tiistaina, elokuuta 27, 2013

Elämä on

Ennen kaikkea ihanaa, mutta myös:
  • Upeita sääilmiöitä ja hienoja taivasnäkymiä
  • Metsän antimia
  • Sporttia
  • Kavereita
  • Hyvää ruokaa ja juomaa

Täysi kuu vai täysikuu
Kanttarelli-savuporo-juustokeitto
Värikäs auringonlasku
Kiipeilyreissulla löydetyt kanttarellit
Hyvää viiniä, hyvässä seurassa idyllisessä mökkimaisemassa
Soutelemassa Tampereen suunnassa


tiistaina, elokuuta 20, 2013

Pohjoista juhlaa

Taas juhlittiin häitä, ei omia tällä kertaa kuitenkaan. :)
Reissuun meni 3,5 päivää ja 3 yötä, eli ei ihan pienet juhlat. Matka taittui mennessä Pohjois-Savon (Kuopion) kautta Kainuuseen ja takaisin tullessa triplastopilla kahdesti Pohjois-Savossa (Nilsiä ja Kuopio) sekä yhdesti Etelä-Savossa (Mikkeli). Reitin varrella oli tarjolla jos jonkinlaista museota ja pikkupaikkakuntia, sekä myöskin kauniita ja ainutlaatuisia maisemia. 

Sateenkaaren alkua jossain Iisalmessa
Kainuussa määränpää oli Ukkohalla Hyrynsalmella. Siellä vietettiin I&A:n häitä pienellä porukalla pitkän kaavan mukaan. Morsiusparillakin oli häävaatteet kahtena päivänä päällä, kuten myös itselläkin meikit ja mekot, harvinaista. Maisemat olivat jylhät ja kauniit. Auringonlasku rinteisiin oli punainen, järvivesi virkistävä ja luonnon marjatarjonta runsas.

Mökin terassilta kohti rinteitä.

Toisen päivän juhlalook
Paluumatkalla pysähdyttiin Nilsiässä vastavalmistuneella mökillä ja Kuopiossa kiipeilemässä. Mikkelistä haettiin mulle mummopyörä ja ihailtiin taas maisemia. Upea auringonlasku värjäsi taivaan ensin kelta-siniseksi, sitten punaiseksi.

Auringonlaskua sunnuntai-iltana.

Päälle 1500 km, uusia ystäviä, uusia paikkoja, upeita maisemia ja kaikki reissun arvoisia. :)



keskiviikkona, elokuuta 14, 2013

Viimeistä kesäpäivää?

Viime sunnuntai oli kaunis aurinkoinen kesäpäivä. Oliko se viimeinen kesäpäivä? Se jääköön vielä arvoitukseksi, tällä erää kyllä, sillä esteri on avannut luukkunsa ja päästänyt tulemaan.

Sunnuntai vietettiin Karkkilassa Kolmpers-järven rannalla kummien mökillä. Lämmin järvivesi ja sauna, auringonpaiste ja hyvä seura, nimestä huolimatta kaunis järvimaisema ja idyllinen kesämökki. Voiko parempaa kesäpäivää ollakaan? Kummit tarjosi tuoretta savustettua kalaa ja minä tein äitini kanssa kakun. Raidallisen kääretortun, jossa täytteenä mascarponea ja mustikkaa sävytettynä tuoreella piparmintulla ja sitruunamelissalla. Namnam!

Pitkästä aikaa kääretorttua vääntämässä

Ihka ensimmäinen raidallinen torttu onnistui yllättävän hyvin.
Valitettavasti torru oli hieman kuivahko, olisi pitänyt kostuttaa se vaikka mustikkaliköörillä. Onneksi mustikat olivat maukkaita ja koristelu kaunis, äitille äitienpäivänä antamani ruusu kukkii vieläkin. Kala sen sijaan oli ihanan mehevää ja valkosipulikesäkurpitsat todella maukkaita. Kummitäti on kokkauksen ammattilainen ja olenkin häneltä saanut ihania reseptejä. Namnam!





perjantaina, elokuuta 09, 2013

Kolme kaveria

Kolme kaveria ovat tehneet jäätelöä, kannattaa maistaa! Meillä testissä mustikka-kardemumma, muut maut ovat mansikka-vanilja ja vadelma-valkosuklaa. Nekin pitää testata.

Luonnollisia ainesosia, erilaisia makuja, kivan pehmeä rakenne. Italian reissun jälkeen ei ihan perusjätskit maistu, joten tämä on tervetullut uutuus.

Herkkua on!
Meidän lähi-K-kaupasta tätä ainakin saa. En tiedä saako joka kioskista, mutta kun osaa kohdalle, niin napatkaapa mukaan!

tiistaina, elokuuta 06, 2013

Tuhansien aamujen talo

Kuva
Tuija Lehtisen uusin kirja - Tuhansien aamujen talo kertoo naisista armeijassa sekä kapiaisena että varusmiehenä. Hyvin kirjoitettu, erittäin todenmukainen. Tarina ehkä hieman vaisu, mutta aihe tottakai minua kiinnostava. Samikin luki ja kehui kevyeksi. :)

Mietin lukiessa omaa inttiaikaa sekä varusmiehenä että töissä. Paljon oli uuttakin asiaa ja varusteethan ovat vaihtuneet 15 vuoden sisällä uudistuneisiin, ainakin osittain. Rynkky pysyy, släbärit pysyy, runkkupuku pysyy, tetsari on vaihtunut, kypärä on vaihtunut, sadeaseu on vaihtunut...

Toivottavasti en ollut kouluttajana ihan yhtä totinen torvensoittaja kuin kirjan luutnantti Vaara on. Toivottavasti en ollut yhtä sekaisin kuin oppilaat Aarnio ja Lipponen seurusteluni päätyttyä  varusmiespalveluksen aikana. En muista yhtään missä vietin iltani Upinniemessä alokkaana tai oppilaana, kävinkö sodessa, treenasinko, opiskelinko, katsoinko telkkaria... Iltavapaalla Parolannummelta kävin vain treeneissä.

Kirja sai todellakin muistelemaan vanhoja, erittäin hyviä aikoja. Toki joskus palelsi, joskus väsytti, joskus oli tylsää, joskus joutui juosta turhasta, mutta silti odotin koko ajan koska "kova" alkaa. Se ei alkanut, suoriuduin joukkuepelaajana, parhaaseen tavoittelevana, kuuliaisena ja ennen kaikkea kunnianhimoisena kaikesta omasta mielestä hyvin.

Joitain yksittäisiä asioita palaa flashbackina mieleen ajoittain: kaatuminen pyörällä, syöksyily kalliolla, myöhästyminen lumimyskyn takia paluusta, viisaudenhampaiden poisto, Tilkka-käynti, käskyjen muistaminen ulkoa, Niinisalon aavikko ja 24h käymättä pissalla, marssi yön pimeydessä tuijottaen edessä menevän reppua, nuuskakokeilu jne... Hyvin muistaa, vaikka palvelukseen astumisesta on tosiaan jo 15 vuotta.

Kirjasta opin myös uutta. Taistelijalla saa olla kantamuksia vai 1/3 omasta painosta - ei muistaakseni minun aikana. Onko todella näin nykyään?

maanantaina, elokuuta 05, 2013

Porvoo

Lauantai alkoi retkellä itään, tällä erää Porvooseen asti. Eipä ole tullut käytyä tuossa kauniissa kaupungissa, en tiedä onko muuta kuin pelaamassa.

Tällä kertaa piipahdus kaupungissa oli täysin vailla varsinaista tarkoitusta. Näkemistä, kokemista, maistelemista. Taisi olla äiti, joka suositteli Timbaalin etanoita, pitäjän ne testata. Myös Porvoon Kahvipaahtimoa kehuttiin, sekin testiin! :)
Etanaleipä sienimuhennoksella, valkosipulietanat, latte ja cappuccino.
Etanat oli hyviä jäähdyttyään. Odotin kauden sieniksi kanttarellejä, mutta metsäsienetkin kävivät. Leipää oli erilaista, siemenleipä oli parasta. Etanien kanssa juomana toimi Laitilan virvoitusjuomat, limetti ja sitruunasooda. :)

Olisin halunnut maistaan paahtimon suklaa-chili-kahvia, koska sen pavut tuoksuivat todella herkullisilta. Ilmeisesti pavuista ei jauheta muuta kuin suodatinversiota, jota taas ei ollut kahvilassa tarjolla. Lattekin meni, muttei pillillä, vaikka sellainen tuli mukana.

Maisemat olivat tyylikkäät joen varressa, aurinko helli ja tuliaisiakin tarttui. Niistä lisää kuvien kera myöhemmin. Suosittelen ehdottomasti Porvoota vaikka vain pikavisiitille, läpikulkumatkalle tai miksei pidemmällekin vierailulle, vaikka nopeastihan tuo vanha osa oli nähty ja koettu. :)




perjantaina, elokuuta 02, 2013

Taidehalliin - vielä ehtii

Taidehallissa on upea valokuvanäyttely Steve McCurryn kuvista. Värejä, tunteita, paikkoja, ihmisiä! Suosittelen ehdottomasti! Taideteokset, joiksi kuvia voi huoletta kutsua, ovat myös kaupan. Kallein on noin 54 000 USD, halvimmat lähtevät noin 4 000 USD:llä. Ei muuta kuin kaupoille samalla.

Kuvista huomaa ajan eläneen, jotkut kuvat ovat 1980-luvulta, jolloin käytössä oli vielä filmikamerat, nyt eletään 2010-lukua ja digiaikaa, joka näkyy erityisesti isoissa kuvissa, joissa tarkkuus pysyy suurennoksesta huolimatta.

Itseä alkoi mietityttää, etten tiedä kyllä mitään eri kulttuureista, uskonnoista tai ylipäätään muista maista. Upeissa paikoissa herra on käynyt ja saanut ikuistettua harvinaisia hetkiä.

Mieleeni jäi erityisesti kuva, jossa munkit roikkuvat jaloista tangolla ja rukoilevat ja toinen jossa on eräs tempperi Intiasta. Kotiin asti ne eivät kyllä päädy tällä erää... :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...