Siirry pääsisältöön

Saksassa

Nyt ollaan jo Düsseldorfissa. Eilen lennettiin Köpiksen kautta kyllä tänne, mutta taksimatka vei meidät Bergisch-Gladbachiin. :) Sieltä Lote tuli minut hakemaan ja mentiin "suorinta" tietä Leverkuseniin ja syömään. Syötiin mättöä tottakai! Todella iso kinkkisetti mulle ja ja maailman isoin tirumisupala Lotelle! Oli hyvää.

Matka jatkui kotikäynnin, dvd:hen tutustumisen ja Joonaksen haun jälkeen Kölniin irkkupubiin, jossa katsottiin enemmän ja vähemmän kiinnostuneina ManUn peli. Manu voitti, kaikki oli iloisia ja minä sain maistaa appfelsorlea. :) Juteltiin sikana, naurettiin itsellemme, haukoteltiin ja nautittiin toistemme seurasta. Oli kivaa.

Yö meni sikeästi Landesturnschulessa, jonka olin bongannut netistä. Oli hauska paikka, joku entisajan voimisteluopisto, jossa oli kaikki huoneet nimetty joidenkin huippunimien mukaan. Mun huone oli Mettmann. Aamulla ei tosiaan olis mitenkään halunnut lähteä siitä lämpimän peiton alta liikkelle, mutta oli pakko. Ensin aamiainen, sitten taksilla Düsseldorfiin hotelliin, jonne jätettiin laukut. Siitä messualueelle, jossa veitettiinnkin sitten koko päivä = 6,5 tuntia.

Pienen hotellilepohetken, chattailun, laukun purkamisen ja vaatteiden vaihdon jäölkeen lähdettiin syömään. Haluttiin japanilaista ja kysyttiin vinkit respasta. Tunnin harhailtumme sielläpäin, minne respa meidät opasti katsottiin kartan mainoksista oikea osoite ja löydettiin perille. :) Tuli ihan mukava iltakävely, n.5km. Ruoka oli hyvää, oli sushi settiä, sashimia, misokeittoa, jotain erikoisuuksia riisipedillä ja vihreäteejäätelöä. Lisäksi oli myös lämmintä sakea. Oli maukasta.

Nyt olen menossa nukkumaan ja huomenna on tiukka setti messuilla. Kaikki mukaan otetut käyntikortit ja esitteet pitää saada jaettua. Eikä tee varmasti edes tiukkaa! :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa