Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2008.

Meno ja melskettä

Tai no ainakin menoa. Seminaaria, vieraita, ajoja, tarjouksia, artikkeita... Koko ajan jotain ja paljon, siis töissä. Juoksukoulua, biitsiä, lenkkiä, salia, leivontaa, ostoksia... Paljon lisää, siis vapaa-ajalla. Missä välisää sit ehtii blogittamaan. Tällä hetkellä ei missään, valitettavasti. Jospa Wappu ja wapun jälkeinen aika olisi hieman rauhallisempaa. Niin päivitykset olisivat vihdoin ajantasalle ja ajatuksia ryöppyävä pää pääsisi tyhjentymään. ;) Tänään on luvassa virallinen vastaanotto ja huomenna piknikiä. Niitä odotellessa... Oikein mukavaa ja aurinkoista Wappua!

Juostu on

Eilen juostiin Länsiväyläjuoksu , 17,4km aikaan 1.39.45. Tuloslista näyttää aikaa 1.40.31, mutta koska lähdimme vasta melkein takarivistä, niin otin oman ajan varsinaiselle matkalle. Sijoitus oli 168 26.26 voittajalle jääneenä. (en juossut Buff päässä, vaan kaulassa...) Samin aika oli minuutin nopeampi. Mentiin nimittäin 16,5km yhtä matkaa ja lopussa Sami otti loppukirin. Ilman Samia olisin luovuttanut, ollut hitaampi ja enemmän puhki. Sami kiritti, kannusti, teki juomat ja "eväät" ja seurasi FRWD:stä nopeutta. Kiitos! Mutta suurin kiitos Norpalle ! Hän kokosi ihanan porukan, jossa riitti innostusta, kannustusta, positiivista mieltä ja ennen kaikkea mukavuutta sekä ystävällisyyttä. Juoksun jälkeen after runit hoidettiin meillä shampanjan, sandwichien, herkkupalojen, pastan ja salaatin muodossa. Oli mukavaa. Polvi on hiukan kipeä, ja pohje kireä, muuten on ihan ok olo. Tänään biitsihallille testaamaan, että onko se olo nyt kuitenkaan ihan ok... ;) Viikonlopun muista aktivite

Tampereella

Tänään kuultua, nähtyä ja havaittua. - Tampereen murre on niin hauskan kuulosta, niin leppoista - n.10-vuotias poika toiselle: "Oliko se marihuanaa vai kokaiiniä, mitä se sun kaveri polttaa?" - Sinänsä hyvä, ettei ne vielä ihan tiennyt, miten nuo aineet toimii, mutta miten tuon ikäiset voi edes tietää tuollaisista aineista. - Tamperelaiset meikkaavat todella paljon - kaikissa vaatekaupan vaatteissa oli jotain jäämiä, joko huulipunaa, puuteria tai jotain muuta - Kaikki on niin lähellä. - Jakkupukuun pukeutuneena tunnet olevasi ihan eri planeetalta - Kukaan ei tule kyselemään tai juttelemaan turhia, kaupassakin saa olla ihan rauhassa (paitsi Tampin myyjä :) ) Kyllä tänne on ikävä, joten kiva käydä täällä aina välillä. Lisää myöhemmin... ;)

Paluu arkeen

Saksassa meni aika todella nopeasti. Tuli myös nautittua kaikesta mahdollisesta tarjonnasta. Nytkin on edessä paluu takaisin terveellisempään ruokavalioon, kuntoilun jatkaminen ja muu tavallinen elämä. :) Saksassa ei ollut oikein tarjolla sellaisia kuitutuotteita eikä maitohappobakteereja, jotka olisivat pitäneet vatsan kunnossa. Ja kun päälle söi vielä torttuja ja kakkuja sekä pähkinöitä, suolatikkuja ja porsasta, niin vatsan toimimattomuus on vain itsestään selvä seuraus. Vatsa olikin jo tosi hyvä pitkän aikaa, mutta nyt taytyy taas aloittaa kuitu- ja maitohappokuuri ja vältää kaikkia niitä ainesosia, jotka tuottavat ongelmia, eli ruista, valkoista vehnää, maissinjyviä, kaalia, papuja, herneitä, perunaa, rasvaista ruokaa ja yrittää pitää koko ajan vatsa pienellä täytteellä, eli syödä vähän mutta kuusi kertaa päivässä. Ja koska liikkumiseenkaan ei ole juuri ollut aikaa, niin on pakko saada taas hyvä rytmi päälle, jotta voi pitää omaa tavoitetta, olla samassa kunnossa kuin 10 vuotta si

Suomessa

joo, Suomessa ollaan, mutta ei ihan niin suoraviivaisesti kuin olin ajatellut. Aamu- ja keskipäivä menivät taas nopeasti edustaen ja Johannan kanssa jutellen. Sitten piti kiirehtä junaan, joka meni lentokentälle. No, myöhästyin 2min. Pääsin kuitenkin yli tunnin ennen koneenlähtöä laukkuineni selvitykseen, mutta se taisi olla liian myöhään, sillä kone oli ylibuukattu ja minä pullahdin koneesta ulos erään toisen suomalaisen kanssa. Uudet liput olivat sitten ei Köpiksen, niin alkuperäiset, vaan Pariisin kautta Suomeen. Hannoverin lentokentän ostosmahdollisuudet ovat aika onnettomat. Mutta niin oli myös Pariisin, niinpä kaikki ostokset jäivät tekemättä, kun niitä ei ehtinyt tekemään messupäivinä. Mutta ei se mitään, sillä se ei harmittanut ollenkaan niin paljon kuin sen, ewttä Pariisin lento oli melko paljon, melkein tunnin, Köpiksen lentoa myöhemmin Suomessa ja sitä myötä myös matka Tampereelle tulisi venymään. Mutta ei sekään harmittanut niin paljon kuin se, että minun matkatavarat ovat

Olutta

Tuli juotua tänään tällainen. Ihan kokonaan. Ruuan kanssa kylläkin. Taisipa olla ensimmäinen kokonainen olut, mikä on nautittu kokonaan itse. Oli hyvää, ei tullut sellaista karvasta makua, joka pistää irvistämään. jos tätä löytyy Suomestakin, niin pitää harkita jopa ostamista. :) Täällä on ihan käsittämättömän suuret ruoka-annokset. Aina on jäänyt jotian syömättä, ei vaan jaksa. Harvinaista! ;) Sää on ollut aivan loistava. Harmi vaan, että ulkonaoloaika on aika rajoittunut. Aika on kyllä mennyt npeasti myös standilla. Olisin voinut kuvitella, että olisi puuduttavampaa. Huomenna on enää puoli päivää ja sitten kotiin. Pitää varmaan kiepata Keskustan kautta, kun siellä oli tarjolla farkkuja 5 eurolla. Vaikka enpä tiedä tarvitsenko enää niiden seitsemän parin lisäksi, jotka MinkiP:ltä sain, enää yksiäkään. ;) Aber, bis bald! Tschüss!

Kuvia Hannoverista

Täällä on niin keväistä. Aurinko vielä paistaa jakorostaa kaikkea tuota kauneutta. Toinen ihana asia täällä on että Japani on suuressa roolissa ja tänäänkin after partyssä oli tarjolla sushia. Kolmas mahtava asia on, että nämä kekkerit (messut) ja koko kaupunki on niin kansainvälinen, että messualueella on sushibaari, josta ennen iltabileitä ehdin jo käydä kuvan lounaan nappaamassa. Rautatieasema on todella iso ja siellä on paljon pieniä putiikkeja. Kädet syyhyää päästä sinne. En tiedä vaan ehtiikö, toivottavasti. Olisi muutamia hankitoja tehtävänä, mutta ainahan ne voivat odottaa... ;) Ensimmäinen messupäivä meni mukavasti, ei tullut ahdistusta, jalkakipuja tai kyllästymistä. Huomenna on varmasti luvassa vielä enemmän vierailijoita, joten eiköhän sekin päivä mene todella vauhdilla. Tykkään tällaisesta työstä. Joudun tsemppämään englannin kielen kanssa - haastavaa, saan käyttää paljon oppimaani tietoa viljemällä sitä vierialijoille, saan edustaa ja olla tekemisissä ihmisten kanssa. Va

Hannoverissa

Tänä aamuna tultiin tänne Hannoveriin. Aurinko on paistanut koko päivän, mutta on tuullut. Päivällä käytiin laittamassa ständi kuntoon ja sen jälkeen tutustuttiin keskustaan ja paikalliseen ruokatarjontaan. Täällä puissa on jo lehti vihreänä ja kukkia on niin maassa kuin puissakin. Ihmiset ovat pukeutuneet todella vaihtelevasti T-paidasta toppatakkiin. Meidän Gasthaus on joko aivan uusi tai vasta remontoitu. Huone on iso ja kylpyhuone todella tilava. Kaikki on siis hyvin ja messut voi alkaa. :)

Tämä viikko

Tämä viikko on ollut melkoista hullun myllyä. Koko viikko menty, tultu, menty ja tultu. Perjantaina tämä korostui töissä, kun kolmatta kertaa olin lähdössä ulos talosta niin vaihde kysyi, että vieläkö tulen takaisin ja nauroi, kun reilun tunnin päästä viipotin sisään. No mitä sitten on niin ollut tapetilla. Maanantaina koko päivä Vantaalla palavereissa, illalla lyömässä ja säbässä. Tiistaina vähän oikeita töitä palaveria ja puhelua, illalla lenkkeilyä. Keskiviikkona töitä, palaveria, verkottautumista. Pitkä päivä eikä illalla enää pysytnyt mihinkään. Torstaina töitä, palaveria, messuja ja illalla salia, lentopallon katselua sekä biitsiä. Perjantaina töitä, palaveria, töitä, päiväkotivierailua ja valmistuatumista ensi viikon reissuun. Illalla illallista kyläpaikassa ja viininnauttimista. Tänään, lauantaina ei ole pystynyt kuin nukkumaan, valittamaan pääkipua, kun niska ja ranka on niin jumissa ja vähän siivoamaan. Mitä viikolta jäi käteen. Maanantaina kosittiin ihan ohimennen. En edes t

Piha

Kävin tsekkaamassa vähän tarkemmin pihan istutettua kasvistoa, nyt kun siellä näkyy jo jotain. Talon päädyssä olikin krookukset kukassa ja takapihalla tulppaanit nousseet hienosti. Tällä kertaa ei siis myyrät olleet syöneet ihan kaikkea maan alla. Joku oli kuitenkin tehnyt tuhojaan maan päällä. Melkein kaikki krookukset olivat katki, lehdet syöty ja kukkia todella vähän. Se on ollut joko jänis, fasaani tai joku muu. Ensi vuonna on laitettava suoja-aita, että saadaan esiin hieno kukkaloisto. Takanpihan tulppaanejakin on järsitty. Fasaanin olen itse nähnyt paikalla useasti. Mikä ihme siinä on, ettei pihalla voi seista missään muualla kuin kukkapenkissä! Aitaa ei vieläkään ole saatu varastoa pidemmälle. Tällä viikolla menen kyllä pystyttämään sen, jos aika ja kelit sallii. Viime sunnuntaina kun olisi ollut aikaa, niin vettä tuli taivaan täydeltä...

Halolla päähän

Perjantaina päästyäni töiden, kauppareissun ja muiden asioiden hoidon jälkeen kotiin, olin kuin halolla päähän lyöty. Suoraan sanoen kaaduin sänkyyn. Voimia ei ollut mihinkään ja niinpä tulin ottaneeksi kolmen tunnin päikkärit. Tarkoitus ei ollut kuluttaa koko iltaa unten mailla, vaan lähteä lenkille, siivota ja tehdä muita kotihommia. Mutta minkä sitä luonnolle mahtaa... Kun perjantaina parin tunnin hereilläolon jälkeen suuntasin taas nukkumaan ei ollut mitään vaikeuksia saada unen pääsät kiinni. Ennemminkin päinvastoin. Kuten eräs toinen blogittaja arveli, oli myöhäinen treeniaika ja rankka setti ehkä vienyt parhaan vedon perjantailta. Lauantaina lähdettiin Samin kanssa ajoissa liikkeelle. Suuntasimme aamiaiselle Ilmattareen ja siitä shoppailukierrokselle Helsingin Keskustaan. Aamiainen oli hyvä, erityisesti tuoreet mehut ja siika. Myös maustamaton jogurtti, joka oli todella paksua ja pehmeää lakkojen kanssa maistui. Aamiaisen kruunasi vielä kuusenkerkkäkuohari. Shoppailureissu ei tu

Onnitteluja

Vanajan RC voitti eilen ties monennenko mitalin tällä vuosi tuhannella. Its olin aloittamassa tuota mitaliputkea 1999, kun voitin silloisen Tarmo-Volleyn riveissä pronssia. Pari vuotta sitten olin jatkamassa samaa putkea kultaisella mitalilla. Onnittelut Vanajan nuorelle joukkueelle! Erityisesti Lennulle, Teemulle, Riikalle, Timolle, Villelle, Jossulle ja Johannalle. Finaalit olivat tiukat, kun hyvän vastuksen antoi Oriveden Ponnistus, niin ikään minun entinen seura. Tämän seuran väreissä en kuitenkaan ole mitaleita voittanut. Orpossa pelasi kuitenkin yksi erittäin läheinen entinen pelikaveri, jolle olisin suonut jopa kultaisen mitalin, nimittäin Katre Laanes. Valmentaja Jukallekin kultainen mitali olisi kaulaan hienosti istunut. Muita entisten joukkueitteni jäseniä joukkueessa olivat Sone ja Andy. Hopea ei ole häpeä ja loistavan vastuksen annoitte! Onnittelut Hopeasta kaikille! Miesten finaalit saattavat ratketa tänään. Santasport on voittanut jo kaksi peliä. Sammolla on vähän loukkaa

Urheilut jatkukoon

Kun tiistaina ei itse ehtinytkään urheilla, vaan ihailla ainoastaan muiden tekosia, niin piti ottaa keskiviikkona ja eilen kiinni. Pitkien työpäivien lisäksi on ehtinyt treenaamaan ihmeen paljon. Muuhun ei sitten olekaan jäänyt aikaa ja yöunetkin ovat jääneet vähän turhan lyhyiksi. Keskiviikkona oli ensi juoksukoulu, eli tunnin ohjattu lenkkitreeni. Tällä kertaa ohjaaja katseli jokaisen ryhmäläisen juoksutekniikkaa ja antoi vinkkejä. Minun kädet kuulemma ovat liian koukussa ja korkealla, mutta muuten näytti hyvältä. En silti lähtenyt hirveästi muuttamaan juoksuasentoani, koska minusta tuntuu, että saan käsistä niin paljon voimaa, kun ne ei vain laahaa sivuilla. Ohjauksen jälkeen tehtiin muutamia koordinaatioharjoituksia. Ihan perus polvennostokävelyä ja vuorohyppelyä. Hyvin meni! Juoksukoulun keskikuntoisen ryhmä vaan tuntuu olevan hieman liian hidasvauhtinen minulle. Polvi tulee kipeäksi, kun ei saa juosta niin kovaa kuin haluaisi. Miten hitaasti juokseminen voi olla niin vaikeaa. en

Urheilun juhlaa

Olin eilen auttamassa kaveria lentistreeneissä Kisiksellä, siis Töölön Kisahallissa. Viimeksi kun olen samaisessa paikassa käynyt, olen ollut B-hallin puolella katsomassa Scottie Pippeniä ja koripalloa. B-hallin puolella voi nähdä silloin tällöin miekkailijoita, mutta ei samaanaikaan kuin on korismatseja. Eilen kuitenkin olin A-hallin puolella ja olin ensi näkemällä pyörtyä hämmästyksestä. A-hallin puolella olen käynyt viimeksi joskun 15 vuotta sitten pelaamassa juunu- tai alasarjapelejä viikonloppuna, en ikinä arkena. Eilen olin paikalla kuitenkin parhaaseen treeniaikaan 17.30-19.00 ja meno siellä oli hurja. Tiesin, että Kisiksellä treenataan paljon ja että se on melko iso paikka, mutta en ollut tajunnut, että noin monia lajeja, noin suurella ihmismäärällä ja noin tiiviisti. Meidän kentällä oli ennen meitä cheerleadereita. Samoja ryhmiä oli myös meidän kanssa samaan aikaan ainakin kolme viereisillä alueilla ja toisessa kerroksessa. Ihan viereissä kentällä oli sekä ennen meitä, meidän

Slogan

Löysin Annen blogista vinkin käydä Slogan-koneella . Minun sloganit: "Nora never die" & "There's lots of fun in Nora." "Nora Sukunimi, the name of tomorrow" & "You know when it's Nora Sukunimi"

Myynnissä

Koska uusi pyörä on jo melkein ovella, niin pitääpä myydä vanha pois. Tällainen olisi tarjolla: SCHWINN MAASTOPYÖRÄ Erittäin hyvässä kunnossa oleva etujousitettu Schwinn-maastopyörä laadukkailla osilla. 19" runko, sopii 170-180cm kuskeille. H.299 e Kuvassa olevat lukko ja lokasuojat eivät sisälly hintaan. Lisäksi Samilla olisi myynnissä seuraavia. 5.11. A.T.A.C. -varsikengät: Vain pari kertaa käytetyt laadukkaat 5.11 Tactical -varsikengät. Tekniset tiedot: 5.11. A.T.A.C. bootsisarja on suunniteltu jokapäiväiseen käyttöön ja käyttäjien toiveet on otettu toteutuksessa huomioon. # Shock Mitigation System (painepuristettu Phylon välipohja joustaa ja vähentää kantapäähän kohdistuvaa tärähdystä) # amerikkalainen laadukas nahka # kaareva YKK vetoketju helpottamaan pukemista # Cordura nylon sivupaneelit # piilotasku sivulla # öljyä kestävät, pitävät ulkopohjat hiili-kumiseosta # nelitoimiset painepuristetut vaihdettavat sisäpohjalliset # antibakteerinen Drilex sisävuori # P2G prone positi

Mitä jäi käteen

Ensimmäisenä täytyy sanoa, että aktiivisuus yllätti minut aivna täysin. En olisi uskonut, että olisin jaksanut kok oviikon niin täysillä kuin mentiin. Samista tiesin, että hetkeäkään hän ei halua olla paikallaan, vaan ottaa kaiken irti. Mutta että minäkin menin siinä mukana, niin OHHOH! :) Menomatkalla Lappi antoi jo mukavaa kuvaa itsestää lumisateen voimin. Perille päästiin, kun Pertti luki navigaattorista kaikki mutkat Sami-kuskille kuin kartturi ikään. Sen verran kuitenkin nähtiin ympärillekin, että bongattiin riekko tien varresta. Hieno valkoinen lintu. Muita eläviä olentoja matkalla olivat porot, jotka nähtiin hiihtoreissulla, ja jokin päästäisen tapainen tai vastaava, joka ylitti kelkkareitin. Porot olivat todella valkoisia ja onneksi niitä ei tielle hyppinut auto- tai kelkkamatkoilla. Lappi esitti meille viikon aikana koko säätilakirjonsa. Oli lumisadetta, lumituiskua, sumua, aurinkoa, pakkasta, lämpöasteita, monenlaisia lumia, kuten suojalunta, pakkaslunta, jäistä lunta ja karv

7. ja viimeinen päivä

Lauantaiaamuna mentiin vielä hiihtämään, vaikka lumisade oli kova ja pakkastakin oli melkein kymmenen astetta. Reissusta oli kuitenkin pakko ottaa kaikki irti, joten ei muuta kuin vielä ladulle. Tarkoitus oli hiihtää sellainen 10km/tunnin lenkki, mutta niinpä siinä taas vierähti melkein kaksi tuntia ja matkaa tuli vajaa 20km. Latu oli rankka ja tuuli koko ajan vastainen. Melkein koko matka oli ylämäkeen ja alamäissäkin sai työntää ihan todenteolla. Meinasi usko, toivo ja kunto loppua tyystin, mutta pakkohan se oli perille päästävä ja niin sitä vaan päästiinkin. Sitten vähän ruokaa, pakkaus ja matkaan. Samanlainen luminen ja kaikin puolin talvinen keli kuin tullessa hyvästeli meidät aivan mahtavasta Teon Tuvasta matkaan. Mökki oli aivan täydellinen. Mitään enempää ei olisi voinut toivoa sijainnilta, varustukselta tai miltään! Kiitos vuokraajille! :) Tässä kuvia lähtötunnelmista. Viikon saldo: Hieman alle 50km murtsikkaa Vähän yli 100km rinnettä alas n. 300km moottorikelkalla

6. päivä

Kuudennelle päivälle, eli perjantaille, oli sääennuste enteillyt lumisadetta ja pakkasta. Ei siis rinnepäivä, mutta ei myöskään kelkkapäivä, sillä sillä oltiin mnety jo monen monta kilometriä. Menimme siis ladulle koko porukalla. Kymmenen kilsan suunniteltu lenkki venyi 20kilometriksi, kun luisto oli loistava ja voimia riitti. Edellisen lenkin hartia- käsi- ja muusta väsymysksestä ei ollut tietoakaan. Oli oikein mukava hiihdellä ja reissuun meni alle kaksi tuntia. Kaloreita kului 900kcal ja uudet lasit ja monot toimivat täydellisesti. Lenkin jälkeen tehtiin todella ruokaisaa pizzaa ja paistettiin omenamunkkeja. Puolipaikallinen suositteli meille Lainion lumikylässä ja jäähotellissa käyntiä. Ja koska kelkkakin piti ottaa esille, niin lähdettiin käymään kelkalla. Matkaa Lainion krouville tuli kaiken kaikkiaan n. 40km, mutta se sujui mukavasti tyhjillä baanoilla. Paikka oli aivan mieletön. Sanoin ei pysty kuvaamaan kuinka upea se oli. Tlossa on muutama kuva, mutta kyllä se pitää itse käyd

5, päivä oli taas rinnepäivä

Koska sääennuste oli melko suotuisa ja edellisenä päivänä oltiin oltu kelkalla, niin tänään mentiin rinteeseen. Päätettiin kokeilla lautoja, kun nekin oli mukaan otettu. Minun lautailu sujui ihmeen hyvin ottaen huomioon, että edellisestä kerrasta oli kulunut jo vuosi. Samille ei lautailu kuitenkaan hirveästi maistunut ja rinteiden ollessa melko jäiset päädyttiin vaihtamaan välineet suksiin. Pienen välipalan jälkeen rinne-elämä maistui taas, kun pääsi hurjastelemaan suksilla. Edellisten päivien rinnekelit olivat tainneet olla melko rankat, kun tällä kertaa ei lonkankoukistaja sanonut sopimusta irti missään vaiheessa, vaan jaksoi koko neljä tuntisen setin. Täytyy kyllä sanoa, että niin kovaa kuin tänään päästelin, en ole ikinä mennyt. Samikin jäi kuin telineisiin, kun kerran pääsin ottamaan vähän etumatkaa. ;) Oli upeaa! Upeaa oli myös keli, kun aurinko paitoi pilvettömältä taivaalta. Saatiin otettua pari ihan hienoa kuvaakin.

4. Päivä

Neljäs päivä alkoi todella hienosti. Tulin nimittäin portaat parvelt alas takapuolellani. Nyt takalistoa komistaa hieno mustelma, mutta mitään muuta ei mennyt rikki kuin yksi kynsi. Sami lähti heti aamusta hakemaan itselleen rallikelkkaa. Minä valmistelin matkaeväät. Sami npalattua lähdettiin sitten kok opäivän reissuun kelkoilla. Heti aluksi pelotti niin paljon, ettei matkanteosta meinannut tulla yhtään mitään. Onneksi kuitenkin kelkkareitit avautuivat melko tasaisina ja todella tyhjinä, niin matkanteko sujui moitteettomasti. Sami päästeli omalla kelkallaan täysillä ja odotteli minua aina aika ajoin. Minä fiilistelin kuin sohvatuolilla Rutin kelkalla. Samin kelkalla ei voinut istua ollenkaaan ja siksi Samilla olisin reidet aivan tukossa päivän ajelujen jälkeen. Vihdoinkin Samillakin tuntuu jossain. :) Molemmilla oli myöskin oikean käden käsivarsi kovin jumissa kaasun painamisesta ja polvet kivistivät. Käytiin kaikissa hienoissa paikoissa. Kuertunturin päällä, Luosuärven kahvilassa, Yl

3. päivä mentiin täysillä

Kolmas päivä alkoi Äkäslompolon kylässä sumuisena. Päätettiin kuitenkin sääennusteeseen luottaen lähteä rinteeseen. RInteet aukesivatkin meille oikein kauniin aja aurinkoisina. Äkäslompolon puolella oli hienot näkymät, kun sumuraja meni jossain hissien alapuolella, mutta viereisten tunturien laet näkyivtä kaukaakin. Todella upeaa. Ylläsjärven puolella päästiin juuri kondolilla ylös, kun sumu iski sinne. Parin epämääräisen laksun jälkeen päästiin kuitenkin laskemaan oikein kauniissa ja lämpimässä kevätsäässä. 6,5 tunnin urakan jälkeen ei reidet ja pakarat, tai oikeastaan lonkankoukistajat enää pystyneet mihinkään. Vauhtia olisi kyllä pystynyt pitämään yllä, mutta sitä ei olisi saanut pysähtymään kuin kaatumalla ja ylös ei olisi päässyt kuin nosturilla. Samilla ei tietenkään tuntunut vielä missään. :) Illalliseksi köytiin nauttimassa poronkäristykset Pipolassa ja jälkiruuaksi tehtiin lettuja ja nautittiin kuoharia. Oikein täydellinen päivä! :)