maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Terveisiä Amsterdamista!

Nyt ollaan Amsterdamissa! Tulimme tänne tänään kollegani Karin kanssa ja viihdymme täällä aina torstaihin asti. Osallistumme täällä "Advances of Microarray Technology" -messuille, konferenssiin ja kursseille.

Tänään ehdimme jo vähän tutustua kaupunkiin, kun kävimme syömässä. Ihan keskustaan asti emme päässeet, vaan jäimme portieerin suosituksesta erääseen indonesialaiseen ravintolaan keskustan laidalle. Mutta silti kuitenkin näimme vähän suuntaviivoja Amsterdamin elämästä. Minun silmääni ensimmäisenä pistivät ja samalla miellyttivät suuri pyöräilijöiden määrä, kanaalit ja matalat punaiset talot. Pyöräilijöitä ja pyöriä on ihan käsittämättömän paljon. Olisipa Suomikin näin flätti maa, niin pyörää käytettäisiin varmasti paljon enemmän.

Majoitumme täällä Hilton Amsterdamiin, joka on noin 3-4 km keskustasta. Seitsemännen kerroksen huoneestani, jossa on King-size-kokoinen sänky, näkee upeasti kanaalin ja kohti keskustaa. Kyllä täällä kelpaa olla neljä yötä ihan mukavasti! :)

Tässä kuvaa jonkin kanaalin varresta. Minun kuvani tulevat julkisiksi vasta myöhemmin... ;)

perjantaina, lokakuuta 27, 2006

Aurinkoiset ja hiekkaiset synttärionnittelut!

Tänään 28.10. on varsinainen biitsi-ihmeiden syntymäpäivä! Tänään synttäreitä veittävät mm. Suomenmestari 2006 - Timo Haavisto, Suomenmestari 2007 - Lotta ja Suomenmestareiden 2007 manageri - Mänäzeri. ;D

Noora on lupautunut pelaamaan minun kanssani biitsiä ensi kesänä! Talven "Lotta" "pallottelee" lentistä Hämeenlinnassa Vanajan RC:n kanssa, mutta heti Suomenmestaruuden voitettuaan ensi keväänä Noora suuntaa treenaamaan hiekalle! :) Minulla on kunnia saada pelata sellaisen atleetin ja huippu-urheilijan kanssa kuin "Lotta" on. Lisäksi hän on aivan mahtava tyyppi ja tulemme keskenämme toimeen aivan älyttömän hyvin. Nuoresta iästään huolimatta (täyttää tänään 21 vuotta) Noora on todella fiksu ja älykäs. Hän on ensi kesän nouseva komeetta biitsikentillä! Noorasta tulette vielä kuulemaan. ;)

Kausalasta on ollut erittäin menestyksekäs tie Suomen huipulle. Hiihtäjätyttö vaihtoi lentopalloon ja samantien pääsi huipulle. Useat Suomenmestaruudet ja maajoukkue-edustukset ovat pikkuesimerkki Nooran urheilullisista lahjakkuuksista. Nooran isosiskot Essi ja Sohvi ovat koulineet hänestä aivan huipputyypin. En usko, että nuorimman tie Linnarinteiden perheessä on ollut aivan helpoin! :) Aivan ihania ihmisiä ovat myös siskokset, terkkuja! :)


Ensi kesän mahtavan biitsimenestyksen ja mahdollisuuden pelata meille tarjoaa Jani! Jani valikoitui meidän manageriksemme kesän 2006 Lahden turnauksen perusteella. =) Janin myyjän lahjat ovat niin tehokkaat, että hänen ei tarvinnut edes tarjota itseään meille, vaan me valitsimme hänet! Ensimmäinen managerin tehtäväkin on jo suoritettu, kun ensi kesän päätapahtumaan on puitteet hoidettu kuntoon! (niistä lisää myöhemmin...).

Oikein paljon onnea kaikki päivän sankarit! Miettikää aurinkoa ja hiekkaa...! ;)

keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan. Paljon onnea Minttu!...


Pirteän iloiset ja makealta maisutvat synttärionnittelut Mintulle Sveitsiin! Mintun syntymäpäivä on päivä Vaarin syntymäpäivän jälkeen ja näin saammekin eilisten haikeiden muistojen perään iloita vauhdikkaan Mintun merkkipäivästä! :D

Kaikista nuorin serkkuni tällä hetkellä, Minttu Wickström, syntyi 26.10.2003 Zurichissä Sveitsissä nuorimman Enoni (Jarin) ja hänen vaimonsa Leean perheeseen. Perheen kuopus on ihan huippuvauhdikas ja käsittämättömän huoleton pikkuneiti! Mintun tajunnanvirtaa ei voi kuin kadehtia! ;)

Kun Mintun isosisko Pinja ajattelee ja pohtii sekä muistelee ja ikävöi ihmisiä ja asioita, niin Minttu mennä touhottaa ja latelee mitä uskomattomampia juttuja pöytään. Kun vanhempani olivat menossa Sveitsiin virailulle, niin Jari kertoi tytöille Kaikan ja Merjan tulevan parin päivän päästä. Minttu odotti sekunnin ja meni ikkumaan kysymään: "Onko Kaikka tuolla?". :) Vanhempieni poislähtiessä Mintuu oli kentällä hyvästelemässä ja näki, kun vanhempani poistuivat koneeseen. seuraavalla kerralla Suomeen tullessa noin kuukausi vanhempieni vierailun jälkeen Jari kertoi heidän matkaavan Merjalle ja Kaikalle. No, siihenpä Minttu sitten, että "Merjahan on lentokoneessa". :D

Minttu on myöskin kertonut Äidilleen, että "Sitten multa irtosi selkä..." tai "Pinjan pää meni ihan tällaiseksi, pyöreäksi..." sekä kysynyt "Äiti, miksi sun pää on tuollainen?" Absurdia tajunnan virtaa, kuten Leea asian ilmeisee. :)

Jatka Minttu vaan samalla mallilla! Se on sitä aitoa ja oikeaa huolteonta elämää! ;D Niin ja vielä kerran iloisen pirteät ja mansikkaisen makeat onnittelut!

tiistaina, lokakuuta 24, 2006

Vaarilla on saari...


Meidän Vaari, Aarre Johan Wickström, omisti ainakin mökin saaressa. Eli oli Vaarilla melkein saari. :) Tuo saari oli Tammisaaressa, Snappertunan kylän, Höstnesin alueella ja Lämpholmen nimeltään. Siellä oli Vaarilla varsinainen mökki, saunamökki, kaksi verstasta, laituri, pari venettä, n.70 porrasta, paljon kalliota ja piha! Vaari oli nimennyt paikan Kotkanpesäksi. :)

Tänään on Vaarin syntymäpäivä. Vaari syntyi 25.10.1925 Paraisilla. Hänen äidinkielenään oli ruotsi. Emme valitettavasti saa juhlia Vaarin syntymäpäivää hänen kanssaan, sillä Vaari nukkui pois pitkän ja rankan syövän taivuttamana toukokuun 13. päivä viime keväänä. Onneksi saimme elää puolitoista vuotta Vaarin kanssa lisäaikaa, kun hän kävi jo taivaan portilla kääntymässä kaksi vuotta sitten syksyllä.

Vaari oli ihan huippujätkä. Niin vahva ja niin viisas! :) Meillä synkkasi vaarin kanssa aivan loistavasti. Kun pienempänä vietimme kesät mökillä, niin Vaari opetti meidät uimaan uimakoulussaan, jossa oli mukana myös mielikuvitus kaverit Ville ja Kalle. Mökillä veistettiin ja askarreltiin verstaalla, soudeltiin ja ajeltiin moottoriveneellä, käytiin Raaseporin linnanraunioilla ja Tammisaaressa sekä Karjaalla ja Hangossa. Syötiin eväitä ja pelattiin korttia. Eräälläkin reissulla Vaari oli ostanut palan makkaraa ja maistoi sitä autonsa takaluukusta. Minöä sitten menin siihen kysymään, että saisinko palan. No, vastaukseski tuli Vaarimaiseen tapaan "Missäs olit, kun kerjäläiset ammuttiin!". ;)

Vaikka mökillä oli todella kivaa, niin oli siellä tiukat säännötkin ja toimintatavat. Ruokapöydässä ei saanut laulaa, ruoka oli aina samaan aikaan, perjantai oli siivouspäivä, lauantaisin syötiin makkaraa ja käytiin saunassa ja aina piti syödä salaattia. :) Tuosta laulamisesta tuli muistutuksena aina sama värssyn pätkä "Ihana valo...", jos edes yritti hyräillä jotain. ;)

Vaari oli käsittämättömän näppärä käsistään. Hänen "Wickströmin Pelti ja Rauta" Eerikinkadulla oli mielenkiintoinen paikka, jossa oli kiva käydä leikkimässä ihan pikkutyttönä. Siellä oli vanha kirjoituskone ja kolikoita. Vaari kunnosti kaiken mahdollisen itse ja rakensi myös. Mökin verstas oli niin tiptop-järjestyksessä, ettei voi edes kuvitella. Ja niin oli myös Vaarin vaatekaappi ja huonekalut. Vaari ajoi autoa aina viimeisille viikoilleen asti. Ja auto oli aina paras mahdollinen! Ja sekin oli aina niin siisti, että hyvä että uskalsi siellä edes istua.

Vaari rakasti ristikoita! Hän tiesi kaikki mahdolliset perusvinkit sanoille ja sai ratkaistua vaikeimmatkin pulmat. Hän rakasti myös luontoa, kaikkia kasveja ja lintuja ja muita eläimiä. Hän oli niistä niin kiinnostunut ja tiesi niistä aivan todella paljon.

Vaari oli ihan mielettömän sitkeä. Yhdet ovipumput silmässä tai räjähtäneet raketit kädessä eivät tuntuneet missään. Vaari haavoittui myös sodassa, mutta se ei näkynyt missään ja hän sanoikin, että sotaveteraanitoiminta on niille sairaille! ;)

Niin paljon kaikkia hyviä muistoja on Vaarista takaraivossa, että niiden tulva saa ajatukset tökkimään! Vaari, sinua kaivattaisiin meidän remontissa! Vaari, sinua kaivattaisiin kertomaan hyviä juttuja! Vaari, sinua kaivataan täällä kovasti! Oikein hyvää syntymäpäivää!

perjantaina, lokakuuta 20, 2006

Meidän Mamman syntymäpäivä!



Meidän Mamma, Taimi Marjatta "Sukunimi" os. Väre, olisi täyttänyt tänään 82 vuotta. Mutta Mamma nukkui oikein kauniisti pois 23.3.2003 omassa vuoteessaan Karkkilassa.

Mamma oli super! Hän nuorena tyttönä liikkui polkumapyörällään pitkiä matkoja Pusulan suunnalla ja vähän vanhempana Karkkilassa. Tai sitten hän meni bussilla sinnepäin minne oli menossa ja lopun matkaa käveli. Polkumapyörällä 50 km ei tainnut tuntua missään ja kävellen 10 km oli yksi huitaisu! J

Mamma teki aivan uskomattomia ruokia. Todella hyviä, mutta ehkä ei aina niin terveellisiä! :P Ruispuolukkapuuro, letut , murukastike ja kiinalainen kastike olivat minun henkilökohtaisia suosikkejani erittäin laajasta repertuaarista! Myös mehut ja hillot olivat aivan mielettömiä! :P

Yksi ainut ruoka ei minulle maistunut ja siitä minulle ja Mammalle tulikin pientä kränää. Se ruoka oli lihalaatikko. en muista mikä siinä mätti, mutta sitä en saanut uppoamaan, vaikka kaikkiruoakinen olenkin aina ollut.

Muutoin tulimme kyllä oikein hyvin toimeen Mamman kanssa. Minä olin kiltti lapsenlapsi ja Mamma ihana isoäiti! :)

Mamma kutoi ja virkkasi ja kutoikin sitten paljon! Varastossa on sukkia ja lapasia ja verhoja sekä liinoja pahan päivän varalle. Mitkään temput puikoilla ei ollut ongelma Mammalle! Lisäksi Mamma luki paljon ja katseli televisiota. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin nukkuikohan Mamma ollenkaan. Niin supertehokas hän oli! J

Mammalla oli tallessa kaikki mahdollinen vuosien saatossa karttunut. Kätköistä löytyi vanhoja leluja ja pelejä, kirjoja, kuvia ja vaikka mitä. Mitään ei taidettu heittää juuri koskaan pois. Mutta minun onneksi olimme Mamman kanssa niin samankokoisia, että minä sain häneltä pari oikein upeaa vaatetta. Ne istuvat minulle kuin päällevaletut! ;)

”Niin siin mieles” ja ”Nääs” tulivat minulle heti mieleen, kun katsoin Mamman kuvaa ja mietin mitä hän minulle oli jutellut. :D Mamma piti paljon yhteyttä ystäviinsä ja sukulaisiinsa. Hän puhui paljon. ;) Hän tykkäsi olla tekemisissä ihmisten kanssa ja hänellä olikin todella paljon ystäviä!

Oikein hyvää syntymäpäivää Mamma! Me juhlimme puolestasi herkkujesi (sinihomejuusto ja Hesburgerin nugetit sekä graavilohi) kera! Suukkoja ja Halauksia!

Autoilua

Sain ajokortin helmikuussa 1996. Ensimmäinen ajomatkani oi Somerolta Karkkilaan Iskän kanssa. Lunta tulla tuprutti ja mutkainen tie oli aika liukas. Iskää varmasti pelotti aikalailla! :) Siitä kuitenkin autoilijan tieni lähti liikkeelle ja kilometrejä on karttunut niin ratissa PALJON!

Ensimmäisiltä kilometreiltä muistan, kuinka Äiti aina sanoi, että ajan liian reunassa, liian kovaa, liian lähellä jnejne... Itseasiassa autoilutottumukseni taisi kuitenkin olla alkuaikoina enemmän koettua kuin autokoulussa opeteltua! ;) En nimittäin ehtinyt puolillekaan teoriatunneista, mutta ajotunnit toki suoritin kaikki. Pääsin ilman virheitä kirjalliset läpi ja inssiajonkin ilman murheita. Liukkaan ajossa mukana oli iskä autoineen ja hän samalla suoritti puolet niistä ajoista, mitä minulle oli tarkoitettu. Että siltä pohjalta ollaan liikenteeseen lähdetty ja tiellä (ainakin vielä) pysytty! Ja kyllä se Äiti jaksaa vieläkin muistutella milloin mistäkin ja pelotella viatonta kuskia. ;P

Heti kortin saatuani ajoin kaksi talvea Tampereen ja Nummelan väliä vähintään kaksi kertaa viikossa treeneissä ja peleissä. Kyyti oli yleensä aika täynnä ja minä vastasin suurimmaksi osaksi ajamisesta, koska olin ainut kortinomistaja. Ainoana kortinomistajana ja ainoana ajokokemusta omistavana olin myös ainut joka tiesi miltä tuntuu kuskata neljää nukkuvaa kaveria iltapimeässä syksystä kevääseen... :/ No, ilman ongelmia nekin matkat selvittiin. Voin sanoa, että usein kyllä väsymys oli niin kova, etten tiennyt mitä olisin tehnyt! Yksin on paljon helpompi ajella, kun nukkuvien kavereiden kanssa... :)

Lentopallon takia on sitten ajokilometrejä jäänyt taakse enemmän ja vielä vähän enemmän. Parina vuonna 3-4 kertaa viikossa Tampere-Orivesi-Tampere-väliä, parina vuonna 3-4 kertaa viikossa Tampere-Pieksämäki-Tampere-väliä, yhtenä vuonna 5-6 kertaa viikossa Helsinki-Hämeenlinna-Helsinki tai Helsinki-Tampere-Helsinki-väliä ja kaikki muut matkat Karkkilaan, Turkuun, Lahteen ymsyms. ovat tuoneet aikalailla kokemusta ja näkemystä autoiluun.

Autoilu on ihan kivaa, tiettyyn rajaan asti! Ajaminen pirteässä ja aurinkoisessa syysaamussa on aivan ihanaa, rentouttavaa ja mieltä virkistävää, mutta pimeässä ja märässä syysillassa painajaista uniin asti! Myös moottoritiellä päästely ja karting-autolla kaahailu ovat todella rentouttavia ja piristäviä asioita, mutta ruuhkassa matelu ja sankassa sumussa tai lumipyryssä liukkaalla teillä todella stressaavia kokemuksia! Melkein mitä tahansa mahdollista säätä olen joutunut kokemaan, mutta seinää ei ole tullut vastaan. :)

Ajaessa tulee paljon mietittyä niin ajamista itsessään kuin kaikkea muutakin taivaan ja maan väliltä. Muutamilla matkoilla olen kehittänyt minusta erittäin toimivia uusia liikennesääntöjä ja teorioita! :D
1. Jos moottoriliikennetiellä jono on enemmän kuin 5 autoa, niin on välitön väistämisvelvollisuus jonon ensimmäisellä.
2. Kuorma-autot, karavaanarit ja peräkärrylliset saavat liikkua 100 km/h-rajoitetuilla teillä kesällä vain 22-7 välillä.
3. Kaikkien hirvien dna:han tulisi laittaa sellaista fosforia, että se loistaisi niistä autojen valojen osuessa.
4. Kaikkien teiden varsiin tulisi laittaa riista-aidat. (tiedän, että se on kustannuskysymys, mutta kyllä veroa bensiinistä ja autosta maksetaan niin paljon, että sitä pitäisi riittää. sitäpaitsi minäkin olisin valmis antamaan oman osani tuohon)
5. Nopeusrajoitukset moottoriteillä ja moottoriliikenneteillä tulis nostaa 130 km/h, 110 km/h ja 90km/h.

Olen aika kärsimätön ihminen. Ja se näkyy varsinkin liikenteessä. En siedä yhtään hidastelua! Jos on kerran kaasu, niin miksi sitä pitää säästää! Jarruthan ne on mitkä kuluu. Vai olenko ymmärtänyt ihan väärin? ;P (Ai niin ja iskarit on taas p***na... ;P vai mitä Iskä?) En aja ylinopeutta, sillä pelkään eläimiä (hirviä ja poliiseja. anteeksi, tämä on vain minun oma ilmaisuni), mutta en silti ole tukkona liikenteessä! Pitää ajatella myös muita kuin itseään ja minä olen siinä aika hyvä! Vaikka itse kehunkin. ;) Jos joku ei ymärrä mitä se tarkoittaa, niin kysyköön minulta! :)

Hyvän autoilun perustana on hyvä auto! Olen ajanut aika monenlaisia autoja vanhoista uusiin, pikkuautosta pakettiautoon ja tiedän erittäin hyvin, että mikä on paras mahdollinen! Rakas Alluni (Audi A4-1996-1,6-automaatti-kattoluukku, kilometrejä kertyi 1,5 v aikana 100 000 km) oli ensimmäinen autoni ja tietysti paras, silloin. Olihan se minun oma! :* Mutta täytyy myöntää, että nykyinen Avamme (Toyota Avensis 2003, farmari) on hiukan parempi vakionopeudensäätimineen, ilmastointineen, tiloineen, kulutuksineen, irrotettavine peräkoukuineen ja moottoreineen. Ei Ava silti unelma-autoni ole. Unelma-autossani on edellisten mainittujen ominaisuuksien lisäksi automaattivaihteet, turbo, väh. 2,5l moottori (mutta kulutus hyvin pieni), diesel tai joku ekologinen, eurooppalainen ja joku kiva väri ja kaikkea muuta todella tärkeätä! :D

Yhtään sakkoa en ole saanut, yhtään kolaria en ole ajanut tai ollut edes osallisena, koskaan en ole metsään ajanut ja aina olen löytänyt perille! Oikein turvallisia matkoja kaikille ratin takana istuville! Mutta muistakaa, se kaasu on siinä oikealla! ;)

sunnuntaina, lokakuuta 15, 2006

Isovanhempien päivä!

"ISOVANHEMPIEN PÄIVÄ - Olethan tänään erityisen kiltti ukille ja mummille sekä isokokoisille vanhemmille", sanoo tänään 15.10. minun iloisen ihmisen allakkani.

Valitettavasti minä en voi enää olla kiltti isovanhemmilleni. Mutta yritin olla aina heidän elinvuosinaan! Ihan varmasti! Aina en ehkä kuitenkaan siihen pystynyt, mutta pääasiassa kyllä! ;)



Tässä ovat Mummi ja Vaari. Heistä jouduin luopumaan keväällä 2006. Vaari oli jo pitkään joutunut elämään syövän kanssa, mutta ei ikinä näyttänyt heikkoiuttaan. Hän taisteli loppuun asti vahvasti, niinkuin oli koko elämänsä tehnyt! Ikävä kyllä Mummin äkillinen poismeno sai hänetkin heikkenemään nopeammin kuin pystyimme kuvittelemaankaan.

Mummista ja Vaarista, äitini vanhemmista, minulla on aivan älyttömän paljon ihania muistoja. Sain viettää heidän kanssaa monta pitkää ja lämmintä kesää Snappertunan kesämökillä. Siellä käytiin uimakoulua Villen ja Kallen kanssa, osallistuttiin olympialaisiin, myytiin lihaa ja rakennettiin verstaalla milloin mitäkin! Vaari oli uskomattoman kätevä käsistään ja käytännöllinen ajatuksiltaan, suorastaan nero. Nytkin Vaarin apu olisi tarpeen remontoidessa tätä heidän vanhaa asuntoa Mankkaalla. Mummi taasen oli aivan erinomainen kokki ja uskomaton tietotoimisto! Mummi kertoi mökillä tarinoita sodasta ja pelasi korttia vaikka läpi yön. :)



Tässä poseeraavat isäni vanhemmat, Mamma ja Pappa. Mamma nukkui pois n. 3,5 vuotta sitten ja Pappa 1,5 vuotta sitten. Mamma ja Pappa asuivat Karkkilassa, joten heidän kanssaan vietettiin aikaa enemmän talvella. Mamma hoitikin Riinaa minun jo ollessa ensimmäisiä vuosia koulussa ja siinä samalla minäkin taisi saada iltapäivähoitoa. Mamma sekä Pappa työskentelivät myyjinä ja myymälänhoitajina Karkkilan suurimmissa kaupoissa. Pappa rautakaupassa ja Mamma Centrumissa. Siellä käytiin ennen heidän eläkkeelle jääntiä aina moikkaamassa. Pappa seurasi viimeiseen asti Iskän pelejä ja Mamma teki monia mieleenjääviä ruokia, joita olen itse yrittänyt toteuttaa näin jälkeenpäin. Mammalla ja Papalla oli mökki Humppilassa, jonne he matkasivat postiautolla aamutuimaan. Humppilan mökillä kasvoi paljon vihanneksia, marjoja ja omenoita!

Ikävä on kaikkia isovanhempia! Aika heidän kanssaa oli kultaakin arvokkaampaa ja opit heiltä korvaamattomia! Kyynel silmässä kirjoitan tätä juttua...

keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

Minussa asuu pieni sotilas

Näin joskus 1990-luvun alussa ohjelman suomalaisesta naisesta, joka oli ollut USA:n armeijassa. Tuon ohjelman nähtyäni minäkin päätin, että jos Suomessa ei nainen pääse armeijaan, niin minä menen sitten USA:han. No, onneksi vuonna 1995 Puolustusvoimat mahdollistivat myös naisille vapaaehtoisen palveluksen.

Ilmoittauduin ajoissa ja menin kutsuntoihin keväällä 1997, koska kirjoittaisin lukiosta 1998 ja halusin päästä heti "sotimaan". Menin ajoissa kutsuntoihin myös siksi, että halusin valita paikkani. Silloin halusin vahvasti merivoimiin ja minut sijoitettiinkin Upinniemeen. Aluksi palvelukseen astumispäiväni oli kesäkuussa 1998 saapumiserässä II, mutta Puolustusvoimat uusivat palvelukseenastumisajankohtia ja palvelusaikoja, joten minunkin päivämääräni siirtyi heinäkuun puolelle. Kuuluin myös niihin ensimmäisiin, joilla oli kahdeksan ja 11 kuukauden sijaan mahdollisuus suorittaa armeija kuudessa, yhdeksässä tai 12 kuukaudessa.

Treenailin keväällä 1998 aika paljon ja jännitin palvelukseen astumista ihan hirveästi. Onneksi naapurin Jarkko oli menossa samaan aikaan samaan paikkaan, niin meidät vietiin Kirkkonummelle yhteiskyydillä.Jo portilla katselin, että "voi ei, noin vahvannäköisiä tyttöjä". Olin varma, että tulen maitojunalla kotiin, koska en vain pärjää fyysisesti. Henkisesti tiesin olevani vahvimmasta päästä! ;D

Kaikkiaan tuona kuumana heinäkuisena päivänä naisia taisi astua palvelukseen samaan komppaniaan parikymmentä. Minun tupaani tulivat aakkosten ensimäiset naiset: Jauhiainen, Baumgarten, Häyrinen, Ervelä, Hotanen, Hynninen ja yksi, joka lähti kotiin aika pian ja jonka nimeä en pysty muistamaan. ensimmäiset päivät menivät nopeasti ja sain todeta, että oikeastaan minä olin ainoa, jolla oli edes jotain urheilutaustaa. Selvisinkin oikein hienosti koko alokasajasta ollen komppanian toinen kokonaisarvostelussa.

Pientä hymyä aiheuttivat erityisesti alokasajan ensimmäisten viikkojen aikana tulleet mustelmat reisissäni erinäisissä lentopalloturnauksissa. Mutta minähän vaan otin niin tosissani ja täysillä kaiken mahdollisen, että mustelmat vaan kertoivat uhrautumisestani ja yritteliäisyydestäni! :)

Alokasajan jälkeen piti valita, että mihin sitten. Olisin halunut laivalle, mutta valitsinkin entisen "Merijalkaväen Aukin", silloisen Rannikkojääkäri Aukin. Tein valintani sen perusteella, että pelasin silloin Hämeenlinnassa ja halusin kuitenkin osallistua myös tuohon toimintaa. Auk upinniemessä oli oikein haastavaa ja mukavaa. Siellä sai toteuttaa itseään ihan tosissaan ja hyvinhän minä siellä pärjäsin. Välillä sain jopa auttaa poikia repunkannossa! ;P

Aukin ensimmäisen osan jälkeen oli valinnat Rukiin. Ja tämä tyttöhän valitsikin ihan toisin. Hain siirtoa Hämeenlinnaan, Parolannummelle Panssariprikaatiin. Näin olisin vielä lähempänä joukkuettani ja pääsisin mahdollisesti jopa treenaamaankin! Ei siis menty Rukiin! "Once in the lifetime!" :/ Itseasiassa minulla olisi kai ollut myös mahdollisuus Rukiin Parolannummella, koska siellä oli hieman eripituiset koulutusjaksot ja oma Ruk. Mutta silloin valitsinkin Tarmo-Volleyn kanssa Ranskan Euro-Cupin pelimatkan! "Once in the lifetime, again!" :I

Parolannummelle siirtyessäni vaihtui myös koulutushaarani Panssarijääkäri Aukiin. Parolannummelle oli kesällä 1998 tullut ensimmäinen ryhmä naisia, joista minä sain kämppiksiksi Anun ja Hannan. Aivan loistavia tyttöjä! Loistava asenne! PsPr:ssä tuli sitten vietyä Auk loppuun ja sen jälkeen tehtiin pieniä valintoja jatkon suhteen. Minä päädyin treenaamiseni takia toimistoon pariksi kuukaudeksi, kun muut menivät kouluttamaan uusia alokkaita. Kiitos paljon tästä mahdollisuudesta, sillä treeneihin pääsin, kun tahdoin ja sain kai tehtyä jotain julkaisukelpostakin museoon! :)

Parin kuukauden jälkeen siirryin muiden mukana Sotakomppaniaan ja siellä sitten viihdyttiin loppuaika! Viihdyin aivan oikeasti koko varusmiesaikani armeijassa erittäin hyvin! Siellä saa toteuttaa itseään, viedä itseään äärirajoille ja uhrautua niin paljon kuin vain jaksaa. Vapaaehtoisena asenne on kohdallaan! Tai minulla taisi ainakin olla... Menin sinne olemaan yksi muista ja taisin onnistuakin siinä aika hyvin. Kun osoittaa osaamisensa käytännössä ja sillä hakee paikkansa, niin kaikki sujuu hyvin. Armeijassa pidän myös siitä, että tekemisestä palkitaan tai rangaistaan, vain sillä mitä teet on merkitys!

Armeijan jälkeen himoitsin myös upseerin uraa ihan vakavissani! Meninkin Lahteen Urheilukouluun töihin maaliskuussa 2000 ja olin siellä palveluksessa aina lokakuuhun 2000 asti. Kun on nähnyt kaksi puolta tuosta toiminnasta voi sanoa, että on nähnyt siitä lähes kaiken. Armeija on kyllä paikka, jossa olen kuin kotonani, mutta upseerinuran yhdistäminen muuhun elämääni ei oikein onnistunut. Onneksi on kertausharjoitukset ja vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta. Tasan vuosi sitten olinkin kertausharjoituksissa ja odottelen jo seuraavaa kutsua...! :D

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

Beach Volleyn Ihanuus!

Vaikka kesä meni jo ja ilmat alkavat pikkuhiljaa kylmenemään, niin biitsikausi jatkuu! Eilen oli tämän hallikauden (2006-2007) ensimmäinen Audi Indoor Pro Tourin osakilpailu ja treenithän Biitsihallissa alkoi jo heti syyskuun alusta.

Beach volley on niin ihanaa! Siinä ei voi ikinä todeta itseään täydelliseksi, mutta onnistumisen elämyksiä voi kokea joka pelaamiskerralla. Hiekka on erittäin haastava alusta ja pallokosketuksia tulee niin paljon, että enempää ei voi toivoa. Vain minä itse voin vaikuttaa, miten peli sujuu. Lisää ihanuukisa biitsiin tuo aurinko, ihmiset ja se ilmapiiri. Se rento ja pirteä ilmapiiri!

Biitsiä pelattiin ensimmäisiä kertoja 1990-luvun alkupuolella Pråhlin Tian kanssa Kouvolan Käyrälammella järjestetyissä turnauksissa ja leireillä. Silloin jo oli meiniki rentoa ja vauhdikasta, vaikka ei varsinaisesti biitsistä mitään ymmärrettykään! :D 1990-luvun puolessa välissä, lukioaikoina, ei biitsiä tullut harrastettua, mutta sitten taas kipinä iski. Hurtamon Annika, silloin vielä Haapala, tuli kerran minua Hietsussa kysymään parikseen Kouvolan turnaukseen vuonna 1999 ja siitä se lopullinen tarina sitten alkoi.

Vuodesta 2000 lähtien on tullut pelattua beach volley ihan Pro Tourilla SM-mitaleita ja muutakin menestystä kartuttaen. Myös muutama aivan mahtava ulkomaan reissu on tullut biitsin ansiosta tehtyä! Paljon on tullut rusketusta ja onnistumisia, on myös tietenkin epäonnistuttu välillä, mutta kipinä ei ole sammunut pimeinä talvi-iltoinakaan seuraavaa kautta odotellessa. Biitsin myötä olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin, kiitos kaikille vanhoille ja tulevillekin pareilleni: Tia Pråhl, Annika Hurtamo, Vilma Väisänen, Saara Loikkanen, Kadri Määttä, Noora Linnarinne, Nikki Laine ja Laura Lahtela! Ja synnytetty jopa pieni lapsi nimeltään Beach Volley Tampere, BVT!! ;)

Jokaisen pitäisi joskus kokeilla miten ihana hiekalla on syöksyä ja saada pallo nostettua kiperimmästäkin paikasta. Tai sijoittaa paloo tyhjään paikkaan vastustajaa hämäten. Tai tuntea se rasitus ja väsymys jaloissa ja käsissä, kun aurinko paahtaa ja haluat vain pelata ja pelata! Hiekalla ei loukkaannu, lämpö vetreyttää lihakset, kaloreita palaa ja kunto kohenee! Mitä muuta voi enää urheilulta toivoa. Samalla tapaat mukavia ihmisiä ja toteutat itseäsi parhaalla mahdollisella tavalla. Kehityt kerta kerralta ja saat aina antaa kaikkesi! Biitsi on niin ihanaa! :D

torstaina, lokakuuta 05, 2006

Paljon onnea pienille nimpparisankareille



Minulla on pienenpieniä serkkuja Sveitsin maalla, Pinja (4v.)ja Minttu (kohta 3v.)! Pinjalla ja Mintulla sattuu olemaan samana päivänä nimipäivä, joten muistaminen on helppoa! Ja nimipäivä on tänään 6.10., Oikein makeat ja mukavat nimpparionnittelut Sveitsiin! Mulla on iso iso ikävä teitä ja tykkään teistä ihan todella paljon! :*

Tytöt ovat erittäin fiksuja tyttöjä ja heiltä saa usein kuulla pieniä elämän totuuksia, jotka Iskä- ja Eno-Jari tänne Suomeen välittää.
Pinja: (kaupan kassalla) "Kun me annetaan kaupantädille rahaa, niin se voi mennä töiden jälkeen ostamaan itselleen barbeja"
Minttu: "Mä näin tänään sellaisen koiran, millä ei ollut käsiä mutta kahdet jalat"




Parhaan ystäväni Jennin ja Jarnon perheeseen syntyi viime joulukuussa (19.12.2005) pieni tyttö, joka sai nimekseen Minttu Marjaana! Oikein isot nimpparionnittelut myös Mintulle Kangasalle. Ikävä on myös pikku-Minttua ja heidän vanhempiaan! Niin kuin kuvasta näkyy, niin suosikkijoukkuekin on jo valittu ja kannustus on kovaa! :)


Kaikille pikkutytöille ja vähän isommillekin pari lentävää lausetta, jotka on saatu Sveitsin tyttöjen Äidiltä Leealta:

- "Nyt sitä mennään, sanoi pikku Myy levittäen hameensa ilkeään pohjatuuleen. Hän alkoi kiitää lumiläiskien välitse sinne tänne, jännitti säärensä ja pysyi varmasti tasapainossa niin kuin Myiden on tapana." (Pikkumyy ja Taikatalvi)
"
- Toisinaan kuului jyrähdys, kuin juhlan ja hävityksen kunniaksi ammuttu tykinlaukaus, ja ihastuksen kylmät väreet kutittivat pikku Myyn selkärankaa. - Kun ne tylsimykset eivät vain tulisi pelastamaan minua, hän ajatteli.
Se pilaisi kaiken." (Pikkumyy ja Taikatalvi)

Kiitos huomioista ja kommenteista

Todella moni on minulle kommentoinut vasta avattua blogiani. Kiitos teille kaikille, että olette huomioineet kirjoitukseni. Arvostan jokaista sanaa ja sanomaa, jonka minulle annatte, sillä te kaikki olette minulle erittäin rakkaita ja tärkeitä.

Teidän kommenttinne ja viestinne ovat antaneet minulle monia aiheita tuleviin päiväkirjamerkintöihin. Luvassa tulee siis olemaan kertomuksia lähtöjuuriltani Karkkilasta, tapaamistani ihmisistä, paikoista, joissa olen käynyt, harrastuksistani ja ennen kaikkea teidän kaikkien huomiointia! :)

Ihan kaikkea en kuitenkaan uskalla teillekään julkisesti kertoa, mutta kahden kesken voin valottaa tarkemmin kokemuksistani ja mielipiteistäni. En halua pahoittaa kenenkään mieltä omilla päähänpistoillani ja ajatuksillani. Jotain saattaa kyllä löytyä myös rivien välistä, jos on oikein tarkkana! ;)

Ja hei, muistakaapa kommentoida myös suoraan blogiini! Pari kommenttia jo löytyykin, kiitos niistä!

Vielä loppuun muutama lausahdus, jotka olen saanut Leealta. Ne sopivat täydellisesti minun tämän hetkiseen elämääni: muutokseen, vatsaani ja luopumiseen! Kiitos Leea!

- "Metsässä kaikella on aikansa. Kun yksi kukka lakastuu, toinen puhkeaa loistoonsa. Uusi ei ole ehkä samanlainen kuin entinen, mutta aivan yhtä arvokas." (Bambi2)

- "You don't have to be afraid of change. You don't have to worry about what's been taken AWAY. Just look to see what's been ADDED." (Jackie Greer)

- "Continuity gives us roots; change gives us branches, letting us stretch and grow and reach new heights. (Pauline R. Kezer)"

- "When I look at the future, it's so bright it burns my eyes!" (Oprah Winfrey)

- "Kaikki hauska on hyvä vatsalle." (Muumimamma)

tiistaina, lokakuuta 03, 2006

Lentopallon jälkeen

12-vuotiaana alkanut eli reilun 15 vuotta kestänyt lentopallourani tuli päätökseen kesällä 2006. Miksi näin? Eikö 28-vuotias ole juuri parhaassa iässä jne...?

Lentopallo valiutui lajikseni monien eri lajikokeilujen jälkeen. Ja pakkohan se on myöntää, että suurin vaikutus oli Äitillä ja Iskällä. Olin vannonut, että lentopalloa en tule pelaamaan, koska kaikki niin tietenkin ajattelivat. Olinkin mukana mm. telinevoimistelussa, yleisurheilussa, soitin viulua ja kävin partiossa. Myös paljon muuta tuli tehtyä, mutta pienessä Karkkilan kaupungissa mahdollisuudet olivat ajalliset. Äitin ja Iskän uhrautuneesta kuskaamisesta muille paikkakunnille eri harrastuksiin huolimatta, helpointa ja yksinkertaista oli valita se laji, jossa he olivat itse mukana. Ensin valmensi siis Äiti ja sitten Iskä ja välillä myös molemmat yhtä aikaa.

Miltä tuntuu olla vanhempien valmennettava? Ja miltä tuntuu valmentaa lapsiaan? Ei ole varmasti helppoa. Minun on myönnettävä, että vaikka Äiti ja Iskä ehkä minulta vaativatkin enemmän kuin muilta, niin en valittanut, ainakaan tarkoituksella. :) Kunnianhimo oli niin korkealla, että tiukempi linjahan vain paransi mahdollisuuksiani. En tietenkään ajatellut ehkä silloin aina näin. :) Sitä en osaa sanoa, että miltä vanhemmistani tuntui valmentaa minua ja myöhemmin Riinaa. Toivottavasti se ei ole saanut heitä hermoromahduksen partaalle.

Junnuvuosina menestyksen myötä nälkä pelata kasvoi ja tavoitteet olivat yhä korkeammalla. Muutama Suomenmestaruus ja muita mitaleita sekä valinta junnumaajoukkueeseen palkitsi kyllä täydellisesti. Terveisiä vaan Karkkilan Pallokerhon pelikavereille vuosina 1990-1996! Mirkalle, Tialle, Maijalle, Matelle, Marsalle, Annelle, Riinalle, Anulle ja myös niille jotka olen saattanut unohtaa.

Äitin ja Iskän sponsoroimana ja mahdollistamana pääsin Jyväskylään Voionmaan Urheilulukioon vuonna 1994. Ja vuoden päästä siitä Sammon Urheilulukioon Tampereelle. Se on ollut lentopallon kannalta paras koulu, minkä olen koskaan käynyt. Kiitos Virpille, Jokelle, Peterille, Teuskalle, Affelle ja Jullelle. Kunpa silloin olisi ollut edes hiukan järkeä päässä, että olisi tajunut mitä teki ja miksi, eikä vaan tehnyt mitä käskettiin. Tottakai sitä oppi hirveän toistomäärän ja hyvien oppien myötä, mutta jos ajatuskin olisi ollut mukana, niin mitä minusta olisikaan voinut tulla! :)

Lukion aikana sarjatasoni kehittyi vuosi vuodelta 2-sarjasta liigaan: 94-95 Somero 2-sarja, 95-96 Somero 1-sarja, 96-97 Vihti Supersarja, 97-98 Vihti SM-liiga. Ja lukion jälkeen jatkoinkin sitten liigassa aina viime kevääseen (2005) asti, eli yhdeksän kautta. Joukkueet vaihtuivat sinä aikana Hämeenlinnasta (98-99), Oriveden (99-01) ja Pieksämäen (01-05) kautta takaisin Hämeenlinnaan (05-06). Noina vuosina saavutin 2 Suomen Cupin kultaa (03 ja 05), kaksi Suomen Cupin hopeaa (98 ja 04), kaksi SM-kultaa (04 ja 06) ja kaksi SM-pronssia (99 ja 05). Aika hyvin, mutta ei silti taida pärjätä Äidille! ;)

Myös muutamia maajoukkuereissuja on tullut junnumaajoukkueen kanssa kierrettyä. Ne olivat aivan loistavia matkoja elämysten ja kokemusten puolesta, vaikka menestystä ei hirveästi tullutkaan. Vain Pohjoismaiden mestaruuskisoista on pari kultamitalia, mutta muihin arvokisoihin ei joukkueemme yltänyt. Vuonna 2003 jouduin kieltäytymään Peter Vahtran kutsusta naisten maajoukkuerinkiin. Kyllähän se vähän on jäänyt harmittamaan, mutta toisaalta päätös oli ainut järkevä siinä tilanteessa. Ulkomaillekin olen havitellut pelaamaan muutamaan otteeseen ja keväällä 2005 lähtö oli tosi lähellä. Sekin asia jäi loppuviimein sitten vain haaveeksi, mutta jälkikäteen ajateltuna myös ainut oikea ratkaisu minulle.

Pelipaikkakin on vaihtunut vuosien saatossa. Aina olen tainnut olla vähän jokapaikan höylä ja osannut vähän kaikkea vähän, mutta en koskaan mitään tarpeeksi hyvin. Aloitin junioreissa hyökkääjänä ja keskipelaajana, mutta jo lukioon mentäessä olin pelannut pari vuotta passarina. Koko lukion ajan, ensimmäisen vuoden Hämeenlinnassa ja pari vuotta Orivedellä jatkoin passarin uraa, mutta Pieksämäelle siityessäni pelipaikka vaihtui liberoksi Kososen Rennen toimesta. Orivedellä olin jo muutaman pelin pelannut liberona ja hyökkääjänäkin, mutta ne olivat vain tilapäisiä. Pieksämäellä tuli sitten liberon paikan lisäksi myös hakkurin paikka tutuksi aina ajoittain. Ja viimeisenä vuotena Hämeenlinnassa nimeni perään olisi voinut laittaa pelipaikan kuin pelipaikan, keskitorjujaa lukuunottamatta! ;)

No miksi se lentopalloura sitten loppui pelaajana. Viimeinen kauteni Hämeenlinnassa oli todella vaikea. Peliaikaa ei tullut ja matkustin hullunlailla edestakaisin Helsinki-Hämeenlinna-Tampere-väliä. Olin aivan loppu kauden jälkeen ja elimistönikin ilmoitti, että tuollainen elämä saa loppua nyt. Minulla todettiin ärtyvän suolen oireyhtymä. Nyt teen ahkerasti töitä, syön säännöllisesti ja nautin elämästä sen sijaan, että joka ilta uhraan väh. 5 tuntia treenimatkoihin ja treeneihin, kaikki viikonloput pelireissuihin ja muun ajan saunailtoihin ja muihin tapahtumiin. Myös loukkaantumiset ja kulumiset, jotka urheilu on aiheuttanut ovat jo nyt siinä pisteessä, että pelottaa elämä kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä.

Lentopallo on antanut minulle paljon, vaikka paljon se on myös rajoittanut. Ystävät, kaverit ja kaikki ihmiset joihin olen törmännyt uran aikana ovat minulla päällimmäisenä mielessä. Lisäksi ulkomaanmatkat ja menestymiset ovat erittäin mieluisia kokemuksia. Lentopallo on kasvattunut minua paljon myös ihmisenä ja pitänyt poissa kaduilta junnuvuosina. Minulla on hirveä ikävä kaikkia pelikavereita ja toivonkin heidän olevan minuun yhteydessä, vaikka en heitä joka treeneissä ja pelissä näekään.

Lentopallo ei minulta koskaan jää pois täysin elämästäni, vaikka nyt tuntuukin hyvältä olla ilman. En kaipaa yhtään takaisin kentälle lämmittelemään ja jännittämään. Jopa katsominen tuntui aika tylsältä, kun viime viikolla Riinan peliä kävin katsomassa. Lentopallo saattaakin vaihtua täysin biitsiin tulevaisuudessa. Tottakai seuraan jatkossa ainakin Riinan pelejä ja myös kaikkien muiden kavereitteni edesottamuksia. Katsomossa siis nähdään! Ja olenhan minä mukana myös Lentopalloliiton liittovaltuustossa ja seurapalveluiden toimialaryhmässä ja kerron kyllä mielipiteeni sitä kysyttäessä... ;D

maanantaina, lokakuuta 02, 2006

Niin paljon vierailijoita / So many visitors

Olen aivan hämmentynyt! Niin paljon vierailijoita minun blogissani. Kiitos teille kaikille! Toivottavati saan pidettyä mielenkiintoa yllä.

Vähän blogini rakenteesta. Vasemmassa reunassa näkyy jokaisen viikon kohdalla sitaatti. Otan sitaatin aivan mahtavasta "iloisen ihmisen allakasta" (Skandaali). Allakassa on myös erinäisille päiville elämänohjeita, tietoja ja "totuuksia". Nämä kaikki tulen jakamaan kanssanne.

Yritän myös huomioida ja muistaa merkkipäiviä. Jos joku jää ikäväkseni huomaamatta, niin muistuttakaa ja informoikaa minua. :)

Voitte myös lähettää minulle mielenkiintoisia linkkejä. Minua kiinnostaa... KAIKKI! :D

---------------------------------------------------------------------------------------

I am so impressed! So many visitors! Thank you all my friends! I hope you will visit my blog many times also in future.

I try to remember and notice also your birthdays and other important days. But as you can think about, I don't have even a few of those in my calender. So inform and remind me, please! ;)

You can also send me intresting links. I am interested in... EVERYTHING! :D

sunnuntaina, lokakuuta 01, 2006

Welcome to Noran Blog!

I have thought for a very long time that I'd like to have a blog. Now you think why? And I answer that not for any good reason. :D Maybe I just am so egoistic girl that I think everybody would like to know how I am doing... ;)

No, I am not narsist. I would like to be a friend for everybody. And some how I really have quite many nice friends around the world. But I am so bad being contact with them. I hope this is the way for better future with nice friend network and sunny tomorrow on the beach! ;D

I will write in English sometimes but usually in Finnish. The most important news will be naturally in both languages! ;) I try to write at least once a week or maybe even more often! :P

Sami and I bougth last August my Grandparents (r.i.p) apartment. The apartment locates in Mankkaa, Espoo. The flat includes three rooms, kitchen, WC, bathroom and sauna. There is also a nice little garden. We are repairing the flat and you can follow the blog about it from http://futoxi.blogspot.com/ (Sorry, only in Finnish).

I hope you will enjoy your life and your visits on this sites! Kisses and Hugs!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...