keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

Voihan voihan

Nyt voi sanoa,etät hiukkasen v-tuttaa. Hävittiinheikkoa vastustajaa vastaan tiukka peli omalla huonolla suorituksella 3-2. Itse olin surkeistasurkein, ei oikein lähtenyt, eikä saanut virettä päälle. :(

Se tässä vaan on ikävää, että tuo saattoi jäädä viimeiseksi peliksi tällä kaudella... :(

Mutta uuteen nousuun. Sami tulee huomenna kotiin ja aurinko paistaa sitten taas. Nyt pitää vaan laittaa kotia hieman järjestykseen, kun on tullut elettyä kuin pellossa... :/

tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Erilainen juoksulenkki

Olin päättänyt, että tänään alkaa sitten se rasvanpoltto, mitä on pitänyt aloittaa jo montakertaa. Niinpäpäätin mennä tänään lenkille, vaikka olin jo käynyt kävellen töissä. Vettä satoi, mutta se ei tällä kertaa ollut mikään tekosyy.

Laitoin saunan päälle, vedin lenkkivermeet niskaan ja pakkasin juoksurepun. Hyvä syy lenkille lähtöön oli nimittäin poikkeaminen Pohjois-Tapiolassa hakemassa ja viemässä pikkutavaroita. Lenkin ensimmäinen puolisko sujui ihan normaalilenkin mukaisesti, vaikka vettä tulikin välillä päin namaan aika kovasti. Askel oli hieman raskas, mutta olisihan se ihme, jos ei olisi, kun lenkillä ei ole juuri tullut viime aikoina käytyä ja massaa on kertynyt ihan kohtuullisesti.

Pohjois-Tapiolassa vaihdettiin kuulumisia ja tavaroita. Mutta tehtiin myös tankkausta. Vaan enpä ole ennen kesken lenkin maistellut todella vanhaa erikoisrommia. Täytyy myöntää, että oli todella hyvää, lämmitti mukavasti ja antoi pikkupotkua kotimatkalle.

Kun lähdin kotia kohti, päätin poiketa pienelle maisemareitille Mankkaanpurolle. Halusin nähdä isovanhempien rakentaman talon. Ja nytpä olikin oikein hyvä hetki käydä katsomassa, kun oli pimeä syysilta ja talossa oli kaikki valot päällä. Sisältä näkyi hyvin iso olohuone, takan muuri, valtava parveke, avoin keittiö ja muutettu alakerta. Uima-allas oli ilmeisesti saanut väistyä kuntosalin tieltä.

Loppumatka sitten taas sujuikin normaalilenkin malliin ja kotiin tulin erittäin tyytyväisenä ja hyväoloisena. Kosteassa ja pirteässä syysillassa on oikeastaan todella kiva lenkkeillä. Jospa tästä ottaisi vaikka tavan ja rutiinin! :)

maanantaina, lokakuuta 29, 2007

Tunteiden vallassa

Tänään olen kokenut hauskoja tilanteita ja hyvin tunteita. Myös vähän surullisiakin tunteita, mutta niin hienoja elämyksiä. Ei vaan, tunteita kuitenkin ja tässä tarinat tunteiden takana.

Ensin meinasi hermotmennä ihan täysillä, kun Skype ei toiminut. On jo ollut ongelmiaverkkokortin kanssa, kännykän kanssa ja soittaminenkin on kallista. Kyse on siis siitä, että Sami on Azerbaijanissa, eikä sinne meina saada juuri mitenkään yhteyttä.

Työpäivän jälkeen menin hakemaan lapsia päiväkodista. (oli pakko kirjoittaa noin, koska se kuulosti niin hauskalta) Ja niinhän minä hainkin lapset, mutta neolivat serkkujani. Ja koska edessä oli matka suoraan jumppaan, kävin hakemassa pientä purtavaa ja juotavaa Pohjan torin K-kaupasta. Sieltä ulos kävellessäni nauroin itsekseni, kun kaupan kassat juttelivat asiakkaiden lomassa mukavia keskenään. Molemmat olivat noin parikymppisiä, poika ja tyttö. Poika huuteli tytölle, joka oli mennyt kysymään peliautomaatilla pelaavilta pojilta papereita, että "Etkö huomannut, kun ne tuli mopolla?" ja tyttö siihen, että "Voihan ne feikata." Sitten mopopoikien perään asteli noin 5-vuotias poika pyöräilykyparä päässä. Siihen kassapoika kassatytölle: "Käypä nyt tarkistamassa kaikilta paperit!" :) Itse asioin tytön kassalla, joka papereiden tarkastamisen jälkeen tuli ottamaan ostoksia. Poika siinä taas huutelemaan: "Ansku, pitäiskö tehdä sellaiset "Kassa suljettu" kyltit, kun meillä ei ole." Asiakkaita oli molemmilla kassoilla ja maksamiset ja muut hoituivat ihan mukavasti kassojen jutustelun siivellä. Viimeinen kommentti oli, kun lähdin ovesta ulos, niin kuulin kuinka poika vielä tytölle: "Ootko miettinyt mitä laitat päälle..." Tuli niin hyvö mieli ja oli hauska kauppareissu.

Seuraava tunnevyöry tuli, kun katsoin "Täydellisisä naisia". Jakso oli niin surullinen. Itkin ihan valtoimenaan, kun jakso loppui. Ensi viikolla on pakko katsoa uudestaan.

Mutta onneksi päivän päätti taas iloinen tunnevyöry, kun katsoin BB:n lähetyksen. sauli oli niin iloinen ja hassu, kun oli nähnyt Riitan päiväkirjahuonessa, muttei voinut kertoa sitä muille. Hauskaa katseltavaa!

Viime viikonloppu

Viime viikohan meni lauantaihin asti Düsseldorfissa. Päivät meni edellisen postauksen jälkeen lähinnä messuilla ja nukkuessa. Kävin myös kerran hotellin lähikaupoissa ja perjantaina käytiin sprinttihiihtokisojen avajaisissa. Söin SubWayn salaattia ja lisäksi haxea, eli porsaan olkapäätä.




Lauantaina ennen lähtöä kävin lenkillä tsekkaamassa lumetetun radan ja laitoin pääni (hiukset+naama) kuntoon iltaa varten. Onneksi lensimme Helsinkiin, niin ei tarvinnut SAS:n pikkukoneilla temppuilla. Pääsin siis aikataulun mukaisesti perille 17.35 Helsinki-Vantaalle. Auto parkkihallista alle ja kohti Tamperetta. Matkalla tuli kutsu hirvipadalle, mutta pikkasen liian myöhään, olin jo ehtinyt Hämeenlinnaan.

Pirkanhovissa vaihdoin vaatteet, jotka olivat odottaneet autossa koko viikon, olivat ihan mukavan kylmiä. :/ Tampereella ensin suunnistin Sammon Keskuslukiolle, jossa oli 50-vuotisjuhlat ja kaikkien entisten oppilaiden tapaaminen. Siellä treffasin n.40 minuutin aikana paulan ja pari muuta vanhaa tuttua opettajaa. Nimet olivat kyllä unohtuneet, mutta naamat olivat mielessä. Oli hauska muistella vanhoja diakuvien, vuosikirjojen, lehtileikkeiden ja entisten luokkakavereiden kanssa. Pitää ottaa joskus uusiksi vähän paremmalla aikataululla.

Lukiolta menin Mänätzerin 30v.-synttäreille Haulitehtaalle, en Halutehtaalle, kuten olin kalenteriin kirjottanut. ;) Meno oli jo aika vauhdikasta siinä vaiheessa mutta pääsin hyvin mukaan. Koska olin kuitenkin autolla liikenteessä ei vierailu näissäkään bileissä jäänyt kovin pitkäksi. Olin jo puolen yön maissa Kangalsalla nukkumassa.

Harmittavasti jäi kuvat lukiokavereista, erityisesti Paulasta, ja synttärisankarista ottamatta. Myös Düsseldorfissa oli kamera erittäin vähän käytössä. :(

Sunnuntaina heräilin rauhassa "hotellimajoituksestani" ja jäin odottelemaan isäntiä. Siinä sitten ruokaa ja jälkkäriä sekä jutustelua. Tärkeintä oli kuitenkin näkeminen ja yhdessäoleminen. On nimittäin bestiksen kanssa jäänyt yhteinen aika aika vähiin. Mutta asia korjataan, enää ei mitään monen kuukauden näkemättömyyssessioita! :)

Kangasalta lähdin kohti Hausjärveä, jossa poikkesin katsomaan Jarkon peliä. Hyvä Jarkko, ensi kerralla sitten Federer nurin! :) Sekä hiihtoja. Aika hienon radan ne oli saanut aikaiseksi, vaikka vielä perjantaina näytti aika epätoivoiselta! :) Lisäksi näin hienoimman kotipunttisalin, minkä olen koskaan nähnyt. Jos itsellä olisi sellainen, niin ehkä tulisi aika paljon enemmän treenattua. Josta puheen ollen, olen päättänyt polttaa niin paljon rasvaa ennen leikkausta kuin mahdollista, sillä sitten se on vähän aikaa tosi vaikeata. Tänäänkin siis lenkille, ainakin tunti pitää juosta. Hausjärven vierailulla oli vähän muutakin busineksia, mutta niistä myöhemmin lisää.

Ennen kotiinpääsyä kävin vielä 4-vuotissynttäreiden ja tupareiden rääppiäisissä Pohjois-Tapiolassa. Sielt sain mukaani myös pari lastenistuinta, jotka tänään tulee käyttöön, kun kuljetan pikkuisia serkujani päiväkodista jumppaan ja siitä kotiin. Kiva olla avuksi ja tehdä välillä vähän jotain erilaista! :) Rääppiäisistä oli jäljellä aivan mielettömän herkullista kakkua ja kaikkia ihania antipasti-juttuja! Nam! :)

Kotiinpäästyä oli vielä auton tyhjennys. Auto oli tosi helppo tyhjentää, kun matkalaukku oli avoinna takaluukussa. Takapenkiltä oli istuinten tieltä heitetty kaikki tavarat takaluukkuun ja kaikki laukut oli auki ja pikkuisia tavaroita löytyi sieltä täältä ympäri autoa. Esim. helmikorvis löytyi takaluukun pohjalta ihan yksinään, en tajua miten se oli sinne rasiasta lentänyt...

Olisi vielä pitänyt käydä heittämässä vanha ruohonleikkuri viikonlopun pihalla olleelle roskalavalle, mutta en jaksanut. Availin viikon postin, jossa odotin olleen myös lääkärinlausunto maksusitoomusta varten, mutta ei ollut. Pitää vielä odottaa pari päivää, että saa selville maksaako vakuutusyhtiö olkapääleikkauksen vai ei. Toivottavasti kaikki selviäisi mahdollisimman pian.

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

My Japanese Name - Nora (the sushi lover)

Minkin haaste

Neljä työtä, joita elämäni aikana olen tehnyt:
1. pikaruokaravintolan työntekijä
2. kemian ja fysiikan nopettaja
3. kouluttaja armeijassa
4. tutkija

Neljä paikkaa, joissa olen elämäni aikana asunut:
1. Karkkila
2. Tampere
3. Lahti
4. Pieksämäki

TV-ohjelmaa, joita tykkään katsella (juuri nyt):
Meillä ei ole sitä telkkaria...
1. BB:n sunnuntain lähetys
2. Lentopallo torstaisin Urheilukanavalla
3. Leffat
4. Enempää en keksi...

Neljä paikkaa, joissa olen lomaillut:
1. Guadalope
2. Protaras
3. Malta
4. Alpit (Zermatt, Andermatt, Saas Fee)

Neljä Internetsivua, jossa käyn päivittäin:
1. Oma blogi
2. Hotsport.info/Lentopallo
3. Iltasanomat
4. Facebook

Neljä lempiruokaani:
1. Sushi
2. Tikka Masala
3. Juusto-poro-keitto
4. Poronkäristys

Missä haluaisin olla juuri nyt?
1. Bakussa Samin luona
2. Alpeilla laskemassa
3. Brasiliassa pelaamassa biitsiä
4. Hieronnassa

Haaste heitetään H-K:lle, Lotelle (vaikka Minkki P:kin sen varasti), Paulalle, Jennille ja Samille. Samat sanat kuin minut haastaneella Minkki P:llä, saa vastata vaikka kommenttiosioon, jos ei ole omaa sivustoa. :)

keskiviikkona, lokakuuta 24, 2007

Saksassa

Nyt ollaan jo Düsseldorfissa. Eilen lennettiin Köpiksen kautta kyllä tänne, mutta taksimatka vei meidät Bergisch-Gladbachiin. :) Sieltä Lote tuli minut hakemaan ja mentiin "suorinta" tietä Leverkuseniin ja syömään. Syötiin mättöä tottakai! Todella iso kinkkisetti mulle ja ja maailman isoin tirumisupala Lotelle! Oli hyvää.

Matka jatkui kotikäynnin, dvd:hen tutustumisen ja Joonaksen haun jälkeen Kölniin irkkupubiin, jossa katsottiin enemmän ja vähemmän kiinnostuneina ManUn peli. Manu voitti, kaikki oli iloisia ja minä sain maistaa appfelsorlea. :) Juteltiin sikana, naurettiin itsellemme, haukoteltiin ja nautittiin toistemme seurasta. Oli kivaa.

Yö meni sikeästi Landesturnschulessa, jonka olin bongannut netistä. Oli hauska paikka, joku entisajan voimisteluopisto, jossa oli kaikki huoneet nimetty joidenkin huippunimien mukaan. Mun huone oli Mettmann. Aamulla ei tosiaan olis mitenkään halunnut lähteä siitä lämpimän peiton alta liikkelle, mutta oli pakko. Ensin aamiainen, sitten taksilla Düsseldorfiin hotelliin, jonne jätettiin laukut. Siitä messualueelle, jossa veitettiinnkin sitten koko päivä = 6,5 tuntia.

Pienen hotellilepohetken, chattailun, laukun purkamisen ja vaatteiden vaihdon jäölkeen lähdettiin syömään. Haluttiin japanilaista ja kysyttiin vinkit respasta. Tunnin harhailtumme sielläpäin, minne respa meidät opasti katsottiin kartan mainoksista oikea osoite ja löydettiin perille. :) Tuli ihan mukava iltakävely, n.5km. Ruoka oli hyvää, oli sushi settiä, sashimia, misokeittoa, jotain erikoisuuksia riisipedillä ja vihreäteejäätelöä. Lisäksi oli myös lämmintä sakea. Oli maukasta.

Nyt olen menossa nukkumaan ja huomenna on tiukka setti messuilla. Kaikki mukaan otetut käyntikortit ja esitteet pitää saada jaettua. Eikä tee varmasti edes tiukkaa! :)

tiistaina, lokakuuta 23, 2007

Tuomio

Olkapään suhten tuomio on, että lääkäri suosittelee operaatiota, jos haluan vielä joskus pelata. Olkapäässä ol kiertäjäkalvosin melkein revennyt poikki, rispaantunut ja heikko. Lisäksi kierukka oli irti. Juuri tämä kierukka aiheuttaa sen, että en voi hirveästi nostaa kättä ylös.

Lääkärikielellä: Yläbrumissa on SLAPII-tyyppinen repeämä. Lisäksi osittainen repeämä kiertäjäkalvosimessa supraspinatusjänteen posteririsella osassa. Repeämä käsittää kiertäjäkalvosimen paksuudesta noin puolet. Repeämä nivelpinnan puolella. (olisin tähän halunnut laittaa kuvan magneettikuvista, mutta en onnistunut)

Operaatio olisi pieni tähystys, jossa kierukka laitetaan takaisin paikalleen ja kiertäjäkalvosinta putsataan. Lääkäri oli kuuleman mukaan juuri tehnyt sellaisen triatlonistille. :)

Eli ei auta kuin selvittää maksuasiat kuntoon ja varata aika operaatioon. Tulee sitten ainakin 3kk tauko lentopalloon, biitsiin, hiihtämiseen ja melko kaikkeen kuntoiluun. Mutta näillä mennään!

maanantaina, lokakuuta 22, 2007

Tässä ja nyt

Vaikka otsikko on tässä ja nyt, niin silti kirjoitan myös hieman menneestä. :)

Eilen oltiin Samin knassa Salossa. Minulla oli peli ja lisäksi vierailimme siskolla. Peli meni hienosti, tytöt ovat kehittyneet aivan mielettömästi neljän pelin aikana ja nyt se näyttää jopa lentopallolta, siis harraste lentopallolta. :) Minulla ei ollut eilen paras päivä, sillä yläselkä vihoitteli vielä nikamasession jäljiltä. Se on auki, mutta lihakset kiukuttelevat ja pistävät hanttiin. Pelasin pelin kuitenkin kaikesta kivusta huolimatta.

Siskon kanssa käytiin vähän läpi 3D-mallinnusta ja juteltiin mukavia. Riina ja Sami vaihtoivat Azerdaijan-tietämystä, kun Riina kävi siellä pelaamassa muutama vuosi sitten ja sami matkaa sinne tänään. Ei käy kyllä Sami kateeksi, kun edessä on 2-2+ viikon työreissu tuollaiseen maahan.

Ja sitten tähän hetkeen. Kävin juuri olkapään magneettikuvissa. Käsi otti vähän itteensä varjoaineesta ja nyt tuntuu oudolta. Eiköhän tuo tunne kaikkoa päivän mittaan. Alkuillalla on lääkäri ja sitten tulee tuomio, mikä olkapäätä vaivaa. Toivottavasti nyt joku syy löytyisi, kun on sen verran kipe. Vaikka ei olisi eka kerta, kun valitan kipua ja mitään ei löydy...

lauantaina, lokakuuta 20, 2007

Teatteria, sisustusta, luontoa ja leffaa

Mietin, että laitanko kaikki samaan vai jokaisen erikseen, mutta päädyin samaan, niin teidän ei tarvitse niin paljon lukea, kun voi kirjoittaa vain olennaiset per asia. :)

Komediateatteri Arena ja "Lumikki ja älykääpiöt". Marko Keränen oli loistava, kun lavalla oli jotakin liikettä, niin katse kiinnittyi välittömästi Marko Keräseen. Hänen liikkumisensa on niin sulavaa, nin hyvännäköistä. Kiti Kokkonen oli niin ikään ihana. Hän eläytyi loistavasti. Titta Jokinen oli hyvä Tarjana ja Turkka Mastomäki hauska ihan missä vaan roolissa. Mutta pääosin en pitänyt. En pitänyt siitä, että ihmisiä parjataan niin henkilökohtaisesti. Esityksen nimi ei juuri mitenkään liittynyt koko revyyn sisältöön ja toinen puoliaika oli pettymys. Menihän siinä mukavasti pari tuntia, mutta odotin enemmän.

Teatterista mentiin Graniittilinnaan syömään kevyesti. Minä söin punajuuri-vuohenjuustopihvin. Oli maukasta. Mutta vielä maukkaampaa oli keittiön terveinen kuohkean maa-artisokkakeiton muodossa. Se oli aivan mielettömän hyvää! :)

Lauantaina aamuna pohdittiin, että missä järjestykssä mitäkin tehdään ja lopulta menttin näin. Ensin Sinooperiin ostamaan valkoista liimakalvoa (Kiitos Päivin vinkin). Ei otettu kuin vain testiksi, sillä ei oltu muistettu mitata kalvotettavia pintoja. :) Sinooperissa päätin myös millaiset joulukortit tänä vuonna tehdään.

Sinooperista mentiin metsään. Oittaalle sauvakävelemään maastoon. Mentiin siellä sitten vähän aikaa ilman suuntaa ja tietämystä missä ollaan välillä järven rannalla, välillä kuusikossa, välillä suossa ja välillä kallioilla. Oli todella kaunista kaikkialla. Siinä metsikössä näki kyllä lähes koko Suomen luontotarjonnan, kun oli peltoa, koivikkoa ja lehtimetsää, oli märkää kuusikkoa ja kuivaa männikköä. Todella kaunista ja todella puhdasta, kun jäkäläkin kasvoi niin valtoimenaan. Löytyi muutama suppilovahverokin, mutta ne jäivät odottamaan seuraavaa poimijaa. :)






Metsästä mentiin Ikeaan, kun piti löytää lahjaksi saadulle leikkuulaudalle teline. Ei löytynyt. Ei myöskään jääty lounaalle, vaikka suunniteltiin, kun oli niin pitkät jonot. Me siis ulkoistauduimme ilman ostoksia Ikeasta noin kymmenessä minuutissa. :)

Kaupan kautta kotiin ja valmistautumaan leffaan. Popcornit mikrossa valmiiksi ja juomat kylmästä mukaan. Leffa oli "Musta Jää". Mitenköhän leffaa nyt kuvais. Hyvä, joo. Jännä, joo. Hyvin näytelty, joo. Eli siis, mielenkiintoinen loppu, Oli draamaa, vähemmän huumoria, oli jännitystä. Suosittelen katsottavaksi. En sitä sen paremmin osaa nyt ilmaista, tarinan juoni oli sellainen, että vieläkin miettin, että onko tuo nykypäivän todellisuutta parhaimmillaan, vai vain yksittäinen tarina.

Koska leffa oli jo alkuillasta, nyt odottelen lasagnen valmistumista saunapuhtaana ja menen pian nukkumaan. Huomenna on taas peli ja ehkä toinenkin katsottavana. Lisäksi autan siskoa mallinnustehtävien kanssa ja laitan pihan talvikuntoon.

Hyvää yötä! :)

perjantaina, lokakuuta 19, 2007

Asiat raiteillaan

Nyt tuntuu siltä, että matalasuhdanne on ohi. Selkä on kunnossa, kiitos naprapaatin, joka laittoi nikamat paikoillee ja kipukin lähti yön aikana. Lisäksi olen saanut nukkua paljon, joten väsymys ei enää niin paina. Ainut miinus normaalin ja aktiivisen elämän aloittamiseen on olkapää, jonka tila selviää ensi maanantaina.

Mutta siis nyt on taas energiaa ja aamulla tulikin laittua kotia kuntoon. Illalla mennään naisten kanssa teatteriin ja huomenna on vapaapäivä, jolloin voi tehdä rästihommia ja urheilla.

Eilen meni yksi työhakemus ja lisää lähtee toivottavasti viikonloppuna. Elämä maistuu taas ja ajatukset ovat postiivisia! Tuntuu hyvältä! Minun lasini on nyt siis puoliksi täynnä! ;)

torstaina, lokakuuta 18, 2007

No niin

Selkä sitten meni taas jotenkin pois paikoiltaan. Jo eilen aamulla huomasin, että selässä tuntuu taas jossain kolmennen/neljännen rintanikaman kohdalla kipua, kun kääntää päätä. Sehän on minule aika perinteistä ja normaalia, joten en niin välittänyt. Kipu kuitenkin yltyi päivän mittaan paljon pahemmaksi kuin normaalisti. Itse asiassa niin pahaksi kuin se oli kerran Vanajassa pelatessani, milloin en pystynyt liikuttamaan koko yläkroppaa ja yksi nikama oli täysin vinossa.

Menin Samin kanssa kuitenkin punttisalille ja siellä tehdessäni vasemmalla kädellä ojentajaa (oikeallahan en pysty tekemään mitään) naksahti kunnolla. Kipu täytti koko mielen ja oli aivan älytön. En pystynyt hengittämään, en makaamaan selällään, en liikuttamaan päätä. Menin heti suihkuun ja odottamaan Samia pois Kinesiksestä. Sitten apteekin kautta kotiin. Apteekista oli pakko ostaa jotakin kipua lievittävää voidetta, joka vaikuttaisi nopeasti. Onnekis kotona oli edellisistä onnettomuuksista jääneitä vahvoja särkölääkkeitä.

Niiden voimalla selvisin alkuyön, mutta loppuyönä en saanut nukuttua ollenkaan. Nyt odottelen, että pääsen naksauttajalle ja saan selän paikoilleen.On se kumma, että minulla sattuu selkään niin usein. Olenko nykyään niin heikko vai onko minussa rakenteellista vikaa? Tämä pitäisi kyllä selvittää jotenkin, on nimittäin kohtuu ikävää kärsiä tällaisista oireista niin usein.

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

Sirkus Finlandia



Käytiin eilen katsomassa Sirkus Finlandian tämän vuoden esitys Auroran kentällä Helsingissä. Esitys oli aivan mahtava. Se oli paljon upeampi, jännittävämpi ja hienompi kuin olisi voinut kuvitella. Kaikki esiintyjät olivat todella taitavia.

Tunnelma oli hieno varsinkin, kun paikat olivat aitiossa aivan areenan reunalla. Siitä näki ja aisti aivan mielettömän hyvin koko esiintyjäkaartin taidon ja jännityksen. Erityisesti suomalaiset esiintyjät, ilmataiteilija ja jousiampuja) olivat loistokkaita. En olisi voinut kuvitella, että Suomessakin on sellaista taitoa. Myös portugalilaiskaksikko trapetsilla ja venäläiset hevosilla olivat todella hurjia. Kiinalaistytöt olivat myös aivan mielettömiä. Kannattaa mennä katsomaan, jos vaan on mahdollisuus.

Ainut aisa, josta en pitänyt oli klovnit. Olivathan ne todella hauskoja pienempien lasten mielestä ja hyvähän niiden on olla siellä, sillä eivät ihan perheen pienimmät välttämättä tajua muiden temppujen haastavuutta. Mutta silti niiden teennäinen huumori ei uppoa minuun.

Eläimet ovat aina niin mahtavia, sillä niiden kouluttaminen on haastavaa ja vaatii suurta taitoa. Nyt ei ollut kuin kaksi eläinryhmää, mutta ne olivat sitäkin parempia. Aivan upeita!

Ensi vuonna on päästävä uudestaan! Tämähän oli minulle elämäni ensimmäinen kerta sirkuksessa. Pienenä en koskan päässyt, vaikka Karkkilassakin Sirkus Finlandia kävi joka vuosi. Mutta eipä harmita, sillä silloin ei ehkä olisi tajunnut kaikkien niiden temppujen hienouksia. Ja jos oikein muistan, niin kerran taisi Karkkilassa kuollakin joku taitelija kesken esityksen.

Mutta siis suosittelen kaikille käyntiä Auroran kentällä Sirkus Finlandian esityksessä! Se on todella hienoa koettavaa! :)

ps. Olen lukenut joskus MeNaisista juttua sirkuksessa asuvista ihmisistä. Harmittaa, kun olen hukannut jutun, se oli todella mielenkiintoinen. Olisi hauska tietää enemmänkin noiden sirkustaiteilijoiden elämästä ja matkaamisesta läpi Suomen. Pitää varmaan kirjastosta etsiä joku hyvä kirja. Jotain juttua voi lukea kuitenkin jo täältä.

Sami on Super

Olen niin ylpeä Samista. Ilman Samia olisin täysin hukassa. Sami on ystävällinen, lojaali, ahkera, aktiivinen, kiltti, super, jne... En ymmärrä mistä Sami löytää sen kaiken energian, innokkuuden ja halun tehdä niin paljon ja huolehtia vielä minusta. Sami pesee pyykit, Sami siivoaa, Sami hoitaa pihan, Sami treenaa, Sami käy kaupassa, Sami tekee kahta työtä ja Sami pitää huolta minusta.

En ymmärrä miten Sami voi joka aamu herätä klo 6.30 ja lähteä pyörällä 25 km matkan töihin. Illalla hän vielä käy salilla ja tekee toista työtä. Lisäksi hän hoitaa kotihommat, joita minä en jaksa vain tehdä. Minä käyn 1,5 km:n päässä töissä, usein autolla, ja kotona luen kirjaa. Käyn silloin tällöin salilla ja joskus jopa kokkaan. ;) Aika mitättömiä juttuja Samiin verrattuna.

Ja tämän lisäksi Sami vie minua leffaan, sirkukseen ja syömään ulos. Sami on saanut minut lautailemaan, hiihtämään, pyöräilemään ja laskettelemaan. Sami on hankkinut minulle parhaat välineet kaikkiin mahdollisiin lajeihin ja remontoinut meidän kodin.

Sami on niin SUPER, että sanat eivät riitä kertomaan. Kunpa hänen energiansa tarttuisi vähän minuunkin! :)

Helsingin rautatieasema

Mentiin eilen Samin kanssa sirkukseen. (juttua sirkuksesta myöhemmin...) Mentiin julkisilla, kun parkkeeraminen Helsingin keskustaan on a) kallista, b) hankalaa, c) saatuttaa ilmaa. Hoidettiin reissulla pari muutakin juttua, kuten rahanvaihto rautatieaseman Forex:lla. Tai siis Sami vaihtoi rahaa ja minulla jäi aikaa seurata paikan menoa ja ihmisiä. Onpa pelottava paikka.

Suomalaisen näköisiä ihmisiä oli vain nimeksi. Siis ihan vain pari. Oli romaneja, mustia, venäläisiä, etelä-eurooppalisia, itä-eurooppalaisia, aasialaisia, jne... Kaikilla tuntui olevan jotain pientä kauppaa menossa ja olivat todella uhkaavia. Minua todella pelotti.

Olenko vain todella arka vai onko noita ihmisiä syytä pelätä? En haluaisi olla liian ennakkoluuloinen ja rasistinen, mutta silti nuo ihmiset käyttäytyivät jotenkin niin, että en halunnut olla yhtään ylimääräistä sekuntia rakennuksessa ja pidin käsilaukustani visusti kiinni. Minulle ei ole sattunut mitään (vielä, kop kop) tapaturmaista tai muuta ongelmaista maahanmuuttajien kanssa, mutta silti yritän olla mahdollisimman tarkkaavaisena, kun heitä on lähettyvillä.

tiistaina, lokakuuta 16, 2007

Voimat lopussa

Olkapään ongelmat eivät vieläkään selvinneet. Ensi viikon maanantaina on magneettikuvaus, jossa pitäisi selvitä ainakin jotain. Olen niin kyllästynyt siihen, että mitään ei voi tehdä kivuitta. Ei voi nostaa astioita, ei voi pelata biitsiä, ei voi pukea päälle, ei voi kantaa mitään, ei voi juosta, ei voi tehdä juuri yhtään mitään. Toivottavasti saisin viikon päästä kunnon ohjeet mitä saa ja voi tehdä ja mitä ei saa tehdä. Nyt ei oikein uskalla tehdä mitään, vaikka viimeksi lääkärin suusta kuultuna kaikkea voi tehdä kivun sallimissa rajoissa, mutta toipuminen vaatii lepoa.

Työmotivaatiokin on kadoksissa. Tiiminihän painii nyt hieman epävakaassa tilassa, jossa tulevaisuus on kaikille epäselvä. Projektit pitäisi hoitaa kunnialla ja menestyksekkäästi läpi, mutta omassa päässä valitettavasti vaan pyörii, että miksi. Teen tällä hetkellä vain kaiken pakollisen. Luovuus, innostuneisuus, soveltaminen ja kekseliäisyys ovat täysin kadoksissa. Seuraan toki työmarkkinoita, mutta henkilökohtainen moraalini on kuitenkin sitä vastaan, että jättäisin nykyisen työnantajani, varsinkin kun ollaan pienessä ongelmatilanteessa. Uusi työ ja tavoitteet varmasti lisäisivät potkua ja intoa, mutta sen hakeminen ja löytäminen vaatii aikaa ja panostusta, johon ei ole oikein voimia.

Koska olkapää on kipeä, en ole oikein päässyt liikkumaan. Liikunnastahan saisi lisää energiaa ja hyvä yleiskunto nostaisi vireystilaa. Lisäksi päätäni kalvaa se, että ei ole mitään tavoiteltavaa, ei mitään syytä tehdä mitään. Ja niitä juttuja, joita voisin tehdä, ei voi olkapään takia.

Lentopallon 2-sarjassa tykkään pelata, kun siellä tiedän olevani hyvä ja saan siitä mielihyvää. Käsi on aina liberona pelaamisenkin jälkeen todella kipeä, mutta minun pääni sanoo taas, että on pelattava, kun on niin luvattu Iskä-valmentajalle. Eikä mistään muualta mielihyvää ole oikein tarjollakaan, osin työtilanteen, osin olkapään takia. Hyvä ruoka on toinen, joka on tällä hetkellä nautinnollista, mutta se on niin petollista.

Voimat alkavat siis olla vähän lopussa, kun kunto heikkenee, tulee syötyä "hyvin", työt tökkivät, tavoitteita ei ole ja päätä jäytää epätoivo ja tietämättömyys. Mitä sitten lääkkeeksi yleisen olotilan parantamiseen, motivaation kasvattamiseen ja pään selvittämiseen? Niitä lääkkeitä Samikin varmasti haluaisi löytää, ettei tarvitsisi katsoa tällaista laiskiaista, marisevaa läskikasaa kotona. Ja ehdottomasti minä haluaisin päästä taas omaksi energiseksi itsekseni!

Asiaan liittyen olen miettinyt, että voiko takavuosien vauhdikkaalla menolla olla merkitystä tämän hetkiseen oloon. Voiko olla, että käytin myös tulevaisuuden energiavarastoja, kun kolme talvea (2002-2005) matkasin Tampere-Pieksämäki-väliä 3-4 kertaa viikossa välillä autolla välillä junalla. Samaan aikaan tein vielä diplomi- (2003) tai tutkimustyötä (2004-2005) yliopistolla klo7-15. Tai sillä, kun yhden talven (2005-2006) heräsin, joka aamu klo 5.30 mennäkseni töihin Helsingistä Tampereelle ja kotimatkalla pysähdyin Hämeenlinnaan treeneihin ollen kotona illalla klo22. Näihin vielä lisäksi n.30 ottelua/talvi ympäri Suomea kierrellen. Tai sillä, että oli pakko suorittaa DI-tutkinto neljässä vuodessa (1999-2003) kaikista peleistä ja treeneistä huolimatta ja asua vielä samaan aikaan Pieksämäellä (2001-2002), joten tein mm. 4 hengen ryhmätyöt itsekseni. Tai sillä, että reissailu, treenaus tai työnteko ei loppunut kesälläkään, kun kiersin biitsikiertuetta sekä Suomessa että ulkomailla mutta oli pakko hankkia elanto kesätöillä. Noina edellä mainittuina vuosina olin liäski koko ajan mukana myös luottamustoimissa lentopalloliitossa ja muissa järjestöissä. Halusin myös laajentaa osaamistani ja kävin DI-tutkinnon lisäksi kursseja avoimessa yliopistossa viestinnästä ja valtio-opista (2002-2005).

Ihmettelen nimittäin kovasti, että miksen saa itseäni sängystä ylös ennen klo 7.00 aamulla, kun olen tehnyt sitä monta vuotta aikaisemminkin ilman ongelmia. Tai miksi en saa töiden lisäksi tehtyä juuri mitään muuta kuin pakollisia kotihommia, vaikka aikaa olisi enemmän kuin aikoihin, kun ei ole televisiotakaan. Tai miten ehdin joskun kaiken tekemisen lisäksi myös bilettämään ja tapaamaan kavereita, kun nyt minua ei saa mihinkään, kun ei vaan jaksa. Tai missä on se into, joka sai minut opiskelemaan kaikkea mahdollista.

Nyt olen vihdoin saanut itseni sentään lukemaan, mutta opiskelujen jälkeen meni monta vuotta ennen kuin avasin minkään muun lukemista sisältävän kuin MeNaiset.

maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Viikonlopun pelit

Lauantaina oltiin Karkkilan Pallokerhon kanssa pelaamassa Loimaalla. Lähtö oli jo hyvissä ajoin aamulla, kun pelikin oli jo klo 13. Aamu oli kaunis ja matka meni nopeasti Humppilan lasilla poiketen. Tarttuipa jopa jotain mukaan Iittalan myyntipisteestä. :)

Peli oli tiukka ja aika kovatasoinen kakkossarjaan. Oli oikein esittelyt ja kaikki ennen peliä. Itse pelasin ihan ok. Sen verran hitaammin pallo liikkuu tuolla tasolla, että hyvin ehtii pallon kuin pallon alle. Ehkä pitää kuitenkin päästä jossain välissä joko miesten tai sitten liigan treeneihin, jotta reaktiokyky ja rentous säilyy.

Hävittiin peli tiukkojen taisteluiden jälkeen 3-1. Kotimatkalla ei pysähdytty, mutta Karkkilassa mentiin syömään Ruukkiin. Oli isot setit, mutta vähän mauttomat. Oli paljon kermaa, lihaa ja lisukkeita, mutta maku oli unohtunut pahasti.

Illalla vähän blogin päivitystä, tv:n katselua (Jim:llä tehtiin hienoja kakkuja), Potterin lukemista ja viimein unta. Sikeiden ja rentouttavien unien (en tiedä miksi Karkkilassa nukun aina niin levollisesti) jälkeen taas Potteria, aamupalaksi kakkua vierailulla kävijöiden kanssa ja ponileikkejä serkun kanssa. :) Iltapäivällä taas peliin, joka tällä kertaa helppo nakki. 3-0-voitto ja tuuletukset päälle. Oma peli oli vähän tahmeeta, mutta hyvin se silti meni. Käsi ei juuri toimi, mutta tänäänpä mennään lääkäriin selvittämään tilanne.

Illalla vielä tallentavasta digiboxista biitsisettiä ulos, Potteri loppuun, ruokaa napaan (hyvää porsasta ja vihanneksi a'la äiti ja iskä) ja sitten kotiin. Kotona kaikkea epämääräistä, niin että nukkumaanmeno venyi myöhäiselle ja tässä sitten ollaan vatsa kipeänä viikonlopun ruuan ahtamisesta. Päätin kyllä, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja haluan tämän keskivartaloon kerääntyneen ylimääräisen pois!

lauantaina, lokakuuta 13, 2007

After Work Party

Oltiin eilen illalla, Samin saatua kutsut, after woek parteissa. (minulle ensimmäisissä sellaisissa) No, niinkuin kuvaan kuului, me menimme suoraan töistä. Aamulla olin hiukset laittanut niin nätiusti, mutta eihän ne kestäneet kuin siihen asti kun pääsin töihin, kun lähdin samantien bussilla kohti Tapiolaa. Oli nimittäin aikamoinen tuuli ja sade. Olinhan toki suojautunut ja tällä kertaa varautunut kunnon lakkauksella (vrt. tupari-illan hiusten ojentuminen) mutta ei silti auttanut. Onneksi ne hiukset ei sitten loppuviimein haitannut menoa ja olihan ne vaan kestettävä, kun ei muutakaan voinut.

Partyt oli Lauttasaaressa, ihan meren rannalla viidennessä kerroksessa ja näkymä merelle. Ihan kohtuullinen työpaikan sijainti. :) Aulassa oli kaukoputki, jolla pysty tiirailemaan Hietalahden parvekkeille ja Tuomiokirkkoa. Yrityksen kuvaan kuului, että taustalla soi konemusiikki, oli radio-ohjattavia helikoptereita, digitaalista keilausta ja juhlaväkenä n.30v tietokoneinsinöörimiestä. :) Erikoisuutena oli suklaalähde, johon pystyi dippailemaan hedelmiä, vaahtokarkkeja ja keksejä. Ruoka oli hyvää, mutta ei voittanut meidän tuparitarjoilua, vaikka oli ihan samanlaisia brilerivartaita. :) Juomana oli piparmintun makuista hiilihappojäillä kuohuvaa boolia ja kaikkea muuta mahdolista.

Tunnelma oli ihan jees ja ohjelman kruunasi stand-up koomikko Tommi Mujunen, jonka juttujen päähenkilöksi pääsi meidän Sami. :) Koomikko veti kolme settiä, joista me kuultiin kaksi. Oli ihan hyvää läppää. :) Voisi vaikka mennä joskus kuuntelemaan ihan jollekin klubille.

Kun menee ajoissa, niin voi lähteä ajoissa kotiinkin. Ja niinhän me tehtiin. Tällä kertaa ei kuitenkaan oltu ihan ensimmäisiä, niinkuin joskus on tullut oltua, mutta ensimmäisten joukossa any way. Nytkin päästiin kotiin jo ennen kasia ja oltiin ajoissa nukkumassa rankan työviikon jälkeen.

Mutta olisipa jo seuraavat partyt tiedossa. Olisi kiva taas laittautua nätiksi...

Talvi tulossa?

Torstaiaamuna sai olla ekan kerran skrabaamassa auton ikkunoita aamulla. Yöllä oli siis ollut selvästi pakkasta. Eilen, perjantaina, satoi päivällä räntää ja jopa luntakin. Eihän se mitenkään maahanvoinut jäädä, kun ulkolämpötila oli kuitenkin plussan puolella. Lauantaiaamuna oltiin taas pakkasen puolella ja pe-la oli todella kirkas. Kyllä se taitaa talvi tulla.

Tässä muutama kuva lumisateesta perjantaina Espoossa ja talvisesta aamusta lauantaina Karkkilassa. Sekä Espoon että Karkkilan aamu oli aivan ihana auringonpaisteineen, piristävine pakkasineen, sinisine taivaineen ja huuruisine maineen. :)








keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Ganes



Käytiin eilen Samin kanssa katsomassa Ganes. Oli hyvä! Suosittelen kaikille. :) Vaikka meillä kummallakaan ei ole hirveästi tietoa Hurriganesin tai Remun historiasta, niin silti leffassa pysyi hyvin mukana ja se herätti tunteita. Välillä ei ihan kaikista Remun sanonnoista saanut selvää, mutta se ei haitannut menoa.

Suomalaiset tositarinoihin perustuvat leffat on niin hyviä, kun ne ei juuri kaunistele, vaan kertovat asiat todella todentuntuisesti.

En vaan kyllä käsitä mitä n.10-12 vuotiaat pojat tekivät tuolla leffassa. Niitä oli nimittäin ainakin kymmenen samassa rivissä. Onneksi eivät aiheuttaneet häiriötä. Ei tuo leffa ainakaan mikään ihan lasten leffa ole, on siinä sen verran karua toimintaa aina välillä.

Käsittämätöntä

Kävin aamulla Hulluilla Päivillä Tapiolassa. Parkkeerasin auton Kulttuuritalon eteen pihalle, jossa on kaksi riviä vastakkain vinoparkissa. Parkkis oli ilmainen ysiin asti ja ajattelin selviytyä Stockalta tuossa ajassa. Ja niin selvisinkin, mutta parkkikselta en päässytkään ihan heti pois. Joku oli nimittäin parkkeeranut minun perään siten, että olin kolmen auton jonon keskimmäisenä. Kaikki paikat oli täynnä edessä ja sivuilla, joten ei mitään mahkuja päästä pois.

Mietin sitten siinä, että mitä nyt. Otanko selvää rekkarin perusteella auton omistajasta ja sitten jonkun finderin kautta puhelinnumero esiin. Vai odotanko kunnes kuski tulee, sillä autossa ei ollut parkkilappua, vaikka kello oli jo yhdeksän. Todella ärsyttävä tilanne vielä kun puehlimen akku ihan finaalissa. (tästä syystä ei myöskään kuvaa ole, sillä akku olisi saattanu loppua samantien)

No, onneksi sitten vastakkaissen rivin minun autoa vastakkain olevan auton viereinen kuljettaja tuli ja lähti pois. Pääsin hieman vemputtamalla pois paikaltani, sill äparkkis oli aika väljä. Se, että pääsin ylipäätään ajamaan tuosta lähteneen auton jälkeen tuotti sen sijaan vaikeuksia. Oli nimittäin yksi vanhempi Volvo -kuski jo odottamassa vapautuvaa paikkaa ja kun lähestyin häntä pyytääkseni häntä hieman odottamaan, hän käänsi pään pois ja osoitta tyhjentyvää paikkaa. Minä siinä sitten huitomaan ja osoittamaan, että minulla on asiaa. Tympääntyneenä ja vaikalloisena herra sitten avasi ikkunansa ja sain sanottua asiani.

Mutta siis, mitä voi liikkua ihmisellä päässä, joka parkkeeraa rivissä olevan auton perään? Siihen se auto sitten jäi melkein keskelle tietä olemaan. Toivottavasti sai sakot. Olisi pitänyt kirjoittaa lappu ikkunaan, mutta ei vaan ollut mahdollisuutta ja ärsytti niin paljon!

tiistaina, lokakuuta 09, 2007

Facebookista

Niin kuin jo edellisessä postauksessa mainitsin, niin blogini on kärsinyt uudesta tuttavuudesta. Eli aikaa ei ole riittänyt kaikille netin ihanuuksille, vaan joku on saanut pahasti kärsiä. Nyt on kuitenkin toinen tuttavuus, eli Facebook saatu sellaiseen kondikseen, ettei siellä tarvitse koko ajan rampata. :)

Kun töissä täytyy tehdä töitäkin ja iltaisin ei oikein jaksa koneen ääressä istua, niin se aika mikä töiltä heltiää, menee netissä oleiluun. Aikaisemmin olen parhaani mukaan kirjoitellut juttuja blogiin, mutta viime viikolla loin profiilin Facebookiin ja jäin koukkuun. On kiva kutsua sinne kavereita ja luoda verkostoa. Muokata omaa profiilia ja laitella kuvia esille. Minusta Facebook on hauska keksintö, kunhan siitä ei tule sellainen addiktion, ettei aikaa jää millekään muulle. :)

No, minähän olen muutenkin ihminen, joka haluaa olla kaikkien kaveri ja haluaisin olla mahdollisimman moneen yhteydessä. Olen vaan ollut vähän heikko yhteyksien pidossa ja täll ähetkellä tuntuu, että kavereiden ei tarvitse juuri pitää yhteyttä, kun he voivat lukea kuulumiseni tästä blogista. :) Mutta miten minä kuulen kavereista? Eli nyt kommentoikaa ja laittakaa meiliä aina silloin tällöin! :) Ja meille saa tulla kyllä kylään ja minäkin pääsen helposti liikkeelle, joten tavataan ihan face-to-face!

Facebookissa tämä face-to-face on melkein olemassa, kun ihmisillä on profiileissaan omat kuvat ja lisäksi saattaa olla paljon muitakin kuvia. Onhan se tietty vähän riskiä laittaa kaikki tieto kaikkien saataville, mutta minä en näe siinä mitään menetettävää. Ainakin toivon, että ne ihmiset, jotka minuun siellä törmäävät ovat yhtä avoimin mielen liikkeellä kuin minäkin, etsimässä lähinnä vanhoja ja uusia kavereita.

Tähän väliin on muuten manittava teko, jonka eilen tein ihan yllättäen päähän pistosta. :) Vein illalla roskia ja huomasin valot asunnossa, joka on ollut myynnissä taloyhtiössämme. Paluu matkalla menin ja soitin ovikelloa. Ihan oikeasti! Minä, joka en uskalla edes sanoa puolitutulle moi tai muutenkaan lähestyä ketään vierasta, menin täysin vieraan ihmisen ovelle. No, olihan siinä syynsäkin. Siinä asunnossa tehdään nimittäin remonttia ja pyysin ahkeroijaa käymään meillä katsomassa meidän luomustamme.

Mutta siis, tavataan Facebookissa, täällä blogissa, meilitse, puhelimitse tai ihan face-to-face! :D

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Sunnuntain setti

Sunnuntaina oltiin sovittu treffit klo 9.00. Silloin oli lähtö kohti Karkkilaan. Poliisikin puhallutti Kehä II:lla. Saimme jatkaa matkaa nollilla, vaikka jännitti kyllä, kun oli edellisenä iltana juonut kaksi lasia viiniä. ;P

Karkkilassa ensin sienimetsään. Sieniä löytyi hyvin heikon alun jälkeen ja parin suvantovaiheen jälkeen. Käsipuoli löysi kaikki parhaat ryppäät. Minä lähinnä vain yksittäisiä, mutta ehkä hiukan useammin. :) Metsässä meni n. 2,5 tuntia ja tultiin uuden kommunikaattorin gps:n sekä kartan avulla takaisin, kun ei Iskäkään ihan muistanut missä ollaan.

Happihyppelyn jälkeen ruokaa ja lehtiä. Sitten olikin jo siirtyminen areenalle. Oli nimittäin kauden avaus peli. Peli oli nopea, mutta suhkussa kesti. ;) Ei vaan jaksanut. Jalat jaksoi aamun kävelystä huolimatta hyvin, mutta sormet oli kai jäässä tai jotain, sillä tuli sellaisia passeja, että kuka tahansa olisi pystynyt parempaan. Onneksi mun tehtävä olikin vain se pallojen toimittaminen passarille!

Pelin jälkeen kotiin ja rääppiäisiin. Paljon oli jäänyt onneksi meille mutusteltavaa sienien putsauksen lomassa. Mutta siis mikä homma, nimittäin se sienien putsaus. Kun viimeksi olen ollut metsässä (n.10 vuotta sitten) en muista mitään tullaista urakkaa. Kolme tuntia käsipuolen kanssa putsailtiin. Työnjako oli selvä ja toimiva. Kumpikin kantoi kortensa kekoon tasapuolisesti, samoin kuin sienet jaettiin. :) Tällä viikolla tai sitten seuraavalla on tiedossa sienipiirakkaa, sienirisottoa ja sienikeittoa, ehkäpä. Ainakin kahta ensimmäistä.

Nyt väsyttää kovasti, ihan fyysisen väsymyksen takia. Olkapää vihoittelee, vaikka pelissä otin ihan iisisti. Tuli kyllä mieleen, jos menis vaikka vielä lääkärille näyttämään ja hakemaan lähetteen magneettikuviin, että sais varmuuden olkapään tilasta. En mä jaksa enää kauan vaan lepuuttaa, kun ei ole selvyyttä, että mikä siinä nyt oikein on ja koska paranee.

PS. Sen verran väsyneenä kirjoitin tuota juttua pari tuntia sitten, että unohtui muutamia juttuja.
- henk.koht. koutsi oli mukana antamassa kommenttia ja vinkkejä pelissä :)
- löydettiin me metsästä myös orakkaita ja kääpiä, kanttarellejä ja kärpässienikin
- Äiti kehui koutsia oikein reippaaksi ja mukavaksi! :)
- metsässä tuli myös otettua maisema- ja makrokuvia hienoista yksityiskohdista sekä saaliista
- ja miksi minusta ei ole kuulunut mitään blogissa, johtuu lähinnä siitä, että tuparivalmistelut veivät kovasti aikaa ja olen jäänyt koukkuun Facebookiin
- ja tietenkin kuvat ja ne on nyt tässä (epäjärjestyksessä ja vailla selityksiä)












Tuparit

Meillä oli viime lauantaina tuparit. Joo, olemme asuneet täällä jo 1,5 vuotta. Joo, remontin valmistumisesta on yli puoli vuotta. Mutta ei vaan ole ehtinyt. Nyt oli hetki ja käytimme sen. :)

Kutsut lähti jo elokuun lopussa ja muutenkin valmistautuminen aloitettiin ajoissa. Ruuat ja viimeistelyt ol imietitty, ettei tullut kiire. Kaikki muut paitsi keittiön tuolit ja eteisen kenkäkaappi olivat paikallaan. Nuo puuttuvat ovat nimittäin vieläkin vasta tulossa, vaikka periaatteessa niiden piti olla jo tulleet! Olohuoneeseen hankitaan vielä jonkinlainen taso kukille ja kaipa ne valkokangas ja projektorikin joskus tulevat. :)

Mutta takaisin aiheeseen. Perjantai-ilta ja ihan koko lauantaipäivä meni laitellessa juttuja. Olin suunnitellut tarjottaviksi coktail-paloja ja sushia. Ja loppuviimein pöytiin ilmestyi seuraavia:
- norimakit: avokado, kurkku, lohi ja tonnikala
- kinkku-sinihomejuusto-taatelit
- basilika-mansikka-feta-tikut
- tomaatti-basilika-mozzarella-tikut
- rieska-poro-rullat
- vihannesdipit
- BBQ-marinoidut broilerivartaat

- täytetyt tuulihatut
- salmiakkivanukkaat
- namukuulat
- hedelmätikut
- kermavaahto

Juomana oli tarjolla boolkia, puna- ja valkoviiniä, olutta ja alkoholittomia.

Kutsutuista paikalle tuli ehkä noin puolet, vähän alle. Myös viime hetken peruutuksia oli useampia. Meno oli aika rauhallista, mutta mukavaa. :) Kiitos kaikille vieraille! Tavataan taas, että saan laitella vähän juttuja! :)

PS. Siis mä olen ollut pari tuntia sittenihan unessa kirjoittaessani tätäkin postausta. Jälkikäteen huomioitavaa.
- Siis iso kiitos avusta nimikylttien teossa!
- Toivottavasti ensikertalaiset piditte sushista! :)
- Ruokaa jäi niin paljon, että sitä syötiin vielä tänäänkin pari päivää jälkikäteen.
- Riisikeitin on ihan ehdoton kapine sushiriisin valmistuksessa
- Mukavaa, kun porukkaa tuli matkankin takaa! :)
- Boolia ei kulunut juuri yhtään...
- Sain laittaa pihalle bambusoituja ja muitakin tulia ja sisällekin paljon kynttilöitä, kun oli hyvä syy! :)
- PIti laittaa ihan vaan vähän kiharaa tukkaan, mutta tulikin afro! Se onneksi laantui hyvin saattomatkalla, kun en muistanut laittaa lakkaa. :)
- Löysin ylimääräisille tulppaaneille kodin.
- Ja sitten vielä otoksia illan antimista epämääräisessä järjestyksessä










Väliaikatietoa

Juttua tulossa viime viikosta, viikonlopusta ja vähän muustakin tämän päivän aikana, kun vaan ehtii...

Sorry hiljaiselo, mutta on ollut vähän kaikkea!! :)

Oikein hyvää viikkoa kaikille!

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Positiivisempaa

Oli pakko kirjoittaa jotain, kun tu otsikko "Vaikea aamu" alkoi jo ärsyttää. Ei mun elämä sentään noin synkkää ole, että tuota otsikkoa pitää kolme päivää pitää ensimmäisenä.

Mutta mitäpä sitten kirjoittaisi. Tänään heräsin jo 6.30 ja olen ollut koko päivän ihan kohtuullisen pirteä. Kumma juttu vaan, että monta vuotta olen herännyt kuudelta, mutta nyt se on täysin mahdotonta. Ehkä pitää vaan taistella itsensä kanssa ja mennä ajoissa nukkumaan, vaikka olisi meneillään oleva kirja kuinka mielenkiintoinen tahansa. Ja sitten herätä aikaisin. Olenhan aina toitottanut, että aamulla olen tehoikkaimmillaan ja päivän aikana ehtii tehdä enemmän, kun herää aikaisin.

Tähän sain myös vahvistusta eilen, kun illalla piti vaihtaa kukkien mullat, laittaa kukkapenkkiä, haravoida piha jne... Enpä saanut mitään niistä aikaiseksi, kun tulin töiden, kauppareissun ja puntin jälkeen kotiin. Siispä, nyt pitää toimia aamulla, kun silloin saa asioita tehdyksi ja illalla sitten vaan tehdä pakolliset ja treenata. :)

Tällä viikolla joutuu kyllä käyttämään illatkin, että saa tuparivalmistelut viimeisteltyä. Nyt on sentään selvillä mitä tarjotaan ja mitä somistuksia laitetaan esille. Kävin siis itseni kanssa keskustelua ja sotaa, siitä mitä tuleman pitää. Sami ei oikein ollut kovin kiinnostunut. ;) Tai siis tottakai vähän, mutta sama kai se on hänelle, onko tarjolla jälkiruokana jotain moussea tms. vai ihan vaan hedelmiä. Ja onko niitä vaihtoehtoja kolme vai neljä. ;P

Ai niin, tein Facebook:iin profiilin. Siitä puhutaan niin paljon, että oli pakko. Viimeisin kommentti tuli radiosta ja oli sitten pakko liittyä mukaan. Yhden entisen työkaverin jo sieltä bongasin. Oli kiva pitkästä aika vaihtaa kuulumisia. :)

maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Vaikea aamu

Tänään oli todella vaikea aamu. Eipä ole ollut tällaista sitten hetkeen. Tuntui, että ei ollut nukkunut yhtään, vaikka tietääkseni olin kok oyön ainakin ollut silmät kiinni. Kertaakaan en yön aikana ollut syvässä unessa, sill änäin koko yön mitä ihmeellisempiä unia ja heräilin koko ajan.

Aamulla oli tarkoitus lähteä Samin matkaan seiskan pintaan, mutta eipä siitä tullut mitään. Yritin viel änukkua edes hetken sikeästi, mutta uni oli niin pinnallista. Viimein oli pakko nousta ja tulla töihin, mutta kyllä oli tuskaista. Koko kävelymatkan tuntui, että luuhistun ihan kohta. Perille kuitenkin selvisin.

Lisämurhieta pääkoppaani aiheuttaa se, että minulla on työmotivaatio aika matalalla. On sellainen fiilis, että en taida olla ihan oikealla alalla. Haluisin ehkä olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa. Nyt kun teen aika yksinäistä tutkimustyötä. Ja nyt kun pienetkin asiat ottaa päähän, niin haluisin ehkä olla myös työssä, jossa voi pukeutua. Nyt labrassa ollessani en voi edes pitää hametta, eikä ole mitään järkeä meikata, kun kuumien kammioiden avaaminen polttaa meikit naamaan.

Lisäksi mä näytän ihan kamalalta. Olen niin väsynyt, että haluisin vain olla hetken. Tulisi vaikka joku pikkuflunssa, että saisi pari päivää hyvästä syystä vain olla ja tehdä omia juttuja. Näytän myös hirveältä siksi, että olen niin löysä. Treenit on aloitettu, mutta tuntuu kuin sillä ei olisi mitään merkitystä. Lisäksi olen ollut tiukkana ruuan kanssa, mutta sekään ei tunnu auttavan. Ehkä tuloksia ei ihan parissa viikossa näe, mutta vie epätoivoon ja luovuttamiseen helposti. :(

Onneksi olen ihan intsinä tupareista. Energiaa riittäisi myös treenaamiseen ja kodinlaitoon ja ne vievätkin sitten kaikki viikonloput ja viikonlopun jälkeen olen usein väsyneempi kuin perjantaina.

1 vuotta blogielämää tänään



Tasan vuosi sitten menin sisään blogimaailmaan ja syntyi Noran blog! :) Omassa blogissa olen saanut avautua maailmalle ja purkaa omia ajatuksiani sanoiksi. Se on kovasti helpottanut omaa elämääni, sillä niitä ajatuksia pyörii päässä enemmän ja vähemmän. :) Blogin kautta olen myös saanut olla yhteydessä kaveriehini, vaikka se onkin ollut hieman yksipuolista, mutta onhan se kiva kuulla aina silloin tällöin, että kyllä minä tiedän mitä sinulle kuuluu. :)

Alusta asti on blogissani ollut käytössä Satacounter, joka mittaa kävijöitä. Mutta koska minulla on ilmaisversio, niin se kertoo vain sadan viimeisen käynnin tiedot. Tässä viimeisimpiä tilastoja.

Tällä hetkellä suosituimmat hakusanat:
- Noran blog
- Syksyn väriloisto
- Remonttiblogi
Myös näitä on ollut käytössä:
- Fasettilukko
- Nike juoksukengät
- Ja erinäisiä nimiä

Suosituimmat reitit:
- Noran ja Samin remonttiblogi
- Minkki P:n seikkailut Ihmemaassa

Lähes 50% kävijöistä on sivuille palaavia kävijöitä. Ja jopa 15% kävijöistä on ihan uusia kävijöitä.

Kävijät ovat 65%:sesti Suomesta, mutta myös näistä maista on kävijöitä.
- United Arab Emirats
- Germany
- Italy
- United Kingdom
- Turkey
- Spain

Ja sitten kaupunkeihin. Kävijöitä on sekalaisesti näistä kaupungeista:
- Joensuu
- Helsinki
- Espoo
- Tampere
- Kuopio
- Puerto De La Cruz
- Juuka
- Milano
- Turku
- Istanbul
- Nokia
- Jyväskylä
Suurimmalla osalla kävijöistä ei ole maata eikä kaupunkia näkyvillä. :(

Selaimiakin on useita. Suosituin on ehdottomasti Firefox. Myös IE:tä, Safaria ja Operaa käytetään.

Kiitos kaikille kävijöille ja tervetuloa jatkossakin. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...