perjantaina, toukokuuta 29, 2009

Koskessa

Keksiviikkona pääsin taas kokeilemaan uutta lajia. Firman kanssa lähdettiin kohti Kymijokea ja kosken kuohuja.

Koskesta ja sen suorituksesta enemmän Treenipäiväkirjassa. Mutta muista oheistoiminnoista täällä enemmän. Ohjaajat sanoivat ennen koskea, että ei tarvitse olla kuin saappaat ja maksimissaan sadehousut. Ei siellä muuten kastu. Itse laitoin onneksi vielä sadetakinkin, vaikka en eturivissä ollutkaan. Kyllä siinä olisi kastunut ihan täysin, jos ei olisi suojautunut ja ne, jotka eivät suojautuneet, kastuivatkin. Ja ne, joilla ei ollut pitkiä sadehousuja, saivat saappaansa täyteen vettä ja ehkä jopa pikkukaloja. :)

Kuten Treenipäiväkirjassa totesin, olisi koskia voinut olla enemmänkin tai ehkä jopa isompiakin. Mutta tällaisena kokemuksena se sopii ihan kaikille ikään ja kuntoon katsomatta. Itse voisi ehkä kokeilla joskus ihan kajakilla koskenlaskua tai sitten koskikelluntaa. :)

Pauhujen jälkeen oli saunan vuoro. Naiset pääsivät tynnyrisaunaan, koska se oli pienempi ja meidän firmassa on vain 10% kauniimman sukupuolen edustajia. Sauna oli aivan loistava. Pesumahdollisuudet olivat sangon varassa, mutta onneksi puukiukaan kosteat löylyt siavat jopa minut hikoilemaan. Näin oli mukava istua ja keinua jen virran mukana. Minä a.k.a kylmän-vihaaja-arkajalka kävin uimassa 13C-asteisessa vedessä neljä kertaa!!! Lisäksi rannassa oli palju, jossa oli todella lämmintä vettä, eikä haitannut, vaikka tuuli pieksi poskia kylmällä vedellä höystettynä.

Saunasta syömään. Tuli sitten vedettyä aivan överit. Ruoka oli loistavaa. Tarjolla oli kolmea salaattia ja kolmea lihaa. Oli muunneltua Waldorfin salaattia, kevyempää perunasalaattia (ilman majoneesiä ja lisänä kaprista) sekä vihersalaattia. Oli teryaki-lohta, valkosipuli possua ja kanaa aurinkokuivattujen tomaattien kanssa. Kaiken kruunasi chilimajoneesi, joka oli ihan mielettömän hyvää. Teryaki-lohi oli niin ikään mainiota ja sitä olikin pakko ottaa lisää, vaikka oli jo valmiiksi ihan täynnä.

Syömästä sitten katsomaan jalkapalloa, pelaamaan pokeria, kertomaan älyttömiä tarinoita Pertistä ja lopuksi koisimaan Karhulan hoviin. Aamiainen oli mieletön juustoineen, hilloineen, hedelmineen, tuoreine leipineen ja kaikkineen. Reissu oli siis kaikin puolin oikein onnistunut.

tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Nyt testaamaan

Elitra järjestää torstaina 28.5.2009 kahvakuulatreeniä ulkona.

"Tapiolan rauhallisessa luonnossa. 50 min. pituinen tunti on tarkoitettu aikuisille kahvakuulaharjoittelun aloittelijoille sekä harrastajille. Järjestäjä toimittaa käyttöönne kohtuullisen määrän 8-20 kg kahvakuulia. Tunnille saa myös tuoda omia kuulia, täällä tavalla varmistaa tunnille mukaan pääsyn!"

Aika: Torstai, 28 Toukokuu 2009, 18:00 - 18:50
Paikka: Hakalehdon kenttä sijaitsee Tapiolassa, "kolmion" Tennispuiston, Hakarinteen ja Tuuliniityn koulun keskellä. Parhaiten paikalle löytää Tuuliniityn koulun (Tuulikuja 8) parkkipaikalta. Parkkipaikan vastapäätä on leikkikenttä ja sen takana sijaitsee Hakalehdon kenttä!

Tilaisuus on myös Facebookin kalenterissa.

Yliväsymys

Oksettaa, hartioita kiristää, päätä särkee, silmistä valuu vesi, ärsyttää, masentaa, väsyttää, joka paikkaan sattuu... Siinä vain muutamia oireita, joita olen viime aikoina tuntenut.

11h - 12h työpäivät, joiden päälle liikunnat ja liian lyhyet yöunet ovat tehneet tehtävänsä. Olo on kuin olisi pahemmassakin krapulassa. Parhaina hetkinä jopa niin kuin olisi kännissä. Pahin hetki oli lauantaiaamuna, kun olin lähdössä yllättämään kaveria polttareihin aamulla klo 6 ja laitoin hammasharjaa suuhun. Oksennusha sieltä tuli. Päätin jäädä vielä pariksi tunniksi lepäämään ja ottaa muutenkin aika iisisti.

Perjantain treeneissä tasin olla aika pihalla, sillä en muista niistä juuri mitään ja olin kai laukonut jotain älyttömyyksiä. Jotain olen kuitenkin tehnyt, sillä pohkeet olivat todella kipeät. Sunnuntain urheilusetin (tennis+golf) jälkeen tuntui, etten pääse kotiin, kun joka paikassa tuntui. Jostain kumman syystä jännitän kroppaani ihan ylipaljon ja sillä tavalla saan hartiat täysin jumiin ja päähän viiltävän kivun.

Hartiajumi sai alkunsa sairastellessani, kun makasin vaan. Yleensä luulisi lihasjumin kuitenkin lähtevän muutamassa päivässä varsinkin kun on taas alkanut aktivoimaan niitä liikunnassa. Mutta ei, jumi vaan pahenee. Ehkä siellä on MinkkiP:n tavoin tulehdus ja nyt pitäisi vain levätä.

Liikunnan puute alkaa väsyttämään, työpäivät ovat pitkiä ja lisäksi pitäisi vielä käydä luottamustoimien kokouksissa ja muissa riennoissa, kuten käydä treffata kavereita, sillä mikä sen mukavampaa. Mutta nämäkin alkavat tuntua stressaavilta, kun väsymys kasvaa ja aika loppuu kuin kesken. Pitäisi pysähtyä päiväksi, laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja levätä. Sitten jatkaa eloa puhtaalta pöydältä ilman huolia ja murheita siitä, että on riittämätön. Olo varmasti paranisi huimasti ja samoin hartiat aukeisivat, en oksentaisi hampaita pestessä ja näkisinkin kirkkaammin, kun päätä ei kivistä. :)

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Gladiaattori

En ole vieläkään oikein kunnossa ja piti taas keksiä jotain tekemistä kotona. Tekemistä, joka rasittaa mahdollisimman vähän. Niinpä katseln tallentamiani Amerikan Gladiaattorit jaksoja.

Piti oikein tutustua paremmin sarjan gladiaattoreihin, kun olivat niin näyttäviä ja hyväkuntoisia. Myös kilpailijat näyttivät hyviltä ja olivatkin todella kovia. Ja kun ensimmäisen tuotantokauden voittajat pääsivät seuraavalle tuotantokaudelle gladiaattoreiksi, niin kyllähän he jyräsivät, vaikka olivatkin kooltaan aika paljon pienempiä kuin pumpatut alkuperäiset.

Katsoin gladiaattoreita jo pienenä tyttönä 1990-luvulla. Olin ihan innoissan ja olisin halunnut mennä mukaan. Silloin olin vain liian nuori. Jos nyt Suomeen tulisi uudelleen kisat, niin voi olla, että lähtisin mukaan. :) Pitäisi vaan treenata aika kovasti ennen sitä.

Hyvänäköiset gladiaattorit ja kilpailijat saivat kyllä minuunkin hiukan puhtia. Kyllä nyt pitää lopettaa valitus, alkaa keskittyä myös ruokailuun ja saada kroppaa hyvään kuntoon. Sarjan ensimmäisen kauden vottaja antaa lisää puhtia nykyyisellä ulkomuodollaan. Hänhän on nimittäin kaksosten kotiäiti!

Taas oravia - tällä kertaa kännissä

Tai ainakin oraien olevan kännissöm sillä tarina on seuraava:
Tein joulun alla maitolikööriä, johon laitettiin vahvaa viinaa, maitoa, suklaata, vaniljatanko ja sitruunan kuoria. Tein juomaa lahjaksi, mutta en saanutkaan sitä koskaa paketteihin, sillä tuli vähn kiire ja ei ollut pulloja. Juoma jäi siis ämpäriinsä ja on siinä vieläkin. En löytänyt sopivaa kantta, joten jouduin käyttämään pikkasen liian pientä. Ilmojen lämmetessä takapihalla ämpäri on hieman lämpölaajentunut ja kansi ei sovi enää ollenkaan päälle. Tarkoituksena oli pullottaa juoma ennen kuin lämpimät ilmat ehtivät pilaamaan sitä, mutta kannen kolosta olikin nesteeseen päätynyt kärpäsiä ja muurahaisia. Niinpä siirin ämpärin pois terassilta vietäväksi kaatopaikalle.

Kun ämpäri ei enää ollut terassilla, niin isommatkin eläimet kiinnostuivat siitä. Eläimet saivat jopa kammetua kannen auki, vaikka siinä päällä oli kiviä. Nämä isommat eläimet osoittautuivat oraviksi, joita on tarkkailun mukaan käynyt paikalla ainakin muutama eri yksilö.

Eilen sain napattua pari kuvaa siitä, että ensin ne olivat taas saaneet kannen auki ja pyrkivät sisälle juomaan likööriä. Voi olla, että oravilla on vielä herkempi hermosto alkoholille kuin ihmisille, joten ne taitavat olla aika humalassa käytyään tiheästi sankolla. Kyllä ne silti vielä pysyvät aidalla, mutta eivät lähde minnekään, vaikka seisoo kahden metrin päässä ja pitää ääntä ja hätistelee.

Orava kurkkaa ämpäriin


Toinen orava lähestyy ylhäältäpäin.


Ämpäriin pääseminen vaatii melkoista akrobatiaa.


Toinen orava ji jopa vahtimaan, etteivät muut pääse saaliille.

perjantaina, toukokuuta 22, 2009

Nainen ratissa

Torstaina oltiin Fabianinkadulla treenaamassa Elitralla. Oli pyhäpäivä, joten mentiin autolla. Aikaisemmin auton on saanut pyhäpäivinä hyvin Senaatintorin ympäristöön. Mutta nyt ei, tässä syy. Siis 10 000 muutakin halusi olla paikalla samaan aikaan.

Meidän perheessä minä olen useinmiten ratissa ja niin nytkin. Oli vähän kiire ja yritin löytää varmoiksi paikoiksi tietämiltäni seuduilta paikkaa. Ajoreitti vain oli hieman eri kuin yleensä ja niinpä tulikin sitten vedettyä yksisuuntaista väärään suuntaan.

Kun tyhjä tila viimein löytyi, niin haasteita tuotti paikan koko. Avensiksen farmarilla ei ollut pyöritystilaa taskuparkissa kuin 30 cm. Niinpä Sami näyttämään ohjeita ja minä pyörittelemään autoa ahtaassa välissä. Ja kuinka ollakaan siihen se saatiin. Takana olevaan autoon jäi n.1 cm ja eteen loput. Auto oli viivojen sisällä ja melko suorassa.

Onneksi poislähtiessä oli autot vaihtuneet ja tilaa oli enemmän. :)

torstaina, toukokuuta 21, 2009

Helatorstai ja Helluntai

Useassa yhteydessä olen kuullut ihmisten puhuvan helatorstaina helluntaista. Mutta nämähän ovat kaksi täysin eri asiaa. Kun katsoo Wikipediasta asioiden selitykset, niin jo laskutapa ja historia ovat täysin erilaiset.

Helatorstai on 40 päivää pääsiäisestä, kun Jeesus nousi taivaaseen.

Helluntai on historialtaan juutalainen kiitos- ja elonkorjuujuhla. Sitä vietetään nykyään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Helluntaihin liittyy suomalaisilla sanonta 'Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä'. Heila siis tarvitsee olla hankittuna tänä vuonna vasta viikon päästä sunnuntaina, eikä nyt helatorstaina.

Blogit

Viime aikoina olen pistänyt merkille, että joko on tullut blogiähky tai sitten blogittaminen ei ole enää niin hot juttu kuin vaikka vuosi sitten. Monen blogittajan, kuten minunkin, postailu on harventunut ainakin ja nekin harvemmat postaukset ovat lyhentyneet. Epäilen, että jutun aiheet olisivat heikenneet kuitenkaan.

Blogeja on tullut kuitenkin paljon lisä ja kirjoittelenhan minäkin ainakin kahteen blogiin tänne ja Treenipäiväkirjaan. Lisäksi kirjoittelin talvella muitakin juttuja, kuten Facebookiin Minkkien peleistä ja onhan meillä Samin kanssa vielä kotiblogikin olemassa.

Edellä mainitusta tuli mieleen, että ehkä myös Facebook on tavallaan ottanut blogikirjoittelulta sijaa. Siellä pääsee olemaan yhteydessä tiheämmin ja laajemman verkoston kanssa. Mutta uskon myös, että ihmisten kova kiire ja levon tarve on vähentänyt postailua ja varmasti myös blogien lukemista ja seuraamista. Itse seuraan noin kymmentä blogia. Onneksi on Google Reader, joka ilmoittaa kun valitsemiini blogeihin on postattu. ei tarvitse surffata kaikkia läpi päivittäin.

Itse yritän tsempata ja kirjoitella enemmän. Haluaisin myös lisää kuvia esille. Jutunaiheita ja ajatuksia olisi paljon. Ajanpuute ja "tärkeämmät" jutut vaan ovat heikentäneet postaustiheyttä. Treenipäiväkirjaa sen sijaan päivitän tällä hetkellä useammin, sillä sinne on tullut mukavasti jutunaihetta lähes joka päivä.

Luonnonilmiöitä

Tänään oli melko aurinkoinen mutta todella kylmä kevätpäivä. Outo sen suhteen, että auringossa pärjäsi hyvin, mutta varjossa oli niin kylmä, että hengitys höyrysi. Lämpötila oli noin 13, mutta ilma oli niin kostea, että tuntui paljon kylmemmältä, jos ei tosiaan sattunut aivan auringon alle.

Vielä kummallisemman näyn koin, kun ajoin illalla Keskustaa kohti. Tasan Kehä I:sen kohdalla iski sankka sumu ja se kesti ainakin Katajanokalle asti, varmasti Kehä I:sen toiseen päähän asti. Ilmeisesti läpötilaerot ovat sen verran suuret merellä ja kaupungissa, vai mistä muusta syystä tuollainen sumu iskee? Mutta miksi se alkoi juuri Kehä I:sen kohdalla? Miksei sumua ollut esim Haukilahdessa tai Westendissä?

Asiasta uutisoitiin myös iltapäivälehdessä.

Pari kuvaa sumusta. Ensin Kauppatorilla ja sitten Kehä I:sen kohdalla, jossa aurinko jo näkyy sumun takaa.

sunnuntaina, toukokuuta 17, 2009

Katastrofin aineksia

Katsottiin eilen elokuva nimeltään 'Katastrofin aineksia'. Sen on John Websterin elokuva ilmastonmuutosta vastaan vuoden öljydietillä. Diettiin osallistuu koko Websterin espoolaisperhe, johon kuuluvat vaimo ja kaksi alle 10-vuotiasta lasta.

Elokuva herätti todella paljon ajatuksia. Erityisesti siksi, että kuvaukset oli tehty hyvin tutuissa maisemissa ja siinä kaihdettiin hyvin paljon muovia, joka jollain tavalla lähellä minun sydäntäni. Olenhan minä lukenut pääaineena polymeerimateriaaleja ja polymeerien prosessointia. Lisäksi sivuaineena olen opiskellut ympäristötekniikkaa ja materiaalitekniikan perusopintoihinkin kuuluu materiaalien kierrätys.

Elokuvassahan perhe keskittyy erityisesti siihen, miten paljon öljyä se käyttää. Muovihan tehdään pääsääntöisesti öljystä ja kulkuvälineet käyttävät öljyä. Lisäksi keskitytään siihen millainen hiilijalanjälki jää käytetyistä toiminnoista. Todella hienoja muutoksia perhe saa aikaan, mutta kyllähän he joutuvat tekemään paljon myös uhrauksia. Tykkäsin kovasti siitä, että ainakin perheenjäsenet osoittivat olevansa rehellisiä ja puhuivat hyvin kattavasti siitä, miten muutokset vaikuttivat elämässään.

Hehän luopuivat heti alkuunsa autosta ja välttivät ostamasta muovia. Kulkuneuvoiksi tulivat pyörä, bussi, juna ja jalat. Lentoja vältettiin ja loman he tekivätin junalla. Vessapaperi piti ostaa tukkupakkauksina ilman muovikääreitä ja hammastahnakin tehtiin itse. Auto tuli kyllä jossain vaiheessa takaisin, mutta siihen hankittiin biodieseliä ja hammastahnakin lopulta ostettiin muovituubissa, kun piti lapsille saada fluoria. Tässä artikkelissa John Webster pohtii omia ajatuksiaan ennen elokuvan ensi-iltaa.

Jo eolkuvan aikana pohsin, että nyt ei ole John ottanut selvää ihan kaikesta. Monet yhtiöthän vaihtavat muovituotteisiin sen takia, että ne ovat kevyempiä kuin laisset ja metalliset ja näin kuljetuskustannukset ja kuljetuksen tuottama saaste ovat pienempiä. Lisäksi muovista saadaan monesti pienempiä ja tilaasäästävämpiä tuotteita kuin esim. lasista. Muovipullot esim. kierrätetään ja käytetään useaan otteeseen. Ne pestään, kun taas alumiinitölkkien muokkaamiseen käytetään korkeita lämpöjä ja useita prosessivaiheita. Myös muovipussit ovat ekologisempia kuin paperikassit. Niitä käytetään useampi kerta ja valmistus on ekologisempaa kuin paperin valkaisu.

Mutta mitä minä tai meidän talous voi omalle hiilijalanjäljelleen tehdä. Vaakakupissa on monta seikkaa: raha, aika, ympäristö, hyväolo, jaksaminen jne... Nyt me kotona kierrätämme kaiken jätteen. Muovijäte menee energiajätteeseen, eli poltettavaksi, kierrätyskartonki viedään keräyspisteeseen, biojäte kerätään erikseen ja lehdet ja muut paperit viedään paperin keräykseen. Myös lasipurkit viedään lasikeräykseen ja patterit omaansa. Sekajäte jää näin pienimmäksi. Toki voisi tehdä ratkaisuja jo ostovaiheessa. Ostaa hedelmät ja vihannekset omaan astiaan ja käyttää kaupassa aina kangaskassia, kuten itseasiassa jo useinmiten teemmekin. Minä voisin käydä töissä julkisilla tai pyörällä, vaikka se vähän enemmän aikaa ja vaivaa veisikin. Onneksi harrastukset ovat sentään aika ekologisia. Ruuan kanssa haluisin olla enemmn omavaraisempi, mutta se vaatisi paljon aikaa ja vaivaa. Mielelläni menen syksyisin metsään keräämään marjat ja sienet, mutta olisi kiva myös saada omasta pihasta edes joksikin aikaa omaia vihanneksi ja yrttejä. Pääasiassa käytämme suomalaisia raaka-aineita jo nyt, mutta emme valitettasti tee sitäkään aina kovin tarkasti. Myös hinnalla on merkitystä. Talon lämmitystä ei aleta nyt muuttamaan.

Jos jokainen meistä tekisi edes pienen muutoksen oman hiilijalanjälkensä tai jätemääränsä pienentämiseksi, niin millaisenkohan muutoksen me suomalaiset saisimme aikaan. Koko maailmaanhan me emme pysty muuttamaan, emmekä tekemään mitään teollisuudelle, mutta minulle itsellen iaikankin tulee parempi mieli, jos teen edes jotain paremman tulevaisuuden eteen.

lauantaina, toukokuuta 16, 2009

Kirjoja

Sairastellessa ei juuri muuta jaksanut tehdä kuin nukkua ja lukea kirjoja. Tuli "tuhottua" aika monta opusta ja tässä niistä pieni yhteenveto.

Paras:
Khaled Hosseini - Tuhat loistava aurinkoa
Kirjahan ei ole mikään kaunis tarina. Loppu on sentään melko onnellinen. Kirja kertoo afganilaisista naisista ja heidän asemastaan Afganistanissa muutaman menneen vuosikymmenen ajalta. Todella yksityiskohtaisesti ja totuutta säästelemättä kirjoitettu kirja.

1. perintöprinsessa:
Dan Brown - Enkelit ja Demonit
Aluksi vähän tahmea, mutta sitten erittäin jännittävä kirja Robert Langdonista, joka yrittää pelastaa Vatikaanin ja neljä kardinaalia tuholta. Tämäkin kirja oli hyvin yksityiskohtainen ja ehkä juuri siksi niin jännä. Paikat ja tunteet on hyvin kuvailtu ja vei mukanaan Roomaan. Tykkäsin myös uskonnon kyseenalaistamisesta ja tieteellisistä pohdinnoista.

Ei muita palkintosijoja toukokuun kirjoissa. Mutta kruunun tia tiaran päähänsä kyllä ansaitisi seuraava kirja, jonka luin jo aiemmin keväällä:
Sofi Oksanen - Puhdistus
En muista olenko jo ehtinyt tästä kirjasta kommenttini kertoa, mutta tässä kuitenkin sellainen. Kirja oli todella hyvin kirjoitettu. Kieli oli runsasta ja soljuvaa. Kohtaukset oli kerrottu selkäpiitä karmivan todenmukaisesti ja ykstyiskohtaisesti. Kirja vei mukanaan jo heti alkuunsa. Tässäkin kirjassa kerrottiin naisen asemasta. Tapahtumapaikkoina oli Viro, Venäjä ja Saksa melkein läpi 1900-luvun.

Talven ja kevään aikana on tullut lettua myös pari muuta kirjaa, jotka eivät ole olleet niin suuria kirjallisia menestyksiä, mutta mainittavia ennen jämäsijoja.
Liza Marklund - Paikka Auringossa

Annika Bengtzon -sarjaan kuuluva dekkari, kahdeksas sellainen, joka ei välttämättä pääse ihan parhaimmalle tasolle omassa sarjassaan. Kirjasta puuttu ehkä hiukan niitä yksityiskohtaisia oivalluksia ja nyansseja, joita aikaisemmissa Marklundin Anika -kirjoissa on ollut. Nopeasti luettava ja hyvin etenevä, mutta alkaa ihan vähän toistamaan samoja juttuja kuin edellisissä sarjan kirjoissa.

Sujata Massey - Rei Shimura Havaijilla
Rei Shimura -sarjan kymmenes ja samalla viimeinen kirja. Aloitin sarjan puolesta välistä, eli Morsiuskimonosta. Ihastuin kirjaan ja etsin käsiini loputkinkirjat. Loppuvaiheessa luin ensin kaksi viimeistä englanniksi ja sitten suomeksi, koska kaikkea en ymmärtänyt englanninkielisistä, mutta halusin lukea ne heti, kun tulivat julkisuuteen, sillä halusin tietää mitä Reille tapahtui. Tämäkin kirjasaraja alkoi heikkenemään ajan myötä. Viimeinen kirja tuntuu olevan kuin pakolla kirjoitettu. Tarina etenee, mutta hieman kangerrellen ja koko kirja on jätetty melko lyhyeksi. Harmittavaa, että viimeinen kirja ei kruunannut muutne niin loistavaa sarjaa.

Lisäksi on tullut luettua erityisesti lentokoneessa jotain sattumanvaraisia ostoksia lentokentältä. Kirjat ovat olleen enemmän ja vähemmän hölynpölyä suhteista. Helppoja luettavia ja jopa mieltä keventäviä

Jämäsijat Toukokuussa:
Sophie Kinsella - Himoshoppaaja -kirjat
Aikaisemmin taisinkin jo mainita, että olen lukenut Himoshoppaaja -kirjoja (Himoshoppaajan salaiset unelmat ja Himoshoppaaja vierailla mailla) elokuvaa varten. Päätin lukea myös loput kolme (Himoshoppaajan ratkaiseva askel, Himoshoppaajan sisko ja Hmoshoppaajan vauva), sillä kirjat olivat niin älyttömiä ja kuitenkin aika hauskoja. Kirjat luki nopeasti läpi ja välillä tunsi niin myötähäpeää, iloa, surua kuin noloutta. Sarja on minun mielestäni ehkä tullut jo päätökseensä, mutta kuulemma kirjoja olisi vielä tekeillä. Todella hyvä mielikuvitus täytyy kirjoittajalla olla, jos vielä meinaa jotain uutta keksiä.

Luettavana on tällä hetkellä Madventures -kirja ja Havukka-ahon ajattelija. Havukka-ahon ajattelija on ollut työn alla jo pitkään, mutta se vaan ei jotenkin ole edennyt. Madventures -kirjassa olen päässyt hyvin alkuun, mutta kun siinä ei ole yhtenäistä juonta, niin se on helppo jättää kesken muiden eteen tulleiden kirjojen tieltä.

Kaapissa odottaa jonkinlainen pino uusia, vielä lukemattomia kirjoja. Kun sain eniten lukemista odottaneet karsittua, niin nyt en ole jaksanut tarttua vielä mihinkään. Joko en ole tutkinut kaappia tarpeeksi hyvin tai sitten mikään ei ole vielä oikein pistänyt silmään. Eiköhän sieltä jokin kuitenkin aika pian tule poimituksi.

Juttua, juttua

Aika vierähtää niin nopeasti. Pitäisi kirjoittaa heti ja lyhyesti, niin tulisi juttua useammin. Nyt tästäkin kirjoituksesta voisi tulla liian pitkä, ellen vain luettele viikon kohokohdat:

- Loistavaa palvelua Blue1:n tiskillä lentokentällä: kävin ostamassa ylibuukkausesta saadulla lahjakortilla lennon. Menin tiskille, kerroin asiani ja ystävällinen rouva alkoi toimia erittäin nopeasti ja rivakasti. Aloin änkyttämään jotian ja hän lopetti toimintansa katsoi minuun ja sanoi: 'Kysy vaan!'. Olen ihan otettu, enkä meinannut saada sanaa suustani. Homma tuli hoidettua oikein sujuvasti, kiitos hyvän palvelun.

- Enkelit ja demonit: Kävimme heti ensi-iltanäytöksessä katsastamassa Dan Brownin kirjaan perustuvan leffan. Edellinen vastaavahan oli Da Vinci -koodi ja pääosassa oli kuten viimeksihin Tom Hanks Robert Langdonina. Luin kirjan häthätää ennen leffaa. Onneksi olin sairauslomalla, niin sain sen kahlattua nopeammin kuin olin kuvitellut läpi. Kirjahan oli muutenkin oikein hyvä ja vei täysin mukanaan. Leffakin oli ok, mutta tarinaa oli täysin muutett kirjasta. Juonihan oli sama, mutta tausta ja tapahtumat aivan erilaisia. Nyt odotan syksyllä Dan Brownin seuraavaa kirjaa luettavaksi.

- Karkkilalaiset kilpakentillä: Perjantaille olin saanut kutsun näyttelyn avajaisiin. Menin innoissani katsastamaan kotikaupunkini urheiluhistoriaa kuvaavan tarjonnan. Avajaiset olivat oikein iloiset, rennot ja lämpimät, myös asteiden puolesta. Mutta näyttely oli pienoinen pettymys, vaikka sieltä löytyi omakin kuva. Äiti oli toimittanut paikalle useita satoja kuvia ja lehtileikkeitö, mutta esille oli päässyt vain muutama. Kaikkiaan esillä oli 150 kuvaa, vaikka niitä oli näyttelyn valmistajalle tuotu tuhansia. Esillä olleet kuvat keskittyivät lähinnä 1900-luvun alkuvuosikymmeniin, vaikka menestystä on tullut kaekkilalaisille eniten varmaan 1990-luvulla. Jopa maailmanmestaruuksia ja yksi heistä oli paikalla myös mitaleineen, suunnistaja Jarkko Huovila.

tiistaina, toukokuuta 12, 2009

Urheilun korviketta

Kun ei pääse itse urheilemaan, niin pitää yrittää hoitaa vierotusoireita jotenkin muuten. Tällä kertaa se hoitui pelaamalla NHL:ää Playstation 3:lla. En tosiaan ole aikaisemmin pelannut ja nuo ohjaimet ei ihan ole hallussa. Niinpä aluksi testattiin ihan vanhoilla ohjainnapeilla, mutta koska turpaan tuli Iso-Britanialta, niin otettiin käyttöön uudet käskyt. Ja sieltähän se voitto irtosi Japanista. :)

Mulla tosiaan ei ole muita säätöjä joystickeille kuin on ja off. Eli täysillä siihen suunta mihin tahdotaan tai sitten kökötetään paikallaan. No, kyllä mä silti ainakin kerran osuin taklauksessa, tein pari maalia ja syötinkin. Liian usein tuli kyllä oltua paitsiossa ja puolustajana jossain nurkassa tai maalin takana jumissa.

Kivaa oli, pitää testata uudelleen, jos ei pääse itse toteuttamaan itseään urheiluradoille.

maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Back in business

Viikonloppu meni nopeasti. Osaksi siitä syystä, että oli hyvää seuraa ja ohjelmaa, osaksi sen takia, että paluu töihin lähestyi uhkaavasti. Näin jo unis lauantain ja sunnuntain välisenä yönä töistä ja siitä pinosta, joka odotti viikon sairastelun jälkeen.

En ole sairastellut hirveästi. Sairaslomalla olen ollut lääkärin määräämänä olkapääleikkauksen (joulukuu 2007-tammikuu 2008, 5 vk), edellisen poskiontelotulehduksen (marraskuu 2008, 2 pv), nykyisen poskiontelotulehduksen (toukokuu 2009 3 pv), vatsavaivojen (kesä 2006, 2 pv) ja korvatulehduksen (helmi-maaliskuu 2005, 4 pv) takia. Pitämättömiä sairaslomia siis riittäisi enemmänkin...

No, joka tapauksessa nyt ja aikaisemminkin tunnen huonoa omatuntoa siitä, että olen poissa töistä, enkä tee mitään edes kotoa käsin. Vaikka sehän taitaa olla sairasloman tarkoitus. Ja kyllähän tämä näin jälkikäteen vähän-niin-kuin kostautuu, kun lukemattomia meilejä on satoja, todo-lista on useamman sivun mittainen ja aikataulut meinaavat vähän luistaa.

Olo ei vieläkään ole ihan terve. Päässä jyskyttää yhä, räkää valuu ja niska sekä hartiat ovat aivan jumissa. Viikonlopun ulkoilut tekivät mielelle todella hyvää, mutta keholle ei. Työnteko ei ole fyysisesti rasittavaa, mutta silti ei meinaa jaksaa painaa ainakaan sata lasissa.

Jos nukkuis hyvin ja söin terveellisesti, niin toimisikohan se??

keskiviikkona, toukokuuta 06, 2009

Pihalle koristeita

Toukokuun ensimmäinen viikonloppu oli niin ihana, että oli pakko olla ulkona. Samalla tuli myös laitettua ja tarkasteltua pihaa.

Viime vuonna valitettavasti tapoin saamani tuijan. Anteeksi Kummitäti! Nyt ostettiin uusi, varren kanssa ja istutettiin se kuolleen paikalle.


Takapihalle halusin myös vähän väriä, sillä unohdin viime syksynä laittaa tulppaanien sipulit maahan. Homma jäi vähän puolitiehen silloin, kun syksy oli niin pitkä, enkä halunnut tulppaanien nousenvan jo jouluna. Valitettavasti ne jäi sitten kokonaan ja tänä keväänä sain varastosta heittää pelkät sipulien kuoret pois, kun hiiret olivat käyneet ne syömässä. Pari krookusta ja ehkä tulppaaninkin alkua maasta nousee viimevuotiselta paikalta. Värinä pihaa koristamaan hommasin gerberoita.



Edellä mainittujen lisäksi pihalla kasvaa mikälie rikkaruoho. Siinä on kyllä nätit kukat ja se poistuu nurmikkoa peittämästä ihan kesän alussa.

Sairastajan eväät



Kun sairastaan, niin pitäähän sitä itseään helliä. Ruisleipää kirjolohen mädillä ja avokadolla, Nam! Leipä Tapiolan Leipomosta, ihan naapurista. Se oli lämmin, kun sen eilen aamulla sieltä hain!

Poskiontelotulehdus

Taas sama juttu. Viimeksi näin kävi lähes tasan puoli vuotta sitten. Tulehdus on bakteeriperäinen ja lähtee antibiooteilla kolmen päivän kuurilla. Sitä vaan mietin, että mistä tuo on tullut ja Wikipedia kertoo ehkä puolitotuutta. Wapun päivän pöly ja tupakan savu ilmeisesti...

Eipä tässä elämässä olekaan tullut juuri sairasteltua ja sinänsä tämä tuli ihan kohtuulliseen paikkaan, koska olen ollut aika rikki kaikesta stressistä. Kroppa ei muutu, vaikka tekee mitä ja töissä on aikalailla hommia. Nyt saa levätä ihan lääkärin määräyksestä!

tiistaina, toukokuuta 05, 2009

Terveisiä sängynpohjalta

Lyhyt postaus, kun pidempään ei pysty. Sänky kutsui maanantai-iltapäivänä ja pitää kiinni vieläkin. Kurkku karheana, ääni tukossa, nenä täynnä räkää ja korvat kipeänä. Huomenna lääkäriin!

Myöhemmin sitten postauksia Wapusta, aurinkoisesta kevätviikonlopusta ja muusta kivasta!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...