maanantaina, helmikuuta 28, 2011

Kirjoista opittua

Enhän minä mitään oppikirjoja ole aikoihin lukenut, mutta kyllä kaunokirjallisistakin teoksista ja dekkareista voi oppia hyödyllisiä juttuja.

Viimeisimmät lukemani kirjat ovat Sofi Oksasen Baby Jane ja Marko Kilven Kadotetut. Molemmat todella lositavia opuksia, vaikka aivan erilaisia. Baby Jane on vahvasti tunteilla ja kielellä pelaava säväyttävä kertomus elävästä elämästä.


Kadotetut taas on jännitysdekkari, jossa pureudutaan suomalaiseen arkeen sen karuimmilla osilla. Erittäin osuvaa ja painavaa tekstiä siitä miten julkisuus ja halu olla rikas sekä jotain saattaa olla kohtalokasta.


Molemmista kirjoista opin myös jotain käytännön juttuja. Sofi Oksasen kirjoissa niitä on enemmänkin, ihan kaikissa niin Puhdistuksessa, Stalinin Lehmissä kuin Baby Janessa. Baby Janessa mieleen jäi eniten Wolfordin paksut sukkahousut, jotka näyttävät aivan iholta. Kadotetut sen sijaan liikkui enemmän poliisimaailmassa, mutta jos joskus sattuisin tulemaan pidätetyksi tai enemmän tekemisiin poliisin kanssa, niin takaraivosta voisi tulla mieleen esim. kuinka pitkään saa pitää pidätettynä.

ps. noiden huippukirjojen jälkeen on muuten aika vaikea löytää seuraavaa luettavaa. Ehkä luen Sophia Kinsellan Minishoppaajan, jotta palaan taas takaisin tavallisten kirjojen joukkoon. ;)

sunnuntaina, helmikuuta 27, 2011

Alppimeininkiä

Lauantai oli alppipäivä. Ensin lasketellen mäessä, sitten sveitsiläisiä herkkuja syöden.

Pienet serkkuni ovat syntyneet Sveitsissä ja heillä on veressä tuon maan meininki. ;) Ovathan he kohta veittäneet elämästään jo isomman osan Suomessa kuin Sveitsissä, mutta taustalla vaikuttaa vieläkin Keski-Euroopan henki. Tytöt nimittäin tykkäävät kovasti laskettelusta ja raclettesta.

Lauantaina valloitettiin kahden tytön ja kahden naisen voimin Alhovuori. Valloitus sujui oikein mainiosti. Väkeä ei ollut liikaa, muutenkin tunnelma oli rento ja keli oli mitä parhain. Alhovuoressahan on tuolihissi ja sillä on kiva leväten nousta jyrkemmän kukkulan huipulle. Tytöt näyttivät mallia miten mäkeä lasketaan mutkitellen ja me seurasimme perästä, että homma sujuu. Ja sujuihan se, ihan metsäreittejäkin mentiin ja parista hyppyristä.

Raclettepöytä oli runsas. Tarjolla oli kolmenlaista raclettejuustoa, kolmea eri pekonia ja kolmea sorttia makkaraa. Lisäksi vielä sinihomejuustoa, luomulihapullia, säilykevihanneksia ja perunaa. Loistava setti, ei voi muuta sanoa.

perjantaina, helmikuuta 25, 2011

Nyt vasta


Olisihan sitä ehkä voinut odottaa leffan tulemista DVD:lle, kun näin pitkään meni muutenkin ennen kuin sen pääsi katsomaan. Nimittäin Napapiirin Sankarit. Mutta en sentään ollut ainoa, tai sitten joillekin se olis jo ties monennes kerta, sillä Kinopalatsin Sali 2 oli lähes täynnä ja samana iltana oli vielä myöhäisempi näytös. Ja olihan Samikin mukana.

Leffa oli oikein mainio. Todella todentuntuista kerrontaa Pohjoisten pikkukylien työttömistä nuorista huumorilla höystettynä. Suosittelen kyllä Suomi-huumorista tykkääville ja upeista Lapin maisemista nauttiville.

Pääosissa Jussi Vatanen, joka tippui välierävaiheessa Putouksesta, Jasper Pääkkönen sekä Timo Lavikainen. Naispääosassa Pamela Tola. Puheen olivat näyttelijät oppineet hyvin, oikein uskottavaa lappia.

Muotivinkeistä

Lomalla oli mukana useampi lehti. Yritin bongailla muotilehdistä vinkkejä sekä nykyiseen, että kevään muotiin. En muuten tajua miksi muotilehdet menevät monta kuukautta etuajassa vaattekuvien ja vinkkien suhteen, sillä en minä enää keväällä muista mitä nyt luen. Nyt minä haluaisin vinkkejä talvipukeutumiseen.


Tuntuu muutenkin, että nyt haikallaan monella taholla kevättä ja postaillaan blogeihin kevätjuttuja. Minä ainakin haluan nauttia siitä mikä on menossa, sillä muuten se menee ohi ja missaan ihanat pakkaspäivät, loistavat talviurheilukelit ja nautinnon neljästä vuodenajasta.

Niin, selailin ja välillä ihan luinkin Elleä, Trendiä, Cosmopolitania ja MeNaisia joulukuulta, tammikuulta ja helmikuulta. Lähinnä mieleen jäivät eniten nuo muotivinkit, että mikä on in ja mikä out. Mutta hitsivieköön, ne ovat aika ristiriitaisia. Toisessa käsketään heivata esim. nahkatakki ja toisessa se on kuuminta hottia. Leggarit on kuuleman mukaan ihan out, mutta en usko, että löysempi farkku- ja housumalli ihan heti iskee ainakaan suomalaisille, kun leguihin ollaan niin kovasti tykästytty.


Trendi käskee heivata nahkatakin ja paljon muutakin.

Kun taas Elle käskee mennä satalasissa.

Ellessä oli myös farkkuvinkkejä erilaisille kropille.


Minusta kuitenkin malliesimerkit ovat todella epäonnistuneet. Milloin Jennifer Lopez on oikeasti ollut muodokas, vaikka hänellä nätti latinopeppu onkin. Tai mikä pömppömaha on Liv Taylorilla. Saati sitten, mitä lihaksia, siis reisilihaksia, on Drew Barrimorella. Miksei kuvissa ole käytetty oikeita esimerkkejä kuten lihaskimppuina Serena tai Venus Williamsia tai pömppömahana jotain raskaana olevaa. Ärsyttää!


Kenkäpuolella käskettiin heivata puukorot, gladiaattorisandaalit ja kangasballerinat. Eikös Swedish Hasbeensit ole nyt todella suosittuja ja ballerinoissa toiset liikkuu myös talvella. Ja miten paljon on eroa muotiin tulevilla jeesussandaleilla ja gladiaattori-sellaisilla?



Toisin sanoen, minulle ei juuri mitään konkreettista jäänyt taskuun noista vinkeistä. Ota noista nyt sitten edes selvää, että mikä on oikeasti pinnalla ja mikä ei enää. Raitapaidat ovat ilmeisesti kuitenkin taas tulossa muotiin, sellainen on jo hankittuna (linkin kuvassa). Samoin korkeavyötäröiset housut. Ja pienen käsilaukun sain lahjaksi omalta stylistiltä/Personal Shopperilta.

torstaina, helmikuuta 24, 2011

Niin huippua

Pääsin eilen katsomaan Suomessa huipputason lentopalloa, kun LP Viesti Salosta kohtasi Challenge Cupin puolivälierässä Azerrail Bakun.

LP Viesti on tehnyt suomalaista naislentopallohistoriaa pääsemällä näin pitkälle CEVin turnauksissa. Tämä on upea asia. Emme siis ole täysin miesten varassa lentoplallokartalla. LP Viesti tekee historiaa myös muulla saralla. Jos joukkue voittaa tänään on sillä yhtä pitkä kotimaisten voittojen putki kuin miesten käsipallon BK-46:lla, 70 perättäistä voitettua ottelua kotimaisilla kentillä. LP Viestillä on siis myös mahdollisuus mennä tilaston kärkeen, sillä kausihan jatkuu vielä.

Palataan takaisin eiliseen peliin. LP Viesti pääsi puolivälieriin voittamalla toisessa osaottelussa sveitsiläisen Kanti Schaffhausenin 3-0 ja sen jälkeen kultaisen erän. Ihan selvä ei siis jatko ollut, sillä LP Viesti hävisi ensimmäisen ottelun Sveitsissä.

Eilinen ottelu Azerrailia vastaan oli todella monipuolinen ja tasokas. Salolaiset aloittivat vahvasti hyvällä syötöllä ja veivät ensimmäisen erän. TOisessa erässä syöttö katosi ja voitto meni azereille. Kolmannessa taisteltiin tiukasti voitosta jatkopalloille, jotka kuittasi LP Viesti. Neljäs taas selkeästi Azerrailille. Viidennessä erässä Bakkun joukkue tuntui saaneen uuden vaihteen päälle ja vaikka salolaiset taistelivat, niin voitto meni ansaitusti Azerbaizaniin.

kuva SSS

Ottelusta mainittakoon Virginie De Carne, LP Viestin belgialaisvahvistus, joka tappoi kattopasseja kovalla teholla. Kunpa kaikki hyökkääjät menisivät jokaiseen passiin yhtä voimalla, nopeasti ja hyppäisivät täysillä. Siinä on loistavaa mallia kaikille tulevaisuuden tähdille. Kuvassa numero 18.

Lisäksi LP Viestin libero Hillaelina Hämäläinen on mainitsemisen arvoinen. Niin nopea, niin hyvä tekniikka, niin varma ja niin pirteä. Pallot nousivat niin puolustuksessa kuin vastaanotossa nätisti. Reaktiot olivat mielettömän nopeita ja aina oikeaan suuntaan. Pienestä koostaan huolimatta Hillaelina sai hiput joka palloon, johon vai halusi.

Azerrailin joukkue vilisi maailmantähtiä, mutta heistä ei mieleen jäänyt kuin 197-senttinen Rahimova, joka pelasi hakkurina ja veti palloa varsinkin viimeisessä erässä melko sikaviistoon sekä torjunnan yli. Sekä thaimaalainen 168-senttinen passari Nootsara Tomkom, jos ei yhtään tiennyt minne hän passaa, kun kädet tulivat niin myöhään ylös.

Kovaa tekstiä

Taloussanomissa on juttua mitä Suomessa myyty ruoka oikeasti sisältää otsikolla "Miksi meille syötetään tällaista roskaa?"

Todella kovaa tekstiä, mutta täyttä totta. Meidän taloudessa on ruuan laatuun kiinnitetty huomiota nyt reilun vuoden verran. Aloite tuli Samilta, kun hän alkoi lukea aiheesta artikkeleita ja kirjoja. Nyt minäkin olen oppinut välttämään liikoja lisäaineita ja lukemaan tuotteiden sisältämiä aineita. Eniten vältetään natriumglutamaattia, aspartaamia, keinotekoisia aromiaineita sekä väriaineita.

Luomu on meillä vahvassa roolissa. Yleensä tuotteita tulee ostettua ensin sen mukaan mitä on luomuna ja sitten vasta loput. Hinta on hieman korkeampi, mutta maku on parempi ja varsinkin olo mielettömän hyvä.


Suosittelen testaamaan puhtaampaa ruokavaliota ja tsekkaamaan, että mitäs ne tuotteet oikeasti siältääkään!

keskiviikkona, helmikuuta 23, 2011

Lähde sinäkin Åreen

Åressa on luxusmajoitusta tarjolla edullisesti viikolle 11 (13.-20.3.) Huuto.netissä ja Relaa.comissa.

Tilaa on 8-10 henkilölle. Asunto on beach house Holiday Clubin kylpylän alueella ja siinä on erillinen studio, johon mahtuu 1-2 henkilöä.

Mökissä on täysi varustus ja sijainti on ideaalinen, aivan keskustan kupeessa.

Åressa on maaliskuussa parhaat lasku- ja hiihtokelit. Aurinko paistaa ja lunta riittää. Et voi olla kokeilematta!


Åreskutanin huipulta Åresjölle päin.

Turkki

Taannoin listasin talvitakkejani. Mainitsin suosituimpien takkien lisäksi varastoista löytyvän myös pari turkkia. Koska alkuvuosi on muuten mennyt reissatessa, niin turkit ovat pysyneet hyvässä säilössä.

Tänään muistin onneksi pakkasen viuhuessa sietorajoilla, että minullahan on lääke ääriolosuhteita vastaan. Niinpä kaivoin lyhyen hupullisen turkin esille ja laitoin sen päälleni. Tämä on siis nimenomaan se vanhempi, joka on tehty Äitini Isoäidin turkista. Ja ihanastihan se lämmittää.


Keli on kyllä niin mukavan talvinen, aurinko paistaa, taivas on sininen ja maa valkoinen. Kovempi pakkanen on myös mukavan kuivaa ja narskuvaa. Ihan aurinkolasit päässä pitää olla ulkona, ettei aivan sokaistu. Tekisi mieli ladulle, vaikka tiedän ettei lusito ole hyvä. Varusteet kyllä kestävät kelin kuin kelin ja hiihtäessähän tulee ihan hiki.

Personal Shopper

Pääministeri Mari Kiviniemi on kertonut turvautuvansa Personal Shopperiin. PS käy hankkimassa listan mukaan Marin suosimilta merkeiltä vaatteita, joista pääministeri sitten valitsee päällepantavansa. Mari Kiviniemen tyyliä on kehuttu ihan kansainvälisesti, eli hänellä on todella hyvä Personal Shopper. MeNaisissakin PS mainitaan.

Mutta tiedättekö mitä, minullakin on Personal Shopper!! Eilen hän toi minulle housut ja paidan, jotka sopivat täydellisesti. Alkuvuodesta minun PS oli mukana housuostoksilla. Lisäksi hänen spekkaamiaan vaatteita ja kenkiä löytyy kaapistani useita, joita on tänä vuonna esitelty mm. täällä, täällä , täällä ja täällä. Personal Shopperini toimii myös stylistina ja hyvin tyylineuvojen antajana.


Voin kertoa, etten itse todennäköisesti olisi vastaavia vaatteita tullut hankkineeksi. Mutta ne ovat ihan viimeistä huutoa ja supertyylikkäät. Tulen käyttämään näitä vaatteita varmasti paljon!

tiistaina, helmikuuta 22, 2011

Erinomainen käsivoide ja muutenkin kuivan ihon pelastaja

Kovilla pakkasilla tuppaa kädet kuivumaan. Kasien kuivuessa myös kynnet hapertuu. Pitkän etsinnän jälkeen olen viimein löytänyt hyvän käsivoiteen. Se on Foreverin Aloe Propolis Creme. Voide sisältää aloeveraa, propolista eli mehiläisvahaa ja kamomillauutetta. Tuote ei sisällä ollenkaan vettä.

Voide toimii hyvin niin kuiville käsille, jaloille kuin muillekin kuiville alueille. Sami sai melkoiset fros bitet poskiin, mutta rasvasi välittömästi sisälle päästyään propoliksella ja nyt ei ole enää mitään jälkiä. Minulla taas jalat kuivuvat ihan älyttömästi hikoillessa monoissa, pelikengissä ja tallustellessa biitsikentällä. Propolis-voiteella ne saan nopeasti pehmeiksi.

Voide imeytyy erittäin nopeasti, eikä jätä tahmaista pintaa. Tuoksu on todella mieto ja voidetta on helppo levittää, vaikka se on melko paksua.


Matkoilla ja aina käsilaukussa pidän L'Occitanen käsivoidetta, matkaversiona. Tämä käsivoide toimii myös hyvin. Se on paksua ja kosteuttaa kädet mukavasti. Imeytyminen voisi olla hieman nopeampaa, mutta muuten ihan kelpo käsivoide.

maanantaina, helmikuuta 21, 2011

Hoitoa

Lomalla ehti aktiviteettien välillä vähän huoltaa myös itseään ulkoisesti. Olin kaukaa katsoen viisaasti ottanut mukaan kuorinta-aineen, naamioita, muita töhniä ja laivalta tuli ostettua kropallekin suolakuorinta-aine.

Ensin kuorinnat. Kroppa Shiseidon Body Creatorilla, joka on todella ihana. Sitä ei tarvitse tarvitse paljon, se levittyy ja jopa sulaa iholle, kun tarpeeksi pyörittelee ja tekee ihosta ihanan pehmeän. Naaman kuorin Lily Alexandran hellävaraisella kasvokuorinnalla. Aine on hyvin hienojakoista ja ihanan kermaista. levittyy loistavasti ja tekee ihosta pehmeän.


Kuorinnan jälkeen rasvasin kropan Doven kiinteyttävällä lotionilla. Kasvot puhdistin ensin L'Occitanen Rice Tonerilla ja kosteutin Oriflamen Calm Down -voiteella, joka laimensi mukavasti myös rinteessä tulleen punoituksen. Kasvovesi on muuten todella puhdistava, mutta jättää silti samettisen tunnun, eikä ollenkaan kireätä ja kuivaa. Säärikarvat poistin kuorinnan jälkeisenä päivänä Veetin kylmävahaliuskoilla. Ja kasvoihin laitoin Oriflamen puhdistavan savinaamion.

Savinaamion jälkeisenä päivänä taas kuorrutin kasvoni Lumenen Time Freexe kiinteyttävällä naamiolla, joka antaa energiaa, kosteutta ja pehmeyttä kasvoille. Lumenen Turvenaamio olisi päässyt seuraavaksi tuotteeksi, mutta valitettavasti aika loppui itsensä panostamiseen.


Päivittäisinä hoitotuotteina käytin kosteuttavien tuotteiden lisäksi Foreverin Body Toneria ja Lily Alexandran tehoseerumia. Body Toner on aloeverapohjainen tuote, jossa on kanelia ja muita luonnonaineksia buustaamassa aineenvaihduntaa. Lämmittää mukavasti ja tuntuu tehokkaalta. Tehoseerumin pitäisi kiinteyttää. Molempien päälle vielä varsinaiset kosteusvoiteet.


Myös kynnet tuli pitkästä aikaa huollettua oikein kunnolla. Sormet saivat läpinäkyvän suojalakan ja varpaista tuli punaiset.


sunnuntaina, helmikuuta 20, 2011

Inversio ja muita ilmiöitä

Tänään TV1:en säätiedotuksessa kerrottiin, että nyt vallitsee inversio, eli käänteinen tila normaaliin. Tämä tarkoittaa sääpuolella sitä, että matalammalla on kylmempi kuin korkeammalla. Pakkastahan on melko paljon alavilla paikoilla ja korkeammalla lämpimämpää.

Inversio aiheuttaa myös niin sanotun ilman seisahtumisen. Eli ilma on saatunutta, kun se ei pääse sekoittumaan lämpimän ilman kanssa, joka yleensä nousee maanpinnalta ylöspäin. Tämä näkyy erityisesti savupiippujen savuista, jotka muodostava ikään kuin katon. Kuva kotimatkalta Åresta, kun matkalla oli jopa -26C pakkasta.


Kova pakkanen nosti myös avoimista joki- ja järvikohdista höyryn esiin, kun aurinko paistoi nätisti.



Viikolla satanut lumi oli jäänyt kivasti puihin tupoiksi. Ilmeisen kevyttä lunta ja ollut melko tuuletonta.


Pörrökin pääsi kuskiksi. Onneksi on vakionopeudensäädin. ;)

lauantaina, helmikuuta 19, 2011

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Åren loma on nyt takana. Kaksi viikkoa talven ihmemaassa oli todella mahtavat loppuhuipennusta lukuunottamatta. Torstain ja perjantain välisenä yönä nimittäin iski ruokamyrkytys ja viimeinen täysi Åre-päivä meni minun osalta sängynpohjalla.

Kelit olivat pääosin hyvät, lunta ainakin riitti, ja myös lomailijat lomafiiliksissä, mutta aktiivisia talvisporttien kanssa. Lomafiiliksistä kertokoon se, että puhelin oli paria päivää lukuunottamatta äänettömällä ja työmeilejä ei tullut tsekattua kuin kerran, jolloin sitä erikseen pyydettiin puhelimitse. Silti lomaa olisi voinut jatkaa vielä vaikka toiset kaksi viikkoa lisää. ei tähän olemiseen ja sporttailuun kyllä millään kyllästy.

Listailen tässä mitä lomasta jäi päällimmäisenä mieleen:

*Hansonilla loistava palvelu ja huippuosaamista. Sami osti Hansonilta viime keväänä sukset. Nyt toinen side reistaili siten, että se löystyi laskiessa. Hansinin väki korjasi siteen ilmaiseksi. Minä olin sanut melkoisen kolon suksen pohjaan, mutta niin vaan Hansonin osaava väki paikkasi suksen, ettei siinä edes huomannut olleen mitään kuoppaa.

*Myös Klättermusenilla oli upeaa omistautumista asiakkailleen. Sami kävi kysymässä apua hanskojen remmien aukeamiseen. Hanskat korjattiin toimiviksi ilmaiseksi ja samalla takkiin tehtiin pari muutosta, että se olisi toimivampi. Kaikki hoitui päivässä, kun ompelukoneet vaan oli kunnossa.

*Hummelstuganissa hyvää pizzaa ja hienot näköalat. Paikan saaminen ravintolassa kesti, mutta ruoka tuli supernopeasti. Minun pizzani oli poropizza ja oikein maukas sellainen. Samin chilissä olisi voinut olla hieman enemmän makua.


*Ruokakaupassa hyvää thai-ruokaa ja maukkaita mikroaterioita. Kun keittiö vaihtui, niin enää ei saanut paistettua tai keitettyä mitään. Thai-ruuat olisivat muuten olleet toisen viikon vakkarisettiä. Nyt niitä lähtee kotiin muutama purkki. Liedettömässä keittiössä piti "tyytyä" mikroruokiin. Paikallisten valmistajien setit olivat mielettömän hyviä ja ilman ylimääräisiä lisähöttöjä.



Ainut miinus noissa ruuissa oli, että sieltä taisi tulla se ruokamyrkytys. Se nimittäin oli joko lasagne, lohipiirakka, pesto tai jäätelö. Mene ja tiedä...

*Kelkkamäki huippuhauska. Torstaisin on tarjolla ainakin viikkoon 10 asti kelkkamäkeä Bergbananin kupeessa. Homma on ilmaista, mutta päässä pitää olla kypärä. Kypäränkin saa lainaan, jos ei itseltä löydy.

*Uudet laskumaastot. Vaikka lunta oli paljon, niin esim. Backsidanilla ei ollut mitään järkeä laskea, koska tuuli oli vienyt irtolumen ja kovettanut lumipeitteen pinnan. Uusia pehmeitä lumikenttiä löytyikin sitten puisemmista paikoista kuten Tott, Rödkullen ja Ullådalen. Sami kävi myös Husåssa ja kertoi sen olevan paras paikka. Harmi, että jäi itseltä kokeilematta.

Nyt ollaan kotona ja toivutaan kohti parempaa huomista. Lomasta jäi hyvä fiilis kaikenkaikkiaan, vaikka olishan tuota voinut vielä jaktaa...

torstaina, helmikuuta 17, 2011

Ihan itekseen

En varmaan ole koskaan ollut ihan yksin laskemassa. Suunnitelmissa on kyllä ollut ja olen laskenut sinänsä rinteitä yksin, mutta en ole kai koskaan mennyt ja palannut rinteiltä ihan yksin. Nyt on sekin harvinaisuus suoritettu. Sami innostui kovasti kelkkailusta ja jatkoi menoa toisen päivän putkeen. Minä en viitsinyt näissä olosuhteissa viettää toista päivää sen sijaan rötväten, vaan menin lautailemaan.

Keli ei ollut kehuttava, koska lunta tuiskutti kovaa ja pakkasta oli muutenkin yli -10C. Silti minä vaan sinnittelin pari tuntia uudessa kohteessa, nimittäin Björnenissä. Nyt on kaikki Åren laskupaikat käyty läpi. Niitähän on Duved, Tegefjäll, Ullådalen, Rödkullen, World Cup Race area, Åre by ja Björnen. Kisa-aluetta ja Åren kylää lukuunottamatta kaikki muut ovat suuntautuneet vahvasti perheille. Siellä on hiihtokoulua, nallerataa, sompahissiä ja muuta mukavaa pienemmälle väelle. Duvedista löytyy myös pari ihan hyvää punaista ja yksi musta rinne. Tegefjällisä on myös pari kohtuullista punaista. Rödkullenissa on hyvin tarjolla offaria, samoin Ullådalenissa. Björneniä suosittelen lähinnä lapsille ja rauhallisemmasta menosta tykkääville.

Itse aikaa on tullut vietettyä eniten Åre byn alueella, josta pääsee Tottille ja Hummelille, missä taas on hyvät offaripätkät. Sami tykkää tykittää myös kisa-alueella. Huomenna, viimeisenä laskupäivänä, suuntaamme Husån puolelle. Siellä lienee mahtavat puuterit, kun tänään tulee lunta oikein urakalla.

Koska tuli oltua yksin mäessä, niin kuvia sieltä ei ole. :) Laitetaan kuvaa päivän asusta ja lumisateesta Björnenissä. Kypärän aluspanta ei olekaan tainut päästä vielä esittelyyn. Se on ohutta fleecea, eli todella lämmin. Kaulassa on aina joku tuubi, tällä kertaa Buffin kaksiosainen, jossa on sekä trikoota että fleecea. Tästä kuvasta ainakaan minä en saa täysin selvää, että sopiiko harmaat Peakin pöksyt uuden Peakin takin kanssa. Toiminallisesti ne menee hyvin yksiin, mutta ulkonäöllisesti en vielä osaa sanoa. Ehkä pitää hankkia limet housut jossain vaiheessa...


keskiviikkona, helmikuuta 16, 2011

Ja karvat kanssa

Tänään oli vapaapäivä sporteista, siis minulla. Sami oli moottorikelkkailemassa, mutta minähän en kelkan kyytiin enää halua mennä. Sami on toki myöntänyt, että minulla ei ole ollut ihan parhaita kelkkoja alla, mutta en silti halua tuhlata rahoja touhuun, joka ei tunnu hyvältä. Minä käytin vapaapäivän tutustuessa Åreen laajemmalti ja kiertäen torin ympäristön kauppoja.

Aamu alkoi matkalla Husån puolelle. Sielläkin on pieni laskettelukeskus ja kuulemma parhaat offarit. Pitää ilmeisesti seuraava laskupäivä suunnata sinne. Muuten en Husåsta muuta löytänyt. Ehkä en mennyt tarpeeksi pitkälle tai sitten siellä ei juuri mitään ole. Husån kylään matkataan Björnenin kautta. Björnen on osa Åren laskettelualuetta ja sopii erityisesti lapsiperheille. Björnenissä on myös hyvät murtsikkaladut. Kuva Husåsta Åreen päin, eli kuuluisa Backsidan.


Björnenistä Åreen tullaan tietä E14. Björnenin risteyksessä sijaitsee Åren suklaatehdas. Tällä kertaa maisteltavana olivat vaniljatryffeli, puolukkatoffee ja minttusuklaatoffee. Kaikki niin ihania. Muutama paketti tuli tuliaisiksi kotiinkin.

Åreen tultaessa käväisin Tottbyssä, joka on oikeastaan sama kuin Tott-hotelli ja kavereina muutama vanha talo. Samassa suunnassa on myös terveyskeskus ja koulu. Åren torin ympäristössä uusia tuttavuuksia ei juuri ole. Pari uutta kauppaa, muttei mitään maata mullistavaa. En muista olenko aikaisemmin käynyt Åre Hemslöjdissä, mutta muuten Kaktus, Hanson, Peak Performance, Stadium, White Planet, Åre Skidsport, Klättermusen, Rip Curl ja vähän kauempana Mountain Recycle sekä Äventyrsbutik ovat jo tuttuja paikkoja. Asemalla on lisäksi Intersport, Kicks ja pari vaatekauppaa sekä turistitomisto. Myyntiartikkeleita on lisäksi Skistarin vuokra- ja lipunmyyntipisteissä ja paikallisia ihanuuksia löytyy hyvin myös ICAsta ja Coopista.

Minä tein tänään pari tuliaishankintaa ja itselleni ostin asukokoinaisuutta täydentämään karvahatun. Sorelin kengät karvareunuksella hankin täältä aikaisemmin, mutta lapaset ovat ainakin 10 vuotta vanhat. Olen ostanut ne Pieksämäellä asustellessani, kun siellä oli niin perhanan kylmä. Karvahattu lämmittää mukavasti päätä ja karvahanskat sormia vapaa-ajalla, kun sportatessa on käytössä villaa. Ja onhan karva niin ihanan pehmeää. :D

tiistaina, helmikuuta 15, 2011

Villa lämmittää

Eilen jo kirjoittelinkin, että täällä Åressa on keli kylmentynyt. (Ilmeisesti myös Suomessa??) Itse pakkasta ei ole kovin hirveästi, mutta tuulen kanssa yhdessä kylmyys on paikoin jopa sietämätöntä. Tuuli on ollut jopa niin voimakasta, että Högtzonille, eli ylärinteille ole kovin monena päivänä päässyt. Kabiini ei ole toiminut vielä ollenkaan, joko se on suljettuna kovan tuulen takia tai sitten liian jään takia. Onneksi kuitenkin gondoli oli tänään auki, niin pääsi tsekkaamaan millaista lunta on puuttomalla alueella.

Lumi oli todella kovaa, koska tuuli on heittänyt kaiken irtolumen kuruihin. Eipä sitten tullut ylärinteillä viihdyttyäkään kuin yksi nousu. Myös keli oli aika...mmm...rajoittava.


Onneksi on hyvät varusteet, joiden kanssa on tähän mennessä pärjännyt mainiosti. Enkä usko, että keli tuosta voi enää kovempi olla, tai olisinko minä enää sitten menossa mäkeen. Päälimmäisistä vaatteista on ollut jo aikaisemmin juttua, mutta nyt mennään alakerroksiin ja eritysesti sormiin ja varpaisiin.

Sain synttärilahjaksi Smartwoolin laskusukat, jotka ovat omien tekstiensä mukaan "The Smartest Sock in the World". Eikä ollenkaan huonot. Materiaali on pääosin villaa, mutta se silti pestävissä 40C asteessa. Sukassa on todella hyvät pehmusteet sääressä ja muuten ne ovat saumattomat. Lisäksi sukat ovat tarpeeksi pitkät, minulla nimittäin useat pitkät sukat jäävät puristamaan pohjetta.

Eilen mainitsin, että tuli hankittua Hestran käsineet. Hanskat ovat kaksiosaiset, vuori on aitoa villaa ja sekin tumpun mallinen. Hanskat lämmittivät tänään mielettömän hyvin, sillä päälikangaskin on veden- ja tuulenkestävää tukevaa kangasta. Hanskat pysyvät myös mukana kovassakin menossa, sillä niissä on remmi, jonka saa käteen kiinni.


Jalkoja lämmittää laskettelumonoissa myös therm-icin lämmittimet. Kuva akusta, joka tuottaa virtaa pohjallisiin, joiden lämmitystehoa voi säätää. Lämmityspohjalliset sopivat muihinkin kenkiin. Itse olen käyttänyt niitä laskumonoissa, hiihtomonoissa ja lautakengissä.


Luonnon materiaalit toimivat ehdottomasti parhaiten, kun tarvitaan lämpöä. Toki teknisilläkin materiaaleilla on puolensa ja niitä tarvitaan sitten pintamateriaaleissa estämään rikkoutumista, kastumista yms. Minulla on nyt villaa kaulasta varpaisiin tosi kylmille keleille. Alusasuna on merinovillaa ja sormissa ja varpaissa yllä mainitut.

Teknisillä materiaaleilla huono ominaisuus on sen likaantuminen. Luonnonmateriaalit eivät haise kovassakaan käytössä ihan hirveältä. Esimerkiksi laskettelumonot, jotka ovat täyttä keinosettiä, alkavat haista pitkässä juoksussa hyvinkin pahalta. Meillä on käytössä therm-icin UV-puhdistin, joka rikkoo likakomponenetit ja pitää monotkin fresseinä. Offariopettaja oli tänään ostamassa uusia monoja ihan sen takia, että vanhat haisivat pahalle. Noin satasen puhdistin on halpa hinta, jos sillä pystyy pidentämään varusteiden ikää monella vuodella. Kotona olen käyttänyt samaa puhdistinta myös Reiskoissa, sillä tykkään pitää niitä ilman sukkia...



maanantaina, helmikuuta 14, 2011

Pikkupakkasta

Tai ei ihan pientäkään, varsinkaan yhdessä kovan tuulen kanssa. Mittari näytti kylässä -16C, kun lähdimme mäkeen ja tuuli oli 20m/s, joten yhteisvaikutus oli paikoin jopa -30C. Voin kertoa, tuntui poskipäissä kirpakalta. (Ilmatieteenlaitokselta löytyy pakkasen purevuus-taulukko)

Kuvasta näkyy, että aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, mutta myös että ilmassa lentelee paljon lumihiutaleita.


Kova pakkanen, eilen tullut lumikerros ja ilmassa lentävät hiutaleet ovat tehneet puista harsoisia. Upeita!


Uusi takki pääsi tänään heti testiin. Takki toimi just niin kuin piti. Oli väljä, piti lämpimän ilman sisällä ja tuntui huomaamattomalta. Eilisessä postauksessa ei mainittu ollenkaan kuvan housuyhdistelmää. Mutta hyvinhän nuo mustat Haltin Tanja Poutiainen-housut sopivat takin kanssa.


Kävin katsomassa millaiset on takkiin kuuluvat housut, mutta Peak Performancen omasta liikkeestä ei löytynyt koko mallia. Mutta kauppakierroksella tuli hankittua uudet hanskat, kun vanhat Levelit ei meinaa pitää sormia lämpiminä koko päivää. Uudet Hestrat pääsee toisitoimiin huomenna. Pakkasta on nimittäin koko viikoksi tiedossa ihan riittävästi.

Hyvää Ystävänpäivää

Ihanaa ystävän päivää kaikille lukijoille!

Me täällä Åressa vietämme ystävänpäivää nauttien pikkuisista ihanuuksista, kuten suklaista, kaakaosta, laskiaispullasta, kauniista ilmasta ja toistemme seurasta!




sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011

Nonni!

Ei sitten säästytty tälläkään reissulla täysin ilman laskuvarustehankintoja. Ostin nimittäin tänään uuden topatun laskutakin. Minullahan on ollut muutaman vuoden käytössä Haltin Tanja Poutiainen-sarjan valkoinen takki. Suksilla laskiessa jalassa on ollut saman sarjan mustat housut ja laudalla laskiessa Haltin Kalle Palander-sarjan luonnonvalkoiset housut. Eri housut sen takia, että lautaillessa housujen alle pitää mahtua lonkkasuojat.

Tanja Poutiaisen takki on muuten hyvä, muuta hiukan napakka, kun alle laittaa selkäpanssarin. Tänään lautaillessa tuli huomattua, että myöskään selkäpanssarin alle ei mahdu kovin montaa kerrosta vaatetta ennen kuin olo on täysin tönkkö. Kuvassakin näkee, että melko tiukka on paketti.


Viime talvena ostimme Samin kanssa ikään kuin yhteisasuksi harmaana Peak Performancen Heli Alpine-takin ja housut. Sami kuitenkin löysi itselleen vielä paremman setin Klättermusenilta, joten asu jäi kokonaan minulle. :) Asu on kuoriasu, joten siinä ei pahemmin lämmityksiä ole. Minä olen kuitenkin sen verran vilukissa ja huono tuottamaan liikkuessa lämpöä, että tarvitsen ainakin yläosaan vähän toppaa. Niinpä tänään tuli hankittua Peak Performancen Retallack-takki Mountain Recyclestä, joka myy sekä uutta että second hand-tavaraa. Minun uusi takkini on tosiaankin uusi, tämän vuoden malli, jossa vielä laput kiinni. Hinta kuitenkin vain puolet siitä, mitä se on normaalissa kaupassa.


Takin lumilukon saa neppareilla kiinni Heli-housuihin ja se sopii myös värimaailman kanssa hyvin yhteen. Takkia voi myös käyttää vaaleiden Kalle-housujen kanssa, jos niin haluaa. Kalle housuissa vaan on hieman liian topattu eli jäykkä vyötärö, kun lautaillessa pitää kumarrella siteitä säätäessä. Heli-housut ovat siitä hyvät, että niissä on henkselit ja vyötärö on pehmeää kangasta ilman toppauksia.

ps. On muuten todella vaikea löytää tämän kokoiselle (=normaalikokoiselle) naiselle sopivia laskuvarusteita, jos haluaa käyttää myös suojia. Lonkkasuojat ja selkäpanssari nimittäin ottavat oman osansa tilasta, eikä kireä vaate ainakaan lämmitä. Toki miesten rekeillekin voi mennä, mutta miehillä on yleensä vielä kapeampia malleja lonkasta ja isommat koot vaan ovat liian isoja.

lauantaina, helmikuuta 12, 2011

Vaihtopäivä

Tänään meni vaihtoon mm. kämppä ja sen myötä keittiö, laji ja sen tekniikka, vaatteet, jotka kävi pesulassa sekä ulkolämpötila. Tähän asti ollaan pysytty sentään -10C yläpuolella, mutta nyt mittari näytti aamulla -20C. Päivän hiihtolenkilläkin oli vielä -13C ja kylmempään on ennusteen mukaan menossa. Onneksi sentään keli pysyy aurinkoisena.

Kämpän piti pysyä samana koko kahden viikon ajan, mutta yllätykseksi tulikin vaihto. Uusi kämppä on aivan samanlainen pohjapiirustukseltaan, mutta huonekalujen asettelu on melko eri. Myös keittiössä ja keittiön varustuksessa on suuria eroja. Kun edellisessä oli keittolevy, niin tässä on lämmityslaitteena vain mikro. Eiköhän silläkin pärjätä, mutta käyttämättä jää paketillinen munia, pussillinen sipuleita ja pari pakettia puuroaineksia. Onneksi punacurry kanalla tuli tehtyä jo eilen.

Ensimmäisen kämpän keittiö. Tiskipöydän alla jääkaappi, laatikko keittiövälineille ja roskiskaappi. Tiskipöydän päällä kaksi kaappia astioille.


Tämän hetkisen kämpän keittiö. Tiskipöydän alla jääkaappi ja roskiskaappi. Keittiövälineet ruokapöytään integroidussa laatikossa. Tiskipöydän päällä mikro, hylly ja kaappi astioille.


Laji siis vaihtoi tilapäisesti tänään murtsikkahiihtoon. Keli tiedettiin haasteelliseksi kovan pakkasen takia, mutta silti lähdettiin nauttimaan auringosta. Tekniikka piti laittaa heti uusiksi, kun ei tuntunut homma etenevän ollenkaan. Nyt on sitten ehkä hiukan enemmän käytössä kuokka, koska ainakin vatsalihaksissa tuntuu. Ihan kiitettävä lenkki tuli heitettyä ja olo oli sen mukainen, 15km ja 1500kcal.


Asustamme siis tällä kertaa studiossa, jossa on hieman heikompi varustus kuin normaaleissa RCI:n/Holiday Clubin asunnoissa. Valinta on oma, sillä näin pystymme olemaan kaksi viikkoa reissussa. Heikompi varustus tosiaan tarkoittaa pientä keittiötä ja pyykinpesukoneen puutetta. Vaatteita tuli sen takia otettua mukaan kunnon setti, erityisesti alimpien kerrosten vaatteita. Ihan kahdeksi viikoksi noita ei kuitenkaan ole, joten tänään kävi pussillinen pyykkiä pesulassa. Nopeaa, mutta helppoa ja minusta ihan kohtuullisen hintaistakin. 100 SEKiä, eli noin 11 Euroa, pesupussilliselta, joka on normaalin muovipussin kokoinen.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...