perjantaina, kesäkuuta 29, 2012

Vapaapäivä Åressa

Olen perinteisesti joka Åren reissulla ottanut ainakin yhden vapaapäivän aktiviteeteista. Tällä kerralla ei olla painettu ihan niin niska limassa kuin monilla aikaisemmilla kerroilla, mutta tänä aamuna ei vaan kroppa välittänyt sellaista fiilistä, että olisi ollut kova halu päästä pyörän päälle. DH olisi nimittäin ollut päivän ainoa mahdollinen sportti, sillä vesisadetta oli ennustettu iltapäivälle. Edellisten kertojen aktiviteeteistä ja vapaapäivistä voi lukea tämän blogin juttuja tägillä Åre.

Lähdin kuitenkin Samin mukaan DH-baanoillepäin kuvatakseni Samin aamupäivän ajoja. Tämän pidemmälle en kuitenkaan päässyt, eli hissien ala-asemalle.

Kaikista vasemmalla kabiinin vaijerit, keskellä Worldcuplift ja oikealla VM6.

Sami lähti painamaan huipulle kabiinilla, kun yläosan reittejäkin oli vihdoin avattu. Minä sen sijaan suunnistin torin ja kylän kauppoihin. Tulipa nähtyä taas ihan perus ajoneuvo-varustekuljetus-yhdistelmä. Pari vuotta sittenhän kerroin Jon Olssonin Lamborghinista, jossa on katolla suksiboxi. Nyt ei ollut kyseessä Lamborghini, eikä myöskään suksiboksi, vaan Porsche, jonka katolla oli kajakki.

Lieneekö kyseessä ruotsalainen James Bond? ;)

Eikä kauan tarvinnut ihmetellä Åren kauppoja ennen kuin tuli hälytys auttamaan. Tällä kertaa Samin pyörästä oli mennyt jarrupalat. Ja tottakai alkoi sataa samalla sekunnilla, kun Sami pääsi kaupasta ulos uusine jarrupaloineen. Eikä palojen vaihtaminen sujunut kovin helposti, varmaan tunti ehdittiin ahertaa ennen avun pyytämistä. Apu oli onneksi tehokas ja nopea, tarvittiin vain oikea työkalu, jonka ystävällinen kaupansetä jopa lahjoitti meille. Tackar!!

Sami fixaa sateensuojassa. ps. Samilla on mun pitkät Sinisalon ajohousut jalassa, kun sen omat TLD:t (Troy Lee Design) ei kestä sadetta ja ovat liian lyhyet. ;)

Pientä esimakua...
Korjaushommien jälkeen perinteinen vierailu Brokenissa lounaalla. Minä jatkoin sitten matkaani kohti asumusta, sillä sade oli mukavasti yltynyt lounaan aikana. Sami suuntasi takaisin mäkeen. Paluumatkalla tuli tehtyä se luvattu Kari Traa-hankinta. Ihan en untuvatakkia ajatellut tämänkertaiseksi KT:ksi, mutta se onkin joululahja. Eihän jouluun ole enää kuin vajaa puoli vuotta. :D Muita hankintoja ei tullutkaan tehtyä, sillä Mountain Recycle on kiinni kesällä. Aivan loistava kauppa, jossa myydään periaatteessa kirppiskamaa, mutta suurin osa tuotteista on uusia. Sami esim. sai myytyä liikkeessä kahdessa päivässä kilpapuikkarit. Hinnat ovat maksimissaan puolet alkuperäisestä ja laatu on tosiaan priimaa. Merkkejä on joka lähtöön, mutta pääasiassa huippuja. Suomessa tarvittaisiin vastaavanlaista kauppaa. Relaa.com toimii hienosti verkkokauppana, mutta jonnekin olisi kiva päästä hypistelemäänkin tuotteita. En tiedä olisiko paras sijoituspaikka sitten pääkaupunkiseutu vai jokin laskettelukeskus...

Päivän varuste-esittelyssä on vapaa-ajan asut, erityisesti sadeasut. Olen niin rakastunut K-Wayn sadetakkiin ja sadehousuihin, jonka sain viime vuonna beach volley-sponsoriltani. K-Way on yksi Kappan tuotemerkeistä, jonka varusteet on tarkoitettu ulkolajeihin, mm. lasketteluun ja purjehdukseen. Merkin ominaisuutena on myös että vaatteet pystytään pakkaamaan pieneen pussiin. K-Wayn vaatteet ovat lisäksi tyylikkäitä, joten ne sopivat vaikka kaupunkikierrokselle.

Avaruustakki.

Sadehousut pussissaan, johon kuuluu myös vyö, jolla pussin saa pysymään mukana. Jalassa Kari Traan housut ja Tretornin kumisaappaat.

Naapurissa kiipeilemässä

Koska päivän ennuste oli aurinkoinen, niin lajivalinta oli selkeä, kiipeilemään. Paikkaa pohdittiin loppuun asti ja valinnaksi osui Åren naapuripitäjän Östersundin Frösönberget, jonne oli matkaa 100 km. Paikka käytiin tsekkaamassa jo tulomatkalla ja topot oli printattu, joten tiedettiin mitä edessä olisi.
Ensin näkyi vain pientä vilausta Stora Klippanin 50-metrisestä seinästä.

Kallion alla koko komeus häkellytti, pientä osviittaa korkeudesta antaa sinitakkinen mies.

Samasta paikasta kuin edellinen kuva, mutta toiseen suuntaan. Sami-pikku-ukko miettii mitä seuraavaksi. (valitettavasti aurinko häiritsi hieman kuvausta ja ylimmät kalliot feidautuvat valoon. (: )

Reitit oli merkattu hyvin topoon ja paikoin oli reitin alla fiksusti kirjoitettu kiveen, mikä reitti siitä alkoi. Menimme vain sporttiliidireittejä, ettei aikaa tuhraantunut trädie virittelyyn. Minäkin menin pari kertaa ekana ja hyvin sain topattua 25-metrisenkin liidin. Greidaus oli pääosin saman linjan mukaista, mutta välillä viitoset tuntuivat vähintään seiskoilta. Pituudesta oli myös hyötyä muutamalla reitillä. Viitosia ja kuutosia mentiin alkuun ja illasta helppoja viitosia ja yksi nelonenkin, kun alkoi pikku hiljaa jo väsy painaa.

Näitä kivimerkkejä voisi käyttää Suomessakin. Helpotti paljon reittien löytämistä.

Liidaamassa ilta-auringossa.

Toppaamassa 25-metristä. Reitti olisi jatkunut vielä 20 metriä ylös, olisi ollut hyvä paikka harjoitella multipitchiä.

Sami Brokeback Mountainilla liidaamassa.

Tänään vaurste-esitelyssä kiipeilyreput ja muut siihen liittyvät kantovarusteet. Tässä reissussa molemmilla on reppuina Arc'teryxin Miurat, Samilla 50-litrainen, minulla 30-litrainen. Molemmat oransseina.

Samilla kypärä viritettynä eturemmeillä ja takki yläremmeillä. Minulla köysi (staattinen apuköysi) pussissaan kiinni yläremmeillä ja repun edessä mini-Tatonka.

Samin 50-litrainen on osoittautunut melkoiseksi tilaihmeeksi. Sinne menee myös köysisäkkimme, joka sekin on Arc'teryxin ja mallia Pali. Köyden lisäksi valjaat, trädikamat ja jatkot sekä kengät, sadevarusteet jne... Minulla on kahdet kengät, kypärä, valjaat, juomapullot, eväät ja sadevarusteet. Tatonkassa, joka on oikeasti ns. toalettilaukku, kannan joka paikkaan hyttysmyrkyt, aurinkorasvat, puhelimen ja muut tärkeät esineet. Sopii täydellisesti repun sävyihin ja on helppo kiinnittää sulkkareilla reppuun. :)

Köysi menee tosi pieneen, kun sen osaa pakata oikein.

Köyttä voi kantaa kassiissaan myös olalla. Hihna on pitkä ja siinä on pehmuste. Pussista avautuu köyden alle alusta, jossa on kaksi lenkkiä, joihin päät saa kiinni ja alusta on tarpeeksi iso.

Vähän kevyemmällä varustuksella, eli ilman reppua.

Köysipussista avautuva alusta on myös vedenkestävä ja suojaa site köyttä kastumiselta.

torstaina, kesäkuuta 28, 2012

Åressa tapahtuu

Pistetään tähän väliin pieni mainos siitä mitä Åressa tapahtuu kesän aikana kaikkien aktiviteettimahdollisuuksien lisäksi.

Nyt jo vähän vanhaa tietoa, mutta eilen kylään saapui St. Olavsloppet, joka on viestijuoksukilpailu Östersundista Trondheimiin. Kisa juostaan neljän päivän aikana ja kaikkiaan matkaa tulee noin 330 km. Åren tori oli maalina ensimmäisen päivän osuuksille. Valitettavasti emme tajunneet paikasta kuvaa ottaa, koska satoi melko kovaa vettä ja ilmapiiri oli hyvin synkkä. Hetkeä ennen oli 100 metriä ennen maalia maahan luhistunut miesjuoksija, jota elvytettiin ja lopuksi vietiin ambulanssilla pois. Mutta tässä kisan kartta heidän omilta sivuiltaan.


Viikonloppuna Åressa on Häglöfs Åre Extreme Challenge-seikkailukisa. Sama kisa oli kolme vuottakin sitten, mutta silloin emme nähneet kuin kisaan valmistautuvia urheilijoita. Välineitä on joka lähtöön, on kanoottia, pyörää ja lenkkaria. Suomalaisiakin rekkareita on tullut vastaan välineet katolla, joten heitä voi päästä kannustamaan lauantain kisaan.

Ensi viikolla Åren täyttävät pyöräilijät. Täällä on nimittäin Åre Bike Festival. Kovasti yrittävät saada yläosankin reitit auki ensi viikoksi, mutta vaatii monta lapioitsijaa ja paljon aurinkoa, että lumi sulatettua Tusenmetersledeniltä pois. :) Yksi tapahtuman sponsseista on GoPro, joten tarjouksia olisi varmasti ensi viikolla kaipaamaamme sporttikameraan. Nyt hinnat ovat täällä pilvissä. Jos jollain on siis tarjota myytäväksi GoPro HD Hero2-kameraa, niin laittakaa toki vinkkiä.

Kuva GoPron sivuilta.

Loppukesän ohjelmasta muutama poiminta:
- Viikko 30 23.-29.7. Åre Golf Week
- 2.-5.8. Nordic Open Paragliding Acro Championships
- 24.-25.8. Avalance Trophy

Kaikki Åren kesän tapahtumat pääset tsekkaamaan tästä linkistä.


keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2012

Åre ja vesisade

Aamulla vähän mietitytti, että mitäköhän tänään, kun sadetta ropisi ikkunaan ja ennuste oli hyvinkin märkä. Kiipeily oli täysin poissa kuvioista. Koskimelonta olisi sopinut keliin, mutta ei oltu varattu paikkoja etukäteen. Jäljelle jäi siis DH ja eihän tuo homma kelistä välitä. Kuteet niskaan ja satulaan.

Canyon Nerve AM F8 (linkissä hieman uudempi malli) roikkumassa satulasta WC_liftissä

Sateisesta kelistä johtuen kuvia ei päivän touhuista ole. Kerrotaan sitten enemmän fiiliksistä.
1. Täytyy olla todella tyytyväinen, että jaksaa vetää kerralla reitit läpi, oli kyseessä sitten sininen tai punainen. Kunto on kohdallaan, vaikka ei kyseistä lajia ole kolmeen vuoteen tehnyt.
2. Lisää edelliseen: oikean lonkka on ihan vammainen, mutta pysyy hyvin toimintakykyisenä, kun venyttelee hississä ja suorilla vaihtaa asentoa, tuppaan muuten ajaa reitit läpi koko ajan vasen jalka edellä. Lonkassa erityisesti lonkankoukistaja kinnaa ja vaikuttaa niin selkään kuin reiteen.
3. Ja vielä lisää ensimmäiseen: Kädet jaksaa ihan älyhyvin. Kiipeily on selvästi vahvistanut puristusotetta ja resistanssia tärinälle. Vasta päivän vikoilla reiteillä alkoi käsivarsissa tuntua herkkyyttä värinästä.
4. Mutkissa kallistukset sujuu jo mallikkaasti, hyppyrit enää jännittää. Tuli silti pari kertaa oltua jopa ilmassakin.
5. Åre Bike Parkin reitit ovat todella hyvässä kunnossa. 30-Shimano (pun.) on tasainen ja leveä, vielä ei ole muodostunut edes jarrujälkiä, ja hyvin tampattu pohja pysyi kovana sateesta huolimatta. Samaa voi sanoa myös 33-Lilla blåsta (sin.) ja 10-Kälkspåretista (sin.).
6. Pystyin vetämään myös täysin luontoon tehdyn pätkän (4-Västra Stjärnvägen (pun.)) nousematta pyörältä pois. Ja vaikka loppu onkin sininen (6-Solstigen), ei sekään helppo ole, kun alku on pelkkää juurta, kiveä, droppia ja vaikka mitä.
7. Pyörä on pysynyt ehjänä jo monta vuotta. Siihen ei ole vaihdettu kuin takakumi, koska nappulat oli niin kuluneet. Sami sai sen sijaan vaihtaa eturenkaan kesken matkan.
8. Onneksi on oma mies mukana matkassa, muuten joutuisi ehkä selittelemään sisäreisien mustelmat, jotka tulevat satulaan nojaamisesta. ;)

Ja vielä päivän vikalla etapilla ja tottakai vesisateessa.

Vaikka baanat on kovia ja lätäköitäkään ei pahemmin ole, niin jostain sitä kuraa kuitenkin lentää.

Likapylly.

Onneksi likaisille pyörille, saa tuossa kai itsekin puhdistautua, on hyvät pesupaikat.

Sami ei kuitenkaan pessyt tuossa pyllyään, vaikka olis ollut syytä.

Tänään varuste-esittelyssä siirrytään ruohonjuuritasolta pilviin, eli pääasioihin. Kypärä ja lasit ovat halpa hinta sille, mitä päälle ja silmille voi lajissa kuin lajissa sattua. DH:ssa käytän Lazerin Factory Rider -kypärää, johon olen lipan joutunut vaihtamaan. Kiitos muuten ystävällisen Lazerin Suomen maahantuojan, että vaihto onnistui sujuvasti ja sain vielä T-paidan mukaani. Eilen oli kuva sivusta, tässä edestä.

Hyvä, että fullface peittää suun, niin ei sivustaseuraajat näe miten kieli keskellä suuta painan menemään. :)

Käytän sekä DH:ssa, että talvilaskussa (lautailu ja laskettelu) samoja laseja, Oakleyn O-frameja. Linssi on vaihdettava ja vaihtoehtoja minulla onkin kolmet. Yläkuvassa Persimmon-linssi. Lisäksi kirkkaampaan keliin on Gold Iridium, jossa siis peilipinta. Molemmat edellä mainitut ovat oikeasti talvilinssejä, eli tuplia. Kolmas linssi on yksinkertainen kirkas.

Pysytään brillilinjalla. Luotan Oakleyhin myös beachvolleyssä ja siten muissakin auringossa suoritetuissa lajeissa, joissa lasien pitää pysyä päässä hyvin. Sportti-Oakleyja minulla on kahdet, joista vain toiset pääsivät tällä kertaa reissuun ja siten kuvaan mukaan. Kotiinjääneet ovatkin muusta linjasta poiketen sponsoroidut. Eli ilmaista mainosta tässä annan kaikille varusteitteni valmistajille. ;)

Kuvassa vasemmalla Biitsi.fi Bollet, jotka ovat nekin saadut asiantuntemusta ja henkistä panostusta vastaan. Takana Brikon hiihtolasit murtsikkaan, mutta toimivat hyvin myös mtb:ssä. Oikealla Oakleyn lasit, joita käytän lähinnä beach volleyssä.

Brilleistä takaisin kypäriin, joita niitäkin kesälajeissa on moneen lähtöön. Mukana tässä reissussa on Lazerin lisäksi tavallinen pyöräilykypärä ja kiipeilykypärä. Pyöräilykypärä on Giron Flurry, hyvin vanhaa vuosikertaa. Kypärä on valittu istuvuuden ja värin perusteella edellisen pyörän mukaan. Minun pääni ei ole ihan helppo suojavarusteille. Pää on pieni, erityisesti kapea. Toisaalta se on taas pitkä, mikä tekee sopivien varusteiden löytämisestä haastavan. Lazer on kokoa M, kun taas Giro on nuorisomalli kokoa 50-57 ja säädetty kireimmilleen.

Kevyt ja sopiva.

Ja sitten pääsemmekin päivän viimeiseen varusteeseen. Nimittäin kiipeilykypärään. Minun omani on Petzlin Elia, eli naisten malli, jossa on paikka ponnarille. Ihan paras, kun osaa vaan käyttää. En nimittäin tajunnut, että takaosa menee kypärän sisään säilytyksessä ja ihmettelin, kun ei kypärä meinannut pysyä päässä. :)

Elia päässä Välabergetin huipulla. Samilla päässä Petzlin Meteor III+.

 Hähää, kerta kiellon päälle. Loppukevennyksenä suosikkipäähineeni vapaa-ajalla. :)

Sävy sävyyn nokka ja takki, tottakai! :D

tiistaina, kesäkuuta 26, 2012

Åre ja DH

Paluu kesä-Åren DH-baanoille kolmen vuoden jälkeen oli suoraan sanoen herkullinen. Viime kerrallahan leikki loppui kylkiluiden katkeamiseen ja viime Åren reissulla helmikuussa murtui peukalo, joten jännitystä oli ilmassa monessa suhteessa. Vaan eipä kannattanut jännittää. :D

Mustanaamio

Olin kolmen vuoden aikana unohtanut sujuvasti miten paljon varustetta onkaan päällä DH-ajossa. Jaloissa jo on säämiskät, lonkkahousut, sukat, polvi-säärisuojat ja päälihousut sekä kengät. Yläosassa tänään oli aluspaita, ajopaita, takki, rinta-selkäpanssari, kyynersuojat ja hanskat. Päässä tietty kypärä ja lasit. Minusta saa näkyä vaikka kauaskin, että naisetkin voi ajaa alamäkeä ja siksi varusteissa on paljon pinkkiä.

Sävy sävyyn.

Baanoja oli kivasti auki alaosassa kukkulaa, eli siellä minne pääsi VM6:lla ja Worldcupliftenillä. Yläosassa on vielä luntakin, eikä hiihtämistä kielletä, toidetaan suksimisen vain olevan omalla vastuulla. Harmi, kun ei tullut niitä varusteita mukaan. ;)

Kaverin kanssa voi laskea vaikka kilpaa, kumpikin saa valita lajinsa itse. ;)

Ehdottomaksi suosikiksi reiteistä nousi Shimano (pun). Siellä spoori oli sileä, kuiva ja leveä. Täristystä silti tuli käsille sen verran, ettei haitannut ollenkaan, että olin teipannut peukalon. Lentiksestä on siis hyötyä lajissa kuin lajissa, tässä teipauksen muodossa. Samaa voi sanoa myös kiipeilystä. Talven aikana vahvistuneet kädet ja sormet mahdollistivat koko päivän setin ajoa.

Sävy sävyyn teippi ja kynsilakka, tottakai! :D

Tämän päivän varuste-esittelyssä on niin ikään jalkineet, tällä kertaa päivän sportin mukaisesti pyöräilyjalkineet. Pyöräilylajeina minulla on hallussa maasto (mtb) ja DH. Maastossa käytän lukkopolkimia ja tietysti niihin sopivia kenkiä. DH:ssa taas mennään fläteillä. Molemmissa käytän saman valmistajan kenkiä ja valmistaja on Shimano. Maastokengät ovat vanhat, mutta malli on SH-MT50B (SPD MPS). DH-kengät ovat vähän tuoreemmat, mutta ovat olleet käytössä jo 3v. sitten, niiden malli on SH-MP56L (DX).

Vasemmalla maastomenokkaat ja oikealla DH-tossut.

maanantaina, kesäkuuta 25, 2012

Åre ja kiipeily

Kaksi päivää jo takana ja vielä ei yhtäkään postausta. Noh, aika rientää ja tekemistä riittää. Tässä satsissa onkin sitten ronskisti kahden kiipeilypäivän edestä. Koska paikat on tutut, niin tiesi heti mitä tehdä ja miten edetä noinniinkuin oheistoimintojen suhteen. Kiipeily Åressa on kuitenkin uusi juttu myös meille, mutta onneksi täältä löytyi ihan koordinaatit, jotta löysi sujuvasti perille. Paikkana siis Välaberget, hieman Åresta itään.

Kalliot lohkareiden takaa kuvattuna. Lohkareita on ainakin 50 metriä heti kallioiden juuresta alapäin. Ilmeisesti irronneet jossain vaiheessa tuosta kalliosta.
Paikkana aivan käsittämätön. Pystysuorat seinät, joissa paljon lohjenneita osia ja flakeja. Nimesin kalliot heti kameleonttikallioiksi, koska otteita ei meinaa nähdä yhtään. Kitkaa onneksi kuitenkin on, että jaloille ei mitään askelmia tarvitsekaan. Kallioiden alla on tosiaan satoja ellei jopa tuhansia kiviä, isoja ja pieniä. Mitä lienee paikalla tapahtunut joskus...

Juhannussunnuntain keli oli alkuun aurinkoinen ja nätti. Valitettavasti sade kuitenkin yllätti ja pisti kiipeilijät puun ja kallion alle odottamaan poutaa.

Sateensuojassa ehti chattailla Suomeenkin. Ps. paikalla oli postilaatikko, johon sai jättää terveiset, hauska idea! :)

Sateen jälkeen aurinko paahtoi kiviä kuin löylyssä ja näky oli sen mukainen. Tuntui kuin olisi ollut kivikassa seistessä maailman suurimmassa saunassa.

Melkoiset kiuskivet

Sateen jälkeen ei ollut auringosta huolimatta kovin montaa kuivaa reittiä. Oli siis pakko painaa ylös asti kuutosen reitti. Greidaus on hyvin samanlaista kuin Suomessa, ainakin Solvallassa. Ainaksemmin en ole vitosta vaikeampaa edes yrittänyt, mutta nyt painelin kerran tuon kuutosen reitin ylös asti. Mahtavaa!!! Otteet olivat hyvin pieniä ja vaikeasti nähtävissä, mutta sieltä ne vaan tuli. Voittajafiilis!

Get your ass up!!

Illalla oli pakko kuivatella kamoja sateen jäljiltä. Onneksi on piha jonne levittäytyä ja ilta-aurinko osuu hyvin kohdalle.


Maanantaina sama paikka mutta uudet reitit. Edellisen päivän rehkintä tuntui sen verran jäsenissä, tai ainakin sormenpäissä, ettei mihinkään hirmusuorituksiin ylletty. No, sehän olisikin ollut ihme, jos kaikki reitit olisi mennyt juosten läpi, olivat nimittäin kaikki kuutosia. :)

Sami näyttää mallia.

Valitettavasti Välabergetissä ei ole yhtään viitosen liidilinjaa. Kuutoset ovat vielä sen verran haastavia, ettei Samikaan lähden niitä tuosta vaan yrittämään. Trädien laittaminen on sen verran hidasta, että mennään sitten yläköydellä ja haastetaan hintsuilla miniotteilla sormenpäät ja varpaat vahvoiksi.

Tältä muuten näyttää Välabergetin huipulta. Kalliot ovat korkeimmillaan noin 20 metriset.

Vålådalenin huippu.

Välabergetistä itään.

Otetaan loppuun vielä yksi varuste-esittely jalkinepuolelta. Kiipeilyssä minulla jyllää La Sportiva. Kiipeilykenkinä ovat Miura VS:t, naisten Miurat sekä vain sisäkäytössä olevat Speedsterit. Lähestymiskengät ovat mallia B5 ja paras sukka on ehdottomasti superohut Crosslite.

Vas.ylä Miura VS:t, oik.ylä naisten Miurat ja alhaalla sukat sekä B5:t.

Huomenna lajinvaihto, eli tiedossa alamäkeä!!!


ps. En sak är jag så stolt över, jag ju värkligen prata svensk här. Bra mig, bra jobbat!

perjantaina, kesäkuuta 22, 2012

Yötön yö


Tältä näytti vuoden pisimpänä päivänä klo 22.30 kaakkoistaivaalla. Aurinko ei todellakaan ollut laskenut minnekään Etelä-Suomessakaan. Aivan mahtavaa!

torstaina, kesäkuuta 21, 2012

Aktiivisempaa

Mikäli kyllästyttää odotella blogiin ilmestyviä juttuja, niin aktiivisempaa päivitystä löytyy Twitteristä ja Facebookista. Twitterissä minua voi seurata kuka vaan, se vaatii vain oman profiilin luomisen. Facebookissa statukset välittyvät kavereille. Kahdesta edellä mainitusta viime aikoina on enemmän käytössä ollut Twitter.

Minkki P on muuten aktivoitunut myös Treeniblogin puolella. Sieltä voi lukea viimeisimmät sporttikuulumiset. Minkki P:n innostamana taidan itsekin päivittää viimeisimmät suoritukset.

Juhannuksena kuuluu kuitenkin käpertyä metsän, järven tai kotipihan siimekseen ja unohtaa hektinen mobiili- tai internetmaailma. Aurinkoista ja lämmintä vuoden pisintä päivää kaikille!

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2012

Kesä, kärpäset ja loma

Kuva
Tällä viikolla on juhannus. Kyllä, niin se aika vain kuluu. Juhannuksena alkaa loma, kokonainen viikko. Toivottavasti ei mene täydeksi säheltämiseski, vaan ehtii vähän ollakin vaan, Sporttilomahan se on tietysti, joten kivojen juttujen piirissä ollaan, mutta ettei vain menisi ylisuorittamiseksi...

Luulisi, että lomalla on ainakin aikaa päivittää blogia. Juttuja on toki mietinnässä ja korvan takana sekä kuvia kamerassa ja puhelimessa, mutta valitettavasti tänne ne eivät ole kaikki ehtineet.

Jottei loma ihan pelkäksi sportiksi mene, niin mukaan lähtee paljon lukemattomia lehtia, pari kirjaa, kasvojen- ja kropanhoitotuotteita, kynsilakkoja ja ehkä jopa joku leffakin. Matkakohteena on tuttuakin tutumpi Åre, jossa tänä vuonna pääaktiviteetteinä esiintyy DH ja kiipeily. Mitä muuta, se selvinnee sitten paikan päällä.

Ajatuksissa on myös tehdä pieniä shoppailuja. Menomatkalla pitää hankkia laivan tax-freestä sävyttävä päivävoide aurinkosuojalla. Vinkkejä saa laittaa tulemaan teidän suosituksista!! Paikan päällä nautitaan Åre Kafferosterin kahveja ja paluumatkalla poiketaan todennäköisesti Stockholm Quality Outletiin, jossa on mm. Norrønan, Peakin ja monen muun merkin myymälät. Åresta on myös ostettava aina jotain Kari Traan ihania piristyksiä ja tänä vuonna pitää tsekata, että mitä varusteita Åre tarjoaa kiipeilijälle.

Ihanaa kesää ja varsinkin maistuvaa lomaa kaikille! :)


maanantaina, kesäkuuta 04, 2012

Kiikun kaakun

On varmaan tullut selväksi täälläkin, että olen tykästynyt kiipeilyyn viimeisen vuoden aikana. Kaikkihan on saanut alkunsa Samin kaverilleen lainaamasta pyörätelineestä ja sen myötä saaduista valjaista. Aikaisemmin käytiin jo kyllä boulderoimassa ja silloin tuli hankittua kiipeilykengätkin. Viime syksynä siirryttiin sitten isommille apajille ja köyden kanssa.

Nuuksiossa huhtikuun lopussa 2012
Kiipeilyähän on monenlaista: liidaus (sporttina tai trädeillä), yläköysi, sisäseinä, kallio, boulderointi (sisällä ja ulkona), jääkiipeily, vuorikiipeily, yhdistelmät jne... Minulle noista tuttuja ovat kuusi ensimmäistä, joista viittä ensimmäistä teen pääasiassa. En kuitenkaan ole vielä liidannut trädeillä tai boulderoinut ulkona. Nekin tulevat pian eteen, kun viime viikolla meille muutti Moonin Saturn crash pad ja ollaan menossa trädikurssille.

Tiedättekö kuinka mahtavaa on, kun ote pitää ja pääset hivuttamaan itsesi ylhäällä häämöttävään kahvaan? :D Tai tiedättekö kuinka mahtavaa on, kun saa kantapäällä painettua (huukattua) ja nostettua itsensä ylös hyllyn päälle? :D Siinä niitä pieniä saloja, jotka kiipeilyssä koukuttaa.

Otevoima on kyllä kasvanut, mutta paljon olisi vielä kehitettävää, kallioilla se erityisesti huomaa. Treenipalloa pitäisi hyödyntää joka päivä ja toki venytelläkin, että voiman saa irti. Jalkoja osaan myös käyttää koko ajan paremmin ja paremmin. Yksi syy siihen on myös hyvät kengät. Vaikka La Sportivan Miurat ovat hyvät, niin kyllä saman merkin Speedstereistä ja Miura VS:istä saa vielä enemmän pitoa ja tarkkuutta. Silti en Miurojani vaihda pois, koska ovat mukavammat pitkillä nousuilla. Speedsterit ovat hyvät boulderoidessa ja sisäseinillä. Miura VS:t tuli hankittua, kun Miurat meni huoltoon. Valitettavasti miesten malli, kun naisten mallia ei enää ollut. Miurat ovat 0,5 kokoa isommat, ja siksikin mukavammat jalassa, mutta suurin syy on Speedstereiden aggressivisuus, johon jalat alkavat vasta tottua.

Kehitettävää on myös tekniikassa. Olen käynyt yhden boulderointikurssin ja lisäksi liidikurssin, jossa ei varsinaisesti opetettu kiipeilyä, vaan liidaamista ja sen varmistamista. Sami on käynyt useamman kurssin ja onkin oiva apu minulle. Hänen neuvojen mukaan pääsen selkeästi vaikeampiakin reittejä helpommin toppiin. En tajua miksei sitä itse näe miten olisi paras edetä ja missä on seuraava ote. Varsinkin kalliolla olen ihan sokea. ;)

Suurimpia saavutuksia keväällä 2012: Salmisaaren Kiipeilyareenan 30 metrisellä seinällä liiditopit kahdella reitillä. Negatiivisella seinällä liiditoppauksia, vaikkakin pienten taukojen avustamana. Kakarsbergetissä liiditoppi ensimmäisellä yrittämällä. Voimat riittävät roikkumaan otteissa ilman jalkaotteita. Kasvaneet kylkilihakset! :D

Ei muuta kuin hyviä kiikkuja kaikille!

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2012

Onnea valmistuville

Malja valmistuville!
Onnea ja menestystä sekä haaveissa että tavoitteissa!
 

Tänä vuonna ei tullut kutsua yksiinkään yo-juhliin, tai muihin valmistumisjuhliin. Tälle kesälle ei ole tullut myöskään kutsuja häihin, ainakaan vielä, enkä tiedä että olisi tulossakaan. Onneksi on kavereita, jotka järjestävät juhlia ilman varsinaista syytä. Kuvan malja on nostetty EWS-bileissä. Kiitos järjestäjille, oli huippua niin pukeutua nätisti, päästä ihmisten ilmoille kuin laittaa tukka pystyyn. :)

Sain juuri vaihdettua vaatekaappien sisällön kesäisemmäksi. Tulin törmänneeksi todella moneen mekkoon. Otan kesän tavoitteeksi käyttää niitä kaikkia ainakin kerran. Ehkä olisi hyvä kirjata käytöt tänne, jotta pysyisin laskuissa. ;) Kesäkuun kolmannen aamu ei kyllä anna viitteitä siitä, että olisi mekkokelejä. Onneksi on sukkahousut ja onneksi minäkin olen oppinut niitä käyttämään. ;)

Muutama mekko meni myös kirppispinoon. En ole aamuvirkku, joten aikaiseen sunnuntaiheräämiseen pitää olla hyvä syy. Tällä kertaa se oli ostettu paikka Hietalahden kirpputorilla. Mutta ei tällaisella vesisateella, tuulella ja kylmyydellä. Ehkä ne päätyvät huuto.net:iin vielä tänään. Ilmoittelen kyllä varmasti.

Ps. Kuvan mekko on Elloksen kevään alesta. Tykkään väristä kovasti.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...