lauantaina, huhtikuuta 28, 2012

Nudet heelsit


Olen jo vähän aikaa himoinnut nudeja heelsejä. Olen tsekannut monet nettikaupat läpi ja yrittänyt etsiä miellyttäviä. Toiveissa on ollut siis värinä nude ja materiaalina mielellään nahka. Myös hyvä korko ja hieman platformia olisi hyvä olla. Ja heelsien pitää ehdottomasti olla kärjestä ummessa.

Nelly.comissa oli kivat, mutta aika kalliit ja synteettistä materiaalia. Myös toiset oli ihan ok, mutta niin ikään kalliit ja korko liian kapea arkikäyttöön. Näin Ninan Cremé de la Style-blogissa Mangon pumpsit ja oli pakko mennä tsekkaamaan, jos niitä olisi yhä jäljellä. Ja olihan niitä. Mietin kuitenkin vielä hetken ennen tilaamista, jos löytyisi sellaiset, joissa olisi sitä platformia. Sellaisia ei kuitenkaan tullut vastaan, joten päätin tilata nuo Mangon asymmetriset. Kokoa 38 enää ollut, mutta koko 39 oli alennuksessa. Hetken harkitsin, että olisiko tuo liian iso koko, mutta muistin viime syksynä ostamani Mangon nilkkurit, joissa koko 38 pitkän käytön jälkeen alkaa tuntua liian ahtaalta ja olihan minulla tarkoituksena hankkia heelsit arkikäyttöön. Niinpä nuo 39:t lähti tilaukseen.

Normaalia kokoa isompi ei kaduta yhtään. Malli on todella kapea ja silikonityynyllä istuu hyvin. Väri on hieman tummempi kuin odotin, mutta muuten ovat täydelliset. :)



perjantaina, huhtikuuta 27, 2012

Läsnätyö by Microsoft

Minulle tarjoutui mahdollisuus Future Femalen kautta päästä katsomaan Microsoftin uutta tapaa muodostaa työyhteisö ja tehdä töitä. Microsoft kutsuu tätä uutta tapaa läsnätyöksi (microsoftlaisten oma blogi) kohtaamispaikassa (VM:n esitys).

Kuva

Microsoftilla ei siis ole enää jokaisella omaa pysyvää paikkaa, jossa työskennellä, vaan heillä on eri teemoilla tiloja, joihin voi oman fiiliksen mukaan mennä suorittamaan toimiaan. Eikä välttämättä tarvitse tulla edes toimistolle, vaan töitä voi tehdä myös kotoa käsin, niin itsenäistä työtä kuin plla mukana palavereissa. Microsoftilla virtuaalisesti tehty työ on aivan samanarvoista kuin face-to-face tehty työ.



Tämä tietenkin edellyttää, että kaikilla henkilöillä on toimivat ytheydet ja ohjemat koneissa sen mukaan, että omia tehtäviä voi suorittaa tai voi olla läsnä kokouksissa. Työn luonteen tulee olla myös sellaista, että se tapahtuu pääasiassa tietokoneella. Microsoftillahan näin on.

Kuulostaa kyllä kivalta, että voit tavata ihmisiä oman tiimisi ja oman symbioosisi ulkopuolelta, mutta en oikein usko, että se toimisi esimerkiksi tällä alalla, jolla minä nyt työskentelen. Tykkään myös avoimuudesta ja vapaudesta, jonka verkon yli muodostettava kohtaamispaikka muodostaa. Nykypäivänä pitäisikin hyödyntää enemmän niitä sähköisiä palveluita, joita on jopa ilmaiseksi hyödynnettävissä. Itsekin olen sellaisissa luottamustehtävissä, joissa on ihmisiä ympäri Suomen ja kokoustetaan face-to-face. Käyttäisin mielelläni näissä kokouksissa virtuaalisia mahdollisuuksia keskustella ja olla läsnä, sillä näin säästäisi pitkän pennin, säästäisi aikaa ja kommunikointikin saattaisi olla aktiivisempaa.

Meille ns. tietokonesukupolvelle nämä sähköiset kommunikointitavat ovat osa arkipäivää. Miten ne saataisiin osaksi myös kokeneemman polven kommunikointitottumuksia? Pitääkö meidän odottaa niin kauan, että minun sukupolveni on vanhimmasta päästä vai toimitaanko kuten Microsoftilla. Työyhteisön muutos laitettiin käyntiin ilman kysymistä työntekijöiltä. Näin ei tullut myöskään vastalauseita, kun ei kysytty mitään. Mutta kun varsinaisia muutoksia alettiin tekemään konkretisoimaan, otettiin kaikki mukaan, jotta heillekin tulisi tunne, että saavat vaikuttaa. Minusta loistavaa, joskus on vaan toimittava, jotta saa todellisen muutoksen aikaan. Mutta on myös huomioitava kaikki osalliset, ettei lopputulos ole täysi susi. Siis avoimuus  lopullista ratkaisua löydettäessä oli koko muutoksen avainsana.


torstaina, huhtikuuta 26, 2012

Angry Birds Land

Särkänniemeen Tampereelle avataan viikonloppuna Angry Birds Land. Aamulehti pääsi tutustumaan paikkaan jo etukäteen.

Kuva Tamperelainen

Tuota voisi kyllä käydä tsekkaamassa. En edes muista milloin olisin ollut viimeksi huvipuistossa, saati jossakin laitteessa. Siiri-serkun kanssa tuli käytyä Särkänniemessä katsastamassa kotielämet joskus vuonna 2004 tai 2005. Se on varmaan viimeisin kerta. En kyllä ole mikään suuri venkutuslaitteiden fani, koska niistä tulee niin huono olo. Mutta voisihan sitä kokeilla, jos vaikka tasapainoaisti ei ole enää niin herkällä. ;)

keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2012

Nyt riittää

Nimittäin kiipeilykamppeiden ostaminen.

Viimeisin hankinta on Arc'teryxin Miura 30l reppu Cavelta Konalasta. (Sen verran hyvät alet tuli, ettei voinut jättää väliin. ;) ) Ja La Sportivan Crosslite-sukat Varuste.net :stä.


Mullahan on myös Miura-malliset kengät, joten reppu sopii kivasti sarjaan. Oranssi on pirtsakka väri. Reppuun saa kiinni köyden, se aukeaa keposesti, seisoo ilman tukea ja on hyvä selässä. Jos nyt jotain perusteluita pitää hakea.

La Sportivan sukat ovat äärimmäisen ohuet, mikä on loistavaa uusien Speedstereiden kanssa. Kassalla herrasmies vielä kehui erittäin kestäviksi ja hyviksi sukiksi. Ei kuulemma nukkaannukaan. Ostinpa samalla kolme paria. Itselle oli vaikea valita koko 35-37 ja 38-40 välillä, sillä mun koko on 38 ja en tiennyt, että onko sukka venyvää mallia. Kiipeilykengässä ei kuitenkaan saa olla yhtään liikaa tai sukka mennä ruttuun. Samille ostin 41-43. Lopputulokseksi tuli, että Sami sai kahdet sukat, sillä 38-40-sukat oli mulle liian isot. :(

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2012

Kiipeilyhiiri

Parin kuukauden tauon jälkeen keikun taas seinällä, jeejee. :)
Aloitin kokeilun huhtikuun alkupuolella peukalotuen kanssa, helpoilla reiteillä ja välttäen peukalon käyttöä. Kiipeilykunto palautui yllättävän nopeasti ja pian pääsin kiipeämään jopa viitosen reittejä, vielä "ilman" oikean käden peukaloa. Salmisaaressa (Kiipeilyareenalla) taittui jopa 5C.

Vierailulla Tampereelle tuli käytyä myös TK:lla. Niin erilaisia reittejä kuin Salmisaaressa. Pääasiassa johtuen seinien mataluudesta, mutta myös reitintekijöistä. 5A oli maksimi, jonka pääsin, enkä edes kaikkia niitä. 5B-reittien läpäisemisestä ei ollut toivoakaan.

Pirkanmaan osuuskaupalla oli samana viikonloppuna asiakasomistajapäivät, joka tarkoitti vähintään 15% alennusta lähes kaikista tavaroista. Kalevan Prisman urheiluosastolla on erittäin monipuolisia sisäänostajia ja sieltä löytyy kilpailukykyinen tarjonta niin kiipelyvarusteisiin kuin mihin vain. Ja nyt kun oli alennukset päällä, niin piti itsekin käydä visiitillä. Mun koriin tarttui seuraavaa: kypärä (Petzl Elia, naisten malli jossa ponnarin paikka, -15%), kengät (La Sportivan Speedsterit, agressiiviset kiipeilykengät erityisesti boulderointiin, -50%) ja hanskat (Black Diamond Stone Glove, nahkaiset "puolihanskat", -15%).


Kotiin meille tuli samalta osastolta riippumatto (Ticket to the Moonin Parachute Hammock Double Camou-kuvioinnilla) ja slingit, jolla se saadaan mukavasti terassille roikkumaan.

Speedsterit pääsivät heti testiin ja saivatkin varpaat melkoisen ruttuun. Onneksi TK:n reitit ovat tosiaan lyhyitä, niin pääsi totuttamaan varpaita vähän kerrallallaan. Hyvin kyllä toimivat ja sain kivasti irti pienistäkin jalkaotteista sekä muotoseinästä.

Seuraavana päivänä uusia kenkiä ei kuitenkaan tarvinnut jalkaan laittaa, kun kiipeilykohteena oli Tapanilan Erän/Helsingin kiipeilykeskus. Onneksi oli vanhat popot (La Sportivan Miurat) mukana. Miurat ovat 0,5 kokoa isommat ja varpaat loivemmassa kulmassa, silti ei niilläkään mitään aamutossufiilistä tullut. Ovat siis kengät aika oikean kokoiset.

Tapanilan reitit ovat taas oma lukunsa. Ehkä jotain Tampereen ja Salmisaaren väliltä. Paljon muotoseinää, haastavia sekä helpompia reittejä, korkeampi kuin TK mutta matalampi kuin Kiipeilyareenan 30m Rocktopia. 5A-reitit meni hyvin, mutta 5B oli liikaa ilman taukoa. Tulipa testattua liidaamistakin pitkästä aikaa. Hyvin pysyi yhdellä kädellä seinässä, kun toisella klippas. Köysi pyöri ensin joka suuntaan, mutta lopussa senkin sain haltuun. Hyvää treeniä kesää silmällä pitäen. Toukokuussa voisi harkita jo uloskin menoa.

Tulipa viikonloppuna suunniteltua myös kiipeilyreissuja. Niistä sitten lisää, kun varmistuvat.


lauantaina, huhtikuuta 14, 2012

Source Code

The Adjustment Bureaun ja In Timen sarjaan vielä kolmas saman genren leffa, Source Code.

Taas mielenkiintoinen ajatus mahdollisesta vaikuttamisesta aikaan, ohjelmointiin ja ihmiseen. Nyt kolmannessa, tai oikeastaan neljännessä, jos Iron Sky lasketaan mukaan, tieteis-jännitys-action--leffassa tajusin miksen tykkää tuon tyyppisistä seteistä. Ehkä siksi, etten pysty niitä itselleni mitenkään järkevästi selittämään. Ne ovat niin yli minun luonnontieteellisen korkeakoulukoulutuksen luoman ajattelumaailman, jossa asioille pitää olla luonnollinen selitys ja kaikille on todellinen ja todistettava peruste. :)

Ja kun mietin, että voisiko noin oikeasti olla, ja tulen siihen tulokseen, että ehkä joskus, niin alkaa pelottamaan vielä enemmän, että se kellä taito on hallussa, voi todella vaikuttaa maailmaan. Ja jos noita taitoja todella oikeasti voidaan luoda, niin toivon myöskin, että ne ovat ennemmin hyvin ekuin pahojen käsissä. Onneksi leffoissa yleensä hyvä voittaa, ja saa ainakin hetkellisesti huolen pois. :)

Palataan takaisin Source Codeen. Juoni on todella ennalta arvaamaton ja tarina etenee nopeasti, joten suosittelen leffaa, vaikka ei tykkäisikään heti alkuun tieteisleffoista. Onneksi ne on nykypäivänä tehty myös viihteellisiksi mm. hyvännäköisillä näyttelijöillä, hienoilla maisemilla, kauniilla vaatteilla, romantiikalla, tunteilla, muutamilla vitseillä ja upeilla tehosteilla.




perjantaina, huhtikuuta 13, 2012

Ajatuksia

Mietin seuraavan postauksen aihetta, niin tuli mieleen, että pitäisikö tänne kirjoittaa mitä ihan oikeasti ajattelen. Ei aina mm. sitä mitä olen tehnyt, ostanut, nähnyt, syönyt, pitänyt päällä tai mitä suosittelen. Eli ajatuksia siitä mitä mieltä olen esimerkiksi Kreikasta, Suomen taloustilanteesta, Puolustusvoimien uudistuksesta, Finnairin bonuksista tai Lähi-Idän sodasta.

Tai pitäisikö kertoa miten perustelen omat näkemykseni ja ajatukseni, millainen on minun maailmankuvani, mihin minun mielestä pitäisi pyrkiä tai miten vaikuttaa. Postauksistani on ehkä selvinnyt, että olen monessa mukana ja sen lisäksi vielä haluan kokea ja kehittyä paljon noin muutenkin, siis ihmisenä, naisena, perheenjäsenenä, työntekijänä, puolisona, siskona, kummitätinä, you name it... 

Mutta joo, jätän vakavamman pohdinnan kuitenkin pois tästä yhteydestä, jossa muutenkin on minun puolelta enemmän vallalla positiivinen ilmapiiri ja yleishyödyllisyys, kuin maailman, Suomen tai pienemmän yhteisön laajuinen tuska ja tarve muuttua. Vaikka se tekee varmasti blogista hajuttomamman ja mauttomamman, mutta sen ei ainakaan pitäisi silloin ärsyttää ketään tai saada ketään hyökkäämään vastarintaan. Niitä tapauksia nimittäin kyllä löytyy minun ihan jokapäiväisestä elämästä, joten jääköön ne myöskin sinne.

Mitä mieltä sinä olet?

torstaina, huhtikuuta 12, 2012

Leffoja, leffoja, leffoja

Viime aikoina on tullut tsekattua leffoja tiheään tahtiin. Ensin Minnalta lainaan ja sitten Filmtownista lahjakortilla. Ja onhan noita tullut tallennettua ihan mukavasti omiinkin kätköihin. Niin, ja voitinhan minä muutaman yhdessä kisassakin ja laatikostakin löytyi muutama katsomatta jäänyt DVD, ja Varekset ostin Åreen laivalta.

Aloitetaan Vareksista. Ostin siis neljän leffan setin laivalta matkalla Tukholman kautta Åreen helmikuussa. Settiin kuuluivat: Vares - Yksityisetsivä, V2 - Jäätynyt enkeli, joissa Jussi Varesta esittää Juha Veijonen, Vares - Pahan suudelma sekä Vares - Huhtikuun tytöt, joissa Jussi Varesta esittää Antti Reini

Jussi Vareksena Juha Veijonen meidän kotiscreenillä.

Jussi Vareksena Antti Reini niin ikään kotiscreenillä.

Vareksia on tullut ainakin pari lisää tuon viimeisen jälkeen. Sen verran hyviä pätkiä olivat nuo neljä, että mielelläni katson seuraavatkin. Sitä en osaa sanoa, että kumpi on parempi itse Vareksena, Veijonen vai Reini, ovat kumpikin omalla tavallaan rooliin sopivia. Leffat ovat mukavan lyhyitä, sopivat meidän pieneen Suomeen actioneina, tuttuja paikkoja on kiva katsoa ja melkein jokaisessa leffassa on jotenkin ollut lentopallo esillä. :)

Jatketaan Suomi-leffa linjalla. Elokuu, Oskari Sipolan taiteellinen lopputyö Taideteollisesta korkeakoulusta. Näillä sanoilla leffaa kuvattiin Wikipediassa. Kertomus ylioppilaaksi päässeen pojan kesän riennoista, kun tyttöystävä reilaa Euroopassa. Kauniita maisemia, paljon tunteita, paljon epävarmuutta, onnellinen loppu. Siinäpä se elokuva lyhykäisyydessään. Ihan ok, muttei säväyttänyt.

Ja sitten ulkomaille ja täysin toisenlaiseen genreen. In Time on tieteistrilleri, jossa pääosaa esittävät Justin Timberlake ja Amanda Seyfried. Tykkäsin erityisesti Amandan suorituksesta. Ei Justinkaan huonosti vetänyt, muttei kyseessä ollutkaan mikään vaativa luonnerooli. Mielenkiintoinen ajatus leffan kirjoittajalla. Jos aika olisi tosiaan se valuutta, jolla elämme, olisi elämä aika erilaista. Leffa oli ehkä hieman mielenkiintoisempi kuin Kohtalon vartijat, josta kirjoitin viime viikolla. Samaan tieteistrilleri-kastiin menevät molemmat.

Ja viimeisenä tähän settiin, The Guardian - Meripelastaja.Vanha elokuva (2006), jossa pääosissa Kevin Costner ja Aston Kutcher. Selkeästi minulle mieluisin leffa tässä postauksessa. Tunnetta, actionia, armeijaa, rakkautta, jännitystä, merta, vuoria, maisemia, sporttia. Jotenkin tuntuu, että tämän tyylisiä leffoja tehdään nykyään yhä vähemmän. Enemmän ollaan tuolla tieteismaailmassa, räiskyvissä action-rikos-aiheissa, tehdään animaatioita tai sitten ollaan ihan pelkässä hömppäkomediassa. Uutena piirteenä on myös vanhojen leffojen tekeminen 3D:ksi tai muuten vaan vanhojen leffojen tekeminen uudestaan. Onko kaikki mailman aiheet jo käsitelty, vai miksei tule uutta, realistista ja tunteikasta tarjolle?




keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2012

Kesäkuntoon

Vuosi alkoi taas hyvin tammikuussa kohti upeaa kesäkuntoa, mutta sitten peukalo meni rikki ja jouduin laittamaan paussille lempilajini, beach volleyn ja kiipeilyn. Lentopallo, eikä hiihtokaan oikein onnistunut ja sitten tuli flunssa. Pari viikkoa toipilaana ja sitten vatsatauti. Nyt ollaan melkein huhtikuun puolivälissä ja minä en ole tehnyt tämän vuoden puolella montaakaan treeniä. Siis kunnon treeniä, Etelä-Suomen rinteissä laskeminen ei minusta ole kovin haastavaa ja ne lentopallopelit, jotka olen pelannut, ei ole hirveästi sykettä nostanut, kun liberona olen kentällä häärinyt.

Vähäisestä treenistä huolimatta on ruokahalu pysynyt isona ja herkkujakin on tullut napsittua, paitsi maaliskuussa ja vatsataudin aikana. Nyt pitäisi saada mimmiin ryhtiä niin liikunnan kuin syömisen puolella!! Otan mielelläni kaiken avun ja mahdolliset vinkit vastaan!

Lähdetään siitä, että käyn ensi viikosta alkaen 2x viikossa pelaamassa biitsiä. Sen lisäksi ehkä 2x viikossa kiipeilemässä. Molempiin voi liittää hieman salitreeniä, muttei niin, että varsinainen laji kärsisi. Vielä ei voi oikein mennä maastoon pyöräilemään, eikä juoksu kiinnosta, vaikka olenkin puolimaratonille ilmoittautunut. Mitä kivaa ja helppoa sekä myöskin tehokasta liikuntaa, johon ei tarvitsisi resursoida lisää rahaa, voisin tehdä? Tykkään liikkua joukossa tai vähintään kaverin kanssa. Salikortti löytyy Elixialle ja välineitä on kyllä moneenkin lajiin.

Entä miten syödä niin, että tulos olisi tehokas, mutta jaksaisin harrastaa ja käydä töissä?? Tiedän, että sokeri, valkoiset jauhot ja hiiva minimiin. Proteiiniä pitäisi olla jokaisella ruokahetkellä, myös välipalalla. Ruokaa tulisi nauttia 3-4 tunnin välein ja siksi välipaloja tarvitse paljon. Mutta mitkä välipalat sisältävät hyvin protskua, mutta säilyvät lämpimässä koko päivän? Ruuan pitäisi nimittäin olla myös mahdollisimman puhdasta ja mielellään luomua. Kuitujakin pitäisi saada, mistä sitten, jos välttää hiilareita? Lounaan syön töissä ja usein valitsen keitto+salaatti-version, onko se hyvä? Pitäisikö ottaa proteiinilisää? Entä mitä lisäravinteita olisi ehdottomasti syötävä? Nyt syön magnesiumia, sinkkiä, MSM:ää, omegaa, D-vitamiiniä ja C-vitamiiniä. Maitohappobakteerit pitäisi ehkä ainakin hankkia. Niin ja juoda paljon vettä...

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia, ainakin itsellä tällä hetkellä. Kuka osaisi kertoa minulle parhaan kokonaisuuden? 

Tavoitteena sama rantakunto kuin kesällä 2001. Minä vasemmalla:  


tiistaina, huhtikuuta 10, 2012

Pääsiäisherkkuja

Pääsiäinen oli melkoista herkuttelua. Töissä jaettiin Kinderit ja minä sain sinisen tutkija-Barban. Työkaveri sai kelataisen kirjanörtti-barban ja toi sen minun sinisen kaveriksi. :)

Mitään varsinaisia pääsiäisruokia ei ollut suunnitelmissa, mutta joitakin herkkuja oli pakko maistaa, kuten mämmiä. Mämmi on muuten parasta paksun vaniljakastikkeen  kanssa.


Tykkään tehdä ruokaa ja valmistinkin pitkänä perjantaina kaalipataa ihan omalla ohjeella. Koska pakastimesta löytyi iso voitakinalevy, sain päähänpiston, että teen kaalipadasta kaalipiirakan. Vähän munaa ja Punaleimaista Emmentalia padan joukkoon ja taikinakuoren sisään. Olipa niin hyvää, että päätin kutsua vanhemmat 2. pääsiäispäivänä päivälliselle ja tarjota piirakkaa alkupalana. 

Kaalipiirakan seurana alkupalalautasella "tomaattimunia" salaattipedillä ja fetaa pienenä lisänä. Koristeena korianteria. Voitakinaan tehty kaalipiirakka on muuten parasta uunissa lämmitettynä, koska kuori pysyy rapeana.
 

 Pääruokana kutsupäivällisellä oli vuohenjuustolohta, pekoniin käärittyä parsaa ja rosmariinikasviksia sekä Bernaisékastiketta. Ripottelin lohen päälle sitruunapippuria ja suolaa, sitten sivelin sen Bonjourin ruohosipuli- ja valkosipulituorejuustoilla. Kasviksiin pilkoin lanttua, bataattia ja porkkanaa ja sekoitin nämä rosmariinisilpun, kuivatun rosmariinin, suolan, pippurin sekä oliiviöljyn kanssa. Levitin vuokaan ja laitoin kalasetin kanssa uuniin 200oC, kiertoilma. Pesin parsat, leikkasin niistä paksun kannan pois ja käärin neljä parsaa kahden pekonisiivun sisään. Paistoin pannulla kevysti ja laitoin uunivuokaan ja muiden uunissa jo olleiden seuraan.

Noin vartin uunissa hauduttamisn jälkeen leikkelin lohen päälle vuohenjuustoa ja annoin sen sulaa muodostaen kauniin pinnan.

Tein elämäni ensimmäisen kerran itse Bernaisé-/Hollandaisekastiketta. Käytin ohjeen timjamin sijaan rosmariiniä ja salottisipulin sijaan makeaa sipulia. Sipulia tuli aivan liikaa, joten laitoin ylimääräiset rosmariinikasvisten joukkoon. Ensimmäisellä kerralla valkoviinietikka haihtui sipulien ja yrttien seasta kokonaan, niin piti keittää uusi setti. Minulla on hiukan huonot haudutusastiat, mutta sain lopulta yhden mikroakin kestävän muoviastian sopimaan kattilaan niin että sitä pystyi vatkaamaankin. Siis keltuaiset astiaan, nesteet haudutuksesta sekaan ja voita sulattelemaan. Ihan täyttä määrää en voita käyttänyt, mutta hyvää tuli silti. Pikkasen suolaa lisäsin mausteeksi ja kuivattua rosmariiniä. Hieman löysää normaaliin Bernaiséen verrattuna, mutta ei haitannut. 


Jälkiruuaksi olin tehnyt jo pitkänä perjantaina pashaa. Resepti oli kevennetty pasha, eli joukkoon ei tullut munaa eikä voita. Marmeladina käytin täysin sokeritonta versiota, jossa oli kunnon appelsiinipaloja. Lisäsin myös krokantteja ja ekstrana Fazerin Wiener Nougat-rouhetta. Käytin valutuksessa siivilää, suodatinpaperia ja harsoa. Pashan tarosin kermavaahdon ja Wiener Nougat-rouheen kera.


Viikko ennen pääsiäistä ostetut tulppaanit eivät ihan kestäneet 2. pääsiäispäivään asti. Mutta valitettavasti kaupasta ei löytynyt uusia tulppaaneja. Onneksi kuitenkin Äiti ja Iskä toivat nätit gerberat.





maanantaina, huhtikuuta 09, 2012

Hiihtokausi ohi


Nyt se on pakattava hiihto- ja laskukamat kesäsäilöön ja suunnistettava kohti kesäisempiä lajeja. Jotenkin tekisi kovasti vielä mieli lumelle, mutta sopivia ajankohtia ei ole enää tiedossa ja Etelä-Suomen laskettelukeskukset sulkevat nyt pääsiäisenä rinteitään. Ihan ymmärrettävää, koska sunnuntainakin Serenassa oli melkoista puuroa iltapäivästä/alkuillasta.

Jotenkin tuntuu, että lumisportit jäi vähiin. No, en tänä talvena viettänyt kuin yhden hiihtolomaviikon, edellisinä talvina hiihtoviikkoja on tullut ainakin kolme. Murtsikkaa sauvoin vain kaksi kertaa, säälittävää. Jotenkin talvi alkoi niin myöhään, loppui aikaisin, ei sitten loppunutkaan, oli muuta ja fasiliteetit olivat jo menneet. Onneksi tuli kuitenkin laskettua joka viikonloppu helmikuusta lähtien edes jossain, vaikkakin lähinnä pikkunyppylöissä tässä lähimaastossa.

Tulipa opittua laudalla laskeminen erinomaisesti, kun näissä Suomen rinteissä en suksille näe oikein tilaisuutta, Lappia ei lasketa. Viimeisellä Serenan keikalla jopa treenasin "väärinpäinlaskua", eli kun normaalisti lasken goofyna, eli oikea jalka edellä, niin treenasin laskua regularina, eli vasen jalka edellä. Serenassa myös hyppäsin hyppyristä, jopa kolmesta erilaisesta, ja vielä ehjin nahoin. Ihan en tehnyt tripla rodeota, enkä edes mellakkaa, vaikka niin Facessa uhosin. Ensi talvea ja uusi temppuja odotellessa! :)


Jotain positiivista hiihtokamojen pakkaamisessa kuitenkin on. Kuten sanoin, saan kesätamineet esille. Enkä pelkästään sporttikamoja, vaan myös peruskuteet, sillä talvireleet vie niin paljon tilaa, että kaikki nurkat on vapautettava niille. :)


sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2012

Iron Sky

Pääsiäinen on jatkunut yhtä rennosti kuin on alkanutkin. Lankalauantai, vai miten sitä nyt kutsutaan, alkoi niin ikään rauhallisella heräämisellä, runsaalla ja maukkaalla aamiaisella sekä kokkailuilla. Kotijuttujen jälkeen oli aika suunnata ihan isolle kirkolle.

Salmisaaressa taas rentoja reittejä, joissa ei tarvittu oikean käden peukaloa. Kivasti tekniikka kehittyy, kun jotain paikkaa pitää välttää. Pari 5A-reittiäkin meni todella kivuttomasti. Käytin Salmisaaressa pitkästä aikaa hyväksi myös toista liikuntapaikkaa, Elixiaa. Nyt kylläkin vain suihkun ja hiustenkuivaajien merkeissä. Ja eikkun lähemmäs sitä oikein isoa kirkkoa.

Auto nimittäin parkkiin Tuomiokirkon taakse Krunikkaan ja siitä Kluuvin Hanko sushin kautta Fazerin kahvilaan Kluuvikadulle ja siitä vielä Kinopalatsiin katsomaan Iron Skytä.

Fazerin herkut

Kuva: Finnkino
Iron Skyhan on tähän mennessä kallein suomalainen elokuva. Genre on action/sci-fi/komedia. Tarinaan liittyy natsit, kuu, maa, USA, YK, vuosi 2018 ja mitä vielä. Ihan hauska setti minun mielestä jopa melko aroista aiheista. Sci-fi ei ole minun juttu, joten nautin pääasiassa komediasta. Suosittelen erityisesti sci-fin ystäville, mutta myös kaikille, keitä kiinnostaa suomalainen elokuvahistoria. ;)

ps. elokuvaa ennen tulleett mainokset, ainakin 5, olivat kaikki sci-fiä. sen ystäviä siis hellitään tänä keväänä. :D

lauantaina, huhtikuuta 07, 2012

Pääsiäistä rennosti

On kiva olla finanssialalla töissä, kun kiirastorstai on vain noin puolikas päivä. Kiirastorstai-iltapäivä meni mukavissa merkeissä, kun sain vihdoin hankittu peukaloon tuen ja testasin sitä käytännössä kiipeilyseinällä. Sinänsä peukalo toimi, mutta kiipeily ei ole vielä ainakaan vitosen ja sitä vaikeammilla reiteillä kivutonta. Pari 5A:ta meni ok, mutta se riitti ja nelos-reittien kahvat oli ainoa tapa ottaa oikealla kädellä kiinni.

Salmisaaresta kohti Espoota ihanassa auringonpaisteessa. Täydellinen kevätpäivä ja aurinkokin paistoi aina kasiin asti. Ihanaa!! Pääsiäisruokaostosten ja videovuokraamon kautta Pohjois-Tapiolan Chico'siin. Ei tarvinnut itse laittaa ruokaa, jesjes, eikä tiskata, jesjes. :) Lautaselta löytyi Legendary Chicken Chevre-hampurilainen ja bataattiranskikset. Vähän myös kaalisalaattia ja juomana vettä. Vuohenjuustoa oli riittävästi ja sitä sai nautittua sekä kanan että bataattien kanssa. Leivät jäi syömättä.

Koska vapaa-ajan riennot oli aloitettu ajoissa, ehti iltaan mahduttaa vielä leffan omassa kotiteatterissa. Tällä kertaa katsottavana oli 'The Adjustment Bureau - Kohtalon Valvojat'.  Ihan mielenkiintoinen leffa, ajatus sinänsä kiinnostava, mutta aika kaukana kuitenkin todellisuudesta. Upea roolisuoritus Emily Bluntilta tanssijana. Matt Damonilla oli ehkä enemmän perussuoritus.

Täytyy sanoa, että tämän hetkinen leffatarjonta on aika suppea. Ei meinannut uutuuksista löytyä yhtään kiinnostavaa. Aika monta on tullut kyllä nähtyäkin viime aikoina, ne on esitelty myös täällä. Mutta kerropa sinä suosikkisi tämän hetkisistä helmistä.
Pitkä perjantai meni todella rennosti. Kerrankin stressittömät ja keskeytymättömät unet. Heräsin jopa pirteänä, toisin kuin pitkään pitkään aikaan. Aamupalaksi pitkään haudutettu riisipuuro ja siinä sivussa pyörittelin pasha vetäytymään. Aamiasella herkullista tulsiteetä, jota Sami toi Vuokatista tuliaisina, sekä tietenkin ravintopläjäys aamujuoman muodossa sekä lisäravinteista.

Runsaan aamiaisen innoittamana pistin kaalipaadan tulille. Sipulit pieniksi ja jauhelihojen kanssa pannulle, mausteeksi näille suolaa ja Meat-mausteseosta. Sen jälkeen porkkanat ja kaalit paloiksi ja pataan veden, vasikkafondin ja mausteiden (pippuria, suolaa, laakerinlehtiä) kanssa. Lisähöysteenä vielä chilipapuja ja hyvää mieltä. :)

Koko helahoito ensin levyllä kiehuvaksi ja lopuksi uuniin muhimaan. Melkein kaksi tuntia 160C, kiertoilma, ja voi sit herkkua! :)



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...