perjantaina, huhtikuuta 30, 2010

Rasva pois, hus hus!

Eihän kukko käskien laula, eli rasvakaan vain puhumalla lähde. On siis jouduttu tositoimiin rasvan hävittämisen kanssa. Ja nyt siis puhutaan minun kropassa ihon alla olevasta rasvasta.

Viime vuoden lopulla heräsin peilin edessä ja vaatekaapilla tilanteesen, että jotain on tehtävä. Vaatteet eivät enää mahtuneet päälle ja peilissä kummitteli mörkö. Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin kropan muokkauksen vuoden alusta.

Ensin laitoin vatsan kuntoon "Toimivan vatsan reseptillä", samaan aikaan aloitimme syömään luomuruokaa ja minä muutin ruokailurytmitystä. Aamulla kuitua, päivällä kevyttä keittoa, välipalaksi hedelmää tai puuroa ja päivälliseksi proteiinipainotteista lämmintä ruokaa. Jätin ylimääräisen rasvan, sokerin ja hiilarit pois. Lisäsin myös nestettä veden, suolaveden ja teen muodossa. Aluksi liikunta oli heman heikkoa matkustelun takia, mutta pyrin liikkumaan matkoja kävellen ja aina kun oli aikaa ja energiaa, tekemään jotain tehokkaampaa. Nyt liikunta kuuluu päivittäiseen ohjelmaan.

Nyt on kulunut neljä kuukautta tuota kuuria ja vihdoin on alkanut tulla tulosta. Tavoitteenahan minulla ei ole pudottaa painoa, vaan muokata kroppaa. Apuna mittauksessa olen käyttänyt Tanitan InnerScan -vaakaa. Se mittaa painon lisäksi rasvaprosentin, viskeraalirasvan, kalorikulutuksen, lihasmassan, nesteprosentin, kropan iän, luiden painon ja antaa arvon terveystasolle. Rasvat ja lihakset tulevat erikseen käsille, jaloille ja keskikropalle. Neljän kuukauden aikana muutosta on tapahtunut luvuissa kohtuullisesti. Painoa on pudonnut 5 kg, rasvaa 5% ja kropan ikää 11 vuotta, nestettä on tullut kehoon 4%, lihakset eivät ole muuttuneet.

Onhan muutokset todella hitaita, mutta hiljaa hyvä tulee. Nopein kehitys rasvaprosentin laskulle on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana. Tuona aikana olen liikkunut enemmän, käynyt infrapunasaunassa ja pitänyt huolta kehon nestetasapainosta. Kehoonhan ei nestettä tartu pelkällä vedenjuomisella, pitää pitää huolta myös suolasta. Juonkin joka päivä vähintään litran suolajuomaa, jossa on kyllästettyä suolavetta n. ruokalusikallinen ja päällä 3 dl vettä. Maku on hirveä, joten lisään vielä makua parantamaan mehua.

Kuukausi sitten olinkin epätoivon partaalla, että mitä tekisin, kun muutoksia ei millään meinaa tapahtua. Ajattelin ryhtyä ketoosikuurille, jossa syötävät kalorit vedetään minimiin ja rasvaa poltetaan liikkumalla. Tuollaisella kuurilla saa kyllä aikaan nopeita tuloksia, mutta valitettavasti tulokset eivät pysy kovin kauan. Fitness-urheilijat käyttävät ketoosia (=karppaus) viimeistellessään kroppaa kisoja varten. Minä haluan kauaskantoisempia tuloksia, joten olen tyytyväinen hitaampaan mutta tehokkaaseen etenemiseen, johon kuuluu sekä ruuasta nauttiminen että runsan liikkuminen.

Lopputulemaksi voin sanoa, että ruualla tosiaan saa itsensä laihdutettua johonkin pisteeseen asti. Jos kuitenkin haluaa laihtua oikeasti ja pidemmällä tähtäimellä on liikuttava runsaasti. Onneksi löysin taas biitsin ja Salmisaaren Elixian infrapunasaunan, niidne kanssa pääsen varmasti hyvään lopputulokseen kesään mennessä. (kesähän alkaa vasta heinäkuussa... ;) )


Lopputulemaksi voi siis sanoa, että kyllä ruokavaliollakin saa laihdutettua, mutta silloin katoaa liha

torstaina, huhtikuuta 29, 2010

Check

Treenipäiväkirjassa olen kironnut viime aikaisia vammojani. Åressa loukkaantui jalkapöytä, siellä kolautin myös isovarpaan kynnen niin, että se lähti irti, vikassa lentismatsissa peukalo ja vanha olkapäävamma on vihoitellut taas. Tuohon listaan lisätään vielä yksi ongelmatapaus, nimittäin hammas, joka lohkesi. Kaikki edellämainitut ongelmakohdat sijaitsevat kroppani oikealla puolella.

Eilen tsekkasin vammoista hampaan, peukalon ja jalkapöydän. Raajavammoissa ei ollut murtumia. Tavallista kovempia nirhaumia ja nivelvammoja vain. Hyvä kuulla, koska nuo pikkuvammat eivät menoa haittaa. Hampaan kanssa on vähän ikävämmin. Se joudutaan poistamaan. Varasinkin jo heti ajan implantin hankkimista varten. Kolon kanssa pitää kuitenkin elää melkein 4 kuukautta. Onneksi poisto tapahtuu vasta ensi viikolla, niin vappu ei mene piloille. :)

Varpaan kynnen saisi kokonaan irti varmasti, kun vaan sietäisi tarpeeksi kipua. Ehkä vappuna tulee sellainen tilanne. ;) Kynsi on kiinni enää oikeasta reunasta, mutta ikävästi koko reunan mitalta. Olkapää vaatii vain huoltoa, venyttelyä ja kuminauhajumppaa. Se on kyllä ollut huomattavasti parempi, kun sen on lämmitellyt hyvin ennen biitsejä ja käynyt käytön jälkeen infrapunasaunassa. Jäätä en ole nyt laittanut, ei sekään varmaan pahitteeksi olisi.

Toivotaan, että vammasuma on nyt tässä. Ei ainakaan mitään isompaa ole toivelistalla, että voi jatkaa sportteja samaan tahtiin.

tiistaina, huhtikuuta 27, 2010

Uusi auto

Vähän aikaa sitten oli tässä foorumissa myynti-ilmoitus meidän Avensiksesta. Avensis löysi uuden kodin ja tilalle tuli uusi nelipyöräinen, Honda CR-V.



Kuva ei autoa imartele, eikä se luonnossakaan mikään ihmeellinen, mutta loistava auto. Nyt ei puskurit hajoa pikku lumitöyssyistä, pehmeällä alustalla pääsee nelivedolla liikkeelle ja kulutuskin kohtuullisempi, kun on kerta diesel. Minullehan tulee normityöpäivässä ajoa vähintään 50 km, eli vuodessa n. 11 000 km. Siihen päälle vielä muut matkat, eli treenit, lomat ja kauppareissut, niin kyllähän noita kertyy.

Honda on manuaali kuudella vaihteella. Lähtee ihan kivasti 340 väännöllä, kun polkasee kaasua. litroja 2.2 ja heppoja 150. Lisävarusteina loistava vakionopeudensäädin, navigaattori, peruutuskamera ja parkkitutkat eteen ja taakse.

Penkeissä on mukava istua ja ajaessa on kivast korkeammalla kuin tavallisella henkilöautolla. Pienenä miinuksena isossa autossa on, että sillä ajaisi mielummin vähän lujempaa, kun pienet nopeudet tuntuu matelulta. :)

sunnuntaina, huhtikuuta 25, 2010

Tampere

Viikonloppu Tampereella oli paluuta entiseen, uusia kokemuksia, hauskanpitoa ja paljon kavereita. Aika meni nopeasti ja kivaa oli.

Lauantaina vierailu kalamarkkinoilla Laukontorilla. Viimeksi 5 vuotta sitten ja tälläkin kertaa tuli ahmittua sama setti; ensin muikkuja ja sitten loimulohta. Molemmat olivat suussasulavan herkullisia. Laukontorilla oli myös Tampin myyjiä, joten myyntipuheen jälkeen mukaan tarttui Toisapupakkaus (First of may kit).

Yöpyminen Scandic Rosendahlissa, jossa superior-huone. En kyllä tiedä mikä huoneesta teki superiorin, muu kuin hinta. Ok, olihan siellä kylpytakit, vedenkeitin ja silitysrauta Mutta sijainti oli hissejä vastapäätä, eli kaikki äänet kuuluivat huoneeseen. Olisimme tietenkin halunneet lähemmäs keskustaa, mutta sen olivat vallanneet veteraanikiekkoilijat, lentopalloilijat, Hot road & rock shown ihmiset ja kalamarkkinoijat.

Ilta 30v+30v-bileissä keskustassa. Paikalla kaikki vanhat Tampereen kaverit, ihan mieletöntä. Viimeksi, kun on tullut heitä nähtyä muutama vuosi sitten. Meno ei ollut yhtään hiipunut, vaikka lähes kaikilla oli lapsia ja osalla jopa vatsassa mukana. Vanhat hitit iskivät yhä, samat juomat maistuivat ja samat vitsit upposivat. Rokattiin, laulettiin, syötiin, juotiin aina tappiin asti. Sitten kävellen hotellille, koska taksijono oli aina tunnin mittainen.

Matkalla hoidettiin myös kansalaisvelvotteita. :) Joku ystävällinen oli kaatanut suojatiemerkin Pyynikintielle siten, että varmasti joku autoilia törmää siihen. Sami ja minä nostimme sen tien sivuun, ettei suurempia vahinkoja pääse sattumaan.

Scandic Rosendahlin aamiainen oli melko hyvä. Jopa luomutuotteita oli tarjolla. Ainakin ruisleipää, maitoa ja mysliaineksia sai luomuna. Luomu valkoinen tee oli todella hyvää. Ja olihan aamiaisella tamperelaiseen tapaan myös mustaa makkaraa.

perjantaina, huhtikuuta 23, 2010

Kiitos, iso Kiitos

Palvelu on taas pelannut loistavasti, kun on vaan osannut käyttää niitä. Tai ainakin useammassa kohteessa, valitettavasti ei kuitenkaan joka paikassa. Ensin hyvät palautteet.

Minulta hajosi viime kesänä fullface-kypärän lippa. Rikoin sen lopullisesti Åressa. Laitoin maahantuojalle meiliä, että mistä saisi uuden lipan. Ensin meili meni moottoripyöräkypäriä maahantuovalle yritykselle, mutta he ystävällisesti kertoivat minulle pyöräilykypäriä maahantuovan yrityksen yhteystiedot. Ensin CycleEuropelta soitettiin minulle ja varmistettiin millaisesta kypärästä on kyse, jotta he voisivat alkaa metsästää varaosia. Sitten kyseltiin kypäräni väriä ja tänään vihdoin sain lipan. Kävin hakemassa sen heidän tomistoltaan, ei maksanut mitään ja sain lisäksi mukaan T-paidan.

Eilen käväsin Arabianrannassa hakemassa Iittalan ja Arabian tuotteita. Samalla otin mukaan Hackmanin pannujen ison lasikannen, jonka otin meni kerran poikki. Kansi putosi samalla kivilattialle, mutta lasiosa ei mennyt rikki. Siis sinänsä kansi oli yhä kayttökelpoinen, mutta sitä ei voinut nostaa mitenkään kuumentumisen jälkeen. Myymälässä rikkinäinen kansi meni reklamaationa ja sain ilmaiseksi uuden kannen tilalle.

Ihmeteltiin, kun kaksi viikkoa sitten Ruotsista lähetettyä pakettia ei kuulunut. Postin tietojen mukaan paketti oli mennyt väärään jakelupisteeseen, josta se oli lähetetty edelleen. Tämän jälkeen ei merkintöjä ollut. Aamulla soittelin Postin asiakaspalveluun, he lupasivat palata asiaan. Koska soittoa ei kuulunut, menin meidän omaan postiin. Siellä luvattiin selvittää missä paketti luuraa. Niinpä minulle soitettiin omasta postistamme, että paketti on yhä väärässä jakelupisteessä ja se on nyt tilattu meidän omaan postiin. Kysyin, että onko minun mahdollista hakea paketti sieltä toisesta pisteestä. Postivirkailija lupasi soittaa sinne vielä kerran ja ilmoittaa, että tulen sen vielä tänään hakemaan. Niinpä paketti päätyi jo tänään meille kotiin.

Viimeisin ja huonoin palaute menee Saunalahdelle. Kyselin vuosi sitten keväällä miten liittymä suljetaan. Laitoin viestiä Saunalahden Oma-palvelun kautta. Silloin viestistä tuli ilmoitus sähköpostiini, että se on vastaanotettu. Myös vastaus tuli sähköpostiini, että ilmoitan vain asiakaspalveluun tai Oma-palvelun kautta, kun haluan palvelun lopettaa. Kun sitten irtisanoin liittymäni alkusyksystä, en saanut mitään vastausta ja kuvittelin asian olevan okei. Vaihdoin uuteen liittymään ja olin tyytyväinen. Huomasin nyt, että minua laskutetaan yhä liittymästä. Soitin asiakaspalveluun, jossa kerrottiin, että minulle on lähetetty Oma-palveluun viesti, jossa on kysytty varmennusta irtisanomiselle. Ikinä en tuota viestiä ole saanut, koska en ole viimeisen viestini jälkeen katsonut palvelua ja viesti ei tullut ollenkaan sähköpostiini. Nyt liittymä on vihdoin suljettu, mutta haluan kyllä rahani takaisin harhaanjohtavasta tiedottamisesta irtisanomisen suhteen.

torstaina, huhtikuuta 22, 2010

Vielä Korkeasaaren flamingoista

Kettu ei raadellut kaikkia, vaan ne joutuivat sokkiin. Eikä niiden edes pitänyt olla ulkona koko yötä. Uutena tietona minulle tuli myös, että niissä oli jopa oikeita lintuvanhuksia, eikös 40 vuotta ole aika pitkä ikä linnulle.

Uutinen

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2010

Nuku, nuku nurmilintu...

Ei tarvittu eilen unilauluja, ei edes iltasatuja. Sen verran on tullut kiusattua kroppaa urheilulla ja lyhyillä unilla, että riittää kun kallistaa päänsä vaaka-asentoon.

Viime yönä tuli nukutta 10 tuntia ja hyvää teki. Aamulla olisi voinut jatkaa vielä parilla tunnilla, mutta töihin oli lähdettävä. Olen pyrkinyt nukkumaan n. 8h yössä, mutta aina se ei onnistu, usenmiten kylläkin, onneksi. Nyt kun olen lisännyt huimasti liikuntaa ja työmatkojakin kuljen julkisilla, eli tulee oltua ulkona, niin unen tarve vain lisääntyy entisestään.

Lisääntyneestä unentarpeesta on se hyöty, että sen ajan kun on silmät kiinni, niin tulee nukuttua todella sikeästi. Näen helposti unia, mutta nyt ei ole tajunnut mistään mitään. Pitää siis pitää riittävää määrää liikuntaa ja ulkoilua yllä, että saa nukuttua sikesäti ja palauttavasti.

sunnuntaina, huhtikuuta 18, 2010

Espoolaista taitoluistelua

Olen viime aikoina seurannut tiiviisti espoolaista taitoluistelua. Ensin Leena Lehtolaisen kirjoissa, erityisesti kirjassa Kuolemanspiraali. Sitten DVD:llä Rikospoliisi Maria Kallion kolmiosaisessa Kuolemanspiraali-sarkassa. Ja tänään viimeksi Espoon Jäätaitureiden Jääsadussa Pekka Töpöhäntä.

Kevätnäytös tuli mieleen kirjasta ja kun serkkuni, MInttu 6v., luistelee, niin oli syytä mennä katsomaan. Olihan paikalla myös MM-3, Laura Lepistö. Jääsatu oli aivan mieletön. Jäällä kävivät kaikki seuran luistelijat 3-vuotiaista senioreihin, varmasti ainakin pari sataa luistelijaa. Toisilla oli isompi rooli, toisilla vähän pienempi. Eiä kaikki näytökseen osallistuneet varmasti edes näyttäytyneet, sillä näytöksen suunnittelu, koreografia, puvut ja maskeeraukset ovat tarvinneet useampia käsiä ja jalkoja. Miten noin suuria massoja voi edes yhdistää samaan kertaan.

Kaikki luistelijat olivat todella taitavia ikäisikseen. Minun tasoni loppuisi varmasti siinä 5-vuotiaiden kohdalla. HIenoja hyppyjä, vaakoja ja piruetteja. Vauhti oli huima. Laurasta ei saanut kuvaa esityksen aikana, koska vähäisen valon ja liikkeen noupeuden yhdistelmä oli haastava. Eikä pikkupelleistäkää, joissa Minttu esiintyi saanut hyvää otosta. Eniten minua hämmästytti todellakin vauhti niin yksilöillä kuin muodostelmaluistelijoilla. Lisäksi hämmästyin muodostelmaluistelijoiden luistinten aiheuttamaan voimakasta ääntä.

Näytös kuvin:
Näytöksen jälkeen kaikki tulivat kiittämään. Kaikki eivät valitettavasti vain mahtuneet kuvaan.

Pikkupellet, Minttu toinen oikealta.

Laura Lepistö kiittää.

Minttu ja Laura mahtuivat samaan kuvaan. :) Mintulla vaaleanpunainen oikea hiha.

Meidän suosikkipikkupelle

Nice lentopalloa


Kyllä, lentopallo on mukavaa. Sitä on huippua pelata ja katsoakin, erityisesti naislentopalloa. Omalta osalta tällä kaudella lentopallo keskittyi omaan pelaamiseen 2-sarjassa. Mutta kävin kyllä katsomassa myös yhden finaalimatsin.

Harvinaisesti meidän 2-sarja loppui vasta eilen, kun SM-liigan mitaleita juhlittiin jo viikko sitten. Meidän kausi päättyi viimeiseen vaiheeseen nousukarsinnoissa, eli hävisimme HEL Volleylle, emmekä nousseet 1-sarjaan. 2-sarjan taso kauden läpi oli hyvin vaihteleva. HEL Volley oli myös meidän alkulohkossa, joten kovia pelejä pääse pelaamaan syksyn aikana kaksi kappaletta. Muuten alkusarja meni aika iisisti. Jatkosarjassa lohkomme voitti Laajasalon Woimamammat, mutta muut joukkueet lähinnä tulivat vastaan. Jatkopeleissä ei Raision Loimusta ollut vastustajaksi. Koko kauden aikana siis kovia pelejä tuli lähinnä alussa ja lopussa, yhteensä 6 kpl.

Meidän joukkue suoranaisesti nauttii pelaamisesta. Treenejä ei liikaa ole, vain maksimissaan joka toinen viikko. Tämä näin, koska sillä ainoalla vuorolla pelataan kotipelit. Itselle osui talven aikana aika monta ulkomaan keikkaa, joten pelejä jäi hurjasti väliin. Se harmittaa varsinkin loppukaudesta, kun tuntumaa ei pahemmin ole ja pitäisi olla parhaimmillaan. Silti tunnen pärjääväni ihan sujuvasti, vaikka taso parhaista vuosista on laskenut hurjasti.

2-sarjassa voi tapahtua mitä vaan. Hyvästä paikasta voi lyöjä pamauttaa verkkoon, puolustaja voi unohtaa että on pelissä ja viime tingassa ojennettu käsi saattaa nostaa pallon lattianrajasta. Hauskaa sinänsä, mutta minä tykkään enemmän säännömukaisesta ja systemaattisesta pelistä. Onhan omatkin reaktiot 1/4 siitä mitä ne ovat olleet ja liikkeet hitaampia, mutta pää ei petä, se on varma.

Eipä ne asiat aina ole hirveästi paremmin myöskään naisten SM-liigassa, edes finaalipeleissä. Ainakin siinä ottelussa, jonka minä näin HPK:n tytöt tekivät alokasmaisia virheitä niin vastaanotossa, puolustuksessa kuin hyökkäyksessä. Erityisesti vastaanoton heikkus jäi mietityttämään. En usko, että LP VIestin syötöt olivat niin kovia, ettei niitä saatu ylös.

Näkemästäni finaalipelissä korostui kokemus. LP Viestin 70-luvulla ja 80-luvun alussa syntyneet pelaajat jyräsivät kokemuksellaan. Varmoja suortuksia, hienoa pelinlukua ja loistavaa asennetta. HPK joukkue on hyvä, muta nuori ja kokematon. Joskus stä pärjä nuoruudeninnollakin, mutta tosipeleissä se ei yleensä tehoa. Lisäksi uskon, että tuhannet toistetut suoritukset kymmenen vuotta vanhempien pelaajien tekeminä näkyvät. Siis treeniä, treeniä lisää ja katsotaan sitten tulevaisuudessa kuka määrää.

lauantaina, huhtikuuta 17, 2010

Toimivan vatsan resepti

Viimeisinä pelivuosina kiusasin vatsani siihen kuntoon, että on saanut olla tarkkana mitä syö ja millä sekvenssillä. Neljä vuotta sitten todettiinkin, että minulla on ärtyvä suoli, joka tarkoittaa, että suoli ei hajota kaikkea ruokaa, vaan muodostaa kaasua, joka sitten venyttää suolta ja tuntuu kovana kipuna. Epäsopivia ruoka-aineita oli monia: kaikki kaalit, ruisleipä, herneet ja pavut, laktoosi, peruna, valkoinen vilja jne...

Tuohon kuntoon suolen saa, kun pitää liian pitkiä taukoja ruokailusta, syö liian isoja annoksia kerrallaan ja stressaa kovasti. Myös aamiaisen jättäminen pois ja liian vähäinen kuitu buustaavat. Ärtyneen suolen diagnoosin tekeminen on vaikeaa, mutta oire on hyvin yleinen. Se todetaan, kun poistetaan listalta kelakia ja muut mahdolliset analysoitavat suolistosairaudet.

Muutaman vuoden sinnittelin tiukalla ruokavaliolla, josta oli poistettu yllä mainittuja komponenetteja. Laktoosi tuntui olevan suurin ongelmienaiheuttaja. Onneksi Valio onkin kehittänyt laajan kokoelman laktoosittomia tuotteita. Lisäki kauppoihin on tullut kaura- ja soijatuotteita korvaamaan maitotuotteita.

Täysin kivuttomaksi en kuitenkaan päässyt tuolla rajoittamisella missään vaiheessa. Olin jo luopua toivosta ja pohdin, että on vain pakko elää kivun kanssa. Tämän vuoden alusta olen kuitenkin onneksi löytänyt toimivan vatsan reseptin. Resepti on seuraavanlainen:
1 vko 2 kpl Boulardii-kapseleita aamuisin (itse käytin Biolatte Boulardiita)
1 vko 1 kpl Boulardii -kapseli + 1 kpl maitohappobakteeri-kapseli aamuisin (itse käytän Foreverin Active Probiotic-kapseleita, mutta kaikki probioottiset valmisteet, joissa on kaikki maitohappobakteerit: Lactobacillus, Lactococcus, Pediococcus, Leuconostoc ja Enterococcus, käyvät.
Jatkossa joka aamu 1 kpl maitohappobakteeri-kapseli + 30-60ml aloevera-juomaa. (itse käytän Foreverin juomia, joista suosikki on Berry Nectar.

Lisäksi pitää syödä riittävästi kuituja ja rasvaa, jotta ruuansulatus toimii. Myös vettä pitää juoda riittävästi ja liikkua. Säännölliset ruokailut ja maksimissaan 4 tunnin tauot ruokailujen välillä myöskin pitävät vatsan kunnossa.

Aloevera puhdistaa suolta ja poistaa kuona-aineita, siksi se lisää ja parantaa suolen toimintaa. Tiedän, että kaikille ei aloevera toimi, mutta minulla se toimii. Vaikutus ei tosin tule päivässä, vaan aluksi aloevera tuottaa ilmaa, koska kuona-aineet lähtevät liikkeelle. Vähän ajan päästä kuitenkin tilanne paranee, kun suoli on puhdistunut. Lisää aloeverasta voi lukea täältä. Ja jos haluaa kokeilla, niin kannattaa olla yhteydessä minuun.

torstaina, huhtikuuta 15, 2010

Garderoobi ja shoppaus

Mun käyttögarderoobi näyttää tältä:


Aika paljon kuteita käytettäväksi, mutta ei läheskään niin paljon kuin hyvillä ystävilläni. ;) Sen verran kuitenkin, ettei kaikkea tule käytettyä läheskään säännöllisesti ja toiset jäävät täysin vailla huomiota. Vaatehuoneesta on tullut karsittua jo aika monta kierrosta. Suurin osa kamoista on tällä hetkellä Kuopiossa, mutta eivät ole siellä valitettavasti päätyneet kirpputorille asti, kuten oli ajatus. Lisääkin myytävää on jo kerääntynyt, nyt pitäisi vain löytää hyvä paikka.

Ystävilläni on melko suuri vaihtuvuus omissa garderoobeissaan, niinpä minullekin on kertynyt kaappiin paljon käytettävää. Ja onhan sitä tullut hankittua ihan kaupastakin kaikennäköistä. Viimeisimmät hankinnat on sporttipuolella. Ne eivät kuvan vaatekertaan kuulu, vaan ovat ihan omissa tiloissaan pursuamassa kaapista ulos.

Koska vaatetusta on riittävästi, niin päätin että en osta mitään koko huhtikuussa. Siksipä Hullut Päivätkin jäävät väliin lähes täysin. Ostokieltoni ei kata päivittäisiä kulutustavaroita eikä tietenkään ruokaa. Mutta koska kosmetiikkaakin on kertynyt, niin sitäkään ei tule nyt hamstrattua. Jos tämä kuukausi menee oikein hyvin, niin toukokuukin saattaa ollaa shoppailuton lukuunottamatta USAn reissua ja mahdollisia muita ulkomaankeikkoja. Toivottavasti ystäväni eivät järjestä tänä aikana kotikirppareita... ;)

Näin keväällä ja tietenkin myös syksyllä tulee katsastettua kaappeja vähän huolellisemmin, kun vaihtaa talvivarusteet kevyempiin tai toisinpäin. Siksi luulenkin, että parin viikon sisään hyllyt tyhjenevät entisestään ja sinne jää vain ne, joita oikeasti käytän tai uskon käyttäväni kevään ja kesän aikana.

Onhan toki maku ja kroppakin muuttuneet sen verran vuosien aikana, ettei kaikkea vaan enää voi tai halua pukea ylleen. Eli jos en ole käyttänyt vaatetta puoleen vuoteen tai jopa vuoteen, niin tuskin tulen käyttämään tulevaisuudessakaan. Tämä ei tietenkään koske iltapukuja tai muita erikoisasusteita. Sen verran konservatiivinen ja tasainen pukeutuja kuitenkin olen, ettei mieli muutu ihan joka käänteessä, eikä hirveästi heilahtele muodin mukaan, joten vaatetta tulee usein käytettyä pidempäänkin kuin yksi kesä.

Vaatteita ja kenkiä hankkiessa minulla on pieni ongelma. Vaikka työvaatteita tarvitsee eniten, niin silti usein kaupasta tullessani minulla on jotain sporttista. Onneksi työn kirjo on sen verran laaja, että voin kyllä pukeutua niin jakkupukuun kuin verkkareihinkin, eikä kukaan ihmettele, mutta silti olisi kivempi pukeutua asiallisemmin. Toinen pulma on kengät. Rakastan kenkiä ja olen oppinut myös kävelemään korkeillakin koroilla. Noita korkokenkiä vaan tulee melko harvoin käytettyä. Kun ajaa autoa, korot eivät ole kaikista kätevimmät, kun kulkee julkisilla, joutuu kävelemään paljon. Niinpä minulla onkin usein kahdet kengät mukana. Lisäjuhlatkaan eivät ole pahitteeksi, sillä kauniita iltapukuja on roikkumassa käyttämättönä liian monta.

keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010

Savotta ja Haikaranpesä

Tiistai-iltana Savotta asiakkaiden kanssa. Reilua suomalaista ruokaa tukkijätkähengessä maan alla. Alkupalaksi SuurSavotta, koko pöydän voimin. Tarjolla nieriää, silakkaa, muikkukukkoa, poronmaksapateeta, karhusalamia, punajuuria, vuohenjuustoleipäsiä jne... Siis paljon kaikkea suomalaista. Asiakkaat tykkäsivät kovasti. Minulla pääruokana kirnuvoissa paistettuja muikkuja ja pottumuusia. Aivan mielettömän rapeita ja maukkaita muikkuja, varsinkin kun kastoi hiukan tillivoissa. Myös muusi oli hyvää, mutta panostin enemmän muikkuihin. Asiakkailla karhua, poroa, karjalanpaistia ja lohta, kaikki kuuleman mukaan loistavia. Jälkiruokaan ei kukaan sortunut, mutta kahviin kyllä. Miinus tuleekin kahvista, kyllähän tarjolla pitää olla pannukahvia, eikä mitään suodatinkahvia, kun muuten kaikki on perinteistä ja vanhahkoa.

Keskiviikkona lounas Haikaranpesässä, eli Haukilahden vesitornissa. Näkymät olivat mahtavat. Meri on vielä paikoin jäässä. Lisäksi tuli huomattua kuinka metsittynyttä Espoo on, pelkkää vihreää joka paikassa.

Kohti Tallinnaa.


Kohti meidän kotia, keskellä Esport.


Lounas oli monipuolinen buffet. Kylmäpöydässä kalaa ja lihaa sekä salaatteja joka makuun. Herkullisinta olivat Ceasae-salaatti, katkarapu-täytetyt munat ja lohet. Yksi asiakas jumittui kylmäpöytään, koska oli kuulemma niin herkullista. Sanoi ostavansa suomalaisen keittokirjan, jotta voi kotonakin kokkailla meidän keittiön herkullisia ruokia. Pääruuaksi oli riistakäristystä ja molvaa. Molva on muuten kala, hyvin mauton kala. Riistakäristys oli todella hyvää. Jälkiruokakaapissa oli torttuja ja piirakoita joka lähtöön. Mustikka piirakka, leipäjuusto ja ananakset päätyivät minun lautaselle. Kaikki todella maukkaita.

Haikaranpesä saa miinuksen tilojen viileydestä ja pienestä tarjoilupöydästä. Kun ihmisiä oli paljon, oli aikamoista ruuhkaa eri pöytien ympärillä ja välissä.

Makujen puolesta suosittelen kumpaakin!

tiistaina, huhtikuuta 13, 2010

maanantaina, huhtikuuta 12, 2010

Signe Branderin kuvia

Viime viikonloppuna tuli tsekattua Signe Branderin valokuvat Hakasalmen huvilassa. Signe Helsinkiä 1900-luvun alussa. Kuvissa esiintyy erityisesti tavalliset ihmiset ja heidän arkinen elämä.

Tuolloin 1900-luvun alussa Helsinki oli aika erinäköinen kuin nyt. :) Onhan osa sen aikaisistakin rakennuksista toki jäljellä, mutta paljon on pistetty myös maantasalle. Silloin Helsingin portit olivat Tullinpuomin Shellin kohdilla ja Vallilassa. Töölönranta oli huvila-aluetta ja Espoo ihan maaseutua. Asukkaita 1910 Helsingissä oli n. 100 000, Espoossa 8 000.

Näyttelyssä oli tarkasti osoite kunkin kuvan alla. Eihän paikkoja kovin helposti havainnoinut, kun oli niin erinäköistä. Eikä kaikki kautjenkaan nimet ihan olleet kuten nykyään, Mannerheimintie oli Läntinen Viertotie tai Turuntie. Näyttelyn parasta antia oli viimeinen huone, jossa oli 30 min esitys, jossa oli kuvat silloin ja nyt rinnakkain.

Hassuinta minusta kuitenkin näyttelyssä oli, etten tunne ketään tuolta ajalta. En voi sijoittaa ketään asumaan noilla kaduille ja niihen taloihin. Mummi on asunut Salmisaaressa rantamökissä 1920- ja 1930-luvuilla. Silloin Salmisaarikin oli todella kaukana ja pelkkää kalliota.

Sattumalta samasta näyttelystä löytyi myös eno ja serkut, tytöt 7 ja 6 vuotta. Viimeisen huoneen kuvissa serkut kilpaa miettivät mikä oli muuttunut ja mikä pysynyt. Kuvia seuratessa meri oli pysynyt paikoillaa, samoin koirat. :) Jälkeenpäin oli myös todettu, että kaupunkiin on tullut värit.

Tässä poseerataan Vaasankatu 25:n ja 27:n kohdalla vuonna 1908, Äiti ja serkut kuvassa.

Kuvateksinä näyttelyssä: "Kinaporin työläisasutus oli syntynyt Harjun huvila-alueelle entisen Sörnäisten järven rantatöyräälle. Vaasankatu rakennettiin vanhan kärrytien paikalle. Talojen edustoilla oli tuuheat etupihat ja aidat, jotka hävitettiin kadun levennyksen yhteydessä."

sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2010

Kevät

Koko viikonlopun paistoi aurinko, aivan ihanaa. Keväällä pitääkin, lumet sulaa ja maa kuivuu. Tässäkin osoitteessa tehtiin tänään kevätaherruksia, lisäksi tuli tehtyä keväthavaintoja koko Etelä-Suomessa.

Matkalla Saloon ja Salossa tuli törmättyä leskenlehtiin ja perhoseen. Salossa muuten on aika hauskasti jäät nousseet tulvan aikana joen reunoille. Paksuja jäitä ovat, ainakin 40cm. Salossa tuli myös korkattua jätskikiska, siis ensimmäinen vierailu tänä vuonna.

Kotioloissa laitettiin sukset kesäkuntoon. Parafiinit pohjaan ja varastoon. Autoon vaihdettiin kesärenkaat. Maastopyörien renkaat pumpattiin täyttee. Terassilta poistettiin kaikki lumet. Talviurheiluvaatteet tuli pestyä ja laitettua laatikkoon ja ylähyllylle. Suksien pohjia ei tule itse pahemmin ihasteltua. Eikös nämä hirviönaiset sovikin juuri minulle:


Aamulla linnut laulaa ja aurinko lämmittää autonikkunat huuruun. Aurinkolasit ovat välttämättömät. Kohta tulevat varmasti ensimmäiset krookuksetkin esiin.

Jäihän tuota vielä hommia ensi viikonlopullekin: ikkunoidenpesu, muiden talvivaatteiden pesu ja varastointi, terassikalusteiden purku ja grillaukauden avaaminen. Ja voisihan sitä muutamia kevätkukkiakin hankkia, kun jäi tulppaanit ja narsissit istuttamatta.

perjantaina, huhtikuuta 09, 2010

Hui kamalaa


Olin aivan järkyttynyt, kun aamu-uutisissa radiossa kerrottiin tästä. Ihan vastikäänhän oli juttua MeNaisissa Korkeasaaren flamingoista, kuinka ne talvehtivat sisällä, mutta viime viikolla linnut siirrettiin ulos. Vaikka mitä tässä nyt järkyttynyt voi olla, kettuhan vain toimi luonnollisesti hankkiessaan ruokaa.

Minusta flamingo on kaunis lintu. Onhan se melko tyhmä, kun aivot ovat pienemmät kuin silmät, mutta näyttää hyvältä. Mutta sen väri on todella hieno ja fysiikka täysin käsittämön. Miten jalat taipuvat ihan väärin päin, miten niin ohuet tikut pitävät lippun pystyssä erityisesti yhdellä jalalla, miten hallita sitä jumalattoman pitkää kaulaa ja saada se niin monelle mutkalle.

Flamingoihin liittyy yksi hauska muisto. Noin 20-vuotta sitten Korkeasaareen mennessämme tätini ja serkkuni kanssa, juuri puhumaan oppinut serkkuni totesi flamingon nähtyään: "Kato, kameli!".

Korkeasaaren flamingot ovat chilenflamingoja, jotka eivät ole harvinaisia. Niitä tullaan hankkimaan lisää.

torstaina, huhtikuuta 08, 2010

Teekkarispeksi 2010

Tämä vuonna Teekkarispeksin nimi oli Musashi ja se kertoi japanilaisesta samuraista.

Täytyy sanoa, että esitys oli parempi kuin viime vuotinen dracula-aiheinen, mutta silti olisi kaivannut lisää huumoria ja vitsejä. Nitä on onneksi tarjolla vielä ainakin Nääspeksissä.

Musashista mieleen jäi parhaiten Ninja, jolla oli mieletön pomppu ja sulavat liikkeet. Myös Kimikon näyttelijäsuoritus oli loistava ja Togukawa Matsuhimen laulutaito miellyttävä.

keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010

Tappava Säde

Leena Lehtolaisen kirjasta Tappava Säde on tehty TV-elokuva, joka on esitetty 2002. Minä en ainakaan löytänyt tuosta elokuvasta DVD-versiota, enkä löytänyt sitä YLEn Areenasta. Haluaisin kovasti nähdä elokuvan, onko kellään mitään vinkkejä?

Palveluja

Viime aikoina on tullut käytettyä useita julkisia palveluja ja myös ostettujakin. Olin todella tyytyväinen kaikkiin saamiini kohteluihin, mutta automatisoidussa on vähän parannettavaa.

1. Julkinen liikenne
Bussit ovat kulkeneet ajallaan, kujettajat ovat tervehtineet sisään- ja ulosmennessä, ihmiset ovat istuneet ikkunan vieressä eikä kassi ole ollut vieruspaikalla. Matka on ollut tasaista etenemistä, ei kiihdytyksiä eikä äkkijarrutuksia, on jopa pystynyt lukemaan kirjaa. Ja helpottaahan Reittiopas niin paljon. Myös iPhoneen saatava GPS-perusteinen on niin kätevä, siitä voi tarkastaa tilanteen juuri haluamallaan hetkellä.

2. Kirjasto
Saa kirjan kuin kirjan. Joitain joutuu vähän odottamaan, mutta kyllähän niitä vanhojakin lukee kauemmin kuin päivän. Asiakaspalvelu on iloista ja auttavaista, eikä koskaan tarvitse jonottaa.

3. Autopesu
Ihanan reippaat pojat ottivat minut vastaan kohteliaisuuksin ja toivottivat vielä hyvät illat päätteeksi.


4. Parturi
Ansku-parturin kanssa aika kuluu nopeasti, kuulumiset vaihtuu ja tulee kerrattua lähipiirin statukset. Lehtiä on joka makuun ja useampi kappale joskus samaakin numeroa. Ja aina saa lähteä tyytyväisenä ja iloisena jatkamaan matkaa.

5. Liikennevalot
Näistä en tykkää Espoossa. Jollain ihmeen politiikalla liikennevalot ovat joskus aamuruuhkan aikaan päällä ja välillä pois. Samaan matkaan saa kulutettua 5-20min sen mukaan onko valot päällä vai ei. Jos suurin osa porukasta haluaa kääntyä T-risteyksessä T:n varresta tullessa vasemmalle, eikä valot ole päällä, niin homma vaan ei toimi, kun pitää vahdata molempia suuntia.

tiistaina, huhtikuuta 06, 2010

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista, siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista.

Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä. En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi.


Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan, englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria, englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin kanssa. Myös aivan mustia jaguaareja on havaittu. Jaguaarin erikoisuus on, että se pitää uimisesta.

Musta pantteri sen sijaan on leopardin mustaturkkinen muunnos, joka asuu Itä-Aasiassa ja Afrikassa. Mustan pantterin täplät näkyvät,kun valo on oikein tehokas. Värin määrää geeni. Samassa poikueessa on usein sekä täplikkäitä että mustia pentuja.

Lumileopardi, jota ainakin ennen olisi voinut kutsua myös lumipantteriksi :), on latinalaiselta nimeltään Uncia Uncia. Ennen se tunnettiin nimellä Panthera Uncia, eli luettiin Panthera-kissaeläimiin. Lumileopardi, englanniksi snow leopard, on uhanalainen laji, joka asuu Keski- ja Länsi-Aasian vuoristoissa.

Englannin sanalla Panther löytyy monta selitystä Wikipediasta. Sitä pidetään yleisnimityksenä leijonille, tiikereille, leopardeille ja jaguaareille. Se on myös yhtäkuin leopardi, jaguaari ja puuma. White panther, eli valkoinen pantteri on yleinen kutsumanimi valkoisille kissaeläimille. Ehkä Pink Panther, vaaleanpunainen pantteri, on samanlainen yleisnimi vaaleanpunaisille kissaeläimille. ;)

Mikäs sitten on gepardi? Gepardi, eng. cheetah, on pilkullinen kissaeläin, jolla on pidemmät ja sirommat raajat. Gepardi on maailman nopein eläin.

Helsingissähän on myös urheiluseura Pantterit. Korisseura, joka pelaa pilkullisissa paidoissa.

maanantaina, huhtikuuta 05, 2010

Tästä se sitten taas jatkuu

- normielämä. Vuodenalustahan minä olen yritäänyt muokata kroppaani parhaani mukaan. Haasteita matkan varrelle on tuonut useammat työreissut, helmikuun lopussa laskin olleeni matkoilla vuoden alusta laskien 30 päivää. Haasteita siksi, että reissuilla liikunta ei ole niin helposti mahdollista ja ruokailuakaan ei pysty yhtä hyvin kontrolloimaan. Silti ihan mukavasti on mennyt.

Nyt takana on kahden viikon loma, jolloin tuli nautittua elämästä oikein kunnolla. Tuli syötyä paljon, olihan kulutuskin kova, onneksi Ruotsissa oli hyvin tarjolla luomuruokaa ja mukana oli omat superaineet, kuten aloevera ja aamiaistarvikkeet. Tuli ahmittua karkkia, ei onneksi kuitenkaan samaan tapaan kuin ennen. Nyt päiväannokseksi riitti muutama pantteri tai pala suklaata. Tuli juotua alkoholia: sangriaa, viniä ja siideriä, ei onneksi kuitenkaan niin paljon, että olisi tuntunut seuraavana päivänä.

Kahden viikon ja pääsiäisen nautinnot eivät kuitenkaan onneksi näkyneet isona piikkinä vaa'assa. Suunta on yhä oikea, nyt vaan tuli pieni suvantovaihe. Paluu arkeen tarkoittaa myös siis paluuta alkuvuoden ruokatottumuksiin. Alkuvuotena olen syönyt vain kevyitä lounaita ja illalla salaattia ja proteiiniä. Aamiainen on ollut usein päivän suurin ateria. Lisäksi arki- ja hyötyliikuntaan pitää panostaa. Jokaiselle päivälle olisi hyvä saada jotain, jossei jotain oikeaa sporttia, niin sitten esim. työmatka kävellen.

Ulkomaan reissuja tulee taas viimeistään toukokuussa. Siihen mennessä pitää tsempata tosissaan, että reissun pienet lipsahdukset eivät vaikuta. Eihän se vaadi kuin hieman itsekuria, päättäväisyyttä ja suunnittelua, helppoa! :D

sunnuntaina, huhtikuuta 04, 2010

Loma ohi

Vielä viimeisenä päivänä tehtiin muutamia ostoksia ja käytiin rinteessä. Illalla ei jaksanut kuin pakata ja mennä nukkumaan. Paluumatkalla koettiin viimeiset jännityksen hetket, kun Östersundin kohdalla oli sattunut onnettomuus ja poliisi ohjasi liikenteen pois E14:sta. Poliisi antoi ohjeeksi, että kaksi kertaa vasempaan ja sitten E14 kylttejä. Kun navigaattorista katsoi mihin mennään, niin reitti näytti aivan oudolta. Ei auttanut kuin ottaa uusi suunta. Tie oli melko pieni ja kuoppainen, siis hiekkatie. Ehdittiin kuitenkin laivaan juuri ja juuri, vaikka 16km moottoritien sijaan ajettiin ainakin 30km pikkutietä.


Mutta kaiken kaikkiaan oli oikein hyvä loma. Tuli urheiltua paljon ja eri lajeja, nautittua hyvästä ruuasta ja herkuistakin (vähän liikaakin), opittua uusia temppuja ja muisteltua vanhoja, säästettyä rahaa, vaikka ostoksia tehtiinkin paljon, sillä lähes joka merkillä oli varastomyynti, katsottua paljon telkkaria, luettua kirjoja ja nukuttua. Televiosta katsottiin Suurinta pudottajaa (USA:n perheversio), jossa monet olivat pudottaneet lähes puolet painostaan, kokkiohjelmaa "Vad blir det for mat?", jossa Per Morberg teki milloin mitäkin hymyssä suin ja hyvin hyvin elävästi. Lisäksi katsottiin Mästarnas Mästare-kisailuohjelmaa, jossa mestariurheilijat kisasivat paremmuudesta ja jo aiemmin mainittua tvårea.


Kirjoista läpi tuli luettua jo aikaisemmin mainitut Hanne Vibeke Holstin Tosielämää ja Leena Lehtolaisen Tappava Säde. Dan Brownin Kadonneesta Symbolista on vielä pari kymmentä sivua lukematta.

Paluumatkan laivaosuus meni nukkuessa. Ilmeisesti parin viikon setti oli ollut sen verran rankka, että unta riittää vielä huomiseksikin. Aurinko paistoi nätisti ja kannella oli mukava haukata ritista ilmaa ennen sikeitä unia.


Sää on kahden viikon aikana muuttunut melko radikaalisti. Tuhkolmassa ei ollut enää yhtään lunta ja asteita oli +13C. Kotonakaan ei ole enää korkeita nietoksia ja vettä tulee taivaalta kovasti. Niinpä minä pistin talvisporttikamat suoraan laatikoihin ensi talvea odottamaan!

perjantaina, huhtikuuta 02, 2010

Oho

Kuinka moni on nähnyt Lamborghinin? Entä Lamborghinin, jossa on suksiboksi? Åren superjulkkis Jon Olsson tällaisen.




Eilen pelästyin sydänjuuria myöten, kun kävelin torinreunaa ja yhtäkkiä takaa kuului melkoinen pörähdys ja auto vilahti ohi.

Huhtikuussa täällä on Jonin omat Supersessiot ja kutsukilpailu, johon on kutsuttu 30 parasta hyppääjää.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...