Siirry pääsisältöön

Italia cooking

Tykkään ihan mielettömästi Italian Veneton alueen ruuasta. Tein itsekin sen suuntaisen illallisen tässä taannoin. Veneton keittiöön kuuluu paljon vihanneksia ja kalaa. Myös juustoja, yrttejä ja lihaa käytetään lisäämään makuja.

Pääsin konferenssin yhteydessä kokkaamaan aidon italialaisen kokin reseptien mukaan. Tarjolla oli viiden ruokalajin illallinen. Itse en kaikkia settejä tehnyt, vaan jokaiselle ruualle oli oma ryhmä tekemässä. Minun osuuteni oli toinen alkuruoka, spätzle kanan kera.

Konferenssin teeman mukaan, illan väri oli kulta. Kaikissa ruuissa olikin tarjolla jotain keltaista. Minun ja Ilarian tekemässä spätzlessä kaknmunat tekivät taikinasta todella keltaisen ja curry värjäsi kastikkeen samaan suuntaan.


Jokaisen ruuan kanssa oli myös paikallinen viini. Valkoviini oli oikein hyvää, punaviini ehkä asteen liian raskasta.

Näillä lähdettiin liikkeelle.

Taikina oli värinsä lisäksi aika käsiin tarttuvaa. Ei ehkä ollut tarkoitus vatkata käsin, mutta niin sai parhaan tuntuman. Lopulta selvisi, että nestettä oli liian vähän ja homman olisi pitänyt hoitua ihan helposti vispilällä. Välissä oli vain kielimuuri, kun pääkokki ei puhunut kuin italiaa ja minä en sitä juuri ymmärrä.


Lopulta tuli ihan jees setti kastiketta ja spätzleä. Lautasella komponentit oli yhdistetty ja sekaan oli heitetty parmesania. Koristeena oli ruohosipuli.

Kommentit

  1. Mikäs timantti siinä sormessa kimaltelee? :)

    VastaaPoista
  2. Lasitimantti. :)
    Mun kihlasormus on vähän iso ja näin talvella sormet on sen verran kutistuneet, että on pidettävä jotain lukkona tai oltava ilman. Reissuilla mulla on yleensä joku toinen sormus pitämässä isoa paikallaan. ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa