Sain ajokortin helmikuussa 1996. Ensimmäinen ajomatkani oi Somerolta Karkkilaan Iskän kanssa. Lunta tulla tuprutti ja mutkainen tie oli aika liukas. Iskää varmasti pelotti aikalailla! :) Siitä kuitenkin autoilijan tieni lähti liikkeelle ja kilometrejä on karttunut niin ratissa PALJON!
Ensimmäisiltä kilometreiltä muistan, kuinka Äiti aina sanoi, että ajan liian reunassa, liian kovaa, liian lähellä jnejne... Itseasiassa autoilutottumukseni taisi kuitenkin olla alkuaikoina enemmän koettua kuin autokoulussa opeteltua! ;) En nimittäin ehtinyt puolillekaan teoriatunneista, mutta ajotunnit toki suoritin kaikki. Pääsin ilman virheitä kirjalliset läpi ja inssiajonkin ilman murheita. Liukkaan ajossa mukana oli iskä autoineen ja hän samalla suoritti puolet niistä ajoista, mitä minulle oli tarkoitettu. Että siltä pohjalta ollaan liikenteeseen lähdetty ja tiellä (ainakin vielä) pysytty! Ja kyllä se Äiti jaksaa vieläkin muistutella milloin mistäkin ja pelotella viatonta kuskia. ;P
Heti kortin saatuani ajoin kaksi talvea Tampereen ja Nummelan väliä vähintään kaksi kertaa viikossa treeneissä ja peleissä. Kyyti oli yleensä aika täynnä ja minä vastasin suurimmaksi osaksi ajamisesta, koska olin ainut kortinomistaja. Ainoana kortinomistajana ja ainoana ajokokemusta omistavana olin myös ainut joka tiesi miltä tuntuu kuskata neljää nukkuvaa kaveria iltapimeässä syksystä kevääseen... :/ No, ilman ongelmia nekin matkat selvittiin. Voin sanoa, että usein kyllä väsymys oli niin kova, etten tiennyt mitä olisin tehnyt! Yksin on paljon helpompi ajella, kun nukkuvien kavereiden kanssa... :)
Lentopallon takia on sitten ajokilometrejä jäänyt taakse enemmän ja vielä vähän enemmän. Parina vuonna 3-4 kertaa viikossa Tampere-Orivesi-Tampere-väliä, parina vuonna 3-4 kertaa viikossa Tampere-Pieksämäki-Tampere-väliä, yhtenä vuonna 5-6 kertaa viikossa Helsinki-Hämeenlinna-Helsinki tai Helsinki-Tampere-Helsinki-väliä ja kaikki muut matkat Karkkilaan, Turkuun, Lahteen ymsyms. ovat tuoneet aikalailla kokemusta ja näkemystä autoiluun.
Autoilu on ihan kivaa, tiettyyn rajaan asti! Ajaminen pirteässä ja aurinkoisessa syysaamussa on aivan ihanaa, rentouttavaa ja mieltä virkistävää, mutta pimeässä ja märässä syysillassa painajaista uniin asti! Myös moottoritiellä päästely ja karting-autolla kaahailu ovat todella rentouttavia ja piristäviä asioita, mutta ruuhkassa matelu ja sankassa sumussa tai lumipyryssä liukkaalla teillä todella stressaavia kokemuksia! Melkein mitä tahansa mahdollista säätä olen joutunut kokemaan, mutta seinää ei ole tullut vastaan. :)
Ajaessa tulee paljon mietittyä niin ajamista itsessään kuin kaikkea muutakin taivaan ja maan väliltä. Muutamilla matkoilla olen kehittänyt minusta erittäin toimivia uusia liikennesääntöjä ja teorioita! :D
1. Jos moottoriliikennetiellä jono on enemmän kuin 5 autoa, niin on välitön väistämisvelvollisuus jonon ensimmäisellä.
2. Kuorma-autot, karavaanarit ja peräkärrylliset saavat liikkua 100 km/h-rajoitetuilla teillä kesällä vain 22-7 välillä.
3. Kaikkien hirvien dna:han tulisi laittaa sellaista fosforia, että se loistaisi niistä autojen valojen osuessa.
4. Kaikkien teiden varsiin tulisi laittaa riista-aidat. (tiedän, että se on kustannuskysymys, mutta kyllä veroa bensiinistä ja autosta maksetaan niin paljon, että sitä pitäisi riittää. sitäpaitsi minäkin olisin valmis antamaan oman osani tuohon)
5. Nopeusrajoitukset moottoriteillä ja moottoriliikenneteillä tulis nostaa 130 km/h, 110 km/h ja 90km/h.
Olen aika kärsimätön ihminen. Ja se näkyy varsinkin liikenteessä. En siedä yhtään hidastelua! Jos on kerran kaasu, niin miksi sitä pitää säästää! Jarruthan ne on mitkä kuluu. Vai olenko ymmärtänyt ihan väärin? ;P (Ai niin ja iskarit on taas p***na... ;P vai mitä Iskä?) En aja ylinopeutta, sillä pelkään eläimiä (hirviä ja poliiseja. anteeksi, tämä on vain minun oma ilmaisuni), mutta en silti ole tukkona liikenteessä! Pitää ajatella myös muita kuin itseään ja minä olen siinä aika hyvä! Vaikka itse kehunkin. ;) Jos joku ei ymärrä mitä se tarkoittaa, niin kysyköön minulta! :)
Hyvän autoilun perustana on hyvä auto! Olen ajanut aika monenlaisia autoja vanhoista uusiin, pikkuautosta pakettiautoon ja tiedän erittäin hyvin, että mikä on paras mahdollinen! Rakas Alluni (Audi A4-1996-1,6-automaatti-kattoluukku, kilometrejä kertyi 1,5 v aikana 100 000 km) oli ensimmäinen autoni ja tietysti paras, silloin. Olihan se minun oma! :* Mutta täytyy myöntää, että nykyinen Avamme (Toyota Avensis 2003, farmari) on hiukan parempi vakionopeudensäätimineen, ilmastointineen, tiloineen, kulutuksineen, irrotettavine peräkoukuineen ja moottoreineen. Ei Ava silti unelma-autoni ole. Unelma-autossani on edellisten mainittujen ominaisuuksien lisäksi automaattivaihteet, turbo, väh. 2,5l moottori (mutta kulutus hyvin pieni), diesel tai joku ekologinen, eurooppalainen ja joku kiva väri ja kaikkea muuta todella tärkeätä! :D
Yhtään sakkoa en ole saanut, yhtään kolaria en ole ajanut tai ollut edes osallisena, koskaan en ole metsään ajanut ja aina olen löytänyt perille! Oikein turvallisia matkoja kaikille ratin takana istuville! Mutta muistakaa, se kaasu on siinä oikealla! ;)
Ensimmäisiltä kilometreiltä muistan, kuinka Äiti aina sanoi, että ajan liian reunassa, liian kovaa, liian lähellä jnejne... Itseasiassa autoilutottumukseni taisi kuitenkin olla alkuaikoina enemmän koettua kuin autokoulussa opeteltua! ;) En nimittäin ehtinyt puolillekaan teoriatunneista, mutta ajotunnit toki suoritin kaikki. Pääsin ilman virheitä kirjalliset läpi ja inssiajonkin ilman murheita. Liukkaan ajossa mukana oli iskä autoineen ja hän samalla suoritti puolet niistä ajoista, mitä minulle oli tarkoitettu. Että siltä pohjalta ollaan liikenteeseen lähdetty ja tiellä (ainakin vielä) pysytty! Ja kyllä se Äiti jaksaa vieläkin muistutella milloin mistäkin ja pelotella viatonta kuskia. ;P
Heti kortin saatuani ajoin kaksi talvea Tampereen ja Nummelan väliä vähintään kaksi kertaa viikossa treeneissä ja peleissä. Kyyti oli yleensä aika täynnä ja minä vastasin suurimmaksi osaksi ajamisesta, koska olin ainut kortinomistaja. Ainoana kortinomistajana ja ainoana ajokokemusta omistavana olin myös ainut joka tiesi miltä tuntuu kuskata neljää nukkuvaa kaveria iltapimeässä syksystä kevääseen... :/ No, ilman ongelmia nekin matkat selvittiin. Voin sanoa, että usein kyllä väsymys oli niin kova, etten tiennyt mitä olisin tehnyt! Yksin on paljon helpompi ajella, kun nukkuvien kavereiden kanssa... :)
Lentopallon takia on sitten ajokilometrejä jäänyt taakse enemmän ja vielä vähän enemmän. Parina vuonna 3-4 kertaa viikossa Tampere-Orivesi-Tampere-väliä, parina vuonna 3-4 kertaa viikossa Tampere-Pieksämäki-Tampere-väliä, yhtenä vuonna 5-6 kertaa viikossa Helsinki-Hämeenlinna-Helsinki tai Helsinki-Tampere-Helsinki-väliä ja kaikki muut matkat Karkkilaan, Turkuun, Lahteen ymsyms. ovat tuoneet aikalailla kokemusta ja näkemystä autoiluun.
Autoilu on ihan kivaa, tiettyyn rajaan asti! Ajaminen pirteässä ja aurinkoisessa syysaamussa on aivan ihanaa, rentouttavaa ja mieltä virkistävää, mutta pimeässä ja märässä syysillassa painajaista uniin asti! Myös moottoritiellä päästely ja karting-autolla kaahailu ovat todella rentouttavia ja piristäviä asioita, mutta ruuhkassa matelu ja sankassa sumussa tai lumipyryssä liukkaalla teillä todella stressaavia kokemuksia! Melkein mitä tahansa mahdollista säätä olen joutunut kokemaan, mutta seinää ei ole tullut vastaan. :)
Ajaessa tulee paljon mietittyä niin ajamista itsessään kuin kaikkea muutakin taivaan ja maan väliltä. Muutamilla matkoilla olen kehittänyt minusta erittäin toimivia uusia liikennesääntöjä ja teorioita! :D
1. Jos moottoriliikennetiellä jono on enemmän kuin 5 autoa, niin on välitön väistämisvelvollisuus jonon ensimmäisellä.
2. Kuorma-autot, karavaanarit ja peräkärrylliset saavat liikkua 100 km/h-rajoitetuilla teillä kesällä vain 22-7 välillä.
3. Kaikkien hirvien dna:han tulisi laittaa sellaista fosforia, että se loistaisi niistä autojen valojen osuessa.
4. Kaikkien teiden varsiin tulisi laittaa riista-aidat. (tiedän, että se on kustannuskysymys, mutta kyllä veroa bensiinistä ja autosta maksetaan niin paljon, että sitä pitäisi riittää. sitäpaitsi minäkin olisin valmis antamaan oman osani tuohon)
5. Nopeusrajoitukset moottoriteillä ja moottoriliikenneteillä tulis nostaa 130 km/h, 110 km/h ja 90km/h.
Olen aika kärsimätön ihminen. Ja se näkyy varsinkin liikenteessä. En siedä yhtään hidastelua! Jos on kerran kaasu, niin miksi sitä pitää säästää! Jarruthan ne on mitkä kuluu. Vai olenko ymmärtänyt ihan väärin? ;P (Ai niin ja iskarit on taas p***na... ;P vai mitä Iskä?) En aja ylinopeutta, sillä pelkään eläimiä (hirviä ja poliiseja. anteeksi, tämä on vain minun oma ilmaisuni), mutta en silti ole tukkona liikenteessä! Pitää ajatella myös muita kuin itseään ja minä olen siinä aika hyvä! Vaikka itse kehunkin. ;) Jos joku ei ymärrä mitä se tarkoittaa, niin kysyköön minulta! :)
Hyvän autoilun perustana on hyvä auto! Olen ajanut aika monenlaisia autoja vanhoista uusiin, pikkuautosta pakettiautoon ja tiedän erittäin hyvin, että mikä on paras mahdollinen! Rakas Alluni (Audi A4-1996-1,6-automaatti-kattoluukku, kilometrejä kertyi 1,5 v aikana 100 000 km) oli ensimmäinen autoni ja tietysti paras, silloin. Olihan se minun oma! :* Mutta täytyy myöntää, että nykyinen Avamme (Toyota Avensis 2003, farmari) on hiukan parempi vakionopeudensäätimineen, ilmastointineen, tiloineen, kulutuksineen, irrotettavine peräkoukuineen ja moottoreineen. Ei Ava silti unelma-autoni ole. Unelma-autossani on edellisten mainittujen ominaisuuksien lisäksi automaattivaihteet, turbo, väh. 2,5l moottori (mutta kulutus hyvin pieni), diesel tai joku ekologinen, eurooppalainen ja joku kiva väri ja kaikkea muuta todella tärkeätä! :D
Yhtään sakkoa en ole saanut, yhtään kolaria en ole ajanut tai ollut edes osallisena, koskaan en ole metsään ajanut ja aina olen löytänyt perille! Oikein turvallisia matkoja kaikille ratin takana istuville! Mutta muistakaa, se kaasu on siinä oikealla! ;)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!