keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

Parempaa johtamista työpaikalla

Vaikka tykkäänkin armeijan mallista, jossa johdetaan hallitusti isoja joukkoja ja saadaan ihmiset tekemään tehtäviään toiston kautta, niin silti olisin tämän jutun kannalla työntekijöiden johtamismallissa.

sunnuntaina, lokakuuta 24, 2010

Ajatuksia

Siskoni valmistui DI:ksi ja pidin hänelle pienen puheen, johon olin koonnut ajatuksia Virve Sammalkorven toimittamasta kirjasta Tartu hetkeen - Ajatuksia nuorille sankareille.

Tässä muutamia hyviä:

"Se, joka hulluttelematta elää, ei ole niin viisas kuin kuvittelee." La Rochefoucauld

"Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä - vaikkapa vain itsesi." Tony Petito

"Kun sinä olet iloinen, Äiti sanoi, mina olen iloinen. Ja kun olet surullinen, minä olen surullinen, joten voit valita, oletko iloinen vai surullinen, voisit lakata ajattelemasta aina itseäsi ja ajatella vaihteeksi minua ja olla iloinen. Ja jos et voi valita vaan sinun täytyy olla surullinen, älä sitten murjota koko päivää vaan koeta päästä sen yli, jotta sinä ja minä voimme taas olla iloisia." Hal Sirowitz

"Useimmat ihmiset ovat jotakuinkin niin iloisia kuin päättävät olla." Abraham Lincoln

"Tässä maailmassa monet juoksevat onnensa perään kuin hajamielinen mies, joka etsii hattuaan, vaikka se on koko ajan hänen päässään tai kädessään." Sydney Smith

"Onnellinen on se, joka ei muerhdi sitä, mitä hänellä ei ole, vaan riemuitsee siitä, mitä hänellä on." Demokritos

"Jos tavoittelisimme vai onnellisuutta, elämä olisi helppoa. Mutta me haluamme olla onnellisempia kuin muut, ja siinä piilee ongelma: kuvittelemme muut onnellisemmiksi kuin he ovatkaan." Montesquieu

"Monilla ihmisillä on täysin väärä käsitys siitä mitä aito onni on. Se ei ole sitä, että ihminen olisi tyytyväinen omaan itseensä, vaan sitä, että ihminen on uskollinen elämänsä tavoitteille." Helen Keller

"'Onko tänään uusi vuosi?' Michael kysyi.
'On', Maija Poppanen vastasi tyynesti ja laski pullavadin pöydälle.
Michael katsoi häntä vakavasti. Hän ajatteli aikaväliä.
'Eletäänkö mekin?', hän ei voinut olla kysymättä.
'Mitä sinä puhut?' Maija POppanen niiskautti.
'Onnellisina elämämme loppuun asti?' Michael halusi tietää.
Murheen ja hellyyden sekainen hymynvire väreili Maija Poppasen huulilla.
'Kenties', hän sanoi miettivästi. 'Se riippuu yhdestä asiasta.'
'Sano mistä.'
'Teistä itsestänne', vastasi Maija Poppanen hiljaa."
P.L. Travers
Maija Poppanen avaa oven

Nämä kaikki kertoi jotain onnellisuudesta ja onnellisuuden tavoittelemisesta. Ensi kerralla sitten jotain tavoitteista ja työstä.

perjantaina, lokakuuta 22, 2010

Tykkäätkö sinä asunnostasi?

Taloussanomat kirjoittaa Hypoteekkiyhdistyksen ja Asuntohypo-pankin varatoimitusjohtaja Ari Pauna sanoin asuntojen sopimattomuudesta suomalaisille. Ja suurelta osin minä olen samaa mieltä. Ainakin sen suhteen, että hyvin kartoitetaan ketä kiinnostaa muuttaa esim. Espoon Suurpellolle ja millaiseen asuntoon. Suunnitelmathan on tehty jo paljon ennen kuin asuntoja on edes alettu myydä.

Katselimme pari vuottas sitten asuntoja itsellemme ja nyt on tullut vierailtua parissa uudessa kodissa, jotka kaverit ovat rakentanee tai ostaneet. Nykyäänhän pitää jokaiseen taloon rakentaa tosiaan inva-wc. Sinänsä ta-arvoista ajattelua, mutta toisaalta hieman epäkäytännöllistä ainakin pienessä asunnossa. Toiseksi varasto- ja kaappitilaa ei juuri löydy. Vaatehuoneita ei ole, tai jos on, niin sitten ei ole kaappeja. Keittiössä on äärimmäisen vähän säilytystilaa. Makuuhuoneet ovat todella pieniä, eikä niihin tahdo aina mahtua edes parisänkyä. Tottakai asunnot näyttävät hyvältä paperilla, kun ei ole huonekaluja piirretty kuin nimeksi ja muutenkin kaikki sälä puuttuu.

Minä olen tyytyväinen meidän asumukseen. Pohjaratkaisu ei ole itse suunniteltu, mutta sitä on muokattu remontissa mieleiseksi. Varastotilaa tai työtilaa saisi silti olla enemmän. Mutta eipä rivitaloissa sitä yleensä ole. Kylmävarasto ruokatarvikkeiden säilytykseen olisi myöskin plussaa.

Jos itse piirtäisi oman asuntonsa, olisi siellä paljon avaruutta, säilytystilaa, iso keittiö, kodinhoitohuone, työtila ja iso makuuhuone. :)

Ammattiliitot

Ilta-Sanomissa uutisoidaan nuorten heikosta aktiivisuudesta liittyä ammattiliittoon.

Mutta miksi liittyä? En näe, että ammattiliitoilla on enää sellaista statusta kuin on aikaisemmin ollut. Ehkä paperiliitolla tai jollain muulla, millä on paljon työntekijätason ihmisiä, kiinnostus on suurempaa, ainakin lakkoilun perusteella. Mutta mitä hyötyä on akateelisesti koulutetulla liittyä ammattiliittoon ja maksaa vuosittaisia maksuja?

Itse kuulun TEKiin ja IAET-työttömyyskassaan. Tuon jäsenyyden myötä olen saanut Silja Linelle silver-tason kanta-asiakaskortin, saanut osallistua AY-beachvolleyturnaukseen, saanut apua CV:n kirjoittamisessa ja päässyt ammattiliton lehteen haastateltavaksi. Mitään konkreettista ei siis ole pahemmin ollut, koska akateemisesti koulutetut ovat yleensä ylempiä toimihenkilöitä ja siten enemmän niissä rooleissa, jotka ovat työtaistelussa ammattiliittojen vastakkaisella puolella. En siis näe, että minun etujani tarvitsisi hirveästi ajaa työn suhteen. Ja näin varmasti ajattelevat myös monet muut akateelisesti koulutetut, erityisesti opettajat. Milloin teidän muistinne mukaan opettajat ovat viimeksi lakkoilleet, vaikka ovatkin palkkakuopassa?

Minusta koko ammattiliittotoiminta on hieman vanhanaikainen. En tietenkään poistaisi sitä, että pienen työntekijän etuja puolustetaan, mutta en myöskään tykkää hirveästi raskaasti byrokratia ja minusta tuo on osaltaan jäänne vanhasta maailmasta. En kylläkään osaa sanoa, mikä olisi modernimpi malli tai toimintatapa, mutta sana ammattiliitto kaskahtaa korvaan todella pahasti negatiivisessä ja konservatiivisessä mielessä.

keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010

Piha valmiina talveen

Takapihalla tuli tehtyä vähän hommia, että sen sai talvikuntoon. Lehdet on suurimmaksi osaksi haravoitu, kukinnot katkottu, dahliat otettu talteen, kukkasipulit istutettu, pihaa täytetty ja lannnoitettu.










Vielä pitää takapihan koppi tyhjentää kirpparikamoista, että saa tuolit ja grillin talvisäilöön.

lauantaina, lokakuuta 16, 2010

Nicelentopalloa

Eilen kävin katsomassa pitkästä aikaa ihan naisten liigan, nykyisin Lentopallon Mestaruusliiga, sarjapelin. Vastakkain olivat kärkijoukkueet HPK ja OrPo. Pelissä eka erä oli tasokasta ja upeaa peliä. Mutta sitten tapahtui jotakin. Onnistumiset loppuivat, valmentajalta meni hermot, tuomaritkin töpeksivät ja virheet ottivat suurimman roolin ottelussa.

OrPo vei lopulta 3-1-voiton melko selvästi hyvillä syötöillä ja paremmilla hyökkäyksillä. Torjunta oli molemmilla joukkueilla hyvää, ihan kansainvälistä tasoa sanoisin. Tytöt, voin kutsua heitä tytöiksi, kun kaikki ovat syntyneet enintään 80-luvulla, ovat pitkiä ja ponnistusvoimaakin löytyy. Ja kyllä pallokin lähtee välillä ihan mukavasti alaviistoon oikein voimalla. Liian usein kuitenkin leijailee hornan tuuttiin.

Tekniikassa on ehdottomasti parannettavaa kaikilla muilla paitsi passareilla. Jos yhden pelaajan kaikki sormilyönnit vihelletään, niin silloin valentajan pitäisi kyllä herätä. Ja onko sellainen sääntö, että liberon on aina pakko laittaa hihalyönnillä verkon yli, minusta ei. Kyllähän hyökkäys on aina pahempi mitä korkeammalta se lähtee ja vielä mitä nopeampana se tulee. Suomen sarjan liberot ovat sen verran minejä, että missään tapauksessa he eivät ylety verkkotason yläpuolelle.


Minun suosikkipelaajani, taitava passari, jolla riittää fysiikka vaikka mihin lajiin ja vaikka kuinka pitkiin matseihin.

Viimeinen moite pelaajille. Mistä tulee se löysyys, joka hallitsee jokaista suoritusta. Eikö palloon mennä aina täysillä ja terävästi? Hihalyönnissä kädet roikkuu, eikä nosto lähde koko vartalolla. Hyökkäyksiin mennään kuin pakolla. Torjunnassa ollaan usein myöhässä. Tytöt eivät ole tainneet nähdä pahemmin kansainvälisen tason pelejä. Siellä ei löysyyttä suvaita, kaikki ovat valmiina jokaiseen palloon terävänä ja valppaana. Onneksi en ole ajatuksieni kanssa yksin. Kun juttelin molempien ammattilaisena pelanneiden kanssa, olivat he samalla linjalla. Nyt on vain vähän myöhäistä, sillä pelejä on jopa 5 viikossa.

Toivon tsemppiä molemmille ammattilaisille kauteen ja tietenkin molemmille joukkueille. Tsemppiä sopii toivottaa myös muille joukkuille, pitäkää taso korkealla ja halutkaa voittaa jokainen pallo!

perjantaina, lokakuuta 15, 2010

Mineraalimeikki

Olen käyttänyt nyt vuoden Bare Escentualsin mineraalimeikkejä, kiitos MInkkiP:n oivan opastuksen. Aivan loistavia! Kevyitä, helppo käyttää, ei tuki ihohuokosia ja rasvoita ihoa, näyttää luonnolliselta ja tietenkin hyvältä.

Minulta löytyi kuitenkin joitain vanhojakin, ihan avaamattomia, meikkejä laatikosta ja ajattelin käyttää niitä pois. VIRHE! Olen tykännyt Lumenen tuotteista, koska nehän ovat suomalaisia ja niissä käytetään luonnontuotteita, tai ainakin niin mainostetaan. Käytin viime viikon Italian matkan ajan Lumenen mineraalipuuteria ja nyt iho on paljon huonommassa kunnossa. Jo käytön aikana iho rasvottui selkeästi, eikä meikki pysynyt kuin muutaman tunnin. Mineraalimeikeillä on siis eroa.

torstaina, lokakuuta 14, 2010

Kotona

Minulle tehtiin keskiviikkona hammasimplantin asennusoperaatio. Niinpä olen viettänyt pari päivää kotosalla. Ensimmäisen päivän rytmitys meni 30 min jäätä poskella - 30 min tauko, jolloin jäätelöä napaan. On siis tullut nautittua melkoinen sokeriannos 1,5 kuukauden sokerittoman ajanjakson jälkeen. Jäätelössä on nimittän vähintään 25% sokeria. Valitsin omiksi herkuikseni Papagallon lakritsin ja vanilja soijajäätelön, koska lakritsi on ihan parasta ja piti saada vähän proteiinejakin hiilareiden lisäksi.

Operaatio oli onnistunut, niinkuin aina yleensä yksityisellä, ja kipuja on ollut todella vähän, jos ollenkaan. Poski on hieman turvoksissa, mutta se ei haittaa menoa.

Koska viime aikoina on tullut reviteltyä melko tiiviillä tahdilla, niin nyt oli ihan jees vain palautella ja rentoutua. Keskiviikkona tulikin katsottua 3 leffaa ja lisäksi tv:n antimia. Leffoista kaksi oli ruotsalaisia, Pilvilinna joka romahti ja Wallander: Syyllisyys. Ensimmäinen kuuluu Millenium trilogiaan, jonka kaksi aikaisempaa leffaa olen jo nähnyt. Wallanderkin on tuttu kirjoista, mutta tämä leffa ei perustunut mihinkään kirjaan. Katsoin leffan lähinnä arvioidakseni, että jaksanko lukea Wallandereita, sillä kaksi ensimmäisät ainakin ovat olleet pettymyksiä, eikä kolmaskaan ole oikein lähtenyt käyntiin.

Kolmas leffa oli viime viikonloppuna tullut Prinsessapäiväkirjat 1/2. Ihan jees aivoton mättö. Kyllä tämä tarkoitti, että pitää katsoa myös toinen osa, kun se lauantaina tulee.

TV-tarjonnasta minulle osui A2:sen homoilta, Miljonääriäidit, Big Brother, C.S.I, Frendit ja 70's Show. Oli siellä ehkä muitakin, mutta ei nyt tule mieleen. Mikä noista kakista tuli merkittävimpänä esille oli mainoskatkojen määrä. 30 minuutin ohljelmassa voi olla kaksi tai jopa kolmekin mainoskatkoa. Ihan liikaa minusta. Mitä muuta ohjelmista voisi sanoa, että kyllä tosi-tv on jo nähty, ei enää aivottomia idiootteja televisioon ja että kyllä vanhat sarjat vaan on vieläkin niitä parhtaita, kuten Frendit ja 70's Show. Homoilta oli mielenkiintoinen. En tajunnutkaan, että Suomessa olla suvaitsevaisuudessa vieläkin niin lapsen kengissä. Ihmiset eivät saa olla sitä mitä ovat ainakaan kirkon ja lainsäädännön perusteella.

Torstain kruunasi kolmen tunnin päikkärit ja kotihommat, joita pystyi tekemään. Paljon jäi vielä tekemättäköin, kun metrin mittaisen lehtipinon läpikäyminen, kirpparitavaroiden sorttaaminen, talvikamojen esille ottaminen ja yleinen inventaario.

maanantaina, lokakuuta 11, 2010

Unohtui

Piti vielä mainita, että olipa näyttävät lihakset Ivan Miljkovicillä. Olis mieli tehnyt vähän silitellä Ivanin käsivarsia. Eikä huonoksi myöskään jäänyt Lee, jenkki keskitorjuja. Olivat äijät kunnossa.

Ja toiseksi, että oli siellä sirkuksessa muitakin näyttäviä esityksiä. Esimerkiki melkoinen yksipyöräisellä ajelija, sulkapalloa uudessa muodossa ja supertaitava vannemies.

Jäikö vielä jotain, ai niin. Tytöt sanoivat aikovansa sirkukseen töihin, kun harrastavat nyt telinevoimistelua. Ja tottahan se on, onhan rengastaituri Olli Torkkelkin tällä hetkellä Cirque de Soleilin tähti.

Kehonhallintaa

Lauantaina tuli käytyä serkkujen synttäreillä. Serkut ovat nyt 7- ja 8-vuotiaat tytöt. Molemmat tytöt harrastavat tällä hetkellä telinevoimistelua. Lisäksi vuorempi harrastaa taitoluistelua, jota vanhempi ehti myös harrastaa aikaisemmin pari vuotta.

Tytöt esittelivät meille hieman temppuja, mitä ovat oppineet. Aivan mahtavaa. On loistava katsoa mitä tytöt hallitsevat kroppansa, ovat tasaisesti vahvoja kaililta ruumiinosilta ja lisäksi ovat äärettömän notkeita. Siinä he seisoivat käsillä ja päällä. Tekivät siltoja ja kuperkeikkoja. Hyppivät ja roikkuivat. Heidän kanssa on kiva jumppailla, kun ovat niin taitavia ja hallitsevat kroppansa myös ollessaan ilmassa.

Itse harrastin telinevoimistelua tuon ikäisenä. Siitä on jäänyt moni temppu vieläkin lihasmuistiin. toki fasiliteettine, eli lihasten pitää olla kunnossa, että viläkin saa tehtyä joitain noista liikkeistä, mutta on se ihana tietää mitä jalka tekee, eikä se vedä vaan omaa sambaansa hallitsemattomasti.

Toinen asia mikä tulee kehonhallinnan myötä on ryhti. Tytöt näyttävät niin upealta kok opituudessaan, kun pää on pystyssä ja selkä suorana. Itsekin pitää alkaa keskittyä lihastasapainoon ja kehonhallintaa enemmän. Ja siihenhän auttaa ainakin jooga, johon olen nyt täysin hurahtanut.

Kaikkien lapsien tulisi minun mielestä harrastaa voimistelua tai jotain muuta kehonhallintaliikuntaa. Voimistelutaidoista on sitä paitsi hyötyä kaikissa muissakin lajeissa. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että koululiikunnan tulisi olla voimistelua, sitä pitäisi olla enemmän ja kaikkien olisi siellä pakko käydä. ;)

Joogatemppuja tai mitään ei kuitenkaan kannata tehdä tämän ikäisenä kylmiltään. Tästä mainitsi myös Jukka Rasila viikonlopun iltapäivälehdessä. Ja minähän sain myös omakohtaisen kokemuksen kaatumalla kesken päälläseisontaesityksen omaan matkalaukkuun lauantaina. Selässä on nyt mukavat mustelmat ja nirhaumat, mutta olihan se hauskaa. :)

Viihdesettiä

Viikonlopun viihdesettiin kuului Kummanki Kaa sekä Sirkus Finlandia.

Kumman Kaa oli suosikkisarjani, kun sitä tv:stä näytettiin. Aivotonta hauskaa, joka jää päähän soimaan ja on hauska myös toistettaessa. Ja mikä harvinaista, pääosassa ovat naiset. Nyt sarjasta on tehty teatteriversio, jossa Heli Sutela ja Minna Koskela, sekä myös Ilkka Merivaara esittävät jatkoa tv:ssä nähdylle sarjalle.

Todella hauska puolitoistatuntinen. Homma eteni, se ei junnannut ja uutta matskuakin oli paljon. Bäyttelijät ovat hyviä ja vaikka kavereita nauratti aikalailla, niin homma pysyi silti koossa. Olisin kyllä suonut silti onnellisemman lopun ja nythän sitä jää sitten odottamaan jo jatko-osaa. :)

Toinen viihdesetti oli sirkuksessa. Sirkus Finlandian tämän vuoden setti oli oikein onnistunut. Vain yksi esitys olisi voitu jättää väliin ja valitettavasti se oli juuri suomalaisen artistin esitys. Parasta viihdettä sirkuksessa esitti rengastaiteilija Marina (ITA). Todella voimakas, notkea ja näyttävä akrobaatti.



Ja olihan illan pääesiintyjäkin, lentävät brasilialaiset, vaikuttava. Vaikuttavinta olivat kyllä miesten housujen täyte ja naisten esiintymisauna stringit.

Sirkuksessa seurana olivat 7- ja 8-vuotiaat siskokset, jotka paluumatkalla halusi vähän temppuilla. Aika rankkaa nostella noin 20-kiloisia tyttöjä yhdellä kädellä.

Italia

Viime viikon Italian matka oli oikein onnistunut unohduksista ja samoilla lennoilla olleista ihmisistä huolimatta. Italiassahan pelattiin viime viikolla lentopallon miesten MM-kisoja. Sain siis ihailla useampana iltana huippupelejä Rai Sportilta.

Siis pelit olivat huippuja, mutta lähetysten tuottaminen ei. Pelit oli kuvattu todella kaukaa, joten pelistä näki vain pintasilauksen. Pallojen jälkeen näytettiin hidastuksia, mutta aivan vääristä tilanteista ja välillä niistä puuttui kokonaan pallo. Jos pallon jälkeen ei näytetty hidastuksia, n iin sitten näytettiin valmentajaa. Pelaajista ei ollut mitään tietoa, kun he menivät syöttämään. Tilannetta ei nähnyt kuin pallon ollessa ilmassa, jos silloinkaan. Mutta pääasiahan oli, että pelejä näki.

Suosikeiksi pelaajista nousi ehdottomasti USA:n Priddy (yp). Todella taitava pelaaja. Myös Serbian Miljkovic (h) on todella kova luu. Passareista vakuuttavaa työtä teki Serbian kokenut Grbic ja liberoista italialainen Marra. Keskitorjujaosastolla mielettömiä paukkuja veti Rodrigao (BRA). Jos tuohon vielä lisää pari pelaajaa, että saa oman tähtiseitsikon, niin mukaan tulevat Murilo tai Dante (BRA) toiseksi yleispelaajaksi sekä Simon Aties (CUB) toiseksi keskitorjujaksi. Jos syöttövaihtoa voisi tehdä, niin USA:n Stanley ehdottomasti iskemään pommejaan.



Minähän rakastan Pohjois-Italian ruokaa. rakastan vihanneksia ja lihaa ja yrttejä. Tällä reissulla pääsin aitoon italialaiseen kotiin aterialle. Oli ihana katsoa miten ruoka oli valmistettu ja mitä kaikke aoli tarjolla. Tästä innostuneena ostinkin Hulluilta Päiviltä Venetsian ruokaan ja kulttuuriin liittyvän kirjan. Jatkossa meilläkin syödään enemmän italialaistyyppistä herkkua.



Tällä reissulla pääsin toiseenkin Italiassa olevaan kotiin, kylläkin suomalaiseen kotiin. Oli ihana nähdä miten siellä voitiin hyvin ja miten suomalaisia tapoja käytetään italialaisittain hyväksi. Tulevalla kaudella tulee myös seurattua miten joukkue, jossa on tyhmä keskitorjuja, hullu libero ja läski yleispelaaja pärjää.

Eikä Italian kokemukset tähän lopu, seuraavaksi suuntaan sinne marraskuussa ja sen jälkeen viimeistään tammikuussa.

maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Matkalla

Olen viime matkoilla ollut hyvinkin valveutunut ja fiksu pakkaaja. Ylimääräistä ei ole ollut, mutta kaikki tarpeellinen on löytynyt. Tälle reissulle ei tainnut ihan ajatus olla mukana, koska muutama kriittinen tavara jäi kotiin ajatuksista huolimatta.

Pitäisi varmaan kirjoittaa lista niistä tavaroista, jotka jokaisella matkalla tarvitsee. Vaatekerran voi aina päättää erikseen mielialan ja paikan mukaan. Vaatteissa olen muuten viime matkoilla käyttänyt periaatetta, että otan vain samansävyisiä, joten ei tarvitse niin montaa vaatetta, kun niin voi yhdistellä.

Nyt minulta unohtuivat hiuslakka, sateenvarjo, lämmin huivi ja aurinkolasit. Kaikki olivat jossain vaiheessa mielessä, mutta jäivät kuitenkin matkasta. Ehkä olin liian kiireinen, ehkä en vain jaksanut miettiä, kun muuten matkailu on mennyt aika mukavasti ja onnistuen.

Otin mukaan onneksi toisen kirjan, sillä Leena Lehtolaisen Henkivartija sujahti läpi hetkessä. Luin sen lähes kokonaan lentomatkalla ja loput illalla hotellissa. Aivan mielettömän hyvä kirja, niin kuin kaikki lehtolaiset. Toinen mukana oleva kirja on Wallander-sarjaa. Kaksi edellistä on mennyt aika hitaasti ja takkuillen. Toivottavasti tämä Valkoinen naarasleijona uppoaa nopeammin.

Kanssamatkustajista vielä sananen. Minähän siis matkustan työreissuilla useinmiten yksin, niin tälläkin kertaa. Helsinki-München väli meni ihan ok, vaikka olikin täysi kone. Valitsen yleensä ikkunapaikan, että voin nukkua, eikä tarvitse koko ajan nousta. Minun takia tarvitsee kenenkään juuri koskaan nousta, sillä pyrin käymään vessassa aina juuri ennen lentoa, ettei tarvitse ahtautua pikkukoppiin. Mutta asiaan, München-Venetsia matkalla vieressä istui mies, joka tunki koko ajan minun penkinpuolelle. Mies röhnöti koko pituudessaan, joka ei ollut edes paljon minua enemmän leveämmin kuin kenenkään aikaisemmin olen nähnyt. Jalat olivat niin ikään minun puolella ja pää melkein sylissä. Lisäksi hän laittoi lentoemojen ohjeistusta vasten penkin makuuasentoon korjauksen jälkeen niin nousussa kuin laskussa. Ärsyttävää!

Haluaisin myös kysyä, että miksi eturivien ihmisten pitää rynnätä koneeseen ensimmäisenä? Minka takia käytäväpaikalla olevien pitää koneessa ensimmäisenä? Onko se sitten kiva nousta ja tukkia taaemmas matkaavien tie ja hidastaa jonon etenemistä? Tai miksi ei voi ottaa selvää turvatarkastusten säännöistä ennen matkaan lähtöä, eikä kantaa mukana niitä litran samppoopulloja ja vesiä? Itse mennessäni turvatarkastukseen olen kaivanut esiin nesteet litran pussissa ja kannettavan. Otan pois takin ja vyön ja tarvittaessa kengät, jos näin tarvitsee tehdä (Helsingissähän ei tarvitse). Lisäksi avaan termarin, jos se on mukana, ja laitan hihnalle epäilyttävät esineet, kuten korut, joita minulla välillä tuppaa olemaan useampia matkassa. Haluan tehdä oman osuuteni koko matkalla lähdöstä perille asti helpoksi ja vaivattomaksi niin itselle kuin muille!!

perjantaina, lokakuuta 01, 2010

Kirjoja



Kuvan kirja on Leena Lehtolaisen uusin Minne tytöt kadonneet. Kirja kertoo SUomeen maahanmuuttaneiden islaminuskoisten elämästä. Luin kirjan huivipäiden keskellä Marokossa. Joten atmosfääri oli hyvinkin originaali kirjan tarinalle. Paitsi että suurimman osan kirjasta luin uima-altaalla, jossa ihmiset olivat bikineissä, jotkut jopa yläosattomissa.

Kirja oli tuttua ja turvallista Lehtolaista. Kiva lukea kirjaa, joka etenee koko ajan ja tapahtumia riittää. Seuraavaa maria Kalliota odotellessa. Tässä välissä ehtiikin lukea väliin jääneen Henkivartijan.

Muita puituja kirjoja ovat Henning Mankellin Wallanderit. Olen nyt lukenut kaksi ensimmäistä, Kasvoton kuolema ja Riian verikoirat. Eivät oikein ole iskeneet, mutta kolmas, eli Valkoinen naarasleijona, odottaa silti lukemistaan. Jos sekään ei tunnut maistuvan, niin siirryn Patricia Cornwelleihin tai Jo Nesbon kirjoihin.

Kateellisten panettelua

Jos herra pystyy yhdistämään huippuviran, kiireisen aikataulun, perheen ja harrastuksen, niin se on hatunnoston arvoinen suoritus. Tähän ainakin julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella on pystynyt Alexander Stubb. Mahtavaa!

Kaikkien mielestä ei kuitenkaan niin hienoa ja sitä pitää panetella ihan julkisuudessa asti: Uutinen Ilta-Sanomissa. Todella naurettavaa!

Ilmeisesti vanha herra on kateellinen hyvännköiselle Stubbille, joka jaksaa painaa, edustaa ja vielä onnistua työssään. Minä en ainakaan toisi noin selvästi esille harmitusta möhömahalle, huonolle kunnolle ja aikataulutuksen hallitsemisemattomuudelle.

*Lisäys samana iltapäivänä*
Katumus iski heti kateelliseen. Herra pahoitteli sammakkoaan jo samana päivänä. Uutinen.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...