sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Tahtoo uudestaankin! :)

Ensimminen Amerikan reissu on nyt takana. Hienoa oli ja tahtoo uudestaankin. Suuren vaikutuksen teki se, että siellä on tarjolla kaikille kaikkea ja että homma toimii esim. kahviloissa. Minähän olen kai ainakin lähipiirissä tunnettu kärsimättömyydestä. ;)

Boston on siitä mukava kaupunki, että se on todella siisti ja siellä puhutaan hyvin selkeää englantia. Vaikka Boston on yleisesti ottaen kallis (toiseksi kallein New Yorkin jälkeen), niin silti sieltä löytyi myös edullisia ostospaikkoja. Mukaan tarttui mm. saappaat, farkut, pari paitaa, hiustuotteita, tuliaisia jne... Harmi, että aikaa tutustua kaupungin myyntitarjontaan oli todella vähän.

Olisin mielelläni kiertänyt enemmän myös kaupungin nähtävyyksiä, mutta siihen ei aika enää riittänyt. Kaupungin vanha markkinapaikka, China Town ja eliittikadut tuli nähtyä. Harvard ja Cambridge olisivat olleet myös näkemisen arvoisia. Vaikka aikaa oli vähän, niin muutama kuva tuli silti napsittua.

Kolmion mallinen hotellirakennus.


Hieno talo meidän hotellin lähistöllä. Olisiko ollut museo...


Duck mobile, joka kulkee niin maalla kuin meressäkin.


Paluumatka meni mukavasti, vaikka en nukkunut silmäystäkään. No, pitää ensi viikolla ottaa takaisin. Mieli on kuitenkin niin iloinen ja positiivinen matkan jäljiltä, ettei pienet univelat mitään haittaa. Ja ensi viikolla mennään sitten Manchesteriin taas uusia paikkoja ja kokemuksia hakemaan.

torstaina, lokakuuta 23, 2008

Yllättävää

Tuolla kaupungilla liikkuessa kokee ja näkee koko ajan uusia asioita. Samalla ajattelee, että pitää sitten muistaa kirjoitella tänne. Vaan eipä sitä enää tässä vaiheessa mitään muista.

Tässä nyt ainakin kuva tuossa hotellin vieressä olevasta lasitornista:


Tänään tsekattiin kuitenkin Bostonin keskustaa. Tällä kertaa vasta ruokailumielessä, huomenna sitten ostosten toivossa. Menomatkalla oli mukavan turistiystävällinen taksikuski, joka esitteli paikkoja ja höpötteli urheilusta. Kysyi, että mitä lajeja me harrastetaan ja minun lajiksi tuli volleyballin sijaan lollipop hänen mielessään...

Pienen Market Squearen kävelykierroksen jälkeen päädyimme tex-mex-paikkaan, jossa kuvittelin oelvan ribsejä tarjolla. Vaan ei ollut. Perus fajitakset ja jälkkäriksi kookoksella kuorrutettua paistettua jäätelöä. Oli herkullista.

Paluumatkalla taksikuski kyseli, että mistä ollaan. Sanoi sitten samaan hengenmenoon "kiitos" ja kertoi käyneensä Tampereella. Eipä olisi ihan heti uskonut, että Bostonista löytyy musta taksikuski, joka on kotoisin Norsunluurannikolta ja käynyt Tamppereella. Amazing!

Bostonin keskusta näytti niin kivalta. Oli taas paljon kaikkea tarjolla. Pitää mennä kyllä heti huomenna uudestaan. Haluisin käydä myös Harvardin ja Cambridgen yliopistoalueilla, mutta siihen ei taida aika riittää. Olisi myös mukava käydä teatterissa ja risteilyllä ja vaikka mitä. New Yorkiin pääsy on myös yhä enenmmän mielessä...

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008

Naminami

On tullut joka päivä juotua kahvia, kun nukkuminen on ollut vähän huonoa. On tullut maistettua paahdetun vaahtokarkin makuista, kanelin makuista ja kookoksen makuista lattea. Myös chai latte on uponnut. Eilen söin kurpitsadonitsin ja tänään on menossa kurpitsamuffini.



Myös lounaat ovat täällä ihania. Valikoimaa on paljon. Maanantaina syötiin kanapaikassa, silloin oli tarjolla makeaa, rapeaa kanaa, ihanaa. Eilen syötiin leivät, paljon täytettä ja makua. Ja tänään käytiin hakemassa sushia. Aivan mahtavaa, riisiä oli vain murto-osa kalaan verrattuna, makua oli laitettu jo valmiiksi ihan kivasti ja wasabi oli hyvin sulavaa. Rullat li niinkin tuoreita, että riisi oli tosi pehmeää ja vähän jopa lämmintä.

Maanantai-iltana söin tosiaan wingsejä, eilen illalla hummeria ja tänään olisi tarkoitus etsiä hyvä ribbs-paikka. Kyllä syöminen on mukavaa.

tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Great!

Täällä Bostonissa on mukavaa. Paljon on jo ehtinyt tapahtua ja vielä enemmän on toivottavasti edessä.

Sunnuntaina ei pystynyt muuta kuin mennä nukkumaan. Jetlag iski tietysti heti vahvana, kun heräsin paikallista aikaa kolmen maissa, vaikka unta oli takana vasta n.5 tuntia. Siinä vähän aikaa pyristeltyäni sain nukuttua vielä tunnin. Onneksi oli melko aikainen lähtö, kun heti seitsemältä oli aamiainen, joka on muuten ollut todella hyvä. Hedelmiä on paljon, samoin eriliasia muroja, tietysti mehevää pekonia ja munakasta.

Matka konferenssikeskukseen hotellilta kestää kävellen n.10 min ja se kulkee kahden ostoskeskuksen läpi. Toinen on ihan ok, hieman tavallista tasokkaampi ja toinen todella hig end, eli pelkkiä korkean luokan merkkiliikkeitä Jimmy Choosta, Tiffany & Co. myötä Emporio Armaniin. Onhan niitä mukava katsella! :)

Konferenssikeskus on ISO. Monen monta tilaa seminaareille ja useampi kerros. Käytävät ovat leveitä, kerrokset korkeita ja joka paikkaan pääsee vain rullaportaita. Korkena rakennuksen etuja ovat upeat näkymät yli lähialueen, jossa näkyvissä juuri sellaisia taloja kuin esim. Frendeissä, joiden katolle voi mennä grillailemaan, juuri sellainen paloasema kuin elokuvissa ja hyvin hyvin korkeita pilvenpiirtäjiä taivaan rannassa.

Minullehan tämä on eka kerta USAssa. Ja kaikki on ollut juuri sellaista kuin olen kuvitellutkin. Ruoka-annokset ovat isoja, ihmiset ovat yliystävällisiä, kahviloita on tarjolla joka nurkalla, lenkkeilijä tjuoksevat pitkin kaupunkia, autoja on paljon ja kaikki on kovin suurta. Tuntuu kuin olisi ollut täällä aikaisemminkin.

Kirjoittelen tätä postausta nyt kolmatta päivää. Kaikkea on ehtinyt tapahtua. Maanantaina olimm ekoko päivän kuuntelemassa seminaareja ja illalla mentiin sporttibaarin wingsien jälkeen katsomaan NFL-ottelua New England Patriot vastaan Denver Broncos. Huikeaa! Stadion oli aika kaukana kaupungista ja sinne mentiin junalla, matka kesti 1,5h. Stadion oli järkyttävän suuri, autoja oli miljoona ja tarjolla oli ruokaa, juomaa ja fanitarvikkeita joka lähtöön. Ihmisiä oli kuin muurahaisia. Ihan mieletön kokemus.



Ennen peliä oli tietenkin Amerikan kansallislaulu ja kaikkea muuta ohjelmaa. Oli patrioottien tykitystä ja cheerleadereiden tanssia. (cheerleadereista täytyy muuten sanoa, että hyvältä näyttivät, mutta he olivat enemmän tanssityttöjä. ei yhtään pyramidia tai muuta temppua.) Oli ilotulitusta ja tietenkin pelaajien esittely. Patriotshan on erittäin hyvä joukkue. He voittivat viime vuonna kaikki runkosarjan ottelut, mutta mokasivat finaaleissa. Tänä vuonna yritetään tietenkin ottaa edellisen vuoden menetys takaisin. Peli olikin täysin Patriotsin hallintaa. Puoliajalla he johtivat 20-0.

Olin kovin yllättynyt monesta asiasta ottelussa. Molemmilla joukkueilla oli faneja, joiden toiminta oli melko vaisua. Omia toki kannustettiin, mutta mitään erityistä fanikatsomoa ei ollut. Vain hyville suorituksille hurrattiin, vastustajaa ei morkattu tai heille ei vihellelty. Kunnioitettavaa. Katsojat joivat ihan mielettömän paljon ja he olivat todella humalassa. Juomat sai viedä katsomoon.



Poispääsy stadionilta meinasi osoittautua ongelmaksi, kun taksia ei löytynyt mistään. Koska peli oli tv-peli, niin se kesti ikuisuuden mainoskatkoineen. Niinpä me lähdimmekin puoliajalla Bostonia kohti. Ilma oli myös melko kylmä, mutta suomalaisena osasi onneksi varautua.

Tiistaina olikin sitten esityksen vuoro. Minähän olin tosi hyvin valmistautunut. Aloitin esityksen tekemisen lentokoneessa ja viimeistelin sen maanantaina seminaaria kuunnellessa. Aamulla ei jännittänyt, mutt akun oma aika alkoi lähestyä, niin kyllä myöskin jännityskäyrä nousi. Mutta hyvinhän se meni. Puhuin selkeästi, juttua riitti koko ajaksi ja osasin vastata siihe nyhteen kysymykseen, joka minulle esitettiin. En kompastunut korkeissa koroissa ja muutenkin kaikki meni hyvin.

Esityksen jälkeen oli kuin kivi olisi pudonnut hartioilta. Stressi laukesi ja sitä myöten myös nuha. Tiistaina oli myös minun kollegan esitys ja sen jälkeen lähdimme illalliselle asiakkan kanssa. Illallisella söin elämäni ensimmäisen kerran hummeria. Oli hyvää. Alkupalaksi oli wasabimaustettua mustekalaa. Oli myös hyvää. Annokset todellakin ovat niin suuria, että tänään ei tarvinnut pahemmin käydä aamiaisella.

Oli mukava katsoa miten perusamerikkalaiset pukeutuvat illalliselle. Naisilla oli päällä lähdes iltapukuja ja miehillä puvut päällä. Kaunista katseltavaa. Kaikilla naisill aon korkeat korot ja viimeistelty meikki. Suomessakin voisi vähän tsempata pukeutumisen kanssa...

Nyt eletään keskiviikkoaamua ja tänään olisi tarkoitus illalla päästä Bostonin keskustaan shoppailemaan. Toivottavasti taas tulee uusia kokemuksia ja näkemyksiä. Ei auta kuin pitää silmät auki ja olla tarkkana koko ajan! :)

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008

Lähdön hetkellä

Tänään lähdetään viikoksi Bostoniin. Siellä on AVS 55th annual seminar & conference. AVS tulee sanoista American Vacuum Society. Minulla on esitys tiistaina klo11.20 aiheena "Mechanical and tribological property comparison of melt-compounded nanocomposites of atomic-layer-deposition-coated polyamide particles and commercial nanofillers". Esityksen tekoa ei ole vielä aloitettu, mutta eiköhän se tuolla lentomatkalla valmistu.

Olen odottanut reissu todella kauan. Ihan siitä lähtien, kun kesällä kuulin pääseväni esiintymään sinne. Nyt tuntuu todella helpottavalta, kun lähdön hetki on ovella. Olen tehnyt poikkeuksellisesti melko hyvät valmistelut. Dokumentteja on tulostettu ja vaatteet valittu ihan asiantuntijaa myöten. (Samalla tyhjeni melkein koko vaatekaappi, joten joutuu tällä reissulla ja seuraavan viikon Englannin reissulla tekemään vähän hankintoja. Ne tulevat kyllä ihan tarpeenkin.)

On todella hyvä fiilis lähteä. Olen ollut hieman alakuloinen ja maassa, oikeastaan aika rikki viime aikoina. Eilen pohdin mistä se johtuu ja päädyin seuraavaan. Uskon, että "villit" vuoteni 2001-2006 vei minulta ihan käsittämättömän paljon energiaa ja kärsin siitä vieläkin. Villeillä vuosilla tarkoitan tietenkin yhdistelmää, jossa pelasin SM-liigaa Pieksämäellä 2001-2005 asuen samalla Tampereella ja opiskellen DI:ksi neljässä vuodessa. Hieman helpotti, kun valmistuin tuona aikana(tammikuussa 2004), mutta ei se poistanut matkustuksen ja epäinhimillisten aikataulujen määrää. Kaiken kruunasi vielä viimeinen SM-liigavuoteni, jolloin pelasin Hämeenlinnassa, asuin Helsingissä ja olin töissä Tampereella. Tuona ajanjaksona ei hirveästi tarvinnut miettiä muuta kuin asetettuja aikatauluja. Herätykset olivat usein klo5, että ehdin aikaisin töihin, että siitä ehtisi klo17 treeneihin ja illalla oltiin kotona klo22-23. Unet jäivät usien hyvin vähiin, mutta paljon sain aikaankin.

Kun pelaaminen pääsarjatasolla jäi 2006 keväällä, niin kaikki muuttui yhdellä rysäyksellä. Aloitin "oikeat" työt, ei ollut omaa joukkuetta ja muutimme Espooseen. Nyt piti kaikesta päättää itse ja valita ne asiat, joihin panostaa. Ongelmana vaan on vieläkin se, etten tiedä mitä haluan. Sen tiedän, että haluan tehdä työn kunnolla ja olenkin siihen panostanut. Se vaan vie todella paljon energiaa ja aikaa. Esim. verrattuna Tampereen aikoihin ja ensimmäiseen työpaikkaan Espoossa, työmatka on pidentynyt sen verran, että se vie jopa pari tuntia päivästä. Plus sitten työaika, joka on paljon enemmän kuin 8h päivässä.

Haluisin myös urheilla ja nyt olenkin päässyt mukaan työpaikan säbäporukkaan, minkkilaumaan (lentopalloa 2-sarjassa) sekä Samin kanssa kahvakuulakouluun. Yksin minusta ei nimittäin ole liikkumaan, niin joukkueurheilija ja laiskamato minä olen. MeNaisissa oli juttua ihmisistä, jotka tekevät aamuisin ennen töitä kaikkea urheilua heräten klo5. Minä en siihen enää pysty, joten liikunnat on sijoitettava iltaan. Ongelman tässä tuottaa se, että usein työpäivän jälkeen on todella väsynyt ja kellokin voi olla vaikka kuinka paljon. Ja kun ei ehdi ja tietää, että pitäisi, niin alkaa ahdistaa.

Haluisin myös pitää enemmän itsestäni ja kodista huolta, mutta siihen ei tunnu enää riittävän rahkeet ja/tai aika, ja se ahdistaa. Haluaisin nukkua kunnolliset yöunet (8h yössä), jotten kerryttäisi univelkaa ja jaksaisin päivät läpi reippaana. Ja jos haluan syödä kuten syön, eli paljon ja kaikkea, niin pitäisi urheilla enemmän, siihen ei vain oikein riitä aika ja se ahdistaa.

Pitäisikö minun siis valita edellä mainituista vain osa, vai pystynkö toteuttamaan kaikki? Pitääkö minun testata kaikkea erikseen ja yhdessä, jotta voin tietää. Haluisin olla tehokas ja onnellinen, mutta onko se mahdollista yhtäaikaa? Ja kun en tiedä vastauksia, niin se ahdistaa.

Nyt kuitenkin yritän unohtaa viikon aikana murheet ja tulla takaisin entistä reippaanpana, paremmin pukeutuvampana, päätöksiä tehneenä, itsevarmana ja iloisena sekä onnellisena ihmisenä! :)

torstaina, lokakuuta 16, 2008

Pää kunnossa

Ulkoisesti. Kävin nimittäin parturissa. Nyt on kylmiä syksyn värejä ja mallina polkka. Aivan erilainen kuin koskaan ennen. Oma kuvaus osui ennemminkin luokkaan - harmaan sävyt. Mutta en mä silti ihan seinään sekoitu, niin kuin "Matkalla Afrikkaan" -näytelmän Antero. ;)

Tukka alkoikin olla jo niin hirveä, ettei ihme kun vähän päässä heitti. Juuri kasvu oli ainakin 2cm ja sitä ei saanut mitenkään. Nyt on tämä huoli poistettu ja ensi viikon esityksessä Bostonissa näytetään hyvältä. Asia kerrallaan kohti parempaa tulevaisuutta. :)

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Eipäs sittenkään

Kiitos ihanien ystävien, ei minun elämä olekaan yhtä surkeutta. Sami on ottanut mukavasti vastuuta kodinhoidossa ja eilen sain kaksi kutsua illanviettoon, pelaamaan säbää ja teatteriin, myös perjantaille on kivaa iltaohjelmaa tiedossa.

Eilisistä seteistä valitsin teatterin. Paikka oli Ryhmäteatteri ja näytelmä "Matkalla Afrikkaan". Ilta aloitettiin niinkin hienosta ravintolasta kuin Hesestä. (kaikkihan tuntevat Wappu-niemologin nro 3: "Mennäänkö johonkin hienoon ravintolaan, vaikka Hesburgeriin?") Teatteriin mentiin viime tingassa, mutta mitä parhaimmille paikoille, toiseen riviin keskelle, jossa yllättäen oli 4 vapaata paikkaa jäljellä. Väliajalla viiniä ja näytelmän jälkipuintien lomassa kermaliköörillä höystettyä kaakaota sekä suolapähkinöitä.

Näytelmä oli monipuolinen. Näyttelijät hyviä. Sain nauraa ihan ääneen. Tuli hieman oman elämän kuvausta, kun yhdellä työt ja harrastukset täyttivät koko elämän, yksi ei tiennyt mitä tehdä tai edes mitä haluta ja yksi oli harmaa kuin seinä. Vastausta tai ratkaisua omiin murheisiin en löytänyt näytelmän juonesta, mutta setti piristi kuitenkin todella paljon. Kiitos kamut kutsusta!

Kotimatka sujui kirkkaassa iltayössä täyden kuun valaisemana. Ilta oli raikas ja mieli hyvä. Tästä on hyvä jatkaa.

sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008

Kaikki kiva jää...

Perjantaina manasin ajan puutetta. Se on nyt valitettavasti osoittautunut myös monen kivan asian jäämiselle pois völjystä. Postaukset ovat harvenneet, kun ei vaan ehdi. Valokuvaaminen on jäänyt kokonaan ja samalla myös kuvat blogista. Nämä asiat näkyvät ainakin telle rakkaat lukijat. Tiedän, että teitä on, sillä tilastot kertovat. :)

Myös moni muu kiva asia, joka ei näy blogissa on jäänyt taka-alalle tai unohtunut kokonaan. Takapiha on ihan hirveässä kunnossa. siellä ei tarvitsisi kuin vähän haravoida, istuttaa ensi kevääksi kukkasipuleita, katkoa kuolleet kukat ja laittaa syyslannoitteet.

Lukeminen on jäänyt. Olen nyt tahkonut samaa kirjaa jo pari kuukautta, kun etenemisnopeus on ollut n.5 sivua viikossa. Kirjassa on kuitenkin 550 sivua, niin menee ikuisuus ennen kuin pääsne loppuun. Samoin lehtien lukeminen. Minulle ei tule montaa lehteä, mutta niistä kertyy aika iso pino, kun niitä ei ehdi edes selata.

Ruuanlaittaminen, leipominen ja hyvä ruoka jää, kun ei ehdi. On vain turvauduttava valmisruokaan tai jätettävä syömättä. Itsestä huolehtiminen jää. Leffojen katsominen, leffassa käyminen, ulkonaoleminen, kavereiden tapaaminen jää. Kaikki kiva jää...

Ihania ihmisiä

Olen ollut hieman hukassa viime aikoina ja tarkoitus oli kirjoitella siitä. Ajattelin kuitenkin, että ei ketään kiinnosta minun ahdistuneisuuteni, itsesäälini ja omien murheiden pohdiskelu.

Onneksi on kuitenkin ihania kavereita, jotka järjestävät ohjelmaa minulle. Lauantai sujuikin evakossa ollessani oikein mukavasti ja kello juoksi kuin Usain Bolt konsanaan. Pääsin Hullujen Päivien hulinan jälkeen lounastamaan Krunikkaan makaronimössöä ja katsomaan samalla Raidia. Pitääkin lainata kysyinen "boxi", kun omistaja on sen itse saanut katsottua läpi. :) Sain myös lainaksi villatakin, kun itse en kiireessni ja tyhjäpäivuudessäni ollut ottanut sitä mukaan.

Krunikasta matka jatkui Vallilaan iltapäivä herkutteluille. Olin myöhässä, mutta onneksi minut otettiin silti mukisematta vastaan. :) En ollut muistanut edes meikata, mutta silti sanottiin, että näytän hyvältä. En uskonut, sillä olo ja mielentila kertoi sisäisesti jotain aivan muuta. Mutta seura ja ruoka oli ihanaa. Keskusteltiin nuorisosta, arkkitehtuurista, ruuasta, kaikesta. Ja mentiin lopulta teatteriin katsomaan modernia tanssia. Aivan uusi ja erilainen kokemus. Arvostan todella paljon tanssijoiden fyysistä työtä ja itsekin haluaisin hallita ja liikkuttaa vartaloa kuten he. Mutta en tiennyt, että kehonkielellä, musiikilla, muutamalla sanalla ja valoilla voidaan saada sellainen vaikutus. Olin mykistynyt. Alku oli todella ahdistava, lopussa alkoi tulla lisää liikettä, iloisuutta ja vauhtia, joten omakin olo parani. Sen verran hyvä mieli jäi, että pitää kyllä toistekin mennä katsomaan oikeaa tanssiesitystä.

Teatterin jälkeen menimme Juttutupaan, jossa oli tarjolla todella hyvää siideriä. Ihan omenamehun makuista kuivaa siideriä. Jotain englantilaista. Pizzjen ja parien lasillisten jälkeen oli pakko siirtyä seuraavaan paikkaan, kun esiintyvä bändi soitti niin kovaäänisesti. Seuraava paikka olikin sitten Sävel, jossa iltaa jatkettiin GT:llä ja vedellä ja kruunattiin rommototilla. Aika meni kuin siivillä ihanien ihmisten kanssa ja vasta valomerkin jälkeen oli aika lähteä metsästämään taksia kohti kotia.

Tänäänkin olen saanut nauttia taas ihanien ihmisten seurasta. Meillä oli nimittäin ekstratreenit. Paikalle oli saatu seitsemän minkkiä, eikä treeneisät olisi varmasti tullut loppua, ellei osan olisi tarvinnut mennä toimitsijoiksi. Hyvä meininki ja mukavia ihmisiä. Onneksi minkkejä näkee viikoittain ja joskus jopa vähän useammin.

perjantaina, lokakuuta 10, 2008

Aikaa

Sitä tarvittaisiin paljon enemmän kuin nyt on jaossa. Meinaa vähän kaikki jäädä puolitiehen, kun ei vaan ehdi. Ja kun haluaisi ehtiväni, niin sitten pitää luopua jostain. Nyt on ikävästi käynyt niin, että on tullut luovuttua nukkumisesta, lepäämisestä, palautumisesta, olemisesta, itsensä huolehtimisesta, siis kaikesta omasta ajasta, melkein niin kuin minusta.

Tämä viikko on taas menty kovaa. Aamuisin töihin kuuden ja seiskan välillä, töistä kotiin tai harrastuksiin taas kuuden ja seiskan välillä, 10-12h työpäivän jälkeen. Tiistaina työpäivä loppui vasta iltakymmeneltä, kun asiakkaan kanssa käytiin katsomassa lätkää. (josta muuten tuli taas lisää aihetta siihen nuoriso-juttuun...) Ja keskiviikkona piti käydä vielä kotiinpaluun jälkeenkin uudestaan töissä. Perjantaina piti tehdä vain puolipäivä, mutta kappas, siitähän tuli kuitenkin hieman useampituntinen.

Tuolla levon puutteella tuntuu vaan ikävästi olevan aika lumipallomainen vaikutus. Kun ei lepää ja vaan tekee, niin väsymys kasvaa. Ja kun tekemistä on liikaa, eikä palaudu, niin tekemisen taso laskee, hermot kiristyvät ja muisti pätkii. Tämä taas tuottaa virheitä ja virheet lisäävät työtä. Ou nou!

Ja kun on väsynyt, jättää mielellään liikunnan vähälle, että saisi edes joskus olla. Liikunnan puute tai vähyys taas lisää väsymystä ja heikentää kuntoa. Väsymys ja kiire aiheuttavat myöskin mielipahaa, jota haluaa parantaa esim. hyvällä ruualla. Hyvä ruoka on harvoin terveellistä ja sitä tulee syötyä aivan liikaa, joka taas väsyttää lisää ja aiheuttaa muita murheita. Kiireessä ja nälässä ei myöskään ehdi katsoa mitä syö, vaan heittää naamaan mitä sattuu ja sitten vatsa valittaa. Minullahan vatsan valitus ja huonovointisuus aiheuttaa suoraan oireita psyykkeessä. Ou nou!

No, onneksi viikonloput on saatu aika mukavasti pidettyä ilman rasittavaa ohjelmaa. Tänäkin viikonloppuna tiedossa on vain mukavia juttuja. Kulttuuria ja liikuntaa. Hieman ehkä mieltä parantavaa shoppailua ja terveellistä ruokaa. Sekä paljopaljonpaljon Unta!

sunnuntaina, lokakuuta 05, 2008

Suloinen sunnuntai

Sunnuntai alkoi muka ajoissa. Katsottiin aamiaisen lomassa Suomen pelkokerroin ja laittelin puhtaita pyykkejä kasaan. Yhtäkkiä tulikin kova kiire bussille, vaikka kaikelle piti olla hyvin aikaa.

Onneksi bussireitti vaihtui nopeammaksi, kiitos Samin, niin pääsin ajoissa paikalle. Jo tässä vaiheessa olen katsonut yhden naisten sarjapelin enemmän kuin viime vuonna. Viime kaudella en nimittäin katsonut yhtäkään. Peli oli naisten 1-sarjaa, Nale-Namika Volley ja paikkana Kamppi. Minähän olen Nalen fysiikkavalmentaja ja se oli oikein mainittu ottelupaperissa ja minut oikein esiteltiin pelissä. Istuin silti katsomon puolella.

Peli oli hyvin kaksijakoinen. Namika vei kaksi ekaa erää oikein näytöstyyliin, kolmas oli hyvin hyvin tasainen, neljäs Nalen hallintaa ja viides taas tasainen. Voiton vei lopulta Namika, vaikka sen olisi voinut ottaa ihan kumpi tahansa. Minä sain ottelusta muutamia vinkkejä seuraavaan harjoitusohjelmaan ja tulipahan tsekattua myös oman seuran ykkösjoukkueen tiimi. Namika on nimittäin KoVen ja Porvoon NMKY:n yhdistelmäjoukkue ja meidän Mozon Minkit -tiimihän kuuluu KoVeen.

Pelistä matkasin Krunikkaan sovittelemaan uusia vaatteita. Matkaan tarttui useamman sporttivaateparren lisäksi myös lenkkarit ja itse kudotut tossut. Krunikasta oli tarkoitus mennä Alexiumille, mutta aikataulu ei antanut myöten vaan suuntasinkin Kaupparotin Silakkamarkkinoille. Siellä muikut valkosipulikastikkeella lounaaksi ja kohti Kaisaniemeä ja Sirkus Finladiaa. Matkalla oli tarkoitus tehdä Minkki P:n innoittamana donitsihankintoja, mutta palvelun ollessa hidasta ja jonon pitkä, jäi sekin rasvahankinta väliin.

Sirkus oli taas niin loistava. Aivan mielettömiä temppuja niin jonglööraten, akrobatisoiden, taikoen kuin eläinten kanssa. Takana istunut pikkuihminen (=lapsi) ihmetteli kok oajan, että miksi toi tekee noin ja miksi toi tekee noin. Sanoin jo viime vuonna, kun ensimmäisen kerran sirkuksessa kävin, että sirkus ei ole lapsille, vaikka niin usein ajatellaan. Eihän lapset ymmärrä yhtään niiden taitavien temppujen päälle, joiden vaikeuden vain aikuinen huomaa. Onneksi viime vuoden tapaan olimme varanneet paikat aitiosta ja eturivistä, niin näköyhteys oli esteetön ja täydellinen. Suosittelen sirkusta kaikille ja ensi vuonna on taas päästävä katsomaan. Talvella pitää poiketa myös Hurja Ruuthin talvisirkuksessa.

Kävelymatkalla Kaisaniemestä Eerikinkadulle meinasi jäätyä. Tuuli oli aivan mieletön. Onneksi Kampin läpi pääsi sisäkautta ja auto lämpesi nopeasti. Onneksi myös ruoka oli puolivalmista, kun ei tarvinnut kuin lämmittää eiliset lohet. Nyt onkin sitten hyvä siirtyä unten maille ja valmistautua taas uuteen viikkoon suloisen sunnuntain siivittämänä.

lauantaina, lokakuuta 04, 2008

Sama meno jatkuu

Tällä viikolla ei ole helpottanut sitten niin yhtään.

Maanantaina: bussilla Vantaalle töihin, perustyöpäivä, säbää Tiikeri Areenalla, bussilla Tikkuraln asemalle ja junalla Töölöön nimipäiville, kövellen Töölöstä Kamppiinja bussilla kotiin.

Tiistai: autolla Vantaalle töihin kiroten ruuhkaa, perus ylipitkä työpäivä, kotona seiskan maissa, tallenteiden katselua ja ruuanlaittoa (teriyaki-kanaa).

Keskiviikko: autolla Espooseen töihin, käynti keskustassa autolla taas kiroten liikennettä, loppupäivä Vantaalla palaverissa, kiireellä kotiin taas tuskaillen ja haukkuen kaikkia muita kuskeja, bussilla Kaapelitehtaalle esittelemään Helkama 101-pyöriä Design viikon vieraille, kyydillä onneksi kotiin.

Torstai: autolla Vantaalle ennen pahinta ruuhkaa, palavereja, kiireellä Olariin, kauppakierros juosten, ylinopeutta hakemaan muita Minkkejä Tuomarilasta ja Vallikalliosta, kauden avausottelu Lumossa, voitto pikkutytöistä 3-0 (täytyykin kirjoitella aiheesta nuoriso, kun tässä jossain välissä heruu aikaa).

Perjantai: liian myöhäinen herätys - aamiainen jäi välistä, kävellen Nihtisiltaan, työkaverin kyytiin ja Oittaalle virkistäytymään ja ulkoilemaan työpaikan kanssa ensin erilaisten esitysten muodossa, sitten frisbee golfilla ja ultimatella, lopuksi saunalla ja illallisella, virkistäytymistä jatkettiin Zetorissa Pepe Willbergin tahtiin ja yöllä kotiin.

Lauantai: pitkä, pitkä aamu, ei kiirettä mihinkään, aamiaista hyvin rauhallisesti, siivousta, omenapiirakoiden valmistusta, ruuanlaittoa, Harry Potterin -pelaamista, pyykinpesua, tallenteiden katsomista, lehtien lukua.

Sunnuntai: vielä tulossa, mutta tuleman pitää lentopallon katsomista, sirkusta ja liikuntaa, ainakin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...