Siirry pääsisältöön

Urheilun juhlaa

Olin eilen auttamassa kaveria lentistreeneissä Kisiksellä, siis Töölön Kisahallissa. Viimeksi kun olen samaisessa paikassa käynyt, olen ollut B-hallin puolella katsomassa Scottie Pippeniä ja koripalloa. B-hallin puolella voi nähdä silloin tällöin miekkailijoita, mutta ei samaanaikaan kuin on korismatseja.

Eilen kuitenkin olin A-hallin puolella ja olin ensi näkemällä pyörtyä hämmästyksestä. A-hallin puolella olen käynyt viimeksi joskun 15 vuotta sitten pelaamassa juunu- tai alasarjapelejä viikonloppuna, en ikinä arkena. Eilen olin paikalla kuitenkin parhaaseen treeniaikaan 17.30-19.00 ja meno siellä oli hurja. Tiesin, että Kisiksellä treenataan paljon ja että se on melko iso paikka, mutta en ollut tajunnut, että noin monia lajeja, noin suurella ihmismäärällä ja noin tiiviisti.

Meidän kentällä oli ennen meitä cheerleadereita. Samoja ryhmiä oli myös meidän kanssa samaan aikaan ainakin kolme viereisillä alueilla ja toisessa kerroksessa. Ihan viereissä kentällä oli sekä ennen meitä, meidän aikana ja jälkeen lentopalloa. Myös meidän kentällä jatkoivat lenopalloilijat. Cheerleadereiden jälkeen toiselle vieruskentälle tuli koripalloilijoita. Näiden lisäksi oli painijoita, nyrkkeilijöistä ja muita kamppailulajeja, pingiksenpelaajia, voimistelijoita moneen makuun (rytminen, teline, tramboliini...), kuntosalitreenaajia, kuntopiirintekijöitä, yleisurheiljoita, miekkailijoita jne...

Minun auttamiseni treeneissä meni melkein täysin cheerleadereiden ihasteluun ja yleisen urheilun määrän hämmästelemiseen. Onneksi lentopallokenttä on aina samankokoinen ja tilaa riittää, jos pelaajia on sopiva määrä. Ihmisiä oli nimittäin niin paljon, ettei kaikille vaan voi olla riittävästi tilaa tehdä omi harjoitteitaan kunnolla. Mutta anyway oli ihana niin plajon urheilua ja liikuntaa samassa paikassa samaan aikaan. Antaa uskoa, että kyllä tässä maassa vielä liikutaan. ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa