perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Herätys

Tänä aamuna heräsimme 6.30 tämän takia:



Siinä se kökötti auringon paisteessa ja huuteli jotain lemmenhuutojaan meidän makuuhuoneen ikkunan takana. En kyllä tajua miten joku naarasfasaani lankeaa tuohon hirveään rääkymiseen. Sen verran lihavakin tuo fasaan ion, että miten se on itsensä saanut kammettua aidan päälle.

Jos fasaan aikoo jatkossakin asustaa tuossa meidän pihapiirissä, niin pitää varmaan nukkua korvatulpat päässä. Jälkiä on löytynyt kyllä ympäri taloa, joten taitaa viihty meidän lähellä...

Tässä vähän liss´ää muitakin kuvia, kun nyt tuli puhelimesta ladattua.

Tältä näytti saksalaishotellin näkymä keskiviikkoaamuna aamiaisella:




Ja tässä pari kukaa orkideoistani. Kaksi sain synttärilahjaksi tänä vuonna ja yksi on ollut kohta pari vuotta:


torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Hui hintoja!

En tiedä onko edellisen viikon Himoshoppaaja -ryöppy, kirpputorilajittelu ja -hinnoittelu. hovikirppis, pitkä pätkä shoppailutaukoa vai mikä sekoittanut pään. Vai onko asia tosiaan niin, että tällä hetkellä hinnat ovat todella korkealla.

Eilen kiertelin Stuttgartin lentokenttää pari tuntia, kun saavuin sinne lievästi sanottuna ajoissa. Kauppoja oli ihan mukavasti, enemmän kylläkin tax free-alueen ulko- kuin sisäpuolella. Tein alkuvuodesta päätöksen, että ostan vain tarpeellista ja yritän löytää mahdollisimman edullista. Tälle keväälle hankintalistalla olivat erityisesti aurinkolasit. Toki mieli muuttuu matkalla, että mikä on tarpeellist aja mikä ei, mutta ei kaapista enää löydy niitä kangaskappaleita, joita ei oikeasti käyttäisi. Kiitos myös kaapinsiivoamisavun ja pukeutumisneuvojan, Minkki P:n.

Nythän minä haluaisin talven jälkeen jotakin pirteää ja värikästä. Tarvitsisin myös pari vyötä, yhden mustan ja paksun, yhden mustan ja ohuen ja yhden valkoisen ja ohuen. Niillä luulisi pärjäävän aika pitkälle. Ehkä myös ruskeat ohut ja paksu, jos oikean aletaan hifistelemään. Kenkiin olen tällä hetkellä melko tyytyväinen. Niinpä kiertelin katsomassa vaatekaupoissa ja optiikkaliikkeissä mahdollisia potentiaalisia vaihtoehtoja.

Sen verran järkeä on tullut päähän, että tajuan jo heti alkuunsa, että vaikka olisi kiva ja hyvämerkkinen, niin pakko ei ole ostaa. Vain silloin voi harkita ostamista, jos tuote on hintansa väärti tai ainutlaatuinen. Niinpä eilen ei mukaan tarttunut yhtään vaatekappaletta. Tavallisesta T-paidastakin olisi saanut maksaa 25 euroa halvimmassa liikkeessä. Olisin ollut valmis maksamaan ehkä 15 euroa, jos sitäkään. Onko Suomessakin näin kallista? Pitää ehkä mennä tarkastelemaan hintoja ennen kuin lähtee ensi viikolla reissuun. Vaikka Sami kertoi, että ainakin urheiluvaatteiden hinnat ovat nousseet huimasti. Ennen sai viimeisen päälle laskettelutakin 300 eurolla, mutta nyt ne maksavat järjestään 500 euroa.

Jos hinnat tosiaan ovat tuota luokkaa, niin ei ihme jos ei kauppa käy. Tai sitten on turha puhua mistään taantumasta, jos ihmisillä on varaa laittaa perus-T-paitaa 30 euroa, eli 180 mummonmarkkaa.

No, aurinkolasit tuli kuitenkin hankittua. :) Oakleyn ruskeat ja aika isot. Hyvin naiselliset ja erittäin hyvälaatuiset, tuli nimittäin testattua jo tänään päivällä ajaessa. Eivät nuokaan ilmaiset olleet, mutta tax-freestä, eikä vastaavanlaisia ole näkynyt Suomessa.

maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

Mäkeä ja muotia

Viikonloppu oli täynnä mäkeä ja muotia. Perjantaina matkattiin Kuopioon, lauantaina käytiin Tahkolla ja sunnuntaina kotimatkalla Häkärinteillä ja illalla vielä Glorian muotinäytöksessä.

Oli mahtavat kelit Pohjois-Savossa. Lauantaina paistoi kok opäivän aurinko ja sunnuntainakin pääosin. Mäet olivat lauantaina mukavan pehmeät ja laudalla oli mukava päästellä. Hiki oli päässä jo tunnin jälkeen ja sama meno jatkui loppupäivän. Kaloreita kului päälle 2000 kcal. Päivä meni todella nopeasti, eikä kotimatkalla ollut mitään ongelmia ajaa autolla.

Sattui vaan ikävä kömähdys lähdön ja Kuopioon paluun suhteen. Oltiin katsottu päivän Savon Sanomista, että InterSport on klo18 asti auki, mutta oven taakse päästyämme, kesken laskujen lähdettyämme, siellä lukikin klo16. Olisi nimittäin tarve uusille lautailuhousuille ja InterSportissa olisi ollut 70% ale.

Illalla piti mennä kokeilemaan pertsaa laduille. Kumma lama iski päälle, kun sai vähän ruokaa naamaan ja pääsi makuuasentoon sohvalle. Niinpä illan pertsat vaihtuivat saunaan ja illalliseen, herkulliseen hirvipaistiin.

Sunnuntaina oli aikainen lähtö Hankasalmeen. Onneksi aurinko paistaa niin nätisti, että herääminen ei tuota mitään ongelmia. Häkärinteillä oltiinkin jo heti kymmeneltä ja saatiin laskettua puoli kolmeen asti. Sitten piti kiirehtiä muotinäytökseen.

Ajaminen tähä aikaan vuodesta on helppoa mutta vähän tylsää. Päivä on pitkä, joten valoa riittää. Lumet ovat sulamassa, mutta aurinko paistaa, joten tiet ovat kuivia. Ja kun reitit tia ajankohdat valitsee oikein, niin muita eutoilijoita ei juuri ole. Ei siis tarvitse kuin laittaa vakionopeudensäädin päälle ja kääntää vähän rattia.

Viikonlopun siis kruunasi Glorian muotinäytös ja Hesburgerin salaatti. Sami lähti näytökseen seuraksi, kun kukaan naispuolinen kaveri ei ehtinyt. :) Muotinäytöksessä oli tarjolla tuttuja, julkkiksia, kuoharia, geishaa ja jäätelöä. Ja ai niin, niitä kevään muotivaatteita. Oli paljon kimallusta, väriä ja liehuvaa matskua. Esillä oli myös koruja ja erityisesti Kalevala Korun hoepakoruja. Kalevala Korun ja Lapponian hopeakoruthan pinnoitetaan meidän kehittämällä teknologialla estämään hoepan tummuminen. :)

Tykkäsin vaatteiden väreistä ja siitä, että esillä oli oikeita vaatteita, joita voi ostaa kaupasta. Ihan kivoja paljon, mutta ei mitään sellaista, mikä olisi pakko saada. Kengät olivat kaikki avokärkisiä. Sehän ei sisäpalloilijalle ole se paras vaihtoehto, ellei ole pedikyyrit kunnossa. Oli myös paljon miesten pukuja, jotka kaikki näyttivät ihan samalta. Hyvinistuvia ja tiukkoja.

Voi olla, että jotain tunikoita tai muita värilliisiä paitoja tulee ehkä hankittua kevään ja kesän aikana. Ensi viikolla matkustan Barcelonaan. Siellä voi olla kaikkea ihanaa tarjolla. Ja pääsiäisen jälkeen on mahdollisesti taas hovikirppis auki. Sieltä on helppo hankkia jo etukäteen valitut vaatteet, kun kaupan päälle saa toteamuksen siitä, että sopiiko vaate vai ei! Suurin tarve olisi ehkä housuille ja hameille sekä värillisille siisteille paidoille.


Hesburgerin kanasalaatti paprikamajoneesillä ei säväyttänyt. Muissakin blogeissa mainittu McDonadsin Fiesta -salaatti on vain ehdottomasti niin paras pikaruokasalaatti.

perjantaina, maaliskuuta 20, 2009

Puoliamerikkalainen ilta

Torstaipäivä meni ranskalaisessa seurassa töissä, ilta taas puoliamerikkalaisessa. Tapasimme nimittäin entisen työkaverini kanssa, joka asuu USA:ssa ja on amerikansuomalainen.

Lisää amerikkalaisuutta iltaan toi Himoshoppaajan Salaiset Unelmat -elokuva ja ruokailu Chico'sissa.

Tuo elokuvahan perustu Sophie Kinsellan kirjoihin Himoshoppaajan salaiset unelmat ja Himoshoppaaja vierailla mailla. Luin nuo kirjat ennen elokuvaa ja tuo elokuvahan poikkeaa todella paljon kirjoista. Juonipaljastuksia!!! Ensinnäkin elokuvahan kertoo Beckyn tarinan sijoittuvan New Yorkiin, kun kirjassa hän asuu Lontoossa.

Jos haluaa täysin päästä sisään Himoshoppaajan elämään, niin kannattaa sekä lukea kirjat että katsoa elokuva. Täyttä hömppäähän nuo ovat kaikki, mutta ihan viihteellistä. Elokuvassa oli ihanast käytetty värejä ja huumoria pukeutumisessa. Kirjassa on enemmän kerrottu erilaisista kommelluksista. Sen verran tuohon kevyeen hömpötykseen tykästyin, että tilasin netistä kolme muuta Himoshoppaaja -kirjaa, Himoshoppaajan sisko, Himoshoppaajan ratkaiseva askel ja Himoshoppaajan vauva.

Taas juonipaljastuksia!! Itsekin tein Beckyn lailla kotona vähän tavaroiden ja vaatteiden sorttausta kirppistä varten keskiviikkoiltana. Eihän minulla mitään Beckyn veroisia merkkivaatteita ole, mutta vaatteita kuitenkin, jotka ovat hyvässä kunnossa, mutta eivät oikein sovi enää minun käyttööni. Oli siellä myös muutama käyttämätön kappale. :O Eikä minulla onneksi ihan samat syytkään ole tavaran poismyyntiin, en nimittäin ole vararikossa, mutta ylimääräiset kamat vievät vähän liikaa tilaa.

Nyt kun vaatehuonetta ja kaappeja on taas vähän tyhjennetty, niin sisään mahtuisi uusia. Ja eihän siellä koskaan ole oikein niitä juuri oikeita vaatteita. Nytkin talven vaihtuessa kevääseen ja kesään haluaisin hieman vaalentaa ja keventää vaatetusta, mutta tuntuu, että ei sellaisia vaan ole. Kaikki on joko mustaa tia villaa... Koskakohan minun hovikirppikseni pitää taas avoimia ovia!? :)

tiistaina, maaliskuuta 17, 2009

Lajien vaihto

Olen hehkuttanut jo useampaan otteeseen talven lajikirjoa. Ja onhan se ollut mahtava: hiihtoa, laskettelua, lautailua, jääkiipeilyä, luistelua, lentopalloa, boulderointia, yleisurheilua, salibandya... Nyt alkavat kuitenkin mahdollisuudet harrastaa talvilajeja vähetä pikku hiljaa. Toki sisälajeja voi harrastaa myös keväällä ja kesällä, mutta esim. lentopallokausi loppui ja kesällä pelataan mielummin biitsiä ulkona.

Kävimme viime viikonloppuna Go Expossa. Siellä erikoismessuina esillä olivat fillarointi, golf, kunto, sis. mm. juoksu, triathlon, kuntosali, rullaluistelu, ja retkeily. Me vietimme messuilla n.6h. Eli kaikki osastot tulivat tsekattua läpi melko hyvin. Toki mukaan mahtui lounastauko ja pari pidempää juttelusessiota, mutta aika pitkä aika silti parissa pienessä messuhallissa. Kalastus&Metsästys osastolla ei kyllä viihdytty.

Messuilla heräsi eloon myös odotukset kesän lajeista. Onneksi niitäkin on kertynyt repertuaariin huolella. Ja kuten Loimaannorpan blogissa kommentoin, on vain urheiltava, kun laihdutuskuureille en oikein taivu ja silti haluan pysyä fitissä tai jopa supistua. Messuilla päätään nostivat erityisesti golf, maastopyöräily, DH, juoksu ja triathlon. Hiihtokauden päättyessä olen uhonnut tosiaan lähteväni juoksemaan ja ensimmäinen tapahtumakin on jo buukattu, 26.4. Länsiväylä -juoksu. Eihän juoksu kivaa ole jos on märkää, loskaa ja sataa vettä, mutta todella tehokasta. Ja jos edellistä vuotta katsotaan, niin juokseminen jäikin sitten kokonaan tuohon kevääseen. Nyt kuitenkin olisi halua osallistua minitriathloniin syyskuun alussa tai eCrossiin.

Meillähän ei ole vieläkään Green cardeja. Ne olisi kyllä hyvä suorittaa tänä vuonna jo heti keväällä tai viimeistään kesän kärkeen. Golf nimittäin olisi mukava yhdistää esim. DH-reissuun, jossa laskupäivät ovat todella rankkoja ja välipäivinä voisi tehdä muutakin kuin laiskotella. Lisäksi golf on niin huippu seurapeli.

Pyörälle noustaan myös heti, kun vaan maasto sen sallii. Märkä metsä ei houkuttele yhtään ja metsistähän nuo lumet viimeisenä sulaa. Tavoitteena olisi myös päästä tänä keväänä/kesänä edes kerran pyörällä töihin. vielä se on ollut vain ajatuksen asteella.

Eli jos hiihtämään ja laskemaan pääsisi vielä maaliskuun looppun asti myös täällä etelässä, niin sitten pääsiäisen jälkeen voisi vaihtaa juoksuun ja pyöräilyyn. Pääsiäinen ollaan Vuokatissa ja sitä ennen ehditään käydä vielä laskemassa ainakin Tahkolla ja ehkä jopa Himoksella. Yleisurheilu, boulderointi, kahvakuula ja salibandy ovat koko ajan työn alla ja biitsihallillakin ehkä tulee käytyä, niin eiköhän kalenteri ala näyttää ihan kohtuullisen täydeltä ja aktiiviselta, vaikka lumet sulavatkin. :)

Aika

Kellonaika, kevät, kesäaika, sekunti, 100 metrin ennätys, vapaa-aika, parturiaika, ruoka-aika... Ajalla, yhdellä sanalla, on niin monta merkitystä. Minulle aika on tällä hekellä valoa, valintoja ja ylimääräisestä ajasta uneksimista.

Talvi on mennyt niin noepasti. Syksy oli rankka, mutta luminen talvi pelasti. Luminen talvi mahdollisti myös talviurheilun, johon on uhrattu paljon aikaa. Arkipäivät ovat edenneet lähes poikkeuksetta seuraavasti:
7.30 Herätys
8.30 Töihin
16.30-18.00 Töistä kotiin
17.00-22.00 Urheilua, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa...
22.30 Nukkumaan

Yleensä, kun työpäivä ja urheilu on takana, niin ei oikein jaksaisi tehdä edes noita urheilun jälkeen mainittuja. Haluaisi vain päästä nukkumaan. Siksipä ei ole jäänyt aikaa siivota, tavata tai olla muuten yhteydessä sukulaisiin tai kavereihin, lähettää Ystävänpäivä-, Naistenpäivä- tai muita tervehdyksiä (onneksi on Facebook, joka muistuttaa syntymäpäivistä), päivittää blogia, lukea kirjoja, katsoa leffoja....

Viikolla sitä ajatteli, että no sitten viikonloppuna minä teen kaikki rästit. Mutta ei. Viikonloput ovat menneet aina vain enemmän liikkuessa, töissä, tapahtumissa, lomilla. Onneksi sentään on ollut muutamat kekkerit, kiitos ihanien ystävien, jotka ovat kutsuneet koolle kavereita iloisella mielellä.

Mutta täytyy myöntää, ehkä vähän häpeillen, etten kadu hetkeäkään tekemiäni valintoja ajankäytön suhteen. Olen paremmassa kunnossa kuin aikoihin, olen saanut uusia onnistumisen elämyksiä urheillessa ja uusissa lajeissa, olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen ja onnellinen ja olen jaksanut pitkän pimeän kauden läpi moitteettomasti ja sitä myötä olen myös jaksanut keskittyä paremmin töihin ja tehdä enemmän. (Meidän töissähän on ikäänkuin strategiana, että kaikill aon töitä enemmän kuin tarpeeksi.)

Pyydän kuitenkin tässä vaiheessa anteeksi, että yhteydenpito teihin on ollut heikkoa. Olettehan te toki varmasti lukeneet täältä ja Treeniblogista, että hengissä ollaan ja vahvasti. Kevään ja valon myötä päivät pitenevät ja auringosta saa ylimääräistä energiaa, joten eiköhän tilanne tästä lähde paranemaan! :)

Valo ja kevät

Kevät taitaa tosiaan olla tulossa. Koko minun kehoni ja mielenikin ovat sen huomanneet.

Viime yönä piti olla lumimyrksy, ja pah. Auton päällä oli aamulla alle sentti lunta, eikä sitäkään joka kohdassa. Lämpötila oli aamulla jo klo 6.45 plussan puolella. Eli jos oikein mediassa hehkutettu lumimyrsky ei pysty parempaan, niin annetaan kevään voittaa! :)

Vaikka onhan se mukava pimeän syksyn ja talven lyhyiden päivien jälkeen herätä aurinkoon ja valoisuuteen. me nimittäin nukumme verhot auki ja makuuhuoneemme ikkunat ovat kohti kaakkoa.

Valoisuus ja kevät näkyvät myös vaatteissa. Tänään en halunnut laittaa pääll emitään tummaa ja raskasta. Etsin kaapista niitä vähiä keltaisia, vaaleanvihreitä ja pinkkejä vaatteita ja kyllä sieltä löytyi ihan kiva kokonaisuus keltaisine kenkineen. Takinkaan en halunnut olla enää talvitakki, vaan valitsin kevättakin ja keltaisen huivin. Ihanan pirteää!

Kevät siis saa tulla ja tuoda mukanaan valoa, värejä, keveyttä ja pirteyttä. Talviliikuntaa tuli harrastettua antaumuuksella ja vielä pari kertaa pääsee lumelle nauttimaan mahtavasta kuluneesta talvesta. Koskaan aikaisemmin en ole taninnut olla näin tyytyväinen vuodenaikojen vaihtumiseen! :)

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Hups!

Tänä aamuna oli aika hazardeja kuskeja liikenteessä. Alkoi oikein itseäänkin pelottamaan, että ajanko mäkin noin huonosti ja huolimattomasti.



Joudun ajamaan ylläolevasta risteyksestä lähes joka aamu. Tuo risteys on aika... mielenkiintoinen. Tulen sinisen viivanosoittamasta suunnasta, pohjoisesta, ja käännyn vasemmalle, itään. Siihen suuntaan menee kaksi kaistaa ja minun pitäisi kääntyä tietenkin tuolle pohjoisemmalle kaistalle. Tuota kaistaa ajetaan hieman vähemmän kuin eteläistä kaistaa, mutta väliin on silti todella vaikea päästä. Tänä aamuna katsoin hyvän kolon, kun yhtäkkiä edessäni olikin auto, joka halusi tulla eteläiseltä kaistalta pohjoisemmalle ohittaakseen kaksi autoa ja palatakseen takaisin lähtökaistalle. Ei ollut kovin monesta sentistä kiinni kunnon rysäys.

On todella naurettavaa, että risteyksen kohdalla ei kaistojen välillä ole valkoista viivaa, ettei tuollaista mieletöntä kaistanvaihtoa pääsisi tapahtumaan. Risteyksessä voi olla myös ehkä valot tai se voisi olla kiertoliittymä. Noin se ei vaan toimi!

Ajettiin sitten noin kilometri eteenpäin ja tultiin risteykseen, jossa kaksi kaistaa kääntyi vasemmalle ja yksi oikealle. Tullessamme eturiviin, valot olivat punaiset ja pysähdyimme. Olimme keskikaistalla kääntymässä vasemmalle, kun viereen vasemmalle tuli auto. Valot olivat punaiset ja odottelimme vihreää valoa, kun vasemmalle tullut auto yhtäkkiä lähti. Ilman mitään syytä punasten palaessa ja autojen tullessa vastaan se kääntyi rauhassa vasemmalle. Ihan pimeää!

Minähän olen aika huolimaton kuski. Olen ajanut paljon ja erilaisia autoja. Olen ajanut monenlaisessa tilanteessa ja kelissä, mutta ongelmani on, että teen noin sataa muuta asiaa yhtäaikaa ja olen usein autossa väsynyt. Yhtään kolaria en ole ajanut, enkä muutenkaan ole kolhinut muiden tai edes omaa autoa. Nyt aion kyllä tsempata ja keskittyä omaan ajamiseeen hieman paremmin, ettei mahdolliset vaaratilanteet ainakaan ole minusta kiinni.

torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Nuoriso

Nyt en muista, että avauduinko jo tästä aiheesta, mutta ainakin on pitänyt monen monta kertaa.

Minua hämmästyttää kaksi asiaa nuorisoon liittyen, vastuu ja käyttäytyminen. Talven aikana olen laittanut useamannan kerran merkille nuorten kielenkäytön ja käyttäytymisen muita kohtaan. Kieli on välillä niin roisia, että ei sitä edes kehtaa kuunnella. Joka toinen sana alkaa v:llä ja kaikki on aina niin v***n jonkinlaista. Kieli on sii melko köyhää ja todella agressiivista. Miksi näin? Saako kouluissakin puhua noin? Eikö kukaan koskaan huomauta nuorille heidän sanavarastostaan?

Toinen kieleen liittyvä asia on kirjoitettu kieli. Sitä minä en vain ymmärrä. En minäkään täällä mitään kirjakieltä viljele, koska en sitä osaa täydellisesti. (Lieneekö johtuvan hounosta mielenkiinnosta äidinkielentunneilla läpi pakollisen ja vähän vapaaehtoisenkin koulun vai huonoista opettajista?) Mutta kyllä minä silti osaan erotella lauseet pisteillä ja aloittaa isoilla kirjaimilla. Osaan laittaa ison kirjaimen erisnimien eteen ja erityisesti osaan kohtuullisesti kirjoittaa yhdyssanoja. Niitä ei nimittäin osata ollenkaan ja niisät minusta näkyy todella pitkälle sivistyksen taso...

Sitten käyttäytymiseen. Noin kuukausi sitten kävelin bussipysäkiltä kotiin. Huomasin viereisellä kalliolla poikaporukan, joka kovaan ääneen naureskeli. Seuraava havainto porukasta oli nenästäni sentin päästä mennyt lumipallo. Mitä jos tuo pallo olisi osunut ja olisin sen johdosta kaatunut ajotielle ja jäänyt auton alle? Viime maanantaina ajoin Kehä I:stä länteen. Kannelmäen kohdalla huomasin sillalla nuoria, jotka heittelivät lumipalloja autoja kohti. Ja niinpä tietysti yksi osui keskelle minun tuulilasiani. Mitä jos lumipallossa olisi ollut kivi ja tuulilasini olisi hajonnut? Mitä jos lumipallo olisi osunut kuljettajan näkökenttää ja peittänyt näkyvyyden ja olisin ajanut kolarin? Keskiviikkona ajoimme Samin kanssa Pasilan asemalta kohti Cavea. Risteykseeän tultaessa valot vaihtuivat vihreäksi, mutta yksi poika halusi varta vasten ylittää kadun. Enhän minä halunnut ajaa pojan päälle, joten hiljensin vauhtia. Katua ylittäessää poika näytti keskisorme, pui nyrkkiä ja huusi meill ejotain. Ja kun vihdoin oli ylittänyt kadun ja minä lähdin ajamaan, vielä omilla vihreillä, eteenpäin, tuli poika lyömään autoamme. Mitä jos autoon olisi jäänyt jälki? Tai mitä jos poika, ilmeisesti humalassaan, olisi kaatunut auton alle ja olisi ajanut päälle?

Kuka opettaisi nuorille vastuun kantamista ja omien tekojen arvottamista?

Koska olen niin tuohtunut, ei sormistani tähän postaukseen enää irtoa mitään järkevää...

keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009

Mahtavaa

- On mahtavaa, kun on kavereita, joita voi käydä piristämässä tai piristää viesteillä. Vähäiseksi se on jäänyt, mutta niistä muutamistakin tulee hyvä olo, kun näkee kaverin tykkäävän.

- On mahtavaa, kun on kavereita, jotka viettävät synttäreitä ja läksiäisiä tms. ihan isolla porukalla juhlien. Näkee kavereita ja pääsee ulos kotiympyröistä.

- On mahtavaa, kun on ollut kunnon talvi ja on päässyt murtsikoimaan, laskettelemaan, lautailemaan, luistelemaan ja tekemään lumitöitä. Lisäksi lumi on selkeästi piritänyt ainakin minua valkoisuudellaan ja valoisuudellaan.

- On mahtavaa, kun aurinko on ilmoitellut itsestään ja vaikuttaa suoraan pikkuaivoihin mieltä nostavasti.

- On mahtavaa, kun on tehnyt ylipaljon töitä ja pääsee viettämään sen johdosta useampia lomapäiviä.

- On mahtavaa olla kunnossa ja jaksaa tehdä kaikkia mahdollisia talvi- ja muita liikuntoja.

- On mahtavaa olla työssä, jossa pääsee matkustamaan.

- On mahtavaa, että on terve ja on vain itsestä kiinni mitä tekee.

- On mahtavaa, että syksyn pimeyden tuoma synkkyys ja väsymys on jäänyt liikunnan ja talven valoisuuden jälkoihin.

- On mahtavaa, että positiivisena ongelmana on ajan puute, sillä tekemistä olisi, mutta miten kaikkea millään ehtii tehdä.

- On mahtavaa, että on tajunnut oman olotilan ihnuuden ja osaa nauttia siitä!

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009

Loma

Taas meni viikko kun siivillä, valitettavasti. Tällä taakse jäi lomaviikko, aktiivilomaviikkoa, talviurheilulomaviikko Saariselällä. Viikkoon mahtui 12 urheilusuoritusta viidestä eri lajista. Kaikkiaan 35 tuntia ja 2 minuuttia.

Kelit olivat täydelliset. Sunnuntaina paistoi aurinko, kun saavuimme paikalle ja lentokoneesta näki upeasti millaista maisemaa Koillis-Lappi meille tarjoaa. Jo lentokoneesta näki leveät latubaanat ja lumiset maisemat. Pakkanen ei laskenut koko viikkona alle -10 asteen ja tuulikin pysyi siedettävissä rajoissa tunturissakin. Lunta tuli vasta vikana päivänä lähdettäessä.

Rinteissä ei juuri ihmisiä näkynyt, muutama hassu. Laduilla ei ilta-aikaan ollut kuin harvoja jälkiä sekä porojen jätöksiä. Moottorikelkka reitit ammottivat tyhjyyttään ja metsiä oltu koluttu.

Majoituksen ruokahuolto oli täydellinen. Samoin myös mökin tilavuus. Ainoa miinus oli heikot yhteydet. Ei juurikaan päässyt päivittämään Treeniblogia, saati sitten tätä omaa. Liikenneyhteydet pelasivat Saariselällä ja kotoa lentokentälle moitteettomasti, vaikka etäisyyksiä olikin kohtuullisesti. Onhan se mahtavaa matkata läpi Suomen neljässä tunnissa tuollaiseen upeaan talviparatiisiin.

Nyt pitä valitettavasti palata taas töihin. Niska ja selkä ovat jumissa. Jalat kantavat juuri ja juuri. Meiliboxi on niin siviili kuin työpuolella ihan täynnä. Onneksi tuli kuitenkin tyhjennettyä laukku ja pestyö jo pari koneellista pyykkiä ennen huomista.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...