MinkkiP tuossa edellisessä postauksessa kommentoi, että kuvitteli tiedossa olevan kannustustyylien vertailua paikkakunnittain. Siitäpä sain idean laittaa asian esille. :)
Ensiksi kuitenkin vähän onnitteluja, tuloksia ja kommentoitia beach volleyn SM-finaaleista.
Tänä vuonna kävin tosiaan vain kahdessa turnauksessa, Levillä ja Tuurissa. Näissä turnauksissa näin siis muutamia naisten ja ihan pari miesten peliä. Finaaleja lähdin katsomaan aika puhtaalta pöydältä. Tein kuitenkin veikkauksen viikko ennen finaaleja. En nyt muista kelle, mutta minun ennustushan naisten puolella oli tämä: 1. Nyströmit, 2. Armiset, 3. Pokit, 4. Hyttinen/Korhonen. Ja kuinkas sitten kävikään?? No, jotain näkemysta taitaa lajista olla karttunut, kun juuri tuo oli loppujärjestys! :)
Onnittelut siis kaikille sisaruksille mitaleista. Erityisesti Armisille hopeasta. Riikanhan kanssa minä pelailin Tuurissa. Tarkempia tuloksia löytyy tietokannasta.
Miehiä en lähtenyt etukäteen veikailemaan, sillä en ollut juuri nähnyt heidän pelejään. Hakaloiden ajattelin pärjäävän ja varmasti myös Haavisto/Vahelan. Ja näinhän kävi. Olisin silti veikannut veljesten välistä finaalia, mutta kyllä tämäkin kelpasi. :) Onnittelut Anssille ja Pekalle kullasta, Tonille ja Timolle hopeasta ja Laurille sekä Ilarille pronssista.
Stadion Narinkkatorilla Kampissa oli todella hieno. Katsomo oli iso, mutta sitä olisi voinut olla myös vähän useammalla kuin yhdellä sivulla. Väkeä oli niin paljon sääsätä huolimatta, että tilaa olisi kaivattu. Keli ei tosiaan ollut mitä parhain. Ei satanut paljoa, mutta oli kylmä ja pilvistä. Satanut oli perjantaina ja lauantaina vastaisena yönä, joten hiekka oli todella märkää. Hiekka ei tainnut olla ihan pestyä tai syvänmeren hiekkaa, sillä se näytti likaavan todella pahasti pelaajat. Alusta näytti myös todella kovalta, mutta toipahan se hieman näyttävyyttä.
Pelaajat tekivät kyllä kaikkensa. Taisi vähän jokaisella mitalipeleissä pelanneilla olla vähintään yksi vamma per joukkue. tällä viikolla ainakin pari menee olkapääleikkaukseen. Yhdellä olisi niin ikään syytä, mutta säästelee. Oli vatsapöpöä ja nilkannyrjähdyksiä. Mutta urheilija on urheilija, eikä anna pienten vastoinkäymisten haitata, kun kyseessä on mestaruuskamppailu! :)
Nyströmit olivat ylivoimaisia, ovathan he ammattilaisia. Finaalivastustajalla taisi olla koko laji välillä ihan hukassa, ainakin heidän omien sanojen mukaan. No, ymmärtäähän sen, kun biitsi ei ole se päälaji, eikä sitä treenata. Hyvin tytöt silti pistivät aika ajoin kampoihin.
Ja sitten kannustukseen. Minusta kannustus on tsemppaamista, hengen luomista ja positiivisuuden ylläpitoa. Taputellaan hyville suorituksille, huudellaan kannustushuutoja, hymyillään ja hurrataan hienoille suorituksille. Toisin taitaa ajatella moni muu. Ainakin MinkkiP kertoi kuinka Vammalan poikien "kannustajat" lähinnä huutelivat vastajalle ja buuasivat heidän onnistuessaan. Omien onnistuessa oltiin lähinnä hiljaa. Saman huomasin minäkin, kun istuin VIP-tilassa ja vieressä oli samaisten poikien kannattajt, tällä kertaa kuitenkin Lahdesta. Siellä jo kokeneemmat herrat huusivat tuomarille, buuasivat vatustajalle ja totesivat "Näin se pitikin mennä", kun omat onnistuivat. Tappion hetkellä unohtui kannustus ja positiivisuus kokonaan ja hijaisia olivat heput, kun turpaan tuli.
Ensiksi kuitenkin vähän onnitteluja, tuloksia ja kommentoitia beach volleyn SM-finaaleista.
Tänä vuonna kävin tosiaan vain kahdessa turnauksessa, Levillä ja Tuurissa. Näissä turnauksissa näin siis muutamia naisten ja ihan pari miesten peliä. Finaaleja lähdin katsomaan aika puhtaalta pöydältä. Tein kuitenkin veikkauksen viikko ennen finaaleja. En nyt muista kelle, mutta minun ennustushan naisten puolella oli tämä: 1. Nyströmit, 2. Armiset, 3. Pokit, 4. Hyttinen/Korhonen. Ja kuinkas sitten kävikään?? No, jotain näkemysta taitaa lajista olla karttunut, kun juuri tuo oli loppujärjestys! :)
Onnittelut siis kaikille sisaruksille mitaleista. Erityisesti Armisille hopeasta. Riikanhan kanssa minä pelailin Tuurissa. Tarkempia tuloksia löytyy tietokannasta.
Miehiä en lähtenyt etukäteen veikailemaan, sillä en ollut juuri nähnyt heidän pelejään. Hakaloiden ajattelin pärjäävän ja varmasti myös Haavisto/Vahelan. Ja näinhän kävi. Olisin silti veikannut veljesten välistä finaalia, mutta kyllä tämäkin kelpasi. :) Onnittelut Anssille ja Pekalle kullasta, Tonille ja Timolle hopeasta ja Laurille sekä Ilarille pronssista.
Stadion Narinkkatorilla Kampissa oli todella hieno. Katsomo oli iso, mutta sitä olisi voinut olla myös vähän useammalla kuin yhdellä sivulla. Väkeä oli niin paljon sääsätä huolimatta, että tilaa olisi kaivattu. Keli ei tosiaan ollut mitä parhain. Ei satanut paljoa, mutta oli kylmä ja pilvistä. Satanut oli perjantaina ja lauantaina vastaisena yönä, joten hiekka oli todella märkää. Hiekka ei tainnut olla ihan pestyä tai syvänmeren hiekkaa, sillä se näytti likaavan todella pahasti pelaajat. Alusta näytti myös todella kovalta, mutta toipahan se hieman näyttävyyttä.
Pelaajat tekivät kyllä kaikkensa. Taisi vähän jokaisella mitalipeleissä pelanneilla olla vähintään yksi vamma per joukkue. tällä viikolla ainakin pari menee olkapääleikkaukseen. Yhdellä olisi niin ikään syytä, mutta säästelee. Oli vatsapöpöä ja nilkannyrjähdyksiä. Mutta urheilija on urheilija, eikä anna pienten vastoinkäymisten haitata, kun kyseessä on mestaruuskamppailu! :)
Nyströmit olivat ylivoimaisia, ovathan he ammattilaisia. Finaalivastustajalla taisi olla koko laji välillä ihan hukassa, ainakin heidän omien sanojen mukaan. No, ymmärtäähän sen, kun biitsi ei ole se päälaji, eikä sitä treenata. Hyvin tytöt silti pistivät aika ajoin kampoihin.
Ja sitten kannustukseen. Minusta kannustus on tsemppaamista, hengen luomista ja positiivisuuden ylläpitoa. Taputellaan hyville suorituksille, huudellaan kannustushuutoja, hymyillään ja hurrataan hienoille suorituksille. Toisin taitaa ajatella moni muu. Ainakin MinkkiP kertoi kuinka Vammalan poikien "kannustajat" lähinnä huutelivat vastajalle ja buuasivat heidän onnistuessaan. Omien onnistuessa oltiin lähinnä hiljaa. Saman huomasin minäkin, kun istuin VIP-tilassa ja vieressä oli samaisten poikien kannattajt, tällä kertaa kuitenkin Lahdesta. Siellä jo kokeneemmat herrat huusivat tuomarille, buuasivat vatustajalle ja totesivat "Näin se pitikin mennä", kun omat onnistuivat. Tappion hetkellä unohtui kannustus ja positiivisuus kokonaan ja hijaisia olivat heput, kun turpaan tuli.
Aiheeseen liittyen, mähän kävin jo kertomassa yhdelle Hurrikaanille, että tulossa on ensiluokkaista kannustusta heidänkin peleihinsä, ihan pääkaupunkiseudulta saakka. Kaveri ei vielä tiennyt mikä siihen osui, koska yritti vähätellen todeta että "sä et näemmä ookaan käynyt meidän peleissä" no niin en ookaan mutta
VastaaPoistapointtihan on siinä, että kyllä sitä ollaan oltu kannustamassa isommissakin otteluissa - ja aina on kuulunut, eikä koskaan olla tultu sanomaan, että olipa laadutonta kannustusta, vaan tsemppiä ja kannustusta on tullut - kelistä, sijoituksesta ja tilanteesta huolimatta - tai juuri sen vuoksi!
Tollanen buuaus mentaliteetti, kertoo enemmän huutajasta kuin vastapuolen pelaajasta.