maanantaina, maaliskuuta 26, 2007

Muistithan...

Siirtää kelloja viikonloppuna ja nauttia sunnuntaina auringosta ja piiitkästä päivästä! Minä ainakin musitinnauttia. Otti kyllä huimasti päähän, kun sai nukkua tunnin vähemmän. Hommaa olisi riittänyt sillekin tunnille ja untakin. Mutta on se kiva, kun päivä on niin pitkä! Tänäänkin heräsin ihan uudella virralla, kun oli niin valoisaa! Ja vielä sorry, etten päivitellyt ja ilmoitellut kellonsiirrosta tällä palstalla. Meni tuo lauantai niin sujuvasti ohi... :)

Sunnuntaina oli muuten Marian ilmestyspäivä. Vanhan kansan uskomuksen mukaan "mitä Mariana katolla, silä vappuna maassa..." Eilen oli kyllä aurinkoa sen verran katoilla, että taitaa tulla lämmin wappu! Ainakin olisi toivottavaa! Jos vaikka tänä vuonna wappua juhlistaisi jotenkin muuten kuin kotona sisällä istumalla... :) Otetaan siis kutsuja vastaan! ;)

Ja muistathan kylvää rairuohon! Minä laitoin viikonloppuna rairuohot, ohrat ja useampia yrttejä kasvamaan! Niin ohrahan on aika paljon paremmannäköistä kuin rairuoho! Se on niinpaljon leveämpilehtistä ja pidempää! Mun ohrista osa tuli muuten ihan maatilalta, nimittäin tädin omista viljoista! Kysykääpä muuten maanviljelijöiltä onko kaupasta saatava istutettava ohra kallista vai halpaa? ;)

Yrteistä! Yritin viime vuonna kasvattaa yrttejä sieministä, muttä taisin olla hieman myöhässä kylvön kanssa ja loppuviimein yrtit kuivuivat liiasta auringosta. Nyt yritän paremmalla onnella. Siemenistä tälläkin kertaa ja ruukkuihin päätyivät korianteri, basilika, ruohosipuli, minttu, oregano ja chili. Korianteria tuli kaksi ruukka, kun se on niin parasta! :)

Tänä vuonna yritän saada yrtit myös ulos, sillä mikä olisi kivempaa kuin hakea mausteet omalta pihalta! Meidän piha vaan on niin aurinkoinen, että joutuu vähän miettimään minne yrtit sijoittaa.

torstaina, maaliskuuta 22, 2007

Näinhän siinä sitten taas kävi!

Otsikko on suora lainaus Salon Viestin päiväkirjasta, jonne rakas siskoni Riina on viimeksi kirjoittanut. Ja niinhän siinä tosiaan taas kävi, naisten lentopallofinaalissa pelaavat Vanajan RC ja Salon Viesti.

Vanaja ja Viesti aloittavat pelinsä vasta ensi viikon torstaina 29.3., koska molemmat taistelivat tiensä kauden päätösotteluihin suoraan kolmessa ottelussa. Vanaja käänsi Someron selkeästi kolme kertaa 3-0 ja Vanaja Orpon kerran 3-2, kerran 3-1 ja kerran 3-0. Itse näin näistä otteluista vain Viestin 3-0-voiton. Siinä pelissä Salo pelasi todella hyvin joukkueena ja toivon, että he jatkavat samaa yhtenäistä pelaamista myös finaaleissa.

Kauden aikana olen nähnyt kolme Salon ja Hämeenlinnan kohtaamista. Kauden ensimmäisessä pelissä Helsingin Urheilutalolla Riinan synttärinä 28.9. Salo pelasi ensimmäisen erän ja sen jälkeen taas Vanaja vei lopun ottelun. Suomen Cupin finaalissa Kuopio-hallissa joulukuussa ottelu sujui samalla kaavalla. Kolmas ja viimeisin ottelu, joka pelattiin runkosarjan kolmannella kierroksella helmikuussa Hämeenkaaressa Vanaja oli koko ottelun selkeäsi Saloa parempi. En tiedä onko Viestin tytöillä jokin henkinen lukko päällä aina Vanajaa vastaan vai mistä johtuu edellä mainittu murtuminen heidän välisissä peleissä.

Yksi seikkahan joukkueiden välisissä otteluissa tällä kaudella on, että joukkueet eivät ole kohdanneet kertaakaan tällä kaudella Salo-hallissa. Viesti on vahva kotijoukkue ja uskon, että ainakin siellä se tulee ottamaan omansa. Kysymys kuuluukin, että pystyykö Viesti horjuttamaan Vanajaa Hämeenlinnassa??

Salon Viesti ja hämeenlinnalainen naisten SM-sarjajoukkue (siksi tällainen maininta, että nimi on vaihtunut vuosien mittaan...) ovat kohdanneet tällä vuosituhannella 4 kertaa SM-finaaleissa. Joka kerralla ovat hämeenlinnalaiset vieneet pidemmän korren. Samoin on käynyt myös Suomen Cupin finaaleissa, joissa joukkueet ovat kohdanneet kahdella viimeisimmällä kerralla.


Finaaleissa kohtaavat eittämättä kaksi 2000-luvun menestyksekkäintä naisjoukkuetta. Hämeenlinnaan on SM-kulta tullut kuusi kertaa ja Suomen Cupin mestaruus 2 kertaa. SM-hopea on tullut kerran ja samoin Suomen Cupin hopea. Itse olen ollut mukana yhdessä SM-kullassa ja Suomen Cupin kullassa, ja mestari noina kertoina, kun Hämeenlinna sai hopeaa Cupissa ja SM:ssä. Salon Viesti taasen on ollut Suomen Cupin mestari kaksi kertaa ja hopeajoukkue kaksi kertaa. SM-kultaa Salo ei ole vielä voittanut, mutta hopealla se on ollut kolme kertaa. Saloa vastaan olen ollut suomenmestari kerran, Cupin voittaja kerran ja Cupin häviäjä kerran.

Mutta siis peleihin! Toivottavasti pelit ovat tasoikkaita ja jänniä! Toivon todella, että joukkueet näyttävät parastaan, vaikka tosipeleissä ei niin aina käykään. Onhan tässä kuitenkin koko kausi tätä varten palloiltu ja otteluohjelmakin näyttää tänä vuonna melko väljältä. Jos haluaa paikan päälle niitä seuraamaan, niin tässä ottelut:
to 29.3. klo 18.30 Hämeenlinna
la 31.3. klo 17.00 Salo
ke 4.4. klo 18.30 Hämeenlinna
Tarvittaessa
la 7.4. klo 14.30 Salo
ti 10.4. klo 18.30 Hämeenlinna

Itse kannustan henkilökohtaisesti Riinaa ja Noora Lottaa ja olen paikalla toivottavasti kaikissa muissa peleissä paitsi 31.3. Suoranaista joukkuesuosikkia minulla ei ole, sillä olen henkisesti Vanajan pelaaja, mutta Riina on kuitenkin samaa verta.

Byebye talvi!

Talvi oli lyhyt ja vähäluminen ja nyt se näyttäisi olevan jo ohi. Toisaalta :), mutta enimmäkseen :(. Olisi kiva vielä päästä hiihtämään, lautailemaan ja leikkimään lumella... Onneksi sentään pääsimme ennen joulua Tahkolle ja tammikuussa Sveitsiin. Myös Kuopion hiihtoreissu oli mieluinen.

Pääosin talvi kuitenin meni minulta täysin ohi remontin takia. Tällaiset kuvat rinteestä jäivät erittäin vähiin. Tuosta nauttisi vielä niin paljon! Ikävä kyllä ilmastonmuutos tekee tekojaan ja kohta meillä ei ole talvea ollenkaan! Apua! Jotain on tehtävä!

Tietysti on ihan kiva, että kesästä tulee pitkä, kun lajina on biitsi, mutta silti talven ja kesän tulis olla samanmittaisia. Nyt talvi oli kaksi kuukautta ja kesästä tulee ainakin puolivuotinen. ei pysy nyt lajit oikein tasapainossa, eikä sitä myöten mielikään... ;)

Jos ilmastonmuutos tekee näin kovsti tuloaa, niin kohta meiltä sulavat kaikki ikijäätiköt ja me hukumme! Hei ihmiset Suomessa, ei ole kiva, kun talvi jää kokonaan pois! Oikeasti en pysty käsittämään, miten ihmiset pystyvät valittamaan kaikista keleistä, mutta olemaan tyytyväisiä, kun maailma tuhoutuu! Tarkoitan tällä sitä, että talvella valitetaan, kun on niin paljon lunta ja on niin kylmä! Kesällä valitetaan, kun on niin kuivaa ja on niin kuuma. Haluatteko te, että aina olisi sitten kevät tai syksy? Ette kuitenkaan halua sateita ja tulvia tai pudonneita lehtiä ja pimeitä ja kylmiä öitä. Minä ainakin tykkään talvesta ja tykkään myös kesästä! Siksi Suomi onkin niin täydellinen paikka asua ja nauttia erilaisista vuodenajoista.

Ja kevään paras puolihan on valo! Ah niin ihana aurinko! Onneksi on sentään sitä, kun ei ole valkoisia keväthankia! :)

tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Vierivä kivi ei sammaloidu...

Olipa niin hektinen viikonloppu, ettei ehtinyt rustata blogiin mitään. Eilenkin olisi ollut loistava päivä kirjoittaa tasa-arvosta, kun oli oikein tasa-arvon päivä. Mutta se juttu tulee sitten myöhemmin...

Viikonlopun menot alkoivat perjantaina ylipitkällä työpäivällä ja yhdellä Skype -kokouksella. siitä suoraan Karkkilaan ja siellä ruokaa ja Seiskoja. Lauantaiaamuna aikaisin ylös ja laittamaan parkettia vanhempien makkariin. Meillä kun jäi hieman yli Karelian valkoöljyttyä saarniparkettia.


Samaan aikaan, kun parkettia laitettiin makkariin, minä ompelin verhoja makkariin. Oli pakko saada verhot, että uskaltaa taas nukkua... ;) Hankittiin makkariin ja olkkariin Kirschin kolmekiskoiset paneeliverhokiskot, joissa tuli mukana kätevät paneelit, joihin verhot kiinnitetään tarralla. Ja nyt on sitten verhot paikallaan. (kuva tulossa)

Karkkilasta lähdimme hyvin syöneinä kohti Pakkalan Bauhausia. Matkalla poikkesimme kuitenkin Veromiehen K-Rautaan katsomaan kiukaan kiviä. Meidän Pikkutonttuun, kun ei 80 kiloa kiviä vielä riittänyt... :O Bauhausissa taas yritimme valita valaisimia olohuoneeseen ja eteiseen ja pieneen huoneeseen, mutta mitään ei tällä kertaa tarttunut mukaan. Uusi yritys joku toinen kerta. Sen sijaan matkaan Bauhausista tulivat Elfan hyllyt pikkuhuoneeseen.

Bauhausista sitten Oulunkylän K-Rautaan, jossa tiesimme niitä samoja kiukaankiviä olevan, joita meillä nyt jo Pikkutontussa majaili. 17.22 lähdimme ajamaan kotia kohti. Minun oli tarkoitus ehtiä 18.19 lähtevään bussiin ja käydä sitä ennen suihkussa ja laittaa itseni edustuskuntoon. No, kotona olimme 17.45 ja toiminta alkoi. Ihan en ehtinyt 18.19:sta, mutta sami lähti heittämään minua bussille. Bussi oli meidän pysäkillä juuri, kun tulimme Kokinkyläntielle. Niinpä sami lähti seuraamaan bussia ja toivoi, että se pysähtyisi jollekin pysäkille. Onneksi se stoppasikin Kokinkyläntien viimeisellä pysäkillä, joten minä sitten jäin Olarinluoman ensimmäiselle pysäkille odottelemaan bussia.

Bussin vaihto onnistui ihmeen nopeasti Ruoholahdessa ja jäin pois bussista rautatieaseman edessä. Siitä sitten pikaravia Meccaan ja ehdin kuin ehdinkin sinne ennen klo 19. Meccassa vietettiin Tähjäjoen Pian ja Kuusiston Sannan synttäreitä. Ensin oli tarjolla kuoharit ja sitten päästiin valikoimaan alkupaloja. Kaikki kuulostivat niin herkullisilta ja hyviltä. Onnkei sruokavalioni ei kaikkia salli, niin minulle alkupalaksi päätyi Makisushi. Pääruuaksi valitsin ankkaa, joka oli erittäin herkullista. Jälkiruuaksi nautin Cocoa, eli jäädytettyö kookospannacottaa. Annokset olivat aika pieniä, mutta ruoka oli oikein hyvää. :)

Meccasta lähdimme porukalla Luxiin. Siellä jouduimme hieman jonottamaan, mutta aika sujuvasti pääsimme kuitenkin sisään. Ohituskaistallehan meillä ei ollut asiaa, joten kiltisti seinoimme tavisten jonossa. ;) Mennessämme sisään paikka oli viel äaika tyhjä, mutta täyttyi kyllä vähitellen. Kotiin lähdimme yhden maissa.

Sunnuntaiaamunajoku ihme sai minut ylös jo yhdeksältä. alimme sitten samantien asentamaan lauantaina ostettuja Elfoja. Ja kappas kappas vaan, olin valinnut väärtä hyllyjenpitimet! Ei muuta kuin tarrat takaisin kiinni pitimiin ja vaihtoon. Otti kyllä päähän niin rankasti, ettei voi muuta sanoa. Sahasimme kuitenkin liian pitkät hyllyt oikeisiin mittoihin.

Sitten olikin vuorossa äänestysreissu. Äänestäminen meni npeasti, kun jonoa ei juuri ollut ja ehdokaskin oli valittu jo etukäteen. Yritin myös käyttää hyväkseni Allakkani antamaa vinkkiä: "Äänestä sitä henkilöä, jooka lupaa vhiten, silloin myös petyt vähiten." Bernhard Baruch (1870-1965). Äänestämästä ruokakauppaan ja kotiin. Sami meni ystävällisesti tankkaamaan, kun minä lähdin lounaan jälkeen ajamaan Saloa kohti. Kotoa lähtiessä aurinko vielä paistoi, mutta koko matkan keli synkkeni ja synkkeni. Kun Saukkolassa vaihdoin Äitin ja Iskän kyytiin oli keli jo aika sumppuinen. Lunta tuli taivaalta ja kovasti. Pääsimme kuitenkin ehdin nahoin perille, vaikka Salossa meinasi matka tyssätä siirtymiseen autosta Salohalliin. ;)

Pelissä Viesti tarjosi aikamoista tulitusta, eikä Orpolla ollut oikein sanan sijaa. Koko Viestin joukkue pelasi loistavaa poeliä yhdessä! Pallo nousi Riinalle ja hyökkääjät tappoivat kovilla tehoilla. syöttö oli Viestillä paha ja torjunta ja puolustus säestivät. 3-0 ja kotiin oli illan tahti! Kiitos muuten Lotalle ja Tenelle loistavasta peliseurasta! Ja tsemppiä sekä heille että Viestille tämän päivän kamppailuihin! :)


Salossa oli lunta tullut pelin aikana ainakin 5 cm. :) Hiihtokelit siis jatkuvat! ;) Mutta mutta ajokeli ei kyllä ollut ehkä nautinnollisin mahdollinen. Lumimyrsky oli aiheuttanut ainakin kaksi rekan ulosajoa ja kaatumista ja nopeudet olivat todella pienet. Moottoritielläkin ajettiin vain 60km/h. koska minulla on kokemusta aika paljon myös huonossa kelissa ajamisesta ja Avensis on hyvä auto, niin pääsin turvallisesti perille. Yritin kuunnella radiota, että missä mennään onnettomuuksien suhteen, mutta kaikki kanavat syytivät vain vaalituloksia ja puoluejohtajien haastatteluja. Ihan kotiin asti en vielä päässyt, sillä käivn töissä hoitamassa pari asiaa. Ja siitä sitten kotiin.


Kotona minua odotti uuden saunan ensikokeilu. :) Pikkutonttu antoi oikein pehmeät löylyt ja tuore puu tuoksui ihanalle. Samin tekemät ilmastoinnit toimivat lositavasti ja sauanssa riitti happea kunnolla. Minäkin siis viihdyin saunassa normaalia yhtä minuuttia kauemmin. ;)

Siitä sitten nukkumaan ja maananataina aamulla seiskaan töihin. Ja töitä riittää, olin heti aamulla melkein 5 tuntia puhdastilassa mittailemassa näytteitä ja vaihtamassa ajoja. Lounaan jälkeen olikin sitten vuorossa palaveri ja sen jälkeen jatkettiin taas töitä. Viidelt aoli jälleen Skype -palaveri ja 17.30 lähdin biitsihallille. 1,5h palloilua ja suihkun jälkeen Bauhausiin vaihtamaan niit vääriä osia. Bauhausista tarttui ylläriylläri mukaan myös lisää tarvikkeita. Mutta valitettavasti vielä eivät kotiin asti päätyneet yrttien siemenet. Ne pitää kyllä hakea heti ensi viikonloppuna tai jopa aikaisemmin. Ohrat onneksi tajusin ottaa jo lauantaina! Ne pitää vaan laittaa hetimiten kasvamaan. ;)

Bauhausista kotiin ja asentamaan samantien Elfat paikoilleen. Myös siivouskaappiin tuli muutama Elfahylly, jotka asennettiin samantien. Sitten enää päivällinen ja siinäpä se ilta sitten menikin. Nyt ollaan taas töissä ja päivittämässä blogia! Juuri ilmoittauduttiin Maijun kanssa Likkojen Lenkille ja kohta alkaa taas mittaussessiot! Eipä tule ainkaan aika pitkäksi, eikä sammaloidu, kun koko ajan on liikettä suuntaan jos toiseen! ;)

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Mikä meitä ohjaa?

Sehän on tiedossa, että ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat perinnöllisyys ja ympäristötekijät. Niiden perusteella tehdään valintoja ja eletään elämää eteenpäin. Mutta mikä meitä ohjaa sitten, kun niin sanotut valinnat on tehty ja koittaa arki?

Esimerkkinä. Opiskelemme ja valmistumme, haemme töitä tai meidät halutaan jonnekin töihin, teemme töitä ja selviydymme arjesta. Olemme tyytyväisiä, kun kaikki pyörii radallaan ilman sen suurempia murheita. Mutta sitten jonakin hetkenä yrityksellä alkaakin mennä huonommin, vaikka tekisimme aina parhaamme ainakin omalta osaltamme. Miksi, mikä ohjaa meidän tilannettamme ja saa meidät hyvän työtekijän pinteeseen?

Minä uskon siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Ja että pahat saavat ainkin joskus kärsiä tekosistaan. Uskon myös siihen, että "paskan määrä on vakio", eli aina ei liidellä pilvissä, vaan on koettava myös huonoja asiota. Ainakin sen takia, että ymmärtäisi niin hyvien hetkien hyvyyden. :)

Mutta mikä meidät ohjaa niihin huonoihin tilanteisiin ja miksi tuntuu, että toisia koetellaan paljon enemmän kuin toisia. Toisilla tuntuu menevän hyvin kaikilla elämän alueilla, kun taas toisilla tuntuu olevan hankalaa kaikessa. Silti nämä kärsivätkin ihmiset jaksavat taistella ja uskoa huomiseen, mutei kuitenkaan loputtomiin.

Haluaisin tietää, että miten pystyisimme itse vaikuttamaan koettelmusten tasapainoon? Mitne pystyisimme pääsemään ylös suosta? Ja miksi ihmisiä, jotka tekevät vain pelkkää hyvää ja ovat hyviä ihmisiä, kiusataan välillä oikein urakalla? Ja miksi sitetn on ikuisia "Hannu Hanhia", joilla onnistuu kaikki?

Minä en oikein usko Jumalaan, vaikka kirkkoon kuulunkin. Uskon mielummin kohtaloon, mutta en siihenkään vahvasti. Olen insinööri ja hyvin tekinen sellainen. Minulle asiat tapahtuvat jonkun takia, eivät vain tapahdu. Ja siksi haluan tietää, miksi Maailma pyörii näin niinkuin pyörii.

keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007

Turvallisuus

Eilen ISS-kurssilla (International Sales Skills), että miten (siis todella) turvallinen maa Suomi on. Täällä luotetaan ihmisiin, ollaan sinisilmäisiä ja autetaan. Esimerkiksi kun kyse on vaikka työsopimuksista. Me tiedämme yleiset työhön liittyvät lait (suurinpiirtein) ja noudatamme niitä, niin yrityksen kuin työntekijän puolelta. Työsopimus on meillä yhden paperin mittainen, jossa selviää kaikki oleellisimmat. Muissa maissa tuo sopimus voi olla kirjan kokoinen, eli monisataasivuinen opus.

Asia on minusta samoin myös ihmisten kanssa toimiessamme. Sovimme ihmisten kanssa asioista ja pidämme suullista sopimusta aivan yhtä pätevänä kuin kirjallista. Emme edes aina tee kirjallisia muistiinpanoja asioista. Näin ei ole monessa muussa maassa. Useasti asioiden on joko hoiduttava samantien tai sitten niistä on ainakin satava kirjallinen sopimus.

Meillä naapureista ja läheisistä pidetään yleensä hyvää huolta. "Vartioidaan" ja huolehditaan. Esimerkiksi viime syksynä, kun Äiti ja Iskä oli Madeiralla, niin hain heidän toisen autonsa omaan käyttööni pariksi päiväksi. Äiti sitten soitti minulle päivän päästä, että olenko sattunut viemään heidän autonsa, kun naapuri oli hätääntynä ilmoittanut, että heidän autonsa on kadonnut pihalta. ;)

On tietenkin eri asia asuuko isossa kaupungissa, taajamassa, pienessä kaupungissa vai maalla. Ja oman lisänsä tähän turvallisten suomalaisten arkeen on tuonut ulkomaalaiset ja lisäksi huumeet. Minä luotan silti yhä ihmisiin, mutta ehkä olenkin vähän liian sinisilmäinen ja naivi tämän asian suhteen. Olemme nimittäin pariinkin otteeseen keskutelleet asiasta Samin kanssa jopa hieman tulisesti. Minusta peittely autossa ja suojaaminen on ylireagointia. Lisäksi minusta talojen varastot ja pihat ovat turvallisia, sillä ne ovat yksityisaluetta. Minusta täytyy luottaa ihmisiin, yleiseen moraaliin ja lakiin. Onhan meillä vakuutuksetkin kuitenkin kattamassa tapaturmia ja epämiellyttäviä yllätyksiä.

Mitä mieltä te ihmiset olette? Onko Suomi yhä turvallinen maa? Voiko ihmisiin vielä tänä päivänä luottaa?

maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

Uni

Olin viikonloppuna yksin kotona. Taisi olla ensimmäinen kerta Mankkaan asunnossamme, tai ainakin ensimmäinen kerta sitten remontin. Lauantaina oli kaikkea tekemistä, kun kävin biitsihallilla ja Keskutassa. Lisäksi piti seurata tuloksia netistä ja etsiä hyviä videoita Youtubesta. :) Piti myös lukea yksi kirja tämän viikon ISS-kurssille.

No, menin sänkyyn ja aloin lukea. Eihän siitä tullut mitään, vaan nukahdin joskus kahdeksan maissa. Ensimmäiset pari tuntia meni nukkuessa ihan hyvin, mutta sitten alkoi unet. Meillähän ei ole vielä makkarissa verhoja ja makuuhuone on samalla sivulla kuin etuovi. Makkariin siis näkee melkein suoraan, kun kävelee ohi. Jos haluaa tulla ihan tirkistelemään, niin ei tarvitse kuin tallata vähän kukkapenkkiä.

Niin, minä sitten näin sellaista unta, että joku koko ajan kävi ikkunamme takana kyttäämässä. Ja koska en tajunnut sen aina olevan unta, niin alkoi pelko iskeä ja oli pakko siirtyä nukkumaan pois ikkunoiden luota, piiloon. Ja koska olin niin väsynyt ja unessa, että en jaksanut mitään varasänkyjä alkaa rakentaa nukuin loppuyön Samin peitto patjana.

Nukuin kyllä ihan hyvin, mutta unet eivät hellittäneet. Tällä kertaa vain näin unia selkäklinikoista ja ihme mittauksista. Lienee johtuneen siitä, että pelkkä peitto ei ollut ihan pehmein patja ja selkä joutui koville. ;)

Onneksi Sami tulu kotiin sunnuntaina ja sain viime yön nukuttua rauhassa. En edes muista, että olisin nähnyt mitään unia. Ehkä pitää laittaa ne verhot paikoilleen, että uskallan nukkua joskus tulevaisuudessa yksin kotona... ;P

lauantaina, maaliskuuta 10, 2007

Pudotuspelit!


Oltiin eilen Äitin ja Picon kanssa katsomassa Lilla Tearnissa kipaletta nimeltä Pudotuspeli. Aivan mahtavan hauska ja kekseliäs esitys.




Pudotuspelin on espanjalainen Jordi Galceran. Lilla Teaternissa näytelmässä esiintyvät Jonna Järnefelt, Sampo Sarkola, Pekka Strang ja Carl-Kristian Rundman. Kuvaus näytelmän omilta sivuilta: "Pudotuspelin tapahtumat sijoittuvat barcelonalaisen pilvenpiirtäjän trendikkääseen kokoushuoneeseen, jonne saapuvat työnhakijat tavoittelevat Sales executive managerin paikkaa. Yritys on ruotsalaisen monikansallisen huonekalu- ja sisustuskonserni DEKIAN tytäryhtiö."

Vaikka minulla ei olekaan huimaa kokemusta työhaastatteluist aja pidin omaani Planarilla aika haastavana, niin ei se kyllä ollut mitään verrattuna tähän! Minusta jokaisen HR-ihmisen ja työpsykologin sekä työtähakevan olisi oikein virkistävää nähdä tämä esitys. Se on loistava!

Myös lähes kaikissa palloilulajeissa (ehkä kaikissa, en ole ihan varma, Minkki P, voitko kertoa koripallon tilanteen?), joissa pelataan sarja talven aikana, ja jotaka kuuluvat niin sanottuihin valtalajeihin Suomessa, on pudotuspelit alkaneet. Naisten lentopallossa Salon Viesti ja Riina menivät eilen välieriin, kun Tuisku-Volley Raisiosta kaatui toistamiseen. Toisessa puolivälieräkammpailussa Ploki ja Somero taistelevat vielä huomenna kolmannessa ottelussa, kumpi jatkaa.

Naisissa välieräpaikan ovat jo saavuttaneet Vanaja ja Lotta sekä Orivesi. Minun näkemykseni on, että finaalissa pelaavat Vanaja ja Salo. Mutta jääköön nähtäväksi... Miesten lentopallon play off-pelit ovat minulle täysin hämärän peitossa. SIellä kai kamppaillaan tällä hetkellä jossain säälipleijareissa, en tiedä. On nimittäin menneet niin kummallisisiksi niin jääkiekon, salibandyn kuin lentopallonkin pudotuspelit, että miten niissä pysyy enää mukana. On säälipleijareita, parhaat pääsee suoraan välieriin ja runkosarjan parhaat saavat valita vastustajansa puolivälieriin. Jo on aikoja eletty. Eikö olisi helpointa, että 8 parasta puolivälieriin ja siitä eteenpäin ihan normaalisti. Ehkä minä olen vain hieman vanhanaikainen.

Pudotuspelejä pelataan myös lentopallon ykkössarjassa. Pudotuseleissä ratkeaa, kuka pääsee taistelemaan liigapaikasta. Kove ja Annika pelaa Savonlinnaan vastaan ja Mesto ja Teija Kuusamoa vastaan. Liigasta karsintoihin tulivat Pieksämäki ja Eura. Pieksämäellä ei mennyt vahvasti koko kautena. siellä ei Santtu ja Jami saaneet Ellusta, Annesta ja Juliasta irti niin paljon, että voittoja olisi tullut suoraan sarjapaikan säilyttämiseen. Nyt siellä onkin otettu vanhat ketut (Reni ja Ahi) uudestaan ruotuun ja yritetään näillä avuin säilyttää sarjapaikka. Saa nähdä miten käy. Saako enää tässä vaiheessa tehdyt korjaukset mitään aikaiseksi.

Pieksämäestä pitää vielä mainita, että en käsitä miten siellä asiat oikein hoidetaan. Itse olin siellä neljä vuotta ja näin aikamoista soutamista ja huopaamista asioiden kanssa. Pelaajat vaihtuivat joka vuosi ja niin tekee nykyäänkin. Lupauksista ei pidetä kiinni ja mmutellan sanomisia jälkikäteen. Aivan todella raivostuttavaa, en ihmettele, jos ensi vuonnakin on taas pelaajasoppa uusissa kuosissa. No, olisi paljon muutakin kommentoitavaa kyseistä paikkaa koskien ja erityisesti eräitä henkilöitä koskien, mutta jätänpä ihan vain kohteliaisuuden takia kirjoittamatta.

Mutta siis play off-parrat ja säärikarvat kasvamaan ja jännäämään miten käy tämän vuoden mitalitaistoissa. Tuleeko yllätyksiä vai noudatetaanko ennakoitua kaavaa...!!??


Kuvat HKT ja täältä

perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

Naisten päivän nautintoja!

Naisten päivän ilot alkoivat töissä, kun toimitusjohtajamme jakoi kaikille talon naisille ruusut! Pitkä oranssi ruusu on vieläkin kuin uusi tuossa pöydällä vesilasissa "seisoessaan".

Biitsihallilla ei pahemmin naisia kunnioitettu miesten kanssa pelatessa, mutta eipä se menoa haitannut...

Kotona taasen odotti harvinainen ilta. Minun ei tarvinnut osallisuta rakenuspuuhiin, kun Sami oli yksin laittanut ovet ja hyllyt paikoilleen. Minä sain nauttia tuoreesta MeNaisista ja kevysestä iltapalasta. Lisäksi minulle tarjoiltiin mukavan pehmeä hieronta. Mukavan pehmeä, koska kipeät lihakset eivät sallineet kovin kovaa käsittelyä.

Olisipa naisten päivä useammin, vaikka kerran kuussa. Katselen mielelläni irtokukkia ja nautin sopivasta hieronnasta, vaikka joka päivä! :)

torstaina, maaliskuuta 08, 2007

Runo Naisille!


YleX Aamun Peltsi on kirjoittanut runon naisille!


Nainen sinä ihana pakkaus, ei haittaa minua jatkuva kynsien lakkaus koska
loputon olkoon kuolavanani mun jos ilman naista ma yksin riudun.

Sylissäsi tunnen olevani vahva, vaikka hengitystiehyeni peittäisi jenkkakahva.
On siinä turvallista olla, elää ja hikoilla

Nainen, elämä kanssasi on villiä, kuin ajaisi down hilliä, ei tule kanssasi elämästä tyhmää, kuin oltaisi samaa veriryhmää

Naisen kanssa kun saa olla alusta loppuun elämän kaikki matkat
ei mieleeni edes juolahda että ottaisin hatkat

On se systeemi vaatinut joskun naiselta tarmoa kun ei ollut edes tasa-arvoa
Tarvitsen ympärilleni monta naista muuten alan pitkällä aikavälillä paskalle haista


Aivan mahtava runo! Ja niin on myös koko YleX Aamun ohjelma. Sitä on saatava kuunnella joka aamu! Kiitos Petlsi, Marja ja Ile! Minua jäi kyllä mietityttämään, että miten villiä tuo elämä naisen kanssa on, kun sitä verrataan DH:oon. Sen verran läheltä tuota lajia on viime aikoina tullut seurattua! ;)

Oikein hyvää Naisten Päivää!

Paljon Onnea Äiti!

Tänään on Äitin synttärit ja siksi liputetaan! :) Mutta hei, Planarin tangossa ei ole lippua??? :O

Äiti on aito stadilainen. Ensimmäiset vuotensa hän asui Lauttasaaressa, Sörkässä ja Töölössä. Sitten hän meni Iskän kanssa 1976 naimisiin ja muutti Karkkilaan, jossa hän ja Iskä myös tätä nykyään viihtyy. Töissä Äiti käy Vantaalla, joten pääkaupunkiseutu ei ole unohtunut, eikä jäänyt kovin kauas.

Äiti on aika isolta osalta lentopalloa. Hän aloitti pelaamisen koulussa ja on jatkanut sen parissa aina tähän päivään asti. 1970-luvun alkupuolella Äiti saavutti Käpylän Lentopallon ja Wartin kanssa muutaman Suomenmestaruuden ja muitakin mitaleita. Menestysvuosien jälkeen pelaaminen on jäänyt vähemmälle, mutta muu vaikuttaminen lentopallon parissa on noussut esiin. Äiti valmensi mm. minun ikäluokan C-tyttöjä ja B-tyttöjä Karkkilassa aina Suomenmestaruuteen asti. Lisäksi Äiti on vaikuttanut valmentajana Etelä-Suomen alueella menestyksekkäästi.

Valmentamisen ohella Äiti on myös saanut useita luottamustoimia. Hän toimii tälläkin hetkellä Etelä-Suomen aluejaoston puheenjohtajana ja Lentopalloliiton liittovaltuuston varapuheenjohtajana. Jotain muitakin luottamustoimia taisi olla, mutta en minä niitä nyt muista! ;)

Äiti on myös erittäin hyvä pelaamaan tietokoneella ja askartelemaan. Äiti tykkää tehdä käsillään monia juttuja, mutta neulonta ei ole hänen juttunsa. Pienempänä saimme Riinan kanssa usein pukeutua Äitin itse tekemiin vaatteisiin. Äiti tykkää myös puutarhan hoidosta ja ruuanlaitosta sekä leivonnasta. Äiti pitää myös erilaisten makujen maistelusta ja korttipeleistä! ;)

Äiti on aika tulinen. Hän saattaa välillä suuttua aika topakasti, mutta yleisesti ottaen hän on todella kiltti. Ehkä Äiti on hieman epävarma, joten hän kätkeytyy kuoren taakse, kun paha paikka yllättää. Äiti haluaa kuitenkin sanoa aina viimeisen sanan! Lienee johtuvan oman paikkansa pitäminen ja löytäminen kolmesta veljestä... ;) Äiti on todella sydämellinen ja ystävällinen! Hän haluaa kaikkien parasta ja tekee kaikkensa myös kaikkien puolesta! Äiti muistaa merkkipäivät ja muutekin muistamiset! Hän on kaikkien kaveri ja erittäin luotettava ystävä! Äiti on paras Äiti! :)

Onnittelut Äiskälle halausten ja suukkojen kera! XOXOXOX

keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007

En tiedä miksi tätä kutsutaan...

Viime viikolla, kun purimme jätekasaa etupihallamme paljastui minulla yksi erittäin suuri epäkohta ihmisissä. Remppamiehemme teki aivan loistavaa jälkeä kylppärissämme ja saunassamme, mutta jätteiden ja roskien kanssa hän oli aivan surkea. Hän oli vain heittänyt kaiken "tarpeettoman" jälkeensä välittämättä siitä, mitä se oli. Roskakasaan ol ikertynyt kerran käytettyjä hanskoja, laastiäpäreitä, jotka sisälsivät laasti, lastoja, puuta, papereita ja mitä kaikkea,poran ja muiden leikkureiden teriä, laattojen isoja ja pieniä "ylimääräisiä" osia ja maalausvälineitä: käyttämättömiä ja käytettyjä.

Olin niin kiukkua täynnä, kun jouduin siivoamaan hänen jälkensä. Hän (tai hänen esdutamansa yritys) sai kuitenkin työstä kovan korvauksen ja kaikki tarvikkeet olivat meidän itse maksamia. RAIVOSTUTTAVAA! Eikö remonttiyrityksillä ole mitään vastuuta jätteistä? Vai pitääkö maksaa joku käsittämätön summa, että jätteet katoavat meidän maaperältä. Ei siinä mitään, että ne oli kasattu yhteen kasaan, mutta kun ei ollut mitään aavistustakaan mitä ne sisälsi ja oli mukavasti jäätyneet kaikki kiinni toisiinsa! ARGH!

KÄyttäytyvätkö nämä remppamiehet kotonaankin samalla tavalla, jättävät kaiken perässään? Käyttäytyvätkö kaikki ihmiset yleensä näin, kun siihen on tilaisuus. Minun vanhempani ovat ainakin aina muistuttaneet, että perässä on korjattava! En sitä kyll äaina ole tehnyt, mutta kyllä siitä on sitten muistutettu. Ja nyyään ei sitten ole edes ketään, joka perässä korjaisi! Kyllä se on minun itse pidettävä huolta siitä, että paikat pysyvät järjestyksessä ja vähän vahdittava myös tuota puolisoa! ;)

Mutta miksi tätä tällaista käyttäytymistä kutsutaan ja onko se miten yleistä? Ainakin kaupungeissa näkyy miten roskat jätetään siihen paikkaan tai pikaruokaravintoloissa ei tarjottimia viedä roskikseen tai kaupassa "väärin" valitut tuotteet jäävät siihen paikkaan, missä virhe tajutaan. Ei tällaista! Kuka sitten kaiken korjaa perässä ja huolehtii, että paikat pysyy kunnossa ja siistinä!

Auts, auts

Onko sitä tullut vanhaksi vai onko sitä vaan niin huonossa kunnossa? Maanantaina biitsihallilla teille paria puolustus-/hakuharjoitusta ja tänään mull aon oikea pakara ja takareisi niin kipeitä, ettei mitään tolkkua. Aivan normaaliliike ja niitä tulee pelatessakin. tällä kertaa vaan teimme n. 20 toistoa...

Ihmettelin, kun hiihtäminen, jota en ole tehnyt suosikausiin, ei saanut paikkoja kipeiksi. Siinähän oli käytössä uudet lihakset ja uudenlainen tekniikka verrattuna viimeiseen 15 vuoteen. Ehkä se, ettei ojentajat tai sisäreidet tai pakarat tulleet kipeiki, vain tarkoittaa sitä, että minulla ei ole niissä lihaksia ollenkaan.

Mutta kun käytetään niitä paikkoja ja liikkeitä, joita olen tehnyt viimeiset 15 vuotta lähes joka päivä, mutta nyt n. puolen vuoden tauon jälkeen, niin jo tuntuu. Eli ehkä siellä jossain on viel äjotain muistoja jäljellä, mutta _erittäin_ huonossa kunnossa. Ei kun vain treenaamaan! :)

Pirkka-niksejä

Jos tykkäät pähkinöistä, ei silti kannata ostaa kallista pähkinänsärkijää. Voit nimittäin rikkoa pähkinäsi keveästi, kun seuravaan kerran vierailet isovanhempiesi luona. pyydä mummua tai ukkia kiikkumaan ja settele pähkinät yksi kerrallaan kiikkutuolin jalaksen alle. Siina ne kätevästi naksahtavat rikki.

Sukkahousuista teet kätevän roskiksen automatkoille. Karkkipaperien lisäksi sukkahousuroskikseen mahtuu paljon muutakin roskaa.

Kätevää työpaikkajumppaa voi harrastaa esimerkiksi ison rei'ittäjän avulla. RInta- ja hartialihaksia voit jumpata, kun puristelet sitä rinnan edessä kiinni ja auki. Voit myös laittaa rei'ittäjän polvien väliin ja puristella sitä yhteen. Rentouttavaa ja virkistävää kiireiden keskellä.

Liimaa puolisosi valokuva paperinuken pääksi. Shoppailuhalun yllättäessä hän voi kokeilla myyntikuvastojen tuotteita paperinuken päälle ja kaupoissakäynti käy tarpeettomaksi.

Digitaalikellojen asettaminen oikeaan aikaan on usein hankalaa. Säästä hermojasi ja hanki kaksi kelloa. Aseta toinen pysyvästi kesä-, toinen talviaikaan. Ajan vaihtamisen sijasta vaihda kelloa.

Kun luet kirjaa, revi lukemasi sivut irti. Näin säästät, koska sinun ei tarvitse ostaa kirjanmerkkiä. Irtonaisia sivuja voit käyttää ostoslistoina.

Vältä pysäköintisakkoja ruuvaamalla autosi rekisterikilvet irti ja ota ne mukaasi aina, kun pysäköit autosi. Pysäköisntisakkoja voit vältellä myös irroittamalla tuulilasinpyyhkinen varsineen, kun pysäköit autosi.

Jo aamu-unista miestä on vaikea saada hereille, kokeilepa tätä: kun armas kuorsaa suus auki, ripauta suuhun suolaa. Tehoaa välittömästi.

Astianpesukoneen lämmin höyry auttaa kipeälle kurkulle. Kun kone on pessyt ja pysähtynyt, avaa luukku ja hengitä.

Kovapintainen WC-paperi on pöytälaatikkokirjailijalle kätevä ja halpa kirjoituspaperi. Rullallinen sitä riittää pitkillekin muistelmille. Siitä on helppo katkasita pois sellainen osa, jota ei haluakaan mukaan. Sitten vain teipillä kohdat yhteen ja Elämänkerta on valmis.

Ota puolimetriä kuminauhaa, kiinnitä sen toinen pää kukkaroosi, toinen kassisi sisäpuolelle. Kun olet maksanut ostoksesi, kuminauha vetää kukkarosi automaattisesti kassiin. Unohtamisen vaaraa ei ole.

maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Potkua elämään! :)

Kun viime viikolla valittelin tylsää elämää, niin jo tuli potkua viikonloppuna. Käytiin Samin kanssa viikonloppuna Kuopiossa hankkimassa uudet kuontalot ja treenaamassa murtsikkaa. Myös Rakenna ja Asu -messut tuli tsekattua ja nukuttua oikein kunnolla!

Meillä taitaa kotona olla aikamoiset pölyt, kun jo yhdessä yössä viikonlopun aikana puhdistetut keuhkot on täynnä limaa ja yskittää ihan olan takaa. Unet kyllä on kotonakin tehokkaat, mutta herääminen vaikeaa muurautuneiden silmien ja tukkoisen olon takia. Pitäisi käydä siis nukkumassa useammin jossain muualla tai sitten vain saada remontti loppuun ja siivottua! ;)

Perjantaina lähdimme reissuun hyvissä ajoin... Juujuu, piti lähteä ajoissa, mutta odottelin neljään sti töissä yhtä puhelua, jota ei sitten kuitenkaan tullut. :( Matka Lahden tielle kesti tunnin! Siis aivan käsittämätöntä! Olimme siis hiukan huonoon aikaan liikkeellä ja autoja riitti. No, oli kelikin aika heikko, joten ihmiset eivät antaneet pahemmin kaasua!

Kuortin ABC:lla pysähdyttiin syömään ja ostamaan kurkkupastilleja. Perillä Kuopiossa oltiin vasta puoli yhdentoista maissa. Ei päästy vielä perjantai-iltana hiihtämään, mutta lauantaiaamulla aikaisin Kuitusen Virpin kultamitalin siivittämänä ryntäsimme ladulle jo klo 8.30.

Kiitos Helenan ja Pertin, sain kokeilla murtsikkaa erittäin hyvillä ja vielä viimeisen päälle voidelluilla suksilla. Sami oli loistava opettaja ja pääsin aika nopeasti jyvälle. Tottakai aluksi piti muutaman kerran mennä nurin, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Tunnin verran hiihdettiin, edettiin noin 7 kilometriä ja keskisyke oli n.170. ;P

Hiihtämästä siirryimme pikapikaa suoraan Evan käsiin. Eva otti meidät ystävällisesti käsittelyynsä lauantaina ja saimme molemmat uudet upeat päät! :) Harvemmin parturin käsittelyssä hiukset pitenevät, mutta tällä kertaa minulle kävi niin! Luovuin myös blondista tukasta (piti tietenkin jättää vielä vähän "raitoja") ja pääsin lähemmäs omaa väriäni. Samille leikattiin "pyöräilijän" tukka ja väriäkin tuli oikein näyttävästi! Niillä päillä oli oikein hienoa mennä Kuopion kaupungille ja sieltä Rakenna ja asu -messuille. Ainut pieni haitta oli vesisade!

Rakenna ja asu -messuilla oli esillä lähinnä talopaketteja ja muuta rakentamiseen liittyvää. Meille kaikki remontoimiseen liittyvä oli aika tuttua kauraa. Ainut mukava uusi asia oli Gatto -keittiöiden lasitasot ja saarekkeen päälle tuleva taso! Sellainen meille tulee sitten seuraavaan asuntoon! ;P

Lauantai-ilta meni mukavasti syödessä, jutellessa ja kuvia katsoessa. Yöllä nukuttiin varmaan 12 tuntia ja sitten mentiin taas hiihtämään. Ihme kyllä lauantailta ei ollut tullut paikat kipeiksi, vaan oli oli ihan keveä. Ihan hieman tuntui "käyttöä" lapaluiden välissä, mutta se ei haitannut. Niinpä ensin pari peltolenkkiä vedettyämme päätimme lähteä Puijon "kevyille" kilpalenkeille! Yhteensä 290 m nousua, maksimikorkeusero 100 m, n.16km, 1h54min, keskisyke 149, ja tuhat kulutettua kaloria oli sen lenkin saldo! Aika hyvin toisella hiihtokerralla! ;)



Hiihdon jälkeen oli aivan mahtava olo. Sauna ja ruoka saivat vielä pari astetta lähemmäs paratiisia! :) Onneksi Sami ajoi kotiin, niin minun ei tarvinnut pysyä koko matkaa virkeänä. Ei olisi kyllä millään jaksanut. Kotona oltiin sitten sunnuntaina yhdentoista maissa. Tie oli liukas ja koko matkan satoi, joten helppoa ei matkanteko ollut. Avensis onneksi oli päättänyt pistää parastaan ja koko matkan keskikulutus oli 6,0 l/100km. Parhaimmillaan se oli menomatkalla 5,6 l/100km. :)

Kiitos Helenan ja Pertin, että sain sukset, monot ja sauvat mukaan Espooseen! Nyt voi treenata murtsikkaa niin paljon kuin kelit sallii ja vaan ehtii. :)

Tahkolla ei tällä reissulla käyty, mutta ensi kerralla sitten!

perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Tylsä elämä?! :)

Onko mull atodella näin tylsä elämä, että en keksi mitään muuta kirjoitettavaa blogiin kuin juttuja omasta allakstani?! Taitaapa olla aivan liian rutinoitunutta ja jumiutunutta arkea, kun ei ole satu eikä tapahdu mitään erityistä.

Päivät pyörii radallaan: seiskan maissa ylös, aamupala ja muut rutiinit, töihin (kävellen, pyörällä tai autolla), töissä 8-10h (pinnoituksia, tulosten arviointia, 3D-suunnittelua, meilejä, palavereita), päivän aikana blogien, uutisten, urheilutulosten ja siviilimeilien tsekkaukset, töistä kotiin, treenaamaan tai kauppaan, kotona ruokaa, lehtien tai kirjan lukua, remontointia ja nukkumaan n.klo22.

Kotona remontti rajoittaa elämää siten, että aina on jotain tekemistä: tavaroiden paikoilleenlaittoa, siivousta, pyykkäystä jne... TV:tä ei ole, eik äsille olisi aikaakaan. Lisäksi kotona on lumityöt ja ruuanlaitto. Työmatkalla kävellen puiston läpi ei juuri ketään kohtaa, eikä matka ole edes kuin n.1,5km. Autolla mennessä joutuu välillä kohtaamaan kiukkia ja kiireisiä ajajia, joilla menee hermo jo sekunnin odotuksessa. Jees, jännää...! :/

Töissä samat ihmiset ja rutiinit joka päivä. Laitteet on tehty niin turvallisiksi, että mitään ei voi sattua ja asiakaskontaktit hoidetaan lähinnä meilillä. Ei siis uusien ihmisten kohtaamista tai vierailuja uusissa paikoissa.

Koska tällä hetkellä treenaan vain biitsiä ja juoksua, ei uusia naamoja niissäkään juuri kohtaa. Hallilla käy samat naiset ja matka sinne hoituu useimmiten autolla Kehä I:stä ja 3-tietä pitkin. Joskus voi olla vähän ruuhkaa, mutta eipä muuta hehkeätä matkalla ole.

Me käydään yleensä kaupassa niin nopeasti ja laput silmillä, ettei sielläkään törmää mihinkään erikoiseen. Ostetaan lähes aina samoja tuotteita ja kassat toimivat kuin liukuhihnalla. Täysin roboottimaista toimintaa.

Ainut elämä on ehkä unissa. Niissä pääsee seikkailemaan sinne ja tänne koko ajan. Viime aikoina olen nähnyt paljon unia siitä, että olen armeijan palveluksessa. Mitä lie tarkoittaavat sitten?

Ja koska mun elämä on näin tylsää, niin siksi ei juttuja irtoa edes blogiin! Sorry! ;)

Väsynyt?

Olemme tottuneet laittamaan syysväsymyksen milloin veren alhaisen rautapitoisuuden, vitamiinien puutteen, laihduttamisen tai monen muun asian syyksi.

Todellinen syys on kuitenkin löytynyt: olet väsynyt, koska olet ylityöllistetty!

Katsohan: maamme asukasluku on noin 5,1 miljoonaa, joista 2,2 miljoonaa on eläkkeellä. jäljelle jää 2,9 miljoonaa, joiden pitää tehdä työtä.

Maassamme on 1,8 miljoonaa koulutettavaa, joten jää 1,1 miljoonaa, joiden on tehtävä työ.

Erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä on 660 000 henkilöä, joten jää 440 000, joiden pitää tehdä työ.

Armeijan palveluksessa on 93 000 henkilöä, joten jää 347 000, joiden pitää tehdä työ.

Työttömänä on 300 000, joten jää 47 000, joiden on tehtävä työ.

Sairaaloiss on hoidetttavana 43 000 henkilöä, joten jää jäljelle 4000 henkilöä, joiden on tehtävä työ.

Maamme vankiloihin on suljettuna 3998 henkilöä, joten jää vain kaksi henkilöä, joiden on tehtävä työ. Sinä ja minä!

Ja sinä se vain luet siinä minun blogia! :)

torstaina, maaliskuuta 01, 2007

Suomalaisen kulttuurinpäivää japanilaisittain

Olimme eilen juhlistamassa Kalevalan ja suomalaisen kulttuurinpäivää japanilaisessa ravintolassa nimeltä Kabuki. No, ei nyt ihan. Olimme juhlistamassa kyseisessä paikassa Teemun valmistumista.

Ruoka oli aivan mielettömän hyvää! Alkupalaksi oli tarjolla mitä erilaisimpia sashimeja ja susheja, misokeittoa sekä myös friteerattuja rapuja ja kaloja. Sakeakin oli tarjolla. On kyllä uskomatonta miten voi hävitä niin totaalisesti taju siitä miten paljon on syönyt, kun ruuat tulee pieninä annoksia vähitellen... :O

Pääruuan valinta oli todella vaikea. Kaikkea olisi tehnyt mieli maistaa, mutta oli tyydyttävää yhteen. Valitsin Dondurin, jossa oli friteerattuja rapuja ja kaloja, munaa sekä riisiä. Oli ihan hyvää, mutta kaipasi paljon pippuria ja soijaa. :)

Kabukihan on hieman erilainen japanilainen ravintola. Siellä ei ole ihan tyypillinen japanilainen sisustus, vaan esillä on mitä mahtavampien jääkiekkoilijoiden ja musikanttien ja muiden taiteilijoiden kuvia ja julisteita. Suosittelen kaikille käymistä! On vaan varattava paikkansa asjoissa, jotta varmistaa sisäänpääsyn! :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...