Siirry pääsisältöön

Thai-ruokaa

Lähes kaikki etniset ruuat ovat todella hyviä Erityisesti minulle maistuu nepalilainen ja japanilainen. Mutta kaikissa on etunsa ja ne sopivat eri tilanteisiin. Tällä viikolla tuli herkuteltua tuplasti Thai-ruualla. Ensin ottamassa oppia Kampin Orchidissa ja sitten testattua omia taitoja kotona.

Orchidin ruuat ovat olleet tähän asti todella maukkaita ja edullisia. Ilmeisesti vuodenvaihde on nostanut annoshintoja yli eurolla ja samalla ainakin punacurrysta oli lähtenyt maku. Ikävää!

Maistoin ensimmäisen kerran paikan salaattia. Annoksessa oli lihana kana ja vihanneksia kuvan mukaan. Kastike oli todella maukas ja se tulikin nautittua riisin kanssa lautasen pohjalta salaatin loputtua. Kanat oli ilmeisesti friteerattu ja sen jälkeen maustettu kastikkeella.


Punacurry kanalla olisi saanut olla hieman tulisempi.


Orchidista ja vanhempien Thaimaan matkasta innostuneena ajattelin itsekin tehdä Thai-ruokaa. Tällä kertaa keittoa. Reseptiä ei ollut, mutta aluksi pannulle meni seuraavaa:
2 sipulia
1 valkosipuli
1 vihreä chili
1 punainen chili
peukalon kokoinen pala inkivääriä
1 sitruunaruohopötkö
Kuullotin silputut ainekset kookosrasvassa ja lisäsin litran vettä päälle. Annoin nesteen kiehua ja lisäsin seuraavat:
kourallinen kaffir lime-lehtiä
½ kesäkurpitsaa
½ vihreää paprikaa
2 kevätsipulin varret
Kiehutin niin kauan, että vihannekset kypsyivät ja lisäsin 200 g katkarapuja ja tölkin kookosmaitoa. Päälle ripottelin vielä Thai-basilikaa.

Katkaravuista. Ajattelin valita kaupasta liemessä olevia rapuja, koska ne eivät mene niin sitkeiksi. Purkit jäivät kuitenkin kauppaan, koska jos niissä ei ollut E621:stä, niin sitten niissä oli makeutusainetta. Päädyin siis pakasterapuihin, jotka sulatin ennen käyttöä.

Oikein hyvää tuli, melko täyteläistä, mutta maukasta.


Jälkkäriksi oli PappaGallon sitruunasorbettia ja YogiTean Bedtime-teetä, jossa on fenkolia ja kamomillaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa