Viime viikolla tsekkasin sekä Suomen Top Chefin että Master Chefin finaalit. Näyttipä tosi hyvälle. Tykkään kovasti ruuanlaitosta ja yritän oppia uusia temppuja, mutta kaukana ovat nuo annokset, joita kokkitaiturit, niin ammattilaiset kuin amatööritkin, väänsivät. Melkoista taitoa, taidetta ja tiedettä.
Olishan se mahtava osata tehdä superannoksia ihan päästä. Keittokirjaa siinä tarvitaan, aikaa ja hyvää suunnittelua. Kyllähän sitä kaikenlaisia kokkikirjoja löytyy, mutta en minä muista niitä katsoa ennen kuin lähden kauppaan, tai niin tapahtuu todellatodella harvoin. Kokkikoulussa piti valmistautua etukäteen, mutta onneksi ohjeet oli selkeät, eikä niitä tarvinnut etsiä. Herkkuja tuli valmistettua myös Italiassa huippujen opastuksessa, silloin ei tarvinnut olla kuin paikalla. Mutta onko noistakaan kerroista jäänyt arki- tai viikonloppuruuanlaittoon mitään käteen? Ehkä pieniä juttuja, joita olisi hyvä toistaa useammin, että jää tavaksi.
Maustaminen on ruanlaitossa se haastava juttu. Master Chefin yksi tuomari, Farangin omistaja, Tomi Björck, oli valmistanut finaalijaksoon tomaattikeittoa, jossa oli 20 eri ainesta. Minun tomaattikeittoon tulee ehkä maksimissaan 10. Siinä taitaa olla se suurin ero kotona valmistetun keiton ja ammattikokin valmistaman keiton välillä. Ei vaan ymmärrä, että mikä korostaa mitäkin makua ja mikä sopii minkäkin kanssa ja mitä vaaditaan rakenteeseen ja niin edelleen...
Monesti ruokapöydästä löytyy samoja juttuja kuin edellisellä viikolla, ainakin arkena. Viikonloppuisin koitan vähän panostaa, mutta kaupassa on myöhäistä miettiä mitä tekisikään ja mitä tarvitsisi. Siksi vanhat tutut tarttuvat helpoiten mukaan. Uusi Musta järjesti kilpailun, jossa ei yritetä matkia tv:n kokkiohjelmia, vaan tehdään omia juttuja jääkaapin kätköistä. Hyvä idea, koska tuohon minäkin voisin osallistua. :)
Tällä viikolla olen yrittänyt tsempata. Eilen oli tarjolla paistettuja muikkuja luomuperunamuusin kera ja tänään poronkäristystä samaisen muusin höysteenä.
Muikuilta lähti pää ja sisälmykset, sitten ne pestiin ja kuorrutettiin ruisjauholla, jossa oli mukana vähän suolaa. Sen jälkeen pannulle voihin tirisemään ja valmista tuli.
Poronkäristykseen lähdettiin isolla voimäärällä, joka sulatettiin pannulla. Päälle jäiset porot ja vettä. Haudutus ja maustaminen suolalla ja pippurilla. Päälle vielä pakastepuolukoista survottua punaista.
Olishan se mahtava osata tehdä superannoksia ihan päästä. Keittokirjaa siinä tarvitaan, aikaa ja hyvää suunnittelua. Kyllähän sitä kaikenlaisia kokkikirjoja löytyy, mutta en minä muista niitä katsoa ennen kuin lähden kauppaan, tai niin tapahtuu todellatodella harvoin. Kokkikoulussa piti valmistautua etukäteen, mutta onneksi ohjeet oli selkeät, eikä niitä tarvinnut etsiä. Herkkuja tuli valmistettua myös Italiassa huippujen opastuksessa, silloin ei tarvinnut olla kuin paikalla. Mutta onko noistakaan kerroista jäänyt arki- tai viikonloppuruuanlaittoon mitään käteen? Ehkä pieniä juttuja, joita olisi hyvä toistaa useammin, että jää tavaksi.
Maustaminen on ruanlaitossa se haastava juttu. Master Chefin yksi tuomari, Farangin omistaja, Tomi Björck, oli valmistanut finaalijaksoon tomaattikeittoa, jossa oli 20 eri ainesta. Minun tomaattikeittoon tulee ehkä maksimissaan 10. Siinä taitaa olla se suurin ero kotona valmistetun keiton ja ammattikokin valmistaman keiton välillä. Ei vaan ymmärrä, että mikä korostaa mitäkin makua ja mikä sopii minkäkin kanssa ja mitä vaaditaan rakenteeseen ja niin edelleen...
Monesti ruokapöydästä löytyy samoja juttuja kuin edellisellä viikolla, ainakin arkena. Viikonloppuisin koitan vähän panostaa, mutta kaupassa on myöhäistä miettiä mitä tekisikään ja mitä tarvitsisi. Siksi vanhat tutut tarttuvat helpoiten mukaan. Uusi Musta järjesti kilpailun, jossa ei yritetä matkia tv:n kokkiohjelmia, vaan tehdään omia juttuja jääkaapin kätköistä. Hyvä idea, koska tuohon minäkin voisin osallistua. :)
Tällä viikolla olen yrittänyt tsempata. Eilen oli tarjolla paistettuja muikkuja luomuperunamuusin kera ja tänään poronkäristystä samaisen muusin höysteenä.
Muikuilta lähti pää ja sisälmykset, sitten ne pestiin ja kuorrutettiin ruisjauholla, jossa oli mukana vähän suolaa. Sen jälkeen pannulle voihin tirisemään ja valmista tuli.
Poronkäristykseen lähdettiin isolla voimäärällä, joka sulatettiin pannulla. Päälle jäiset porot ja vettä. Haudutus ja maustaminen suolalla ja pippurilla. Päälle vielä pakastepuolukoista survottua punaista.
Nam mitä ruokia oot tehnyt, maistuis kyllä mullekin.
VastaaPoistaOli kyllä hyviä ja tosi helppoja tehdä. Suosittelen testaamaan!
VastaaPoista