sunnuntaina, joulukuuta 21, 2008

Blackout

Meillä oli pari elokuvalippua tälle vuodelle käyttämättä. ajateltiin käyttää ne nyt, kun loppuvuodesta ja sen menoista ei ihan vielä ole tarkkaa havaintoa. Sami selasi Finnkinon leffoja ja löysi ensi viikolla varsinaiseti teattereihin tulevan Blackoutin.

Elokuva oli mielenkiintoinen. Draamaa, jännitystä ja hieman myös rakkautta. Suosittelen katsomista, vaikka elokuva jättikin mieleen erilaisia ajatuksia. Voin pohtia noita ajatuksia myöhemmin, kun moni muukin on elokuvan nähnyt!

Lentopalloa

Olen pitkäatä aikaa katsellut Suomen pääsarjatasojen lentopalloa. Torstaina tuli katsottua Pislaploki, Pihtipudas - Kuusamon Pallo-Karhut Urheilukanavalta ja perjantaina Suomen Cupin välieriä Lentopalloliiton Floobs-palvelusta.

Torstain pelissä olin varma, että kolme erää ja se on siinä. Mutta eipäs vaan niin käynytkään. Ploki pelasi loistavasti Satun opastuksella kaksi ensimmäistä erää. Tuli paljon hyviä nostoja, hyökkäyksiä ja puolustuksia. Saana KOljonen oli aivan loistava liberona ja Kristina Fabris laidassa. Myös Rashinda Reed ja Maria Uunila pelasivat hyvin keskellä. Mutta sitten tuli stoppi. Kolmas ja neljäs erä olivat virheiden sävyttämiä Plokin puolella ja Pallo-Karhuilla taas onnistui lähes kaikki. Uusi USA:sta juuri tullut keskipelaaja pelasi loistavasti. Muut nostaja paikkasivat hyvin erittäin huonosti pelaneen liberon tonttia ja nuori passari osoitti olevansa tulevaisuuden pelaaja. Sääliksi kävi Satua, joka on aivan loistava valmentaja. Hän tsemppaa, antaa taktisia ohjeita, korjaa jopa tekniikkavirheitä kesken pelin. Viidennessä erässä nimittäin 9-0-tilanteeesta ei ole helppoa nousta.

Noin kokonaisuudessaan minulle jäi aika ristiriitainen kuva pelistä . Oli paljon hyviä suorituksia, mutt aoli myös paljon virheitä ja sähläystä. Kaikki pelaajat ovat niin nuoria, että ehkei sitä kovaa perustasoa voi vielä ihan odottaakaan, mutta jos Plokin tytöt vain jaksavat Satun valmennuksessa olla muutaman vuoden, niin sieltä löytyy aivan loistavia pelinaisia. Ei niitä kesäkerttuja, joista Satukin pelissä mainitsi. ;)

Perjantaina näin ensimmäisen naisten välierän, Pieksämäki Volley - Vanajan RC. Siis minun kaksi viimeistä joukkuettani, minun kaksi viimeitä valmentajaani vastakkain. Oli aivan loistavaa, että LEntopalloliitto tarjosi nämä välierät netin kautta nähtäväksi. Ja tänään, kun tulin koneelle, niin tuossa palvelussa oli nähtävillä parhaita paloja World Leaguesta. Mutta takaisin peliin. Näin parhaiten ensimmäisen erän, jossa Vanajalla onnistui kaikki ja Pieksämäellä ei mitään. Olin taas varma kolmen erän pelistä, mutta toisin kävi. Pieksämäki nousi "haudasta" ja Rennen johtama vei voiton. Onnea Renne!

Näin myös miesten välierästä osia. Tässä pelissä kohtasivat Muuramen Lentopallo ja Tampereen Isku-Volley. Hirveästi en osaa pelin tasosta sanoa, sillä peli oli sen verran nopeaa, ettei sitä nähnyt kovin hyvin pieneltä ruudulta ja isolle ruudulle muodostui vain rakeita. Isku joka tapauksessa voitti.

Finaalit on vielä katsomatta. Naisten peli alkaa kohta ja miesten on tallennettuna. Aivan aluksihan piti mennä oikein paikan päälle katsomaan, mutta tuli sitten muita suunnitelmia. Cupin mestaruudet vei LP Viesti Salo naisissa ja Pielaveden Sampo miehissä. Onnittelut molemmille joukkueille! Paljon ei enää vanhoja pelikavereita tai valmentajia ole rostereissa, mutta Salosta löytyy vielä sentään muutama: Hanna-Mari, Riikka, Tomi ja Titta.

torstaina, joulukuuta 18, 2008

Joulu tulee!!!

Mä en sitä kyllä ole tainnut vielä tajuta. Tiedän toki, että joulu tulee, tuleehan se joka vuosi, mutta mitään en oikeastaan ole tehnyt sen eteen. Odotan vain perjantaina 19.12. alkavaa lomaa ja sitten keskityn jouluvalmisteluihin, Onneksi siinä on vielä 4 kokonaista päivää. Perjantaihin ast keskityn töihin ja itseni pitämiseen koossa.

Ja mitä sitten olisi tehtävänä?
- jouluvalojen laittaminen ulos (jos olisin laittanut ne aikaisemmin, niin ehkä elämä ei olisikaan ollut näin ankeaa)
- joulukoristeiden laittaminen (ainakin kranssi pitää ovaeen laittaa)
- kynttilöiden ja kynttilätelineiden hankkiminen (pitää ostaa Ruohonjuuresta soijakynttilöitä, koska ne nokeavat kuulemma vähemmän, lisäksi pitää hankkia katollisia kynttilätelneitä, etteivät valkoiset seinät tummu kokonaan)
- joululahjonen hankkiminen (kaksi lahjaa on hankittuna kokonaan ja joihinkin pieniä osia)
- viimeisten joulukorttien lähettäminen, joulusähköpostin tekeminen ja lähettäminen sekä joulu-SMS:n muotoilu ja lähetys
- joulupöydän ekstraherkkujen suunnittelu ja tekeminen
- lahjojen toimittaminen erinäisiin osoitteisiin
- kodin siivoaminen

Eiköhän siinä ollut jo listaa noin niinkuin aluksi. Hyvä, että se tuli nyt tehtyä ja laitettu aylös, niin pääsee tarkastamaan, mitä olikaan vielä tekemättä.

Siihen asti voidaan ihailla muiden joulukoteja:




maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Juhlat

Oli niin kiva olla osa mahtavia bileitä. Oli A-Class Christmas Partyt ja synttärit, siis yhdistettynä. Mekko vaati tilaisuuden ja siitä se sitten kuulemma lähti. :) A-luokan juhlat vaativat A-luokan asustuksen, niinpä minäkin tein 10 vanhasta iltapuvusta cocktail-mekon, hankin uusia koruja, tekoripset, tumman kynsilakan, uudet korkokengät ja Samille minun puvun värisen kravatin. Sain vielä meikkauksen ammattilaiselta, niin lopputulos oli parasta mitä tästä voisi saada.



Juhlia oli siis valmisteltu huolella jo monta päivää, oli tehty ruokalistaa ja kauppalistaa. Viimeinen silaus oli Järjestäjä-Masterin kanssa tehty kauppareissu päivää ennen H-hetkeä. Lauantaille oli suunniteltu paljon aikaa ja aikataulua. Minulla vaan oli mennyt vähän pää sekaisin kenties edellisen päivän pitkästä illasta tai joulunodotuksesta. Unohdin nimittäin hakea Järjestäjä-Masterin tekemään valmisteluja ja olin ihan väärässä Juhlien alkamisajan kanssa. Onneksi sain palautetta, että on vähän liikaa naruja käsissä ja että olen huono pitämään aikatauluja tai kaikkia sovittuja asioita hallussa. Tästä päätinkin ihan hyvässä mielessä ottaa opikseni ja olla jatkossa tarkempi. Yritän jopa oppia sanomaan ei, vaikka helppoa se ei tule olemaan.

Mutta takaisin lauantaihin. Vaikka aikaa olisi, niin kiirehän aina tulee. Niin nytkin. Päästiin kuitenkin lähtemään ajoissa kaikki valmiina. Perillä kaikki sujui kuin tanssi ja juhlat pääsivät alkamaan aikataulussa. Tarjoilu toimi, niin ruoka- kuin juomapuolella. Kaikille oli varmasti riittävästi kaikkea. Myös tilaisuuden loputtua ja täyteen baariin pyrkineiden iloksi ruokaa riitti heillekin. Ohjelmassa oli myös huimia Singstar -erityksiä ja improvisointia. Niin mahtavaa!

Pitkä päivä vei jonkin verran verojaan, eikä iltaa ihan loppuun asti jaksanut. Onneksi naulakossa oli mukana takin lisäksi talvikengät, niin pääsi lämpimästi ja melko nopeasti kävelemään kilsan päähän autolle. Taksia oli turha tuona iltana yrittääkään, joten heti alusta asti olin luvannut ajaa meidät kotiin. Loistava ratkaisu!

Kiitos MinkkiP, kiitos Z, kiitos kaikki vierailijat! Oli ihanat juhlat ja oli ihana olla osa niitä ja niiden järjestelyjä!

Sinne, tänne ja vielä tonnekin

On tullut mentyä hieman otsikon kuvaamalla tavalla. Aina ei pää ole pysynyt ihan mukana, mutta onneksi ei suuremmin ole tullut vahinkoja. Kaikkien kalenteriin merkittyjen menojen lisäksi on tullut mietittyä joululahjoja, valmistauduttu ja tehty hankintoja viime lauantain Juhliin ja yritetty sinnitellä Kaamoksen haastaessa.

Keskiviikkona tuli koettua erilainen spinning, tai xycling niinkuin Elixian ohjelma sanoo. No, enhän minä sinne oikeastaan olisi mennyt ollenkaan ellei tiedossa olisi ollut jotain speciaalia. Tässä sisäpyöräilyssä merkitsi eniten musiikki, omat fiilikset ja rytmi. Eikä polkeminen ollut ollenkaan niin tuskaista kuin yleensä. Kannatti mennä!

Torstaina oli kahvakuulakurssin viimeinen kerta. 15 kerran setti ohjausta oli loistava. Minä jouduin jäämään kyllä ainakin neljästä pois reissujen, parturin ja poskiontelotulehduksen takia. Mutta onneksi Sami oli paikalla joka kerta ja hänestä ehkä tuleekin tulevaisuudessa ihan oikea ohjaaja. Tähän asti hän on joutunut ohjaamaan vain minua. Torstain kruunasi Minkkien 3-0-voitto. Oli hieman tuskainen peli, mutta onneksi kuitenkin voittoisa.

Perjantaina mentiin tukka putkella. Ensin neljän tunnin pään tyhjentänyt palaveri töissä, sitten salille julistamaan kahvakuula-sanaa, sieltä Carrolsin herkkujen kautta kauppoihin hankkimaan lauantain settejä, seuraaviin kauppoihin tekemään vielä viimeisiä valmisteluja lauantain omaan kostuumiin ja lopulta kaverin tapaaminen. Oli antoisa päivä. Se venyi myöhään yöhön, mutta lauantai oli mukava aloittaa positiivisissa merkeissä.

Lauantaista luvassa ihan oma juttu, sillä se oli Juhlien päivä! :)

Sunnuntai alkoi hitaasti. Launtain valmistelut ja Juhlat olivat niin onnistuneet, ettei niistä välttämättä olisi halunnut siirtyä eteenpäin. :) Piti kuitenkin lähteä, nimittäin kaupunkiin. Ensin Samille parit kengät InterSportista ja sitten leffaan. Olisin halunnut jo viime vuonna nähdä Joulutarinan, mutta onneksi se tuli teattereihin tänäkin vuonna. Kaveriksi leffaan sain Samin lisäksi suomalais-amerikkalaisen työkaverini. Leffa oli koskettava. Paljon surullisempi kuin kuvittelin. Maisemat oliva upeat ja se lumi! Wau! Ihan perheen pienimmille elokuva ei minusta sovi, vaikka sellaisia siellä olikin katsomassa. Ainakaan minä en uskoisi enää tuon leffan jälkeen joulupukkiin.
Leffasta vielä lisäostoksia tekemään ja Denniksen pitojen kautta joulukortteja askartelemaan. Onneksi ei nekään jääneet viime tinkaan. Joulukortit pääsivät nimittäin tänään matkaan klo17.50.

Maanantaina sain taas leikkiä hoitotätiä. Hain serkkuni päiväkodista ja toin heidät meille. Onneksi meillä on niin mukavat säkkituolit, ettei tarvinnut kauan miettiä mitä tehdä, kun tytöt löysivät mieluista tekemistä. Nimittäin käyttää Fatboyt hyppymattoina. Pelattiin vielä piiloa ja sitten heitä tultiinkin hakemaan.

Enää neljä työpäivää ja sitten on kahden viikon joululoma. Jo tätä on odotettukin!

keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

Nääspeksi

Eilen käytiin Samin kanssa tutustumassa teekkarikulttuuriin. Tarjolla oli Nääspeksi Gloriassa.

Speksihän on opiskelijoiden musiikkinäytelmä ja Nääspeksi on Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijoiden oma speksi. Viimeksi paikalla olimme kaksi vuotta sitten. Viime vuonna emme saaneet lippuja, mutta tänä vuonna onneksi lykästi.

Tämän vuoden spektaakkeli kesti melkein neljä tuntia. Ja oli todella hauska. Speksin nimi oli Romeo ja Julia. Ihan perustarina se ei kuitenkaan ollut, sillä lavalla nähtiin myös mm. Kekkonen, Tsinghis Kaan ja Kikka. Laulut ja räpit olivat huikeita ja tanssijat notkeita. Bändi oli impulsiivinen ja lavasteet monipuoliset. Koko ideahan perustuu improvisointiin ja yleisön läsnäoloon. Tällä kertaa yleisö oli oikein vahvasti mukana ja "Omstart!" kuului useampaan kertaan.

Myös tällainen biisi tuli tutuksi. Se nimittäin soi repeatillä koko ajan, kun näytelmä ei ollut käynnissä...

maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Kivaa

Viikonloppuna tuli taasen koettua kaikkea kivaa.

Perjantaina kävimme tsekkaamassa Pieksämäen Teatterin näytöksen "Myöhästynyt hääyö". Tetterin näyttelijät ovat harrastajia ja sielt löytyi joukosta myös Mira. Näytelmä on Mika Waltarin vuonna 1948 kirjoittama ja se kertoo pariskunnasta, joka menee naimisiin, mutta pääsee viettämään varsinaista hääyötään ja kuherruskuukauttaan vasta viikkoja varsinaisen ajankohdan jälkeen, kun väliin tulee Amerikan eno ja morsiamen äiti. Näytelmä on komedia ja se olikin oikein hauska. Ja vaikka näytelmä on kirjoitettu jo 60 vuotta sitten, oli siinä erittäin hyvin nykypäivään osuvia juttuja. Tietenkin ohjaajalla on omat sormensa pelissä, niin näytelmä saadaan näyttämäänkin nykyaikaiselta, mutta eihän juonta ole täysin voitu muuttaa. Näytelmä oli meill eoikein kiva piristysruiske synkkään syksyyn.

Näytelmän jälkeen pääsimme vielä pikkujouluihin, joissa tarjoilupöytä notkui mitä ihanempia herkkuja. Booli oli oikein maukasta ja ihmiset ihanan iloisia. Valitettavasti jouduimme jättämään hauskan seurueen siinä vaiheessa, kun muu porukka lähti baariin. Me matkasimme baarin siaan Kuopioon.

Perjantain ja lauantain välisen yön minäkin sain nukuttua pitkästä aikaa oikein sikeästi. Ihanaa! Aamulla ei meinannut jaksaa nousta millään, mutta kyllä sitä sai itseensä energiaa,kun tiesi mitä oli edessä. Lähdimme nimittäin Tahkolle avaamaan hiihtokautta. Maisema oli alusta alkaen ihanan luminen.



Tahkolle päästyämme tutustuimme ensin uuteen siltaan, joka ylittää Tahkolahden ja sen jälkeen suksista kesävahat pois. Rinteitä oli auki kaksi, Turistirinne ja Tahko Special, ja hissejä kolme. Me päädyimme laskemaan vain Turistirinteessä, vaikka siinä oli aluksi aikamoinen jono. Jo heti ensimmäisestä laskusta tuntui kuin kesää ei olisi ollutkaan. Suksi toimi, uusi Haltin Tanja Poutiainen toimi, kroppa toimi ja oli kivaa. Olin jo etukäteen miettinyt, että mitenköhän lonkankoukistajan käy, sillä se ei ihan hirveästi tykkää rasituksesta. No, sehän sitten alkoi uhittelemaan jo kolmannessa laskussa. Ei auttanut kuin venytellä ja pinnistellä. Mutta sitten löytyi lääke. Otimme nimittäin hiihtokoulusta Carving-laskuoppia. Molemmilla meni asento ja erityisesti yläkroppa täysin uusiksi. Mutta positiivisesti kylläkin. Enää ei tuntunut lonkankoukistajassa, vaan siellä missä pitikin, nimittäin reisissä! Minulla tuli myös laskuun enemmän hallintaa. Olenhan laskenut aikaisemminkin kovaa, mutta nyt laskin kovaa ja hallitusti. Tatsi lumeen oli ihan nilkoista lähtien. Ol iloistava idea ottaa heti kaudne alkuun hieman vinkkiä ja muistutusta, miten lumella nyt mentiinkään. Kiitos Sami!



Kolmen tunnin laskusetti oli ihan riittävä näin ensialkuun. Toivottavasti pääsee pian uudestaan. Ja sitten myös lautaa kehiin. Niin ja murtsikkaa. Onneksi pian tulee joulu ja pääsee takaisin Pohjois-Savoon. Vaikka ottaisin mä sitä lunta tänne Eteläänkin ihan mielelläni.

Lauantai-ilta meni hirvipadan ja Linnan juhlien merkeissä. Hirvipata oli aivan loistavaa ja Linnassa kaunein oli Minna Kauppi. Uni maistui lauantaina niin, ettei tarvinnut Tuntematonta katsoa. Sunnuntaina teki taas tiukkaan nousta, mutta pakko oli ehtiä peliin. Pelistä ei sen enempää. Paremmat voitti ja ne ei tällä kertaa osunut milläön saralla meidän joukkueeseen.

keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008

Synkkää

Onpa mustaa ja synkkää. Niin masentavaa. Aamulla, kun raahautuu töihin, on pimeää. Illalla, kun raahautuu kotiin, on pimeää. Päivällä, kun katsoo ulos, on... ei ainakaan valoisaa.

KAikki näyttää tältä:


Ainakin minut tämä Etelä-Suomen kaamos on saanut niin down. Ei huvita mikään. Toivottavasti pian tulisi lunta. Viime viikolla oli niin huippua, kun meidänkin takapihalla oli jopa metri lunta kasassa. Nyt ei ole yhtään.

No, jos ei tule lunta, niin voihan sitä laskea päivä parempaan, jo 18 päivän päästä alkaa päivä taas pidentyä. Eli 36 päivän päästä tällainen synkkyyn on tältä talvelta takanapäin. Kerran sille, HEI!

Pitää laittaa hieman valoja pihalle, viritellä kynttilöitä ja matkustaa lumen luo. Kynttilät vaan aiheuttavat mustia seiniä ja nyt ei huvita yhtään mennä iltaisin ulos pimeään ja märkään asentamaan niitä solmuisia piuhoja mutanurmikolle. Luntakaan ei ihan parin tunnin ajomatkan päästä löydy. Ei edes Kuopiosta. Eli jäljelle jää positiivinen ajattelu... yeah, right!

sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008

Joulukuu

Huomenna se alkaa, nimittäin joulukuu. Ja huomenna on siten Samin synttärit. Jotenkin koko syksy ja ainakin viimeiset viikot ovat menneet niin siivillä, että en ole mitenkään valmistautunut. Toivottavasti sitä keksisi jotain huomenna, ettei Samin oma
päivä jää ihan latteaksi.

Niin siis todellakin. Koko syksy on mennyt ihan siivillä. Vasta tulimme Åresta ja aloiteltiin syyskuuta. No, onhan tässä tietysti ehtinyt tehdä ja tapahtuakin, mutta ei sitä vaan tajua. Aika monta ensimmäistä kertaa on jäänyt kokemuspankkiin ja on tullut myös terästettyä vanhoja taitoja.

Huomenna alkaa siis myäs talvikausi. Just niin, talvikausi! Täällä pääkaupunkiseudulla se kyllä valitettavasti ei tunnut talvelta. Viime viikolla tullut lumi on jo lähtenyt ja nyt taas sataa. Onneksi talvea voi mennä hakemaan muualta Suomesta ja naapurimaasta. Jo ensi viikonloppuna tsekataan Kuopion seutu. Jipii!

Tämän viikon alussa listasin viime viikkojen kokokohtia. Tähän syksyn päättävään kirjoitukseen voin sitten listata tämän viikon kuulumisia. Tiistaina kokoonnuttiin ensi kesän yleisurheilujen merkeissä ja lyötiin tavoitteet lukkoon. 10-ottelu on se päätavoite ja siellä pitäisi parantaa ainakin kaikkia tänä kesänä tehtyja suoriktuksia, mielellään myös kesän 2007 suorituksia. Keskiviikkona oli kiireinen päivä palaverien merkeissä töissä, kävin vatsan takia lääkärissä, rentouduin joogassa ja Mänätzeri tuli yllättäen kyläilemään. Torstaina buukkasin abstraktin muodossa reissun konferenssiin Barcelonaan keväälle, kävin vatsan ultraäänessä, jossa ei löytynyt mitään erikoista, oli kahvakuulaa ja lentistreeniä. Perjantaina oli rauhallisempi päivä töissä, mutta illalla käytiin asiakkaan kanssa ensin illastamassa ja sen jälkeen katsomassa HIFK-Lukko. Aika erilaista peliä kuin Blues-Bern, mutta melko viihteellistä silti. Lauantaina Fashion Forumin ystävämyynnin kautta Lentisliiton Liittovaltuustoon koko päiväksi. Sunnuntaina ruahallinen aamu ja Minkkien peli Korialla.

maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Viime viikkojen kohokohtia

Stand Up-gaala Kulttuuritalolla. 10 esiintyjää, kaikilla aikaa 10 min. Oli hyviä ja ei-niin-hyviä, huonoja ei ollut. Parhaita olivat Lotta Backman, Jaakko Saariluoma, Niko Kivelä ja Ismo Leikola. Tuollainen kokoelma erilaisia lavakoomikkoja on hyvä tapa päästä sisään stan up-maailmaan. Jos olisi vain yksi esiintyjä, niin voisi aika käydä pitkäksi. Nyt sai kuulla vain parhaat jutut. Vaikka Suomessa stand up-kulttuuri on vasta kovin nuorta, niin kyllä toisista esiintyjistä näkyi, että show vedetään jo tietyllä rutiinilla ja ratsastetan maineella. Mutta kaikenkaikkiaan oikein hyvä kokemus.

Illallinen Pohjois-Tapiolassa. Alkupalaksi rapukeittoa ja leipää, pääruuaksi meksikolaista kasvispaistosta ja korianteri-cashew-kuskusta ja jälkiruuaksi omenapiirakkaa jäätelön kera. Keitto oli ihanan maukasta ja pehmeää. Pääruoka oli täysin lihatonta. Siinä oli seitsemää vihannesta ja yrttejä. Todella hyvää, kun päälle vielä ripotteli hiukan sambal oelekia ja paksua jogurttia, niin oli aivan mielettömän hyvää. Jälkiruokatorttu oli makeaa ja sen seurana juotu makea ice weinin tyyppinen jälkiruokaviini vielä makeampaa. Oikein hyvää!

Karting. Kävimme töistä asiakkaiden kanssa ajamassa kartingia. Oli kivaa ja vauhdikasta, ainakin aluksi. Varsinaisen kisan puolivälissä alkoi ajot riittämään. Olo niin kamala, että pelkäsi oksentavani kypärään. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin pukukoppiin asti, ennen kuin annoin pahan olon tulla ulos. Ihmisellä voi vaan olla niin herkka tasapainoaisti, että tuollainen vähäinenkin kaartelu saa oksentamaan. No, tuleehan mulle välillä paha olo ihan henkillöautolla maantietä ajaessakin. Tästä seuraakin pulma, miten pääsisi matkapahoinvoinnista eroon? Ajo sinänsä oli ihan kivaa ja pitää ottaa toiste uusiksi, kunhan vaan muistaa ottaa myös pahoinvointia estäviä lääkkeitä. Voitin kaikki asiakkaat, mutta omille hävisin. :( Olin ainoa nainen.

Champions Hockey League -peli Espoon Blues-Bern. Tästä tulikin jo juttua, joten ei sen enempää. Kuuluu kahden viime viikon huippuhetkiin.

Työpaikan pikkujoulut. Pikkujoulujen ohjelmana olivat ruuanlaitto ja grappamaistiaiset. Paikka, jossa nämä tapahtuivat oli St. Patrick Lauttasaaressa. Oli kiva päästä katsomaan ihan oikeaan keittiöön, että mitä siellä tapahtuu ja miten se maukas ruokavalmistetaan. Meidän menu oli italialainen, joka sisälsi kuusi alkuruokaa, pastaisen väliruuan, pääruuan ja kaksi jälkiruokaa. Minä tein focacciaa, eli pääsin ihan kyynerpäitä myöten vaivaamaan taikinaa. Ruuasta tuli yllättävän hyvää. Toisin kuin grappa. Se ei oikein maistunut, mutta aiheutti ihan järkyttävän päänsäryn lauantaille punaviinin ohella. Ilta jatkui Virgin Oil co.:ssa, jossa esiintyi Veeti, ja loppui tunnin taksijonoon.

Mozon Minkkien VIP-ilta ja pelit. Kahden viikon aikana on ollut neljä peliä, joista olen päässyt kolmeen. Yhden esti poskiontelontulehdus 8jota ei muuten laiteta todellakaan mitenkään huippuhetkeksi). Ensimmäisessä kahden viikon sisään mahtuneessa pelissä tuli tappio, vaikka oli maailman luokan koutsi mukana. Toisessa, joka sijoittui Minkkien VIP-iltaan, tuli voitto. Samoin kuin kolmannessa. Kaikki pelit ovat päättyneet 3-0 ja fiilis on ollut hyvä. Viimeisessä pelissä oli oikein vahvistuksia vastustajan puolella, muttei näköjään auttanut.






Viimeisimmän Minkkien pelin jälkeen oli Minkki-pikkujoulut. Paikkana oli Klaus K:n sauna ja hotellin yhteydessä oleva ravintola Ahjo. Saunalla oli hipleä meininki, vaikka vauhti tyttösillä olikin kova. Parissa tunnissa piti käydä saunassa, syödä, laulaa SingStaria, meikata ja laittaa hiukset, valokuvata, juoda, jne... Mutta kuten kentälläkin minkit olivat tehokkaita ja päätyivät hyvissä ajoin Ahjoon. Yksi kaukaa viisass Minkki oli jopa tilannut taksin kotiin jo pivällä ja kiitos siitä minäkin pääsin paleltumatta kotiin. Päällä oli kyllä toppahousut ja toppatakki sekä kunnon vaelluskengät, joten tuskin sitä kylmä olisi lumimyrskyssä heti tullut.

Tämän pariviikkoisen ajanjakson huipensi eilinen lumisade, tai siis lumimyrksy. Kävimme päivällä pelaamassa squashia, mutta silloin ei vielä huomannut muuta kuin kovan tuulen. Illalla piti ottaa kuvia ikkunan takaa, kun ei viitsinyt pihalle mennä. Aivan ihanaa vaaleutta ja pehmeyttä! Aamulla tehtiin pihatöitä ihan innolla, kun ei ollut aura-autoa näkynyt. Näitä lisää, että täällä Etelä-Suomessakin pääsee ihan luonnon lumille hiihtämään ja laskemaan! :)




torstaina, marraskuuta 20, 2008

Piiritys Tampereella

Herran jestas sentään! Luin ihan järkyttyneenä uutista Iltasanomista ja Iltalehdestä. Mähän olen asunut tuossa naapurissa. Ja Riinakin. Monta vuotta.

Lätkämatsissa

Pääsin eilen tämän kauden ensimmäiseen lätkämatsiin. Onneksi Jari-eno ehdotti viikonloppuna Blues-Bern-peliä, niin tuli lähdettyä. Peli oli vauhdikas ja mielenkiintoinen. Oli maaleja, oli torjuntoja, oli taklauksia, oli loukkaantumisia, oli tappeluita, oli uhrautumista, oli iloa, oli tunteiden kuumenemista ja oli kaikkea.

Paikat oli aika huonot:



Siis ensimmäinen rivi viehtopenkkien takana. Nuo pelaajaveijarit ja valmentajat hieman häiritsivät pelin seuraamista, mutta kyllä tuosta ihan kohtuullisesti näki. ;)

Vieressä istui pari minun ikäisät tai hiukan nuorempaa poikaa. He huomasivat Kimi Räikkösen heti pelin alkuminuuteilla aitiossaan ja siihenhän heidän peli sitten meni. He vain seurasivat mitä Kimi milloinkin teki ja missä istui. "Nyt se vaihtoi tohon eturiviin", "Nyt se juo kaljaa", "Nyt se on kadonnut johonkin" jne... No, Kimi on varamasti heille suuri sankari ja idoli. Onhan hän kova jätkä omalla alallaan. Minä vain näen hänet aina sinä varusmiehenä, jota yritin kouluttaa. Fyysisesti todella lahjakas, mutta mieleltään niin laiska ja löysä.

Niin, Blues voitti 2-1 ja pääsi Champions Hockey Leaguen välieriin.

tiistaina, marraskuuta 18, 2008

Aamutreeni

Tänään uskaltauduin aamulla Samin mukaan treenaamaan. Sami on käynyt jo useamman kerran aamuisin Elixialla, mutta minä olen jäänyt sänkyyn nukkumaan tai sairastamaan. Nyt päätin minäkin liittyä supersporttiseen aamuliikuntajoukkoon.

Ei ollut helppoa. Aamulla tavaroiden pakkaaminen tökki, vatsa oli kipeä ja mieli todella äksynä. No, pääsinpä kuitenkin autoon ja Elixialle. Hyvä lämmittley alle ja sitten kahvakuulan kimppuun. Mehän ollaan ihan hurahdettu kahvakuulaan.



Ei nyt ihan tuon kokoisiin vielä, mutta jatkossa sitten.



Treeni meni ihan hyvin, kun otti ruahallisesti. Olkapää ei ilmeisesti lämmennyt ja alkoi valittamaan. Vatsa kurisi ja välillä vähän huippasi. Treenin jälkeen Elixian tarjoamat puuron nassuun ja töihin. Nyt on hyvä olo!

perjantaina, marraskuuta 14, 2008

Oravat are back!

Oravat ovat saapuneet taas sairalomani iloksi. Niillä on kova vauhti päällä ja molemmat on tullut nähtyä, niin laiha kuin lihava. En tieäd mitä kurret tykkäävät meidän uudesta pihasta, sillä ne tuntuvat tällä kertaa pitävän pihamaata vain läpikulkupaikkana.

Lueskelin muutenkin noita viime talvisia juttuja. En tieäd onko ajatukset muutuneet vai asenne bloggausta kohtaan, mutta melko erisävyisiä juttuja on tullut rustattua. Kuvia oli paljon enemmän ja postauksia useampi viikossa. Tämän hetken kirjoitusten perusteella tuntuu, että vanne kiristää pahasti päätä ja mennään vaan yhdessä putkessa eteenpäin. Ehkä näin onkin. Toivottavasti joululoma ja sen jälkeinen viikko Åressa vähän löysäisivät kireyttä. Siihen asti on vian jaksettava.

Vuoteen omana

Viime perjantaina minuun isko ihme väsymys ja huonovointisuus kesken päivän. Syynä saattoi toki olla se, etten ollut ehtinyt syödä, mutta olin poikkeuksellisesti juonut kahvia ja lisäksi se, että kävin aamulla hieronnassa. Ei auttanut kuin pyytää Samia hakemaan töistä kotiin ja kaatua sängyn pohjalle.

Lauantaina aamulla olo oli ihan hyvä. Illala kuitenkin nieleminen sattui ja kurkku ol imuutenkin kipeänä. Sunnuntaina väsytti ja oli tukkoisuutta. Maanantaina oli hieman limaa ja nuhaa, mutta menin silti pelaamaan säbää ja vielä lentopalloakin. Lima alkoi irrota hyvin säbän jälkeen ja olo oli ihan hyvä. Tiistaina olo oli kuitenkin todella tukkoinen, niin kurkussa, nenässä kuin lihaksissakin. Keksiviikkona ei muutosta olotilaan, mutta torstaina aamuna heräsin hammaskipuun. Ylösnoustessa tunsin painetta poskissa. Menin kuitenkin töihin, sillä oli sovittu tapaaminen, mutta googletin poskiontelotulehduksne oireita ja varasin ajan lääkäriin.

Epäilyt osuivat oikeaan, poskiontelotulehdushan se sitten on. Muutama päivä lepoa ja antibioottikuuri. Piti sitten tänä syksynä kokea ensimmäisen kerran myös tällainen tauti.

Minä sairastan todella harvoin mitään flunssia tai muita yleisiä tauteja. Kuume ei ole noussut kuin kerran aikuisiällä yli 38C ja angiinat, poskiontelotulehdukset, korvatulehdukset ja muut perustaudit on jäänyt väliin. Siksipä ihmetyttää, että mikäs nyt on, kun tulee tällainen tavistauti? Onhan se ihan mukava joskus vain levätä ja kumman väsyneeksi joko lääkkeet tai pieni lämmönnousu tosiaan vetääkin. Yeensä syödään paljon valkosipulia ja kuntoillaan sen verran, että jo peruskunto estä sairastumisen. Nyt on ehkä muiden kiireiden lomassa jäänyt molemmat vähän heikolle. PItää siis ryhdistäytyä.

Sairastamisesta yleensä. Minä joko olen kipeä tai sitten en. En ikinä epäile, että josko olisin vähän kipeä tai pohdi, että tuntuisikohan nyt siltä, että flunssa olisi tulossa. Niin kauan kuin lääkäri, kuumemittari tai olotila toisin todistaa, niin minä olen terve ja toimin sen mukaisesti, urheilen ja käyn töissä. Tämä siksi, että minusta tuntuu, että kun alkaa ajattelemaan jotain mahdollista sairautta, niin kyllä sen varmasti saa itselleen suggestoitua.

Mutta nyt takaisin sänkyyn ja kirjaa lukemaan ja parantumaan!

tiistaina, marraskuuta 11, 2008

Matkakrapulaa ja pitkiä päiviä

Ihmettelin omaa vetämätöntä ja heikkoasenteista olotilaa viime viikolla. Sami kertoi kokeneensa saman, kun teki reissuhommia. Aina kun palasi reissusta takaisin toimistohommiin, niin kaikki maistui puulta ja oikein mikään ei huvittanut. No, tämä matkakrapula yhdistettynä pitkiin päiviin ei välttämättä ole se paras vaihtoehto pimeänä syksynä.

Viime viikko meni supernopeasti. Oikeastaan kaikki syksyn viikon ovat menneet. Mitä viime viikolla tapahtui. Tässä lyhyesti:
Pitkiä työpäiviä (8-17/18), fysiikkatreenien vetämistä, välien selvittelyä joukkuepalaverissa, seminaariesitys Mikkelissä, palavereja, kuulatreeniä, lentopallotreeniä, hieronnsakäynti, työsuojeluasioita, James Bond - Quantum of Solace, Ateneumin japanilais- ja Mika Waltari-näyttelyt, Tarun ja Matin häät, Iskän synttärit ja Isän päivä, vierailu Karkkilassa, tallennettuja leffoja ja muita ohjelmia, flunssan alkua, vatsakipuja, kirjanlukua, unta, ruokaa Don Corleonessa ja muuallakin, jne...

Kyllähän sitä taas ehti, vaikka mitään ei tehnytkään. ;)

maanantaina, marraskuuta 03, 2008

Viime viikko lyhyesti

Maanantai
- Paluu Bostonin viikon jälkeen töihin
- Tanssipeliä

Tiistai
- Kiireinen työpäivä
- Ärsyyntymistä ruuhkassa ja kovassa vesisateessa
- Palaveria biitsistä

Keskiviikko
- Koko päivä palavereita töissä
- Kyläilyä ja Samin lainaamista poraushommiin ;)

Torstai
- Lento Manchesteriin
- Pari yrityskäyntiä UK:ssa
- Ilta hotellissa, kylmässä hotellihuoneessa

Perjantai
- Paluu Suomeen
- Yleisurheilutestejä
- Illallista ja kuulumistenvaihtoa Schönes Freuleinissa

Lauantai
- Koko päivä SkiExpossa
- Kultainen Kompassi Blu-Ray:na
- Tallenteiden katsomista

Sunnuntai
- Nukkuminen pitkään
- Aamiaiseksi herkkuvohveleita
- Pihatöitä
- Lentopallon katsomista
- Ruokaa ja kuulumistenvaihtoa Mount Everestissä
- Kahvakuulatreeniä

Tällä viikolla sitten kaikkea muuta...

sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Tahtoo uudestaankin! :)

Ensimminen Amerikan reissu on nyt takana. Hienoa oli ja tahtoo uudestaankin. Suuren vaikutuksen teki se, että siellä on tarjolla kaikille kaikkea ja että homma toimii esim. kahviloissa. Minähän olen kai ainakin lähipiirissä tunnettu kärsimättömyydestä. ;)

Boston on siitä mukava kaupunki, että se on todella siisti ja siellä puhutaan hyvin selkeää englantia. Vaikka Boston on yleisesti ottaen kallis (toiseksi kallein New Yorkin jälkeen), niin silti sieltä löytyi myös edullisia ostospaikkoja. Mukaan tarttui mm. saappaat, farkut, pari paitaa, hiustuotteita, tuliaisia jne... Harmi, että aikaa tutustua kaupungin myyntitarjontaan oli todella vähän.

Olisin mielelläni kiertänyt enemmän myös kaupungin nähtävyyksiä, mutta siihen ei aika enää riittänyt. Kaupungin vanha markkinapaikka, China Town ja eliittikadut tuli nähtyä. Harvard ja Cambridge olisivat olleet myös näkemisen arvoisia. Vaikka aikaa oli vähän, niin muutama kuva tuli silti napsittua.

Kolmion mallinen hotellirakennus.


Hieno talo meidän hotellin lähistöllä. Olisiko ollut museo...


Duck mobile, joka kulkee niin maalla kuin meressäkin.


Paluumatka meni mukavasti, vaikka en nukkunut silmäystäkään. No, pitää ensi viikolla ottaa takaisin. Mieli on kuitenkin niin iloinen ja positiivinen matkan jäljiltä, ettei pienet univelat mitään haittaa. Ja ensi viikolla mennään sitten Manchesteriin taas uusia paikkoja ja kokemuksia hakemaan.

torstaina, lokakuuta 23, 2008

Yllättävää

Tuolla kaupungilla liikkuessa kokee ja näkee koko ajan uusia asioita. Samalla ajattelee, että pitää sitten muistaa kirjoitella tänne. Vaan eipä sitä enää tässä vaiheessa mitään muista.

Tässä nyt ainakin kuva tuossa hotellin vieressä olevasta lasitornista:


Tänään tsekattiin kuitenkin Bostonin keskustaa. Tällä kertaa vasta ruokailumielessä, huomenna sitten ostosten toivossa. Menomatkalla oli mukavan turistiystävällinen taksikuski, joka esitteli paikkoja ja höpötteli urheilusta. Kysyi, että mitä lajeja me harrastetaan ja minun lajiksi tuli volleyballin sijaan lollipop hänen mielessään...

Pienen Market Squearen kävelykierroksen jälkeen päädyimme tex-mex-paikkaan, jossa kuvittelin oelvan ribsejä tarjolla. Vaan ei ollut. Perus fajitakset ja jälkkäriksi kookoksella kuorrutettua paistettua jäätelöä. Oli herkullista.

Paluumatkalla taksikuski kyseli, että mistä ollaan. Sanoi sitten samaan hengenmenoon "kiitos" ja kertoi käyneensä Tampereella. Eipä olisi ihan heti uskonut, että Bostonista löytyy musta taksikuski, joka on kotoisin Norsunluurannikolta ja käynyt Tamppereella. Amazing!

Bostonin keskusta näytti niin kivalta. Oli taas paljon kaikkea tarjolla. Pitää mennä kyllä heti huomenna uudestaan. Haluisin käydä myös Harvardin ja Cambridgen yliopistoalueilla, mutta siihen ei taida aika riittää. Olisi myös mukava käydä teatterissa ja risteilyllä ja vaikka mitä. New Yorkiin pääsy on myös yhä enenmmän mielessä...

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008

Naminami

On tullut joka päivä juotua kahvia, kun nukkuminen on ollut vähän huonoa. On tullut maistettua paahdetun vaahtokarkin makuista, kanelin makuista ja kookoksen makuista lattea. Myös chai latte on uponnut. Eilen söin kurpitsadonitsin ja tänään on menossa kurpitsamuffini.



Myös lounaat ovat täällä ihania. Valikoimaa on paljon. Maanantaina syötiin kanapaikassa, silloin oli tarjolla makeaa, rapeaa kanaa, ihanaa. Eilen syötiin leivät, paljon täytettä ja makua. Ja tänään käytiin hakemassa sushia. Aivan mahtavaa, riisiä oli vain murto-osa kalaan verrattuna, makua oli laitettu jo valmiiksi ihan kivasti ja wasabi oli hyvin sulavaa. Rullat li niinkin tuoreita, että riisi oli tosi pehmeää ja vähän jopa lämmintä.

Maanantai-iltana söin tosiaan wingsejä, eilen illalla hummeria ja tänään olisi tarkoitus etsiä hyvä ribbs-paikka. Kyllä syöminen on mukavaa.

tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Great!

Täällä Bostonissa on mukavaa. Paljon on jo ehtinyt tapahtua ja vielä enemmän on toivottavasti edessä.

Sunnuntaina ei pystynyt muuta kuin mennä nukkumaan. Jetlag iski tietysti heti vahvana, kun heräsin paikallista aikaa kolmen maissa, vaikka unta oli takana vasta n.5 tuntia. Siinä vähän aikaa pyristeltyäni sain nukuttua vielä tunnin. Onneksi oli melko aikainen lähtö, kun heti seitsemältä oli aamiainen, joka on muuten ollut todella hyvä. Hedelmiä on paljon, samoin eriliasia muroja, tietysti mehevää pekonia ja munakasta.

Matka konferenssikeskukseen hotellilta kestää kävellen n.10 min ja se kulkee kahden ostoskeskuksen läpi. Toinen on ihan ok, hieman tavallista tasokkaampi ja toinen todella hig end, eli pelkkiä korkean luokan merkkiliikkeitä Jimmy Choosta, Tiffany & Co. myötä Emporio Armaniin. Onhan niitä mukava katsella! :)

Konferenssikeskus on ISO. Monen monta tilaa seminaareille ja useampi kerros. Käytävät ovat leveitä, kerrokset korkeita ja joka paikkaan pääsee vain rullaportaita. Korkena rakennuksen etuja ovat upeat näkymät yli lähialueen, jossa näkyvissä juuri sellaisia taloja kuin esim. Frendeissä, joiden katolle voi mennä grillailemaan, juuri sellainen paloasema kuin elokuvissa ja hyvin hyvin korkeita pilvenpiirtäjiä taivaan rannassa.

Minullehan tämä on eka kerta USAssa. Ja kaikki on ollut juuri sellaista kuin olen kuvitellutkin. Ruoka-annokset ovat isoja, ihmiset ovat yliystävällisiä, kahviloita on tarjolla joka nurkalla, lenkkeilijä tjuoksevat pitkin kaupunkia, autoja on paljon ja kaikki on kovin suurta. Tuntuu kuin olisi ollut täällä aikaisemminkin.

Kirjoittelen tätä postausta nyt kolmatta päivää. Kaikkea on ehtinyt tapahtua. Maanantaina olimm ekoko päivän kuuntelemassa seminaareja ja illalla mentiin sporttibaarin wingsien jälkeen katsomaan NFL-ottelua New England Patriot vastaan Denver Broncos. Huikeaa! Stadion oli aika kaukana kaupungista ja sinne mentiin junalla, matka kesti 1,5h. Stadion oli järkyttävän suuri, autoja oli miljoona ja tarjolla oli ruokaa, juomaa ja fanitarvikkeita joka lähtöön. Ihmisiä oli kuin muurahaisia. Ihan mieletön kokemus.



Ennen peliä oli tietenkin Amerikan kansallislaulu ja kaikkea muuta ohjelmaa. Oli patrioottien tykitystä ja cheerleadereiden tanssia. (cheerleadereista täytyy muuten sanoa, että hyvältä näyttivät, mutta he olivat enemmän tanssityttöjä. ei yhtään pyramidia tai muuta temppua.) Oli ilotulitusta ja tietenkin pelaajien esittely. Patriotshan on erittäin hyvä joukkue. He voittivat viime vuonna kaikki runkosarjan ottelut, mutta mokasivat finaaleissa. Tänä vuonna yritetään tietenkin ottaa edellisen vuoden menetys takaisin. Peli olikin täysin Patriotsin hallintaa. Puoliajalla he johtivat 20-0.

Olin kovin yllättynyt monesta asiasta ottelussa. Molemmilla joukkueilla oli faneja, joiden toiminta oli melko vaisua. Omia toki kannustettiin, mutta mitään erityistä fanikatsomoa ei ollut. Vain hyville suorituksille hurrattiin, vastustajaa ei morkattu tai heille ei vihellelty. Kunnioitettavaa. Katsojat joivat ihan mielettömän paljon ja he olivat todella humalassa. Juomat sai viedä katsomoon.



Poispääsy stadionilta meinasi osoittautua ongelmaksi, kun taksia ei löytynyt mistään. Koska peli oli tv-peli, niin se kesti ikuisuuden mainoskatkoineen. Niinpä me lähdimmekin puoliajalla Bostonia kohti. Ilma oli myös melko kylmä, mutta suomalaisena osasi onneksi varautua.

Tiistaina olikin sitten esityksen vuoro. Minähän olin tosi hyvin valmistautunut. Aloitin esityksen tekemisen lentokoneessa ja viimeistelin sen maanantaina seminaaria kuunnellessa. Aamulla ei jännittänyt, mutt akun oma aika alkoi lähestyä, niin kyllä myöskin jännityskäyrä nousi. Mutta hyvinhän se meni. Puhuin selkeästi, juttua riitti koko ajaksi ja osasin vastata siihe nyhteen kysymykseen, joka minulle esitettiin. En kompastunut korkeissa koroissa ja muutenkin kaikki meni hyvin.

Esityksen jälkeen oli kuin kivi olisi pudonnut hartioilta. Stressi laukesi ja sitä myöten myös nuha. Tiistaina oli myös minun kollegan esitys ja sen jälkeen lähdimme illalliselle asiakkan kanssa. Illallisella söin elämäni ensimmäisen kerran hummeria. Oli hyvää. Alkupalaksi oli wasabimaustettua mustekalaa. Oli myös hyvää. Annokset todellakin ovat niin suuria, että tänään ei tarvinnut pahemmin käydä aamiaisella.

Oli mukava katsoa miten perusamerikkalaiset pukeutuvat illalliselle. Naisilla oli päällä lähdes iltapukuja ja miehillä puvut päällä. Kaunista katseltavaa. Kaikilla naisill aon korkeat korot ja viimeistelty meikki. Suomessakin voisi vähän tsempata pukeutumisen kanssa...

Nyt eletään keskiviikkoaamua ja tänään olisi tarkoitus illalla päästä Bostonin keskustaan shoppailemaan. Toivottavasti taas tulee uusia kokemuksia ja näkemyksiä. Ei auta kuin pitää silmät auki ja olla tarkkana koko ajan! :)

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008

Lähdön hetkellä

Tänään lähdetään viikoksi Bostoniin. Siellä on AVS 55th annual seminar & conference. AVS tulee sanoista American Vacuum Society. Minulla on esitys tiistaina klo11.20 aiheena "Mechanical and tribological property comparison of melt-compounded nanocomposites of atomic-layer-deposition-coated polyamide particles and commercial nanofillers". Esityksen tekoa ei ole vielä aloitettu, mutta eiköhän se tuolla lentomatkalla valmistu.

Olen odottanut reissu todella kauan. Ihan siitä lähtien, kun kesällä kuulin pääseväni esiintymään sinne. Nyt tuntuu todella helpottavalta, kun lähdön hetki on ovella. Olen tehnyt poikkeuksellisesti melko hyvät valmistelut. Dokumentteja on tulostettu ja vaatteet valittu ihan asiantuntijaa myöten. (Samalla tyhjeni melkein koko vaatekaappi, joten joutuu tällä reissulla ja seuraavan viikon Englannin reissulla tekemään vähän hankintoja. Ne tulevat kyllä ihan tarpeenkin.)

On todella hyvä fiilis lähteä. Olen ollut hieman alakuloinen ja maassa, oikeastaan aika rikki viime aikoina. Eilen pohdin mistä se johtuu ja päädyin seuraavaan. Uskon, että "villit" vuoteni 2001-2006 vei minulta ihan käsittämättömän paljon energiaa ja kärsin siitä vieläkin. Villeillä vuosilla tarkoitan tietenkin yhdistelmää, jossa pelasin SM-liigaa Pieksämäellä 2001-2005 asuen samalla Tampereella ja opiskellen DI:ksi neljässä vuodessa. Hieman helpotti, kun valmistuin tuona aikana(tammikuussa 2004), mutta ei se poistanut matkustuksen ja epäinhimillisten aikataulujen määrää. Kaiken kruunasi vielä viimeinen SM-liigavuoteni, jolloin pelasin Hämeenlinnassa, asuin Helsingissä ja olin töissä Tampereella. Tuona ajanjaksona ei hirveästi tarvinnut miettiä muuta kuin asetettuja aikatauluja. Herätykset olivat usein klo5, että ehdin aikaisin töihin, että siitä ehtisi klo17 treeneihin ja illalla oltiin kotona klo22-23. Unet jäivät usien hyvin vähiin, mutta paljon sain aikaankin.

Kun pelaaminen pääsarjatasolla jäi 2006 keväällä, niin kaikki muuttui yhdellä rysäyksellä. Aloitin "oikeat" työt, ei ollut omaa joukkuetta ja muutimme Espooseen. Nyt piti kaikesta päättää itse ja valita ne asiat, joihin panostaa. Ongelmana vaan on vieläkin se, etten tiedä mitä haluan. Sen tiedän, että haluan tehdä työn kunnolla ja olenkin siihen panostanut. Se vaan vie todella paljon energiaa ja aikaa. Esim. verrattuna Tampereen aikoihin ja ensimmäiseen työpaikkaan Espoossa, työmatka on pidentynyt sen verran, että se vie jopa pari tuntia päivästä. Plus sitten työaika, joka on paljon enemmän kuin 8h päivässä.

Haluisin myös urheilla ja nyt olenkin päässyt mukaan työpaikan säbäporukkaan, minkkilaumaan (lentopalloa 2-sarjassa) sekä Samin kanssa kahvakuulakouluun. Yksin minusta ei nimittäin ole liikkumaan, niin joukkueurheilija ja laiskamato minä olen. MeNaisissa oli juttua ihmisistä, jotka tekevät aamuisin ennen töitä kaikkea urheilua heräten klo5. Minä en siihen enää pysty, joten liikunnat on sijoitettava iltaan. Ongelman tässä tuottaa se, että usein työpäivän jälkeen on todella väsynyt ja kellokin voi olla vaikka kuinka paljon. Ja kun ei ehdi ja tietää, että pitäisi, niin alkaa ahdistaa.

Haluisin myös pitää enemmän itsestäni ja kodista huolta, mutta siihen ei tunnu enää riittävän rahkeet ja/tai aika, ja se ahdistaa. Haluaisin nukkua kunnolliset yöunet (8h yössä), jotten kerryttäisi univelkaa ja jaksaisin päivät läpi reippaana. Ja jos haluan syödä kuten syön, eli paljon ja kaikkea, niin pitäisi urheilla enemmän, siihen ei vain oikein riitä aika ja se ahdistaa.

Pitäisikö minun siis valita edellä mainituista vain osa, vai pystynkö toteuttamaan kaikki? Pitääkö minun testata kaikkea erikseen ja yhdessä, jotta voin tietää. Haluisin olla tehokas ja onnellinen, mutta onko se mahdollista yhtäaikaa? Ja kun en tiedä vastauksia, niin se ahdistaa.

Nyt kuitenkin yritän unohtaa viikon aikana murheet ja tulla takaisin entistä reippaanpana, paremmin pukeutuvampana, päätöksiä tehneenä, itsevarmana ja iloisena sekä onnellisena ihmisenä! :)

torstaina, lokakuuta 16, 2008

Pää kunnossa

Ulkoisesti. Kävin nimittäin parturissa. Nyt on kylmiä syksyn värejä ja mallina polkka. Aivan erilainen kuin koskaan ennen. Oma kuvaus osui ennemminkin luokkaan - harmaan sävyt. Mutta en mä silti ihan seinään sekoitu, niin kuin "Matkalla Afrikkaan" -näytelmän Antero. ;)

Tukka alkoikin olla jo niin hirveä, ettei ihme kun vähän päässä heitti. Juuri kasvu oli ainakin 2cm ja sitä ei saanut mitenkään. Nyt on tämä huoli poistettu ja ensi viikon esityksessä Bostonissa näytetään hyvältä. Asia kerrallaan kohti parempaa tulevaisuutta. :)

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Eipäs sittenkään

Kiitos ihanien ystävien, ei minun elämä olekaan yhtä surkeutta. Sami on ottanut mukavasti vastuuta kodinhoidossa ja eilen sain kaksi kutsua illanviettoon, pelaamaan säbää ja teatteriin, myös perjantaille on kivaa iltaohjelmaa tiedossa.

Eilisistä seteistä valitsin teatterin. Paikka oli Ryhmäteatteri ja näytelmä "Matkalla Afrikkaan". Ilta aloitettiin niinkin hienosta ravintolasta kuin Hesestä. (kaikkihan tuntevat Wappu-niemologin nro 3: "Mennäänkö johonkin hienoon ravintolaan, vaikka Hesburgeriin?") Teatteriin mentiin viime tingassa, mutta mitä parhaimmille paikoille, toiseen riviin keskelle, jossa yllättäen oli 4 vapaata paikkaa jäljellä. Väliajalla viiniä ja näytelmän jälkipuintien lomassa kermaliköörillä höystettyä kaakaota sekä suolapähkinöitä.

Näytelmä oli monipuolinen. Näyttelijät hyviä. Sain nauraa ihan ääneen. Tuli hieman oman elämän kuvausta, kun yhdellä työt ja harrastukset täyttivät koko elämän, yksi ei tiennyt mitä tehdä tai edes mitä haluta ja yksi oli harmaa kuin seinä. Vastausta tai ratkaisua omiin murheisiin en löytänyt näytelmän juonesta, mutta setti piristi kuitenkin todella paljon. Kiitos kamut kutsusta!

Kotimatka sujui kirkkaassa iltayössä täyden kuun valaisemana. Ilta oli raikas ja mieli hyvä. Tästä on hyvä jatkaa.

sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008

Kaikki kiva jää...

Perjantaina manasin ajan puutetta. Se on nyt valitettavasti osoittautunut myös monen kivan asian jäämiselle pois völjystä. Postaukset ovat harvenneet, kun ei vaan ehdi. Valokuvaaminen on jäänyt kokonaan ja samalla myös kuvat blogista. Nämä asiat näkyvät ainakin telle rakkaat lukijat. Tiedän, että teitä on, sillä tilastot kertovat. :)

Myös moni muu kiva asia, joka ei näy blogissa on jäänyt taka-alalle tai unohtunut kokonaan. Takapiha on ihan hirveässä kunnossa. siellä ei tarvitsisi kuin vähän haravoida, istuttaa ensi kevääksi kukkasipuleita, katkoa kuolleet kukat ja laittaa syyslannoitteet.

Lukeminen on jäänyt. Olen nyt tahkonut samaa kirjaa jo pari kuukautta, kun etenemisnopeus on ollut n.5 sivua viikossa. Kirjassa on kuitenkin 550 sivua, niin menee ikuisuus ennen kuin pääsne loppuun. Samoin lehtien lukeminen. Minulle ei tule montaa lehteä, mutta niistä kertyy aika iso pino, kun niitä ei ehdi edes selata.

Ruuanlaittaminen, leipominen ja hyvä ruoka jää, kun ei ehdi. On vain turvauduttava valmisruokaan tai jätettävä syömättä. Itsestä huolehtiminen jää. Leffojen katsominen, leffassa käyminen, ulkonaoleminen, kavereiden tapaaminen jää. Kaikki kiva jää...

Ihania ihmisiä

Olen ollut hieman hukassa viime aikoina ja tarkoitus oli kirjoitella siitä. Ajattelin kuitenkin, että ei ketään kiinnosta minun ahdistuneisuuteni, itsesäälini ja omien murheiden pohdiskelu.

Onneksi on kuitenkin ihania kavereita, jotka järjestävät ohjelmaa minulle. Lauantai sujuikin evakossa ollessani oikein mukavasti ja kello juoksi kuin Usain Bolt konsanaan. Pääsin Hullujen Päivien hulinan jälkeen lounastamaan Krunikkaan makaronimössöä ja katsomaan samalla Raidia. Pitääkin lainata kysyinen "boxi", kun omistaja on sen itse saanut katsottua läpi. :) Sain myös lainaksi villatakin, kun itse en kiireessni ja tyhjäpäivuudessäni ollut ottanut sitä mukaan.

Krunikasta matka jatkui Vallilaan iltapäivä herkutteluille. Olin myöhässä, mutta onneksi minut otettiin silti mukisematta vastaan. :) En ollut muistanut edes meikata, mutta silti sanottiin, että näytän hyvältä. En uskonut, sillä olo ja mielentila kertoi sisäisesti jotain aivan muuta. Mutta seura ja ruoka oli ihanaa. Keskusteltiin nuorisosta, arkkitehtuurista, ruuasta, kaikesta. Ja mentiin lopulta teatteriin katsomaan modernia tanssia. Aivan uusi ja erilainen kokemus. Arvostan todella paljon tanssijoiden fyysistä työtä ja itsekin haluaisin hallita ja liikkuttaa vartaloa kuten he. Mutta en tiennyt, että kehonkielellä, musiikilla, muutamalla sanalla ja valoilla voidaan saada sellainen vaikutus. Olin mykistynyt. Alku oli todella ahdistava, lopussa alkoi tulla lisää liikettä, iloisuutta ja vauhtia, joten omakin olo parani. Sen verran hyvä mieli jäi, että pitää kyllä toistekin mennä katsomaan oikeaa tanssiesitystä.

Teatterin jälkeen menimme Juttutupaan, jossa oli tarjolla todella hyvää siideriä. Ihan omenamehun makuista kuivaa siideriä. Jotain englantilaista. Pizzjen ja parien lasillisten jälkeen oli pakko siirtyä seuraavaan paikkaan, kun esiintyvä bändi soitti niin kovaäänisesti. Seuraava paikka olikin sitten Sävel, jossa iltaa jatkettiin GT:llä ja vedellä ja kruunattiin rommototilla. Aika meni kuin siivillä ihanien ihmisten kanssa ja vasta valomerkin jälkeen oli aika lähteä metsästämään taksia kohti kotia.

Tänäänkin olen saanut nauttia taas ihanien ihmisten seurasta. Meillä oli nimittäin ekstratreenit. Paikalle oli saatu seitsemän minkkiä, eikä treeneisät olisi varmasti tullut loppua, ellei osan olisi tarvinnut mennä toimitsijoiksi. Hyvä meininki ja mukavia ihmisiä. Onneksi minkkejä näkee viikoittain ja joskus jopa vähän useammin.

perjantaina, lokakuuta 10, 2008

Aikaa

Sitä tarvittaisiin paljon enemmän kuin nyt on jaossa. Meinaa vähän kaikki jäädä puolitiehen, kun ei vaan ehdi. Ja kun haluaisi ehtiväni, niin sitten pitää luopua jostain. Nyt on ikävästi käynyt niin, että on tullut luovuttua nukkumisesta, lepäämisestä, palautumisesta, olemisesta, itsensä huolehtimisesta, siis kaikesta omasta ajasta, melkein niin kuin minusta.

Tämä viikko on taas menty kovaa. Aamuisin töihin kuuden ja seiskan välillä, töistä kotiin tai harrastuksiin taas kuuden ja seiskan välillä, 10-12h työpäivän jälkeen. Tiistaina työpäivä loppui vasta iltakymmeneltä, kun asiakkaan kanssa käytiin katsomassa lätkää. (josta muuten tuli taas lisää aihetta siihen nuoriso-juttuun...) Ja keskiviikkona piti käydä vielä kotiinpaluun jälkeenkin uudestaan töissä. Perjantaina piti tehdä vain puolipäivä, mutta kappas, siitähän tuli kuitenkin hieman useampituntinen.

Tuolla levon puutteella tuntuu vaan ikävästi olevan aika lumipallomainen vaikutus. Kun ei lepää ja vaan tekee, niin väsymys kasvaa. Ja kun tekemistä on liikaa, eikä palaudu, niin tekemisen taso laskee, hermot kiristyvät ja muisti pätkii. Tämä taas tuottaa virheitä ja virheet lisäävät työtä. Ou nou!

Ja kun on väsynyt, jättää mielellään liikunnan vähälle, että saisi edes joskus olla. Liikunnan puute tai vähyys taas lisää väsymystä ja heikentää kuntoa. Väsymys ja kiire aiheuttavat myöskin mielipahaa, jota haluaa parantaa esim. hyvällä ruualla. Hyvä ruoka on harvoin terveellistä ja sitä tulee syötyä aivan liikaa, joka taas väsyttää lisää ja aiheuttaa muita murheita. Kiireessä ja nälässä ei myöskään ehdi katsoa mitä syö, vaan heittää naamaan mitä sattuu ja sitten vatsa valittaa. Minullahan vatsan valitus ja huonovointisuus aiheuttaa suoraan oireita psyykkeessä. Ou nou!

No, onneksi viikonloput on saatu aika mukavasti pidettyä ilman rasittavaa ohjelmaa. Tänäkin viikonloppuna tiedossa on vain mukavia juttuja. Kulttuuria ja liikuntaa. Hieman ehkä mieltä parantavaa shoppailua ja terveellistä ruokaa. Sekä paljopaljonpaljon Unta!

sunnuntaina, lokakuuta 05, 2008

Suloinen sunnuntai

Sunnuntai alkoi muka ajoissa. Katsottiin aamiaisen lomassa Suomen pelkokerroin ja laittelin puhtaita pyykkejä kasaan. Yhtäkkiä tulikin kova kiire bussille, vaikka kaikelle piti olla hyvin aikaa.

Onneksi bussireitti vaihtui nopeammaksi, kiitos Samin, niin pääsin ajoissa paikalle. Jo tässä vaiheessa olen katsonut yhden naisten sarjapelin enemmän kuin viime vuonna. Viime kaudella en nimittäin katsonut yhtäkään. Peli oli naisten 1-sarjaa, Nale-Namika Volley ja paikkana Kamppi. Minähän olen Nalen fysiikkavalmentaja ja se oli oikein mainittu ottelupaperissa ja minut oikein esiteltiin pelissä. Istuin silti katsomon puolella.

Peli oli hyvin kaksijakoinen. Namika vei kaksi ekaa erää oikein näytöstyyliin, kolmas oli hyvin hyvin tasainen, neljäs Nalen hallintaa ja viides taas tasainen. Voiton vei lopulta Namika, vaikka sen olisi voinut ottaa ihan kumpi tahansa. Minä sain ottelusta muutamia vinkkejä seuraavaan harjoitusohjelmaan ja tulipahan tsekattua myös oman seuran ykkösjoukkueen tiimi. Namika on nimittäin KoVen ja Porvoon NMKY:n yhdistelmäjoukkue ja meidän Mozon Minkit -tiimihän kuuluu KoVeen.

Pelistä matkasin Krunikkaan sovittelemaan uusia vaatteita. Matkaan tarttui useamman sporttivaateparren lisäksi myös lenkkarit ja itse kudotut tossut. Krunikasta oli tarkoitus mennä Alexiumille, mutta aikataulu ei antanut myöten vaan suuntasinkin Kaupparotin Silakkamarkkinoille. Siellä muikut valkosipulikastikkeella lounaaksi ja kohti Kaisaniemeä ja Sirkus Finladiaa. Matkalla oli tarkoitus tehdä Minkki P:n innoittamana donitsihankintoja, mutta palvelun ollessa hidasta ja jonon pitkä, jäi sekin rasvahankinta väliin.

Sirkus oli taas niin loistava. Aivan mielettömiä temppuja niin jonglööraten, akrobatisoiden, taikoen kuin eläinten kanssa. Takana istunut pikkuihminen (=lapsi) ihmetteli kok oajan, että miksi toi tekee noin ja miksi toi tekee noin. Sanoin jo viime vuonna, kun ensimmäisen kerran sirkuksessa kävin, että sirkus ei ole lapsille, vaikka niin usein ajatellaan. Eihän lapset ymmärrä yhtään niiden taitavien temppujen päälle, joiden vaikeuden vain aikuinen huomaa. Onneksi viime vuoden tapaan olimme varanneet paikat aitiosta ja eturivistä, niin näköyhteys oli esteetön ja täydellinen. Suosittelen sirkusta kaikille ja ensi vuonna on taas päästävä katsomaan. Talvella pitää poiketa myös Hurja Ruuthin talvisirkuksessa.

Kävelymatkalla Kaisaniemestä Eerikinkadulle meinasi jäätyä. Tuuli oli aivan mieletön. Onneksi Kampin läpi pääsi sisäkautta ja auto lämpesi nopeasti. Onneksi myös ruoka oli puolivalmista, kun ei tarvinnut kuin lämmittää eiliset lohet. Nyt onkin sitten hyvä siirtyä unten maille ja valmistautua taas uuteen viikkoon suloisen sunnuntain siivittämänä.

lauantaina, lokakuuta 04, 2008

Sama meno jatkuu

Tällä viikolla ei ole helpottanut sitten niin yhtään.

Maanantaina: bussilla Vantaalle töihin, perustyöpäivä, säbää Tiikeri Areenalla, bussilla Tikkuraln asemalle ja junalla Töölöön nimipäiville, kövellen Töölöstä Kamppiinja bussilla kotiin.

Tiistai: autolla Vantaalle töihin kiroten ruuhkaa, perus ylipitkä työpäivä, kotona seiskan maissa, tallenteiden katselua ja ruuanlaittoa (teriyaki-kanaa).

Keskiviikko: autolla Espooseen töihin, käynti keskustassa autolla taas kiroten liikennettä, loppupäivä Vantaalla palaverissa, kiireellä kotiin taas tuskaillen ja haukkuen kaikkia muita kuskeja, bussilla Kaapelitehtaalle esittelemään Helkama 101-pyöriä Design viikon vieraille, kyydillä onneksi kotiin.

Torstai: autolla Vantaalle ennen pahinta ruuhkaa, palavereja, kiireellä Olariin, kauppakierros juosten, ylinopeutta hakemaan muita Minkkejä Tuomarilasta ja Vallikalliosta, kauden avausottelu Lumossa, voitto pikkutytöistä 3-0 (täytyykin kirjoitella aiheesta nuoriso, kun tässä jossain välissä heruu aikaa).

Perjantai: liian myöhäinen herätys - aamiainen jäi välistä, kävellen Nihtisiltaan, työkaverin kyytiin ja Oittaalle virkistäytymään ja ulkoilemaan työpaikan kanssa ensin erilaisten esitysten muodossa, sitten frisbee golfilla ja ultimatella, lopuksi saunalla ja illallisella, virkistäytymistä jatkettiin Zetorissa Pepe Willbergin tahtiin ja yöllä kotiin.

Lauantai: pitkä, pitkä aamu, ei kiirettä mihinkään, aamiaista hyvin rauhallisesti, siivousta, omenapiirakoiden valmistusta, ruuanlaittoa, Harry Potterin -pelaamista, pyykinpesua, tallenteiden katsomista, lehtien lukua.

Sunnuntai: vielä tulossa, mutta tuleman pitää lentopallon katsomista, sirkusta ja liikuntaa, ainakin.

maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Mennyt hulabalooviikko

Maanantai: bussilla Vantaalle töihin, kuuden tunnin palaveri, salibandya, junalla Tikkurilasta Keskustaan, Ateneumin tarjonnan katsastusta, bussilla Samin kotiin, leffa

Tiistai: autolla Vantaalle töihin, vierailijoita töissä, lentokentän kautta kotiin, maastoon Minkki P:n kanssa, Kauhajoen kauhujen puintia, kotihommia, tallenteiden katsomista

Keskiviikko: autolla Espooseen töihin, reissaamista ympäri Espoota, epäonnistumisia ja onnistumisia töissä, kotiin, 2 settiä nuudeleita, Mamma Mia! Hartwall Areenalla

Torstai: Auto aamulla klo7 huoltoon, töihin espooseen, salille Elixialle, laittautuminen Elixialla, bussilla Kamppiin, illallinen Saagassa, taksilla kotiin

Perjantai: Autolla Vantaalle töihin, kehityskeskustelu, Kisikselle vetämään fysiikkatreenejä, oma harkka peli Kisiksellä, Minkki P:n kanssa kaupan kautta kotiin, illallista, jälkkäriä ei jaksanut, Big Brotheria

Lauantai: nukutaan pitkään, pitkä aamiainen, kotihommia, uuden Accordin koeajo, kauppa, PS3 -pelien testausta, tallenteiden katsomista

Sunnuntai: nukutaan melko pitkään, semipitkä aamiainen, Karkkilaan, metsään sieniä ja marjoja poimimaan, satoi rakeita, nähtiin tikka, ruuanlaitto, syönti, vanhempien auton myyntiin laittaminen, jälkiruokaa, kotiin, sienten ja marjojen putsaaminen, siivous, kotihommia, kirjan lukemista

Väsymys on vieläkin kova, vaikka viikonloppu meni melko rennosti. Miten käy tämän viikon, arveluttaa tässä vaiheessa, sillä ärsyttää jo valmiiksi. Mutta toivotaan parasta ja taistellaan sen puolesta!

torstaina, syyskuuta 25, 2008

Mamma Mia!

Taas katsottiin Mamma Mia!. Tällä kertaa musikaaliversiona Hartwall Areenalla.

Olihan se elämys. Kaikki osasivat laulaa upeasti ja musiikki tuntui sisälmyksissä asti. Kannatti katsoa.

Elokuvaan verrattuna ehkä kuitenkin jää kakkoseksi. Elokuvassa näkymät ja maisemat ovat niin upeat. Lisäksi musiikki ja laulu kuuluu paremmin, kuin elävän orkesterin rummuttaessa täysillä. Musikaali herätti silti tunteita.

Katsojia oli aika vähän, minun mielestä. Vielä pari kertaa musikaali Suomessa menee, eli jos vaan mahdollista, niin koittakaa päästä Pasilaan. :)

maanantaina, syyskuuta 22, 2008

Autoton päivä

Tänään 22.9. on autoton päivä. Joka on huipennus Liikkujan viikolle. Itse kuulin tuosta liikkujan viikosta vasta nyt, joten siihen en pystynyt hirveästi omaa korttani mukaan kantamaan. Vaikka tulihan sitä vähän viime viikolla liikuttuakin, ei ihan vaan lakereilla lepäilty joka päivä.

Mutta autottomaan piävään halusin itse osallistua jättämällä auton kotiin. Tämä tarkoittaa sitä, että työmatkat ja muut matkat tehdään julkisilla. Aamulla meinasin myöhästyä heti ensimmäisestä bussista, mutta onneksi kuski huomasin minun kirmaavan pysäkille ja odotti.

En tiedä koskeeko autoton päivä oikeasti koko maata vai vain Helsingin Keskustaa, kuten linkissäni mainitaan. Toivottavasti myös moni muu kuin tuon alueen ihmiset ja minä ovat ottaneet kampanjan tosissaan ja lähtenyt liikkeelle pyörällä, kävellen tai julkisilla oman auton sijaan.

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Tykkäsin

Katsottiin tuossa menneellä viikolla "Geishan muistelmat". Oli minusta todella hyvä. Ja kun vielä katsoimme sen HD-versiona, niin voi ihanuus sitä väriloistoa puvuissa, kirsikan kukissa ja maisemissa.

Leffahan ei ole mikään ihan uusi. Ja se perustuu vielä vanhempaan kirjaan. Mutta onneksi tuli katsottua tässä edes vaiheessa ja suosittelen kaikille. Meillä sen näkee Blu-Ray:na ja minä katson mielelläni vaikka useamman kerran uudestaan.

Kirjakin houkuttelisi, mutta minusta järjestys olisi väärä, jos vasta nyt lukisin kirjan.

Taakse jäänyt viikko

Aika vauhdikasta, on ensimmäinen ajatus joka tuli mieleen menneestä viikosta. Vaikka ei viikkoon kuulunutkaan mitään kauhean kummallista, vain pari ekstraa normaaliviikkoon. Mutta vauhdikkaan viikosta teki aikataulut ja tehokkuusvaatimus.

Töissä on ollut aika hektistä. Tekemistä on ollut paljon, uusia juttuja on pitänyt opiskella ja kaikki on vaatinut paljon keskittymistä. Työpäivät ovat jonkin verran venyneet ja sitä myötä rasittaneet ehkä hiukan enemmän kuin normaalisti.

Illat on joko urheiltu tai levätty totaalisesti. Yhtenä iltana sain kunnian olla lastenvahtina. Oli kivaa, toivottavasti kutsu tulee toistekin. Urheilupuolella tällä viikolla on pelattu squashia, treenattu kahvakuulalla, pelattu lentopalloa, pyöräilty maastossa ja pelattu golfia. Lepopuolella on katsottu "Kukkia ja sidontaa", "Commandoa" ja "Suomen pelkokerrointa". Ja ai niin, tulihan sitä vilkaistua "Big Brotheriakin". ;) Lisäksi parit nokosetkin on ehditty ottaa.

Kelit ovat hellineet nätisti nyt viikonloppuna. Eilinen golf-päivä meni rattoisasti hyvässä seurassa ja opetuksessa sekä ulkoilmasta nauttien. Tänään on yritetty pyöräillä maastossa, mutta heikolla menstyksellä, kun niska-hartia-seudun jäykkyys aiheutti sellaisen heikkous-olotilan ja päänsäryn, ettei vaan jaksanut mitään ja oli palattava kotiin.

Nyt valmistaudutaan ensi viikkoon ja uusiin kujeisiin. Kalenteri on melkein täynnä jo tässä vaiheessa, joten ei ainakaan pääse helpommalla kuin tällä viikolla.

torstaina, syyskuuta 18, 2008

Naisen päivä

Olen tätä miettynyt jo pidemmän aikaa ja äsken radiossakin (YleX) hieman asian vierestä. Itselle asia on tullut mietintään ihan omakohtiasten kokemusten takia. Radiossa taas pohdittiin asiaa yhteiskunnan kannalta. Minä siis haluaisin naisille yhden päivän kuussa, jonka voisi käyttää itsensä hoitamiseen.

On nimittäin todella vaikeaa yrittää sovittaa parturia, karvanpoistoa, lääkäriä, manikyyriä, kasvohoitoa, virastoasioiden hoitoa yms. näitä tarjoavien paikkojen aukioloaikoihin. Varsinkin kun on töissä tai asuu palvelun tarjoajista useamman kilometrin päässä ja siirtymisiinkin menee aikaa. Tuolle naisen omalle päivälle riittäisi kyllä tekemistä siten, että kerran kuukaudessa ei olisi edes liikaa.

Minä en ainakaan kehtaa lähteä töistä ihan minkä tahansa syyn turvin, jos se ei suoraan ole sallittua tai liity töihin. Radiossa tämä asia tuli esille vähän toiselta kannalta. Nuoret nimittäin lähtevät omille menoilleen ihan milloin vaan ja joskus jopa ilmoittamatta ja selittelemättä. Eikö tähänkin asiaan olisi oiva ratkaisu, että jokaisella (sukupuolia sen enempää erottelematta) olisi niin sanottu itsensä huolehtimispäivä kerran kuukaudessa ihan luvan kanssa.

Minusta ainakin olisi mukavampaa, jos ihmiset huolehtisivat itsestään enemmän, näyttäisivät hyviltä ja olisivat tyytyväisempiä itseensä ja siten myös onnellisempia. :)

tiistaina, syyskuuta 16, 2008

Tietotekniikka

Tietotekniikka on kai kehitetty helpottamaan ja nopeuttamaan ihmisten elämää. Hyvä keksintö sinänsä, eikä nykypäivänä pysty oikein elämään edes ilman. Minä ainakin käytän tietokonetta lähes päivittäin ja kännykkää joka päivä.

Aina tuo käyttö ei ole helppoa. Kuten varmaan asia onkin, niin ATK on jonkun miehen keksimä. Kooduas vaatii ulkoa opettelua ja loogisuutta ei juuri löydy. Olen käynyt ohjelmoinnin perusteet ja jätin sen aiheen siihen, sillä ei vaan pystynyt enempää. En minä jaksa muistaa mihin tulee puolipiste ja mihin kaksoispiste tai mikä käsky mitäkin tekee ja missä järjestyksessä aisat pitää listata.

Nykypäivänä vaatimukset tietokoneen käytölle kasvavat koko ajan. Pitäisi osata asentaa verkko, pitäisi osata laittaa virustorjunta ja palomuuri, pitäisi osata asentaa ohjelmat, pitäisi osata käyttää kaikkia ohjelmia ja vikatilanteen tullessa korjata kaikki. Ei käy, sanon minä.

Sanoisin, että olen keskimääräistä nohevampi koneen käyttäjä. Minua parempia kyllä löytyy ja heitä kai kutsutaan ammattilaisiksi. ;) Mutta huonopiakin löytyy ja paljon. Eihän näitä asioita opeteta missään. Töissä riittää, kun osaa käyttää perus office-ohjelmia. Niidenkin käyttö pitää kuitenkin opetella pääosin itse. Ainakin uusien versioiden, kuten 2007:n, joka on täysin erilainen kuin vanhemmat. Jos haluat kuitenkin tehdä vähän vielä jotian enemmän, niin pitöisi osata käyttää ohljemia hieman laajemmin. AInkin omaksi iloksi on kiva käyttää kuvankäsittelyohjelmia ja vaikka iTunesia. Vaan missä on näidne ohjelmien käyttöoastus. Ei missään!

Ja mitä sitten, kun tulee vika tilanne??? Menee vain hermot. Ei koneelle osaa tehdä yhtään mitään. Onneksi kotona on expertti, joka hoitaa hienosti mukisematta probleeman kuin probleeman. Mutta tämäkin expertti olettaa minun osaavan paljon enemmän kuin osaan ja tiedän. Mistä ihmeestä olisin voinut kuulla, että CD ei säilytä tietoja ikuisesti tai mikä palvelin on millekin yhteydelle ja mitä tehdä, jos WLAn ei vaan toimi.

Toisinaan siis tietokoneet, tietotekniikka ja koko enemmän vaikeuttaa kuin helpottaa asioista ja asioiden etenemistä!

sunnuntaina, syyskuuta 14, 2008

Viikonloppu

Liikenne on olut minulla viime aikoina kovasti tapetilla ja on hyvä. Perjantaina bussi jätti Samin pysäkille ihan syyttä suotta. Se ei vaan halunnut pysähtyä, vaikka sille näytettiin pysähtymismerkkiä. Bussi ei ollut täynnä, eikä pysäkki ole edes mitenkään huomaamaton, Kampin jälkeen seuraava, mutta kuskia ei ilmeisesti vain huvittanut.

Minä kävin lauantaina Salossa autolla ja sain taas kokea sen suunnan liikenteen iloja. Not! Minä tunnustan, että ajan yleensä hieman ylinopeutta. Ajan normaalisti n.5-10% yli sallitus nopeuden. Se on helppo säätää vakionopeussäätimen ja navigaattorin avulla. Sen verran olen kuitenkin tunnollinen, että hiljennän kiltisti, kun nopeus lasketaan 100km/h:sta esim. 80km/h. Ja erityisesti silloin kun nopeus on laskettu 60km/h. Vaan näin ei toimi valtaosa kuljettajista. Yleensä ihmiset ajavat tasaista 90km/h oli sallittu nopeus sitten 100km/h tai 80km/. Varsinkin venäläist rekat tekevät näin. Ei ole kiva tunne, kun takana tulee muutaman tonnin rekka ja alamäessä pitäisi hiljentää 60km/h vauhtiin. Ei voi kuin ajaa paljon omien normien yli ja varmistaa, ettei jää rekan alle. Onneksi kiihdytyskaistat sentään on ylämäkeen, niin pääsi rekoista viimein ohi.

Sunnuntai oli kotipäivä. Aamulla ensin sämpylöiden (juusto-porkkana) ja korvapuustien paisto, sitten siivous ja lopulta lenkille, siis maastopyörälenkille. Lenkki oli todella rankka. Kaksi tuntia täysillä ja koko ajan metsässä. No, tulipa taas opittua paljon, esim. miten mennään melkein metrin korkuisen kalliokielekkeen yli ylämäkeen. Ehkä pitääkin vaihtaa kaikki matkat pyörällä mentäviksi, niin ei tarvitse valitella julkisesta liikenteestä eikä yksityisautoilusta. ;)





ps. yritin katsoa Wordin kanssa, että onko paljon kirjoitusvirheitä, mutta eihän mun koneesta tietenkään löytynyt suomea. Eli sorry, en jaksa lukea läpi ja tarkastaa... ;)

perjantaina, syyskuuta 12, 2008

Autoilu

Kun viimeksi avauduin julkisesta liikenteestä, niin nyt on sitten autoilun vuoro.

Pääkaupunkiseudulla on aika isot ruuhkat aina aamuisin n. klo8 aikaan ja alkuillasta n.klo16 aikaan. Itse olen valitettavasti joutunut näihin ruuhkiin viime aikoina, kun olen käynyt töissä Vantaalla, lentokentän läheisyydessä. Onneksi kuitenkin suuntani on valtaruuhkaa vastaan ja osaan ajoittaa joskeenkin hyvin menoni ruuhkien ohi. Aina se ei kuitenkaan onnistu, jos on vaan pakko olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa.

Minä en osaa käyttäytyä ruuhkassa. Myönnän. Tai osaan minä liikkua sujuvasti jonossa, antaa tarvittaessa tietä, valita kaistat ajoissa ja kiihdyttää pois alta tarvittessa. Mutta hermoni eivät pidä yhtään. Pitää päästä etenemään, kaikkien pitäisi osata ottaa muut huomioon. Ei ruuhkassa päästetä sivusta tulevia eteen niin, että takana oleva liikenne hidastuu ja jono pitenee. Ei ruuhkassa madella ja jätetä edessä menevään autoon 100metrin väliä. Ja kun paikka tulee, niin silloin kiihdytetään ja liikutaan.

No, en ole ainoa, jolla hermot ovat kireällä liikenteessä. Kerrankin ajoin nelikaistaisella (kaksi kaistaa per suunta) tiellä vähän yli 80km/h sallittua nopeutta, vakionopeussäädin päällä, oikean puolen kaistalla, sillä kiireellisemmät ohittelivat vasemmalta ohituskaistalla. Tulin liittymän kohdalle, jossa viereeni ajoi oikealle puolelle auto. Auto ei päässyt kiihdyttämään oikealta puolelta ohi, sillä sen edessä oli hitaammin ajava auto. Lopulta tämä viereen tullut auto joutui jarruttamaan ja tulemaan varsinaiselle tielle taakseni. Sitten auto ohitti minut kovalla kiihdytyksellä vasemmalta puolelta ja heristi ohittaessaan nyrkkiä.

Anteeksi, mutta mitä minä tein väärin? en päässyt vasemmalle kaistalle väistämään, kun siellä oli koko ajan autoja, sitä paitsi se olisi ollut laitonta. Ajoin varsinaista tietä ja oikealta tulevalla oli kolmio. En halunnut kiihdyttää enempää yli sallitun nopeuden, koska pelkään poliisia, siis sakkoja. Jos olisi jarruttanut, niin takaa olisi saattanut tulla joku perääni.

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Julkinen liikenne

En käytä kovin usein julkista liikennettä enää nykypäivänä. Pitäisi käyttää enemmän, mutta aikataulullisista syistä (useinmiten) se ei ole paras vaihtoehto.

Keskutaan suuntaan kuitenkin yleensä bussilla. Etelä-Espoostahan ei muita julkisia välineitä sinnepäin liiku. Onneksi on olemassa Reittiopas, joka kertoo millä bussilla ja miten parhaiten pääsee paikasta A paikkaan B. Aina ei kuitenkaan tähän ole luottamista, jos kuski saaa näin valita.

Minun päässäni on ajatus, että buusit liikkuvat nopeimmalla mahdollisella tavalla reitillään. Sain kuitenkin huomata, ettei näin ole. Bussi tuli ensinnäkin pysäkille ainakin viisi minuuttia Reittioppaan arvioitua aikaa myöhemmin. Oli lauantai, ei liikennettä, eikä mitään muutakaan hyvää syytä olla myöhässä. Ja sainkin huomata, että "vika" oli kuskissa. Kun itse pääsin autoon, se pysähtyi n.20 metrin jälkeen keskelle tietä. Kuski alkoi huitomaan rajusti ja huusi "Ampiainen, ampiainen!". Vähän ajan päästä pääsimme jatkamaan, mutta kuski antoi tilaa ihan kaikille, eli päästi kaikki eteensä ajamaan. Pysäkin jälkeen hän asetteli kolikot rauhallisesti telineisiin joko pysähtyneenä tai ajamalla n.20km/h vauhtia. Liikennevaloista ei ollut mitään kiirettä lähteä heti liikkeelle ja Länsiväylälläkin nopeus tuskin ylitti 60km/h.

Enhän minä tietenkään ehtinyt Reittioppaan seuraavaan linjaan. Niin raivostuttavaa. Ei kyllä kannusta ainakaan minua käyttämään julkista liikennettä.

tiistaina, syyskuuta 09, 2008

Tunnistaminen

Viime sunnuntaina biitsihallilla käydesä tuli juttua aiheesta ihmisten tunnistaminen. Minä nimittäin olin näkevinäni yhden vuorolla käyvistä miehistä muussa yhteydessä kesän aikana, mutten voinut olla varma, sillä herran varusteet olivat täysin erilaiset. Päällä ei ollut hihatonta paitaa eikä shortseja, vaan farkut, paitapusero ja lasit päässä, niin tunnistaminen oli sunnattoman vaikeaa. Olisi pitänyt pyyttä ottamaan housut tai ainakin paita pois, niin jo olisi auttanut. ;)

Tänäänhän on Iston nimipäivä. Josta tulikin mieleen, että tunnistaminen voi olla haasteellista myös nopeissa tilanteissa. Vanhempani olivat nimittäin kerran Lapin reissulla törmännyt Isto Hiltuseen ja jompi kumpi vanhemmistani oli moikannut iloisesti tuttuja kasvoja. Eikä siinä hetkessä tajunnut, että kasvot olivat tutut vain tv:stä. Näin on meinannut käydä minullekin,. Että televisiosta tai muusta mediasta tuttua naamaa kuvittelee omaksi tutukseen ja on valmiina jäämään jopa juttelemaan, kunnes tajuaa mistä on kyse.

Kerran taas ääni sai minut tunnistamaan ihmisen, mutten muistanut yhtään, että missä äänen olin alunperin kuullut. Ulkonäkökään ei ihan heti muistuttanut asiayhteydestä. Kun koripalloottelussa kuulee oman lääkärinsä äänen ja päällä puhujalla ei ollut valkoista takkia, niin yhteys ei ole ihan selkeä.

Joskus aivot todella lyövät tyhjää, kun tulee vastaan ihmisiä eri yhteyksistä. Esim. kun joka aamu bussimatkalla näkee samoja naamoja ja törmääkin heihin toisessa yhteydessä, ei yhtään muista mistä naama on niin tuttu. Tai kun salilla näkee ihmisiä vain urheiluvaatteissa hiukset hiestä märkinä ja joskus he tulevatkin vastaan esim. viimeisen päälle laitettuina, on ihan pihalla.

Ja kun minä en hirveästi uskalla puhua ihmisille, pelkään nolaavani itseni tai jotain muuta typerää, niin tervehtiminenkin on välillä haasteellista. jos tunnistamisessa on pientä epäselvyyttä, niin mieluiten pysyn tuppisuuna ja tervehtiminen jää. Kaipa se pitäisi vaan olla rohkea ja moikkailla kaikille, jotka vähänkin näyttävät tutuilta. Eipä ainakaan sanottaisi jälkeenpäin "Kun ei se Norakaan koskaan tervehdi!".

ps. vaikka en minä silti halua "Morjens, Morjens!"-Suomisenkaan mainetta. ;)

lauantaina, syyskuuta 06, 2008

Syysmuoti

Käytiin Maijun kanssa tsekkaamassa Glorian muotinäytöksessä syys- ja talvimuoti. Oli mukava nähdä minkä tyylistä vaatetta ja asustetta pitäisi vetää ylle, jotta näyttäisi tyylikkäältä ja muodikkaalta. Glorian muotinäytöshän on siitä hyvä, että siellä esiteltävät vaatteet ovat kaikki myynnissä Helsingissä.

Ihan hyvännäköistä ja jopa itse kopioitavaa tyyliä. Nyt näyttäisi olevan aika hot lyhyet hameet ja tummat värit. Kivat maalais-/ratsastushenkiset saappaat sekä isot korut. Itse aion hankkia ainakin nuo saappaat, talvitakin ja ehkä jopa niitä hameita tai sitten shortseja. Mutta nämä hankinnat tullaan tekemään vasta Bostonista lokakuussa.

Yksi asia jäi vähän painamaan mieltä näytöksessä. Kaikki mallit ovat niin langanlaihoja, että vaatteet toki näyttävät hyvältä heidän päällään, mutta ei suoranaisesti ole kopioitavissa tavallisen suomalaisen naisen päälle. Oli hyvä, että malleissa oli myös vähän kokeneempia, mutta olisin kaivanut myös ns. normaalin mittaisia malleja.

Näytöksen päätyttyä meille jaettiin vielä jäätelöä, joka kädessä lähdimme Maijun kanssa kävelemään kohti Keskustaa. Oli mukavan pirteä ja aurinkoinen keli ja matka sujui lähes ongelmitta. Sibelius Akatemian kohdalla eräs todella epäsiistinnäköinen mies tuli vastaan ja sylkäisi meitä päin. Onneksi ei kuitenkaan osunut. Todella yököttävää. Hän nimittäin oikein pysähtyi hyvässä ajoin meidät nähtyään ja odotti siinä kunnes tultiin kohdalle. Disgusting!

Kampissa käytiin parissa kaupassa, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Hyvä Nora! Lähellä oli, mutta sain pidettyä näpit kurissa. Kotimatkalla bussissa annoimme tilaa vanhemmille rouville. Nuori poika istui jalat penkillä ja joutui hiukan kommentoimaan asiaa. Oli nimittäin valkoiset housut jalassa, enkä todellakaan viitsinyt istua likaisten kenkien jälkeen penkille.

torstaina, syyskuuta 04, 2008

Uusi ruokatuttavuus

Eilen kävimme palaveeraamassa Krunikassa Korea Housessa. Korealaista ruokaa ei olekaan tullut aikaisemmin syötyä. Onneksi oli asiantuntijoita mukana. Ei tarvinnut kuin myötäillä.

Alkupalaksi friteerattuja rapuja ja paistettuja taikinanyyttejä. Pääruuaksi kahta erilaista chilimarinoitua kanaa. Toinen oli rapeaa ja makeaa, toisessa kastikkeena oli soijapohjainen kasviskastike. Molemmat loistavia.

keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008

Pihapiiristä

Viime viikonloppuna ehdittiin TdT:n lisäksi myös hoitaa vähän pihaa. Ja sieltä löytyi tällaisia.










10-ottelu takana

Eihän tuo vahvasti mennyt. No, onneksi ensi vuodelle voi parantaa roimasti. Ensi vuonna olisi ehkä myös hyvä harjoitella noita lajeja ja pistää peruskunto talvella kunton. Ensi vuodelle toivon myös sateetonta keliä.

Nilkka tosiaan pyörähti seipään toisessa hypyssä. Ei se pahasti mennyt, mutta esti ottelun vetämisen loppuun. Harmillista sinänsä.

Kuvia ei valitettavasti ole, sillä eihän sateessa voi mitään kuvata ja minun kamerasta loppui akku jo heti alkuunsa. Eikä sitä juuri ollut mitään kuvattavaakaan.

Illan päättänyt pizza oli hyvää ja täyttävää! Suosittelen Dennistä kaikille!

tiistaina, syyskuuta 02, 2008

10-ottelu

100m 15,5s (tavoiteaika, viime vuonna 14.34s)
Pituus 396cm (415cm oli tavoite :(, viime vuonna 432cm)
Alkoi satamaan rankasti. :(
Kuula 7,11m (8m oli tavoite :(, viime vuonna 8,16m )
Korkeus 132cm (135cm oli tavoite, mut olen tyytyväinen, sillä oli tosi märkää, viime vuonna 130cm)
400m 82,6s (alle tavoitteen 90s :), viime vuonna 84,34s)

Lounas ja kuivien vaatteiden vaihto. Onneksi oli toinen setti mukana.

100m aitajuoksu 20,3s (tavoite oli ihan liian kova 18s, viime vuonna 19,24s)
Kiekko 17,73m (tavoite 23m, viime vuonna 22,23m)
Keihäs 22,91m (tavoite oli 27m, viime vuonna 25,76m) Kyllä menee surkeasti! Onneksi enää kaksi lajia. Vedettiin heittolajit putkeen poikkeuksellisesti.
Seiväs nilkka meni, ei tulosta
1500m en juossut

maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Blogittamisesta

Aloitetaan huonoista, sillä voidaan sitten kruunata juttu niin hyviin. :)

Oikeastaan huonoja puolia ei ole kuin kaksi. Kun olen melko laajasti kavereilleni ja sukulaisille kertonut blogistani, niin sitä myös seurataan jonkin verran. Tämän tiedän siitä, että minulle on kerrottu suoraan, ja että minulla on käytössä laskuri. Huono juttu tässä asiassa on se, että monikin tietää mitä minulle kuuluu, mutta minä en tiedä kenestäkään mitään. Kannustankin siis kaikkia lukijoita kommentoimaan enemmän! :)

Toinen huono puoli on se, että tunnollisena ihmisenä minusta tuntuu, että minulla on vastuu päivittää blogia aina, kun jotain on tapahtunut tai ainakin säännöllisesti. Aina ei vaan kuitenkaan ehdi ja sitten tulee stressi, kun ei edes paria sanaa ole ehtinyt laittaa.

Ja sitten hyviin puoliin, Niitä on paljon enemmän kuin pari. Olen nimittäin ihan koukussa blogeihin. Luen paljon muiden blogeja ja kommentoin niitä. Haluan siis itsekin tarjota muille jonkinlaista viihdettä, ihmeteltävää ja ajattelemisen aihetta. Ja minusta on ihanaa, kun ihmiset kommentoivat. Tehdyt jutut ja ajatukset tulevat jonnekin muistiin, kun pitää tätä päiväkirjaa verkossa. Jälkeenpäin voi sitten ihastella kuvia ja musitella, etät mitä sitä tapahtuikaan. Tulee myös otettua kuvia, kun tykkään laittaa niitä esille. Kuvat ovat aina mukava muisto. Tulee pohdittua jonkin verran maailmanmenoa, kun miettii, että mistä taas kirjoittelisi. Ja paljon muita hyviä syitä ja puoliakin löytyy.

Tällaista tällä kertaa... ;)

Kuvia Tour de Tampereesta

Reissulla oli mukavasti myös kuvaajia. Tässä omia ja vähän muidenkin otoksia.








LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...