Siirry pääsisältöön

Loma ohi

Vielä viimeisenä päivänä tehtiin muutamia ostoksia ja käytiin rinteessä. Illalla ei jaksanut kuin pakata ja mennä nukkumaan. Paluumatkalla koettiin viimeiset jännityksen hetket, kun Östersundin kohdalla oli sattunut onnettomuus ja poliisi ohjasi liikenteen pois E14:sta. Poliisi antoi ohjeeksi, että kaksi kertaa vasempaan ja sitten E14 kylttejä. Kun navigaattorista katsoi mihin mennään, niin reitti näytti aivan oudolta. Ei auttanut kuin ottaa uusi suunta. Tie oli melko pieni ja kuoppainen, siis hiekkatie. Ehdittiin kuitenkin laivaan juuri ja juuri, vaikka 16km moottoritien sijaan ajettiin ainakin 30km pikkutietä.


Mutta kaiken kaikkiaan oli oikein hyvä loma. Tuli urheiltua paljon ja eri lajeja, nautittua hyvästä ruuasta ja herkuistakin (vähän liikaakin), opittua uusia temppuja ja muisteltua vanhoja, säästettyä rahaa, vaikka ostoksia tehtiinkin paljon, sillä lähes joka merkillä oli varastomyynti, katsottua paljon telkkaria, luettua kirjoja ja nukuttua. Televiosta katsottiin Suurinta pudottajaa (USA:n perheversio), jossa monet olivat pudottaneet lähes puolet painostaan, kokkiohjelmaa "Vad blir det for mat?", jossa Per Morberg teki milloin mitäkin hymyssä suin ja hyvin hyvin elävästi. Lisäksi katsottiin Mästarnas Mästare-kisailuohjelmaa, jossa mestariurheilijat kisasivat paremmuudesta ja jo aiemmin mainittua tvårea.


Kirjoista läpi tuli luettua jo aikaisemmin mainitut Hanne Vibeke Holstin Tosielämää ja Leena Lehtolaisen Tappava Säde. Dan Brownin Kadonneesta Symbolista on vielä pari kymmentä sivua lukematta.

Paluumatkan laivaosuus meni nukkuessa. Ilmeisesti parin viikon setti oli ollut sen verran rankka, että unta riittää vielä huomiseksikin. Aurinko paistoi nätisti ja kannella oli mukava haukata ritista ilmaa ennen sikeitä unia.


Sää on kahden viikon aikana muuttunut melko radikaalisti. Tuhkolmassa ei ollut enää yhtään lunta ja asteita oli +13C. Kotonakaan ei ole enää korkeita nietoksia ja vettä tulee taivaalta kovasti. Niinpä minä pistin talvisporttikamat suoraan laatikoihin ensi talvea odottamaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa