Olin viikonloppuna yksin kotona. Taisi olla ensimmäinen kerta Mankkaan asunnossamme, tai ainakin ensimmäinen kerta sitten remontin. Lauantaina oli kaikkea tekemistä, kun kävin biitsihallilla ja Keskutassa. Lisäksi piti seurata tuloksia netistä ja etsiä hyviä videoita Youtubesta. :) Piti myös lukea yksi kirja tämän viikon ISS-kurssille.
No, menin sänkyyn ja aloin lukea. Eihän siitä tullut mitään, vaan nukahdin joskus kahdeksan maissa. Ensimmäiset pari tuntia meni nukkuessa ihan hyvin, mutta sitten alkoi unet. Meillähän ei ole vielä makkarissa verhoja ja makuuhuone on samalla sivulla kuin etuovi. Makkariin siis näkee melkein suoraan, kun kävelee ohi. Jos haluaa tulla ihan tirkistelemään, niin ei tarvitse kuin tallata vähän kukkapenkkiä.
Niin, minä sitten näin sellaista unta, että joku koko ajan kävi ikkunamme takana kyttäämässä. Ja koska en tajunnut sen aina olevan unta, niin alkoi pelko iskeä ja oli pakko siirtyä nukkumaan pois ikkunoiden luota, piiloon. Ja koska olin niin väsynyt ja unessa, että en jaksanut mitään varasänkyjä alkaa rakentaa nukuin loppuyön Samin peitto patjana.
Nukuin kyllä ihan hyvin, mutta unet eivät hellittäneet. Tällä kertaa vain näin unia selkäklinikoista ja ihme mittauksista. Lienee johtuneen siitä, että pelkkä peitto ei ollut ihan pehmein patja ja selkä joutui koville. ;)
Onneksi Sami tulu kotiin sunnuntaina ja sain viime yön nukuttua rauhassa. En edes muista, että olisin nähnyt mitään unia. Ehkä pitää laittaa ne verhot paikoilleen, että uskallan nukkua joskus tulevaisuudessa yksin kotona... ;P
No, menin sänkyyn ja aloin lukea. Eihän siitä tullut mitään, vaan nukahdin joskus kahdeksan maissa. Ensimmäiset pari tuntia meni nukkuessa ihan hyvin, mutta sitten alkoi unet. Meillähän ei ole vielä makkarissa verhoja ja makuuhuone on samalla sivulla kuin etuovi. Makkariin siis näkee melkein suoraan, kun kävelee ohi. Jos haluaa tulla ihan tirkistelemään, niin ei tarvitse kuin tallata vähän kukkapenkkiä.
Niin, minä sitten näin sellaista unta, että joku koko ajan kävi ikkunamme takana kyttäämässä. Ja koska en tajunnut sen aina olevan unta, niin alkoi pelko iskeä ja oli pakko siirtyä nukkumaan pois ikkunoiden luota, piiloon. Ja koska olin niin väsynyt ja unessa, että en jaksanut mitään varasänkyjä alkaa rakentaa nukuin loppuyön Samin peitto patjana.
Nukuin kyllä ihan hyvin, mutta unet eivät hellittäneet. Tällä kertaa vain näin unia selkäklinikoista ja ihme mittauksista. Lienee johtuneen siitä, että pelkkä peitto ei ollut ihan pehmein patja ja selkä joutui koville. ;)
Onneksi Sami tulu kotiin sunnuntaina ja sain viime yön nukuttua rauhassa. En edes muista, että olisin nähnyt mitään unia. Ehkä pitää laittaa ne verhot paikoilleen, että uskallan nukkua joskus tulevaisuudessa yksin kotona... ;P
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!