Sunnuntai alkoi muka ajoissa. Katsottiin aamiaisen lomassa Suomen pelkokerroin ja laittelin puhtaita pyykkejä kasaan. Yhtäkkiä tulikin kova kiire bussille, vaikka kaikelle piti olla hyvin aikaa.
Onneksi bussireitti vaihtui nopeammaksi, kiitos Samin, niin pääsin ajoissa paikalle. Jo tässä vaiheessa olen katsonut yhden naisten sarjapelin enemmän kuin viime vuonna. Viime kaudella en nimittäin katsonut yhtäkään. Peli oli naisten 1-sarjaa, Nale-Namika Volley ja paikkana Kamppi. Minähän olen Nalen fysiikkavalmentaja ja se oli oikein mainittu ottelupaperissa ja minut oikein esiteltiin pelissä. Istuin silti katsomon puolella.
Peli oli hyvin kaksijakoinen. Namika vei kaksi ekaa erää oikein näytöstyyliin, kolmas oli hyvin hyvin tasainen, neljäs Nalen hallintaa ja viides taas tasainen. Voiton vei lopulta Namika, vaikka sen olisi voinut ottaa ihan kumpi tahansa. Minä sain ottelusta muutamia vinkkejä seuraavaan harjoitusohjelmaan ja tulipahan tsekattua myös oman seuran ykkösjoukkueen tiimi. Namika on nimittäin KoVen ja Porvoon NMKY:n yhdistelmäjoukkue ja meidän Mozon Minkit -tiimihän kuuluu KoVeen.
Pelistä matkasin Krunikkaan sovittelemaan uusia vaatteita. Matkaan tarttui useamman sporttivaateparren lisäksi myös lenkkarit ja itse kudotut tossut. Krunikasta oli tarkoitus mennä Alexiumille, mutta aikataulu ei antanut myöten vaan suuntasinkin Kaupparotin Silakkamarkkinoille. Siellä muikut valkosipulikastikkeella lounaaksi ja kohti Kaisaniemeä ja Sirkus Finladiaa. Matkalla oli tarkoitus tehdä Minkki P:n innoittamana donitsihankintoja, mutta palvelun ollessa hidasta ja jonon pitkä, jäi sekin rasvahankinta väliin.
Sirkus oli taas niin loistava. Aivan mielettömiä temppuja niin jonglööraten, akrobatisoiden, taikoen kuin eläinten kanssa. Takana istunut pikkuihminen (=lapsi) ihmetteli kok oajan, että miksi toi tekee noin ja miksi toi tekee noin. Sanoin jo viime vuonna, kun ensimmäisen kerran sirkuksessa kävin, että sirkus ei ole lapsille, vaikka niin usein ajatellaan. Eihän lapset ymmärrä yhtään niiden taitavien temppujen päälle, joiden vaikeuden vain aikuinen huomaa. Onneksi viime vuoden tapaan olimme varanneet paikat aitiosta ja eturivistä, niin näköyhteys oli esteetön ja täydellinen. Suosittelen sirkusta kaikille ja ensi vuonna on taas päästävä katsomaan. Talvella pitää poiketa myös Hurja Ruuthin talvisirkuksessa.
Kävelymatkalla Kaisaniemestä Eerikinkadulle meinasi jäätyä. Tuuli oli aivan mieletön. Onneksi Kampin läpi pääsi sisäkautta ja auto lämpesi nopeasti. Onneksi myös ruoka oli puolivalmista, kun ei tarvinnut kuin lämmittää eiliset lohet. Nyt onkin sitten hyvä siirtyä unten maille ja valmistautua taas uuteen viikkoon suloisen sunnuntain siivittämänä.
Onneksi bussireitti vaihtui nopeammaksi, kiitos Samin, niin pääsin ajoissa paikalle. Jo tässä vaiheessa olen katsonut yhden naisten sarjapelin enemmän kuin viime vuonna. Viime kaudella en nimittäin katsonut yhtäkään. Peli oli naisten 1-sarjaa, Nale-Namika Volley ja paikkana Kamppi. Minähän olen Nalen fysiikkavalmentaja ja se oli oikein mainittu ottelupaperissa ja minut oikein esiteltiin pelissä. Istuin silti katsomon puolella.
Peli oli hyvin kaksijakoinen. Namika vei kaksi ekaa erää oikein näytöstyyliin, kolmas oli hyvin hyvin tasainen, neljäs Nalen hallintaa ja viides taas tasainen. Voiton vei lopulta Namika, vaikka sen olisi voinut ottaa ihan kumpi tahansa. Minä sain ottelusta muutamia vinkkejä seuraavaan harjoitusohjelmaan ja tulipahan tsekattua myös oman seuran ykkösjoukkueen tiimi. Namika on nimittäin KoVen ja Porvoon NMKY:n yhdistelmäjoukkue ja meidän Mozon Minkit -tiimihän kuuluu KoVeen.
Pelistä matkasin Krunikkaan sovittelemaan uusia vaatteita. Matkaan tarttui useamman sporttivaateparren lisäksi myös lenkkarit ja itse kudotut tossut. Krunikasta oli tarkoitus mennä Alexiumille, mutta aikataulu ei antanut myöten vaan suuntasinkin Kaupparotin Silakkamarkkinoille. Siellä muikut valkosipulikastikkeella lounaaksi ja kohti Kaisaniemeä ja Sirkus Finladiaa. Matkalla oli tarkoitus tehdä Minkki P:n innoittamana donitsihankintoja, mutta palvelun ollessa hidasta ja jonon pitkä, jäi sekin rasvahankinta väliin.
Sirkus oli taas niin loistava. Aivan mielettömiä temppuja niin jonglööraten, akrobatisoiden, taikoen kuin eläinten kanssa. Takana istunut pikkuihminen (=lapsi) ihmetteli kok oajan, että miksi toi tekee noin ja miksi toi tekee noin. Sanoin jo viime vuonna, kun ensimmäisen kerran sirkuksessa kävin, että sirkus ei ole lapsille, vaikka niin usein ajatellaan. Eihän lapset ymmärrä yhtään niiden taitavien temppujen päälle, joiden vaikeuden vain aikuinen huomaa. Onneksi viime vuoden tapaan olimme varanneet paikat aitiosta ja eturivistä, niin näköyhteys oli esteetön ja täydellinen. Suosittelen sirkusta kaikille ja ensi vuonna on taas päästävä katsomaan. Talvella pitää poiketa myös Hurja Ruuthin talvisirkuksessa.
Kävelymatkalla Kaisaniemestä Eerikinkadulle meinasi jäätyä. Tuuli oli aivan mieletön. Onneksi Kampin läpi pääsi sisäkautta ja auto lämpesi nopeasti. Onneksi myös ruoka oli puolivalmista, kun ei tarvinnut kuin lämmittää eiliset lohet. Nyt onkin sitten hyvä siirtyä unten maille ja valmistautua taas uuteen viikkoon suloisen sunnuntain siivittämänä.
Mä voin ilmoittautua ens vuoden sirkuskeikalle jo tässä vaiheessa. Eihän siellä haise pahalle?
VastaaPoistaEi siellä haise. Mut sun pitää varautua siihen, että ne hevoset menee metrin päästä ja et siellä on myös koiria ja sahanpurua lattialla, joka pöllyää.
VastaaPoistaKannattaa mennä jo tänä vuonna, se sirkus on siellä Kaisaniemessä koko Lokakuun. Mr. Z ei vaan ehkä mahdu penkkiin istumaan... :O
Se nyt ei olisi mitään uutta. :)
VastaaPoistaSä oot minkkip niin paras! Noi sun kommentit on vaan niin..parhaita! :)
VastaaPoistaJa mä voisin ilmoittautua tonne talvisirkukseen katsojaksi, on pitänyt monta kertaa käydä mutta se vaan jää. Talvisirkuksesta voisi löytyä ihan Z paikkojakin?