Siirry pääsisältöön

Signe Branderin kuvia

Viime viikonloppuna tuli tsekattua Signe Branderin valokuvat Hakasalmen huvilassa. Signe Helsinkiä 1900-luvun alussa. Kuvissa esiintyy erityisesti tavalliset ihmiset ja heidän arkinen elämä.

Tuolloin 1900-luvun alussa Helsinki oli aika erinäköinen kuin nyt. :) Onhan osa sen aikaisistakin rakennuksista toki jäljellä, mutta paljon on pistetty myös maantasalle. Silloin Helsingin portit olivat Tullinpuomin Shellin kohdilla ja Vallilassa. Töölönranta oli huvila-aluetta ja Espoo ihan maaseutua. Asukkaita 1910 Helsingissä oli n. 100 000, Espoossa 8 000.

Näyttelyssä oli tarkasti osoite kunkin kuvan alla. Eihän paikkoja kovin helposti havainnoinut, kun oli niin erinäköistä. Eikä kaikki kautjenkaan nimet ihan olleet kuten nykyään, Mannerheimintie oli Läntinen Viertotie tai Turuntie. Näyttelyn parasta antia oli viimeinen huone, jossa oli 30 min esitys, jossa oli kuvat silloin ja nyt rinnakkain.

Hassuinta minusta kuitenkin näyttelyssä oli, etten tunne ketään tuolta ajalta. En voi sijoittaa ketään asumaan noilla kaduille ja niihen taloihin. Mummi on asunut Salmisaaressa rantamökissä 1920- ja 1930-luvuilla. Silloin Salmisaarikin oli todella kaukana ja pelkkää kalliota.

Sattumalta samasta näyttelystä löytyi myös eno ja serkut, tytöt 7 ja 6 vuotta. Viimeisen huoneen kuvissa serkut kilpaa miettivät mikä oli muuttunut ja mikä pysynyt. Kuvia seuratessa meri oli pysynyt paikoillaa, samoin koirat. :) Jälkeenpäin oli myös todettu, että kaupunkiin on tullut värit.

Tässä poseerataan Vaasankatu 25:n ja 27:n kohdalla vuonna 1908, Äiti ja serkut kuvassa.

Kuvateksinä näyttelyssä: "Kinaporin työläisasutus oli syntynyt Harjun huvila-alueelle entisen Sörnäisten järven rantatöyräälle. Vaasankatu rakennettiin vanhan kärrytien paikalle. Talojen edustoilla oli tuuheat etupihat ja aidat, jotka hävitettiin kadun levennyksen yhteydessä."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa