Savotta ja Haikaranpesä

Tiistai-iltana Savotta asiakkaiden kanssa. Reilua suomalaista ruokaa tukkijätkähengessä maan alla. Alkupalaksi SuurSavotta, koko pöydän voimin. Tarjolla nieriää, silakkaa, muikkukukkoa, poronmaksapateeta, karhusalamia, punajuuria, vuohenjuustoleipäsiä jne... Siis paljon kaikkea suomalaista. Asiakkaat tykkäsivät kovasti. Minulla pääruokana kirnuvoissa paistettuja muikkuja ja pottumuusia. Aivan mielettömän rapeita ja maukkaita muikkuja, varsinkin kun kastoi hiukan tillivoissa. Myös muusi oli hyvää, mutta panostin enemmän muikkuihin. Asiakkailla karhua, poroa, karjalanpaistia ja lohta, kaikki kuuleman mukaan loistavia. Jälkiruokaan ei kukaan sortunut, mutta kahviin kyllä. Miinus tuleekin kahvista, kyllähän tarjolla pitää olla pannukahvia, eikä mitään suodatinkahvia, kun muuten kaikki on perinteistä ja vanhahkoa.

Keskiviikkona lounas Haikaranpesässä, eli Haukilahden vesitornissa. Näkymät olivat mahtavat. Meri on vielä paikoin jäässä. Lisäksi tuli huomattua kuinka metsittynyttä Espoo on, pelkkää vihreää joka paikassa.

Kohti Tallinnaa.


Kohti meidän kotia, keskellä Esport.


Lounas oli monipuolinen buffet. Kylmäpöydässä kalaa ja lihaa sekä salaatteja joka makuun. Herkullisinta olivat Ceasae-salaatti, katkarapu-täytetyt munat ja lohet. Yksi asiakas jumittui kylmäpöytään, koska oli kuulemma niin herkullista. Sanoi ostavansa suomalaisen keittokirjan, jotta voi kotonakin kokkailla meidän keittiön herkullisia ruokia. Pääruuaksi oli riistakäristystä ja molvaa. Molva on muuten kala, hyvin mauton kala. Riistakäristys oli todella hyvää. Jälkiruokakaapissa oli torttuja ja piirakoita joka lähtöön. Mustikka piirakka, leipäjuusto ja ananakset päätyivät minun lautaselle. Kaikki todella maukkaita.

Haikaranpesä saa miinuksen tilojen viileydestä ja pienestä tarjoilupöydästä. Kun ihmisiä oli paljon, oli aikamoista ruuhkaa eri pöytien ympärillä ja välissä.

Makujen puolesta suosittelen kumpaakin!