Siirry pääsisältöön

Viime viikonloppu

Viime viikohan meni lauantaihin asti Düsseldorfissa. Päivät meni edellisen postauksen jälkeen lähinnä messuilla ja nukkuessa. Kävin myös kerran hotellin lähikaupoissa ja perjantaina käytiin sprinttihiihtokisojen avajaisissa. Söin SubWayn salaattia ja lisäksi haxea, eli porsaan olkapäätä.




Lauantaina ennen lähtöä kävin lenkillä tsekkaamassa lumetetun radan ja laitoin pääni (hiukset+naama) kuntoon iltaa varten. Onneksi lensimme Helsinkiin, niin ei tarvinnut SAS:n pikkukoneilla temppuilla. Pääsin siis aikataulun mukaisesti perille 17.35 Helsinki-Vantaalle. Auto parkkihallista alle ja kohti Tamperetta. Matkalla tuli kutsu hirvipadalle, mutta pikkasen liian myöhään, olin jo ehtinyt Hämeenlinnaan.

Pirkanhovissa vaihdoin vaatteet, jotka olivat odottaneet autossa koko viikon, olivat ihan mukavan kylmiä. :/ Tampereella ensin suunnistin Sammon Keskuslukiolle, jossa oli 50-vuotisjuhlat ja kaikkien entisten oppilaiden tapaaminen. Siellä treffasin n.40 minuutin aikana paulan ja pari muuta vanhaa tuttua opettajaa. Nimet olivat kyllä unohtuneet, mutta naamat olivat mielessä. Oli hauska muistella vanhoja diakuvien, vuosikirjojen, lehtileikkeiden ja entisten luokkakavereiden kanssa. Pitää ottaa joskus uusiksi vähän paremmalla aikataululla.

Lukiolta menin Mänätzerin 30v.-synttäreille Haulitehtaalle, en Halutehtaalle, kuten olin kalenteriin kirjottanut. ;) Meno oli jo aika vauhdikasta siinä vaiheessa mutta pääsin hyvin mukaan. Koska olin kuitenkin autolla liikenteessä ei vierailu näissäkään bileissä jäänyt kovin pitkäksi. Olin jo puolen yön maissa Kangalsalla nukkumassa.

Harmittavasti jäi kuvat lukiokavereista, erityisesti Paulasta, ja synttärisankarista ottamatta. Myös Düsseldorfissa oli kamera erittäin vähän käytössä. :(

Sunnuntaina heräilin rauhassa "hotellimajoituksestani" ja jäin odottelemaan isäntiä. Siinä sitten ruokaa ja jälkkäriä sekä jutustelua. Tärkeintä oli kuitenkin näkeminen ja yhdessäoleminen. On nimittäin bestiksen kanssa jäänyt yhteinen aika aika vähiin. Mutta asia korjataan, enää ei mitään monen kuukauden näkemättömyyssessioita! :)

Kangasalta lähdin kohti Hausjärveä, jossa poikkesin katsomaan Jarkon peliä. Hyvä Jarkko, ensi kerralla sitten Federer nurin! :) Sekä hiihtoja. Aika hienon radan ne oli saanut aikaiseksi, vaikka vielä perjantaina näytti aika epätoivoiselta! :) Lisäksi näin hienoimman kotipunttisalin, minkä olen koskaan nähnyt. Jos itsellä olisi sellainen, niin ehkä tulisi aika paljon enemmän treenattua. Josta puheen ollen, olen päättänyt polttaa niin paljon rasvaa ennen leikkausta kuin mahdollista, sillä sitten se on vähän aikaa tosi vaikeata. Tänäänkin siis lenkille, ainakin tunti pitää juosta. Hausjärven vierailulla oli vähän muutakin busineksia, mutta niistä myöhemmin lisää.

Ennen kotiinpääsyä kävin vielä 4-vuotissynttäreiden ja tupareiden rääppiäisissä Pohjois-Tapiolassa. Sielt sain mukaani myös pari lastenistuinta, jotka tänään tulee käyttöön, kun kuljetan pikkuisia serkujani päiväkodista jumppaan ja siitä kotiin. Kiva olla avuksi ja tehdä välillä vähän jotain erilaista! :) Rääppiäisistä oli jäljellä aivan mielettömän herkullista kakkua ja kaikkia ihania antipasti-juttuja! Nam! :)

Kotiinpäästyä oli vielä auton tyhjennys. Auto oli tosi helppo tyhjentää, kun matkalaukku oli avoinna takaluukussa. Takapenkiltä oli istuinten tieltä heitetty kaikki tavarat takaluukkuun ja kaikki laukut oli auki ja pikkuisia tavaroita löytyi sieltä täältä ympäri autoa. Esim. helmikorvis löytyi takaluukun pohjalta ihan yksinään, en tajua miten se oli sinne rasiasta lentänyt...

Olisi vielä pitänyt käydä heittämässä vanha ruohonleikkuri viikonlopun pihalla olleelle roskalavalle, mutta en jaksanut. Availin viikon postin, jossa odotin olleen myös lääkärinlausunto maksusitoomusta varten, mutta ei ollut. Pitää vielä odottaa pari päivää, että saa selville maksaako vakuutusyhtiö olkapääleikkauksen vai ei. Toivottavasti kaikki selviäisi mahdollisimman pian.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa