Katsottiin eilen elokuva nimeltään 'Katastrofin aineksia'. Sen on John Websterin elokuva ilmastonmuutosta vastaan vuoden öljydietillä. Diettiin osallistuu koko Websterin espoolaisperhe, johon kuuluvat vaimo ja kaksi alle 10-vuotiasta lasta.
Elokuva herätti todella paljon ajatuksia. Erityisesti siksi, että kuvaukset oli tehty hyvin tutuissa maisemissa ja siinä kaihdettiin hyvin paljon muovia, joka jollain tavalla lähellä minun sydäntäni. Olenhan minä lukenut pääaineena polymeerimateriaaleja ja polymeerien prosessointia. Lisäksi sivuaineena olen opiskellut ympäristötekniikkaa ja materiaalitekniikan perusopintoihinkin kuuluu materiaalien kierrätys.
Elokuvassahan perhe keskittyy erityisesti siihen, miten paljon öljyä se käyttää. Muovihan tehdään pääsääntöisesti öljystä ja kulkuvälineet käyttävät öljyä. Lisäksi keskitytään siihen millainen hiilijalanjälki jää käytetyistä toiminnoista. Todella hienoja muutoksia perhe saa aikaan, mutta kyllähän he joutuvat tekemään paljon myös uhrauksia. Tykkäsin kovasti siitä, että ainakin perheenjäsenet osoittivat olevansa rehellisiä ja puhuivat hyvin kattavasti siitä, miten muutokset vaikuttivat elämässään.
Hehän luopuivat heti alkuunsa autosta ja välttivät ostamasta muovia. Kulkuneuvoiksi tulivat pyörä, bussi, juna ja jalat. Lentoja vältettiin ja loman he tekivätin junalla. Vessapaperi piti ostaa tukkupakkauksina ilman muovikääreitä ja hammastahnakin tehtiin itse. Auto tuli kyllä jossain vaiheessa takaisin, mutta siihen hankittiin biodieseliä ja hammastahnakin lopulta ostettiin muovituubissa, kun piti lapsille saada fluoria. Tässä artikkelissa John Webster pohtii omia ajatuksiaan ennen elokuvan ensi-iltaa.
Jo eolkuvan aikana pohsin, että nyt ei ole John ottanut selvää ihan kaikesta. Monet yhtiöthän vaihtavat muovituotteisiin sen takia, että ne ovat kevyempiä kuin laisset ja metalliset ja näin kuljetuskustannukset ja kuljetuksen tuottama saaste ovat pienempiä. Lisäksi muovista saadaan monesti pienempiä ja tilaasäästävämpiä tuotteita kuin esim. lasista. Muovipullot esim. kierrätetään ja käytetään useaan otteeseen. Ne pestään, kun taas alumiinitölkkien muokkaamiseen käytetään korkeita lämpöjä ja useita prosessivaiheita. Myös muovipussit ovat ekologisempia kuin paperikassit. Niitä käytetään useampi kerta ja valmistus on ekologisempaa kuin paperin valkaisu.
Mutta mitä minä tai meidän talous voi omalle hiilijalanjäljelleen tehdä. Vaakakupissa on monta seikkaa: raha, aika, ympäristö, hyväolo, jaksaminen jne... Nyt me kotona kierrätämme kaiken jätteen. Muovijäte menee energiajätteeseen, eli poltettavaksi, kierrätyskartonki viedään keräyspisteeseen, biojäte kerätään erikseen ja lehdet ja muut paperit viedään paperin keräykseen. Myös lasipurkit viedään lasikeräykseen ja patterit omaansa. Sekajäte jää näin pienimmäksi. Toki voisi tehdä ratkaisuja jo ostovaiheessa. Ostaa hedelmät ja vihannekset omaan astiaan ja käyttää kaupassa aina kangaskassia, kuten itseasiassa jo useinmiten teemmekin. Minä voisin käydä töissä julkisilla tai pyörällä, vaikka se vähän enemmän aikaa ja vaivaa veisikin. Onneksi harrastukset ovat sentään aika ekologisia. Ruuan kanssa haluisin olla enemmn omavaraisempi, mutta se vaatisi paljon aikaa ja vaivaa. Mielelläni menen syksyisin metsään keräämään marjat ja sienet, mutta olisi kiva myös saada omasta pihasta edes joksikin aikaa omaia vihanneksi ja yrttejä. Pääasiassa käytämme suomalaisia raaka-aineita jo nyt, mutta emme valitettasti tee sitäkään aina kovin tarkasti. Myös hinnalla on merkitystä. Talon lämmitystä ei aleta nyt muuttamaan.
Jos jokainen meistä tekisi edes pienen muutoksen oman hiilijalanjälkensä tai jätemääränsä pienentämiseksi, niin millaisenkohan muutoksen me suomalaiset saisimme aikaan. Koko maailmaanhan me emme pysty muuttamaan, emmekä tekemään mitään teollisuudelle, mutta minulle itsellen iaikankin tulee parempi mieli, jos teen edes jotain paremman tulevaisuuden eteen.
Elokuva herätti todella paljon ajatuksia. Erityisesti siksi, että kuvaukset oli tehty hyvin tutuissa maisemissa ja siinä kaihdettiin hyvin paljon muovia, joka jollain tavalla lähellä minun sydäntäni. Olenhan minä lukenut pääaineena polymeerimateriaaleja ja polymeerien prosessointia. Lisäksi sivuaineena olen opiskellut ympäristötekniikkaa ja materiaalitekniikan perusopintoihinkin kuuluu materiaalien kierrätys.
Elokuvassahan perhe keskittyy erityisesti siihen, miten paljon öljyä se käyttää. Muovihan tehdään pääsääntöisesti öljystä ja kulkuvälineet käyttävät öljyä. Lisäksi keskitytään siihen millainen hiilijalanjälki jää käytetyistä toiminnoista. Todella hienoja muutoksia perhe saa aikaan, mutta kyllähän he joutuvat tekemään paljon myös uhrauksia. Tykkäsin kovasti siitä, että ainakin perheenjäsenet osoittivat olevansa rehellisiä ja puhuivat hyvin kattavasti siitä, miten muutokset vaikuttivat elämässään.
Hehän luopuivat heti alkuunsa autosta ja välttivät ostamasta muovia. Kulkuneuvoiksi tulivat pyörä, bussi, juna ja jalat. Lentoja vältettiin ja loman he tekivätin junalla. Vessapaperi piti ostaa tukkupakkauksina ilman muovikääreitä ja hammastahnakin tehtiin itse. Auto tuli kyllä jossain vaiheessa takaisin, mutta siihen hankittiin biodieseliä ja hammastahnakin lopulta ostettiin muovituubissa, kun piti lapsille saada fluoria. Tässä artikkelissa John Webster pohtii omia ajatuksiaan ennen elokuvan ensi-iltaa.
Jo eolkuvan aikana pohsin, että nyt ei ole John ottanut selvää ihan kaikesta. Monet yhtiöthän vaihtavat muovituotteisiin sen takia, että ne ovat kevyempiä kuin laisset ja metalliset ja näin kuljetuskustannukset ja kuljetuksen tuottama saaste ovat pienempiä. Lisäksi muovista saadaan monesti pienempiä ja tilaasäästävämpiä tuotteita kuin esim. lasista. Muovipullot esim. kierrätetään ja käytetään useaan otteeseen. Ne pestään, kun taas alumiinitölkkien muokkaamiseen käytetään korkeita lämpöjä ja useita prosessivaiheita. Myös muovipussit ovat ekologisempia kuin paperikassit. Niitä käytetään useampi kerta ja valmistus on ekologisempaa kuin paperin valkaisu.
Mutta mitä minä tai meidän talous voi omalle hiilijalanjäljelleen tehdä. Vaakakupissa on monta seikkaa: raha, aika, ympäristö, hyväolo, jaksaminen jne... Nyt me kotona kierrätämme kaiken jätteen. Muovijäte menee energiajätteeseen, eli poltettavaksi, kierrätyskartonki viedään keräyspisteeseen, biojäte kerätään erikseen ja lehdet ja muut paperit viedään paperin keräykseen. Myös lasipurkit viedään lasikeräykseen ja patterit omaansa. Sekajäte jää näin pienimmäksi. Toki voisi tehdä ratkaisuja jo ostovaiheessa. Ostaa hedelmät ja vihannekset omaan astiaan ja käyttää kaupassa aina kangaskassia, kuten itseasiassa jo useinmiten teemmekin. Minä voisin käydä töissä julkisilla tai pyörällä, vaikka se vähän enemmän aikaa ja vaivaa veisikin. Onneksi harrastukset ovat sentään aika ekologisia. Ruuan kanssa haluisin olla enemmn omavaraisempi, mutta se vaatisi paljon aikaa ja vaivaa. Mielelläni menen syksyisin metsään keräämään marjat ja sienet, mutta olisi kiva myös saada omasta pihasta edes joksikin aikaa omaia vihanneksi ja yrttejä. Pääasiassa käytämme suomalaisia raaka-aineita jo nyt, mutta emme valitettasti tee sitäkään aina kovin tarkasti. Myös hinnalla on merkitystä. Talon lämmitystä ei aleta nyt muuttamaan.
Jos jokainen meistä tekisi edes pienen muutoksen oman hiilijalanjälkensä tai jätemääränsä pienentämiseksi, niin millaisenkohan muutoksen me suomalaiset saisimme aikaan. Koko maailmaanhan me emme pysty muuttamaan, emmekä tekemään mitään teollisuudelle, mutta minulle itsellen iaikankin tulee parempi mieli, jos teen edes jotain paremman tulevaisuuden eteen.
Pistihän tuo elokuva miettimään, mutta vielä parempi se ois ollu, jos homma ei ois lähtenyt sillä miehellä käsistä kokonaan. Liiallisuuksiin se meni siinä vaiheessa, kun alettiin heittää vanhaa tavaraa pois (ois voinut viedä vaikka kierrätykseen jos oli pakko hävittää) ja sitten kun se mies päätti perustaa oman firman ja vaimo näytti jo siltä että laittaa ukkonsa kiertoon ;)
VastaaPoistaMutta jo se että saa ihmiset ajattelemaan on iso juttu, koska ilman ajatuksia ei tule muutosta. Ja jos vaikka elokuvan näkemisen jälkeen moni käyttäisi useammin kangaskassia kauppareissulla, sekin on jo muutos parempaan. Mutta aika ääriratkaisuja joutuu tietysti tekemään jos haluaa aikaiseksi todella isoja muutoksia.
VastaaPoista