Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen. Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙 Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla! Sade chillaa
Mennään suoraan asiaan, vaikka viime kerrasta onkin jo piiiitkä tovi. Sen verran merkittäviä havaintoja viime viikolta, että piti ihan blogiin tulla kertomaan. Kesä on kyllä parasta aikaa, kun sitä osaa käyttää oikein: - Mummopyörä on ihan paras ja sillä pääsee paikkaan kuin paikkaan. Mummopyörällä ajaessa on aina ylväs olo. Kori tekee matkakumppanista täydellisen ja pitäähän kypärän sopia pyörän tyyliin. Mummopyörällä olen matkannut niin töihin, kauppaan, geokätköilemään, katsomaan lentopalloa, kylään kuin ajellut muuten vaan. Toivottavasti meillä on vielä useita yhteisiä polkumapyöräretkiä myös tulevaisuudessa! - Lämpimänä kesäiltana paras asu on pantterihaalari ja Reinot. Niillä voi mennä vaikka kyläilemään kuten minä tein. - On ihan parasta, kun on mieli ja kroppa kunnossa. Koimme keväällä jännittäviä aikoja, kun Samia laitettiin uuteen uskoon kropan sisäpuolelta. Nyt kaikki on kuitenkin kunnossa ja elämä jatkuu entistä suuremmalla innolla teemana "Eteen ja ylös&quo