokin alkoi helpottua.

Jalkakosketukset vähenivät, vauhti kiihtyi, uskalsin jopa kurvata kivien ja juurien yli ja kallistella mutkissa. Uskalsin ajaa puurallia ja jopa dropata. Maalissa olinkin sitten aivan märkä, likainen ja todella tyytyväinen. en taluttanut yhtään, vähän otin jalkakosketuksia, mutta alas tulin nopeammin kuin sami autolla. :)

Tätä lisää ja lisää sitä onkin luvassa Åressa elokuussa. Levin rinteisiin tutustutaan paremmin ehkä ensi vuonna, kun Sami on kunnossa ja toivottavasti kelikin olisi parempi. Ensi kerralla voisi myös olla hieman laajempi suojavarustekanta kuin peljjä pyöräilykypärä ja ajolasit. Onneksi mitään ei sattunut.

Maalista pyöräilin vielä mökille. Matka oli hauska ja erikoinen. Enpä ole ennen pyörällä ajanut n.30cm syvästä vesilätäköstä tia suolla pitkin pitkospuita tai tullut täysillä alas monta sataa metriä pitkää alamäkeä. :)

Kyllä maastopyöräily on kivaa ja onneksi on Sami talossa, joka osaa valita ja huoltaa täydellisen pyörän!

maanantaina, kesäkuuta 23, 2008

Loma

Loma alkoi Juhannuksella. Ja Juhannus meni biitsiturnauksessa Levillä.

Kelit oli vaihtelevat, satoi, paistoi, tuuli, satoi ja paistoi ja tuuli yhtäaikaa. Turnaus alkoi kovalla vastuksella, jolle hävittiin ihan pystyyn. Loppujen lopuksi ei hävitty huonoille. Nimittäin turnauksen ensimmäinen vastustaja voitti koko turnauksen. Meidän ekaan peliin loppui koko pivän kestänyt kova sadekin. Lämötila ei silti noussut juuri yli 11 asteen.

Toinen peli oli tiukka. Ekassa erässä tiukka voitto, toisessa melko selkeä häviö ja kolmannessa taas tiukka voitto. Tuntui hyvältä jatkaa seuraavaan päivään ja sijoittua vähintään viidenneksi.

Kolmas peli oli sunnuntaiaamuna. Keli oli erikoinen, paistoi ja satoi yhtäaikaa. Ja peli oli todella tiukka. Vastassa oli ulkomaalaiset, ruotsalaiset. Ekassa erässä todella selkeä voitto,´toisessa todella selkeä häviö ja kolmas erä tiukkaa taistelua. Johdettiin vielä 13-12, mutta sitten pari virhettä ja erä vastustajalle 15-13. Meiltä loistava peli, mutta tiukka tappio harmittaa. Oltaisiin oltu välierissä voitolla.

Olkapää kesti joten kuten. Syöttäminen oli tuskaista ja samoin oikealta puolelta tiukkojen pallojen hakeminen. Olkapää ei kuitenkaan kipeytynyt kuin lihaksista. Pitää siis vielä treenata ja vahvistaa kättä. TOisena päivänä ei käsi meinannut lämmitä ollenkaan. Vasta kolmennessa erässä se alkoi olla normaali, mutta sitten pelit loppuivatkin. ;)

Turnausviikonloppu päätettiin yhteisruokailuun, jossa tarjolla oli lihaa ja punaviiniä. Lihaa tulikin syötyä oikein urakalla ja sama meno jatkuu varmaan koko viikon, kun osa jäljelle jääneistä pakkauksista päätyi meidän jääkaappiin.

Maanantaina nukuttiin pitkään. Sitten minä menin lenkille veilä paikalla olevan kaverin kanssa. Juostiin tunti, ihan mieletöntä. en ole juossut aikoihin ja kaikki meni todella helposti. Mahtavaa.

Sami ilmoitti minulla olevan ohjelmaa klo15. Niinpä lähdin lenkin jälkeen Samin kyytiin ja kohti tuntetomatonta. (Sami voi siis jo ajaa autoa) Tuntematon kohde oli seikkailurata. Radalla on 5 erilaista pistetta/tasoa. Ensimmäiset 3 ovat eräänlainen harjoittelukierros. Sen jälkeen saa päättää lähteekö vielä radoille 4 ja 5, jotka ovat punainen ja musta. Sami oli "tilannut" minulle täyden setin, joten kaikki 5 kierrosta oli kierrettävä.

Ensimmäiset kolme meni helposti. Neljännellä oli jo vähän haastavampia rasteja, kuten liaani ja heiluvat puut, joita pitkin piti edetä. Myös rastien korkes maasta kasvoi koko ajan. Neljännellä, eli punaisella, radalla oltiin jo kymmenessä metrissä. Liaanista haastavan teki se, että siinä piti roikkua käsien varassa. En luottanut olkapäähän, mutta kyllä se piti ihan hyvin. Jes!

Viides, eli musta, rata oli todellakin vaikein. Siinä olisi pitänyt olla viel äenemmän käsivoimia ja hallita vartalo koko ajan täydellisesti. Jo toinen rasti oli haastava. Siinä piti mennä ilmassa roikkuvien kolmioiden avulla eteenpäin. Kuvista voi nähdä mitne se eteni. En mennyt kauniisti, mutta läpi pääsin. Gladiaattoria en edes lähtenyt yrittämään, vaan liuuin läpi. Kädet eivät pitäneet, kun oli niin märkää, eikä minun käsi voimilla oltaisi edetty juuri yhtään. Liaani oli niin ikään todella viakea, mutta siitäkin päästiin läpi, kuten koko radasta. Kädet ja vatsalihakset olivat ihan rikki, mutta maaliin pääsin ilman ohjaajan apua! :)

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008

Juhannusta

Hyvää Juhannusta kaikille! Ja terveiset täältä Leviltä, aurinkoisesta Lapista!

Viime yönä tultiin junalla läpi Suomen. Sain muuten eilen taas kokea uusia elämyksiä autoilusta. :) Auto nimittäin piti ajaa autojunaan ja kun Sami ei ole ajokykyinen, niin minun hommaksihan se napsahti. Eikä siinä mitään, kapeata rallia vaunuun ja ratinkääntöä ohjeiden mukaan. Ohjeiden antaja vielä kehui lopuksi, että kylläpä meni hienosti. :)

Yö meni loistavasti. Sen verran on kevään aikana kertynty univelkaa, että ei tarvinnut montaa lausetta kirjasta lukea, kun silmä painui kiinni. Ja vaikka yöllä heräsikin muutaman kerran, niin maksimissaan kahden sekunnin päästä oli taas unessa. Nukkumaan mentiin Tampereen jälkeen, eli n.klo22 ja herääminen tapahtui vähitellen siinä klo8-9 välillä.

Matkalla Kolarista Leville nähtiin ainakin 50 poroa, joista n.30 oli tiellä. Ihania pieniä vasojakin oli joukossa. Aika hölmöjähän nuo porot on, ainakin ne vasat. Siinä ne jolkotti mennä keskellä tietä ja reunasta reunaan, vaikka autoja oli tulossa. :)

Poroa tuli jo myös syötyä, sieni-poropullien muodossa. Hyvää oli. Viikon aikana toivottavasti saadaan poroa myös käristyksenä.

Täällä siis paistaa tosiaan aurinko, mutta on todella kylmä. Ei ole ihan vielä ainakaan juhannuksen tuntua, mutta kaipa tämä tästä keskikesän juhlaksi muuttuu, kun aurinko ei laskekaan ollenkaan. Miesten pelit alkavat jo tänäänja pelejä riittää aina puoleen yöhön asti. Meillä turnaus alkaa vasta huomenna iltapäivällä.

Oikein valoisat Juhannukset vielä kaikille!

keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008

Kulkuneuvot kuntoon

Samin ollessa oman kulkuneuvon huollossa, eli polvileikkauksessa, kävin laittamassa meidän auton tänään Lapin reissukuntoon. Aluksi vähän mietitytti, että mitenköhän tämä nyt täsät, mutta hyvinhän se.

Tankkaushan on tuttua kauraa, sitä on tullut tehtyä monen tuhannen euron edestä, joten ei hätää. Ja onhan sitä tullut aikaisemmin pesetettyä myös auto. Pesukadussa en ole tainnut ennen ihan yksin olla, mutta eipä siinäkään mitään ihmeellistä ollut. Kolmas rasti oli renkaiden ilmanpaineiden katsominen. Ihan ensimmäistä kertaa yksin ja itse.

Kaksi ensimmäistä rengasta meni hienosti. Sitten ihmettelin, että miksei renkaisiin mene ilmaa, vaikka kuinka painan +-merkki. Kunnse hokasin, että ehkä se kone pitää välillä täyttää. Kone hetkeksi kaappiin pihisemään ja taas homma luisti. Ja kuin ihmeen kaupalla, samalla hetkellä kun aloitin renkaiden ropaamisen, sade loppui. :)

Hieman kesken jäänyttä terassia en kuitenkaan ilman Samin valvovaa silmää ala raksaamaan, vaikka pieni hinku olisikin näyttää taitoni. Tuntuu ihan siltä, että tänään on mun päivä! :)

maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Viikonloppu meni taas - viuh!

Terassi- ja muut pihahommat olivat viime viikon lopulla hieman holdissa, kun satoi ja oli menoja. Samilla oli työpaikan liikuntailtapäivä/kesäjuhla ja minä treenasin biitsiä. Lisäksi "naapurissa" oli tarjolla Maailman Liigaa ja vieraitakin tuli käymään.

Ensi viikonloppuna mennään tämän kesän ensimmäiseen ja ehkä jopa ainoaan Pro-turnaukseen. Piti siis ihan vähän käydä viime viikolla koskemassa palloon, kun edellisestä kerrasta on jo kuukausi. Ulkonahan en ollut vielä ennen torstaita käynyt kertaakaan pelaamassa, hyppimässä kyllä. Biitsit sujui ihan kiitettävästi. Käsi kesti, tuuli ei ihan hirveästi haitannut ja yhteispeli uuden parinkin kanssa alkoi sujua.

Perjantaina oli ohjelmassa Suomi-USA Maailman Liiga-ottelu Espoon LänsiAuto-Areenalla (en tiedä miten oikeasti kirjoitetaan). Suomella on niin nuori joukkue. Mikko Esko on vanhin nja hänkin on minua yli puoli vuotta nuorempi. Muita 70-luvulla syntyneitä ei joukkueessa olekaan. On todella hienoa, että nuoret miehet saavat pelikokemusta ja pääsevät näyttämään taitojaan, mutta Maailman Liiga on ehkä hieman liian kova paikka. Tällä kertaa Suomella on vielä todella kova lohko: olympijoukkueet USA ja Bulgaria, sekä Euroopan mestari Espanja. Haastetta Maailman Liigassa pysymiseen aiheuttaa myös katsojamäärät. Espoossakaan ei katsomot olleet kovin täynnä. Enemmän olisi saanut olla. Niinpä haastankin kaikki teidät katsomaan jäljellä olevia otteluita: 4.-5.7 Tampere Suomi-Bulgaria ja 18.-19.7. Tampere Suomi-Espanja. Minulta voi tiedustella mistä saa lippuja... ;)

Takaisin perjantain ja myös lauantain peliin. Perjantiana alku oli heikkoa, mutta peli parani roimasti loppua kohti. Voittihan Suomi eränkin. Alussa oli havaittavissa selvää hermostumista ja jännitystä. Iskuissa pallo ei osunut käteen ja syötöt olivat aivan naurettavia. Onneksi kuitenkin oman pelin taso nousi ja lopputulos oli aivan kelvollinen. Pari sanaa Usasta. Jenkeillä on aivan mielettömän hyvät tekniikat ja upeat käsilihakset. (vaikka illalla kylään tuulut ammattilainen sanoikin niiden olevan pumpatut) Vastaanotto oli aivan loistavaa ja samoin puolustus. Kyllä suomen pojatkin puolustivat, mutta pisteiden tekeminen tökki, samoin vastaanotto. Torjunnassakin vastustaja pääsi aivan lian monta kertaa tyhjältä läpi. Ehkä se oli taktiikkaa, mistä minä amatööri tiedän...

Perjantaina kyllän tuli kaksi entistä biitsiparia. Ammattilaiset ja maajoukkuekävijät oli hieman väsyneita pitkän reissun jälkeen, mutta juttu lensi. :) On ihana huomata kuinka ihminen pysyy samanlaisena läpi vuosien. Jalat on maan pinnalla ja realiteetit kunnossa. Kiva kun kävitte ja tervetuloa uudestaan! :)

Lauantaina ja myös sunnuntaina raksattiin. Lauantaina saatiin pengerrys valmiiksi ja tolpat aidale. Myös terassi sai ensimmäisen rapun pohjan. Sunnuntaina valmiiksi tuli pohja lopuille rapuille ja toinen aita. Enää yksi aita ja rappujen laudat. Eiköhän ne tässä tänään ja huomenna valmistu. Tai oikeastaan parempi olisi, kun samin leikataan keskiviikkona. Kuvia laitetaan sitten valmiista tekosista.

Sunnuntaina meidän rankan päivän katkaisi kutsu maastopyörä lenkille. MinkkiP:n uusi pyörä pääsi tositoimiin ja sisäänajoon. Meille breikki oli todella tarpeellinen. Aivot tuulettui ja pyörät sai hommia. :) Myös liikunta pitkän lamakauden jälkeen oli paikallaan. Saa tulla useamminkin patistamaan liikkeelle! :)

Nyt enää neljä päivää ennen lomaa. Vielä jaksaa rutistaa, vaikka väsymys ja ärsytys painaakin kovasti.

Lisähuomio. Ei ollut viime perjantaina ensimmäine ja tuskin viimeinenkään kerta, kun jäin kotiin tullessa autoon istumaan ja kuuntelemaan radiota. YleX:n Peltsi, Ile ja Putkonen ovat vaan niin hyviä. Niin lositavia juttuja. ;)

keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008

Loman odotusta

Enää tätä viikkoa pari päivää ja ensi viikolla neljä päivää, niin sitten on loma. Ihanaa, mahtavaa, siihen asti jaksaa kyllä!

Viime viikolla kävin Saksa-Hollanti-akselilla työreissulla. Saksasta jäi mieleen hotellin respan viikset. Ei sellaisia voi olla. siis sellaiset vahalla kiekuroiksi väännetyt. Lisäksi tuli havaittua, että tarvitse ihan oikeasti aurinkolasit. Matkasimme nimittäin aurinkoista moottoritietä, eikä pääkipu silmien siristyksestä ole enää jatkossa kovin toivottavaa. Mutta se siitä reissusta.

Lauantaina oli aamulla Elixian Juoksukoulun päättäjäiset. Oli Niken tuote-esittelyä ja ravintoluentoa. Sopivat kengät on nyt valittu. Mietinnässä vielä kuitenki9n on, että tilaanko ne netistä vai yritänkö metsästää jostain Suomesta. Koko täytyy kuitenkin käydä vielä vamrmistamassa. Ravintoluennosn tuotoksena ollaan kaupassa tutkailtu hyvin tarkkaan sokerimääriä ruoissa. Yllätyksiä on kyllä löytynyt. Ihan hyvä vinkki!

Launtaina jatkettiin päättäjäisten jälkeen tyttöjen illalla. Paras kaverini Jenni tuli meille ja sillähän ilta oli jo valmis. :) Ensin shampanjat ja sitten valmistautumiset. Pieni kiirehän siinä tuli, mutta Samin avustuksella ehdittiin hyvin käydä vielä hankkimassa pienet ehostuskorut ja -meikit ennen sovittuja treffejä. Bussissa matkalla vielä lakattiin kynnet ja loput seurueesta lakkasi ne vasta terassilla. Kampin ympäristö oli täynnä Sinkkuelämää-tyyppistä pukeutumista ja muuta tyyliä. Olihan meilläkin kesämekot ja minulla kukka päässä. Terassin jälkeen suuntasimme syömään Gastoneen. Hyvää oli muuten paitsi välipastan sienet maistuivat etikalta. Ruuan jälkeen leffaan, joka oli aivan loistava. Kaikki, jotka vähänkin ovat arvostelleet leffaa ennakkoasentein voisivat käydä vilkaisemassa. Suosittelen kaikille! :) Leffan jälkeen vielä lyhyt kierros Luxin Club Royalissa Cosmopolitaneille ja bussilla kotiin.

Sunnuntaina Jenni-Äitikin sai nukkua pitkään ja sen jälkeen herkutella ihan rauhassa aamiaisella. Oli aivan mahtavaa, että päätimme lähteä ajoissa pois. Sunnuntaina ei ollut hedaria, ei morkkista ja jaksoi ahertaa pihamaalla. Pihamaalla on siis tysökennelty sekä viime viikko, viikonloppu, että tämä viikko suurelta osin kaikki se aika, mikä töiltä ja muilta menoilta on jäänyt. Nyt on terassi rappusta vaille valmis. Sami aloitti jo pengerrystä, mutta aidat vielä puuttuvat ja pengerryksen loppuunvieminen.

Tällä viikolla aloitettiin maanantaina Outingilla. Oltiin työkavereiden kanssa Kisakalliossa. Ensin vähän palaveria, sen jälkeen leikkejä, jotka oli meidän tiimille ihan "Pala Kakkua", sitten vapaaehtoiselle maastopyörälenkille. Lenkki oli aika mielenkiintoinen. Ensin jalan pyörä kannossa noin 45 asteen mäki ylös ja sitten juurakkoa, kivikkoa, kalliota ja kaikkea muuta erittäin haastavaa. Olkapää, sääret, pohkeet, polvet ja kaikki paikat ovat ihan mustelmilla. Kaloreita tuli toki kulutettua ja hyvä fiilis. :) Pyörälenkin jälkeen saliin, jossa piti olla rentoutus. Rentoutuminen muuttuikin koripalloksi ja jalkapalloksi, mutta se ei menoa haitannut. sitten sauna ja ruoka ja nukkumaan. Aamulla herättiin ajoissa, että päästään taas pyörälenkille. sade kuitenkin sotki suunnitelmat. Minua se ei kuitenkaan pahemmin haitannut, sillä sain nukkua tunnin extraa. :)

Nyt on nimittäin sellainen väsymys päällä, että oksat pois. Tämä on yksi syy miksi odotan lomaa. Että saa vaan olla ja vaikka nukkua. Lisäksi ehtii liikkumaan ja tekemään kotihommia. Myös itseni hoitaminen on jäänyt todella heikoksi ja kohta se näkyy myös liikaa ulospäin. Odotan myös sitä, että on aikaa nähdä kavereita ja nauttia rauhassa leffoista. Myös Tammerfestiin on tarkoitus mennä. Odotan myös aikaa ruuanlaitolle ja ruuasta nauttimiselle. Loma, sinua odotaetaan jo täysillä!

Paluu vielä tähän viikkoon. Eilen, eli keskiviikkona, käivn taas pitkästä aikaa biitsillä. Tai oikeastaan biitsihallilla. Viimeksi olenkin tainnut käydä joskus huhtikuussa. Meni ihan kivasti, vaikka raskasta oli. Olen siis menossa Levin turnaukseen uuden parin kanssa ja olisi ihan hyvä vähän treenata ennen sitä. Onneksi uusi pari kyseli jo nyt, kun jotain voi vielä tehdä. Tänään uudestaa ja päälle hieman hyppyjä ja vetoja. Kestävyyttä löytyy kyllä juoksuun, mutta ei hyppimiseen tai spurttailuun. Onneksi ehdin vielä vähän treenata.

tiistaina, kesäkuuta 03, 2008

Ärsyttää

Pihanrakennus on niin hidasta. Aherrus pihalla vie kaiken vapaa-ajan, enkä ole päässyt harrastamaan mitään urheilua pariin viikkoon. On joutunut sanomaan kaikille kutsuille "Nyt ei ehdi!". Se on minusta niin ärsyttävää. Kohta kutsut varmasti loppuvat, kun joutuu kaikki torjumaan.

No, toki ymmärrän, että piha on parasta saada kuntoon asap, varsinkin jos Samin polvi operoidaan ihan lähitulevaisuudessa, sillä yksin en ala pihaa raksaamaan. Nyt on vaja koossa ja siitä puuttuu enää yksi valkoinen maalikerros pieluksista ja räystäistä. Terassin pohjan kehykset on laitettu kasaan, mutta välikoolingit puuttuvat. Kun koolaukset on paikoillaan, niin sitten terassilaudat ladotaan päälle. Aitalaudat on maalattu, mutta niitä ei ole vielä edes aloitettu latomaan takaisin paikoilleen. Toisen puolen aidalta puuttuu tässä vaiheessa vielä pohjustuskin. Talon sivustan kaivamista ja uudelleenrakennusta ei pysty viel äedes ajattelemaan. Se on sitten joskus. Samoin nurmikon uusiminen ja kukkapenkkien siirtäminen.

Tekemistä siis riittää. Onneksi ei ole viikonlopuille hirveästi varattu ohjelmaa, eikä siis arki-illoilekaan. Ja vaikka olisi varattukin, niin kaiken on joutunut perumaan. Valitettavasti myös työt on tehtävä, eikä työpäivätkään ole aina ihan niitä kahdeksantuntisia, vaan usein miten vähän pidempiä. Ja kun illat pitkät tekee raskaita pihahommia, niin aamulla väsyttää kaksinverroin, eikä töihin pääse kovin ajoissa. Onneksi sentään on valoisaa ja lämmintä, niin saa edes vähän piretyttä hulluun hommien paiskomiseen.

No, tulevan lauantain tyttöjen settiä ei peruta ja sitten luulisi oleellisimpien olevan jo valmiina tai Samin jalan paketissa. Jos ei ole, niin tällä blogittajalla saattaa palaa käämit...

Kukkakuvat

Rakennusten lomassa on otettu pari kuvaakin. :)








LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...