Viime viikonloppuna tuli tsekattua Signe Branderin valokuvat Hakasalmen huvilassa. Signe Helsinkiä 1900-luvun alussa. Kuvissa esiintyy erityisesti tavalliset ihmiset ja heidän arkinen elämä.
Tuolloin 1900-luvun alussa Helsinki oli aika erinäköinen kuin nyt. :) Onhan osa sen aikaisistakin rakennuksista toki jäljellä, mutta paljon on pistetty myös maantasalle. Silloin Helsingin portit olivat Tullinpuomin Shellin kohdilla ja Vallilassa. Töölönranta oli huvila-aluetta ja Espoo ihan maaseutua. Asukkaita 1910 Helsingissä oli n. 100 000, Espoossa 8 000.
Näyttelyssä oli tarkasti osoite kunkin kuvan alla. Eihän paikkoja kovin helposti havainnoinut, kun oli niin erinäköistä. Eikä kaikki kautjenkaan nimet ihan olleet kuten nykyään, Mannerheimintie oli Läntinen Viertotie tai Turuntie. Näyttelyn parasta antia oli viimeinen huone, jossa oli 30 min esitys, jossa oli kuvat silloin ja nyt rinnakkain.
Hassuinta minusta kuitenkin näyttelyssä oli, etten tunne ketään tuolta ajalta. En voi sijoittaa ketään asumaan noilla kaduille ja niihen taloihin. Mummi on asunut Salmisaaressa rantamökissä 1920- ja 1930-luvuilla. Silloin Salmisaarikin oli todella kaukana ja pelkkää kalliota.
Sattumalta samasta näyttelystä löytyi myös eno ja serkut, tytöt 7 ja 6 vuotta. Viimeisen huoneen kuvissa serkut kilpaa miettivät mikä oli muuttunut ja mikä pysynyt. Kuvia seuratessa meri oli pysynyt paikoillaa, samoin koirat. :) Jälkeenpäin oli myös todettu, että kaupunkiin on tullut värit.
Tässä poseerataan Vaasankatu 25:n ja 27:n kohdalla vuonna 1908, Äiti ja serkut kuvassa.
Kuvateksinä näyttelyssä: "Kinaporin työläisasutus oli syntynyt Harjun huvila-alueelle entisen Sörnäisten järven rantatöyräälle. Vaasankatu rakennettiin vanhan kärrytien paikalle. Talojen edustoilla oli tuuheat etupihat ja aidat, jotka hävitettiin kadun levennyksen yhteydessä."
Tuolloin 1900-luvun alussa Helsinki oli aika erinäköinen kuin nyt. :) Onhan osa sen aikaisistakin rakennuksista toki jäljellä, mutta paljon on pistetty myös maantasalle. Silloin Helsingin portit olivat Tullinpuomin Shellin kohdilla ja Vallilassa. Töölönranta oli huvila-aluetta ja Espoo ihan maaseutua. Asukkaita 1910 Helsingissä oli n. 100 000, Espoossa 8 000.
Näyttelyssä oli tarkasti osoite kunkin kuvan alla. Eihän paikkoja kovin helposti havainnoinut, kun oli niin erinäköistä. Eikä kaikki kautjenkaan nimet ihan olleet kuten nykyään, Mannerheimintie oli Läntinen Viertotie tai Turuntie. Näyttelyn parasta antia oli viimeinen huone, jossa oli 30 min esitys, jossa oli kuvat silloin ja nyt rinnakkain.
Hassuinta minusta kuitenkin näyttelyssä oli, etten tunne ketään tuolta ajalta. En voi sijoittaa ketään asumaan noilla kaduille ja niihen taloihin. Mummi on asunut Salmisaaressa rantamökissä 1920- ja 1930-luvuilla. Silloin Salmisaarikin oli todella kaukana ja pelkkää kalliota.
Sattumalta samasta näyttelystä löytyi myös eno ja serkut, tytöt 7 ja 6 vuotta. Viimeisen huoneen kuvissa serkut kilpaa miettivät mikä oli muuttunut ja mikä pysynyt. Kuvia seuratessa meri oli pysynyt paikoillaa, samoin koirat. :) Jälkeenpäin oli myös todettu, että kaupunkiin on tullut värit.
Tässä poseerataan Vaasankatu 25:n ja 27:n kohdalla vuonna 1908, Äiti ja serkut kuvassa.
Kuvateksinä näyttelyssä: "Kinaporin työläisasutus oli syntynyt Harjun huvila-alueelle entisen Sörnäisten järven rantatöyräälle. Vaasankatu rakennettiin vanhan kärrytien paikalle. Talojen edustoilla oli tuuheat etupihat ja aidat, jotka hävitettiin kadun levennyksen yhteydessä."
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!