torstaina, helmikuuta 25, 2010

Italiassa

Olen taas Italiassa, Zanéssa. Kun helmikuun alussa täällä oli lunta ja pakkasta, niin nyt täällä maa vihertää ja on todella lämmintä. Aurinkoisena päivänä näkee onneksi esi-Alpeille, joilla on valkeaa lunta.

Jouduin pahasti pettymään, kun odotin innolla olympialaisten näkemistä, mutta mitä vielä. Hyvin vähän Rai näyttää sporttia ja eilenkin tuli vain jalkapalloa. Tanjan laskun sentään näin.

Lisäksi verkko hotellilla on todella huono, joten surffailu netissäkin on todella työlästä. Puhelinkaan ei tahdo toimia kuin tietyssä paikassa ikkunan alla. Mutta ruoka on hyvää ja täältä saa kivoja tuliaisia. Ja koska työpäivät ovat täällä vain työpäivän mittaisia, niin iltaisin ehtii lukea ja nukkua.

maanantaina, helmikuuta 22, 2010

Matkan varrella

Lauaintai-iltana oli tarjolla iltaohjelmaa Get-Together-partyn myötä. Ihan hauska tapahtuma ja ruokatarjoilu oli maukasta. Miinus tuli juomatarjoilusta. Jonossa joutui seisomaan kauan, sillä tällä kertaa tarjoilijat toivat pöytiin vain keittoja snackeja ja muita coktail-paloja, eikä juomaa, kuten yleensä.

Illan kruunasi bändi, jonka tahdissa pääsi tanssahtelemaan. Musiikki oli coveria, mutta sen verran tasokkaasti esitettyä ja hyvällä soittolistalla, että se oli oikein viihdyttävää, jopa tanssittavaa. Tanssilattialla näkyikin kaikenlaista liikkujaa, oli 70- ja 80-lukujen dancing queenejä, irtipäästettyjä kotiäitejä ja isiä, nahkahousua, villasukkaa, karvasaappaat (miehellä), kimono, näyttäviä koruja (ollaanhan korumessuilla), pukuja ja solmioita, jopa bonjour-puku ja paljon muuta, oli taiteilijaa, insinööriä, myyntimiestä ja kaikkea mahdollista. Mutta jokainen nautti täysillä.

Tänään on minun messupäivääni häirinnyt uudet matkajärjestelyt. Lufthansahan on lakossa ja peruuttanut useita lentoja. Kollega meni heti aamulla kentälle, vaikka lento oli vasta illalle, että pääsisi tänään Suomeen. Minä otin puhelimen käteen huomattuani huomisaamun lennon peruuntuneen. Huomisen sijaan, lähtö kohti Italiaa onkin jo tänään. Tai ainakin näin on tässä vaiheessa suunniteltu, katsotaan miten loppujen lopuksi käy.

lauantaina, helmikuuta 20, 2010

Wolford

Kun olin lähdössä Berliiniin, ei kotoa löytynyt yhtään mustia sukkahousuja. Jouduin onnekseni ostamaan lentokentältä ensimmäiset Wolfordini. Onneksi olivat alennuksessa. Nämä olivat mustat Satin Opaque 50.


Aivan loistavat sukkahousut. Tuntuvat ihanalta päällä, eivät kutita eikä kuivata (minähän en ole tykännyt ollenkaan sukkahousuista), eivät varmasti mene helposti rikki, ovat napakat, eli tukevat niin riesiä kuin takamusta, tulevat korkealle vyötärölle, eivät veny esim. polvista ja palautuvat alkuperäiseen mittaan joka kohdasta. Mitä muuta sukkahousuilta voi vaatia?

Ensimmäisistä sukkahousuista innostuneena, olen nyt pitänyt silmiäni auki seuraaville Wolfordeille. Münchenissä lykästi, löytyi useampi pari alennuksessa. Normaalin jopa 44 euron sijaan 19 euroa. Niinpä ostin kahdet sukkahousut ja yhdet polvisukat.

Toiset sukkahousut ovat mustat Wolford Robinat:


Kuvasta ei näy neuloksen rakenne, mutta se näkyy hyvin omasta pohkeestani:


Robinaa ei löydy enää Wolfordin mallistosta, siitä johtunee myös huima alennus.

Ja toiset sukkahousut ovat harmaat (flint grey) Carlat.


Väri omista pohkeista. (Väri voi näyttää hassulta, mutta se on täydellinen asukokonaisuuteen, jossa on tiukka mustaa ja hopean värisiä yksityiskohtia)


Myös Carla -sukkisten halpa hinta johtui mallistosta poistumisesta.

Polvi sukat ovat väriltään Steel ja malliltaan Satin Opaque 20.


Katsotaan, jos piakkoin saisi kiiltävän teräksen värin tänne.

(Kuvat Wolfordshop.co.uk)

perjantaina, helmikuuta 19, 2010

München

Aikaisemmin olen vieraillut vain Münchenin lentokentällä tai Münchenin messukeskuksessa sekä hotellissa. Tällä kertaa olen rohkaistunut ja päässyt hotellista ulos itsenäisesti.

Siis oikeasti, olen ollut niin vellihousu, etten ole aikaisemmin uskaltanut lähteä minnekään. Ja mitä olen pelännyt, en yhtään osaa sanoa!

Eilen kävelin hotellilta Maximillianstrasselle ja tulin bussilla Rindermarktilta takaisin hotellille. Siinä välissä tuli käytyä aika monessa kaupassa ja jopa tehtyä hyviä hankintoja. Ja oli kivaa.

Sai raikasta ilmaa, kun käveli joen vartta. Tuli liikuttua, kun muuten on melkein ollut paikallaan. Pää tuulettui kaikista työjutuista. Ja säästin rahaa ostamalla huimasti edukkaammilla hinnoilla kuin Suomessa pyydetyillä. Ostin Wolfordeja, jotka oli alennuksessa,ja yhden käsilaukun, joka oli myöskin alennuksessa. Säästääkseni, ostin myös valmissalaatin, joka maksoi 2 euroa, kun ravintolassa se olisi maksanut ainakin kympin.

Kauppojen lisäksi ihailin upeita, vanhoja rakennuksia ja väen paljoutta. Myös atmosfääri oli miellyttävä ja joka paikassa tuntui hyvin turvalliselta. Aamulla taas kiittelin toimivaa joukkoliikennettä ja ystävällisiä ihmisiä. Matka hotellilta messukeskukseen nimittäin hoitui bussilla ja metrolla. ma

maanantaina, helmikuuta 15, 2010

sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010

Hyvää Ystävänpäivää! / Happy Valentine's Day!



Meidän Ystävänpäivämme alkoi pirteällä ja ravitsevalla brunssilla, joka sisälsi sexyn aamujuoman, D-vitamiinia, munakasta Parman kinkulla, Mustalla Emmentalilla sekä tomaateilla, luomuperunarieskaa, hedelmäsalaattia luomuappelsiineilla, luomuomenoilla ja mangolla, luomutyrnijogurttia, sokeritonta karpalomehua ja yerba matea.

Ihanaa päivää toivotan myös muille! :)

perjantaina, helmikuuta 12, 2010

Kaunis koti jälleen

Kukat kukkivat kotona. Pihalla on paljon lunta. Mikä olisikaan kauniimpaa.

Nämä odottivat minua eräältä työreissulta palatessani:


Orkideat kukoistavat:




Ja piha on lähes täynnä lunta:

Hyvännäköinen Italia

Olen käynyt alkuvuoden aikana kaksi kertaa Italiassa. Ensimmäisellä reissulla lensin Milanoon, josta ajoin Vicenzaan. Välillä kävin Zanén pikkukylässä asiakkaalla ja Nonantolassa sekä Caprissa vierailulla. Toisella reissulla lensin Venetsiaan ja ajoin siitä suoraan Zaneéen. Olen siis liikkunut lähinnä Pohjois-Italiassa ja erityisesti itäisessä Pohjois-Italiassa.

Ihmiset tuolla alueella ovat loistavia. Todella mukavia ja ystävällisiä. Zanésta alkavat alpit. Jotkut jopa käyvät töistä alppien turistikylistä.


Eniten ystävällisyyden lisäksi mieleen on jäänyt hyvännäköiset ihmiset ja myös hyvä ruoka. Vaikka kylä on pieni ja ihmiset ovat töissä tehtaassa, niin silti he pukeutuvat. On siistiä vaatetta ja naisilla usein hameita ja saappaita. Lounasravinstolassa näkee istuvia pukuja ja kiiltäviä kankaita ja rohkeaakin pukeutumista. Toki vaatteet ovat hyvännäköisiä, mutta niitä myös kannetaan ylpeydellä, ryhdillä ja ovathan kropatkin ihan mukiinmeneviä. Lihavia ihmisiä ei juuri näy, mutta eivät ihmiset ole mitään sairaalloisen laihojakaan. Suomalaiseen verrattuna suurin ero on jaloissa. Minä en ainakaan näillä hyppääjän reisillä lähde kokeilemaan yksiäkään housuja.

Tämä on minusta kummallista, koska ruokaa on oaljon ja se on niin hyvää. Saat oudoksuvia katseita naamallesi, jos et syö neljän ruokalajin annosta, vaan tyydyt vaikka pelkkään pääruokaan tai kahteen alkupalaan. Vielä pahemmalla silmällä sinua katsotaan, jos jätät jotain lautaselle. Ehkä italialaiset syövät vain kerran viikossa pysyäkseen siinä kunnossa missä ovat.

Italiaan menen vielä ainakin kerran tänä vuonna. Ja menenkin mielelläni. Minusta on kiva katsella silmänruokaa, siis ihmisiä hyvin puettuina. Lisäksi hyvä ruoka maistuu aina. :) Italian kielikin on mukavaa kuunneltavaa ja tuleehan sitä ostettua myös tuliaisia Suomeen niin itselle kuin lähipiirille.

Matkalla Italiaan voi myös ihailla kauniita maisemia:


Vaikka välillä pilvet ovatkin todella pelottavia:

Ruoka mielessä

Olen vuoden alusta yrittänyt muuttaa ruokavaliota. Kaikeksi onneksi se ei ole jäänyt yritykseksi, vaan ihan oikeaa muutosta on tapahtunut. Ruokavalion uudistusta avustaa Samin halu tarkkailla ruuan laatua.

Kotona siis syömme niin puhdasta ruokaa mahdollista. On paljon luomua ja käsittelemätöntä ruokaa. Yritämme välttää kaikkia E-koodeja ja muita korvikkeita, joita on esimerkiksi kevyttuotteissa. Emme myöskään syö juurikaan sokeria ja tyhjiä hiilareita.

Ja kun panostaa ruuan laatuun ja makuun, niin ei tule syötyäkään niin paljon. Tämä oppi on myös luettavissa Mireille Guilianon kirjasta "Ranskattaret eivät liho". Kirjassa ja omassa ruokavaliossa painotetaan myös nesteitä. Juonkin siksi paljon teetä ja vettä. Kolmas hyvin opettavainen ajatus kirjasta on tasapainon pitäminen. Jotta ruoka ei olisi ihan koko aikaa mielessä täytyy mukana kantaa välipaloja, hedelmiä, keittoja, puuroja tai vihanneksia. Kun ei ole koko ajan nälkä, niin ei ruokakaan ole päällimmäisenä ajatuksena. Ja jos lounaalla syö enemmän, niin illalla sitten vähemmän. Minä kyllä on syön mielummin päivällä vähemmän, ettei ala väsyttää ja illalla sitten hieman vähemmän, mutta herkutellen.

Ulkomailla kannan mukanani termospulloa, jossa on teetä, vihreää, valkoista tai rooibusta. Syön paljon salaatteja, lihaa ja antipasto-ruokia. Leipääkin vähän ja välillä myös pieniä annoksia pastaa.

Nauttiakin saa, mutta vasta sitten, kun on sisäistänyt täysin ruokavalion ja hallitsee himonsa. Olen nauttinut ihan pieniä annoksia todella tummaa (85%) suklaata pari kertaa. Kuinka nuo maistuvatkaan niin hyviltä, kun ei mässytä joka päivä, eikä kerralla liikaa.

Uusi ruokavalio tuntuu ja maistuu hyvältä. Vaikka kiloja ei tipu urakalla, niin suunta on oikea. Ja koska minulla ei ole kiirettä, niin voin hyvillä mielin jatkaa ruokavlaion sisäistämistä, kehon trimmaamista ja katsoa mitä tapahtuu. Tällainen nautinnollinen ruokavalio ei vaadi suurta itsekuria, eikä vie hermoja, eikä ole nälkä. Seuraavaksi kirjoitankin miltä uusi elämä on tuntunut pään sisällä. :)

tiistaina, helmikuuta 09, 2010

Maria Kallio

Olen koukussa. Olen koukussa Leena Lehtolaisen Maria Kallio -kirjoihin. En tiedä miksi löysin kirjat vasta nyt. Tai no, en ole kovinkaan yllättynyt, koska löysin ylipäätään kirjat vasta pari vuotta sitten.

On hauska lukea omasta asuinseudusta. Ja on mukava lukea ihmisestä, jonka elämä minulla olisi voinut olla. Halusinhan pienenä, tai vielä itse asiassa lukiossakin, poliisiksi.

Kirjat on kirjoitettu hyvin ja ne on nopeita lukea. Aloitin ensimmäisen Italiassa sunnuntaina 17.1., nyt on neljä takana ja lisää haen tänään. Aloitin keskeltä, sitten luin viimeisen. Kaksi ensimmäistä on nyt kahlattu läpi ja seuraavaksi etenen kolmanteen. Kiitos suomalaisen kirjastojärjestelmän ja erityisesti pääkaupunkiseudun Helmetin. Kaikki pääkaupunkiseudun kirjat ovat käden ulottuvilla.

maanantaina, helmikuuta 08, 2010

Jo on

Maistoin eilen tummaa suklaata, 85%. Ja voitteko kuvitella, tykkäsin. Imeskelin pienen pienen palan Venchin levystä, jonka toin Italiasta. Maku oli pehmeä ja aromikas. Ei ollenkaan inhottavaa tunnetta, joka jää kitalakeen. Ei ollenkaan liian makea. Oli todella miellyttävä! Ehkä tästä tulee minun herkkuni vähäksi aikaa, kun vahdin jokaista suupalaa. :)

maanantaina, helmikuuta 01, 2010

Odottamaton lahja

Minulla oli eilen synttärit. Vietin tuota päivää töissä Berliinissä World Money Fair -tapahtumassa. Tilaisuus on kolikkomessut, jonne kerääntyy lähinnä saksalaisia keräilijöitä ja diilereitä sekä myöskin kansainvälisiä rahapajoja ja heille palveluja tarjoavia yrityksiä. Näitä ovat mm. erilaiset pressit kolikoiden tekoon ja meidän hopeaa tummumiselta suojaava pinnoite.

Facebook on niin ihana, kun siellä kaikki onnittelevat. En varmasti ole saanut näin paljon onnitteluja kuin tällä kertaa. Tuntuu hyvältä. Myös viestejä ja puheluja tuli kivasti. Vastaajaankin oli luriteltu oikein laulu! :)

Varsinaisia lahjoja sain vasta illalla, kun saavuin kotiin, lukuunottamatta etukäteen saatua täudellistä bilemekkoa. Mutta sainpa yhden lahjan myös messuilla. Minulta nimittäin varastettiin lompakko. Onneksi käytän matkalompakkoa, jossa on vain rahat ja luottokortit sekä lentoyhtiöiden ja hotellin jäsenkortit. Löytyy sieltä myös vakuutuskortit ja tällä kertaa pankin verrkopalvelun avainkortti. Onneksi mitään ID-papereita ei viety.

Harmittaa kovasti, sillä olen taas reissussa ja kyllä korttien sulkemisesta ja uusimisesta on oma vaivansa. Onneksi kotona oli käteistä ja firma hoitaa omalla kortillaan auton sekä hotellin, mutta on se vähän hassua, kun ei ole mitään pahan tilanteen varalle.

En ollut ainut ryöstön kohteeksi messuilla joutunut. Rahaa oli viety myös niitä varsinaisesti myyneiltä ja esitelleiltä. Parhaimmillaan kai 15000€. Minun reilu 100€ ei tunnu missään tuon rinnalla.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...