keskiviikkona, maaliskuuta 31, 2010

Pelottaa

Tänään yritettiin voittaa pelkoa. Jo aikaisemmin kerroin pienestä pelosta moottorikelkkailua kohtaan, tänään oli aika kohdata pelot ja voittaa ne. Sami on kysellyt, että mikä siinä sitten pelottaa, enkä ole oikein osannut vastata, mutta tänään sen keksin. Sitähän minäkin pelkään, mitä nyt yleensä pelätään, kuolemaa, loukkaantumista, menetystä.

Ihan ensimmäinen kerta kelkalla oli 2005 jouluna. Silloin kaikki meni hyvin. Ilmeisesti olin niin hyvässä fyysisessä kunnossa ja reaktiot oli kohdallaan, että pikku kelkkailu ei tuntunut missään. Silloinhan vielä pelasin SM-liigassa. Seuraavilla kerroilla onkin sitten sattunut kaikenlaista. Olen ajanut päin pajukkoa Sami kyydissä, olen ajanut päin puuta ja tiåunut ojaan, olen ajanut mutkan suoraksi siten, että kelkkaa kaivettiin varmaan tunti lumipenkasta ja olen huutanut kurkku suorana, kun en uskaltanut ajaa kelkkaa alas jäistä rinnettä. Mitää vakavaa ei onneksi ole sattunut, ei edes pieniä loukkaantumisia.

Eniten moottorikelkkailussa, mökijällä ajossa ja miksei pyörällä ajossakin häiritsee, että kaikki liikkuminen maan pinnalla tapahtuu täysin teknisillä välineillä, niin jarruttaminen kuin pyörien tai telojen pyöriminen. Onhan näin autossakin, mutta siinä voi tuntea paremmin renkaisen pidon tiessä ja alusta on pitävämpi. Toiseksi häiritsee, että voin tippua kyydistä hallitsemattomasti. Autossahan näin ei voi käydä. Ja kolmanneksi, että väline kaatuu ja minä jään alle. Auto ei myöskään kaadu.

Tänään alku sujui moitteettomasti. Väylä olikin tasaista, eikä pahemmin mutkia löytynyt. Vauhti nousi helposti korkealle, mutta kelkka oli silti hallussa. Aloin pysyä hyvin Samin näköetäisyydellä ja ajoi tuntui kivalta. Meidät oikein puhallutettiinkin ja ajokortit tarkastettiin, kaikki oli kunnossa. Loppumatka olikin sitten erilaista ajoa: metsää, kapeaa ränniä, pehmeää lunta. Ja sitten lennettiin. Tällä kertaa ylämäessä, missä oli todella kapea ura. Kelkka vaan pomppasi ulos uralta ja minä putosin kelkan päältä. Oikea jalka jäi kuitenkin jumiin ja jalkapöytä on nyt melko herkkänä. Jo aikaisemmin kelkka lähti iha aukealla yhtäkkiä viemään väärään suuntaan, mutta onneksi siellä oli tilaa kääntyä. Loppumatka tultiinkin sitten hissukseen.

Minulla olisikin pari ehdotusta naisten kelkkaan, joita tuskin koskaan tullaan valmistamaan... Suksissa paremmat ohjurit, että koko kelkka kääntyy, kun sitä käännetään. Kevyempi ohjaus, ettei tarvitse käyttää joka mutkassa kaikkia voimia. Kaasu lähemmäksi kädensijaa, ettei tarvitse käyttää koko kättä pelkkään kaasuun ja pelkästään toisella kädellä ohjata. Kapeampi ohjaustanko. Ohuemmat kahvat, että käsi menee paremmin ympärille. Jarru lähemmäksi kahvaa, ettei tarvitse käyttää kuin yhtä sormea. Tasapainoisempi perä, ettei tarvitse seisoa koko painolla toisella puolella kaltevalla alustalla. Tasainen kaasu. Pehmeä penkki.

Tänään kelkassa oli hyvää penkki ja jalkojen etäisyys tangosta, oli helppo seistä. Ohjauksessa oli paljon tyhjää ennen kuin se varsinaisesti alkoi kääntää. Kaasussa oli paljon tyhjää ennen kuin se alkoi kiihtyä ja kun se kiihtyi, oli voima melko suuri. Sukset olivat todella huonot, edes Sami ei saanut kelkkaa kääntymään isolla alueella, vaikka omasta sai.



Huomatkaa minun pupunkorvat. Viime kesänä DH:ssa dyykatessani kypärän lippa meni rikki. Se laitettiin kiinni nippusiteillä, mutta nippusiteet eivät näissä tuulissa ja nopeuksissa pitäneet. Niinpä lippa halkesi ja osat oli laitettava ajankohtaisiksi pääsiäiskorviksi. =:)

tiistaina, maaliskuuta 30, 2010

Lumisade



Ruotsalainen sääennustus on niin ikään kummalista. Lähes joka päivä keli on ollut erilainen kuin ennuste. Tänään vielä ovesta ulos lähtiessä ennuste oli aurinkoinen. Mutta mitä vielä, koko päivän satoi täydellisiä lumikiteitä, kuten yllä. Minä nautiskelin noist akiteitä kahteen otteeseen oikein kunnolla. Ekan kerran aamun kurssin jälkeen ja toisen kerran iltapäivälaskusession jälkeen. Ei vaan jalat enää tahtoneet liikkua, joten oli vain pakko olla. Ja mikäs siinä istuessa ja ihastellessa kauniita lumikiteitä. :)

maanantaina, maaliskuuta 29, 2010

Suklaata

Tänään oli Nora-päivä. :)
12 tunnin yöunet ja aamulla rauhallinen herätys kirjaa lukien. Aamiaiseksi lohimunakasta ja riisipuuroa, sitten selän hieronta. Snoukkavarusteet päälle ja Duvediin, mutta mutta miksikäs ei pääse portista läpi? Molemmat insinöörit olivat lakseneet, että viime sunnuntaina ostettu 8 päivän lippu on voimassa tähän maanantaihin asti, mutta kun otti oikein sormet käyttöön, niin eilenhän se loppui. :)

Nora-päivä jatkui vierailulla Skistar-shopissa, jossa ei kuitenkaan vieläkään löytynyt sitä kauan haettua Åre-collegetakkia. Siitä suoraan Åre Chokladfabrikille maistelemaan, haistelemaan ja ostoksille. Itselle ei mukaan tarttunut kuin kaakao. 56% suklaa sekoitettuna täysmaitoon on todella herkullista!! Muut ostokset olivatkin sitten tuliaisia.

Päivän mittaan tuli buukattua loppuviikon ohjelma, mikä myös mielyttää erityisesti minua. On helppo elää, kun on aikatualu suunniteltu, eikä tarvitse joka kerta erikseen miettiä mitä nyt. Iltapäivällä hiihtolenkki ja loppuilta netissä surffailua, ruokaa ja kirjan lukemista, Dan Brownin Kadonnut Symboli. Kyllä loma on ihanaa...

Loppuun vielä kuva hiihtoretkeltä, missä harjoittelin telemarkia. Akihan kertoi, että ihastui telemarkiin kokeillessaan ja että se oli helppoa, kun oli joskus murtsikoilla harjoitellut. Ja minä tietenkin näin unta, että vedin murtsikoilla telemarkia ja kaikki meni hyvin. Käytännössä se ei kuitenkaan mennyt ihan niin. Kuvassa minun tänä talvena hankittu Salomon-hiihtoasu. Takki löytyi Rukalta ja housut Italiasta. Todella hyvä päällä ja lämmin. Monotkin on Salomonin, eli aikamoinen mainoshahmo. ;)

sunnuntaina, maaliskuuta 28, 2010

Alppilajit

Nyt tiedän miksi Anja Pärssonilla on niin jumalattomat reidet. Olisi minullakin, jos yhtään enemmän harrastaisin laskettelua. Minun reidet kiljuu tuskissaan jo ensimmäisen laskun puolivälissä, kun lasketaan rinnettä vähänkään carving-tyyliin, erityisesti ulkoreidet. Tuntuu, että reidet ovat kasvaneetkin jo hurjasti viikon aikana, kun joka päivä ollaan oltu mäessä. :)



Kun ostin uudet sukset, olen saanut vaihtaa laskutyylin vanhanaikaiseen takapuolenheilutteluun. Tänään se lähtisujumaan oikein mallikkaasti, mutta nyt tuntuu polvissa. En ymmärrä yhtään miten freestyly-laskijat pystyvät pomppimaan kummulta toiselle ja vielä hyppäämään isosti pari kertaa siinä välissä. Kovaa hommaa, varsinkin kun mäet ovat yleensä niitä jyrkimpiä ja vauhti siten todella hurja.

Tänään tutustuttiin taas pariin alppilajiin paikan päällä, nimittäin ski- ja boardercrossiin. Åressa oli koko viikonlopun ruotsinmestaruuskisoja. Me näimme valitettavasti vain aika-ajoja, mutta hurjalta sekin näytti ja mitä sitten, kun radalla on neljä? Eilen tv:ssä näytettiin, kuinka lautailijat tönivät toisiaan radalta hypyn aikana. Hypyt eivät täällä Åren radallakaan ole ihan pieniä.

Itse pääsin tänään sisään puuterilaskun syvimpään riemuun. Paikoin oli todella paljon pehmeää lunta ja tuntui kuin olisi vain lentänyt pehmeän lumen päällä. Täydellistä freeridea, siis vapaalaskua. :D

Aikaisemmin on näytetty Åresta lähinnä toiseen suuntaan, länteen, mutta tänään tutustuimme myös itäpuolen rinteisiin. Olipa fiksu veto alkuun lähteä tuntemattomalle reitille juuri sankassa sumussa. No, aikamoista vapaalaskua sekin, kun ei yhtään tiennyt mitä eteen tulee. Onneksi oli uusi asu päällä, eikä valkoinen. En nimittäin olisi erottunut sumussa ollenkaan.

lauantaina, maaliskuuta 27, 2010

Ruokaa ja retroa

Täällä Ruotsissa on pystynyt hyvin jatkamaan luomulinjaa. Sekä ICAssa että Coopissa on paljon omia luomutuotteita ja myöskin valtakunnallisia. Krav-merkki löytyy niin yrteistä, näkkileivästä, mehusta, juustosta, lihasta kuin jugurtista. Jopa turkkilaista pappa-jugurttia saa luomuna.

Meidän kahden lieden, leivänpaahtimen ja kahvinkeittimen keittiössä ei erityisiä gourmet-ruokia loihdita, mutta nälässä ei silti olla oltu. Ja vaikka ei mitään sen kummenpaa diettiä olla ylläpidetty, niin ollaan silti oltu lähinnä keittolinjalla. Valmiskeittoja ollaan höystetty proteeinilisillä ja kruunattu yrteillä. Purkkigulassi ei sen sijaan tarvitse kuin hieman pappa-jugurttia höysteeksi.

Aamuisin ollaan nautittu valmisriisipuuroa, jota löytyy myös luomuna. Puuro myydään samanlaisissa muovipötköissä kuin koiranruoka ja vihannessoseet. Mutta on ihan loistavaa, kun vähän höystää maidolla. Myös munakas ja mysli jugurtilla on loistava aamiainen. Niin ja onhan meillä tietysti mukana myös aamujuoma-ainekset: protiinijauhe, leseitä, öljyjä, macaa ja loput löytyvät kaupasta, kuten marjat, kauramaito, sitruunamehu ja mausteet. Aamiaiset ovat olleet sen verran tuhteja, että kovemmankaan kulutuksen kyydissä ei tule ihan heti nälkä.

Ruotsissa panttereita myydään nimellä Salta Katten. Bilareistakin on tullut salta-versio. Myös tanskalainen Anthony Bergin tumma salmiakkisuklaa on ihanaa. Suolaisista nameista jonain päivänä testataan Öölannin herkku täytetyt perunapallot.

Tänään meinasin tehdä laivaöverit buffetissa. En vaan tiedä mikä vaivaa, kun on kaikkea tarjolla, niin ei osaa hillitä. Onneski jätin kuitenkin viimeisen kanapihvin syömättä, koska muuten olisi käynyt taas huonosti.

Aamuisin olemme katselleet TVÅREa. Sieltä tulee sää- ja rinnetiedot, sekä vinkkejä päivän aktiviteeteiksi. Iltaisin TVÅRE tarjoaa fiiliksiä Freeride kiertueelta, näytteitä alamäkiajosta, esittelee ruotsalaislaskijoita ja ajajia, esittelee Åre ja kirsikaksi kakun päälle näyttää meidän suosikiksi nousseen Retro Rocks-ohjelman muodossa laskua ja temppuja 1980- ja 1990-luvuilta. :)

Mikä Retro Rocksissa on ollut hassua, niin silloin ei kukaan käyttänyt pipoa, saati sitten kypärää. Aina vain panta tai ei mitään päässä kovimmassakin myrskyssä ja tuiskeessa. Laskulasit taisivat tulla käyttöön myöskin vähän myöhemmin, sillä laskijat painavat melkoisissa Ray-Baneissa tuulemaan. Laskijat eivät myöskään ole mitään ihan nuoria, nelikymppisiä lähes kaikki. Nykypäivän laskijathan ovat parikymmpisiä tai maksimissaan kolmivitosia. Temput ovat kyllä hienoja ja välineet haastavia. Laskutekniikka on todella raskas, joten ainakin kaverit ovat olleet kunnossa. Suurimmalla osalla laskijoista on haalari, keltaisena tai punaisena. Todella hauskaa katseltavaa!

Koska tästä lauantaipäivästä ei pahemmin ole muuten kerrottavaa, kun keli oli surkea, lunta tuli vaakatasossa, eikä hissit olleet auki kuin alaosassa (en edes käynyt mäessä), niin kerrotaan viikon aikana nähdyistä unista. Päällimmäisenä mielessä on viime yön uni, jossa soitin jo edesmenneille isovanhemmilleni. Mummi vastasi puhelimeen ja kertoi, että Vaarin nettisivut avataan 1.5. Tuli kuulemma mieleen tehdä sellaiset, kun kalenterissa luki muistuksena "Elämys". Viime yönä oli unissa myös mammutteja, joita oli Suomessa, mutta vähenemässä päin. Minä olin kovin huolissani, että eihän niin hienot eläimet vaan katoaisin Suomesta. Olen ollut iltaisin todellä väsynyt, mutta lukenut silti vähän kirjoja. Aamuisin olen herännyt n. 8h unien jälkeen ennen kellonsoittoa. En ole ollut väsynyt, mutta hieman kireä kyllä aamuisin. Ehkä pitäisi nukkua enemmän tällaisen ahkeroinnin ja ulkonaolon päälle, mutta minkäs teet, kun unta ei vaan riitä. Ensi yönäkin tunti varastetaan kesäaikaan...

Kirjoista läpi on luettu Hanne Vibeke Holstin Tosielämää ja Leena Lehtolaisen Tappava Säde. Tappava Säde on Lehtolaisen toista dekkarisarjaa, jossa esiintyvät myös Maria Kallioista tutut Maria Kallio, Pekka Koivu, Anu Wang ja muita hahmoja. Todella viihdyttävää luettavaa, pakko laittaa seuraava kirja varaukseen kirjastosta.

perjantaina, maaliskuuta 26, 2010

Kuulumisia

Taas yksi laskupäivä takana ja vielä hyvin aurinkoinen ja lämmin sellainen. Ihan ei aamusta päästy kukonlaulun aikaan liikkeelle, mutta kunnon päivä ehdittiin tehdä mäessä, after skissä ja kaupoissa. Illan päätteeksi vielä gulassit ja letut naamaan, niin avot!

Rinteet olivat melko raskaassa lumessa, koska lämpötila oli huipullakin nollassa, mutta hauskaa oli. Tuli otettua kuvia ja aurinkoakin, kun päivystin testikopilla, jonne Samin sukset piti palauttaa, mutta myöhästyimme 15 min eikä ketään näkynyt missään. Niinpä passitin Samin testaamaan minun uusia suksiani ja otin itse rennosti. Ihanaa. Tuona aikana sumu tai pilvet teki nousuaan kohti huippua. Tässä kuvassa ne lymyävät vielä keksitason alapuolella, mutta ovat pian ihan kohdalla.


Kuvassa näkyy myös meidän yhteinen Peakin asu, josta mainitsin viime postauksessa. Itselläni oli päällä vanha kuoriasu, joka toimi erittäin loistavasti päivän kelissä.

Uusi hankinta on myös laskureppu. Kuvan version ostin Italiasta helmikuun lopussa. Se on The North Facen Chugach, 14 litraa, laudan ja sukset voi kiinnittää siihen ja siine juomareppuominaisuus suojatulla imuletkulla. Täältä ostimme jo sunnuntaina isomman version, Off Chute. Ihan samanlainen, mutta 22 litrainen, eli siinä on yksi isompi tasku. Tuo toinen tuli Sourcen laskurepun tilalle, koska TNF:n repuissa on parempi lauta-/suksikiinnitys, parempi selkä ja ne ovat kapeampia, eli eivät tipu minunkaan selästä.



Välillä piti valitettavasti tehdä myös vähän töitä... Tulipa siinä samalla napattua välipalaa (hanskassa).


Päivän päätteeksi tulin elämäni ensimmäisen kerran rinteestä alas hissillä. Osaksi siksi, etten pystynyt enää rinnettä laskemaan, mutta pääasiassa siksi, että kannossa oli kahdet sukset. Samin testissä olleet, joita emme päässeet palauttamaan ja carverit. Sami laski Rossignoleilla alas. Kaksien suksien kantaminen ei ollutkaan ihan pikkujuttu. Kirosin jo viiden metrin kantamisen jälkeen mitä olin luvannut tehdä.

Kantaminen ei kuitenkaan enää harmittanut, kun pääsin osallistumaan ihka oikeaan after ski-partyyn. Byggetin Marmelad-bändi oli aivan loistava. Olisi pitänyt olla sykemittari, sillä hypittyä ja tanssittua tuli todella paljon. Ruotsalaisessa rivitanssissa tuli lonkat kipeiksi ja pohkeissa tuntui hyppiminen. Koko baari lauloi bändin mukana ja osallistujia oli vauvasta vaariin. Ainakin erilaista kuin suomalaisessa after skissä, sillä vaikka alkoholia olikin nautittu, niin se lähinnä innosti ihmisiä nautiskelemaan, tanssimaan ja laulamaan. Ei riehumaan, tönimään, tappelemaan tai mitään muutakaan epäystävällistä.

torstaina, maaliskuuta 25, 2010

Pariskuntaostoksilla

Ei siis ostettu pariskuntaa, vaan tuli tehtyä ostoksia pariskuntana. Niin me-meiningillä, ettei mitään jakoa. Aamulla Sami kyllä tekemässä omat ostoksensa Peakin alessa, mutta päivällä minäkin hyppäsin mukaan. Ja loppujen lopuksi tuli ostettua yhteinen asu. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin olemme sen verran samankokoisia kokonaisuudessaan, että meille sopii sama laskuasu. Asu on Peak Performancen Women's Heli Alpine kokoasu, takki ja housut, harmaana. Toivottavasti kuvia tulossa jo pian, ehkä huomenna.

Asu on kuoriasu, mutta siinä on lämmityksiä kriittisissä kohdissa. Minulle se tulee käyttöön vain erittäin lämpimissä olosuhtiessa ja kesällä. Kuumakalle-Sami voi käyttää sitä myös talvella. Vaihtoehtoina olisi ollut pinkki ja valkoinen, mutta harmaa oli minusta paras. Se ei ihan heti likaannu, eikä se ole turhan räikeä.

Eikä yhteiset ostokset loppuneet tähän. Ostimme nimittäin sukset, siis laskettelusukset, Rossignol S3. Twintip-sukset, joissa todella voimakas nosto sekä kärjessä että hännässä, siis iso rocker. Pituus 169 cm, joka on minulle helppo laskea niin rinteessä kuin offarilla. Sami voi käyttää suksia temppuillessa, offarilla ja miksei rinteessäkin. Hän kyllä tykkää enemmän carvereista rinnelaskussa. Nyt meiltä tulevat myyntiin toiset carverit, vielä ei olla päätetty kummat, miesten vai naisten Atomicit.


Sukset ostettiin Mountain Recycle -nimisestä kaupasta. Se on kauppa, jonne kuka tahansa voi tuoda tavaroita myyntiin. Tarjolla on todella paljon ihan uutta kamaa, mutta todella edulliseen hintaan. Tuollainen pitäisi olla Suomessakin. Nyt ostetut sukset olivat alle puoleen hintaan, vaikka olivat täysin uuden veroiset ja vielä vuokrasiteellä, eli sopii mihin tahansa monoon. Todennäköisesti viemme sinne muutamia tuotteita myyntiin, esim. lautarepun, Milletin kuoritakin, kaksi Dainesen selkäpanssaria, laskettelusukset. Jos kiinnostus heräsi, niin ole yhteydessä. ;)

Sveitsin jutusta unohtui myös, että ostin sillä reissulla kameran. Meillähän oli aikoinaan Canonin G7, mutta se oli liian iso taskuun. Sitten meillä on Canonin 1D, mutta sitä ei kanneta millään laskureissulla. Niinpä ostin Canonin PowerShot 210 is:n. Se on pieni, sillä saa hyviä kuvia kaukaakin ja videon laatu on loistava.

Lomalta saa kivoja muistoja kuvin ja uutta kameraa onkin käytetty ahkerasti. Tässä tämän päivän lounassetit, Taco-salaatti ja Chili Burger.

keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2010

Lomafiiliksiä

Tänään ei paistanut aurinko, iltapäivällä alkoi sataa lunta. Tietää hyvää tuleville offarisessioille. Kävimme selvittämässä jääkiipeilymahdollisuuksia ja opastettuja offariretkiä, perästä kuuluu sanoivat, vielä ei saatu mitään varattua. Moottorikelkkailu olisi myös yksi aktiviteetti. Minä en siitä ole niin kiinnostunut, sillä edellinen kelkkailu koitui kalliiksi ja meinasi käydä huonosti. Saariselällä ajoin huonosti informoidussa ojanylityskohdassa päin puuta ja putosin ojaan, oli lähellä ettei kelkka tullut päälle. Kelkasta hajosi etupuskuri, joka oli tyyliin kelkan kallein yksittäinen osa.

Minulle ollaan hankkimassa uusia suksia. Minullahan on pari vuotta vanhat kilpapujottelusukset , mutta koska en ole oppinut oikein carvaamaan ja sukset kulkevat vähän turhan lujaa, on hankinnassa sukset, jotka sopisivat sekä rinteeseen että offarille. Testissä on ollut tämän näköisiä. Ja lisää juttua Treeniblogissa.

Toisissa paikoissa testaus on ilmaista, joten välttämättä niitä uusia suksia ei tältä reissulta tulekaan mukaan. Mutta on täällä sen verran hyviä tarjouksia ja urheilutavaroiden kirppis, että hinnat ovat melko kohtuullisia. Hinnoista puheen ollen paikallinen sporttimerkki, Peak Performance, pitää huomenna alepäivän, joten pitää sielläkin käydä "urheilemassa". :) Kari Traata täällä myy White Planet. Siellä on tullut vierailtua sen verran monta kertaa, että myyjäkin tunnistaa. Eikä tyhjin käsin ole tarvinnut ulos kaupasta lähteä...

Kaiken asioiden hoidon lisäksi on sitä tullut käytyä mäessäkin. Mun varusteet ovat aika maastoon sopivat. Lautailukuvassa ei meinaa erottaa koko naista.


tiistaina, maaliskuuta 23, 2010

Muisti palailee

Ainakin yksi asia, mikä Sveitsin reissusta piti mainita oli vieraat kielet. Minullehan suomi ja englanti ovat työkieliä, lisäksi puhun ja varsinkin ymmärrän ruotsia ja saksaa. Nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja puhua aina kuin mahdollista kahta viimeksi mainittua. Liian usein vaihtaa englanniksi.

Sveitsin reissulla menin Arlandan kautta ja tulin Köpiksen kautta. Kaikki muut kuin työasiat pyrin hoitamaan saksaksi tai ruotsiksi. Ja hyvin meni. Nyt ruotsi saa sparrausta kahden viikon osalta myös täällä Åressa. Ja ihan mukavasti menee´, kun itsepintaisesti yrittää. Joskus kyllä vastaukset tulevat englanniksi, mutta kun jatkaa ruotsiksi, niin kyllä ne kielen vaihtavat takaisin ruotsiksi. :)

maanantaina, maaliskuuta 22, 2010

Åreen ja Åressa

Nyt ollaan lomalla Åressa. Perjantaina lähdettiin Siljalla tulemaan Helsingistä. Ruotsin laiva oli taas kokemus sinänsä. Ensinnäkin en odottanut niin paljon tuttuja, jopa kummityttö oli risteilyllä. Toiseksi en odottanut niin paljon venäläisiä. Heitä oli niin tarjolla miehille, esiintymässä kuin matkustamassa, paljon. Kolmanneksi buffet tuotti taas positiivisen yllätyksen. Sieltä löytyi vaikka mitä herkkuja, oli italialaista, oli blinejä ja mätiä, oli meksikolaista, kaikki aivan loistavia. Jälkiruoka ie ollut ihmeellistä, mutta onneksi oli ähky jo ennen sitä. Tuli nimittäin sytötyä sen verran, että piti käydä päällimmäiset oksentamassa...

Laivalta mukaan tuli myös Barbapörrö. Minun tulevaisuuden matkakaveri, kun olen yksin matkassa. Toimii tyynynä ja kainaloon otettavana. :)

Matkalla Åreen poikkesimme Avestassa Haglöfsin tehtaanmyymälässä Dalahäst-nimisessä ostoskeskuksessa. Sileät löytyi myös mielettömän hyvä ravintola. Ihan selkeästi paikanpäällä tehtyä ruokaa. Hirvipullat ja mozzarellakuorrutettu kana olivat todella maukkaita.

Åressa meitä odotti pikkuinen asumus, kun tällä kertaa olemme kaksin ja varasimme matkan vasta niin myöhään. Studioon mahtuu kyllä hyvin kaksi ja kahden tavarat, mutta kaksiosaisessa kämpässä olisi kiva olla valo molemissa tiloissa, mikroaaltouuni olisi näppärä, kun ei ole uunia ja leipäveitsi helpottaisi asiaa. Onneksi päivät rinteessä ovat olleet loistavia. Niistä voi lukea Treenipäiväkirjasta. Tällaisiaa maisemissa porojen seurana on tullut nautiskeltua. Viimeisessä tehtyjä jälkiä ja tuleva suunta, aikas jyrkkää on välillä...



Basel ja Sveitsi



Piti olla paljon asiaa Baselista ja Sveitsistä, mutta parin päivän aikana on tainnut unohtua lähes kaikki. Mutta ylipäätään, tykkään Sveitsistä tosi paljon. Ehkä sinne voisi jopa muuttaa jossain vaiheessa. Siellä on turvallista ja siistiä, ihmiset ovat huomaavaisia ja ennen kaikkea harrastusmahdollisuudet ovet ihan lähellä.

Kävin piipahtamassa Baselissa, vaikka majapaikka oli Zürichissä. Baselissa oli kevät, kuvakin on sieltä. Tuli vilaistua kevään koru- ja kellomuoti. Aika hienolta näyttää. :)

torstaina, maaliskuuta 18, 2010

Musta pantteri on saapunut


Vihdoin löysimme kylpyhuoneeseemme viimeisen puuttuvan lenkin eli mustan pesukoneen! Kyseessä on LG F1402FDS6 -höyrypesukone, joka vieläpä pitäisi olla A++ -luokkaa eli supervirtapihi ja ekologinen. :)

Vanha työjuhta jäi työttömäksi eli tarjolla olisi edestä täytettävä valkea ja kaikinpuolin toimiva laatukone uuteen kotiin.

tiistaina, maaliskuuta 16, 2010

Kevät

Lähden huomenna reissuun, piipahdan Helsingissä perjantaina ja jatkan matkaa pääsiäiseen asti. Saa nähdä miten säät etenevät ja lumet sulavat sillä aikaa. Viime viikollahan oli nättiä kevättä ilmassa, kun lumet sulivat auringon voimasta. Tällä viikolla paistaa taas, mutta on aikalailla pakkasta.

Olisikohan ollut kevät 2005, kun oli todella mahtava auringonpaiste ja lumet sulivat sen voimasta. Näin oli ainakin Tampereella. Vesisateen aiheuttama sulaminen on todella likaista, inhottavaa ja märkää. Ja eikös tuota vettä tule noista isoista kinoksista muutenkin jo ihan tarpeeksi.

Minun toiveena olisi, että pääsisin vielä hiihtämään, kun palaan. Näin siksi, että alkutalvi meni matkustellessa, enkä päässyt nauttimaan lumesta. Katsotaan miten käy ja mitä paljastuu maasta matkojeni aikana.

maanantaina, maaliskuuta 15, 2010

Halua, tahtoa, asennetta

Eilen tuli tsekattua Korson Vedon miesten 1-sarjajoukkueen välieräottelu. Voitosta pääse 1-sarjan finaaliin ja siitä SM-liigakarsintoihin. Porkkanaa oli siis kerrakseen tuossa ottelussa, mutta silti kentältä löytyi lähinnä lampaita.

Kokeneille kavereille, kuten Kaipelle, Akolle, Petskulle ja Tommolalle pisteet yrittämisestä, tsemppaamisesta ja loppuunastipelaamisesta. Nuorille miinukset löysyydestä, apaattisuudesta, hitaudesta ja haluttomuudesta. Missään vaiheessa ei näkynyt tuuletuksia, huutoja, raivoa, siis asennetta. Eihän peliä voiteta, jos asenne ei ole kohdallaan. Vierasjoukkueella oli astetta paremmin, mutta silti aika kesyä noinkin merkityksellisessä matsissa.

Ok, kotijoukkue saa hieman anteeksi loukkaantumisien ja sairastelujen heikentämää tilannetta, mutta juuri silloinhan sitä pitäisi löytyä astetta enemmän räväkkyyttä, näytönhalua ja voitontahtoa korvaajilta. Ainakin näin minä ajattelen tai ajattelin omina aktiivisina pelivuosina. En olisi antanut itselleni ikinä anteeksi yrittämättömyydestä hävittyä palloa. En olisi sallinut yhtään heikkoa asennetta tai motivaation puutetta. Siksihän minä pelasin: voittamisen, näytönhalun ja menestymisen takia. Miksi nykyajan nuoret sitten pelaavat, kun kaikki näyttää melko vastenmieliseltä?

Jos tuossa on Suomen tulevaisuus, niin pahalta näyttää. Onko kaikki tullut liian helposti vai mikä syynä moiseen tavoitteellisuuden puutteeseen?

sunnuntaina, maaliskuuta 14, 2010

Auto

Meidän taloudessa on Toyota Avensis, farkku, jota minä käytän pääosin. Nyt on tekevälle sattunut tapaturma, sillä puskuri on irronnut oikealta puolelta. Olen ilmeisesti ajanut jonkun jään päälle, joka on nostanut puskurin pois paikoiltaan ja hajottanut kiinnikkeet. Puskurin sai kyllä kiinni, mutta suositellaan uuden puskurin hankkimista.

Siis uusi puskuri maksaa 1200 Euroa. Kiinnikkeet ja vastakappaleet on valettu yhteen puskurin kanssa, eikä vain niitä sen takia voi vaihtaa. Pitää vaihtaa koko saamarin puskuri. Aika kallista yksistä kiinnikkeistä. Ainakin verrattuna auton hintaan.

Tässä tilanteessa olisi varmaankin parempi vaihtaa koko auto. Ja sen takia minä mietinkin, että mikä olisi unelma-auto minulle. Se voisi olla citymaasturi, ettei ihan pienet jääpallerot haittaa ja pääsee haastavammissakin paikoissa. Neliveto, ettei jää jumiin. Automaatti, vakionopeudensäädin, turbo, ilmastointi, valkoinen tai tumma lila, sisäänkääntyvät peilit autoa sammuttaessa, peräkoukku, peruutustutka ainakin näin alkuun mainitakseni. Vielä ei ole tullut tuota autoa kohtuullisella hinnalla vastaan...

Vielä palatakseni aiheeseen "Nora liikenteessä". Sen verran on ajettuja kilometrejä alla, että on suorastaan ihme, ettei enempää ole sattunut. Kerran ajoin epähuomiossa yhden auton perään tyyliin 5km/h nopeudella. Onneksi sillä oli sopivasti peräkoukku minun rekkarin kohdalla, niin mitään harmia ei tullut. Siinä ne minun liikenneonnettomuuteni sitten ovatkin. Ehkä olen hyvä kuski, ehkä minulla on käynyt tuuri...

lauantaina, maaliskuuta 13, 2010

Fanit

Tämä aihe on aika loppuunkulutettu ja tästä on ollut aikaisemminkin kirjoituksia tässä foorumissa. Mutta silti uhmaan toiston tylsyyttä ja kirjoitan taas urheilufaneista.

Eilen keskustelin asiasta erään yleisurheilijan kanssa. Hänen kanssaan ihmeteltiin samoja piirteitä suomalaisessa urheilufanikulttuurisa. Viimeisin kosketus minulla on asiaa torstailta, kun olin katsomassa Jokerit-TPS.

Ensimmäinen ihmetyksen asia on, että miten joku voi olla niin kiinnostunut toisen urheilusuorituksesta, että käy katsomassa joka kertaa kuin se kyseinen urheilija tai urheilujoukkue on estradilla? Itse en tätä ymmärrä, eikä ymmärtänyt yu-kaverinikaan. Kyllä ne omat suoritukset on aina olleet tärkeämpiä kuin kenenkään muun.

Toinen asia on, että miksi suomalaiset ymmärtävät kannustuksen toisten solvaamisena. Eipä paljon positiivisia kommentteja irronnut niistäkään katsojista, jotka suunsa aukasivat muiden kuultavaksi torstaina pelissä. "Turku on Suomen perse!", "Tuomari on nuija!" ja muita yhtä kannustavia kommentteja kuuli tuon tuosta. Kyllähän Jokeri-fanitkin jotain lauloivat, mutta mitään selvää en saanut, niin hiljaista ja hankalasti sovitettua laulantaa, että ei ainakaan minun aivoni pystyneet ymmärtämään. Yhden innokkaan TPS-fanin huudot kyllä kuulin. Miehellä oli sen verran kuuluva ääni ja selkeä artikulaatio, että T-P-S kuului kauemmaksikin.

Kolmas ihmetyksen asia on pikkutyttöjen kiljuminen. Minä en nimittäin ole koskaan osannut kiljua tai sitten en vaan ole kiljunut. Mitä tuo kiljuminen tarkoittaa ja mitä sillä haetaan?

Itse tiedän kyllä, että hallissa, jossa on enemmän ääntä on kiva pelata. Rummut, torvet ja tasainen selkeä kannustus on parasta. Ei yksittäiset vastustajan solvaukset ainakaan minun peliä parantaneet. Eikä sillä ole väliä onko tuo kannustus omille vai vieraille, sillä ääni on tärkeintä!

perjantaina, maaliskuuta 12, 2010

Hämmentävää

Tässä taannoin kävelimme samin kanssa Fredrikinkadun ja Kalevankadun risteyksen tienoilla. (Onko se nyt sitten Kamppia?) Katselimme ympärillemme etsien erästä kauppaa ja samalla ihailimme lumenpudottajia katoilla ja vanhoja taloja. Näytimme kai sen verran turisteilta, että vanhemppi herrasmies tuli kysymään: "Can I help you? Voinko auttaa?".

Olimme niin häämentyneitä, ettemme aluksi edes osanneet vastata mitään. Tuollaista auttamisalttiutta ei nimittäin kovin usein kohtaa. Kiittelimme herrasmiestä ja kerroimme ihailevamme maisemia, jatkoimme matkaa ja päivää hymyssä suin.

keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2010

Mullakin on nyt


Vaaleanpunaiset Reinot Sain synttärilahjaksi ja sen jälkeen olen pitänyt joka päivä jalassa kotona ollessa. Aivan ihanat! :)

tiistaina, maaliskuuta 09, 2010

Kotimaista luonnonkosmetiikkaa

Vuosi sitten ostettiin GoExpo-messuilta Lily Alexandran -tuotepaketti. Silloin halusimme kokeilla uutta, kotimaista kosmetiikkavalmistajaa. Tuotteet tuntuivat ihan hyviltä, mutta haju ei miellyttänyt. Emme silloin tienneet, että tuotteethan ovat täysin luonnontuotteita ilman lisäaineita, niissä ei ole myöskään mineraaliöljyjä, parabeeniä, eikä muita haitallisia aineita.

Tänä vuonna törmasimme messuilla samaan standiin. Yhden tuotteen (seerumi) hinnalla sai neljä, hyvä kauppa. Lisäksi tutustuimme paremmin koko tuoteperheeseen, joka on vuoden aikana kasvanut kuorinta-aineella, kasvonaamiolla ja kasvovedellä. Aikaisemmin oli tarjolla kasvovoide, seerumi, puhdistusaine ja silmänympärysvoide. Tänä vuonna tulossa on myös kokovartalotuotteita.

Valitettavasti tuotteita saa vielä melko harvoista paikoista, mutta syksyllä ne tulevat myyntiin myös Sokoksiin.

Hyvä Suomi!

Kovat jätkät



Nyt on ollut paljon keskustelua lumien pudottamisesta katoilta. Osa puolesta, osa vastaan ja onnettomuuksiakin on tapahtunut. Asiasta oli pieni maininta myös Hesarissa viime sunnuntaina, siinä todettiin lumien pudottamisen olevan turvallisempaa, koska kaksi on kuollut tippuessaan katolta, mutta kolme on kuollut lumien alle, kun niitä ei ole tiputettu.

Tätä keskustelua on käyty myös meidän taloyhtiössä. Ja kun hallitus päätti, aivan oikein minun mielestäni, tilata lumien pudottajat turvallisuuden ja kattojen ehjänä pysymisen turvaamiseksi, niin ei siinä kenekään pitäisi valittaa. Mutta silti löytyy joku, joka ei halua että katolle mennään, kun se voi mennä rikki ihmisen painosta. Ja pah, kuutio lunta painaa tonnin. Ihminen siinä päällä on aika pieni osa, varsinkin kun sillä varmistetaan, ettei katto hajoa, eikä lumet tipu sivullisten päälle.

Meidän Vaari teki lumenluonti hommaa Helsingin katoilla usean vuosikymmenen ajan. Alun kuva kertoo kuinka haastavaa hommaa se oli. Pudotus olisi ollut useita kymmeniä metrejä, jos ei hommaa olisi osannut tehdä. Ja kerran oli kuulemm ajalat jo olleet räystään yli. On ne vaan kovia jätkiä, joita noita hommia tekee, pitää olla homma hanskassa.

Hankinnassa polkupyörä


Koska haluan liikkua enemmän hyödyksi, säästää luontoa ja nauttia ulkoilmasta, haluan polkupyörän, jolla pääsen välimatkat sujuvasti. Tällä hetkellähän minulla on täysjousto Canyon, joka on täydellinen maastoon ja alamäkeen.

Tyo pörä hankittiin sillä ajatuksella, että sillä voisi liikkua myös muuallakin kuin metsässä, mutta ei se ihan niin mene. Iskareiden lukitus on ehkä helppoa, mutta renkaiden isojen nappuloiden vaihtaminen slicksimpiin on hieman liian iso operaatio. Enkä edes osaa tehdä sitä.

Viime viikonloppuna vierailin pikaisesti GoExpossa katsomassa tarjontaa. Aluksi haussa oli hybridi, mutta sitten mieli muuttui ja nyt haussa onkin 29"-renkailla oleva maastopyörä. Hybridissä on etuna se, että siinä on slicksit renkaat ja se on jäykkä. Lisäkriteerinä oli vielä levyjarrut, hyvät osat ja napavaihde. Viimeinen ei kuitenkaan pakollinen. Sopivia hybridejä ei pahemmin löytynyt, eikä kyllä isoja maastureitakaan.

Koska minä en sen enempää pyöristä ymmärrä, niin asiaa hoitaa pyöräexpertti-Sami. Mutta jos teilla rakkat lukijat on tiedossa hyväkuntoinen ja hyvillä osilla isorenkainen maastopyörä, niin laittakaahan infoa! :)

maanantaina, maaliskuuta 08, 2010

Etnistä ruokaa

Tykkään ruuasta! Mutta erityisesti monista aasialaisista ruuista, kuten nepalilaisesta, japanilaisesta, thai-ruuasta, intialaisesta jne...

Viikon sisään tuli syötyä kaksi kertaa Himalajassa ja kerran Hanko Sushissa. Molempia on pakko kehua. Himalaja sijaitsee lähellä Erottajaa ja siellä tuli käytyä kahtena perättäisenä lauantaina syömässä nepalilaista, että ehkä he luulevat jo kanta-asiakkaaksi. Ensimmäisellä kerralla kanaa pinaattikastikkeessa, niin hyvää, ja toisella kerralla kermaista kana-katkarapu-nuudeli-keittoa ja lihaa tandooriuunista, vielä parempaa.

Ison Omenan Hankossa söin medium sushi-setin, joka sisälsi 6 makia ja 6 nigiriä. Kolmessa makissa oli lohta, majoneesiä ja jotain vihannesta, aivan loistavia, kolmessa oli kurkkua. Jokainen nigiri oli erilainen, parhaita olivat ehdottomastai tonnikala ja pinnalta grillattu lohi. Ei tavallinen lohikaan huono ollut.

Suosittelen molempia ravintoloita lämpimästi!

tiistaina, maaliskuuta 02, 2010

Ihmeellinen Itävalta ja muita matkajuttuja

Viime viikon matkalla tuli erilaisia poikkeamia matkasuunitelmaan. Alunperin piti käydä vain Münchenissä, mutta sitten jatkoinkin reissua Italiaan. Ensimmäinen matkasuunnitelma oli lentää yhteen mittaan Wienin kautta, mutta loppujen lopuksi Lufthansan lentäjien lakon takia vietin yhden yön Wienissä.

En ole aikaisemmin käynyt Itävallassa, joten pari asiaa aiheutti ihmetystä. Ensinnäkin yksittäisiä takseja ei ollut tarjolla, vaan taksi piti ostaa ja maksaa toimistoon. Alle 5 km matkasta joutu maksaa 20 euroa, kun halusin taksin heti. Olisin joutunut odottamaan ainakin puoli tuntia, jos olisin halunnut maksaa vähemmän.

TOinen ihmetyksen asia oli lentokentällä. Turvatarkastus oli vasta kaikkien kauppojen jälkeen, juuri ennen porttia. Kaipa niisät lentokentän kaupoista silti tax-freenä sai ostaa, sillä eihän nykyään missää kysytä passia ennen lentokonetta, jos siinäkään vaiheessa.

Tässä kuvaa lennolta Wienistä Venetsiaan. Melkoista tilkkutäkkiä on maasto.


Wienistä ostin pari Mozartin kuugelia. Olivat kuulemma hyviä, en itse maistanut.


Münchenin lentokentällä oli luomuravintola, josta kaikennäköisiä luomutuotteita makkaroista viiniin, ja hedelmistä suklaaseen. Kaikki luomua. Tässä luomumakkara luomusinapilla.


Ja tässä juoma, jossa kurkkua, paprikaa ja jogurttia.

maanantaina, maaliskuuta 01, 2010

Osta hyvää halvalla

Samin laskukamoja myynnissä täällä ja täällä. Osa täysin käyttämättömiä, osa ihan vähän käytettyjä. Siis loistotuotteita, ei vaan ole käyttöä, kun on uutta tilalla.
Joukosta löytyy myös naistenkin malleja.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...