Siirry pääsisältöön

Lentopallon jälkeen

12-vuotiaana alkanut eli reilun 15 vuotta kestänyt lentopallourani tuli päätökseen kesällä 2006. Miksi näin? Eikö 28-vuotias ole juuri parhaassa iässä jne...?

Lentopallo valiutui lajikseni monien eri lajikokeilujen jälkeen. Ja pakkohan se on myöntää, että suurin vaikutus oli Äitillä ja Iskällä. Olin vannonut, että lentopalloa en tule pelaamaan, koska kaikki niin tietenkin ajattelivat. Olinkin mukana mm. telinevoimistelussa, yleisurheilussa, soitin viulua ja kävin partiossa. Myös paljon muuta tuli tehtyä, mutta pienessä Karkkilan kaupungissa mahdollisuudet olivat ajalliset. Äitin ja Iskän uhrautuneesta kuskaamisesta muille paikkakunnille eri harrastuksiin huolimatta, helpointa ja yksinkertaista oli valita se laji, jossa he olivat itse mukana. Ensin valmensi siis Äiti ja sitten Iskä ja välillä myös molemmat yhtä aikaa.

Miltä tuntuu olla vanhempien valmennettava? Ja miltä tuntuu valmentaa lapsiaan? Ei ole varmasti helppoa. Minun on myönnettävä, että vaikka Äiti ja Iskä ehkä minulta vaativatkin enemmän kuin muilta, niin en valittanut, ainakaan tarkoituksella. :) Kunnianhimo oli niin korkealla, että tiukempi linjahan vain paransi mahdollisuuksiani. En tietenkään ajatellut ehkä silloin aina näin. :) Sitä en osaa sanoa, että miltä vanhemmistani tuntui valmentaa minua ja myöhemmin Riinaa. Toivottavasti se ei ole saanut heitä hermoromahduksen partaalle.

Junnuvuosina menestyksen myötä nälkä pelata kasvoi ja tavoitteet olivat yhä korkeammalla. Muutama Suomenmestaruus ja muita mitaleita sekä valinta junnumaajoukkueeseen palkitsi kyllä täydellisesti. Terveisiä vaan Karkkilan Pallokerhon pelikavereille vuosina 1990-1996! Mirkalle, Tialle, Maijalle, Matelle, Marsalle, Annelle, Riinalle, Anulle ja myös niille jotka olen saattanut unohtaa.

Äitin ja Iskän sponsoroimana ja mahdollistamana pääsin Jyväskylään Voionmaan Urheilulukioon vuonna 1994. Ja vuoden päästä siitä Sammon Urheilulukioon Tampereelle. Se on ollut lentopallon kannalta paras koulu, minkä olen koskaan käynyt. Kiitos Virpille, Jokelle, Peterille, Teuskalle, Affelle ja Jullelle. Kunpa silloin olisi ollut edes hiukan järkeä päässä, että olisi tajunut mitä teki ja miksi, eikä vaan tehnyt mitä käskettiin. Tottakai sitä oppi hirveän toistomäärän ja hyvien oppien myötä, mutta jos ajatuskin olisi ollut mukana, niin mitä minusta olisikaan voinut tulla! :)

Lukion aikana sarjatasoni kehittyi vuosi vuodelta 2-sarjasta liigaan: 94-95 Somero 2-sarja, 95-96 Somero 1-sarja, 96-97 Vihti Supersarja, 97-98 Vihti SM-liiga. Ja lukion jälkeen jatkoinkin sitten liigassa aina viime kevääseen (2005) asti, eli yhdeksän kautta. Joukkueet vaihtuivat sinä aikana Hämeenlinnasta (98-99), Oriveden (99-01) ja Pieksämäen (01-05) kautta takaisin Hämeenlinnaan (05-06). Noina vuosina saavutin 2 Suomen Cupin kultaa (03 ja 05), kaksi Suomen Cupin hopeaa (98 ja 04), kaksi SM-kultaa (04 ja 06) ja kaksi SM-pronssia (99 ja 05). Aika hyvin, mutta ei silti taida pärjätä Äidille! ;)

Myös muutamia maajoukkuereissuja on tullut junnumaajoukkueen kanssa kierrettyä. Ne olivat aivan loistavia matkoja elämysten ja kokemusten puolesta, vaikka menestystä ei hirveästi tullutkaan. Vain Pohjoismaiden mestaruuskisoista on pari kultamitalia, mutta muihin arvokisoihin ei joukkueemme yltänyt. Vuonna 2003 jouduin kieltäytymään Peter Vahtran kutsusta naisten maajoukkuerinkiin. Kyllähän se vähän on jäänyt harmittamaan, mutta toisaalta päätös oli ainut järkevä siinä tilanteessa. Ulkomaillekin olen havitellut pelaamaan muutamaan otteeseen ja keväällä 2005 lähtö oli tosi lähellä. Sekin asia jäi loppuviimein sitten vain haaveeksi, mutta jälkikäteen ajateltuna myös ainut oikea ratkaisu minulle.

Pelipaikkakin on vaihtunut vuosien saatossa. Aina olen tainnut olla vähän jokapaikan höylä ja osannut vähän kaikkea vähän, mutta en koskaan mitään tarpeeksi hyvin. Aloitin junioreissa hyökkääjänä ja keskipelaajana, mutta jo lukioon mentäessä olin pelannut pari vuotta passarina. Koko lukion ajan, ensimmäisen vuoden Hämeenlinnassa ja pari vuotta Orivedellä jatkoin passarin uraa, mutta Pieksämäelle siityessäni pelipaikka vaihtui liberoksi Kososen Rennen toimesta. Orivedellä olin jo muutaman pelin pelannut liberona ja hyökkääjänäkin, mutta ne olivat vain tilapäisiä. Pieksämäellä tuli sitten liberon paikan lisäksi myös hakkurin paikka tutuksi aina ajoittain. Ja viimeisenä vuotena Hämeenlinnassa nimeni perään olisi voinut laittaa pelipaikan kuin pelipaikan, keskitorjujaa lukuunottamatta! ;)

No miksi se lentopalloura sitten loppui pelaajana. Viimeinen kauteni Hämeenlinnassa oli todella vaikea. Peliaikaa ei tullut ja matkustin hullunlailla edestakaisin Helsinki-Hämeenlinna-Tampere-väliä. Olin aivan loppu kauden jälkeen ja elimistönikin ilmoitti, että tuollainen elämä saa loppua nyt. Minulla todettiin ärtyvän suolen oireyhtymä. Nyt teen ahkerasti töitä, syön säännöllisesti ja nautin elämästä sen sijaan, että joka ilta uhraan väh. 5 tuntia treenimatkoihin ja treeneihin, kaikki viikonloput pelireissuihin ja muun ajan saunailtoihin ja muihin tapahtumiin. Myös loukkaantumiset ja kulumiset, jotka urheilu on aiheuttanut ovat jo nyt siinä pisteessä, että pelottaa elämä kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä.

Lentopallo on antanut minulle paljon, vaikka paljon se on myös rajoittanut. Ystävät, kaverit ja kaikki ihmiset joihin olen törmännyt uran aikana ovat minulla päällimmäisenä mielessä. Lisäksi ulkomaanmatkat ja menestymiset ovat erittäin mieluisia kokemuksia. Lentopallo on kasvattunut minua paljon myös ihmisenä ja pitänyt poissa kaduilta junnuvuosina. Minulla on hirveä ikävä kaikkia pelikavereita ja toivonkin heidän olevan minuun yhteydessä, vaikka en heitä joka treeneissä ja pelissä näekään.

Lentopallo ei minulta koskaan jää pois täysin elämästäni, vaikka nyt tuntuukin hyvältä olla ilman. En kaipaa yhtään takaisin kentälle lämmittelemään ja jännittämään. Jopa katsominen tuntui aika tylsältä, kun viime viikolla Riinan peliä kävin katsomassa. Lentopallo saattaakin vaihtua täysin biitsiin tulevaisuudessa. Tottakai seuraan jatkossa ainakin Riinan pelejä ja myös kaikkien muiden kavereitteni edesottamuksia. Katsomossa siis nähdään! Ja olenhan minä mukana myös Lentopalloliiton liittovaltuustossa ja seurapalveluiden toimialaryhmässä ja kerron kyllä mielipiteeni sitä kysyttäessä... ;D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa