Aamulla vähän mietitytti, että mitäköhän tänään, kun sadetta ropisi ikkunaan ja ennuste oli hyvinkin märkä. Kiipeily oli täysin poissa kuvioista. Koskimelonta olisi sopinut keliin, mutta ei oltu varattu paikkoja etukäteen. Jäljelle jäi siis DH ja eihän tuo homma kelistä välitä. Kuteet niskaan ja satulaan.
Sateisesta kelistä johtuen kuvia ei päivän touhuista ole. Kerrotaan sitten enemmän fiiliksistä.
1. Täytyy olla todella tyytyväinen, että jaksaa vetää kerralla reitit läpi, oli kyseessä sitten sininen tai punainen. Kunto on kohdallaan, vaikka ei kyseistä lajia ole kolmeen vuoteen tehnyt.
2. Lisää edelliseen: oikean lonkka on ihan vammainen, mutta pysyy hyvin toimintakykyisenä, kun venyttelee hississä ja suorilla vaihtaa asentoa, tuppaan muuten ajaa reitit läpi koko ajan vasen jalka edellä. Lonkassa erityisesti lonkankoukistaja kinnaa ja vaikuttaa niin selkään kuin reiteen.
3. Ja vielä lisää ensimmäiseen: Kädet jaksaa ihan älyhyvin. Kiipeily on selvästi vahvistanut puristusotetta ja resistanssia tärinälle. Vasta päivän vikoilla reiteillä alkoi käsivarsissa tuntua herkkyyttä värinästä.
4. Mutkissa kallistukset sujuu jo mallikkaasti, hyppyrit enää jännittää. Tuli silti pari kertaa oltua jopa ilmassakin.
5. Åre Bike Parkin reitit ovat todella hyvässä kunnossa. 30-Shimano (pun.) on tasainen ja leveä, vielä ei ole muodostunut edes jarrujälkiä, ja hyvin tampattu pohja pysyi kovana sateesta huolimatta. Samaa voi sanoa myös 33-Lilla blåsta (sin.) ja 10-Kälkspåretista (sin.).
6. Pystyin vetämään myös täysin luontoon tehdyn pätkän (4-Västra Stjärnvägen (pun.)) nousematta pyörältä pois. Ja vaikka loppu onkin sininen (6-Solstigen), ei sekään helppo ole, kun alku on pelkkää juurta, kiveä, droppia ja vaikka mitä.
7. Pyörä on pysynyt ehjänä jo monta vuotta. Siihen ei ole vaihdettu kuin takakumi, koska nappulat oli niin kuluneet. Sami sai sen sijaan vaihtaa eturenkaan kesken matkan.
8. Onneksi on oma mies mukana matkassa, muuten joutuisi ehkä selittelemään sisäreisien mustelmat, jotka tulevat satulaan nojaamisesta. ;)
Vaikka baanat on kovia ja lätäköitäkään ei pahemmin ole, niin jostain sitä kuraa kuitenkin lentää.
Tänään varuste-esittelyssä siirrytään ruohonjuuritasolta pilviin, eli pääasioihin. Kypärä ja lasit ovat halpa hinta sille, mitä päälle ja silmille voi lajissa kuin lajissa sattua. DH:ssa käytän Lazerin Factory Rider -kypärää, johon olen lipan joutunut vaihtamaan. Kiitos muuten ystävällisen Lazerin Suomen maahantuojan, että vaihto onnistui sujuvasti ja sain vielä T-paidan mukaani. Eilen oli kuva sivusta, tässä edestä.
Käytän sekä DH:ssa, että talvilaskussa (lautailu ja laskettelu) samoja laseja, Oakleyn O-frameja. Linssi on vaihdettava ja vaihtoehtoja minulla onkin kolmet. Yläkuvassa Persimmon-linssi. Lisäksi kirkkaampaan keliin on Gold Iridium, jossa siis peilipinta. Molemmat edellä mainitut ovat oikeasti talvilinssejä, eli tuplia. Kolmas linssi on yksinkertainen kirkas.
Pysytään brillilinjalla. Luotan Oakleyhin myös beachvolleyssä ja siten muissakin auringossa suoritetuissa lajeissa, joissa lasien pitää pysyä päässä hyvin. Sportti-Oakleyja minulla on kahdet, joista vain toiset pääsivät tällä kertaa reissuun ja siten kuvaan mukaan. Kotiinjääneet ovatkin muusta linjasta poiketen sponsoroidut. Eli ilmaista mainosta tässä annan kaikille varusteitteni valmistajille. ;)
Brilleistä takaisin kypäriin, joita niitäkin kesälajeissa on moneen lähtöön. Mukana tässä reissussa on Lazerin lisäksi tavallinen pyöräilykypärä ja kiipeilykypärä. Pyöräilykypärä on Giron Flurry, hyvin vanhaa vuosikertaa. Kypärä on valittu istuvuuden ja värin perusteella edellisen pyörän mukaan. Minun pääni ei ole ihan helppo suojavarusteille. Pää on pieni, erityisesti kapea. Toisaalta se on taas pitkä, mikä tekee sopivien varusteiden löytämisestä haastavan. Lazer on kokoa M, kun taas Giro on nuorisomalli kokoa 50-57 ja säädetty kireimmilleen.
Ja sitten pääsemmekin päivän viimeiseen varusteeseen. Nimittäin kiipeilykypärään. Minun omani on Petzlin Elia, eli naisten malli, jossa on paikka ponnarille. Ihan paras, kun osaa vaan käyttää. En nimittäin tajunnut, että takaosa menee kypärän sisään säilytyksessä ja ihmettelin, kun ei kypärä meinannut pysyä päässä. :)
Hähää, kerta kiellon päälle. Loppukevennyksenä suosikkipäähineeni vapaa-ajalla. :)
 |
| Canyon Nerve AM F8 (linkissä hieman uudempi malli) roikkumassa satulasta WC_liftissä |
Sateisesta kelistä johtuen kuvia ei päivän touhuista ole. Kerrotaan sitten enemmän fiiliksistä.
1. Täytyy olla todella tyytyväinen, että jaksaa vetää kerralla reitit läpi, oli kyseessä sitten sininen tai punainen. Kunto on kohdallaan, vaikka ei kyseistä lajia ole kolmeen vuoteen tehnyt.
2. Lisää edelliseen: oikean lonkka on ihan vammainen, mutta pysyy hyvin toimintakykyisenä, kun venyttelee hississä ja suorilla vaihtaa asentoa, tuppaan muuten ajaa reitit läpi koko ajan vasen jalka edellä. Lonkassa erityisesti lonkankoukistaja kinnaa ja vaikuttaa niin selkään kuin reiteen.
3. Ja vielä lisää ensimmäiseen: Kädet jaksaa ihan älyhyvin. Kiipeily on selvästi vahvistanut puristusotetta ja resistanssia tärinälle. Vasta päivän vikoilla reiteillä alkoi käsivarsissa tuntua herkkyyttä värinästä.
4. Mutkissa kallistukset sujuu jo mallikkaasti, hyppyrit enää jännittää. Tuli silti pari kertaa oltua jopa ilmassakin.
5. Åre Bike Parkin reitit ovat todella hyvässä kunnossa. 30-Shimano (pun.) on tasainen ja leveä, vielä ei ole muodostunut edes jarrujälkiä, ja hyvin tampattu pohja pysyi kovana sateesta huolimatta. Samaa voi sanoa myös 33-Lilla blåsta (sin.) ja 10-Kälkspåretista (sin.).
6. Pystyin vetämään myös täysin luontoon tehdyn pätkän (4-Västra Stjärnvägen (pun.)) nousematta pyörältä pois. Ja vaikka loppu onkin sininen (6-Solstigen), ei sekään helppo ole, kun alku on pelkkää juurta, kiveä, droppia ja vaikka mitä.
7. Pyörä on pysynyt ehjänä jo monta vuotta. Siihen ei ole vaihdettu kuin takakumi, koska nappulat oli niin kuluneet. Sami sai sen sijaan vaihtaa eturenkaan kesken matkan.
8. Onneksi on oma mies mukana matkassa, muuten joutuisi ehkä selittelemään sisäreisien mustelmat, jotka tulevat satulaan nojaamisesta. ;)
 |
| Ja vielä päivän vikalla etapilla ja tottakai vesisateessa. |
Vaikka baanat on kovia ja lätäköitäkään ei pahemmin ole, niin jostain sitä kuraa kuitenkin lentää.
 |
| Likapylly. |
Onneksi likaisille pyörille, saa tuossa kai itsekin puhdistautua, on hyvät pesupaikat.
 |
| Sami ei kuitenkaan pessyt tuossa pyllyään, vaikka olis ollut syytä. |
Tänään varuste-esittelyssä siirrytään ruohonjuuritasolta pilviin, eli pääasioihin. Kypärä ja lasit ovat halpa hinta sille, mitä päälle ja silmille voi lajissa kuin lajissa sattua. DH:ssa käytän Lazerin Factory Rider -kypärää, johon olen lipan joutunut vaihtamaan. Kiitos muuten ystävällisen Lazerin Suomen maahantuojan, että vaihto onnistui sujuvasti ja sain vielä T-paidan mukaani. Eilen oli kuva sivusta, tässä edestä.
 |
| Hyvä, että fullface peittää suun, niin ei sivustaseuraajat näe miten kieli keskellä suuta painan menemään. :) |
Käytän sekä DH:ssa, että talvilaskussa (lautailu ja laskettelu) samoja laseja, Oakleyn O-frameja. Linssi on vaihdettava ja vaihtoehtoja minulla onkin kolmet. Yläkuvassa Persimmon-linssi. Lisäksi kirkkaampaan keliin on Gold Iridium, jossa siis peilipinta. Molemmat edellä mainitut ovat oikeasti talvilinssejä, eli tuplia. Kolmas linssi on yksinkertainen kirkas.
Pysytään brillilinjalla. Luotan Oakleyhin myös beachvolleyssä ja siten muissakin auringossa suoritetuissa lajeissa, joissa lasien pitää pysyä päässä hyvin. Sportti-Oakleyja minulla on kahdet, joista vain toiset pääsivät tällä kertaa reissuun ja siten kuvaan mukaan. Kotiinjääneet ovatkin muusta linjasta poiketen sponsoroidut. Eli ilmaista mainosta tässä annan kaikille varusteitteni valmistajille. ;)
 |
| Kuvassa vasemmalla Biitsi.fi Bollet, jotka ovat nekin saadut asiantuntemusta ja henkistä panostusta vastaan. Takana Brikon hiihtolasit murtsikkaan, mutta toimivat hyvin myös mtb:ssä. Oikealla Oakleyn lasit, joita käytän lähinnä beach volleyssä. |
Brilleistä takaisin kypäriin, joita niitäkin kesälajeissa on moneen lähtöön. Mukana tässä reissussa on Lazerin lisäksi tavallinen pyöräilykypärä ja kiipeilykypärä. Pyöräilykypärä on Giron Flurry, hyvin vanhaa vuosikertaa. Kypärä on valittu istuvuuden ja värin perusteella edellisen pyörän mukaan. Minun pääni ei ole ihan helppo suojavarusteille. Pää on pieni, erityisesti kapea. Toisaalta se on taas pitkä, mikä tekee sopivien varusteiden löytämisestä haastavan. Lazer on kokoa M, kun taas Giro on nuorisomalli kokoa 50-57 ja säädetty kireimmilleen.
 |
| Kevyt ja sopiva. |
Ja sitten pääsemmekin päivän viimeiseen varusteeseen. Nimittäin kiipeilykypärään. Minun omani on Petzlin Elia, eli naisten malli, jossa on paikka ponnarille. Ihan paras, kun osaa vaan käyttää. En nimittäin tajunnut, että takaosa menee kypärän sisään säilytyksessä ja ihmettelin, kun ei kypärä meinannut pysyä päässä. :)
 |
| Elia päässä Välabergetin huipulla. Samilla päässä Petzlin Meteor III+. |
Hähää, kerta kiellon päälle. Loppukevennyksenä suosikkipäähineeni vapaa-ajalla. :)
 |
| Sävy sävyyn nokka ja takki, tottakai! :D |
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!