keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012

Nappia ja pilleriä

Eilen tuli annos ihmisen anatomiaa Kinesioteippauskurssin myötä. Hyvin pieni annos, mutta melko oleellinen. Eli ihon alla on sidekudos, joka joustaa ihon ja lihasten liikkeiden mukaisesti. Sidekudoksessa olevat hermopäät ja reseptorit ilmaisevat aivolle millaisessa tilassa kroppa on. Jos siis sidekudos on huonossa kunnossa, niin silloin aivoilla on tieto, että kropassa on jotain vikaa.    

Sidekudoksessa on orgaanista rikkiä, joka muodostaa verkoston, on siis ristisilloittunut. Ihan samalla tavalla kuin polymeerimateriaalit, siksi osaan jopa vähän selittää asiaa. Kumeissahan joustavuuden tekee juuri rikkisidokset, eli rikkiyhdisteiden muodostamat sillat (silloittuminen), jotka muodostavat kiemuraisen verkoston, joka sitten palautuu venytyksen jälkeen alkuperäiseen asentoon. Myös sidekudoksessa rikki on olennaisessa osassa pitämässä yllä tuota joustavaa ja ilmavaa verkostoa, joka seuraa ihmisen liikkeitä. Maaperä ja sen tuottama ruoka köyhtyy koko ajan ravintoarvoiltaan, joten mekin saamme koko ajan vähemmän rikkiä ruuasta. Siksi olisikin hyvä, että ottaisimme rikkiä lisäravinteena. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, jos harrastat liikuntaa.

MSM on se lisäravinne, josta me ihmiset saamme turvallisesti rikkiä parantamaan sidekudoksen hyvinvointia. Myös neste on tärkeä, eli juoda pitää. Juomina parhaita ovat vesi ja vihreä tee.

Ostin apteekista Vidan Vahva MSM-kapseleita, kun ei ollut jauhemuodossa, jonka olisi voinut sekoittaa veteen.
MSM:n imeytymistä vauhdittaa C-vitamiini, joten kannattaa ottaa samalla sitäkin. C-vitamiinihan myös pitää meidät ainakin jollain tavalla vastustuskykyisempinä. C-vitamiini on vesiliukoinen, joten siitä on vaikea saada yliannostusta.

MSM on meillä kotona uusin lisäravinne. MSM:n ja vastustuskyvyn buustaamiseksi, sekä myös estrogeenitasojen hallitsemiseksi ostin Beroccan poretabletteja, joissa on B- ja C-vitamiinejä, sinkkiä, magnesiumia ja kalsiumia. Magnesium on tärkeää hyvän unen ja urheilusta palautumisen kannalta, siis karkkia lihaksille, kalsiumia tarvitaan aina magnesiumin kanssa ja sinkki taas auttaa hallitsemaan estrogeeni- ja testosteronitasoja. Hyvänä puolena poretabletissa on, että se otetaan veden kanssa, joten nestettä tulee juotua kuin vahingossa. Huonona puolena on, että Berocca on ainoa, jossa on sekä B- että C-vitamiinejä, mutta molemmat maut (appelsiini ja tuttifrutti) on makeutettu aspartaamilla.

Me käytämme MSM:ää myös ulkoisesti. Foreverin MSM Gelissä on samaa rikkiä kuin nautimme suun kautta, mutta geelin avulla saamme rikkiä juuri sinne missä sitä akuuteimmin tarvitaan. Kinesioteippauskurssin myötä tämänkin geelin ihmevaikutus aukesi aivan uudella tavalla.

MSM:n ja Beroccan lisäksi meillä käytetään muutamaa muuta lisäravinnetta.

Vasemmalta: Omega-3, magnesium, probiootit, sinkki ja D-vitamiini
Omega-3-valmiste on Foreverin Arctic Sea. Omega-3:n lisäksi tuotteessa on myös Omega-9:ä. Omegoitahan saa mm. kalasta, mutta kalaa ei vain voi syödä niin paljon kuin olisi tarve omegoille. Jos syö rasvaista kalaa kuten lohta, niin siinä on helposti myös metallijäämiä mm. elohopeaa. Pikkukaloissa ja järvikaloissa taas ei ole niin paljon rasvaa, joten niitä pitäisi syödä entistä enemmän.

Olemme todenneet MagneCitin hyväksi magnesiumvalmisteeksi. Se on yksi harvoista vähittäismyynnissä olevista, joissa magnesium on sitraattimuodossa. Sitraattimuoto on hyvin imeytyvää. Lisäksi MagneCitissä on B6-vitamiiniä. B-vitamiinithan ovat myös vesiliukoisia, joten niitäkään ei voi oikein syödä liikaa. B-vitamiinilla on vaikutusta estrogeenien hallintaan.

Probiootteja ollaan testattu monenlaisia. Lacto Seven 7:ssa on montaa erilaista maitohappoa yhteensä 1-2 miljardia per puriste. Maitohappojen tulisi olla eläviä, mahdollisimman monessa eri muodossa ja niitä tulisi saada päivittäin 10 miljardia. Tällaisia kaiken kattavia valmisteita ei juuri Suomessa ole, joten jos teillä on vinkkiä tähän, niin otan mielelläni vastaan. Maitohappobakteerithan pitävät vatsan toimivana hoitamalla sen bakteerikantaa.

BioSignature-mittauksessa todettiin tosiaan, että estrogeenitasot ovat aika korkealla. Niiden hillitsemiseksi tulisi välttää kehon ulkopuolisia estrogeenejä eli xenoestrogeenejä, ja saada enemmän sinkkiä ja B-vitamiiniä. Ostin lähiapteekista Vitabalansin Sinkki Zn-purutabletteja mansikan/vadelman makuisena. Sinkki on tässä helposti imeytyvänä sitraattina, mutta valitettavasti mukana on myös aspartaamia.

Varsinkin näin talvella D-vitamiinia tarvitaan paljon. D-vitamiinien tarvittavasta tasosta on paljon puhetta, mutta ei varsinaista suositusta. Toiset sanovat, ettei kattoa ole, mutta D-vitamiini on kuitenkin rasvaliukoinen, että liika on liikaa. Me käytämme D-Pearls Strong 38µm:a, jossa on D3-vitamiinia kylmäpuristetussa oliiviöljyssä, siis kapselissa. Kapseli hajoaa vatsassa nopeammin kuin puriste, ja öljyyn sekoitettuna se liukenee elimistöön paremmin.

Ei pidä myöskään unohtaa aloe veraa, kun puhutaan lisäravinteista. Meillä käytössä on Foreverin Aloe Vera Gel juurikin tuona maustamattomana versiona, koska siinä ei ole keinotekoisia makeutusaineita. Aloe Vera Gelissä on tärkeitä kasvikemikaaleja sekä myös vitamiineja, mineraaleja ja aminohappoja. Foreverin aloevera-tuotteet ovat siitä hyviä, että käytössä on patentoitu valmistusmenetelmä, jolla aloeveran hyvät ominaisuudet saadaan säilytettyä asiakkaalle asti ja aloeveraa tuotteissa on vähintään 90%.

Aamusheikissä tulee myös käytettyä Argi+-marjajauhetta, macaa, tulsia ja chia-siemeniä. En tiedä ovatko ne varsinaisia lisäravinteita, mutta hyviä vaikuttavia aineita niissä ainakin on. Niistä muuten kirjoitinkin jo aikaisemmin.

Hirrveenhirrveen pitkä postaus, mutta paljon hyvää asiaa!! :)

tiistaina, helmikuuta 28, 2012

Kinesioteippaus

Olette varmaan kuulleet kinesioteippauksesta? Niistä erivärisistä teipeistä, joita näkee varsinkin urheilijoilla.
Siitä on ollut juttua ainakin Hesarissa ja MeNaisissa. Ja jos urheilua seuraa, niin teippejä näkee kaikissa lajeissa, missä vähänkään näkyy paljasta pintaa.

Teippi on uskomaton. Itse sain teippauksella liikkuvuutta olkapäähän ja selkään. Sami sai voimaa myöskin olkapäähän ja niskaan. Tiedän myös kaverin saaneen apua piriformikseen sekä niskaan. Lisäksi teippauksia olen nähnyt polvissa, akillesjänteissä, kyynerpäissä, pohkeissa ja reisissä. Itsellä on tällä hetkellä peukalossa.

Nyt minäkin osaan teipata. Kävin nimittäin Kinesioklinikan alkeiskurssin, jota veti Atte Kärnä. Mies joka haluaa tulla tunnetuksi henkilönä, joka poisti kivun Suomesta. :) Kinesioteippauksen alkeiskurssi on yksi etappi Aten tiellä kohti patsasta. Kurssille ei ollut mitään ennakkovaatimuksia, ei tarvinnut olla terveydenhoitoalan ammattilainen tai muuten tietää anatomiasta. Kurssilla opeteltiin mihin kinesioteippaus perustuu ja kaksi perustapaa teipata, 1. Lihas ja 2. Ligamentti.

Teippaushan perustuu siihen, että ihon alla oleva sidekudos saa lisää liikkumatilaa, eikä siellä olevat kipureseptorit pääse kontaktiin ja välittämään aivoille viestiä, että jossain on kipua. Edellä mainituilla tekniikoilla liikutetaan ihoa ja tuodaan lisää tilaa sidekudokselle. Toimii sanon minä.

Nyt opeteltiin peruskiputilojen lievittämistä ja poistamista. Perusteissa ja jatkokurssilla on enemmän urheiluvammoihin ja yksityiskohtaisiin korjauksiin liittyviä asioita. Nekin kiinnostaa, katsotaan milloin ehtii. Jos haluatte kokeilla, niin, esimerkiksi pää- tai selkäkivun iskiessä, nykäskää hihasta. Pahemmissa vaivoissa kääntykää Aten tai muun ammattilaisen puoleen. Nyt vain ongelmana se, että kuka minut teippaa! :)
 


maanantaina, helmikuuta 27, 2012

Talvi ohi?

Sunnuntaina Nelosen säässä sanottiin, että talvi on ohi. Onko todella?
Meillä ulko-oven takana aukeaa tällainen näkymä.

Resoluutio on huono, mutta varmaan näkyy, että lunta on ja paljon.

Toivottavasti lumi myös pysyy vielä hetken. Haluan vielä mäkeen niin pulkalla, suksilla kuin laudalla, hiihtämään, luistelemaan, jäälle, tehdä enkeleitä, mitä ikinä talvella tehdäänkään...

Vaikka eilen aukesikin tämä, niin silti ei ole vielä kevään aika.


keskiviikkona, helmikuuta 22, 2012

Brunssia

Sunnuntaiaamupäivällä, kun matkalainen tuli kotiin reissultansa valmistin hänelle pienen brunssin. Tarjolla oli luonnollisesti itsetehtyjä pinaattilettuja puolukoiden tai kermaviilikastikkeen (itse maustettu) kera, ei-itsetehtyä riisipiirakkaa tai perunapiirakkaa, jossa päällä tuorejuusto-poro-ruohosipuli-seos (itse sekoitettu) ja vierellä punasalaattia, sekä jälkkäriksi mangoa, omenaa ja appelsiinia ja jälleen helmikuun leivokset. Juomina vihreää teetä ja aamushake.



tiistaina, helmikuuta 21, 2012

Helmikuun leivoskimara

Mitä teille tulee mieleen helmikuun leivoskimarasta? Minulle tulee ainakin Runebergin torttu ja laskiaispulla. Lisäksi lisäsin mukaan ikään kuin ystävänpäivän herkuksi vaaleanpunaiset bebe-leivokset. Tämä leivoskimarahan oli tarjolla laskupäivän fondue-illallisen kruununa.

Leivokset kuvassa

Runebergin tortut tein tämän ohjeen mukaan, mutta puolikkaalla taikinalla ja punssin sijaan oli Disaronno-likööriä. Tein muffinssi levyllä, koska halusin vähän pienempiä. Lisäksi varmistin, että kosteutta oli tarpeeksi samoin kuin karvasmantelin makua. Leivoksista tuli täydellisiä!

Bebet taas on tehty tämän ohjeen mukaan. Tein myöskin pienennetyn version ohjeesta, mutta suhteet osuivat mainiosti. Pohjat paistoin silikonimuoteissa, joista ne sai kätevästi irti. Olivat myöskin aivan täydellisiä! Namnam!

Laskiaispullataikina on ihan perinteinen, mutta vain 2,5dl nesteeseen. Hyvin onnistui niinkin pieni nousemaan. Paistaminen taisi vain mennä liian pitkäksi, sillä pullat olivat hieman kuivia, vaikka olivatkin mukavan kuohkeita. Tarjolla oli valinnan mukaan sekä mantelimassalla tai vadelmahillolla. Itse otan luonnollisesti mantelimassalla. 

maanantaina, helmikuuta 20, 2012

Laskiaisviikonloppu

Laskiaisviikonloppuna ollaan tietenkin laskemassa. Meidän laskupäivä oli tällä kertaa lauantai ja paikkana Vihti Ski. Matkassa meitä oli minun pienet serkkutyttöni ja heidän vanhmepansa sekä minä. Minun sukseni ja kaikki lautakamat oli vielä Åressa, niin piti ottaa testiin uudet sukset. Vihdissä on muuten kätevä testipalvelu, hinta on naurettava 10 euroa/pari. Ja testattavana on suksia joka lähtöön. Oma testipari oli Elanin Amphibio Rocker Camperilla. Erikoista parissa oli, että oli määritelty oikean ja vasemman jalan suksi. Mutta erikoisuudestaan huolimatta leikkasivat mukavasti melko loivassakin rinteessä, eikä painettakaan tarvinnut ihan ylimäärin sukselle laittaa. Suosittelen testaamaan.

Elanit keskellä

Laskupäivän ateria oli tottakai fondueta, jolle minun piti kehitellä jälkkäri. Fondue-pöytä oli mittava vihanneksia, sieniä, lihoja ja dippejä myöten.

Fondue-pöydän antimet
Oma lautanen ensimmäisellä satsilla. Dipit oikella ylhäältä gremolata, enon oma yrtti-valkosipuli-öljy-herkku, bulgoggi. Lisäksi valkosipuli-dippi ja curry-dippi lautasella.

Jälkiruoaksi minä taiteilin helmikuun leivoskimaran. Tästä lisää omassa postauksessa tiistaina.



perjantaina, helmikuuta 17, 2012

Valkoinen

Koti

Onpa Espoossakin ihanasti lunta, jälleen. Jo pari talvea on saanut nauttia valkoisesta ihmemaasta kaikkine talvilajeineen ja nyt taas uudestaan. Joulukuussa näytti toivottomalta, mutta onneksi tuli tammikuu, lempikuukauteni, ja toi valkoisen puuteripeitteen mukanaan.

Lomaviikon aikana on tullut todella paljon lunta. Meidän etupihan katajakin on aivan uupunut lumen painosta, vaikka lumi onkin kevyttä. Aura-auto ja naapurit ovat pitäneet meidän pihan lumitöistä huolen. Kiitos!

Katon paksu lumikerros näyttää uhkaavasti siltä, että se voi tulla alas milloin vain. Onneksi Sami palaa reissultansa pian, niin ei minun tarvitse tuosta murehtia. Bussissa on tie pomppuinen ja jarrutukset mielenkiintoisia, joillain pitkiä ja hitaita, joillain nopeita ja liukuvia. Kun taas itse pääsee ensi viikolla auton rattiin, on tottumista lumiseen kaupunkiajoon. Onneksi on kutenkin korkea auto ja vielä neliveto.

Talvi on nyt parhaimmillaan. Aamut ovat jo mukavan valoisia. Pimeäkin tulee vasta illalla, ei iltapäivällä. Ja valo hehkuu kivasti valkoisesta pinnasta, kuten kuvassa puiston valot puiden välistä. Lunta tupruttaa, mutta aurinkokin pilkahtelee. Minä nautin!!


torstaina, helmikuuta 16, 2012

Jälleen urheillaan rakkaudella

Kuva
Mutta ei minun itseni puolesta, vaan asiasta kertoo Osku Torro omassa blogissaan otsikolla: Rakkaudesta lajiin: Yleisurheilijan taloudelliset realiteetit.

Osku pohtii omalta ja yleisesti yleisurheilijoiden puolesta millaista on yrittää olla ja päästä huipulla nykyisillä taloudellisilla realiteeteillä. Asia koskee varmasti montaa muutakin yksilölajin urheilijaa ja tietyllä tapaa myös joukkuelajien urheilijoita.

Pari viikkoa sitten Aamulehdessä oli juttu siitä miten urheilijoita tuetaan valtion puolesta vähemmän kuin "sosiaalipummeja". Jotain olisi siis tehtävä. Tähän on perustettu HUMU, eli Huippu-urheilun muutostyöryhmä, jonka urheilijan urapolkumalli on nyt julkaistu. Näin se pitääkin olla, että ajatellaan asiaa ihan pienestä asti. Mukaan vio toki tulla myöhemminkin, mutta perusteet on hyvä olla kunnossa, jos urheilijana meinaa huipulle päästä, sillä koululiikunta ei ainakaan tue suomalaisten kehittymistä urheilussa nykypäivänä.

Mutta onko taloudellinen puoli kunnossa, onko sitä mietitty, siihen en osaa vastata. Eikä sitä kerrota myöskään HUMUn sivuilla. Toki kokonaiskuvassa mainitaan myös sidosryhmistä seurojen ja kaupunkien välillä, mutta ulottuuko nuo suhteet kuinka pitkälle yksittäisen urheilijan kohdalla.

ps. Oskukaan ei sano, että urheilisi rakkaudesta lajiin. Minusta tuntuu, että termi ei ole ollenkaan urheilijoiden keksimä...

maanantaina, helmikuuta 13, 2012

Täällä taas

Siis Suomessa, Espoossa, töissä, arjessa...

Viimeinen laskupäivä meni Husåssa, offareilla ja metsässä, mutta syvässä valkoisessa puuterissa anyway. Jalat olivat ihan muusia, viimeisessä laskussa ei mitään kontrollia. Kovaa tultiin ja just ja just sai pysäystettyä. Mutta oli se sen arvoista.


Aurinkokin paistoi välillä. Pääasiassa kyllä satoi lunta. Kuvia tuli siksi ja myös intensiivisen laskemisen takia otettua aika vähän. No, eipä niissä olisi paljo uutta ollutkaan, kun maisemat, asut ja varusteet olivat samat kuin edellisenä vuonna. :)


perjantaina, helmikuuta 10, 2012

Love the powder


Erityisesti rinteessä, tarkemmin offarilla, mutta onhan lumi muutenkin ihan parasta. Suorastaan valkoista kultaa!! :D

Lunta on tupruttanut kivasti myös Suomessa. Perjantaina, jolloin lähdimme reissuun, kunta tuli oikein urakalla. Kaikille ei lumentulo ollut luksusta, ei edes kivaa. Aika monta autoa koki kovia ja Helsingin keskustassa taitaa parkkeeraaminen olla mahdotonta. Minua ei harmita yhtään, että meillä on neliveto ja korkeutta autossa.

Tykkään talvesta muutenkin. Liekö johtuvan siitä, että olen tammikuun tyttöjä. Minua ei harmittanut yhtään tarpoa menemään lumituiskussa, kun varustus oli oikea. Mielummin valkoisessa pilvessä kuin mustassa ja märässä.

Ja mitä oikeaan varustukseen kuului? Ihan ykkönen on toppahame (kuvassa),  jota pohdin alkuvuodesta. Löysin sopivan Outnet.fi:stä merkkiä Dobsom. Minun versio ei ole kaikista lämpimin, mutta on toiminut loistavasti myös lähes -30C asteen pakkasessa. Lämpä tuovat myös Sorelin saappaat (kuvassa), siskolta synttärilahjaksi saadut ja siskon tekemät kauluri (kuvassa) ja hanskojen lämmittimet, hattu sekä yllättävän lämmin Vero Modan pitkä untuvatakki.




torstaina, helmikuuta 09, 2012

Åre Kafferosteri

Mukava tavata uusia tuttavuuksia Åressa. Tällä kertaa uuden positiivisen yllätyksen tuotti Åre Kafferosteri.


Kahvi ei ole meille kummallekaan (Sami ja minä) mikään lempijuoma. Enemmän juomme teetä. Kahvia tarvitaan kuitenkin aina silloin tällöin piristämään. Kotona meillä on MyCafe-keitin, jolla saa kupin kerrallaan ja kone vaahdottaa kivasti myös maidon. Samilla on töissä kunnon kahvilaite, jolla saa pehmeää ja cremaista kahvia. 


Itse en tykkää hirveästi kahvin mausta, mutta rasvaisella maidolla ja ehkä pienellä siirappilisällä kahvikin voi olla makuelämys. Åre Kafferosterin latte oli juuri tällainen, pehmeä makuelämys. 

Kahvia saa myös papuina ja puruna. Taidanpa tuoda kotiin tuliaisiksi, jotta kyläpaikoissa saa nauttia hyvästä kahvista tarpeen tullen. :)


keskiviikkona, helmikuuta 08, 2012

WTF??

Lentopalloa, biitsiä ja kiipeilyä harrastavana en olisi ihan heti uskonut, että loukkan sekä peukalon että keskisormen laskettellussa. Ja vielä millaisessa tilanteessa. En mennyt päin puuta, sormet eivät jääneet hississä mihinkään väliin, kukaan ei laskenut sormieni yli, ei mitään miten voisi ajatella oikeasti jotain tapahtuvan.

Vaan, laskin ihan prona metsässä. Siis niin prona, etten olisi todellakaan uskonut. Lujempaa ja tiukemmilla kurveilla kuin viime vuonna ja nyt olen sentään vuoden vanhempi, laskuja ei ollut alla puoltakaan viime vuoteen jne... Mutta sitten palasin oikeaan, huollettuun rinteeseen, kompastuin jotenkin käsittämättömästi, sukset irtosivat ja lensin naamalleni. Ja tuossa rytäkässä, vaikka liu'uin vielä monta metriä eteenpäin lähinnä otsa edellä, loukkasin oikean käden peukalon ja keskisormen. Ei vaan tajua.

Oikea keskisormi on jonkin verran paksumpi tyvinivelestä kuin vasen. Ei kestä puristaa.

Oikean käden peukalo on melko pullea kauttaaltaan verrattuna vasempaan, mutta erityisesti tyvinivelestä. Ei kestä ollenkaan puristaa.

Kroppa näköjään ilmoittaa milloin jotain pitää jättää väliin. Moottorikelkkailu oli nimittäin varattuna seuraavalle päivälle, mutta jäipä väliin, kun ei ollut mitään puristusvoimia oikeassa kädessä. Eipä sillä, pohdin muutenkin tuota kelkkailua ihan tämän takia. Viime vuonnahan en mennyt kelkkailemaan alun alkaenkaan. Tänä vuonna kuitenkin harkitsin, mutta kroppa päätti, että ei kannata.

Kerran aikaisemminkin on päätös ollut täysin oman kehon. Olin ilmoittautunut työpaikan viestijoukkueeseen hiihtokisoihin. Sitä ennen ei ladulla ollut tullut oltua kuitenkaan 15 vuoteen. Ajattelin, että kyllä homman osaa, kun sen kerran on oppinut. Parin kokeiln jälkeen ei homma kuitenkaan sujunut. Ja kisa-aamuna oli sitten kuume päälle 38C, vaikka yleensä minulla ei ole koskaan kuumetta. Ei tarvinnut mennä hiihtämään ja nolaamaan itseään. :)

Åre in your pocket

Kuvassa Skistarin applikaatio iPadillä. Skistarilla on applikaatio myös iPhoneen. Skistarillahan on omia kohteitaan sekä Ruotsissa että Norjassa, mutta minua kiinnostaa, ainakin tällä hetkellä, vain Åre.

Applikaatiosta näkee kivasti ajantasalla olevan sään, auki olevat rinteet ja hissit sekä Skistarilta ostetut palvelut. Applikaatiosta näkee myös kuvia ja videoita sekä voi etsiä kadoksissa olevia paikkoja. :)

Mutta se siitä applikaatiosta. Pitää mainita muitakin eniten käytössä olevia sovelluksia. Ensin iPad.

Mikko vinkkasi minulle jonkin aika sitten BooxTV:stä.


Siis sovelluksesta, jolla voi katsoa YLE:n kanavia ja Voicea. Vaalivalvojaiset näkyi siis suorana sunnuntaina myös täällä ja aamulla katsoin Vuoristosairaalaa, tuota legendaarista sarjaa, jota katsoimme perheen kanssa joskus 80-luvulla. :)


Muita usein käytössä olevia iPad-sovelluksia ovat Elisaviihde, Flickr, Facebook, Twitter, tietenkin nettiselain ja meili. Myös Tantrixia ja Snoopya tulee pelattua ja Spotifya kuunneltua.

maanantaina, helmikuuta 06, 2012

On the way

Lauantaina raportoin alkaneesta lomasta. Nyt tosiaan ollaan jo Åressa ja mäessäkin laskettu pariin otteeseen.

Tukholaan saapuessa puhelin päivitti paikaksi Lontoon. Kellonaika siirtyi siinä samassa vielä tunnin taaksepäin. Näin vielä molemmilla. Onneksi oli ihan perus rannekello mukana, josta sai katsottua oikean ajan. :)



Tulomatka meni myöhäisemmäksi kuin aikaisemmin, mutta hyvästä syystä. Vierailu Tukholmaan muuttaneilla kavereilla ja tutustuminen Stockholm Quality Outletiin korvasi moneen kertaan lyhyemmät yöunet. :)

Koska reitti aikaisemmin Silja-Tallinkin satamasta on ollut sama, niin matkan varreltakaan ei ole tullut pahemmin otettua kuvia. Nyt puhelin klikkaili uuden reitin myötä ihan Tukholman keskusta useaan otteeseen. Koska laatu ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, niin laitetaan tänne vain tämä yksi. :)



Suosittelen muuten tuota Stockholm Quality Outletia Tuhkolman matkaajille. Paikka on jonkin matkan päästä keskustasta, mutta taksilla ja ehkä jopa bussillakin pääsee kätevästi. Kauppoja on todella laajalla skaalalla ja ainakin nyt oli erinomaisia tarjouksia. Peak Performansella jopa -70%. Sieltä ostinkin pari vaatekappaletta, joista toinen pääsi heti mäkeen. Myös Le Creusetista päätyi mukaan pata, joka on itse asiassa ollut kauan ostoslistalla. Ja Norronan liikkeestä Samilli kiipeilyvarustetta ja minulle lämpöhanskat.

Eikö olekin hieno kuva, minusta ihan ainesta jopa outletin mainoskuvaksi. :)

Loppumatka, eli vähän päälle 600 km menikin kuten ennenkin. Tiet olivat onneksi vain vähän jäässä ja loppumatkasta jo kuivempia. Välillä pakkanen kävi jopa -33C:ssa, onneksi perillä ei ollut kuitenkaan kuin -24C. Kytkin ja jarru vetivät kovin jäykiksi. Onneksi lämmitys ja kaasu sekä vakionopeudensäädin sentään pelasivat.

ps. Oletteko koskaan katsoneet ohjelmaa nimeltä Ruotsin huonoimmat kuskit? Se on muuten täällä ihan arkipäivää, että kukin ajaa tavallaan vähät välittäen säännöistä tai muista.

lauantaina, helmikuuta 04, 2012

Lomalla

Taidan vielä nukkua, kun tämä postaus ilmestyy. Nukkumapaikkana Silja Symphonyn allergiahytti. Tiedättekö muuten miksi allergiahytti? Koska siellä ei ole kokolattiamattoa, vaan laminaatti. ;)

Olemme siis matkalla Åreen, lomalla. Jihuuuu!!!

Tältä Åre näytti perjantaiaamuna.

Kuva  

Lunta on, aurinkoa on, rinteitä on auki enemmän kuin koskaan, retket ja fasiliteetit (offarikeikka, moottorikelkka, jääkiipeily) on varattu. Mukana on blini- ja raclettepannua, on ravinnetta, että jaksaa, on foam rolleria ja välineet laskuun, lautailuun, murtsikkaan ja mitä vielä. Näillä mennään ja mennäänkin lujaa! :)

perjantaina, helmikuuta 03, 2012

Hippi, hipsteri ja muut kaverit

Maria Veitola kirjoittaa Uuden Mustan vieraana näin: Missä tyhmissä pakkauksissa piileskelee ihania tuotteita.
Maria pureutuu lähinnä luomu- ja luonnontuotteiden ulkonäköön ja siihen, että miksi niistä on tehty niin hippejä, tylsiä, vanhanaikaisia. Okei, lisäsin itse tuon viimeisen. :)

Mutta täytyy sanoa, että samaa olen miettinyt itse. Nythän monet teollisuuskosmetiikat ovat muuttaneet joidenkin tuotteiden ulkonäköä "vihreämpään" suuntaan, milloin niiden oletetaan olevan puhtaampia ja enemmän luonnonmukaisia. Värit katoaa ja ilme tylsistyy. Ehkä äärimmäiseen luonnon rakastamiseen kuuluu, että pitää olla hippi tai hipsteri ja pukeutua kuin 50 vuotta sitten ja näyttää muutenkin ...no... hieman "maalaiselta".

Haluan minäkin elää puhtaammassa maailmassa ja antaa keholleni parasta, joka usein on se luonnon mukainen ja lisäaineeton vaihtoehto, mutta en minä silti näe, että minun tarvitsisi pukeutua vihreään, ruskeaan ja luonnonvalkoiseen joka asussa.

Vähän samaa oiretta on näkyvissä kiipeilyssä. Kiipeilyvaatteet ovat todella tylsiä ainakin värien puolesta. Myös muodot ovat vaatteissa kadoksissa ja olemus on monella kiipeilijällä melko ...no...huolittelematon. Anton Johansson on Suomen huippuja niin köydellä kuin bouldereilla. Tässä Samin SM-kisoissa ottamassa kuvassa näkyy hyvin kiipeilijöiden perustyyli. Hillityt ja tummat värit, hieman vallaton tukka ja parta.

KiipeilyAreena 31.12.2012, Anton Johansson SM-2.

Antonin kokonaisuus on silti vielä parhaimmasta päästä. Seinillä näkee välillä jos jonkilaista menijää, on pääkallokalsareita, Uuno Turhapuro-paitaa, reikäistä villasukkaa tms... Kukin tavallaan, en sitä kiellä, mutta mielummin minä katsoisin elämää ja iloa, kuin harmautta ja tylsyyttä, ainakin harrastuksissani! :)




torstaina, helmikuuta 02, 2012

Vihreä tee

Kuva
Kirjoittelin vähän aikaa sitten, että minun pitäisi vähentää tuotteita, jotka edistävät estrogeenin kehitystä kropassa. Sinkkiä siis piti lisätä, samoin magnesiumia ja vähentää erityisesti ulkoisia estrogeenejä, kuten parabeenejä ja muoviastioita. Lisäksi pitää juoda paljon, mielellään vettä.

Nyt tuli kylmä kyytiä uudessa uutisessa, jossa kerrotaan, että vihreä tee lisää estrogeenitasoa. Minä olen nimittäin huonoja kylmän juojana ja jostain lukeneena vaihtanut veden vihreään teehen. Mitä m inä nyt sitten juon? Onko yerba mate sama kuin vihreä tee, entä rooibos tai valkoinen tee?

Voivoivoi!





keskiviikkona, helmikuuta 01, 2012

Onneksi olkoon

Mulla oli eilen synttärit! Onnea, onnea! Kiitos, kiitos! :)

Kyllä Facebook on vaan siitä hauska vempain, että tulee todella kiitolliseksi, oikein jopa onnelliseksi, kun sitä kautta niin monet muistavat onnitella. :)

Tänä vuonna sain useamman tekstiviestinkin ja pari soittoakin. Ihanaa! Kiitos kaikille! :)

Töissä tarjosin kuvan juustokuorrutettuja browneja, joiden ohje oli täältä. Oikea nimi näytti olevan Cheesecake Brownie Bars. Hyviä olivat ainakin. :)

Facebookista vielä sen verran, että hauska sattuma on myöskin se, että sekä maanantaina että tänään keskiviikkona synttäreitä viettävät kavereistani ainakin kolme molempina päivinä. Minun syntymäpäivänäni, eli tiistaina, olin ystävistäni ainoa. :)

ps. taisi tulla vuoden tai ainakin kuukauden huutomerkki- ja hymiökiintiö käytettyä tässä postauksessa... ;)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...