lauantaina, huhtikuuta 30, 2011

Sanctum 3D

Tuli tsekattua Sanctum 3D. Ihan järkyttävä leffa, mutta täysin katsomisen arvoinen. Tarina perustuu tositapahtumiin, jossa luolasta yritetään päästä pois myrskyn täyttäessä onkaloita.

Mitään niminäyttelijöitä ei leffassa ole ja se tekeekin kertomuksesta yllätyksellisen. Ei voi tietää, että kuka selviää ja kuka ei. Roolisuoritukset eivät ole kummoisia, mutta hienoja kiipeily- sukellus- ja muita stuntteja on paljon. Ei taida näyttelijät itse temppujaan tehdä, vaikka upeita kroppia ja lihaksia onkin näkyvillä.

On tuo sukellus kyllä kovaa puuhaa. Itse olen koittanut try diven Maltalla. Paniikkihan siinä iski, kun alettiin mennä veden alle. En vaan osaa hengittää tasaisesti laitteilla. No, onneksi tämäkin täti alkoi rauhoittua ja tuli nähtyä pohjan elämää ihan lähietäisyydeltä.

Jälkihuomautuksena todettakoon, että 3D-lasit eivät sovi mulle yhtään. Ne ei pysy päässä, ne tulee liian lähelle silmiä, että kuva on sumea, ja lasit painaa nenää siihen nojaessaan. Kehitystä voisi lasien suhteen siis tapahtua. Ainakin eri kokoja voisi olla.

Hauskaa Wappua!

Tein ekan kerran elämässäni itse simaa ja munkkeja. Niiden myötä oikein ihanaa ja raikasta Wappua!

perjantaina, huhtikuuta 29, 2011

Marokossa räjähti

Eilen uutisoitiin, että Marokossa, Marrakeshissa, räjähti kahvilassa ja 14 henkilöä kuoli ja 20 loukkaantui. Ihan kamalaa! Turistikohteessa ja erittäin suositussa sellaisessa. Uhreista suurin osa oli eurooppalaisia, brittejä, ranskalaisia ja hollantilainen. Eikä siinä muuten mitään, mutta minä olen ollut tuossa kahvilassa. Iik! Juurikin tuolla toisessa kerroksessa. Argh! Ja kaupunkiin on menossa toukokuussa työkaverini. Apua!

Tällaisiä kamaluuksia voi siis sattua kelle tahansa ja missä tahansa. Marokko on ollut melko rauhallinen muihin Pohjois-Afrikan maihin verrattuna, mutta ei sielläkään olla missään herran kukkarossa. Sympatiat kaikille läheisensä menettäneille ja erityisesti niille, jotka syyttä suotta joutuvat kohtaamaan arkipäivässään tuollaista kauheutta vain siksi, että on sattunut syntymään sinne.


Tuo kahvila sijaitsee torin laidalla aivan soukin sisäänkäynnillä. Siitä kulkee päivittäin tuhansia ihmisiä ohi. Kahvila on mukava ja hyvin suosittu. Ihme ettei enempää ihmisvahinkoja sattunut.

Napoli

Tällä kertaa juttua Napolista, ei kylläkään tuosta Etelä-Italian vanhasta kaupungista, vaan TEKin (Tekniikan akateemisten) alajaoksesta, eli kerhosta, joka kokoaa yhteen naispuolisia diplomi-insinöörejä, arkkitehtejä ja edellisiksi opiskelevia.


Minä tutustuin Napoliin vasta viime vuoden lopulla, kun siitä oli mainintaa Tekin uutiskirjeessä. Ja nyt pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan Napolin järjestämään tapahtumaan. Kävimme porukalla tutustumassa Ahlstromiin Salmisaaressa.

Mukava vierailu. Yritystä oli esittelemässä pitkän uran (20 vuotta) Ahlströmillä tehnyt Laura Raitio, HR Manageri ja Myynnin VP. En itse asiassa ollut aikaisemmin tajunnut millainen hieno suomalainen, mutta laajasti globaaleilla markkinoilla toimiva, yritys Ahlström on. Osallistun varmasti seuraavillekin vierailuille ja kehotan kaikki naispuolisia dippainssejä tulemaan mukaan.

torstaina, huhtikuuta 28, 2011

1001

Noran blog on nyt kertonut tuhannen ja yhden yön tarinat. Eli kyllä, Pääsiäismenot oli Noran blogin 1001. postaus.

Tästä lähdettiin 1. lokakuuta 2006 ja juttua on riittänyt välillä tiheämpään, välillä vähän harvempaan tahtiin.


Ajatus oli kai kirjoitella englanniksi. Tai ainakin joskus. Mutta eipä ole tullut kovin montaa juttua tuolla vieraalla kielellä rustattua. Einkä usko, että kieli tulee muuttumaan jatkossakaan.

Toivottavasti olet viihtynyt blogini parisssa ja viihdyt jatkossakin. :)

ps. saa kommentoida! ;)

Teekkarispeksi 2011

Tämän vuoden Teekkarispeksi oli aiheeltaan Cirque. Se tuli tsekattua viime viikolla alumninäytöksessä. Viime joulukuun Nääspeksihän jäi valitettavasti väliin rukan matkan takia, joten jollain oli tyydytettävä teekkarihuumoritarve tälle talvelle.

Edellinen Teekkarispeksi ei vakuuttanut, mutta tämän vuotinen oli jo paljon parempaa matskua. Oikeasti hauska ja improvisoitu. Kyllähän aihekin avustaa paljon, kun vertaa Draculaa ja sirkusta...

Paikkana Teekkarispeksille oli Aleksanterin teatteri. Todella upea ilmestys Bulevardin varressa. Eipä ulospäin ole tajunnut miten hieno paikka rakennus on sisältä. Suosittelen käväisemään ihan ihastelun vuoksi. :)

keskiviikkona, huhtikuuta 27, 2011

Pääsiäismenot

Pääsiäinen oli tänä vuonna todella myöhään, ihan huhtikuun lopussa. Minä otin hieman ennakkoa pääsiäislomaan ja olin jo torstain lomalla. Torstai meni mukavasti päivähoidossa Lempäälässä ja ilta Tampereella kummipoikaa ihastelemassa.

Tampereelta matka jatkui kohti Savoa. Kuopiossa oli majapaikka, mutta päivät meni liukkaasti Tahkolla. Tahkon tarjotessa vielä lunta ja mäkiä, niin tuli harrastettua talven vikat skimbailut. Välineinä oli tosiaan sukset, koska tiesin olevani kumossa joka törmäässä laudalla.


Keli oli mitä parhain. aurinko paistoi, välillä mittari näytti jopa +23C, mutta rinteessä sai päästellä lähes yksin. Eipä olllut ihmisiä terasseillakaan tai after skissä...



Vaikka ilman lämpötila oli +20C, niin rinteessä oli pakko olla päällä suojavarusteet. Lumi hohkasi kylmää ja lumi lensi kaaressa. Kuoripuvun alla ei kyllä ollut kuin T-paita, mutta pitkät kalsarit oli jalassa. Jos pysähtyi aurinkoiseen paikkaan, niin heti alkoi hiki valua selässä. Liikkeessä oli hyvä olla.


Minun jalat olivat vieläkin lenkillä, sillä jo ensimmäisen laskun puolivälissä reidet hyytyi lonkankoukistajien kiristellessä. Oli siis välillä otettava aurinkoa, ihasteltava sulaa golf-kenttää ja saada pisamaryöppyjä naamaan.

Terveisiä takapihalta

Sinnehän ne olivat ilmestyneet pääsiäisreissun aikana, nimittäin krookukset ja tulppaanien alut. Hyvältä näyttää!


torstaina, huhtikuuta 21, 2011

Iloista pääsiäistä


Noran Blog lepää pari päivää aurinkoisesta pääsiäisestä nauttien! Oikein rentouttavaa ja iloista pääsiäistä kaikille lukijoille!

keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2011

Bodia ja sporttista

Mainitsen ehkä täällä blogissa melko usein, että olen sporttinen nainen. Mutta tulin miettineeksi, että näkyykö se tässä blogissa millään tavalla? Ehkei ainakaan omina tekemisinä niin paljoa kuin muiden tekemisten seuraamisena.

Meillä oli käytössä Treenipäiväkirja MinkkiP:n kanssa, mutta uuden projektin myötä se lopahti. Uusi projekti ei ole vieläkään kahden vuoden jälkeen päässyt julkiseksi asti, vaikka edennyt se on hiljalleen. Ehkä ihan pian, ainakin kesään mennessä...

Tällä hetkellä minun sporttejani voi seurata HeiaHeia.comissa


Sinne päivittelen kaikki liikuntaan, kalorikulutukseen ja palautteluun liittyvät jutut. Viikotargetina on 10 tuntia, ennen se oli 8h, mutta kun joka viikko mentiin reilusti yli, niin nostin tavoitetta hiukan.

Talvisportit alkaa olla ohi, kun lunta ei ole enää maassa ja lentopallokausikin päättyi. Ehkä vielä pääsiäisenä pääsee mäkeen Tahkolla. Biitsiä on tullut pelattua läpi talven ja näin keväällä ja erityisesti kesällä sitä tulee pelattua niin paljon kuin sielu ja kroppa sietää. Keväällä alkaa myös maastopyöräily kunhan metsät hiukan kuivuvat. Golfkin kuuluu lajirepertuaariini, mutta miten sitä ehtii tänä vuonna tehdä, on vielä tässä vaiheessa täysi arvoitus. Ja voisihan sitä alamäkiajoakin taas tänä vuonna harrastaa. Edellä mainittujen lisäksi säännöllisesti tulee käytyä salilla ja tekemässä muita tukevia harjoitteita.

Viime viikolla pelasin elämäni ensimmäisen kerran curlingia, joka osoittautui oikein hauskaksi lajiksi. Viime viikolla tuli myös juostua ehkä elämäni viimeinen kestävyysjuoksukilpailu Länsiväyläjuoksussa. Normaaliviikon sporteista poikkeavaa oli myös kävelyreissu naapurin Saijan ja Fanni-koiran kanssa.

Urheiluun voi vaikuttaa muutenkin kuin itse sporttaamalla. Minähän kuulun Suomen lentopalloliiton liittohallitukseenja sen myötä erilaisiin lentopalloliiton alaryhmiin. Kokouksissa tulee istuttua lähes viikoittain ja on hienoa päästä edistämään urheilua Suomessa tai luoda mahdollisuuksia urheilun harrastamiseen mahdollisimman monelle. Urheiluun voi osallistua myös katsomalla, kuten EsJt:n kevätnäytöksessä. Jokainen näytökseen kulutettu euro on avuksi niille pienille liikkujille, joissa kasvaa Suomen urheilun tulevaisuus.

tiistaina, huhtikuuta 19, 2011

Papuja ja herneitä

Olen jo jonkin aikaa halunnut lisätä ruokavalioon enemmän papuja ja herneitä. Myöskin linssit ja pähkinät sopisivat. Kaikissa edellä mainituissa on paljon hyviä ainesosia, kuten hyvää rasvaa, proteiiniä, rautaa ja folaatteja. Monien hyvien ainesosien lisäksi ne pitävät hyvin nälkää.

Meillä syödään pähkinöitä salaatin kanssa ja silloin tällöin keittelen vihreitä papuja lisäkkeeksi. Joskus laitan papuja patoihin, kuten sunnuntaina valmistettuun lihapataan, jossa muina aineita oli naudan paistilihapalat, tomaattimurska, yrttejä, laakerinlehteä, pippuria, sipulia, valkosipulia ja vettä. (on muuten todella helppoa kotiruokaa, kun ensin paistaa lihat padassa ja sitten laittaa kaikki ainekset sekaisin ja uuniin. 3h riittää mureuttamaan lihan suussa sulavaksi)

Mutta vielä enemmän voisi hyödyntää noita halpoja superruokia. Linssikeittoa olen joskus tehnyt, mutta se vaatii hyvää suunnittelua, kun linssit pitää liottaa ja niitä pitää keittää pitkään. Saisiko jostain valmiiksi liotettuja linssejä?

Nyt bongasin yhden tavan lisätä herneitä ruokavalioon Helenen blogista, nimittäin hummus-reseptin, eli kikhernetahnan reseptin. Muista, kuinka MinkkiP teki joskus hummusta ja se oli tosi hyvää. MinkkiP kertoi sen valmistuksenkin olevan helppoa, mutta itse en ollut ennen kyseistä tahnaa tehnyt. Oikaisin hieman papujen valmistelussa, eli ostin kikherneet suolaliemessä. Lisäksi laitoin mausteeksi tuoretta basilikaa, valkosipulia ja valkosipuliöljyä. Oikein maukasta tuli.


Testasin hummusta itsetehtyjen sämpylöiden päällä ja päälle tupsautin itse kasvattamiani ohria. namnam, mitä herkkua!

Vaalit 2011

Minunkin pitää omalla kauhallani hämmentää vähän vaalisoppaa. Tänä vuonnahan koimme historialliset muutoksen vaalit. Valtapuolueet vaihtuivat, ikärakenne muuttui ja suokupuolienemmistö meni toisinpäin. Äänestysprosentti oli korkea, erityisesti nuoret äänestivät aiempia vuosia innokkaammin.

En olisi uskonut ennen varsinaista vaalipäivää, että Perussuomalaiset nousisivat kolmen isoimman puolueen joukkoon. En myöskään olisi uskonut, että ihmiset todella haluavat vaikuttaa. Enkä olisi uskonut, että Kokoomuksesta tulee isoin puolue. Mutta juuri tätähän me Suomessa tarvitaan, eli muutosta, jos haluamme jotain oikeasti tapahtuvan. Kansa on päässyt vaikuttamaan ja kerrankin kansa todellakin vaikutti. Mitä mieltä minä olen tuloksesta, on vähän niin ja näin, jotain hyvää, mutta on siinä huonoakin.

Minäkin kävin äänestämässä aurinkoisena vaalipäivänä ennen Länsiväyläjuoksua. Jono oli melko pitkä, mutta liikkui nopeasti.


Oman ehdokkaan valitseminen ei ollut helppoa. Halusin tietyllä tapaa vaikuttaa, mutta en tuntenut omien vaikutusmahdollisuuksien olevan kovin mittavat. Puolue oli minulle selvä, vaikka yritinkin etsiä vaihtoehtoja vaalikoneista. Vaalikoneet vaan ovat melko raskaita ja aikaavieviä, joten en niitä pahemmin jaksanut kahlata läpi.

Pohdinkin, että haluanko äänestää ehdokasta, joka pääsee muutenkin läpi, vai antaa ääneni tukemaan uusia tulokkaita. Lisäksi pohdin, että annanko äänei ehdokkaalle, joka todennäköisesti valitaan kuitenkin hallitukseen tai edustaa Suomea Europarlamentissa ja tilalle tulee joku, jota en ole äänestänyt. Silloinkin ääneni menisi tietyllä tapaa hukkaan. No, annoin kuitenkin ääneni, ehdokkaani meni läpi, ei selvästi, mutta kuitenkin ja jatko jääköön nähtäväksi.

Meillä ei perheessä ole ollut mitään erityistä tapaa juoda vaalikahveja tai syödä vaalikakkua tai -pullaa. Päätin kuitenkin juoksusta innoissani illalla leipoa korvapuusteja, kun pakastimesta alkoi olla pullat lopussa. Tällä kertaa käytin vähän vähemmän kuin yleensä voita taikinassa ja täytteenä oli puolet Sunnuntain rahkavalmistetta vaniljan makuisena. Pinnan voitelin kuitenkin ylijääneellä sulalla voilla. Valitettavasti taikina jäi hieman liian ilmavaksi, olisi siis pitänyt vaivata enemmän. Nyt ei pullat olleet ihan niin tinttoja kuin yleensä, vaan hieman liian kuivia. Tällä kertaa kuva pullista ennen uunia. :)

maanantaina, huhtikuuta 18, 2011

Idols


Idols järjestetään nyt viidettä kertaa. Tiedättekö muuten kaikki Idols-voittajat? Minä en tiennyt ennen tarkistusta. Siis Hanna Pakarinen, Ilkka Jääskeläinen, Ari Koivunen ja Koop Arponen. Toinen kysymys, oletteko kuulleet kahdesta keskimmäisestä artistista mitään sitten Idolsin? Minä en muista kuin nähneeni Ilkan joskus pelaamassa biitsiä.

Olin paikalla seuraamassa kisaa, kun Stina Girs tippui. Minusta se oli suuri vääryys, mutta ilmeisesti isompi osa oli minua vastaan. Ainakin puhelimella äänenstä antaneet. Stinassa on asennetta, laulutaitoa, soittotaitoa, muuntumiskykyä ja säteilyä. Nämä eivät ilmeisesti kuitenkaan tehneet vaikutusta äänestäjiin. Viimeksi kisasta tippui Ilpo Kaikkonen, joka oli minun arvaukseni seuraavaksi Idoliksi. Mutta enpä minä näytä tietävän mistään mitään. Ilpolla oli paljon samoja ominaisuuksia kuin Stinalla, ainakin laulutaito, asenne ja säteily. Lisäksi Ilpo oli vielä enemmän muuntautumiskykyinen ja monipuolinen. Mutta ei sitten kuitenkaan enemmistön mielestä...

Ja keitä tähän enemmistöön kuuluu ja millä perusteella he äänestävät? Minulla ei tähän vastausta. Idols on siis täysin katsojakilpailu, jossa todellisilla taidoilla ei taida olla sen suurempaa merkitystä? Rajusti sanottu, mutta kyllähän sen tilastotkin todistavat. Antti Tuisku oli omana vuonnaan kolmas, Katri Ylander taas toinen, samoin kuin Anna Abreu ja Anna Puustjärvi (Anna Puu), Pete Parkkonen oli myöskin kolmas omana vuonnaan. Kaikki edellä mainitut ovat yhä esillä ja tekevät paljon myyviä levyjä ja isoja konsertteja.

Idols ratkeaa Äitienpäivänä viimeisessä finaalissa, silloin näemme kenen faneilla on suurimmat kännykkälaskut. ;)

Yllätin itseni


Tuli juostua Länsiväyläjuoksu. Siis 17,4 km lähtien Otaniemestä ja kiertäen Tapiolan ja Mankkaan kautta Laajalahteen ja siitä Turun motarin vierustaa kohti Munkkiniemeä ja sieltä Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta takaisin Otaniemeen. Keli oli loistavan aurinkoinen ja lämmin, mutta tuuli oli ikävän voimakas.

Olen juossut vastaavan lenkin pari kertaa aikaisemminkin, vuosina 2008 ja 2009. Viime vuosi jäi väliin, kun loukkasin jalkapöydän moottorikelkan kanssa Åressa. sain siirrettyä osallistumiseni vuodella eteenpäin, joten tänä vuonna oli pakko mennä.

Valmistautuminen on todella heikko. En muista juosseeni yhtään varsinaista juoksulenkkiä noiden parin vuoden aikana, jotka olen pitänyt osallistumisesta taukoa. Tämän vuoden juoksuun lähdettiin siis ihan puhtaalta pöydältä hiihdon, biitsin ja lentopallon siivittäminä. Onneks tuli sentään pari kertaa tehtyä MinkkiP:n opastamana koordinaatioita ja vetoja tuossa taannoin, onhan niistäkin nyt jo aikaa...

Mutta tulipa tehtyä melkoinen yllätys, kun en jäänyt kuin sekunnin vajaa kolme minuuttia edellisestä kerrasta. Aika nimittäin uvonna 2009 oli 1.40.23 ja nyt 1.43.22. Siis virallisissa tuloksissa. Oma kello näytti ajaksi 1.42.59, koska itse otin ajan lähtöviivalta maaliviivalle, kun taas virallinen kello ottaa aloitusajaksi kaikille saman.

Tavoitteena oli pitää vauhti 6min/km tasolla. Koko ajan vauhti tuntui karkaavan liian lujaksi ainakin alussa. Ensimmäiset 4 kilometriä menivät todella tasaisesti. Sitten tulöi ihan pieni notkahdus ja 10 kilometrin kohdalla tuntui, että nyt on lämmin ja voisi juosta vähän kovempaakin. 14 kilometrin jälkeen taas juoksu muuttui tuskaiseksi, polviin alkoi tuntua ja lopussa ollut vastatuuli laski matkavauhtia reilusti. Keskivauhti oli kuitenkin 5min 55sek/km ja parhaimmillaan se oli 3min 45s/km. Keskisyke oli 174 ja maksimi 189. Kovempaakin olisi siis voinut mennä.

Mutta täytyy olla ylpeä suorituksesta ja todeta, että on ainakin biitsi sen verran kova laji, että sen pohjalta voi tehdä mitä vaan. Juoksun myötä ehkä polvet ja jalkapöydät tottuisivat tärähdyksiin ja saisi hieman kirivoimaa, mutta minun juoksuharrastukseni taitaa kuitenkin päättyä tähän!

sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2011

Ja taas herkuteltiin

Minun teki hirveästi mieli intialaista ruokaa, joten päätin tehdä Tikka Masalaa. Kutsuin samalla nauttimaan tuosta herkkuateriasta puoli sukua. Ei mitään itsensä vähättelyä, kun tekee ruokaa lähes kymmenelle ihmisille. :)

Tikka Masalan tärkein osa on hyvä marinadi, jossa kanat saavat muhia. En säästele ainesosissa, sillä siitä ei tule kuin pahalle päälle. Siis kunnolla chiliä, inkivääriä, juustokuminaa, sitruunamehua, sokeria, suolaa ja jogurttia. Kanat muhivat noin 8 tuntia. Sitten pannulla pinnan ruskistus ja uuniin grillitoiminnolla kypsymään. Samaan aikaan valmistui kastike, riisit, raita, mangolassi ja naan-leipätaikina.

Kastikkeeseen tomaattia, sipulia, valkosipulia, kanelia, neilikkaa, juustokuminaa, inkivääriä, chiliä, garam masalaa, korianterijauhetta, paprikajauhetta, kookoskermaa, hunajaa ja suolaa. Aivan mieletön tuoksu ja mikä ihana maku.

En valitettavasti ehtinyt ottaa kuvaa valmiista tuotoksista, koska oli niin nälkä. Tässä jämät, jotka jäivät tikka masalasta. Ei ihan riitä kahdelle, vaikka niin oli tarkoitus. Mutta ei haittaa, hyvä että ruoka teki kauppansa.


Jälkkäriksi oli kookos-marjajärbettiä Nooran ohjeen mukaan. Todella maukasta, mutta olisi pitänyt ottaa hieman ennen tarjoulua sulamaan, koska souraan pakkasesta se oli liian kovaa.


Silikonivuuat ostin muuten Cittarista. Tulee varmasti paljon jatkokäyttöä, sillä ne voi pakastaa, niissä voi paistaa ja ne voi heittää astianpesukoneeseen.

Äiti toi tuliaisiksi tämän ihanan orvokin.


Ja kyllä, meidän pihakalusteet pääsivät esille aurinkoon. Nyt voi grillikausi alkaa!

EsJt:n kevätnäytös

Tänä viikonloppuna on taas vuorossa Espoon Jäätaitureiden kevätnäytökset. Minun Minttu-serkkuni (7v) luistelee nyt viimeistä kevättään, joten oli pakko päästä paikalle katsomaan miten hän on edistynyt.

Minttu esiintyi Lintuna Liisa Ihmemaassa-jääsadussa. Minttu pääsi jäälle ensimmäisten joukossa. (pahoittelen kuvien huonoa laatua, ei ollut kuin pikkupokkari mukana)



Ja paljonhan on kehittynyt. Upeita liukuja, hienoja piruetteja, akseli ja vauhtia ihan mielettömästi.

Näytöksessä esiintyi myös seuran ykkösnimi, Laura Lepistö.


Lopuksi jäälle pääsivät kaikki esiintyjät. Linut olivat niin sivussa, etteivät mahtuneet yhteiskuvaani.


Hieman jatkoa edelliseen

Lumet sulavat aivan käsittämättömällä vauhdilla. Eikä se ole ihme, kun päivän huippulämpötila on 15C astetta. Kuukausi sitten kuvittelin, että Wappunakin on vielä lunta, niin että pääsee hiihtämään, mutta ei todellakaan.

Ulkoiluväylät ovat jo aivan sulaneet ja lunta on vain pohjoiseen suuntaavissa paikoissa tai paikoissa, joihin lumi on kasaantunut. Tälläisia ovat mm. meidän etu- ja takapiha. Etupiha on pohjoiseen ja takapihalla on lunta kasaantunut katolta, terassilta ja en tiedä vaikka naapurikin olisi niitä sinne heitellyt. ;)

Sami tasoitteli takapihan kasoja ja paljasti lumen alta nousevat krookukset.



Yksi krookus oli tullut esiin myös talon päädyssä, jossa oli kauan kauna sitten ennen piharemontti joitakin krookuksia kasvamassa.


Tuleekohan tästä viime vuoden ruukkumansikasta tänä vuonna tuottavaaa kasvia?


Ohrat ovat jo jonkun verran kasvaneet. Hyvin harvassa kyllä. Pitänee hieman lisätä multaa, koska ihan pinnassa olevat eivät ole vielä itäneet.

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Talven jälkeen

Kyllä se talvi nyt vaan on vaihtunut jo kevääksi ja pian on kesä. Ei nyt ihan ensi viikolla, mutta onhan tässä keväällä vielä aikaa. Pihalla on vielä lunta, mutta paljon on maata jo paljastunutkin. Lumen alta esiin on ilmestynyt jo terassi, muutamia istutuksia ja roskia.

Etupihan kääpiösinikatajat ovat melko liiskaantuneet. Mahtavatkohan tuosta vielä nousta?


Terassi olisi valmis vastaanottamaan kalusteet. Ehkä kuitenkin ensi pitää putsailla vähän.


Kaivoin grillin pihavajasta esille, että pääsisi jo pian herkuttelemaan. Toivottavasti ei ole mikään hiiri tehnyt pressun alle pesää.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Ruuanvalmistusta

Viime viikolla tsekkasin sekä Suomen Top Chefin että Master Chefin finaalit. Näyttipä tosi hyvälle. Tykkään kovasti ruuanlaitosta ja yritän oppia uusia temppuja, mutta kaukana ovat nuo annokset, joita kokkitaiturit, niin ammattilaiset kuin amatööritkin, väänsivät. Melkoista taitoa, taidetta ja tiedettä.

Olishan se mahtava osata tehdä superannoksia ihan päästä. Keittokirjaa siinä tarvitaan, aikaa ja hyvää suunnittelua. Kyllähän sitä kaikenlaisia kokkikirjoja löytyy, mutta en minä muista niitä katsoa ennen kuin lähden kauppaan, tai niin tapahtuu todellatodella harvoin. Kokkikoulussa piti valmistautua etukäteen, mutta onneksi ohjeet oli selkeät, eikä niitä tarvinnut etsiä. Herkkuja tuli valmistettua myös Italiassa huippujen opastuksessa, silloin ei tarvinnut olla kuin paikalla. Mutta onko noistakaan kerroista jäänyt arki- tai viikonloppuruuanlaittoon mitään käteen? Ehkä pieniä juttuja, joita olisi hyvä toistaa useammin, että jää tavaksi.

Maustaminen on ruanlaitossa se haastava juttu. Master Chefin yksi tuomari, Farangin omistaja, Tomi Björck, oli valmistanut finaalijaksoon tomaattikeittoa, jossa oli 20 eri ainesta. Minun tomaattikeittoon tulee ehkä maksimissaan 10. Siinä taitaa olla se suurin ero kotona valmistetun keiton ja ammattikokin valmistaman keiton välillä. Ei vaan ymmärrä, että mikä korostaa mitäkin makua ja mikä sopii minkäkin kanssa ja mitä vaaditaan rakenteeseen ja niin edelleen...

Monesti ruokapöydästä löytyy samoja juttuja kuin edellisellä viikolla, ainakin arkena. Viikonloppuisin koitan vähän panostaa, mutta kaupassa on myöhäistä miettiä mitä tekisikään ja mitä tarvitsisi. Siksi vanhat tutut tarttuvat helpoiten mukaan. Uusi Musta järjesti kilpailun, jossa ei yritetä matkia tv:n kokkiohjelmia, vaan tehdään omia juttuja jääkaapin kätköistä. Hyvä idea, koska tuohon minäkin voisin osallistua. :)

Tällä viikolla olen yrittänyt tsempata. Eilen oli tarjolla paistettuja muikkuja luomuperunamuusin kera ja tänään poronkäristystä samaisen muusin höysteenä.

Muikuilta lähti pää ja sisälmykset, sitten ne pestiin ja kuorrutettiin ruisjauholla, jossa oli mukana vähän suolaa. Sen jälkeen pannulle voihin tirisemään ja valmista tuli.





Poronkäristykseen lähdettiin isolla voimäärällä, joka sulatettiin pannulla. Päälle jäiset porot ja vettä. Haudutus ja maustaminen suolalla ja pippurilla. Päälle vielä pakastepuolukoista survottua punaista.



Ruohoa itämään

Viime viikonloppuja sain vihdoin kaivettua takapihan varastosta pari astiaa, joihin kylvin ruohoa. Siis ohraa, en mitä tahansa ruohoa, enkä mitään laitonta. ;)

Laitoin siemenet multaan ja ikkunalaudalle kelmun alle, että kosteus pysyisi, vaikka aurinko porottaisikin. Jätin sentän väljyyttä, ettei siemenet mätäne tai homehdu.



Ruohojen itämisaika on 5 vuorokautta ja sitten ne on syömiskelpoisia. Todellakin, syömiskelpoisia. Enpä ole aikaisemmin ajatellut, että noita ohran alkuja voisi syödä. Meillä tullaan siis leikkaamaan niitä tiheään ja laittamaan salaattiin. Enpä taidakaan laittaa sekään mitään tipuja ja muita koristeita.

Yksi setti tuli kyllä laitettua koriin, jonka taidan viedä pääsiäisenä tuliaisena. Ympärille pari folioon käärittyä suklaamunaa, niin ruoho on yhä käytettävissä myös ruokailumielessä. Pääsiäistä odotellessa!!

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

60-luvun juhlat

Tätini täyttää tänä vuonna 50-vuotta. Onnea! :D Hänen miehensä täytti viime vuoden loppupuolella niinikään 50-vuotta. He järjestivät yhdessä 100-vuotisjuhlat, jotka tanssittiin 60-luvun tyylillä.


Juhlat olivat mittavat. Niihin oli nimittäin Turun Sanomissa avoin kutsu. Paikalla oli ainakin pari sataa henkilöä. Suurin osa oli mukavasti heittäytynyt 60-luvun vietäväksi ja paikalta löytyikin Elvis, John Lennon ja pari muuta look-a-like 60-luvun hahmoa. Tanssia juhlissa riitti ja mekin saimme harjoitella vähän perinteisiä rytmejä, kuten humppaa, tangoa ja valssia. Hauskaa oli, vaikkei kovin kaunista. Paitsi Iskän kanssa, hän nimittäin osaa. ;)

Itse olin yrittänyt tupeerata tukan pöyhkeäksi ja taivutella latvoista. Jos olisi halunnut täysin tuon ajan tukan, olisi pitänyt leikkaa otsis ja polkka, jonka saa käännettyä ylöspäin. Niin antautunut en kuitenkaan ollut teemalle. Päällä oli tänä vuonna 60-vuotta täyttävää Marimekon Unikkoa, valkoiset matalat korkokengät ja villatakki kylmää vastaan. Kaulassa helmet ja samoin korvissa. Samilla oli yllä 60-luvulla hankittu nahkatakki ja farkut. :)

Hulluttelut

Viime viikon Hullut Päivät Stockmannilla oli ja meni. Onneksi, voisin sanoa. Onneksi olin kipeänä ja paljon menoja, ettei shoppailu ollut mahdollista. Hulluilta Päiviltä on menneinä vuosina tullut ostettua kaikenlaista. Joskus aika turhiakin juttuja, mutta onneksi virheistä viisastuu.

Nyt kun olen säästökuurilla, en saa ostaa itselleni mitään. Kaikkeahan nimittäin löytyy, eli ei ole mitään tärkeää ja tarpeellistakaan. Tais siis, lähinnä vaatteita. Ruokaa pitää ostaa ja bensaakin ja onhan noita muitakin hankintoja, joita tulee esimerkiksi erinäisten menojen myötä. Myös päivittäisiä kuluvia tavaroita saa ostaa ja niitähän on Hulluila Päivillä aina hyvässä alennuksessa, kuten hiuslakkaa, deodoranttia, teriä, kuivasamppoota ja tällä kertaa oli myös hajuvesi lopussa.


Yllä nähtävien kemikaalien lisäksi ostin myös itselleni turhana tavarana irotripset. :D

Myös kodin pesuaineet on aina ostoslistalla Hulluilta Päiviltä, niin pyykinpesu- kuin tiskiainnekin. Vanhojen aikojen kunniaksi tällä kertaa päätyi kotiin lisäksi irtokarkkeja. Melko salmiakkipitoista, vai mitä?

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...