maanantaina, tammikuuta 24, 2011

Italia clothing

Ei todellakaan italialaista katumuotia, vaan ihan minun omaa muotiani Italiassa. Matkoilla tulee kieltämättä pukeuduttua hieman erilailla kuin arkena Suomessa. Kaikki lähtee tietysti siitä, että mitä on pakannut mukaan, ja millaisen kuvan haluaa itsestään ulkomailla antaa. Pakkauksessa pyrin noudattamaan linjaa, jossa kaikki vaatteet sopivat toistensa kanssa, jotta yksittäisiä kappaleita olisi mahdollisimman vähän. Tyyli on hiukan hienostuneempi, mutta silti kohtuullisen mukava. Varsinkin lentokoneessa haluan vaatteiden olevan pehmeät, kiristämättömät ja lämpmät.

Menomatkalla asuna oli lila paita, jonka alla musta pitkähihainen T-paita ja farkut, jalassa Vagabondin nilkkurit. Paluumatkalla taas farkunnäköiset legginsit, villatakki, jonka alla pitkähihainen T-paita ja jalassa UGGsit. Yritän myös pakata mahdollisimman vähän kenkiä, koska ne vievät tilaa ja painavat paljon. Nyt mukana oli neljä paria, jotka kaikki olivat ahkerassa käytössä. Italialaiset eivät ymmärtäneet ollenkaan miksi minulla oli eri kengät ulkona ja sisällä. Reebokin EasyTonet ovat todella loistavat kengät jalassa ja sopivat myös jakkupuvun kanssa varsinkin mustina nahkaversioina.


Kokkauskurssilla piti olla päällä jotain, joka ei koko ajan ole ruuassa, hihat lyhyet, etteivät ne häiritse, mutta kuitenkin siistiä, kun kokkauksesta siirryttiin suoraan ruokapöytään. Musta T-paitaneule toimi oikein hyvin ja illallisella villatakki lämmitti mukavasti. Karvat toivat oman säväyksensä pientä glamouria.


Konferenssissa ja messuilla piti olla "edustava". Villakankainen jakkupuku oli lämmin ja siisti, samoin lila pikkutakki. Gaalaillallisella villakankainen hame oli ihanan pehmeä.


Ulkomailla on hotelleissa monesti huoneissa kylmempi kuin meidän kodeissa. Niinpä siellä haluan nukkua lämpimästi. Italiassa lämpöä toivat fleecetakki ja lämpösukat.

My love, Tampere

Reissujen välillä tuli myös virkistäydyttyä ja vielä minun suosikkikaupungissa Tampereella. Päivä oli sovittu jo kuukausia etukäteen, joten valmistautuminen oli huolellista. Kun reissaaja ja perheenäiti tapaavat, niin eihän muuta mahdollisuutta edes olekaan.

Päivä ja yö olivat kerta kaikkiaan ihania. Kiitos Jenni ja Johanna!


Superlauantai alkoi Elixian Shapella ja venyttelyllä, sitten kevytlounasta Stockan kahvilasta ja latte macchiatoa Coffee Housessa. Kaupunkivisiitillä tuli myös ostettua taskupullo Salmaria. :) Rauhaniemen kylpylähotellissa samppanja auki ja kylpemään. Rankan kellumisen jälkeen välipalaksi siemencroisantteja, vuohenjuustoa, salaattia ja prosciuttoa. Valmistautuminen loppuiltaan meni rauhallisesti ja huoneesta lähti oikein kaunokaisia. Comossa "kevyet" leivät, etanat ja carpacciot proseccolla höystettynä. Oli muuten todella hyvää! Ja loppuilta Gloriassa! Kaiken tämän kruunasi sielä kävely kaupungista takaisin Rauhaniemeen ja tehokkaat unet! Koska otetaan uusiksi?

Italia enjoying

Nautin suuresti Italiassa olemisesta jo ihan sellaisenaan, mutta usein siellä on myös kaikkea ihanaa tuomassa lisänautintoa. Usein se on jo aikaisemmin mainitut ruoka ja lentopallo, toisinaan myös hyvä seura ja shoppailu.

Vaikka italialainen ruoka on ihanaa, niin joskus tulee myös käytyä vain kaupassa ja syötyä eväitä. Joskus tämä on ainoa vaihtoehto, kun hotelli on kuusessa, eikä siinä ole ravintolaa. Viime viikkoisella reissulla kävi viimeksi mainitut. Onneksi olin varautunut tilanteeseen jo Helsingin lentokentällä. Tuliaisruisleipien lisäksi kassiin mahtui riisipiirakoita ja Kippari-juustoa. Hotelliateriaan kuuluivat myös Suomesta harvemmin vastaantulevat pistaasi- ja kookosjugurtit sekä prosciutto. Pikkuisena suolapalana oli aivan ihania maissilastuja ja dippiä.




Törmäsin kaupassa myös vakiomatkatoverini BarbaPörrön pikkuveljeen. Eihän tuota ihanuutta voinut jättää sinne yksin hyllyyn. Nyt minulla on kaksi matkakaveria, joista itse asiassa vain isompi pääsi meneillään olevaan reissuun mukaan.


Italiassa on aivan ihania outlet-kyliä. Kuten Verona, Mantova, Bologna, Fidenza ja Venetsia. Outlet-kylissä on merkkejä joka lähtöön, Pradasta Motiviin, Nikesta Marlboroon. Tuotteet on alennettu ainakin 30% normaalista hinnasta, joka on Italiassa monessa tuotteessa jo pienempi kuin Suomessa. Nyt siellä oli vielä tammiale, joten monet tuottet oli jopa 70% alennuksessa. Minullahan ei pitänyt olla mitään tarpeita, no ilmeisesti unohdin saapuessani kaupoille. Mitään älytöntä en sentään mennyt hankkimaan, mutta onhan se sula vääryys, jos ei osta Calvin Kleinin juuri oikean kokoisia ja mallisia rintaliivejä 15 Euron hintaan, tai Niken golf-hametta 5 Euron hintaan, tai Wolfordin sukkahousuja 10 Eurolla.

torstaina, tammikuuta 20, 2011

Seuraava kohde

Italia saattaa vielä kirvoittaa jutunaihetta, mutta nyt suunnitellaan vähän seuraavaa työmatkaa. Sattuipa sopivasti, kun Glorian matkaan tulleessa numerossa oli vinkkejä juuri minun seuraavaan työmatkakaupunkiin, Marrakeshiin. (En muuten tiedä kirjoitetaanko se Marrakesh vai Marrakech, molempia löytyy)

Minähän kävin kaupungissa oli elokuussa, jolloin hellettä oli enemmän kuin saunassa. Nyt on sielläkin olevinaan talvi, joten vinkit pukeutumisesta tuli ihan tarpeeseen. Eli näillä pitäisi mennä:



Tunika ja vajaamittaiset housut kuulostavat hyvältä. Toivottavasti Sami on Italian matkan aikana ehtinyt hakea postista Asos-paketin, siellä on nimittäin juuri hyvä tunika. Italiasta tuli ostettua kello. Yritin etsiä täysin mustaa kelloa ja löytyihän se. Ei ihan sellainen kuin ajattelin, mutta hieno kuitenkin ja ajaa asiansa. Kellosta ei muuta tietoa ole kuin se, mitä siinä lukee, eli merkki on Breil ja malli ilmeisesti Tribe. Sopii hyvin mustien AVP-PowerBalance-rannekkeiden viereen. :)


Mulberryn olkalaukku on tietenkin ihana, mutta minun Marc O'Polo ajaa täydellisesti saman asian. (Sitä ei muuten tainnut tulla mainittua viime vuoden hyvissä hankinnoissa, höh, mutta piakkoin on tulossa kuva).

Uusi iso matkalaukku olisi muuten hankinnassa. Ostin Samsoniten limen matkalaukun viime vuonna, mutta se on pienempää mallia. Nykyinen iso on reissannut sen verran, että yksi solki on mennyt rikki. Laukku ei valitettavasti mene enää kunnolla kiinni. Uusi saisi myöskin olla solkikiinnityksellä, siinä saisi olla neljä pyörää ja materiaali kovaa. Keveys on toki etu ja myöskin kiva ja erottuva väri. Rimovan matkalaukku, erityisesti alumiininen, olisi unelma, mutta aika hintava.

Italia cooking

Tykkään ihan mielettömästi Italian Veneton alueen ruuasta. Tein itsekin sen suuntaisen illallisen tässä taannoin. Veneton keittiöön kuuluu paljon vihanneksia ja kalaa. Myös juustoja, yrttejä ja lihaa käytetään lisäämään makuja.

Pääsin konferenssin yhteydessä kokkaamaan aidon italialaisen kokin reseptien mukaan. Tarjolla oli viiden ruokalajin illallinen. Itse en kaikkia settejä tehnyt, vaan jokaiselle ruualle oli oma ryhmä tekemässä. Minun osuuteni oli toinen alkuruoka, spätzle kanan kera.

Konferenssin teeman mukaan, illan väri oli kulta. Kaikissa ruuissa olikin tarjolla jotain keltaista. Minun ja Ilarian tekemässä spätzlessä kaknmunat tekivät taikinasta todella keltaisen ja curry värjäsi kastikkeen samaan suuntaan.


Jokaisen ruuan kanssa oli myös paikallinen viini. Valkoviini oli oikein hyvää, punaviini ehkä asteen liian raskasta.

Näillä lähdettiin liikkeelle.

Taikina oli värinsä lisäksi aika käsiin tarttuvaa. Ei ehkä ollut tarkoitus vatkata käsin, mutta niin sai parhaan tuntuman. Lopulta selvisi, että nestettä oli liian vähän ja homman olisi pitänyt hoitua ihan helposti vispilällä. Välissä oli vain kielimuuri, kun pääkokki ei puhunut kuin italiaa ja minä en sitä juuri ymmärrä.


Lopulta tuli ihan jees setti kastiketta ja spätzleä. Lautasella komponentit oli yhdistetty ja sekaan oli heitetty parmesania. Koristeena oli ruohosipuli.

Leo

Mistä on pienet pojat tehty, mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista sammakoista koiranhännän tupsukoista
Niistä on pienet pojat tehty !

Pikku-Leo, minun kummipoikani, on tehty myös voimasta, energiasta, innokkuudesta, uteliaisuudesta, isoista sinisistä silmistä, vaaleasta tukasta, sitkeistä unenlahjoista, hyvästä ruokahalusta, murinasta, pitkistä sormista ja varpaista, nopeasta kasvusta, kiltteydestä ja kaikesta mahdollisesta suloisesta....

Ihmettelemässä kummitätiä

Iskän matsissa

Pupun kanssa unilla

sunnuntaina, tammikuuta 16, 2011

Italia playing


Kuvassa Mikko Esko passaa Modenan paidassa Latinaa vastaan sunnuntaina 16. tammikuuta. Kävipä mukavasti, kun satuin olemaan juuri konferenssin tauolla hotellihuoneessa, ja Raisport1 tarjosi telkkarista suomalaisviihdettä. :)

Italiassahan lentopallo on todella suosittua. Italian Serie A:ta pidetään maailman kovimpana lentopalloliigana. Eikä suotta. Eilen tuli tv:stä naisten peli ja miesten peli. Myös muilla reissuilla olen viihdyttänyt itseäni Raisportin lentopallotarjonnalla, joten on perusteluita itselläkin todeta tason olevan huima. Liigassahan pelaa myös useampi suomalainen. Mikon lisäksi Forlissa on Matti Oivanen ja Monzassa Kosti Shumov.

Naisissa ei tällä hetkellä ole valitettavasti suomalaisedustusta, kun Saara Esko on äitiyslomalla pikku-Leon kanssa ja Riikka Lehtonen pelaa Azerbaizanissa.

Mikä sitten on erona suomalaiseen lentopallon mestaruussarjaan, ainakin suoritusvarmuus sekä miehillä että naisilla. Syöttö on myös molemmilla kova. Naisilla on uskomattomia puolustuksia ja miehillä hienoja torjuntoja. Molemmissa ollaan käsittämättömän korkealla ja pallo liikkuu todella kovaa. Tuuletuksetkin ovat esimerkillisen näyttäviä. Italiassa lentopallo on todellista työtä, jota tekevät oikeat urheilijat.

Myös faneista voisi ottaa mallia. Normaalisti sekä miesten että naisten peleissä on noin 2000 katsojaa. joukkueilla on omat faniryhmät, jotka pitävät huolta tunnelmasta ja äänestä peleissä. Fanit tulevat juttelemaan pelaajille ja kutsuvat heitä syömään kotiinsa. Ja mikä on suurin ero suomalaisiin katsojiin, Italiassa katsojat ovat kaiken ikäisiä, jopa enemmän nuoria, kun Suomessa monessa lentopallopyhätössä keksi-ikä huitelee paikkeilla...

Italia driving

Olen nyt aika monetta kertaa vuoden sisään Italiassa. Joka kerta minulla on ollut alla vuokra-auto ja sillä on huristeltu useampi kilometri motarilla ja pienemmillä teillä kelissä kuin kelissä ja kellonajasta riippumatta. Eikä mitään ongelmia ole ollut. (toivottavasti tällä reissulla ei niitä myöskään ilmene)

Minusta Italiassa on itse asiassa helppo ajaa. Motarilla saa ajaa lähes niin kovaa kuin uskaltaa ja kaistoja on kolme. Hitaat menevät oikealla, keskellä 130km/h ajavat ja vasemmalla hurjastelijat. Tietä annetaan, jos halutaan ohittaa ja ohituskaistalta poistutaan välittömästi pois. Ainoat vaaratilanteet tulevat silloin tällöin liikenneympyröissä ja talvikeleillä. Liikenneympyröissä on kaksi kaistaa, mutta niitä käytetään ihan miten sattuu. Sinne on vain uskallettava mennä väliin ja poistuttava on myös rohkeasti. Talvikeleillä taas saa varoa muiden takia, sillä nämä eivät ole tottuneet ajamaan liukkaalla, eikä heillä ole talvirenkaita. Liikenne siis suoraan sanoen seisoo, sillä varota kyllä osataan.

Vuokra-autoissa ei myöskään ole varusteina ikinä mitään talvivarusteita. Siksipä nokkela matkaaja kantaakin mukanaan skrapaa. Myös navigaattori on ehdoton. Erillistä laitetta ei ole enään aikoihin tullut pidettyä matkassa, vaan iPhonen Navigon toimii mainiosti. Vuokra-autojen taso vaihtelee hurjasti. Minulla on ollut autoja kolmesta eri vuokraamosta. Usein alla on ollut Fiat, esim. Panda tai Punto. Myös Kia, ihka uusi Peugeot, Ford ja VW Polo on tullut testattua. Nyt kun itsellä on käytössä SUV, niin pikku autojen näkyvyys tuntuu todella rajoittuneelta, samoin kiihtyvyysominaisuudet ovat onnettomat verrattuna kuskiin ja lisäksi vakionopeuden säädin olisi mukava motarilla.

Näissä maisemissa kelpaa ajella, muttei saa jäädä liiaksi tuijottelemaan... :)


torstaina, tammikuuta 13, 2011

Ole rohkeasti onnellinen

"Kel onni on, se onnen kätkeköön" ja muita todella viisaita suomalaissanontoja taidetaan noudattaa nykyäänkin melko sananmukaisesti. Voi ristus!

Suunnistaja Minna Kauppi valittiin maanantaina Urheilugaalassa vuoden 2010 vuoden urheilijaksi. Minna oli todella iloinen ja onnellinen voitostaan ja juhli sen mukaisesti (kuva samasta lähteestä). Nyt kansa on pahoittanut mielensä Minnan onnellisuudesta ja kommentoineet sen suoraan Minnalle sekä tiedotusvälineille. Niin naurettavaa!

Minna Kauppi on rohkea, ulospäinsuuntautunut ja pirteä. Hän ilmaisee itseään niin fyysisesti kuin sanoin. Minna Kauppi on kaunis ja uskaltaa näyttää sen. Kauppi on kirjoittanut myös omassa blogissaan mielipiteensä, hieman sarkastisesti kylläkin, urheilijavalinnasta. Minusta aivan loistavaa tekstiä ja pisteet Minnalle, että hän uskaltaa kertoa mitä miettii.

Vaan tästä eivät kaikki tykkää, ei edes kovin moni. Niinpä Minna on saanut kansalta kovaa palutetta sekä poseeraustempauksestaan että kirjoituksestaan. Ja tottakai se painaa Minnan mieltä, että hänet tuomitaan aivan syyttä. Onneksi kuitenkin lähellä on tuki ja paras palaute, ettei moisesta kannata välittää.

Onko Suomessa todellakin niin, että kaikki halutaan nähdä samana harmaana massana ilman iloisia ilmeitä ja maukkaita tuuletuksia. Onko tunteet pidettävä kurissa, vaikka kymmeniä vuosia vaatinut työ vihdoin palkitaan ja pääsee Suomen lipun kanssa korkeimmalle korokkeelle. No, emmehän me suomalaiset ainakaan tee mitään sen eteen, että joku meistä pärjäisi. Perinteinen suomalainen kannustus ei ainakaan vie ketään lähemmäksi kultamitalia. Vai löytyykö joku, joka parantaa suoritustaan haukkumisen ja solvauksen voimin?

Minä ainakin tahtoisin lisää Minna Kaupin kaltaisia ilopillereitä osoittamaan tunteensä, kertomaan mielipiteensä, tekemään harmaudesta astetta säihkyvämpää, urheilusta katsottavampaa, edustamaan Suomea näyttävästi ja kertomaan miltä se tuntuu. Mikä kannustaisi nuoria paremmin olemaan Minnan kaltainen huippu-urheilija kuin se, että näkee mitä urheilun eteen tehtävät uhraukset voivat antaa.

Tsemppiä Minna, keep on doing good work!

Puhtaampaa ruokaa

Yle uutisoi tänään, että "Kuluttajat syynäävät lisäaineita entistä tarkemmin". Minusta siihen on syytäkin. Teollisuus tunkee moneen ruokaan aivan liikaa kaikkea ylimääräistä, jota ilman ruoka olisi a) parempaa ja b) terveellisempää.

Minä olen ainakin puhtaamman (=lisäaineettomamman) ruokavalion myötä huomannut, että ei tarvitse syödä niin paljon, kun ruoka maistuu paremmalta, on paljon pirteämpi, vatsa ja aineenvaihdunta toimivat paremmin ja eipä ole tullut sairasteltua.

Aikaisemmin olen jo varoitellut parista lisäaineesta, jotka on todettu monissa tutkimukissa haitallisiksi. Nämä ovat E621, eli uutisessakin mainittu natriumglutamaatti eli aromivahvenne, ja E951, eli aspartaami, eli makeutusaine. Kumpikin tuote on melko nuori, eikä niillä ole pitkäaikaistestausta pystytty tekemään. Ne on kuitenkin otettu tehokäyttöön ruokateollisuussa.

Eilisessä herkkusetissä ei ollut juuri yhtään lisäainetta. Porojauhelihapihvit oli valmistettu Pirkka porojauhelihasta, luomukananmunista, mustapippurista, vuorisuolasta ja ruiskorppujauhosta (hapot (E 330, E 270), happamuudensäätöaine (E 263)). Ne paistettiin luomukirnuvoissa (happamuudensäätöaine E500) ja asetettiin luomusipulipedille. Porkkanasoseessa taas oli käytetty samaa luomukirnuvoita, luomuvehnäjauhoja (jauhonparanne), Pirkan luomuoporkkanasosetta, luomukermaa, vuorisuolaa ja kuivattua rosmariiniä. Aivan mielettömän hyvää, molemmat, suosittelen!

Millenium trilogia amerikkalaisittain

Stieg Larssonin Millenium trilogiasta tehdään amerikkalainen elokuvaversio. Ruotsalaiset alkuperäisleffathan tulivat joulu-tammikuussa MTV3:lta. Leffat olivat minusta loistavia, vaikkei tietenkään täysin kirjojen veroisia. Ruotsalaisleffassa pääosissa näyttelivät Michael Nyqvist ja Noomi Norén (aka Rapace).


Hollywoodin ensimmäiseen osaan miespääosaan on valittu yksi suosikkinäyttelijöistäni, Daniel Graig (kuva samasta lähteestä). Minusta hän sopii rooliin täydellisesti sinisine silmineen. Tänään uutisoitiin myös naispääosan esittäjä. Hän on ainakin minulle tuntemattomampi Rooney Mara. Mainoskuvien mukaan kylläkin hyvin lähellä Noomi Rapacea ja siten ihan vaihtoehto Lisbethin rooliin.

Jenkkiversiosta jää tietenkin puuttumaan se, mikä minusta Millenium-leffoissa oli plussaa, eli ruotsin kieli. Oli mukava kuunnella ja myös huomata ymmärtävänsä kieltä erittäin paljon. Hollywoodin Miehet jotka vihaavat naisia valmistuu tämän vuoden joulukuussa, ja minä olen varmasti ensimmäisten joukossa katsomassa sitä Suomessa.

keskiviikkona, tammikuuta 12, 2011

Terveellistä herkkua


Meidän perusarkiruoka on aika usein jotain kasviksia ja proteiiniä. Kasvis voi ola salaattia tai lämmin vihannes. Proteiini taas kalaa, kanaa, lihaa tai tofua. Joskus koko setti on yhdessä paketissa wokkina tai keittona, mutta yleensä kahtena osana.

Salaatin perusainekset ovat salaatinlehdet (yleensä luomua), tomaatti (yleensä suomalaisia), kurkku, paprika ja lisäksi usein avokadoa. Päälle tulee pähkinöitä ja siemeniä sekä oiiviöljyä. Lisänä voi olla myös juustoja. Lämpiminä kasviksina keitetään mm. papuja, pinaattia, porkkanoita ja parsakaalia. Pannulla taas kypsenevät esim. munakoiso, kesäkurpitsa, bataatti, sipuli, purjo, paprika ja valkosipuli. Myös sienet ovat hyviä paistettuina.

Eilinen setti sisälsi vihanneshöystöä, keitettyjä papuja ja ahvenfileitä (Pirkan pakaste, nahaton ja todella ruodoton). Vihanneshöystössä oli juuri edellä mainittuja vihanneksia ja mausteena vuorisuola, sitruunapippuri ja provencen yrtit. Pavut kypsyivät suolavedessä ja sai luomukirnuvoisilauksen lopuksi. Ahvenet paistuivat pannulla luomukirnuvoissa ja mausteeksi riitti Himalajan vuorisuola.

Jälkkäriksi klementiinejä. On muuten tullut testattua useampia laatuja. Ja lopputuloksena on, että kyllä kalleimmat ovat mehukkaimpia, makeimpia ja kivettömimpiä, eli yksinkertaisesti parhaita. Kuvastakin näkee eron, arvatkaa kumpi on herkullisempi?

Onpa kelit

Tämä talvihan on ollut ihan spesiaali. Etelä-Suomessa on enemmän lunta kuin pohjoisessa ja lumi on satanut jo alkutalvesta. (Niin, nythän mennään vasta tammikuuta...) Pakkasta on riittänyt pitkä pätkä, mutta nyt keli on muuttunut, tai tarkemmin sanottuna vaihdellut. Pakkasjakson jälkeen käytiin alkuviikosta plussalla ja nyt taas ollaan pakkasella.

Lumisissa minuskeleissä on helppo elellä. Maa on kuiva ja tasainen, kun lumi on kerrostunut yhtenäiseksi peitoksi. Mutta kun väliin tulee plussajakso, niin jo ovat kulkijat kummissaan. Plussan puolella tasainen lumipeitto hajoaa ja muuttuu vesilammikko-loska-mössöksi. Ja kun tulee taas pakkasta, niin tuo massa jäätyy epämuodostuneeksi alustaksi, joka on jäinen ja liukas.

Minä liikun useinmiten autolla, mutta ei sieltä autosta suoraan sisätiloihin useinkaan pääse loikkaamaan. Ja niin kuin tänään, olen liikkeellä julkisilla, eli ulkona on tallustettava. Keleihin on osatta valita oikeat jalkineet. Tässä tämän viikon saldoa.


Maanantaina jalassa olleet Vagabond-nilkkurit eivät sopineet sitten niin yhtään keliin, eikä myöskään myöhemmin päivästä olleet Sanukit, vaikka molemmat olikin juuri hoidettu kosteussuoja-aineella, niin ei sekään ihmeitä tee.. Tiistain Tretorn-lantsarit olivat täydelliset, vaikkakin jäisellä alustalla superliukkaat. Tretorneissa on sisällä huopavuori, joten villasukkaa ei tarvittu. Keskiviikon Haltin talvikengät ovat myös täydellisesti keliin sopivat, lämpimät ja kunnon pohjat, vaikkakin jääalustalla saisi olla ihan piikit, että pystyssä pysyisi varmasti. Kyllä Halteillakin sai luistella kunnon liukuradalla, jos halusi.

Minä rakastan talvea ja lunta. Mielelläni pitäisi kelin miinuksen puolella, kunnes tulee aurinkoiset ja lämpimät kevätkelit. Katsotaan miten käy, mutta se on varmaan, että keväällä tullaan tarvitsemaan lantsareita monesti, kun tämä mahtava lumimäärä sulaa.

Ps. sisätiloissa töissä käytän tietenkin sisäkenkiä, jos ulkona jalassa ovat olleet esim. lantsarit tai talvikengät...

tiistaina, tammikuuta 11, 2011

Lisää onnitteluja


Power Cup ja Suomen lentopalloliitto palkittiin vuoden 2010 antidopingtekona Suomen Urheilugaalassa. Todella loistavaa! Hyvä Power Cup, hyvä lentopallo!

Antidopingtyö on todella tärkeää. Kaikki teot sen puolesta ovat huomionarvoisia, mutta erityisesti nuorille suunnattu panostus ja huipputason esimerkkiurheiluijat ovat minusta korvaamattomia. Minua on testattu useamman kerran kisavuosien aikana ja katson tarkkaan mitä suuhuni laitan, erityisesti jos kyse on lääkkeistä, ettei vain sattuisi ikäviä tapaturmia.

Lentopallo oli edustettuna useammassa sarjassa, mutta muita palkintoja ei valitettavasti herunut.

maanantaina, tammikuuta 10, 2011

Ei oikea suunta

Löysin Blogilistalta tällaisen postauksen, "Natriumglutamaatin poisto lisäsi suolan käyttöä". Eihän sen näin pitänyt mennä. Jos poistetaan myrkkyjä ruuasta, niin ei niitä saa korvata toisella.

Ikävää, että juuri kouluissa on menty tuohon suolan lisäämiseen. Suolahan on tarpeellista, että neste imeytyy, mutta ei sitä saa liikaa nauttia. Tuntuu, että meidän työpaikan ruokalassa on jätetty viimeinenkin maku pois. Erilaisia maustekastikkeita kyllä löytyy tuomaan jotain potkua ruokaan, mutta se ei ole sama asia. En minä halua, että kaikki ruoka maistuu samalle, jos joka päivä siihen pitää lisätä Tabascoa tai pippuria.

Sitä paitsi jotkut mausteet tarvitsevat kuumennuksen, tällainen on esimerkiksi paprikajauhe. Sen aromit pääsevät valloilleen vasta, kun sitä on kuumennettu. Mausteiden käyttäminen on varmasti haasteellista suurkeittiössä, jossa ruokaa tehdään sadoille ihmisille. Eivät kaikki tietenkään tykkää samasta, mutta voisi ruuassa maistua edes sen raaka-aineet. Ja kyllähän kokkikoulussa on pitänyt opettaa, että mikä mauste vahvistaa mitäkin ruokalajia. Vai ovatko maustet niin kalliita, ettei niitä voi käyttää suurkeittiöissä?

Meillä kotona käytetään mausteina tuoreita yrttejä, aitoja maustekasveja ja kuivattuja mausteita. Suolana on Himalajan vuorisuola, mutta sitä käytetään vain tarvittaessa. Aidot mausteet tuovat paremman ja täyteläisemmän maun. Lisäksi oikeasti maistuva ruoka vie nälän nopeammin ja sitä ei tarvitse syödä tolkuttomia määriä.

Hyvä Suomen pojat

Kuva lainattu Slel.

Suomen lentopallopojat pelasivat itsensä EM-kisoihin 14 vuoden tauon jälkeen. Todella mahtavaa!

Suomen miesten lentopallomaajoukkuehan on osoittanut loistavia otteita viime vuosien aikana. Tulevaisuuden toivoakin siis löytyy, kun pojat viimeisessä ottelussaan taiselivat voiton Italiasta, maailman ykkös-lentopallomaasta. Lisää juttu voi lukea täältä.

Miksi uni ei tule

Onko teillä ihmiset vaikeuksia saada unta sunnuntai-iltaisin? Painaako tuleva työviikko jo mielessä ennen aikojaan?

Minulle kävi ainakin eilen niin. Minulla oli viiden päivän vapaa, jolloin sain mukavasti tehtyä rästiin jääneitä juttuja, rentoutua ja harrastaa vähän sporttiakin. Ei ollut kiire ja sunnuntai meni mukavasti jo laskeutuessa seuraavaan viikkoon. Pakkasin laukkuja, mietin seuraavan päivän vaatteita ja tsekkasin kalenterin. Aikaisemmin minulla on nimittäin ollut hektisen viikonlopun sunnuntai-iltaisin todella suuria ongelmia tajuja, että seuraavana päivänä pitää mennä töihin.

Kaiken piti siis olla valmiina ja voisin vain mennä nukkumaan katseltuani Lisbeth Salanderin kohtalon elokuvassa Pilvilinna joka romahti. Ehkä siinä olikin syy, leffa loppui vasta 23.30, sitten iltatoimet ja nukkumaan pää jännityksestä kireänä, vaikka olinkin lukenut kirjan ja nähnyt elokuvan aikaisemmin.

Parin tunnin yöunilla voi tulla raskas päivä. Toivottavasti uni ei kuitenkaan halua tulla kesken päivän, vaan vasta seuraavana yönä. Pörris voisi auttaa minua ensi yönä pääsemään makoisaan uneen, kun ei sitä viime yönä tehnyt.

sunnuntaina, tammikuuta 09, 2011

Thai-ruokaa

Lähes kaikki etniset ruuat ovat todella hyviä Erityisesti minulle maistuu nepalilainen ja japanilainen. Mutta kaikissa on etunsa ja ne sopivat eri tilanteisiin. Tällä viikolla tuli herkuteltua tuplasti Thai-ruualla. Ensin ottamassa oppia Kampin Orchidissa ja sitten testattua omia taitoja kotona.

Orchidin ruuat ovat olleet tähän asti todella maukkaita ja edullisia. Ilmeisesti vuodenvaihde on nostanut annoshintoja yli eurolla ja samalla ainakin punacurrysta oli lähtenyt maku. Ikävää!

Maistoin ensimmäisen kerran paikan salaattia. Annoksessa oli lihana kana ja vihanneksia kuvan mukaan. Kastike oli todella maukas ja se tulikin nautittua riisin kanssa lautasen pohjalta salaatin loputtua. Kanat oli ilmeisesti friteerattu ja sen jälkeen maustettu kastikkeella.


Punacurry kanalla olisi saanut olla hieman tulisempi.


Orchidista ja vanhempien Thaimaan matkasta innostuneena ajattelin itsekin tehdä Thai-ruokaa. Tällä kertaa keittoa. Reseptiä ei ollut, mutta aluksi pannulle meni seuraavaa:
2 sipulia
1 valkosipuli
1 vihreä chili
1 punainen chili
peukalon kokoinen pala inkivääriä
1 sitruunaruohopötkö
Kuullotin silputut ainekset kookosrasvassa ja lisäsin litran vettä päälle. Annoin nesteen kiehua ja lisäsin seuraavat:
kourallinen kaffir lime-lehtiä
½ kesäkurpitsaa
½ vihreää paprikaa
2 kevätsipulin varret
Kiehutin niin kauan, että vihannekset kypsyivät ja lisäsin 200 g katkarapuja ja tölkin kookosmaitoa. Päälle ripottelin vielä Thai-basilikaa.

Katkaravuista. Ajattelin valita kaupasta liemessä olevia rapuja, koska ne eivät mene niin sitkeiksi. Purkit jäivät kuitenkin kauppaan, koska jos niissä ei ollut E621:stä, niin sitten niissä oli makeutusainetta. Päädyin siis pakasterapuihin, jotka sulatin ennen käyttöä.

Oikein hyvää tuli, melko täyteläistä, mutta maukasta.


Jälkkäriksi oli PappaGallon sitruunasorbettia ja YogiTean Bedtime-teetä, jossa on fenkolia ja kamomillaa.

lauantaina, tammikuuta 08, 2011

Ne housuostokset

Valittelin viime vuoden lopulla, että tarvitsen housut ja oman stylistin mukaan auttamaan. Nyt on housut ostettu avun kanssa.

Ihan alusta asti ei ostaminen sujunut kuin tanssi. Kävin itsekseni useammassa liikkeessä sovittelemassa housuja, mutta mun reidet eivät mahtuneet yksiinkään. Voi teitä skinny-leg-tyttösiä mitä olette housumalleille saaneet aikaan. Olin jo luovuttaa, kunnes apu tuli vinkkaamaan oikeaan paikkaan ja oikeat mallit. Omaksi yllätykseksi molemmat ostamani housut löytyivät GinaTricotista.

Tumman siniset, normaalivyötäröiset ja kapealahkeiset farkut mallia Silvia, 19,95€.


Ja mustat, korkeavyötäröiset, kapealahkeiset ja nilkkapituiset farkut mallia Marika, 34,95€.


Kuvasta näkyy myös syy, miksi nykyiset kapeat mallit eivät mene polvia kokeammalle. Takareisi on levossakin pullistunut, saati sitten etureisi... ;)

Molemmissa kuvissa on näkyvillä myös uudet popot, eli Vagabondin Missyt. Korkoa ei sinänsä ole, mutta lisäpohja tuo mukavaa lisää ja vetoketjut rockia. Todella hyvät kävellä ja istuu ihanasti.

Edellisten lisäksi tein pari paitaostosta, vielä ekologista sellaista. Lindex myy luomupuuvillasta valmistettuja paitoja. Nyt niitä on sitten minullakin kaksi, luonnonvalkoinen ja harmaa. Valitettavasti koko ei toisessa paidassa osunut ihan nappiin, kun en jaksanut sovittaa. Kun M-kokoa ei ollut, otin L:n, joka on aivan liian iso. Meni ilmeisesti arviointi hieman pieleen, mutta ihan positiiviseen suuntaan: en minä olekaan ihan niin iso kuin luulen. :)

ps. GinaTricotin housut ovat tuumakokoina, joten sieltä löytyy sopivat joka mittaan. Standardikoot, kuten S/M/L ja 38/40/42 ovat malliriippuvaisia, joten niistä on vaikeampi löytää isoillekin reisille sopivia.

Kengät kondikseen

Olin housuostoksilla, kun eteen tulivat ihanat nilkkurit, Vagabondin Missyt (kuvia tulossa myöhemmin) ja vielä puoleen hintaan. Myyjä suositteli ennen käyttöönottoa kengille käsittelyä, jossa ensin laitetaan voide ja sen jälkeen kosteussuoja. Niinpä kenkien mukaan tarttui myös hoitoaineet, kun en muistanut löytyykö kotoa vastaavia.

Kotona kaivoin kaapista esiin kenkien hoitoaineet ja löytyihän sieltä ihan samanlainen voidetuubi, mutta kosteussuoja oli vanhempi versio, jossa ei oltu käytetty vielä nanopartikkeleita, eikä se soveltunut kuin nahalle. Uusien kenkien hoitotarpeen myötä käsittelin myös kaikki muut nahkakenkäni tuplasetillä ja muut pelkällä kosteussuojalla. Ja kun vauhtiin pääsin, niin mukaan tulivat myös Samin kenkiä.


Siis ensin voiteen levitys harjalla tai pehmeällä kankaalla, kuivaus noin 15min, harjaus/kiillotus ja lopuksi kosteussuojan suihkutus ja kuivaus n.30min. Valkoisille väritöntä (Woly Perfect Gel), ruskeille ruskeaa (Softcare) ja mustille mustaa (Woly Fashion Leather Cream). Onneksi tuli harjoiteltua kenkien huoltamista armeijassa, niin homma hoitui leikiten. Sitä en vain tiedä, että miksi en ole tehnyt useammin tätä hommaa, koska se pidentää selvästi kenkien ikää ja saa vanhankin näyttämään melkein uusilta.

Tässä koko huoltotehtaan saldo, ylemmän kuvan etualalla uudet nilkkurit.



Uudet nilkkurit eivät olleen täysin tuore päähänpisto, sillä vanhat olivat jo melko käytetyn näköiset. Eikä ihme, koska onhan niitä käytettykin. Ne ovat ainakin kolme vuotta vanhat, niillä on tallustettu ja ajettu useampi kilometri, tanssittu ripaskaa ja vaikka mitä. Nilkkurit ovat juuri sopivan korkuiset arkiseen käyttöön ja istuvat hyvin jalkaan. Huollon yhteydessä sain vanhatkin näyttämään roimasti paremmilta kuin tässä kuvassa, joten nyt minulla on kahdet käyttökelpoiset nilkkurit. :)

Päivä käyntiin

Jotenkin vapaapäiväni ovat vierähtäneet niin huimalla vauhdilla, ettei kaupassa ole ehtinyt käydä. No, olihan tuossa pyhääkin välissä, etteivät kaupat edes olleet auki. Vaikka aika on mennyt enemmän ja vähemmän myynti- ja ostohommissa, niin ruoka ei silti ole ollut missään roolissa.

Tänä aamuna pitikin sitten keskiä aamiainen ns. rääppeistä, mutta hyvä tuli.


Oululaisen luomu jälkiuunileivän päällä Pirkan luomu-Mainio rasvaseoslevite, Bayerlandin luomu-kermajuusto, Parman Prosciutto de Parma (ostettu Italiasta, mutta samaa saa Suomestakin, hieman paksumpina siivuina tosin) ja Pirkan luomu-tammenlehtisalaattia. Lindahlsin turkkilaisen luomujugurtin sekaan on laitettu Torfålk Gårdin luomu-kuningatarhilloa (purkki ostettu Ruotsista). Juomana oli YogiTean Cold Season, joka on luomua, sekä Brämhultsin vastapuristettua appelsiinimehua. Ekstrana vielä aamujuoma, aloevera, Pirkan luomukananmuna yrttisuolalla maustettuna, D-vitamiiniä, maitohappobakteereja ja kalaöljyä.

Ruisleipä maistui pitkästä aikaa todella hyvältä. Yritän taas uuden vuoden muistuttamana ja kesää silmällä pitäen päästä löysästä eroon, niinpä olen yrittänyt karsia ruokavaliosta hiilareita. Syön melkein joka aamu jugurttia ja marjoja, mutta nyt loput marjat menivät aamujuomaan, niin piti käyttää hilloa. Hillo on muuten todella hyvä, mutta siinä on vähän liikaa sokeria tähän kiristykseen. Cold Season tee on piristävän inkivääristä ja vastapuristettu appelsiinimehu ihanan raikasta ja aidon hedelmän makuista.

perjantaina, tammikuuta 07, 2011

Suu ja röörit kunnossa

Postasin jo vuosi sitten nenäkannusta aka sarvikuonokannusta. Nyt on vuosi menty ainakin ilman poskiontelontulehduksia ja muutenkin hengitysröörit ovat olleet mukavasti auki. En käytä kannua joka päivä, ehkä kerran viikkoon, joskus tulee pidempiäkin taukoja.

Juuri ennen vuodenvaihdetta alkoi kurkkukipu vaivaamaan, erityisesti nieleminen sattui. Kun kipu eteni korvaan, kävin lääkärissä toteamassa, että joku virus on iskenyt. Korvakivun myöt, myös hengitysteihin alkoi kertyä limaa. Niinpä otin nenäkannun käyttöön taas lyhyen hiljaiselon jälkeen. Heti samana päivänä ja erityisesti seuraavana päivänä hengitys kulki taas normaalisti, korvat aukesivat ja limat olivat kadonneet. Suosittelen siis kaikille nuhasta ja muutenkin tukkoisista hengitysteistä ja erityisesti poskiontelotulehduksista kärsiville.



Meillä on ollut neljä vuotta käytössä Braun Oral-B Triumph 4000 sähköhammasharja. Harjan akku on vaan heikentynyt todella paljon ja oli aika hankkia uusi. Nyt meillä WC:n kaappia komistaa saman sarjan malli 5000. Erona vanhempaan malliin on, että siinä irrallinen näyttö, josta näkee ajan. Melko turha sinänsä, mutta pakettiin sai myös toisen hammasharjan kaupan päälle, joten meidän tarvitse olla ostamassa seuraavaa harjaa taas neljän vuoden päästä.



Hyvän harjasta tekee erityisesti sen pyörimisnopeus, joka on 7600 kierrosta/min. Siinä on pieni harjaspää, joka mahtuu hyvin minunkin pieneen suuhuni ja siinä on useampi toiminto, kuten puhdistus ja kiillotus/valkaisu. Hammasharja ilmoittaa 30s välein merkin ja kertoo, kun tarvittavat 2min on kulunut. Oikein näppärää!
Posted by Picasa

Myydään murtsikkasukset ja -monot

Myydään 188cm Karhu Volcan RS -kilpasukset vapaalle, Salomon Pilot -siteellä. Yleiskelin suksi, 65-75kg. Juuri hiotut ja pohjustetut pohjat. Kunto hyvä. 120e

Salomon Carbon Pro skate -luistelumonot (väri: harmaa), koko 43 1/3. Vetoketjut juuri uusittu parempiin Salomonin toimesta. Vähän hiihdetyt. 90e

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...