sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Karhu

Olet karhu! Ulkoiselta olemukseltasi saatat olla hyvin sympaattinen, mutta tarvittaessa osaat hurjistua. Olet elämän rennosti ottava ja mielipuuhaasi onkin nukkuminen.

Norpan innoittamana tein eläintestin Hesarin sivuilla.

Aika osuva tuli, sillä tykkään nukkumisesta ja osaan myös hurjistua, vaikka harvoille sitä puolta olenkin näyttänyt. Elämää en ehkä ota ihan liian rennosti ainakaan. ;)

Tour de Tampere

No niin, nyt on kesän yksi superurakka takana, nimittäin Tour de Tampere. En uskaltautunut vielä täydelle Tourille, eli kahdeksan tunnin setille, vaan tyydyin puolikkaaseen, eli viiteen tuntiin.

Täytyy sanoa, että kyllä jännitti ennen lähtöä. Minun pisin yhtäjaksoinen urheilusuoritus tähän mennessä on Länsiväyläjuoksu, johon meni se vajaa pari tuntia. Muissa suorituksissa on ollut huomattavia taukoja. Ollaanhan toki oltu monta tuntia putkeen laskettelemassa tai viimeksi Åressa DH-mäessä, mutta niissäkään ei se yhtämittainen suoritus ilman taukoja ole verrattavissa tällaiseen.

Mutta hienosti selviydyttiin, kun seura oli hyvä ja ryhmävalinta paras mahdollinen minulle. Olin ns. naisten ryhmässä, jossa oli kyllä miehiäkin. Vaatimukset tälle ryhmälle oli alhaisimmat. Eli vähiten teknistä, vauhti matalin ja matkan pituus lyhyin. Ensimmäinen tunti tuntui pisimmältä. Sitten vierähti 3 tuntia ihan siivillä.

Lopussa alkoi jo odottaa maaliin pääsyä. Yksi pidempi tauko oli matkalla huoltopisteellä kolmen tunnin ajon jälkeen. Juuri ennen taukoa alkoikin jaloissa ja keuhkoissa tuntua sen verran, että tauko tuli sopivaan väliin. Tuolla ensimmäisen kolmen tunnin matkan aikana nautin puolikkaan Energiapatukan ja join vettä. Tauolla otin energiageelin, söin patukan loppuun ja haukkasin lihapasteijan sekä suolakurkkuja ja salmiakkia. Tunti ennen loppumista otin toisen geelin. Tankkaus oli mielestäni oikein onnistunut. Täytyy sanoa, että kyllä nuo nykyajan lisäravinteet todella toimivat ja niistä on tehty hyvänmakuisia.

Kaloreita tuolla viiden tunnin setillä kului noin 3000kcal. Sykekeskiarvo oli n.150. Nousua ja laskua tuli melko paljon. Metsäreitiellä ja varsinkin maastoalamäissä pärjäsin todella hyvin .Tasaisilla pätkillä vähän huonommi, erityisesti ylämäissä. Pyöräilykuntoa ei siis ole, mutta maastoajotaitoa löytyy. Kiitos Samin. Tässä vielä minun reittini Nokian Sport Trackerissä.

Ensi vuonna varmasti menen uudestaan, jos vaan aikatauluun ja muutenkin sopii. Toivottavasti ensi vuonna on kuitenkin vähän ryhmän tasoon paremmin sopiva johtaja. Tämä johtaja nimittäin valitti koko ajan, että ollaan aikataulusta myöhässä, ei ehditä mennä kaikkia polkuja, kun pitää ajaa teitä jne. Jos syhmä on aloittelijoille, niin ohjaajan täytyy se minusta ottaa huomioon. Takaisinpäin tultiin heikoimmat jälkeen jättäen, eli hirveää munaravia. Sanoinkin hänelle, että ota ensi kerralla joku muu ryhmä, jos tämä on niin heikko omalle tasollesi.

Kivoja ihmisiä

Viikonlopun alku meni Kangasala-Tampere-akselilla. Perjantaina vierailu rapujen myötä ihanilla ihmisillä Kangasalla ja lauantaina Tour de Tampere hyvässä seurassa.

On kyllä niin ihanaa tavata fiksuja ja hyväkäytöksisiä ihmisiä. Tapaaminen on aina niin iloinen ja toivotunoloinen. Voi jutella mistä tahansa ja viime tapaamisesta ei tunnut olevankaan useita viikkoja tai jopa vuosia. Tällä kertaa perjantai-ilta meni ihan siivillä ja Tour de Tampereesta ensimmäiset kolme tuntia, kun vaan jutteli, vaihtoi kuulumisia, pohti päivän politiikkaa ja yhtieskuntaa, ihmetteli mailman menoa jne...

Oli kiva tavata teitä Jenni, Jarski ja Tinke! Toivottavasti nähdään taas pian uudestaan.

torstaina, elokuuta 28, 2008

Hämmästyttää kummastuttaa

Oltiin eilen ottamassa askelmerkkejä Liikuntamyllyssä Myllypurossa. Keli kun nyt on mitä on, niin oli parempi harrastaa yleisurheilua sisästiloissa. Matka Myllypuroon ja treenit menivät ihan ok. Lonkka ei välttämättä toiminut täysillä, mutta ihan kohtuullisia suorituksiakin tuli. Nyt on sitten pituuden ja korkeuden askelmerkit tiedossa ensi viikon 10-ottelua silmällä pitäen.

Päätettiin ladella myös tavoitteet otteluun. Minun on tässä:
100m 15,5s
Pituus 415cm
Kuula 8m
Korkeus 135cm
400m 90s
Aidat 18s
Kiekko 23m
Seiväs 200cm
Keihäs 27m
1500m 6min30s

Kovat on tavoitteet, mutta ei kai sitä ennätyksiäkään tule, jos ei tavoittele parasta. Hirveästi ei olla tänä kesänä treenattu, mutta sekös antaakin yllättämisen mahdollisuuden. :)

Palataan sitten vielä Liikuntamyllyyn. Kun menin treenin jälkeen pukukoppia kohti, niin joku tummempi-ihoinen, ei musta vaan enemmän aasialaisennäköinen, mies käsi käsiksi. Pyysi anteeksi, että oli vahinko, mutta ei se vaan voinut olla. Olin nimittäin n. metrin päässä kävelemässä, kun mies tuli minuun katsoen kohti ja ojensi käden minua kohti. Niin yököttävää! Katsoin pahasti ja yritin lähteä pika pikaa toiseensuuntaan, mutta mies lähti seuraamaan. Onneksi ehdin pukukoppiin ennen kuin hän tavoitti minut.

Sitten pukukopissa. siellä oli kaksi nuorta tyttöä. (Ikää on nykyään niin veika arvata, että lähde edes yrittämään.) Satuin vilkaisemaan tyttöjä, kun he pyörivät peilin edessä. Toinen heitti käyttämänsä paperin lattialle, vaikka roskis oli vieressä. Katsoin taas pahasti ja tyttö alkoi heti supista kaverilleen. Kysyin kohtealiaasti "Kuka sen siivoaa?" ja tyttö vastasi kovin hätäisesti "Minä". Lähdin pukukopista ennen heitä ja paperi jäi varmasti lattialla kunnes siivooja saapuu paikalle. Näinkö nuoret käyttäytyvät kotonaankin. Kaikki jää perässä ja äitit siivoavat? Ei mitään arvostusta yhteiselle tai julkiselle. Ärsyttävää!

Noudatin jo eilen todella kiitollisesti päätöksiäni. Venyttelin kaksi kertaa, söin illalla vain salaattia ja kanaa ja olihan päivässä liikuntaakin. Tänä aamuna vain jäykkyys yllätti, sillä olinhan venytellyt. Nyt jo helpottaa lihaksissa, mutta kurkku on todella karheana. Varmaan kylmetyin niin pahasti Åressa. Toivottavasti tokenis ennen Tour de Tamperetta.

keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Uusi elämä!!

Tätähän on tässäkin blogissa hoettu vaikka kuinka useasti. Mut nyt se on tosiasia. Sen verran kaapissa olevat vaatteet puristavat, peilikuva näyttää pahalta ja ikäkin sen jo vaatii, että jotain oikeasti tehtävä.

Niinpä olen päättänyt aloittaa vähitellen ja keskittyä kerrallaan vain muutamiin asioihin. Tällä hetkellä huomionkohteina on päivittäinen liikunta+venyttely, syöminen ja kosmetiikka. Jatkossa sitten pitää keskittyä ja lisätä edellä mainittuihin jo rutinoituneisiin tapoihin ainakin vedenjuonti, riittävä nukkuminen ja hyötyliikunta työmatkoilla. Ja sitten pitää taas keksiä ja huomata lisää, kun niitä tulee vastaan.

Mutta ainakin syyskuu mennään näillä:

Mutta nyt yritän liikkua joka päivä. Alku on lähtenyt vähän huonosti liikkeelle lonkankoukistajan kiukuttelun takia, mutta jatkossa ei ole mitään tekosyitä jättää päivittäistä liikuntaa väliin. Lajeja ja omia varusteita on niin paljon, että kyllä joka päivälle joku setti pitäisi löytyä. Onneksi on kaveri aina mukana, kun Samin kanssa pääsee tekemään mitä tahansa. Päivittäisen liikunnan valinnan helpottamiseksi ja kalenterin täyttämiseksi olen jo ilmoittautunut kahvakuulakurssille (1krt/vko syys-lokakuussa), mennyt mukaan naisten 2-sarjajoukkueeseen (treenit 1krt/vko+pelit, syys-helmikuu) ja tuuppautunut salibandytreeneihin (1krt/vko elo-toukokuu). Tuohon voi sitten lisätä vielä maastopyöräilyä, DH:ta, yleisurheilua, tennistä, squashia, juoksua, kuntosalia, biitsiä, hiihtoa, skimbaa, snoukkaa, golfia jne...

Myös venyttely on otettava mukaan iltarutiineihin. Olen ollut ihan todella notkea nuorena tyttönä, kun tuli harrastettua niin telinevoimistelua kuin rytmistäkin voimistelua. silloin ei siis tarvinnut juuri huolehtia siitä, että mitä kroppa sanoo, kun se oli aina kunnossa. Ikä vaan ei helpota tilannetta. Jumiutuu helpommin ja palautuminen on heikompaa. Myös lonkka vaatii päivittäistä huoltoa samoin kuin olkapää, joten niiden ohella voi samalla huoltaa koko kropan.

Syöminen! Voi ei. Tykkään niin paljon hyvästä ruuasta ja kaikista herkuista suklaata sekä mansikka- ja banaanivalmisteita lukuunottamatta. Mutta nyt on keskityttävä oikeaan ruokavalioon jo ihan vatsankin takia. Aamulla siis kuitupitoista aamiaista ilman rasvaa, lounaalla salaattivoittoinen mutta lämmin ateria, jossa saa olla vähän hiilareita, ja päivällisellä proteiinipitpinen, mutta vähärasvainen lämmin ruoka. Välipaloilla hedelmiä, joita pitää ottaa itse mukaan. Ei salaatinkastikkeita, ei hirveästi leipää, mahdollisimman vähän sokereita ja paljon kasviksia, kuituja, marjoja ja hedelmiä sekä maitotuotteita. Olen myös päättänyt leiopa aina viikoittain. Eilen tein sämpylöitä, joissa oli ruis- ja kaurahiutaleita. Hyviä tuli!

Naama ja kroppa ei valitettavasti pysy kunnossa ilman kosmetiikkaa. Vaikka sanotaan, että "vesi vanhin voitehista", niin minä en siihen kyllä ihan usko. Ainakin minun iho ja naama kiristelee ja hilseilee hulluna pesun jälkeen. Ja kun noita kosmetiikkatuotteita on tullut hankittua, niin pitäähän niitä käyttääkin. Ja kyllä minä uskon, että ne tehoavat. Ainakin silmänympärykset tuntuvat paljon inhimillisemmän näköisiltä, kun on säännöllisesti käyttänyt silmänympärysvoidetta. Nyt vain osaisi vielä löytää sen itselleen parhaan setin, itsellen parhaalla hinnalla. :)

tiistaina, elokuuta 26, 2008

Loman jälkeen

Miten loma aina osuukin juuri oikeaan paikkaan? Ja miten voi lomalla aina saada itsensä niin nollatuksi, että työt tuntuvat ihan vierailta. Eikä tuohon oikeastaan tarvita kuin vikonloppu.

Tämä viikko on taas lähtenyt aika nuivasti käyntiin. Väsyttää kamalasti, vaikka lomaviikolla tuli nukuttua paljon ja myös tällä viikolla öisin ihan riittävästi. Työt tuntuvat todella vierailta ja sitä unohtelee pienimpiäkin asioita. Liikuntaakaan ei juuri ole pahemmin päässyt harjoittamaan kipeän lonkankoukistajan ja pienen yskän takia.

Johtopäätöksenä tästä voi vain vetää, että joko ollaan aina lomalla, tarpeeksi pitkä pätkä putkeen tai sitten ei lomailla ollenkaan.

maanantaina, elokuuta 25, 2008

Åre paketissa

Perjantaina oltiin vielä mäessä, vaikka keli oli sateinen. Kuvattiin kypäräkameralla ja ajettiin niin paljon kuin jaksettiin. Sami siis paljon enemmän kuin minä. :) Illalla perussetti, eli kylpylä ja ruokaa sekä Olympialaisia.

Lonkka/nivunen/lonkankoukistaja oli niin kipeä, että hyvä kun pystyin kävelemään. Onneksi venyttely auttoi kuitenkin nukkumaan. Myös kädet olivat aika heikkoina ja jomottivat kovasti. Onneksi olin laittanut päiväksi teippaukset peukaloihin ja ranteisiin. Eipä ne silti pahinta rasitusta poistanut, vaikka helpotti kyllä ajamista.

Lauantaina aikainen herätys, pakkaus ja lähtö kotia kohti. Matka oli melko joutuisa ja päivä aurinkoinen. Tietysti, olihan se satanut koko viikon. Laivaan tultiin ajoissa ja illallinen oli runsas. Aamulla aikainen herätys ja vierailu ennen aamuseiskaa Nousiaisissa. Siitä sitten kotiin ja nukkumaan.

Oli pakko vettä kunnon päikkärit, että jaksoi edes purkaa kamoja. Katsottiin illalla vielä leffa, Syriana. En tajunnut leffasta mitään. Ei siis kovin hehkeitä mielikuvia.

Nyt ollaan palattu töihin. Onneksi oli yksi välipäivä , että sai edes vähän palautua. Silti kaipaan vieläkin parin päivän lepoa. Jo lauantaina alkanut kurkkukipu on yltynyt melko pahaksi ja lonkka vaivaa edelleen. Ilmeisesti istuminenkaan ei ole sille hyväksi. Mutta kaiken kaikkiaan Åren loma oli loistava ja sinne mennään viikoksi 3 talvella uudestaan! :)

torstaina, elokuuta 21, 2008

Torstaina lepopäivä

Onneksi torstain sääennuste piti paikkansa. Nimittäin sadetta ja pilvistä. Ei olisi nimittäin jaksanut, eikä pystynyt mennä mäkeen. Lonkka/alaselkä oikealta puolelta on aikas kipeä ja samoin peukalot ja ranteet.

Pitkän aamun, eli rauhallisen aamiaisen ja sohvalla makoilun jälkeen lähdettiin kylälle etsimään tuliaisia. Vielä mitään ei tarttunut, mutta kartoitus oli aika kattava.

Oltiin sovittu lounastapaaminen, joka venähti jopa kolmituntiseksi. Välillä käytiin vähän keilaamassa ja palattiin taas keksustelemaan. Keskustelujen tulos oli aikas tyydyttävä ja tammikuussa tullaan tänne uudestaan. Mukaan mahtuu, joten kaverit nyt viikkoa 3 varaamaan kalenteriin Himos Reunionille. :)

Keilaus alkoi minulla uskomattoman hyvin, mutta piti vaihtaa aika nopeasti kevyempään palloon ranteen väsyttyä. Sami aloitti rauhallisesti, mutta veti kolmanteen sarjaan viisi kaatoa putkeen ja pari vielä päälle. Lopputulos 196 on kyllä amatöörille todella kova! Minun tuloksista ei puhuta. Yli sadan pääsin kuitenkin. ;) Pari tapaturmaakin tapahtui keilatessa. Kaksi kynttä katkesi ja vertakin tuli toisesta. Siis paljon vaarallisempaa kuin alamäkiajo.

Huomenna meillä on viimeinen päivä mäessä. Toivottavasti keli on ennusteen mukainen, eli puolipilvinen. Mäkeen mennään vaikka lääkkeiden voimalla, jos lonkka ei muuten ala yhteistyöhön. Kylpylään pitää myös mennä vielä kerran ja sitten viimeistään lauantaina hakea tuliaiset ja muut ostokset.

keskiviikkona, elokuuta 20, 2008

Keskiviikkona positiivinen yllätys

Keskiviikkona piti sataa. Näin ainakin ennusteet kertoivat koko alkuviikon. Ei oltu ennusteiden nojalla tehty hurjia suunnitelmia päivälle ja olihan Samin nimpparitkin. Aamulla kuitenkin sälekaihdinten välistä tuli makkariin outo valoilmiö, aurinko. Niinpä päätimme suunnata mäkeen.

Minun piti niin suunnitella Samille nimppariksi jotain kivaa ylläriä aamuksi, mutta enhän minä jaksanut tiistaina mitään miettiä, kun olin ihan puhki päivän laskusession jäljiltä. Joten aamiaiseksi oli ihan perussettiä, riisipuuroa ja suukkoja päälle. :)

Sami asetteli kypärään Mikalta lainaan saadun kameran. Kiitos muuten lainasta! :) Ja minä pääsin taas action movien tähdeksi. Jo toisen kerran tänä kesänä. ;) Pitäisiköhän harkita näyttelijän uraa ihan vakavissaan...

Ekan laskun jälkeen meinasin jo luovuttaa, kun lonkankoukistaja-/alaselkä-/etureisikipu yltyi todella kovaksi. Minullahan on siis joku ihme vamma oikeassa jalassa. Kun on pitkään kyykkyasennossa, kuten lasketellessa ja pyöräillessä, nuo edellä mainitut paikat ärtyvät ja kipeytyvät niin voimakkaasti, että minulle ei ole enää mitään hallintaa niihin. Sami lähti mökiltä hakemaan lääkkeitä ja minä venyttelin parhaani mukaan ja pystyin näin jatkamaan päivää. Onneksi siis kivun saa hieman lievitettyä, mutta parasta olisi saada se kokonaan pois.

Laskupäivä oli todella rankka. Edellisten päivien laskut tuntuivat aika paljon. Peukalot, kyynervarren lihakset ja niska on tässä lajissa kovilla. Ja kun noita paikkoja ei minun edellisissä lajeissa pahemmin ole tullut pahemmin käytettyä, niin superrasitus tuntuu vielä enemmän. Vaikka eihän kädet väsyisi ollenkaan, jos ei jarruttelisi...

Ja sitten päivän kuviin. Niitä ei ole paljon, koska keskiviikkona keskityttiin ajamiseen.



Kuvia tiistailta

Tiistai oli todella sumuinen, mutta hissit olivat käynnissä. Koska edellisenä päivänmä oli satanut, niin reitit olivat aika mutaisia. Tässä otoksia tiistailta.














maanantaina, elokuuta 18, 2008

Sateinen maanantai

Sunnuntai-illan ennusteessa maanantai näytti sateiselta kuurojen myötä. Aamulla päivä osoittautuikin todella synkäksi ja sadetta oli ihan jatkuvana. Lähdettiin Holiday Clubib pääpistettä kohti ja mietittiin mitä tehdään. Hissitkään eivät näyttäneet toimivan ja kuultiin, että tuuli oli liian kova. Yläpisteellä ei edes lämmöstä nautittu, kun mittari näytti 5C.

Saimme RCI:n pisteestä koko viikolle vapaan pääsyn kylpylään, joten päätimme mennä sateisena päivänä ainakin sinne. Mutta kun bikinit eivät olleen vielä matkassa mukana, niin käytiin ensin tsekkaamassa Åren kylä ja sen kaupat.

Kylä ei ole iso, mutta muutamia kelvollisia kauppoja kyllä löytyi. Ihna kohtuullisilla alennuksilla tuli hankittua pyöräkamaa ja muitakin vaatteita. Täällä kun on tarjolla pyöräilykuteita myös naisille ja muutenkin repertuaari on aika paljon laajempaa kuin Suomessa. Ja täältähän löytyy se ihka aito Peakin kauppakin. Ravintoloita ei pahemmin ollut auki, joten lounaalla joutui tyytymään SubWayhin.

Kauppakierroksen jälkeen sitten kylpyläkamat matkaan ja kellumaan. Altaita ja saunoja oli runsaasti. Kaikki ei ihan ollut valitettavasti kuitenkaan käytössä, kun kesällä on enemmän mahdollisuuksia rempata kuin talvella, jolloin paikka on ihan tukossa. Vesileikkien jälkeen pelattiin pari settiä biljardia, voitot tasan. Ja käytiin syömässä. Minulla oli todella maukasta kanaa ja Samilla erittäin hyvää lohta. Annokset olivat isot ja olimme hyvin tyytyväisiä ruokaan. Valitettavasti palvelu olisi voinut olla vähän sujuvampaa, sillä paikalla ei ollut kuin yksi tarjoilija.

Tällainen lepopäivä siis heti kakkosena. Nyt on siis akut ladattu loppuviikolle. Toivotaan vaan parempia kelejä!

Pääkin lomalla

Olen viime aikoina nähnyt jos millaisia taistelu-, takaa-ajo- ja pahan mielen unia. Olen itse ollut riitelemässä, taistelemassa, ottamassa kiinni ja juossut karkuun. Kaikissa jostain aivan käsittämättömästä tai olemattomasta syystä.

Mutta nyt kun loma alkoi, niin unetkin muuttuivat. Ekana yönä taisi nukkua niin sikeästi, etten nähnyt mitään unia, mutta viime yönä näin jo monta mukavaa unta. Yhdessä meillä oli Samin kanssa niin iso ja monipuolinen talo, että sieltä löytyi laskettelurinne, monta keittiötä, iso terassi ja sali. Olisihan sellainen kiva olla, mutta ihmettelen vaan, että miten luminen rinne kestää huoneenlämmössä... ;)

Toisessa unessa minulle järjestettiin yllätysjuhlat. Ilmeisesti ne oli 30-vuotissynttärit, vaikka ne bileet ovat jo mennyttä lunta. No any way, bileet olivat valtavat. Ne olivat siinä meidän isossa talossa ja paikalla oli monta sataa ihmistä. Oli kaikkia tuttuja ihmisiä, oli kavereita, kavereiden kavereita, oli lentopalloilijoita, biitsareita, sukulaisia ja karkkilalaisia vain alkuun mainitakseni. Bileissä esitettiin erilaisia tanssi- ja lauluesityksiä liittyen minun elämääni ja tarjolla oli hyvää ruokaa. Ihan tuollaisethan minun 30-vuotisbileet eivät olleet, eli nelikymppisiä osotellessa... ;)

Tästä onmukava jatkaa lomailua, kun tietää, että pääkin on relaamassa mukana.

sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

lauantaina, elokuuta 16, 2008

Tulomatka

Eilen päästiin matkaan 30 minuuttia suunniteltua myöhemmin. Onneksi oli kuitenkin jo etukäteen varattu aika rutkasti aikaa ajomatkalle Naanataliin. Auto oli aivan täynnä kaiken maailman urheiluvälinettä ja pyörät tietenkin olivat omassa telineessään auton perässä. Kiitos navigaattorin, Naantalin satama löytyi helposti. Olimme paikalla ajoissa, muttemme ensimmäisenä.

Laivamatka Finnclipperillä oli nopea ja mukava. Hytti oli siisti ja ruoka maukasta. Laiva kun on rahtilaiva, niin ruuat kuuluu hintaan, eikä hyteissä ole rymytty. Ainut miinus oli, että laiva oli perillä Kapellskärissä jo 5.30. Ei auttanut kuin olla pirteä ja nousta ja lähteä ajamaan kohti Årea.

Matka meni oikein sujuvasti. Sami ajoi ensimmäisen puolikkaan ja minä toisen. Aamu alkoi viileänä mutta aurinkoisena ja lopulta kääntyikin oikein kauniiksi kesäpäiväksi. Pysähdyttiin kolme kertaa koko kahdeksan tunnin matkalla. No, eipä ollut oikein paikkojakaan. Huoltoasemia ja kyliä oli todella harvassa.

Perillä saatiinkin mökki heti ja auton purun jälkeen lähdettiin ruokakauppaan. Kun hankinnat oli tehty, käytiin tutustumassa Åren kylään. Kylä on pieni, mutta todella idyllinen. Turisteja tai ylipäätään ihmisiä on aika paljon. Kaikenlaista tekemistä riittää, paitsi täksi illaksi. Me sitten lataammekin akut huomiseksi ja koko tulevaksi viikoksi.

perjantaina, elokuuta 15, 2008

Lomalle mars!

Laitetaan lomalta sitten vähän noteja kuluneen viikon menoista. Kaikkea on tehty ja kaikkea on koettu, mutta postata ei ole ehtinyt. ;)

Lomalla tiedossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä tarkoituksena on harrastaa DH:ta Åressa koko viikko!

maanantaina, elokuuta 11, 2008

Hyvä Suomi!

Onnea Henri Häkkinen ja Satu Mäkelä-Nummela!! Hyvä Suomen ampujat!

Pieni anekdootti liittyen näihin. Olin ylikersanttina Lahdessa työskennellessäni Henrin kouluttaja ja hänestä tuli minun seuraajani. Satun mies taas oli tuolloin kollegani ja ammuin ehkä Satun haulikolla kokeillessani trapia. ;)

Beach Volleyn SM 2008

MinkkiP tuossa edellisessä postauksessa kommentoi, että kuvitteli tiedossa olevan kannustustyylien vertailua paikkakunnittain. Siitäpä sain idean laittaa asian esille. :)

Ensiksi kuitenkin vähän onnitteluja, tuloksia ja kommentoitia beach volleyn SM-finaaleista.

Tänä vuonna kävin tosiaan vain kahdessa turnauksessa, Levillä ja Tuurissa. Näissä turnauksissa näin siis muutamia naisten ja ihan pari miesten peliä. Finaaleja lähdin katsomaan aika puhtaalta pöydältä. Tein kuitenkin veikkauksen viikko ennen finaaleja. En nyt muista kelle, mutta minun ennustushan naisten puolella oli tämä: 1. Nyströmit, 2. Armiset, 3. Pokit, 4. Hyttinen/Korhonen. Ja kuinkas sitten kävikään?? No, jotain näkemysta taitaa lajista olla karttunut, kun juuri tuo oli loppujärjestys! :)

Onnittelut siis kaikille sisaruksille mitaleista. Erityisesti Armisille hopeasta. Riikanhan kanssa minä pelailin Tuurissa. Tarkempia tuloksia löytyy tietokannasta.

Miehiä en lähtenyt etukäteen veikailemaan, sillä en ollut juuri nähnyt heidän pelejään. Hakaloiden ajattelin pärjäävän ja varmasti myös Haavisto/Vahelan. Ja näinhän kävi. Olisin silti veikannut veljesten välistä finaalia, mutta kyllä tämäkin kelpasi. :) Onnittelut Anssille ja Pekalle kullasta, Tonille ja Timolle hopeasta ja Laurille sekä Ilarille pronssista.

Stadion Narinkkatorilla Kampissa oli todella hieno. Katsomo oli iso, mutta sitä olisi voinut olla myös vähän useammalla kuin yhdellä sivulla. Väkeä oli niin paljon sääsätä huolimatta, että tilaa olisi kaivattu. Keli ei tosiaan ollut mitä parhain. Ei satanut paljoa, mutta oli kylmä ja pilvistä. Satanut oli perjantaina ja lauantaina vastaisena yönä, joten hiekka oli todella märkää. Hiekka ei tainnut olla ihan pestyä tai syvänmeren hiekkaa, sillä se näytti likaavan todella pahasti pelaajat. Alusta näytti myös todella kovalta, mutta toipahan se hieman näyttävyyttä.

Pelaajat tekivät kyllä kaikkensa. Taisi vähän jokaisella mitalipeleissä pelanneilla olla vähintään yksi vamma per joukkue. tällä viikolla ainakin pari menee olkapääleikkaukseen. Yhdellä olisi niin ikään syytä, mutta säästelee. Oli vatsapöpöä ja nilkannyrjähdyksiä. Mutta urheilija on urheilija, eikä anna pienten vastoinkäymisten haitata, kun kyseessä on mestaruuskamppailu! :)

Nyströmit olivat ylivoimaisia, ovathan he ammattilaisia. Finaalivastustajalla taisi olla koko laji välillä ihan hukassa, ainakin heidän omien sanojen mukaan. No, ymmärtäähän sen, kun biitsi ei ole se päälaji, eikä sitä treenata. Hyvin tytöt silti pistivät aika ajoin kampoihin.

Ja sitten kannustukseen. Minusta kannustus on tsemppaamista, hengen luomista ja positiivisuuden ylläpitoa. Taputellaan hyville suorituksille, huudellaan kannustushuutoja, hymyillään ja hurrataan hienoille suorituksille. Toisin taitaa ajatella moni muu. Ainakin MinkkiP kertoi kuinka Vammalan poikien "kannustajat" lähinnä huutelivat vastajalle ja buuasivat heidän onnistuessaan. Omien onnistuessa oltiin lähinnä hiljaa. Saman huomasin minäkin, kun istuin VIP-tilassa ja vieressä oli samaisten poikien kannattajt, tällä kertaa kuitenkin Lahdesta. Siellä jo kokeneemmat herrat huusivat tuomarille, buuasivat vatustajalle ja totesivat "Näin se pitikin mennä", kun omat onnistuivat. Tappion hetkellä unohtui kannustus ja positiivisuus kokonaan ja hijaisia olivat heput, kun turpaan tuli.

lauantaina, elokuuta 09, 2008

Erilaista ajattelua

Viime aikoina, tai sanotaan tämän vuoden aikana, olen huomannut tai on tullut esille erinäisissä yhteyksissä paikkakuntasidonnaista ajattelua. Eniten tämä ajattelun näkyy siinä miten painottaa elämässään uran ja perheen.

Minähän olen hyvin urasidonnainen, kunnianhomoinen ja kuuta-taivaalta-tavoitteleva uran suhteen. Tälle juuret varmsti juontavat urheilussa. Monet urheilun kautta tulleet ystäväni ovat hyvin samanlaisia ajatusmaailman suhteen. Eli ensin yritetään päästä mahdollisimman pitkälle omalla uralla, panostetaan itseensä täysillä ja sitten vasta aletaan miettiä perhettä.

Tällaista ajattelua on paljon myös paikkakuntasidonnaisesti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on monelle minun ikäluokkani ihmiselle tärkeää se miten menestyy töissä, miten saa elettyä taloudellisesti tasapainossa ja pidettyä itsensä kunnossa, niin fyysisesti kuin ulkoisesti. Toisin on kuitenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Siellä perhe menee monesti työuran edelle. Lapsia hankitaan useita jo alle kolmikymppisinä ja eletään sitten niiden ehdoilla. Pääkaupunkiseutulaisista kavereistani lähes kaikki ovat yli kolmikymppisi, mutta heistä vain n.5% on naimisissa ja 1%:lla on lapsia. Toisin on kuitenkin Pieksämäellä, Karkkilassa, Tampereella tai muualla Suomessa asustavilla. He ovat lähes kaikki naimisissa ja perheestä löytyy yksi tai kaksi lasta.

En osaa sanoa mistä tämä johtuu. Mutta tiedän, että pääkaupunkiseudulla työelämä vaatii paljon enemmän kuin esimerkiksi jo Tampereella. Työpäivät ovat pidempiä, vaaditaan enemmän ja tehokkaampaa työskentelyä, vaaditaan sitoutumista ja kilpailu on kova. Onhan eläminenkin pääkaupunkiseudulla kalliimpaa. Täällä on pakko tehdä töitä, että saa ylipäätään elettyä peruselämää. Ja jos haluaa jotain enemmän, on työssä pyrittävä ylemmäs paremman palkan toivossa. Ja koska työelämä on haastavampaa ja rankempaa, vaatii se myös enemmän itsekkäämpää ajattelua. On itse jaksettava pyörittää omaa talouttaan, on jaksettava tsempata, että pärjää töissä. Ainakaan minulla ei ole täläl hetkellä mitään kysyä huolehtia toisesta tai toisista, kun itsekin olen välillä niin hukassa.

Yksi vaikuttava tekijä on myös urheilu-ura. Eihän sinä aikana kukaan nainen voi hankkia lapsia, sillä urahan päättyisi useinmiten siihen. Ja urheilu-uralla tottakai pätee samat säännöt kuin edellä mainitut työelämässä: on taisteltava omasta paikastaan, ettei kukaan vie sitä, kunnianhimo haluaa hamuta aina uutta mestaruutta, heikko ei saa olla. Minä en vaihtaisi päivääkään pois urheilu-uralta ja mielelläni urheilen vieläkin, varsinkin kun nyt on tullut uusia lajeja. Minä haluan yhä tehdä itselleni hienoja suorituksia, panostaa omaan kuntooni ja antaa aikaa itselleni. Ja uskon, että näin ajattelevat monet muutkin urheilu-uran takanaan omistavat naiset ja miksei miehetkin, vaikka heillä se onkin eri asia.

Tällaista lauantaiaamun pohdintaa tällä kertaa. Katsotaan mitä Olympialaiset tuovat päähäni huomenna... ;)

torstaina, elokuuta 07, 2008

Kelit

Mikä Kesä? Toteaa Valmovo, mutta aivan toisessa mielessä kuin minä nyt. Valvomo ihailee kesän lämpöä ja aurinkoa, mutta minä kauhistelen kylmää lämpötilaa. Miten voi elokuun alun aamuna olla Espoossa 8C astetta? Tai Karkkilassa 3C astetta. Ovat ne sentään plussan puolella, mutta niin kylmää silti.

Olihan täällä kaksi viikkoa lämmintä. Vaan eipä niistäkään päässyt oikein nauttimaan kuin yhtenä viikonloppuna, kun loma oli jo ja nyt aherretaan töissä. Alkukesä oli todella kylmä. Sen tunsi, kun bikineissä yritti pelata biitsiä n.11C lämpötilassa. Onko tämä nyt ilmastonmuutoksen aiheuttamaa vai mitä tämä on. Ei tämä ainakaan ihan normaalikesä ole.

Viikonlopuksikin on luvattu sellaisia sateita, että oksat pois. Eipä ainakaan tarvitse kastella nurmikkoa. Eilen päivällä oli aurinkoista ja kasteltiin illalla nurmi. Koko yönä ei ollut terassi kuivunut, kun ilma oli niin viileä. Aamulla kostea nurmi näytti ihan vihreältä pilveltä pienen usvan ja kosteuden maustamana.

Onpa noissa luvatuissa sateissa kiva sitten ratkoa biitsin SM-mitaleita. Voi olla, että katsomossa ei ainakaan ole ruuhkaa...

keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Mamma Mia!

Käytiin eilen katsomassa Äitin ja Picon kanssa Mamma Mia! Oli loistava! :)

Äitihän kävi katsomassa musikaalin keväällä Lontoossa ja tiesi suurin piirtein mitä oli luvassa. Minä ja Pico emme tienneet muuta kuin että kyseessä oli ABBAn kappaleiden perusteella tehty musikaali ja juonessa oli juttua kolmesta isästä.

Kutne jo totesin, leffa oli aivan mahtava. Musiikki ja tanssi veidät niin mukanaan. Maisemat olivat häikäisevät. Laulajat ja tanssijat taitavia. Juoni hauska ja kekseliäs. Tunteet oli pelissä jo heti alusta lähtien, niin hyvin Meryl Streep, Pierce Brosnan ja muut näyttelivät.



Kuten kuvasta näkyy Meryl Streep vetää huikean suorituksen fyysisesti. Hän tanssii, laulaa ja näyttelee aivan mielettömän hyvin. Eikä huonommaksi jää Pierce Brosnan, eikä ainakaan Julie Walters. :) Suosittelen kaikille!

Nyt alkoi niin paljon houkuttaa Mamma Mian musikaaliversio, joka tulee Suomeen taas syksyllä... ;)

Pitkä päivä

Kun herää aamulla aikaisin, menee töihin jo seitsemältä, ehtii tehdä pitkän päivän. Varsinkin, kun päivän viimeinen palaveri on klo15.30 alkaen. Kertyihän siitä sitten taas 9,5 tuntinen työpäivä ja kello oli kuitenkin vasta 16.30. Siis koko ilta aikaa tehdä vaikka mitä.

Kun töistä jatkaa suoraan kauppaan ja hoitamaan muita asioita ja viettää seillä 1,5h, ei kotona jaksa kyllä yhtään mitään. Onneksi oli yhteislenkki sovittuna, niin oli "pakko" mennä. Pieni 20min lepo, kotia kuntoon ja matkaan.

Kun Töölössä odottelin seuralaisia kovassa tuulessa elokuisena iltana ja palelin ihan tolkuttomasti, ajattelin että onkohan tämä nyt ihan se paras idea. Väsytti, oli kylmä, oli nälkä, edellisestä lenkistä oli yli kuukausi... Mutta onneksi lähdin. Lenkki meni mukavasti hyvässä porukassa. Tukkoista oli ja suunnitellut intervallit vaihtuivat vain pariin ylämäkivetoon. Vauhti oli melko kova ja pulssi koko ajan aika korkealla. Kun paluumatkalle tultiin asfaltille, oli pakko vaihtaa kävelyyn, sillä lonkankoukistajat kiristivät, pohkeet melkein kramppailivat ja muutenkin jalat olivat melkein tunnottomat. Mutta kiitos kaverit, että mentiin. Tämän "lyhyen" ja "tiukkavauhtisen" lenkin vastapainoksi sopii ensi viikolla se pitkä ja hidas.

Helsingissä on muuten lenkkeilijöitä ihan älyttömän paljon. Jo odotellessani jengiä Töölössä ihmisiä juoksi edes takas. Saati sitten Taivallahdella, siellä juoksijoita on melkein ruuhkaksi asti. Toisilla vauhti on sitä luokkaa, että oksat pois, mutta löytyy sieltä myös vähän rauhallisempia juoksijoita. Helsinki City Marathonhan on tulossa parin viikon päästä ja se on ollut loppuunmyyty jo pitkän aikaa, joten ei ihme, että runnereita löytyy.

Vielä takaisin pitkään päivään. Eihän lenkin jälkeen mennä heti nukkumaan. Ja syödäkin pitää. Aikaisen herätyksen vastapainoksi onkin siis hyvä valvoa pitkään. Ja sehän onnistui, kun piti vielä tämän päivän vierailijoille tehdä valmisteluja ruuan suhteen. Onneksi oli kuitenkin selvää, että tuollaisen juoksulenkihn jälkeen nukkuu hyvin ja onglemia on vasta seuraavana aamuna... ;)

tiistaina, elokuuta 05, 2008

Aikainen lintu...


Tulin tänään töihin jo seitsemän maissa. Oli pakko tulla, kun Samilla oli parturi klo 7.30 ja piti viedä hänet kyydille.

Viime kuukausina ja muutenkin viimeisimmän muistin mukaan aikaiset aamut ei ole minun juttu, mutta olipa tämä aamu virkistävä kokemus. Aurinkohan oli tietysti noussut jo 5.10, tuntia aiemmin kuin minä, mutta silti olo kuin aamuvirkulla. Sain paljon tehtyä heti ensimmäisen tunnin aikana. Ja tuntui, että tänään saa tehtyä mitä vaan, kun on koko päivä jäljellä.

Tästä on hyvä jatkaa. Pitää ehkä mennä aikaisemmin nukkumaan ja hertätä ajoissa jatkossakin! :)

sunnuntaina, elokuuta 03, 2008

Viikonlopun setit

Perjantaina oli kalenterissa MinkkiP:n perinteiset piknic-synttärit. Keli oli aamupäivästä, puolilta päivin ja vielä alkuiltapäivästä aivan loistava, aurinkoinen ja lämmin. Mutta kun aloin tehdä lähtöä kohti synttäreitä, niin keli näytti tältä.



Eihän siinä sitten muuta kuin bilepaikan vaihto sisätiloihin. Eikä se ainakaan menoa hidastanut, hiljentänyt tai haitanut. Väkeä oli mukavasti ja oli kiva nähdä ihmisiä iloisella tuulella. Minä vastasin osasta tarjoilua, kun olin paikalle tuonut kolmea erilaista salaattia (uusiperuna-parmesan-rucola-pinjansiemen, avokado-tomaatti-auringonkukansiemen-feta ja herneenverso-pinaatti-kurkku) ja paria suolaista leivonnaista (aurinkokuivattutommaatti- ja feta-foccacciat sekä skonsseja). Ruuan kohokohta oli kuitenkin Itikan kärkkäri! :)

Vaikka olin sankarille luvannut, että näissä bileissä minä olen aamuun asti, niin poistuttiin paikalta siinä vaiheessa kun muut suuntasivat karaokebaarin kautta yökerhoon. Onnittelut vielä kerran MinkkiP! :) Olit loistava, uhrautuva, kaunis ja ystävällinen emäntä!

Synttärivieraiden varpaita


Launtaina oltiin sovittu vihdoin ja viimein tapaaminen Riihimäen suunnalle. Mentiin kylailemään ja Peltola Golfiin. Oltiin hiukan myöhässä, kun Peltolaan johti niin pieniä teitä. ;) Mehän ollaan kyllä aikaisemminkin käyty Peltolassa, mutta eihän sinne mitenkään voi muistaa oikeaa reittiä, kun käännöksiä ja pieniä tietä on niin miljoona ja kaikki samanlaisia.

Paikalla meitä odotti iloinen, golfiin hurahtanut pariskunta. Oli mukava ottaa oppia teknisesti niin taitavilta ja innokkailta ihmisiltä, jotka osaavat kouluttaa. Samikin treenasi nyt ensimmäistä kertaa rangen lisäksi lähipeliä ja puttausta Par3-kentällä. Koska ilma oli mukava ja seura loistavaa, niin nopesti hurahti 5 tuntia. Sami oppi aivan hirveästi ja pelasi jo toisen kierroksen huomattaasti paremmin kuin minä. Minäkin opin monta uutta asiaa ja meni taas eteenpäin tässä lajissa. Kunhan vaan ei unohdu seuraavaan kertaan.

Golfaamasta suunnattiin Hausjärvelle. Siellä on tehty hieman isommat pihatyöt kuin meidän takapihalla. 50 tonnia hiekkaa ja multaa levitetty noin kahden tenniskentän alueelle. Ihan mieletöntä. Kyllä meidän pikku tupsutukset kalpenee tuollaisen urakan rinnalla. Upeaa työtä. Siinä sitten vähän lihaa napaan ja vihanneksiakin. Ruuan kruunasi vielä ihan maalaistalossa tehty pullapitko. Tarttuipa mukaan myös uusi golf-setti. :O Kiitos Esa ja Katja, oli todella mukavaa!

Sunnuntai on mennyt kotia laittaessa. Siis siivotessa, arkistoitaessa, pyykkiä ja astioita pestäessä, grillatessa (minä grillasin!!) ja blogia päivittäessä. Töitäkin tuli vähän tehtyä, kun ei vaan arkena ehtinyt kaikkea. Taas oikein mukava viikonloppu! Ensi viikkoa ja viikonloppua odotellessa...

Lajit

Biitsi, lentopallo, koripallo, jalkapallo (pannafootball), salibandy, ringette, pesäpallo.
Tennis, sulkapallo, pöytätennis, squash, golf, minigolf, frisbeegolf, keilailu, petanque, kyykkä.
Rullaluistelu (sauvaluistelu), murtomaahiihto (vapaa, perinteinen), juoksu (pikajuoksu, kestävyysjuoksu), vaellus, sauvakävely, suunnistus, seinäkiipeily, lumikenkäkävely, seikkailuratoja.
Melonta (kajakki, kanootti), soutu, uinti, avantouinti, uimahyppy, snorklaus, laitesukellus, räpyläuinti, vesihiihto.
Telinevoimistelu, rytminen kilpavoimistelu, jooga, tansseja (hiphop, salsa, valssi, tango, rock'n roll), aerobic, kuntosali.
Maastopyöräily, maantiepyöräily, DH, trialpyörä, mönkijä, vesiskootteri, moottorikelkka, karting.
Yleisurheilu (aidat, pituus, kuula, kiekko, keihäs, juoksut, seiväs, korkeus), kamppailulajeja (krav maga, karate, kuntonyrkkeily), laskuvarjohyppy, ammunta (haulikko, pistooli, kivääri), varjoliito.
Laskettelu, lumilautailu, kelkkailu, luistelu.
Ratsastus.

Halusin vain listata lajit, joita olen kokeillut tai jopa harrastanut. Onhan noita ja koko ajan kartutetaan lisää!

(suluissa erittely, jos useampia alalajeja)
Lisätty jälkikäteen...

perjantaina, elokuuta 01, 2008

Pari sanaa

Pari sanaa eilisistä ei polttareihin liittyvisät kokemuksista.

Matkalla tapaamispisteeseen Espalle menin Forumin läpi. Apollo Night LIve Clubin edess oli lattialla raudoissa tyttö, joka huusi. En tied' yhtään mistä oli kyse. Ympärillä oli vartijoita, ihmisiä ja ehkä jopa tytön kavereita. Mietin vaan, että tuskin sairasta tai jonkun sairaskohtauksen saanutta laitetaan rautoihin. Tänään ei lehdissä ollut tapauksesta mitään, joten se jäi sitten mysteeriksi.

Lehdissä oli kuitenkin muita järkyttäviä uutisia nykynuorista ja ylipäätään Suomesta. "Tuntematon iski veitsen 16-vuotiaan niskaan", "Espoossa paloi päiväkodin pääty" ja "Huono kunto: Varusmiehistä lähes joka kymmenes keskeyttänyt". Mitä on tapahtunut täällä meidän turvallisessa ja rauhallisessa Suomessa, johon kaikkiin on voinut luottaa ja pärjäämme kaikessa urheilussa, kun jokaisell aon kova kunto?? Eilen pelotti kävellä illalla Kamppiin ja bussilta kotiin, kun päiväkoti, joka paloi, oli aivan meidän naapurissa ja Kampissa on aina erinäistä sakkia.

Olimme siis syömässä Cantina Westissä. Meitä oli 13 hengen porukka. Samassa salissa oli myös pari muuta pöytäseuruetta, mutta suurimmaksi osaksi oli tyhjää. Viereiset kabinetit taisivat oll atäynnä ja muuallakin oli jonkun verran ihmisiä, mutta ei mitenkään täyttä. Silti palvelu oli HIDASTA. Kabinetista tuli ulos pari kertaa tarjoilija melkein itku silmässä ja totesi toiselle "Mä en enää jaksa!". Siis todella tasokasta ja miellyttävää käyttäytymistä.

Ruoka oli hyvää ja samoin margaritat. Tarjolla fiestsetti, joss aoli lettujen täytteeksi katkarapuja, naudanlihaa tai kanaa sekä vihanneksia. Fingerfoodina oli sipulirenkaita, lohkoperunoita, lampaanmakkaroita, täytettyjä jalopenoja, rapeita täytettyjä tortilla lettuja, wingsejä, hunajamelonia. Kastikkeina oli bbq, salsa, creme fraiche, guacamole ja cheddar.



En tilannut jälkiruokaa, koska olin niin täynnä. Vaan enpä olisi sitä ehtinyt syömäänkään, kun mitään ei ollut kuulunut 40 minuutin odotuksenkaan jälkeen. Siis niin HIDASTA.

Kampissa olin ensimmäinen, joka odotti sitä tiettyä bussia. Jonotin nätisti parin metrin päässä ovesta. Kun ovi vihdoin aukeni, en päässytkään ensimmäisenä bussiin, kun ihmisiä tuuppasi eteen molemmilta sivuilta. Olin ihan hämääntynyt, että mitä häh. Eikö ihmisillä ole nykyään enää minkäänlaisia käyttäytystapoja. Bussi ei tosiaankaan tullut edes täyteen, niin mikä kiire sinne oli pakkautua.

Onnea Jaana ja Petsku

Jaana ja Petsku menivät naimisiin viime jouluna, kaikilta salaa. Oikein isot onnittelut heille!

Eilen vietimme viimein Jaanan polttareita, sillä kyllähän ne polttarit pitää olla. Koska juhlakalu ei toivonut mitään isoja hässäköitä, vain olemista kavereiden kanssa, niin kaverithan toteuttaa ystävänsä toiveen.

Oli oikein mukavaa. Ensin kokoonnuttiin Espalle pienelle kuohari-mansikka-piknicille. Päivänsankari tuotiin paikalle kampauksesta ja meikkauksesta, eikä hän huomannut porukkaa edes parin metrin päästä ennenkuin kuuli epämääräistä mölyä. ;) Ehostukseen sankari tuotiin tuntemattoman miehen kuljettamana avobemarilla. Pikniciltä mentiin syömään Cantina Westiin. Siellä ensin todella hyvät mansikkamargaritat ja sitten älyttömän isot fiestasetit. Päivänsankari halusi sanoa muutaman sanan jokaisesta paikallaolijasta. Oikein ihania sanoja ja vielä niin spontaanisti.

Minne tytöt syömästä lähtivät, en tiedä, sillä minun piti lähteä kotiin. Toivottavasti Jaana nautti illastaan ja oli ihan tyytyväinen, että ne polttarit sittenkin oli järjestetty! ;)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...