maanantaina, heinäkuuta 30, 2007

Muutamia mainitakseni

Peke, turkisbikinit, matkustaja takaluukussa, etiketit sääressä, notkeat nilkat, mustikkapiirakka, kylmenee-kylmenee-kuumenee-kuumenee, pullonpyörityksen tekemättä jätetty tehtävä, boogiewoogie, vamos, Nadal, palvelun taso, jäätävää, tippi, hyvät muuvit, fisu, jekku, kortti, lahja-osat hukassa, automaattivaihteet, silmäkoppa-kynsikoppa-allergiakoppa, mustapippuri, mojito, uudet kengät, rakeita, Rocky Balboa, Who let the dogs out, koirilta pääsy kielletty, asiaton oleskelu kielletty, Erkka, varattu, taustamusiikki, ilmeitä, tuunattu siideritölkki, alakauttasyöttö, kannustusta, tuijottavat silmät rattaissa, temppuja, divaani ravintolassa, kuoharia ja shampanjaa, hyvää ruokaa, hiiligrilli, mies kehui miehen paitaa...

Lisää voi lukea täältä ja täältä.




Kummasta joisit? (lisätty kommentin perusteella ;P)

Vielä on kesää jäljellä...

29 vuotta olen joutunut odottamaan tällaista kesää. Onhan tämä ollut rankka, mutta niin palkitseva. On ollut ihan mielettömän hauskaa ja vauhdikasta. Kiitos siitä kuuluu meidän tiimille! :)

Viime viikonloppuna oli taas tiimi koossa. Valitettavasti ehkä viimeistä kertaa tänä kesänä. Oltiin Lahdessa ja Kausalassa. Oltiin turnauksessa ja pidettiin hauskaa. Paikalla oli kaikki, siis koko tiimi!

Syötiin hyvin, siis todella hyvin. Perjantaina oli tarjolla maalaistorin makkaroita! Ihan mielettömiä. Lauantaiaamuna oli tarjolla samaiselta torilta ostetuista kauraryyneistä tehtyä puuroa. Todella hyvää! Lauantai-iltana syötiin Summer Grill Mix. Niin täydellisesti paistettua nautaa, kanaa ja porsasta!

Mutta valitettavasti joku väsyi lauantaina ja hotellin puhtaat lakanat veivät voiton! :) Aamulla pekonia ainakin kilo, sillä onhan rapsakaksi paistettu pekoni parasta! :) Oikein muuta ei aamiaisella sitten ollutkaan, paitsi niin joo kukkakaaligratiinia. :)

Kesäsää yllätti, mutta onneksi me osataan ennakoida. Aurinkokoin paistoi, ja vielä enimmäkseen! :) Käsi on rikki, eikä sillä tee oikein yhtään mitään. Se on todella kipeä. Mutta näillä mennään mitä on ja hauskaa oli! :)

torstaina, heinäkuuta 26, 2007

Minun kaupunkini

Aloitetaan sieltä ihan alusta, eli syntymäkaupungistani Karkkilasta. Karkkilahan on pieni, punainen kaupunki Länsi-Uusimaalla, 57 kilometriä Helsingistä Porintietä. Karkkila on minulle rakas, sill äolenhan siellä viettänyt tähän mennessä pisimmän ajan ja suurimman osan elämääni. Onneksi minun ihanat vanhemapni asuvat yhä siellä, että pääsen käymään Karkkilassa aina aika ajoin.

Karkkilassa on järviä, hassunnimisiä järviä kuten Tämäkohtu ja Kolmpers, mäkiä, ihan laskettelurinteitäkin, paljon kommunisteja ja taiteilijoita, mm. Mika Kaurismäki. Sieltä on kotoisin oikein hyviä urheilijoita mm. suunnistuksen maailmanmestari Jarkko Huovila ja koripalloilija Pasi Heinonen ja sinne päätyy monet menneet nimet viettämään eläkepäiviä, mm. Henna Raita.

Minä olen Karkkilassa saanut peruskouluopetuksen, pohjat urheilu-uralle, ystäviä, luontokokemuksia ja vahvan pohjan taistella elämässä eteenpäin. 1980-luvulla ja 1990-luvulla ei ollut helppoa sanoa olevansa Karkkilasta, sillä silloin siellä ei mennyt kovin vahvasti. Karkkila oli kovissa talousvaikeuksissa, veroäyri oli korkealla ja kylä kuhisi kommunisteja. Nyttemmin asiat ovat paremmin. Karkkilassa on kokoomuslainen naiskunnanjohtaja ja talouskin on parantunut.

Karkkila on erittäin mahtava kohde lähteä pienelle maaseutumatkalle. Siellä on aivan ihana Fagerkullan työläisalue, jossa on paljon punaisia puutaloja. On järviä ja jokia sekä koskia. Ja niitä kaikkia voi meloa. On perunamakkaraa ja purkkaa sekä luontaistuotteita ihan tehtaankin muodossa.

Karkkilasta suuntasin ensimmäisenä Jyväskylään. Siellä asuin yhden vuoden käyden ekaa lukuvuotta lukiota. Samaan aikaan pelasin Somerolla, joten sekin kyläpahan tuli tutuksi. Jyväskylässä eniten pääsin tutustumaan Hippoksen liikuntakeskuksen alueeseen, Laajavuoreen ja niiden välimaastoon. Myös keskustassa tuli jonkun verran käytyä, sillä olihan sitä junalle päästävä. :) Jyväskylä on todella kiva paikka. Siellä on eloa niin talvella kuin kesällä. Siellä on oikea talvi ja lämmin kesä! Minulle ainakin jäi oikein mukavat muistot Jyväskylästä asuinpaikkana.



Somero on todella pieni paikka. :) No, tokihan minä lähinnä keskityin Monitoimitalon tiloihin lentopallon takia, mutta sinne päästäkseen on mentävä kaupungin ainoan kadun läpi! :) Somerolla on paljon sikoja, siis ihan niitä eläimiä ja sinne on todella suora tie Salosta. Ihan ok paikka, mutta en minä sinne muuttaisi. :)

Ekan lukiovuoden jälkeen kaikki lentoipallotytöt siirtyivät Tampereelle. Sinne minä sitten vähäksi aikaa myös jämähdin, siis kymmeneksi vuodeksi. :) Tampere on niin loistava paikka! Mikä paikasta tekee niin loistavan, on tamperelaiset, lyhyet etäisyydet, monipuolinen tarjonta, järvet, koulut ja urheilu! :) Kyllä täytyy myöntää, että Tamperetta on ikävä. Siellä alkoi kaikki rullata omalla painollaan ja rutiinit oli luotu. Siellä on meilkein kaikki kaverit, tai ainakin niitä parhaita, ja kaikki on niin lähellä, pyörällä pääsee joka paikkaan! :) Vaikkakin Tampere on kuin mikäkin Rooma, rakennettu kymmenelle kukkulalle. Aina oli mentävä tai viimeistään palattava ylämäkeen. :)

Tampereella asuessa vietin aikaa myös muutamassa muussa kaupungissa. :) Kaksi viimeistä vuotta ollessani lukiossa, pelasin Vihdissä tai tarkemmin ottaen Nummelassa. Myös tämä kasvava nukkumalähiö tuli erittäin tutuksi parin vuoden kokemuksella. :) No, mitäpä Nummelasta sitten sanoisi... Siellä on harju ja uimahalli sekä Jani Sievinen. Siellä on paljon pientaloja ja Tres Amigos 8en tiedä mikä sen nimi on nykyään... ;P). No, ainakin siellä on ammattikoulu, jossa on liikuntasali! :) Lisäksi muutama kuukausi tuli punkattua Salossa. :) Salo on Nokia, siis puhelin-Nokia. Se on ihan jees paikka. Siell on nyt Riina, mikä on kaikkist tärkeintä! Salolaiset puhuu hassusti! ;)

Lukioaikana vietin kaikki kesäni Karkkilassa, joten kotipaikastani en ollut vielä pahemmin päässyt eroon. :) Lukion päätyttyä minä menin sitten armeijaan. Ensin sijoituspaikka oli Upinniemessä, mutta alokasajan ja AuKin ensimmäisen osan jälkeen siirryin Parolannummelle, sillä pelasin sinä vuonna Hämeenlinnassa. Pääsin siis tutustumaan taas uuteen suomalaiseen kaupunkiin. Hämeenlinnan sijainti on niin perfekt. Junaradan varerssa vain tunnin matkan päässä Helsingistä ja Tampereesta. Hämeenlinnassa on linna ja jääkiekkoa sekä naisten lentopalloa. Siellä on OKL ja Reska, siis kävelykatu. Siellä on mukavia ihmisiä, kuten jenni, Satu ja Kadri! :)



Armeijavuoden jälkeen palasin Tampereelle kouluun ja menin pelaamaan Orivedelle. Orivesi ei tullut niin tutuksi kuin muut aikaisemmat pelipaikkakunnat, sillä sinne oli niin lyhyt matka kotoa. Lähinnä vain Urheilutalolla ja Hotellilla tuli vietettyä aikaa. Oriveden asema on todell akaukana Orivedestä, mutta onneksi bussit kulkee ja vielä ihan hallin viereen. :)

Ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä päätin lähteä kokeilemaan sotilastaitoja skapparipuolella. Niinpä suuntasin Lahteen Urheilukouluun ja puin päälleni maatopuvun ylikersantin natsoin. Lahdesta jäi lähinnä mieleen Hennalan varuskunta-alue ja Salpausselkä. Jos halusit päästä keskustaan Hennalasta, niin aina oli harju ylitettävä. Rajoitti nimittäin ihan hiukan keskustakäyntejä :)

Lahden kesän jälkeen olin sitten yhden talven ihan aloillani Tampereella. pelasin Orivedellä ja opiskelin hurjasti. kesällä kuitenkin taas menojalkaa vipatti sen verran, että päätin pistää itseni matkustuksen suhteen todella koville. Menin nimittäin pelaamaan Pieksämäelle. Tätä rumbaa jatkui neljä vuotta. Välillä asuin ja työskentelin kokonaan Pieksämäellä, välillä taas asuin ja työskentelin Tampereella, mutta kävin treeneissä Pieksämäellä, välillä olin osan viikkoa koulussa Tampereella ja osan viikkoa töissä Pieksämäellä. Ei herkkua, mutta kaikkensa sitä näköjään tekee lentopallon eteen.

Jottei suistuta täysin raiteilta tässä "minun kaupunkini"-jutussa, niin kerrotaanpa hieman Pieksämäestä. Pieksämäellä on talvell aihan todella kylmä. Pieksämäellä on asema ja Urheilutalo. Siellä on paljon pikkuisia kuppiloita ja urheiluhulluja ihmisiä. Voin sanoa suoraan, että minä en viihtynyt Pieksämäellä. Minulle siellä ei ollut kuin pelaaminen ja työ. Ja kun kausi oli ohi, niin ei jäljelle jäänyt kuin työ ja tyhjät illat, todella ankeata. Onneksi minä sentään tutustuin Pieksämäellä mukaviin ihmisiin, kuten Miraan ja Tupuun. Heidän kauttaa pääsin käymään teatterissa ja vedin treenejä junnuille.

Neljän Pieksämäki-Tampere-akselilla vietetyn vuoden jälkeen vaihtui sekä asuinpaikkakunta että pelipaikkakunta. Muutimme samin kanssa Helsinkiin ja pelit jatkui Hämeenlinnassa. Työt jatkuivat kuitenkin Tampereella, joten siteitä ei vielä katkaistu. :) Mutta eipä päässyt oikein tutustumaan myöskään asuinpaikkaan. Asuimme Arabianrannassa, joka on aivan ihanaa aluetta. Valitettavasti sinne rakennetaan kok oajan lisää, vaikkakin hienoja taloja, mutta kohta siellä on aivan liian plajon väkeä, että se olisi enää kiva paikka.

Vuosi Hämeenlinna-Helsinki-Tampere-reittiä rullatessa meni nopeasti. Ei hirveästi musitikuvia mistään. Sitten taas kaikki muuttui. Lentopallo ja sen perässä reissaaminen jäi, sain työpaikan Espoosta ja heti perään me muutimme sinne. Nyt elämä pyörii mukavasti painollaan, kun työmatkaa on 1km, ei ravata ympäri Suomea peleissä ja treeneissä ja on oma koti. Espoo on hassu kaupunki, täällä ei ole ollenkaan keskutaa. Täällä on vain pieniä keskuksia, lähiöitä. Täällä on paljon metsää ja peltoja, vaikka ollaan ihan lähellä Helsinkiä. Espoossa on monelaisia ihmisiä, on rikkaita ja köyhiä ja paljon siltä väliltä. Me asumme nyt todella ihanalla alueella, Mankkaalla, missä on vain pientaloja ja lähinnä lapsiperheitä tai vanhuksia. Mankkaalla on rauhallista ja kaikki niin lähellä. Isoin haitta täällä on kuitenkin välimatkat. Jos haluat mennä jonnekin, niin aina pitää mennä autolla, onneksi myös julkiset kulkevat todella hyvin. Minä tykkään kyllä Espoosta, mutta mikään ei voita Tamperetta ja kyllä se Karkkilakin on niin rakas! :)

Haaste otettu vastaan

Loimaannorppa haastoi minut, ja kaikki muutkin hänen blogiaan lukevat, ostamaan, valitsemaan ja syömään suomalaista ruokaa. Minähän tietenkin, suurena ruuan ystävänä, otin haasteen vastaan. Vaikka olinpa kyllä löytänyt hieman aihetta lannistavan uutisen. :(

Asiaan paneutuakseni pohsin asiaa, että miten voin syödä parhaani mukaan suomalaista ruokaa. Töissä se ei ole kovin mahdollista, sillä ruoka on mitä on ja tulee mistä tulee. Jos haluan syödäpäivällä, niin on vaan otettava sitä, mitä linjastosta löytyy. Tietenkin voisin tehdä omat eväät, mutta tällä energialla se ei vaan onnistu.

No, kotona sitten tsekkasin edellisen päivän ostokset. Ja ilokseni huomasin, että olin ostanut oikein hyviä suomalaisia juttuja. Riitan Herkun kevytGoudaa, Kaura 100 -leipää, joka on muuten vuoden 2007 Tähtituote, suomalaisia tomaatteja, suomalaisia kananmunia, suomalaista kevytjauhelihaa, suomalaisia perunoita jne... ja aikaisemmin olimme Samin kanssa ostaneet poroleikkeitä, Tapolan mustamakkaraa sekä Tapolan mustamakkarkastiketta. Mehän ollaan oltu todella nokkelia jo ihan tietämättämme.

Ja tästä eteenpäin viikon verran kun käyn kaupassa, niin ostan vain suomalaisia tuotteita ja ehkä vielä jatkossakin. Haluan kyllä kannustaa suomalaista maataloutta ja siten aion alkaa hyödyntämään pieniä tuottajia. Onhan tätinikin maanviljeliä ja heidän camelinaa voi maistella Keijun tuotteissa! :)

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Koordinaatio

Eilen tuli taas yleisurheilukentällä todettua, että nämä aivot eivät pysty pitämään edes kahta ajatusta yhtäaikaa päässä! :)

Eilen piti vetää vetoja, pelkkä juoksujan kyllä tällä päällä onnistuu, mutta koutsin jalan takia tyydyttiin opetussessioon ja lajiksi valittiin aitajuoksu. Ensin muutaman trillit ja kropanavaukset, sitten vähän vetoja ja aitojen asettelu.

Ensimmäiset pari vetoa meni ihan hyvin, kun veti vaan läpi ajattelematta mitään. Mutta heti kun valkku antoi ohjeita, niin jo mentiin aidan yli mitä kummallisimmissa asennoissa, lennettiin, hypättiin, hidasteltiin, pudotettiin lantiota jne... Olipahan koutsilla ainakin hauskaa, kun katseli tämän tytön sekoilua. :)

Siis miten ei voi käsittää, että juostaan lantio korkealla, pää pysyy samalla tasolla joko juoksun - ei siis hypätä aidan yli ja aidan jälkeen jalkaa putoaa kuin piiska. Ei siis pidetä yläkroppaa ja rintaa rottingilla koko aikaa, vaan mennään sulavasti sen aidan yli! Voi apua! Onneksi ei ollut kameraa paikalla.

Ja aitajuoksu ei edes ole yleisurheilun vaikein laji. Ei ollut kuin se ihan pari asiaa muistettavana ja tehtävänä samaan aikaan. Toisin on seiväshypyssä tai kiekonheitossa...

Lukulista

Koska olen niin innostunut kirjojen lukemisesta, oli pakko tehdä lukulista, että millä taktiikalla tästä nyt edetään.

Tällä hetkellä on menossa Liza Marklundin Studio Sex. Ja listaa jatkuu seuraavasti:

- Sujata Masseyn "Flower Master" (suom. Ikebanamestari)


- Sujata Masseyn uusin eli "Girl in the box", jonka tilasin Amazonista (ei vielä suomennosta)


- J.K. Rowlingin Harry Potterit oikeassa järjestyksessä joko suomeksi tai englanniksi (pitää käydä koutsin ja Äitin hyllyillä sekä tarvittaessa kirjastossa).


- Liza Marklundin lopputuotanto eli "Uutispommi", "Prime Time", "Punainen susi" ja "Nobelin testamentti" koutsin hyllystä. :)


Saa nähdä miten kauan tähän sessioon sitten meneekään. :)

Niin kaunis ja hyvinvoiva!



Tuparilahjaksi saamamme orkidea! :)

Väsynyttä

Olen ollut tällä viikolla ihan todella väsynyt. No, oma vika, sillä sehän on itse aiheutettua. :( No, mutta on tässä väsymyksessä myöskin puolensa. Ei nimittäin tarvitse illalla unta odotella ja näkee kaikenlaisia hölmöjä unia. :)

Viimekin yönä olin taas niin seikkailemassa jossain. Oli vesiesteitä ja oli luolia. Olin myös bändissä ja tarjosin kaikille suklaata. Söin suklaata itsekin, mikä on sinänsä ihme, sillä en pidä siitä. Mutta tämä suklaa olikin jotain todella speciaalia, sillä se ei sulanut ollenkaan, sen pinta oli kiiltävää ja yhdessä levyssä oli vaikka mitä värejä ja merkkejä. Lisäksi levy oli kaksikerroksinen. :) Eniten minua jäi suklaasta mietityttämään, että mikäköhön maku se lila olikaan?

Aamuisin ei taa naurata yhtään, kun pitä herätä. On niin tuskaista. Silmät ovat muurautuneet kiinni ja niihin sattuu. Jäsenet eivät toimi ja joka paikka on ihan tukossa. Hanasta ei tule tarpeeksi kylmää vettä naaman pesuunja herättämiseen. Ei riitä virtaa hiustenlaittoon saati sitten aamiaiseen. Juuri ja juuri saa vaatteet päälle ja pääsee matkaan.

Olen ollut niin väsynyt, että olen tullut tällä viikolla joka päivä kilsan matkan töihin autolla. Tuntuu koko ajan kuin olisin humalassa ja meinaan nukahtaa tietokoneen ääreen. Täytyy vain todeta, että vanhuus ei tule yksin, eli toipuminen ja palautuminen on kovemman työn takana. :)

Eikä tässä tilanteessa auta kuin jaksaa painaa, sillä niistä palauttavista pitkistä unista ei ole tietoakaan vähään aikaan! On turnausta, synttäreitä, muuttoavunantoa, kodinlaittoa, lukemista jne... :) Onneksi on kuitenkin kesä!

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

Maa on niin kaunis

Suomi on todella kaunis kesällä. Pidemmittä puheitta ihastelemaan! :)










He saivat toisensa!

Niin kaunis päivä ja niin iloinen tunnelma! Niin valloittava morsian ja niin komea sulhanen! Täydellinen päivä ja ilmapiiri niin ihanalle parille mennä naimisiin! Sitoutua toisiinsa loppuelämäksi ja jakaa kokemuksensa yhdessä! :)

Paljon onnea hääparille ja kiitos kaikille järjestelyjä tehneille loistavista bileistä ja myös jatkoista ja oheistoiminnasta! :)

Oli mahtava huomata, että vanhatkin jaksaa vaikka loppuun asti ja kaikilla palloilijoilla ei ole vielä polvet ihan sökönä! :) Tämä pariskunta oli valitettavasti ensimmäinen joka päätyi nukkumaan, mutta taisipa siitäkin ulkomaanelävät saada kuvia ikuistettua! :)

Wanaja Festival ja läksiäiset

Viime perjantaina piti herätä aikaisin, liikkua, huolehtia itsestä, siivota ja pakata. No, taas me hoidettiin asiamme niin loistavasti, että ei ehditty kuin pakata ja lähteä matkaan 2 tuntia myöhässä. Siis niin käsittämätöntä.

Perjantaina määränpäänä oli Wanaja Festival ja Lotan läksiäiset. Tarkoituksena oli myös käydä moikkaamassa Jenni, Jarnoa ja Minttua ja viedä synttärilahja. Asuntomessutkin oli jossain vaiheessa listalla, mutta se jätettiin jo aikaisemmin aikataulullisten ongelmien takia pois. ;)

Matkaan lähtö meni vielä hiukan pitkäksi, kun hain uuden puhelimeni postista. Nimittäin Nokia E90 Red! :D Nam! Ja tietty myös kauppareissu oli tehtävä. No, matkaan päästiin ja vettä satoi ihan antaumuksella! Kivaa mennä festareille kuravelliin! :)

Nopean mökkivierailun jälkeen läksiäisiin, joissa jo muut olivat paikalla. Mutta mitä ihmettä, muut olivat niin vaisuja! Syötiin, juotiin ja jutskattiin! Oli kivaa! Ja sitten festareille! Aikataulutus meni niin täydellisesti! Me haluttiin mennä kuuntelemaan PMMP:tä ja me myön mentiin. Kiitos Marikan taksikyydin! :)

PMMP oli todella hyvä! MIkä esiintyminen, mikä kuuntelijoiden huomioiminen, mikä eläytyminen ja ne biisit! PMMP rules! Tässä pari otosta meidän irtiotosta ja lavasta:




Loppufestarit sujuivat sitten aika vauhdikkaasti. Tuli oltua yhteydessä ihan vaan pari kertaa Mänätseriin ja Valkullekin lähti viestejä. Tuli tavattua inttikavereita ja avauduttua kertausharjoituksista. Tuli kutsutta inttikavereita myös bileisiin ja kylään! :) Tuli maisteltua rankasti fisua ja jekkua ja pilattua kengät. Onhan se ihan viisasta laittaa korkkarit kuravelliin ja hyppiä ja pomppiä siinä mudassa hullunlailla. Ja onhan se viisasta olla pyyhkimättä niitä kenkiä edes silloin, kun käy vessassa. ;P Eli se oli niiden kenkien tarina! (joista tulikin mieleen, että olivat ihan sairaan hyvät kengät ja niitä on käyttänyt myös muuan miesbiitsari yksissä päättäjäiskemuissa. niillä tosiaan oli oma tarina...) ;)



Yöstä ei kerrota mitään, sillä siinä ei ole mitään kivaa kerrottavaa. Hoidettiin parisuhdetta yhdessä kärsien ja muusta ei sitten mitään tajuttukaan. Aamulla ihmeteltiin mitä oli edellisenä iltana tapahtunut ja voiko jo pian ajaa. Olo oli kumma kyllä ihan siedettävä, mutta ei paras! :)

Täytyy kyllä kiittää lähtijää oikein mukavista kekkereistä ja kaikkia loistavasta seurasta festareilla. Onneksi me ollaan niin mahtavia analysoimaan ja parantamaan Maailmaa! Ja onneksi me osataan pitää toisistamme huolta, vaikka puhelinyhteydellä Pietarsaareen! ;P

perjantaina, heinäkuuta 20, 2007

Kulttuuripäivä

Eilinen torstai muodustui kulttuuripäiväksi. Aamulla ei ollut vielä mitään hajua mitä tehdään, mutta päivän mittaan se sitten muodostui, kun Samille tuli työkuvioita ja minut pyydettiin katsomaan uusinta Harry Potteria.

Iltapäivällä ennen lähtöä otettiin vielä varmistus tilaamallemme Aroundio -turvallisuussysteemille ja sitten kulttuurimatka oli valmis. Jätin Samin ensin Lauttasaareen ja mietin minne menisin viimeistelemään synttärilahjaa ja hankkimaan muutamaa tarviketta. Päädyin Itäkeskukseen. Sieltä parin tunnin haahuilun ja yhden jäätelön jälkeen ensin auto Samille töihin ja sitten Arabianrannan kirjastoon.

Arabianrannan kirjastohan sijaitsee Arabian talossa, jossa tehdään Arabian sekä Iittalan astioita. Eli siinä vanhan vanhassa talossa, josta löytyy myös TAIK ja joka on hienosti rempattu ja uusittu sisätiloista. Ihan jo nähdäkseen uusittua vanhaa kannatti kirjastoon mennä.

Minulla oli kyllä toinenkin syys kirjastokäyntiin. Minulla ei nimittäin ollut Pääkaupunkiseudun kirjastokorttia, vaan nytpä on. Samalla sitten tsekkasin Rei Shimura- ja Liza Marklund -tilanteen ja varasin sen yhden vielä lukematta olevan Rei Shimuran eli Ikebana mestarin. Liza Marklundejahan sain lainaan koutsilta, niin niitä en tähän hätään tarvinnut.

Kirjastosta ja tehtäänmyymälätsekkauksesta Keskustaan. Ratikka oli oiva väline ja sillä pääsi ihan melkein ovelta ovelle. Ratikassa sitä paitsi sain luettua laukussa ollut Studio Sexiä vähän eteenpäin. :) Olimme sopineet valkun kanssa treffit Eatzin kulmille ja menimme sinne nauttimaan yhdet valkkarit terassille. Aikamoinen myrsky!

Ja kun valkkarit oli upotettu, niin ole leffan aika. Leffa oli hyvä! Siinä oli sekä komiikkaa että jännitystä. Myös toimintaa ja taikaa. :) Sopiva pläjäys! Täytyy kyllä vaan sanoa, että pian on tehtävä kaikki kirjat leffoiksi, ennen kuin näyttelijät kasvavat liian isoiksi! :)

torstaina, heinäkuuta 19, 2007

Ihan vaan paitaa etsimässä...

Keskiviikkona lähdettiin minun lääkärireissun takia Keskustaan. Siis ihan Helsingin keskustaan, lääkärikäynti oli nimittäin Ympyrätalossa. No, lääkäri ei sen kummempia virkannut kuin että lepoa olkapäälle ja ei siellä mitään rikki ole. No, nyt sitten syödään kuuri tulehduskipulääkkeitä ja lepuutetaan olkapäätä.

Lääkärikäynnin jälkeen oli tarkoitus mennä Stockalle etsimään Samille valkoista paitaa. Samilla kun on hyviä kokemuksia Etonin paidoista. Samin koko, eli extra slim fit tai A, vaan ei ole se yleisin, joten sopivaa paitaa ei ollut vielä löytynyt niistä liikkeistä, joita olimme käyneet läpi.

Ensin poikkesimme Ympyrätalon apteekissa. Sieltä otimme reseptilääkkeiden lisäksi myös laastaria ja rakkoestoainetta ja salmiakkia päivän ja viikonlopun tarpeisiin. :) Sitten päädyimme Hakaniemen Kauppahalliin ja myös Hakaniemen torille. Ihan vaan kiertääksemme paikallisnähtävyyksiä. :) Siitä sitten jatkoimme Sokoksen reunalta ihastellen kaukaa nyrkkeilijäpatsasta kohti Kaisaniemeä. Pitkäsilta oli niin tuulinen, että olisi vienyt kevyemmän kaverin mukanaan, onneksi on tätä massaa! :)



Kaisaniemessä ensimmäinen kohde oli Fiorella . Sieltä löytyikin sitten se mekko ensi viikonlopun pippaloihin. :) Mekko oli hätävarana hankinnassa, jos sellainen löytyy, mutta ei kuitenkaan ihan ykkösenä ostoslistalla. Ja löytyipä myös Samille vyö, sellainen valkoinen, joka sopii mainiosti farkkujen kanssa. :)

Fiorellasta sitten Mikonkadun Intersportiin. Siellä katseltiin Samille sandaaleja ja minä kyselin piikkarin piikkien perään. Ei löytynyt kumpiakaan. Mikonkatua oli hyvä jatkaa kohti Aleksi 13. Siellä se sitten lähti tämä shoppailu käsistä. Minä päätin extempore ostaa itselleni kengät. No, oli ihan edukkaat ja käytän niitä kyllä jatkossa. Jalassani oli nimittäin ihan ohet sandaalit ja kantapäivvä tuntui maanantainen korkeushyppy. Niinpä päätin ostaa korkeat remmisandaalit. :) Muutenkin valmentajan kenkävaraston nähtyäni olen päättänyt hieman uudistaa kenkävalikoimaani. Nyt minulla on vain mukavia ja käytännöllisiä kenkiä, mutta onhan se hyvä välillä pitää ihan nättejäkin jalkineita!

Aleksilta sitten vihdoin Stockalle. Ensin katsastamaan miesten sormusvalikoimat. Olimme katselleet jo vuosi sitten Maltalla Fossilin koruja ja sormuksia ja ne näyttävät niin Samilta. Nyt sitten ostaa paukautettiin sekä Fossilin että myös Dieselin miesten sormukset!



Matka jatkui miesten paitaosastolle, jossa jouduimme toteamaan, että juuri ne paidat mitä haettiin oli loppu. Juurikin näin, eikä tietoa milloin mahdollisesti uusia olii tulossa. Eikä paikasta löytynyt mitään muutakaan oikeankokoista, eli hyvin kapeaa, paitaa. Ei auttanut kuin katsastaa läpi merkkiosastot. Sieltä olisi kyllä löytynyt erityisesti Sandilta kaikkea todella hyvnnäköistä ja houkuttelevaa.

Koska nälkä alkoi kiiriä vatsanpophjalle, niin tahtoi syömään. Urheiuosatolla tietenkin ensin perinteinen tsekkaus, jos jotain kivaa löytyisi. :) Ravintolaksi valittiin Fazer Amica Stockan 6. kerroksessa. Ja sieltä eteen päätyi lämmin Brie-juustosalaatti, pieni salaattilautanen, härkäwokki ja salmiakkimarenki. :) Positiivisena lisänä ruokaan kuului myös leip ja jälkiruokajätski. Oli hyvää ja oli paljon! :) Vatsat täytenä oli todella nautinnollista jatkaa paidanhakureissua. :)

Stockalta suuntasimme Sokokselle. Alakerran kemikaaliosaston hankintojen jälkeen miesten osastolle painaetsintään. Sami läysi kyllä mustan sopivankokoisen paidan ja otti sen talteen, mutta valkoista ei vaan löytynyt. Ja koska Sami oli katsonut jo Aleksilla yksiä Eccon sandaaleja, jotka olivat alennuksessa, eikä muualla ollut ollut halvempia, niin päätimme käydä hakemassa nekin parempaan talteen. :) Seuraava osoite siis oli taasen Aleksi 13.

Olin jo edellisellä vierailulla katsonut yksiä El Naturalistan sandaaleja. Siis sellaisia espanjalaisia sammakkokenkiä. :) Sami oli niin kiltti että halusi ostaa nuo kengät minulle. Kiitos Sami! Samalla hän osti myös itselleen samanmerkkiset kengät ja ne Eccon sandaalit! :)



Aleksilta sitten kohti Forumia ja sieltä hakemaan sitä puuttuvaa valkoista paitaa. Vaan eipä löytynyt sieltäkään. Ei ollut edes mitään liikettä, josta sellaisia olisi voinut katsoa. :( No, sitten kohti Kamppia. Siellä tiedettiin, että on ainakin P.T.X.:n liike, jossa pitäisi olla paljon erikokoisia ja -mallisia paitoja. Vaan emmepä päässeet ihan edes sinne asti, kun oli toinen paitaliike ensin. Nimittäin TSF, josta löyti juurikin tarpeeksi kapea paita Samille! :)

Sitten suuntasimme alakertaan ja katsomaan busseja. Ennen sitä kuitenkin poikkesimme Ikivireään ja sieltä haimme Samin tukkoiseen oloon Lotan suosittelemaan magnesiumia, jonka kuva on jo eistetty aiemmin ja minulle jotain kynsiä ja vatsaa parantavaa piitä. :) Koska seuraavan bussin lähtöön oli vielä vartti aikaa, niin menimme Suomalaiseen kirjakauppaan. Piti nimittäin ostaa yksi synttärilahja ja samalla tuli tarkastettua, että onko kolmas Rei Shimura, eli Ikebana-mestari myynnissä. Kirjakaupassa vierahtikin yli 15 minuuuttia, joten seuraavan bussiin oli yli puoli tuntia aikaa. Sami halusi käydä tsekkaamassa löytyisikö Nikeltä sopivaa aluspaitaa valkoisen paidan alle.

Ja löytyihän sieltä. Ja löytyi myös paljon muutakin. Valkoisia paitoja tuli mukaan niin hihattomana, lyhyellä hihalla kuin myös pitkällä hihalla. Myös kaksi juoksupaitaa, johon toiseen oli integroitu iPod-paikka. Sekä vielä yksi juoksutakki, johon oli integroitu paikka iPodille ja sen kuulokkeille. :) Siis ihan huolella matskua siltäkin kauppareissulta. Sitten ei enää tarvinnut kuin ehtiä bussiin tältä paidanhaku- ja lääkärireissulta. :)



No, pääasia, että tehtävä tuli suoritettua, eli valkoinen sopivankokoinen paita löydettyä ja ostettua, ja samalla vähän sitten muutakin. :) Menihän se iltapäivä ja ilta ihan mukavasti näinkin. :)

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007

Sami on Kingi!

Viikonlopun jäljiltä kotimme oli niin pommin jäljiltä. Oli tehty ruokaa ja jäljet oli sen mukaiset. Oli ollut kiire, joten kaikki oli jäänyt sinne sun tänne. Oli väsymystä, joten mitään ei oltu siivottu! Niinpä jotain oli tehtävä, mutta kun tämä tyttö vaan käy hengaamassa töissä ja illalla treenaamaassa, niin onhan se selvä, että Sami hoitaa! :)

Sami oli eilen tehnyt sellaisen muodonmuutoksen meidän kotiin, että oksat pois! Sami oli laittanut tavarat paikoilleen, imuroinut, mopannut, pyyhkinyt pölyt, tiskannut, pessyt pyykit, leikannut nurmikon jne... Minä se vaan olin töissä, nukuin ja kävin treeneissä. Hävettää! :(

Kiitos Sami!

Kesä, loma, työ

Niin kuin MinkkiP blogissaan toteaa, niin ainahan ne kesäkelit menee juurikin näin. Nyt ollaan töissä ja aurinko paistaa. Edelliset kaksi viikkoa oltiin lomalla ja vettä tuli, paitsi viime perjantaina. Ja taisi siellä olla joku toinenkin päivä milloin ei satanut. :)

Eilen menin kotiin kesken päivän potemaan kipeää olkapäätä. Töissä ei vaan pystynyt olemaan, sillä hiiren liikuttelu ja näppiksen hakkaaminen sattuu. En voisi kuvitellakaan, että menisin purkkeja nostelemaan puhdastilaan ja pudottelemaan niitä samantien. Ajattelin, että nytpä saan sitten nauttia kesäsäästä kotona oleskellen, mutta mutta... Eipä nautittu, eipä tajuttu mistään muustakaan, sillä suoraan sänkyyn ja unta palloon. Asiahan on niin, että voisin nukkua missä vaan ja milloin vaan. Aina väsyttää! MinkkiP toteaa tästäkin asiasta aivan totuudenmukaisesti blogissaan.

Ihmettelinkin MinkkiP:n blogiin, että miksi minuakin väsyttää aina ja paljon. Tälläkin viikolla olen nukkunut vähintään 9 tunnin yöunia ja silti olen aamulla niin väsynyt ja aina voisin vielä lisäksi vetää päikkärit. Loman viimeisenä päivän, kun oltiin Samin kanssa nukuttu sellaisia 12 tunnin settejä, niin heräsin jo 8 tunnin jälkeen ihan itekseni. Mutta kun viikonloppuna en toisena yönä nukkunut kuin 6 tuntia, niin nyt pitää ottaa takaisin ainakin tuplasti ellei jopa nelinkertaisesti! On se käsittämätöntä.

No, eilen illalla päästiin taas nauttimaan kesäsäästä ihan kunnolla, kun oltiin Eltsussa treenaamassa. Meillä on käsittämätön flaksi kelien kanssa, kun treenataan. Maanantainakin aurinko paistoi ja joka kerta on paistanut. Puhuttiin, että olisi sellaisessa ilmassa kiva lähteä katsomaan jotain urheilua. Mutta mitä ihmettä, kaikki kesäsarjat pitävät taukoa tähän aikaan vuodesta!!! ??? Ei jenkkifutista, ei tavallista futista, ei mitään urheilua tarjolla pääkaupunkiseudulla. Täällähän ei tunnetusti ole pääsarjatason pesäpalloa, elliittiyleisurheilukisoja tai mitään vastaavaa. Siispä otetaan ehdotuksia vastaan, että mitä urheilua heinäkuussa katsomaan Helsingissä, Espoossa tai hätätapauksessa Vantaalla.

Kesäteatterikin olisi kiva, mutta sinne ei kai mennä ihan spontaanisti vaan liput pitää olla varattuna paljon aikaisemmin. Lisäksi ei välttämättä kiinnosta mitkään suuret tuotannot, vaan jotkut harrastajatatterit.

Onhan urheilukin kivaa, mutta kipeä olkapää rajoittaa nyt niin pahasti mahdollisuuksia, että mielummin menisin katsomaan!! Ensi viikonloppuna onneksi päästään juhlimaan ja festareille. Siinä on ohjelmaa riittämiin! :)

tiistaina, heinäkuuta 17, 2007

Lisäyksiä ja kuvia

Juttuihin Jäätävä viikonloppu ja Kylässä 2 tulossa lisäyksiä.

Siis jätin kokonaan mainitsematta, että sain kylästä ihan omaksi kengät. Sellaiset ihanat, korkeat ja todella hyvännäköiset avokkaat, joita tullaan käyttämään paljon. Kiitos paljon valmentaja!



Ja tässä kuvia niistä kengistä, joita sain lainata. Ja kuva myös kokonaisuudesta, johon ne minusta sopivat niin täydellisesti. Kiitos taasen valmentaja lainasta ja myös stylistin vinkeistä! :)




Niin ja lisäksi todistusaineistoa perjantain treeneistä:




Loppuun vielä helmi kuva perjantai-illan maisemista Hietsussa!

Nimpparijuhlat

Viime viikolla tosiaan vietettiin Noran päivää ja sitä varten järjestettiin myös juhlt. Juhlat toimi samalla myös remontoidun asuntomme ensimmäisinä tupareina. Paikalle oli kutsuttu minun rakkaita sukulaisia.



Valmistelut bileisiin alkoi jo tiistai-iltana kauppareissulla. Menin kauppaan varttia vaille yhdeksän, joten tuli aika kiire kiertää listan kanssa kauppa läpi. Siinä kiireessä ei ihan kaikkea ehtinyt löytää, eikä kaikkea edes ollut paikalla. Ilmeisesti suomalaiset ovat ihastuneet tuoreyrtteihin niin paljon, että ne ovat lähes kaikista kaupoista loppu. Sami nimittäin jatkoi kauppa reissua keskiviikkoaamuna ja löysi kaiken tarvittavvan vasta kolmannesta kaupasta.

Keskiviikkoaamuna sitten alkoi siivoaminen ja tarjottavien valmistus. Olin käynyt kesän MeNaiset läpi raikkaiden ja uusien reseptien toivossa. Ja sieltä löytyikin lähes kaikki tarpeellinen. Vain kakkuohjeet otettiin Kummitädiltä saaduista Valion keittokirjoista.

Tarjolla oli suolaisina herkkuina parmesanskonsseja ruohosipulilevitteellä, fetatäytteisiä munakoisorullia, italialaista varhaisperunasalaattia rucolalla, mozzarella-tomaatti-kapris-salaattia ja brie-parmankinkku- sekä chevrebrushettoja. Molemmissa salaateissa oli itse tehty kastike. Perunalaatista erikoisen teki pekoni, eikä siinä olllut majoneesia. Aika maukkaita juttuja, pitää tehdä toistekin. :)



Makeina tarjottavina oli kahta kakkua. Riina pyysi suklaakakkua, joten sitä oli tehtävä. Tällä kertaa versiona oli amerikkalainen sulkaajuustokakku. Toisena kakkunahan olisi tietenkin pitänyt olla mansikkakakku, mutta halusin tehdä kakun, jota itsekin voin syödä, joten tein gluteenittoman raparperi-Brita-kakun. Todella maukasta! Mansikoitakin oli toki tarjolla ja vielä kahdella tavalla. Oli valkosuklaakuorrutettuja ja ilman mitään hössötyksiä. Juomana oli mansikkaboolia, joka käytännössä oli kivennäissveteen tehtyä mansikkamehua. :)





Nimpparilahjaksi sain kaikkea ihanaa ja toivottua. Sain Sujata Masseyn viimeisen Rei Shimuran eli Taifuunin silmässä. Sain Jadesoturin, sain Viivin ja Wagnerin Parisuhteellisuusteorian, sain Jukka Pojan Äänipään ja kaksi aivan ihanaa ruusua!

maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

Jäätävä viikonloppu!

Oli taas niin huippu viikonloppu! Mutta valitettavasti myös loman viimeinen viikonloppu! No, näillä mennään ja otetaan taas kaikki irti viimeistään seuraavasta. :)

Viime viikkomeni vähän kärsiessä olkapäävammasta, mutta sen ei annettu enää haitata viikonloppuna. :) Tulikin juuri mieleen, että mähän en tosiaankaan ole vielä kirjoittanut nimpparijuhlista ja samaan aikaan ollesta tupareista. Ja siihen asiaan, että viimeiseksi on kirjoitettu vain nimistä, tuli jo kommenttia. :) Kommenttien antaja ryhtyikin tuumasta toimeen ja teki antoi omat kommenttinsa kirjoittamalla tänne. :) Kiitos Minkki P, että pidät huolen siitä, että blogia päivitellään tarpeeksi usein!

Mutta takaisin viikonloppuun. Perjantiana oli aamusta tarkoitus siivota, laittaa raitoja tukkaan, käydä kaupassa ja tehdä muuta tekemätöntä. No, ihan kaikkea ei ehtinyt tai ei oikeastaan mitään noista, mutta sääret tuli viimeisteltyä biitsiretkeä varten. :) Lisäksi tuli hankittua Samille kaksi pukua ja kravatti! Mustan puvun Sami osti itse, mutta minä halusin ostaa Samille sellaisen toisen värisen! :) Voi taivas, että Sami on pienikokoinen! Mutta puvut näyttää niin hyviltä Samin päällä! Voisi käyttää useamminkin! (yritän jossain vaiheessa saada kuvia tänne).

Perjantaina siis suuntasimme biitsille viemään suklaakakkua ja treenaaman viikonlopun turnausta varten. saimme muuten yhden lisäjäsenen tiimiin, sillä meillä on nyt valmentaja. Minkki P:hän on ollut yleisuheilu/yleiskunto puolella valmentajana jo koko kevään, mutta nyt hän myös meidän beach volley -teamin koutsi! Treenattiin ja nautittiin auringosta sellainen kuusi tuntia. Tai siis jotkut treenasivat, toiset menivät sinne kauppaanja siivoamaan. :)

Treenien ja muutaman pelin (katsotun) jälkeen siirryttiin tiimin (Pelaajat N&N, Sami, Mänätseri ja Coach) kanssa meille. Alkoi ruuanlaitto. saimem tuparilahjaksi kaksi 12 kpl:n etanapannua, joten oli tarjolla valkosipuli-parmesanetanoita alkupalaksi patongin ja salaatin kera. Salaatin höysteeksi oli myös chevrekastiketta. Pääruuaksi oli ulkofilepihvejä maustevoilla ja paahdettuja paprikoita. Jälkkäriksi marjapiirakkaa, jonka piti olla mustikkapiirakkaa, mutta koska pakasterasia hämäsi, niin tulikin mustaherukka-karviaispiirakkaa! :)

Pieniä haasteita ruuanlaittoon toi eräänkin tiimin jäsenen allergisuus. Ruuassa ei siis saanut olla mitään pippuria, paprikajauhetta, currya tai tomaattia. Onneksi olemme suuren suuria valkosipulin ystäviä ja sillä saa makua ruokaan kuin ruokaan, niin homma hoitui. Oli minusta todella hyvää! :) Ja kyllä muutkin ruokailijat kiittelivät. Vielä kun meidän keittiö on niin täydellinen paikka tehdä ruokaa ja ruuanlaitto on niin huippua, niin mikäs siinä!

Ruuan juomana oli toki tarjolla viiniä, niin valkosita kuin punaistakin. Alkudrinkiksi oli tietysti jekkua! :)

Launtaina sitten alkoi turnaus, josta todellakin voi lukea lisää tiimiblogista. Ilma ei ollut kuin perjantiana, mutta ei onneksi satanut. Pelit loppui aikaiseen ja päästtin valmistautumaan seuraaviin koitoksiin. Välipalaksi käytiin haukkaamassa uudet evalkosipulietanat ja otettiin varustukset illalle mukaan. Siitä sitten tutustumismatkalle Sörnäisiin.

Niin ihania ja niin paljon kenkiä! Niin ihania ja niin paljon vaatteita! Kirjoja, laukkuja, cd:itä ja hyvää seuraa! :) Lisäksi tiimille kakkoskoutsi ja pastasetit naamaan. Sain niin ihanat kengät lainaan ja niin mielttömän stylistiopastuksen, että niistä täytyy kyllä korvata jotenkin jossakin! Matka jatkui muuvien hakureissulle, mutta valitettavasti vähän epäonnistui, sillä ilta oli illalla parempi ja ihmiset ulkona. Sisällä musiikki aika pyllystä ja piti mennä nukkumaan. Ensi viikolla toivottavasti paremmin!

Sunnuntaiaamuna väsynyt olo, mutta kentille oli mentävä. Ekassa pelissä koutsi puuttui, mutta onneksi oli 2-coach paikalla ja tietysti myös Mänätseri. Neljä peliä ja vesisadetta, ei kiva. Aika väsynyt olo, kun vihdoin pääsi kotiin. Kun miesten finaalin aikana alkoi aurinko paistaa, niin alkoi myös myrskyisästi tuulla. On se ilma niin ihmeellinen.

Kotona jaksoi juuri ja juuri käydä suihkussa, pukea päälle ja mennä syömään. Intialaista herkkua koko vatsan täydeltä napaanja kotiin nukkumaan! :) Ei nähty antoiko toinen valmentaja merkkejä tv:ssä! ;)

Mutta olipa taas niin mahtavaa seuraa ja niin jäätäviä fiiliksiä, että ei mitään rajaa! Ei tullut turnausvoittoa, mutta tuli palkintorahoja! :) Ensi viikonloppuna todellakin taas! :)

(kuvia paljon tulossa)

Kylässä - osa 2

Piti tehdä vastavierailu heti perään valmentajalle. :) Ja samalla tutustumisretki sinne minulle epäilyttävälle alueelle, eli Sörnäisiin. :)

Oli ihania kenkiä ja paljon. Oli mekkoja, jakkupukuja, laukkuja, urheiluvälineitä ja kaikkia paljon. Oli aivan todella houkutteleva alkovi ja korkeat huoneet. Oli televisio ja kirjoja. Kirjastosta tarttui jopa mukaan kaksi opusta. Liza Marklundeja. Niihin keskitytään sitten Rei Shimurojen jälkeen. :)

Syötiin pastaa ja jälkiruokapiirakkaa ja nautittiin drinksuja. Oli herkkua! Lainattiin vaatteita ja kenkiä ja lähdettiin jatkamaan iltaa hyvien muuvien ja lanteiden renkutuksen toivossa. Ei löytynyt, joten mentiin nukkumaan! :)

Mäkin tulen uudestaan kylään! En edes kysy lupaa! :)

Lisää juttua ensimmäisestä vierailusta löytyy muuten toisessakin blogissa! ;P

perjantaina, heinäkuuta 13, 2007

Kylässä

Täällä sitä ollaan - Mankkaalla. Kutsu kävi ja heti napattiin kiinni. Kämppä on todella hieno. Jos mulla ois tällänen keittiö niin mäkin tekisin aina ruokaa. Varmasti. Jopa pelkästään itselleni.

Seurastakaan ei pysty valittamaan. Vaikka isäntäpari tietysti tuli jo kutsun mukana niin muutkaan kutsutut ei ole hassumpia. Tosin mä en koskaan ole ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi huijata olevansa jo 30v. No, nyt siitäkin wannabestä tuli uusi paras ystävä. Ja jos uudet kaverit ei vielä oppineet, ettei mulle kannata ehdotella mitään mitä ei oikeesti tarkota, niin senkin ne oppivat viimeistä ensi viikolla Hämeenlinnassa.

Huomenna kuitenkin Hietsuun ja kelit on tilattu. Ensimmäinen cheerleader-setti alkaa klo 10.50. See you there.

Noran puolesta, valmentaja Minkki P

keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007

Nora - Noora

Noora on suomalainen naisen etunimi. Noora on suomalaisversio kansainvälisestä nimestä Nora, jota myös käytetään Suomessa. :)

Nora on lyhenne nimestä Honora, Eleanor tai Eleanora. Näistä Honora on johdos Honoriasta tai Honourista, jotka molemmat juontavat latinan kunniaa merkitsevästä sanasta. Eleanor puolestaan on kehittynyt ranskalaisesta nimestä Alienor, jolla alun perin tarkoitettiin "se toinen Aenor", kun eräällä äidillä ja hänen tyttärellään oli sama nimi. Eleanora taas on muunnos arabialaisesta nimestä Ellinor, joka merkitsee "Jumala on valoni".

Huomatkaa Wikipedia linkissä tunnetut Norat! ;P

Nooria on Suomessa 10641. Vuonna 1978 kastettiin 123 Nooraa. Noria taas on Suomessa 2088 ja vuonna 1978 niitä kastettiin 40. Ei siis ihan joka tytön nimi!

Nora on myös suomalainen sukunimi. Tällä hetkellä on Maailmassa 101 sukunimellistä Noraa. Kaikenkaikkiaan Noria on ollut 152. Ruotsissa ja Italiassa on Nora -niminen kunta. Myös Nora -niminen bändi on olemassa. Ainakin yksi tuotemerkki tunnetaan myös nimellä Nora.

Me Noorat ja Norat juhlimme tänään nimipäiväämme mansikkakakuin ja auringonpaistein! :)


tiistaina, heinäkuuta 10, 2007

Suomalainen taide

Niin kuin edellisessä postauksessa mainitsin, niin katsoimme viime viikolla Paha Maan. Voi apua mitä tuskaa ja kärsimystä. Minulle tuli niin paha olo siitä ahdingosta, jossa tajusin vasta nyt joidenkin suomalaisten oikeasti elävän. Saan olla kyllä niin onnellinen omasta ympäristöstäni ja kodistani, vanhemmistani ja läheisistä, niin kavereista kuin sukulaisista.

Kun nyt ajattelen suomalaisia muita kansainvälisesti arvostettuja taideteoksia, kuten Aki Kaurismäen leffoja, niin voin vain kuvitella millainen kuva suomalaisista on ulkomailla. Vai onko se todella niin, että me suomalaiset kärsimme ihan kaisest aja elämmme tuskassa ja ahdingossa suurimmaksi osaksi. Vai emmekö me osaa kertoa jakuivailla muita kuin niitä traagisimpoia tunteita, ajatuksia ja kokemuksia.

Sama juttuhan on musiikin kanssa. Viikonlopun reissulla oli autossa kaksi raskaamman musiikin fania ja siten kuutnelimmekin sekä suomalaista että ulkomaista metallisempaa musiikkia. Ja niinhän se on, menestyneimmät suomalaiset bänditkin ovat niitä tuskasta ja ahdingosta laulavia raskaan musiikin bändejä.

Kaikki viihde ja taide, josta minä pidän ei taida olla niin suosittua. Minä rakastan kevyttä viihdettä ja raikasta poppismusaa. Tykkään komedioista ja raikkaista teatteriesityksistä. Nautin lasten leffoista ja hersyvistä kaunokirjallisista tuotoksista. Tykkään niin kovasti nauraa ja iloita, en niinkän tuskailla ja kärsiä myötätuntoa, viihdesetin aikana. Kuinka raskasta onkaan katsoa muiden ahdistusta, kun voisi myös iloita toisten onnistumisista ja elämyksistä! :)

Minun suosikkeja onkin TikTak, FC Venus ja Nora Robertsin pokkarit. :)

Pieni mainos :)

Siis meillähän ei ole televisiota. Eli me emme pysty katsomaan edes leffoja kotona. Paitsi tietty läppärin näytöltä, mutta miltä se muka näyttää max 15" näytöltä. Ei todellakaan miltään.

Niinpä olemme muutaman kerran käyttäneet hyväksi työpaikkani tarjontaa. Planarhan myy myös kotiteatterisysteemejä. Niinpä kävimme katsomassa mitä HD-DVD:eita oli näytteille leffatilaan jäänyt. Tarjonta ei ollut huima, mutta kyllä oli hieno katsella tarkkaa kuvaa ja upeita värejä.

Jos meille tulee jossain vaiheessa jotkut kotiteatterivehkeet, niin todennäköisesti ne ovat Planarin Xscreen (kiinteä valkokangas, jota voi katsoa myös valossa) ja tykki.




No, loppujen lopuksi me katsoimme Paha Maan, joka näytti niin heikkotasoiselta kuvalaadun puolesta HD-DVD:n jälkeen. :(

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...