Nice lentopalloa

Kyllä, lentopallo on mukavaa. Sitä on huippua pelata ja katsoakin, erityisesti naislentopalloa. Omalta osalta tällä kaudella lentopallo keskittyi omaan pelaamiseen 2-sarjassa. Mutta kävin kyllä katsomassa myös yhden finaalimatsin.

Harvinaisesti meidän 2-sarja loppui vasta eilen, kun SM-liigan mitaleita juhlittiin jo viikko sitten. Meidän kausi päättyi viimeiseen vaiheeseen nousukarsinnoissa, eli hävisimme HEL Volleylle, emmekä nousseet 1-sarjaan. 2-sarjan taso kauden läpi oli hyvin vaihteleva. HEL Volley oli myös meidän alkulohkossa, joten kovia pelejä pääse pelaamaan syksyn aikana kaksi kappaletta. Muuten alkusarja meni aika iisisti. Jatkosarjassa lohkomme voitti Laajasalon Woimamammat, mutta muut joukkueet lähinnä tulivat vastaan. Jatkopeleissä ei Raision Loimusta ollut vastustajaksi. Koko kauden aikana siis kovia pelejä tuli lähinnä alussa ja lopussa, yhteensä 6 kpl.

Meidän joukkue suoranaisesti nauttii pelaamisesta. Treenejä ei liikaa ole, vain maksimissaan joka toinen viikko. Tämä näin, koska sillä ainoalla vuorolla pelataan kotipelit. Itselle osui talven aikana aika monta ulkomaan keikkaa, joten pelejä jäi hurjasti väliin. Se harmittaa varsinkin loppukaudesta, kun tuntumaa ei pahemmin ole ja pitäisi olla parhaimmillaan. Silti tunnen pärjääväni ihan sujuvasti, vaikka taso parhaista vuosista on laskenut hurjasti.

2-sarjassa voi tapahtua mitä vaan. Hyvästä paikasta voi lyöjä pamauttaa verkkoon, puolustaja voi unohtaa että on pelissä ja viime tingassa ojennettu käsi saattaa nostaa pallon lattianrajasta. Hauskaa sinänsä, mutta minä tykkään enemmän säännömukaisesta ja systemaattisesta pelistä. Onhan omatkin reaktiot 1/4 siitä mitä ne ovat olleet ja liikkeet hitaampia, mutta pää ei petä, se on varma.

Eipä ne asiat aina ole hirveästi paremmin myöskään naisten SM-liigassa, edes finaalipeleissä. Ainakin siinä ottelussa, jonka minä näin HPK:n tytöt tekivät alokasmaisia virheitä niin vastaanotossa, puolustuksessa kuin hyökkäyksessä. Erityisesti vastaanoton heikkus jäi mietityttämään. En usko, että LP VIestin syötöt olivat niin kovia, ettei niitä saatu ylös.

Näkemästäni finaalipelissä korostui kokemus. LP Viestin 70-luvulla ja 80-luvun alussa syntyneet pelaajat jyräsivät kokemuksellaan. Varmoja suortuksia, hienoa pelinlukua ja loistavaa asennetta. HPK joukkue on hyvä, muta nuori ja kokematon. Joskus stä pärjä nuoruudeninnollakin, mutta tosipeleissä se ei yleensä tehoa. Lisäksi uskon, että tuhannet toistetut suoritukset kymmenen vuotta vanhempien pelaajien tekeminä näkyvät. Siis treeniä, treeniä lisää ja katsotaan sitten tulevaisuudessa kuka määrää.