Siirry pääsisältöön

Ihan itekseen

En varmaan ole koskaan ollut ihan yksin laskemassa. Suunnitelmissa on kyllä ollut ja olen laskenut sinänsä rinteitä yksin, mutta en ole kai koskaan mennyt ja palannut rinteiltä ihan yksin. Nyt on sekin harvinaisuus suoritettu. Sami innostui kovasti kelkkailusta ja jatkoi menoa toisen päivän putkeen. Minä en viitsinyt näissä olosuhteissa viettää toista päivää sen sijaan rötväten, vaan menin lautailemaan.

Keli ei ollut kehuttava, koska lunta tuiskutti kovaa ja pakkasta oli muutenkin yli -10C. Silti minä vaan sinnittelin pari tuntia uudessa kohteessa, nimittäin Björnenissä. Nyt on kaikki Åren laskupaikat käyty läpi. Niitähän on Duved, Tegefjäll, Ullådalen, Rödkullen, World Cup Race area, Åre by ja Björnen. Kisa-aluetta ja Åren kylää lukuunottamatta kaikki muut ovat suuntautuneet vahvasti perheille. Siellä on hiihtokoulua, nallerataa, sompahissiä ja muuta mukavaa pienemmälle väelle. Duvedista löytyy myös pari ihan hyvää punaista ja yksi musta rinne. Tegefjällisä on myös pari kohtuullista punaista. Rödkullenissa on hyvin tarjolla offaria, samoin Ullådalenissa. Björneniä suosittelen lähinnä lapsille ja rauhallisemmasta menosta tykkääville.

Itse aikaa on tullut vietettyä eniten Åre byn alueella, josta pääsee Tottille ja Hummelille, missä taas on hyvät offaripätkät. Sami tykkää tykittää myös kisa-alueella. Huomenna, viimeisenä laskupäivänä, suuntaamme Husån puolelle. Siellä lienee mahtavat puuterit, kun tänään tulee lunta oikein urakalla.

Koska tuli oltua yksin mäessä, niin kuvia sieltä ei ole. :) Laitetaan kuvaa päivän asusta ja lumisateesta Björnenissä. Kypärän aluspanta ei olekaan tainut päästä vielä esittelyyn. Se on ohutta fleecea, eli todella lämmin. Kaulassa on aina joku tuubi, tällä kertaa Buffin kaksiosainen, jossa on sekä trikoota että fleecea. Tästä kuvasta ainakaan minä en saa täysin selvää, että sopiiko harmaat Peakin pöksyt uuden Peakin takin kanssa. Toiminallisesti ne menee hyvin yksiin, mutta ulkonäöllisesti en vielä osaa sanoa. Ehkä pitää hankkia limet housut jossain vaiheessa...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa