Niin kuin jo edellisessä postauksessa mainitsin, niin blogini on kärsinyt uudesta tuttavuudesta. Eli aikaa ei ole riittänyt kaikille netin ihanuuksille, vaan joku on saanut pahasti kärsiä. Nyt on kuitenkin toinen tuttavuus, eli Facebook saatu sellaiseen kondikseen, ettei siellä tarvitse koko ajan rampata. :)
Kun töissä täytyy tehdä töitäkin ja iltaisin ei oikein jaksa koneen ääressä istua, niin se aika mikä töiltä heltiää, menee netissä oleiluun. Aikaisemmin olen parhaani mukaan kirjoitellut juttuja blogiin, mutta viime viikolla loin profiilin Facebookiin ja jäin koukkuun. On kiva kutsua sinne kavereita ja luoda verkostoa. Muokata omaa profiilia ja laitella kuvia esille. Minusta Facebook on hauska keksintö, kunhan siitä ei tule sellainen addiktion, ettei aikaa jää millekään muulle. :)
No, minähän olen muutenkin ihminen, joka haluaa olla kaikkien kaveri ja haluaisin olla mahdollisimman moneen yhteydessä. Olen vaan ollut vähän heikko yhteyksien pidossa ja täll ähetkellä tuntuu, että kavereiden ei tarvitse juuri pitää yhteyttä, kun he voivat lukea kuulumiseni tästä blogista. :) Mutta miten minä kuulen kavereista? Eli nyt kommentoikaa ja laittakaa meiliä aina silloin tällöin! :) Ja meille saa tulla kyllä kylään ja minäkin pääsen helposti liikkeelle, joten tavataan ihan face-to-face!
Facebookissa tämä face-to-face on melkein olemassa, kun ihmisillä on profiileissaan omat kuvat ja lisäksi saattaa olla paljon muitakin kuvia. Onhan se tietty vähän riskiä laittaa kaikki tieto kaikkien saataville, mutta minä en näe siinä mitään menetettävää. Ainakin toivon, että ne ihmiset, jotka minuun siellä törmäävät ovat yhtä avoimin mielen liikkeellä kuin minäkin, etsimässä lähinnä vanhoja ja uusia kavereita.
Tähän väliin on muuten manittava teko, jonka eilen tein ihan yllättäen päähän pistosta. :) Vein illalla roskia ja huomasin valot asunnossa, joka on ollut myynnissä taloyhtiössämme. Paluu matkalla menin ja soitin ovikelloa. Ihan oikeasti! Minä, joka en uskalla edes sanoa puolitutulle moi tai muutenkaan lähestyä ketään vierasta, menin täysin vieraan ihmisen ovelle. No, olihan siinä syynsäkin. Siinä asunnossa tehdään nimittäin remonttia ja pyysin ahkeroijaa käymään meillä katsomassa meidän luomustamme.
Mutta siis, tavataan Facebookissa, täällä blogissa, meilitse, puhelimitse tai ihan face-to-face! :D
Kun töissä täytyy tehdä töitäkin ja iltaisin ei oikein jaksa koneen ääressä istua, niin se aika mikä töiltä heltiää, menee netissä oleiluun. Aikaisemmin olen parhaani mukaan kirjoitellut juttuja blogiin, mutta viime viikolla loin profiilin Facebookiin ja jäin koukkuun. On kiva kutsua sinne kavereita ja luoda verkostoa. Muokata omaa profiilia ja laitella kuvia esille. Minusta Facebook on hauska keksintö, kunhan siitä ei tule sellainen addiktion, ettei aikaa jää millekään muulle. :)
No, minähän olen muutenkin ihminen, joka haluaa olla kaikkien kaveri ja haluaisin olla mahdollisimman moneen yhteydessä. Olen vaan ollut vähän heikko yhteyksien pidossa ja täll ähetkellä tuntuu, että kavereiden ei tarvitse juuri pitää yhteyttä, kun he voivat lukea kuulumiseni tästä blogista. :) Mutta miten minä kuulen kavereista? Eli nyt kommentoikaa ja laittakaa meiliä aina silloin tällöin! :) Ja meille saa tulla kyllä kylään ja minäkin pääsen helposti liikkeelle, joten tavataan ihan face-to-face!
Facebookissa tämä face-to-face on melkein olemassa, kun ihmisillä on profiileissaan omat kuvat ja lisäksi saattaa olla paljon muitakin kuvia. Onhan se tietty vähän riskiä laittaa kaikki tieto kaikkien saataville, mutta minä en näe siinä mitään menetettävää. Ainakin toivon, että ne ihmiset, jotka minuun siellä törmäävät ovat yhtä avoimin mielen liikkeellä kuin minäkin, etsimässä lähinnä vanhoja ja uusia kavereita.
Tähän väliin on muuten manittava teko, jonka eilen tein ihan yllättäen päähän pistosta. :) Vein illalla roskia ja huomasin valot asunnossa, joka on ollut myynnissä taloyhtiössämme. Paluu matkalla menin ja soitin ovikelloa. Ihan oikeasti! Minä, joka en uskalla edes sanoa puolitutulle moi tai muutenkaan lähestyä ketään vierasta, menin täysin vieraan ihmisen ovelle. No, olihan siinä syynsäkin. Siinä asunnossa tehdään nimittäin remonttia ja pyysin ahkeroijaa käymään meillä katsomassa meidän luomustamme.
Mutta siis, tavataan Facebookissa, täällä blogissa, meilitse, puhelimitse tai ihan face-to-face! :D
Kääk! Sä kutsuit vieraita ihmisiä kotiisi. Apua! Hullu!
VastaaPoista:) Kyllä mä tsekkasin tilanteen siinä ovella ollessani, että ei kai tuosta mitään harmia ole, jos tulee tsekkaamaan meidän luomuksen. Mutta aika rohkeaa silti. Ainakin multa!
VastaaPoista