Täällä Bostonissa on mukavaa. Paljon on jo ehtinyt tapahtua ja vielä enemmän on toivottavasti edessä.
Sunnuntaina ei pystynyt muuta kuin mennä nukkumaan. Jetlag iski tietysti heti vahvana, kun heräsin paikallista aikaa kolmen maissa, vaikka unta oli takana vasta n.5 tuntia. Siinä vähän aikaa pyristeltyäni sain nukuttua vielä tunnin. Onneksi oli melko aikainen lähtö, kun heti seitsemältä oli aamiainen, joka on muuten ollut todella hyvä. Hedelmiä on paljon, samoin eriliasia muroja, tietysti mehevää pekonia ja munakasta.
Matka konferenssikeskukseen hotellilta kestää kävellen n.10 min ja se kulkee kahden ostoskeskuksen läpi. Toinen on ihan ok, hieman tavallista tasokkaampi ja toinen todella hig end, eli pelkkiä korkean luokan merkkiliikkeitä Jimmy Choosta, Tiffany & Co. myötä Emporio Armaniin. Onhan niitä mukava katsella! :)
Konferenssikeskus on ISO. Monen monta tilaa seminaareille ja useampi kerros. Käytävät ovat leveitä, kerrokset korkeita ja joka paikkaan pääsee vain rullaportaita. Korkena rakennuksen etuja ovat upeat näkymät yli lähialueen, jossa näkyvissä juuri sellaisia taloja kuin esim. Frendeissä, joiden katolle voi mennä grillailemaan, juuri sellainen paloasema kuin elokuvissa ja hyvin hyvin korkeita pilvenpiirtäjiä taivaan rannassa.
Minullehan tämä on eka kerta USAssa. Ja kaikki on ollut juuri sellaista kuin olen kuvitellutkin. Ruoka-annokset ovat isoja, ihmiset ovat yliystävällisiä, kahviloita on tarjolla joka nurkalla, lenkkeilijä tjuoksevat pitkin kaupunkia, autoja on paljon ja kaikki on kovin suurta. Tuntuu kuin olisi ollut täällä aikaisemminkin.
Kirjoittelen tätä postausta nyt kolmatta päivää. Kaikkea on ehtinyt tapahtua. Maanantaina olimm ekoko päivän kuuntelemassa seminaareja ja illalla mentiin sporttibaarin wingsien jälkeen katsomaan NFL-ottelua New England Patriot vastaan Denver Broncos. Huikeaa! Stadion oli aika kaukana kaupungista ja sinne mentiin junalla, matka kesti 1,5h. Stadion oli järkyttävän suuri, autoja oli miljoona ja tarjolla oli ruokaa, juomaa ja fanitarvikkeita joka lähtöön. Ihmisiä oli kuin muurahaisia. Ihan mieletön kokemus.
Ennen peliä oli tietenkin Amerikan kansallislaulu ja kaikkea muuta ohjelmaa. Oli patrioottien tykitystä ja cheerleadereiden tanssia. (cheerleadereista täytyy muuten sanoa, että hyvältä näyttivät, mutta he olivat enemmän tanssityttöjä. ei yhtään pyramidia tai muuta temppua.) Oli ilotulitusta ja tietenkin pelaajien esittely. Patriotshan on erittäin hyvä joukkue. He voittivat viime vuonna kaikki runkosarjan ottelut, mutta mokasivat finaaleissa. Tänä vuonna yritetään tietenkin ottaa edellisen vuoden menetys takaisin. Peli olikin täysin Patriotsin hallintaa. Puoliajalla he johtivat 20-0.
Olin kovin yllättynyt monesta asiasta ottelussa. Molemmilla joukkueilla oli faneja, joiden toiminta oli melko vaisua. Omia toki kannustettiin, mutta mitään erityistä fanikatsomoa ei ollut. Vain hyville suorituksille hurrattiin, vastustajaa ei morkattu tai heille ei vihellelty. Kunnioitettavaa. Katsojat joivat ihan mielettömän paljon ja he olivat todella humalassa. Juomat sai viedä katsomoon.
Poispääsy stadionilta meinasi osoittautua ongelmaksi, kun taksia ei löytynyt mistään. Koska peli oli tv-peli, niin se kesti ikuisuuden mainoskatkoineen. Niinpä me lähdimmekin puoliajalla Bostonia kohti. Ilma oli myös melko kylmä, mutta suomalaisena osasi onneksi varautua.
Tiistaina olikin sitten esityksen vuoro. Minähän olin tosi hyvin valmistautunut. Aloitin esityksen tekemisen lentokoneessa ja viimeistelin sen maanantaina seminaaria kuunnellessa. Aamulla ei jännittänyt, mutt akun oma aika alkoi lähestyä, niin kyllä myöskin jännityskäyrä nousi. Mutta hyvinhän se meni. Puhuin selkeästi, juttua riitti koko ajaksi ja osasin vastata siihe nyhteen kysymykseen, joka minulle esitettiin. En kompastunut korkeissa koroissa ja muutenkin kaikki meni hyvin.
Esityksen jälkeen oli kuin kivi olisi pudonnut hartioilta. Stressi laukesi ja sitä myöten myös nuha. Tiistaina oli myös minun kollegan esitys ja sen jälkeen lähdimme illalliselle asiakkan kanssa. Illallisella söin elämäni ensimmäisen kerran hummeria. Oli hyvää. Alkupalaksi oli wasabimaustettua mustekalaa. Oli myös hyvää. Annokset todellakin ovat niin suuria, että tänään ei tarvinnut pahemmin käydä aamiaisella.
Oli mukava katsoa miten perusamerikkalaiset pukeutuvat illalliselle. Naisilla oli päällä lähdes iltapukuja ja miehillä puvut päällä. Kaunista katseltavaa. Kaikilla naisill aon korkeat korot ja viimeistelty meikki. Suomessakin voisi vähän tsempata pukeutumisen kanssa...
Nyt eletään keskiviikkoaamua ja tänään olisi tarkoitus illalla päästä Bostonin keskustaan shoppailemaan. Toivottavasti taas tulee uusia kokemuksia ja näkemyksiä. Ei auta kuin pitää silmät auki ja olla tarkkana koko ajan! :)
Sunnuntaina ei pystynyt muuta kuin mennä nukkumaan. Jetlag iski tietysti heti vahvana, kun heräsin paikallista aikaa kolmen maissa, vaikka unta oli takana vasta n.5 tuntia. Siinä vähän aikaa pyristeltyäni sain nukuttua vielä tunnin. Onneksi oli melko aikainen lähtö, kun heti seitsemältä oli aamiainen, joka on muuten ollut todella hyvä. Hedelmiä on paljon, samoin eriliasia muroja, tietysti mehevää pekonia ja munakasta.
Matka konferenssikeskukseen hotellilta kestää kävellen n.10 min ja se kulkee kahden ostoskeskuksen läpi. Toinen on ihan ok, hieman tavallista tasokkaampi ja toinen todella hig end, eli pelkkiä korkean luokan merkkiliikkeitä Jimmy Choosta, Tiffany & Co. myötä Emporio Armaniin. Onhan niitä mukava katsella! :)
Konferenssikeskus on ISO. Monen monta tilaa seminaareille ja useampi kerros. Käytävät ovat leveitä, kerrokset korkeita ja joka paikkaan pääsee vain rullaportaita. Korkena rakennuksen etuja ovat upeat näkymät yli lähialueen, jossa näkyvissä juuri sellaisia taloja kuin esim. Frendeissä, joiden katolle voi mennä grillailemaan, juuri sellainen paloasema kuin elokuvissa ja hyvin hyvin korkeita pilvenpiirtäjiä taivaan rannassa.
Minullehan tämä on eka kerta USAssa. Ja kaikki on ollut juuri sellaista kuin olen kuvitellutkin. Ruoka-annokset ovat isoja, ihmiset ovat yliystävällisiä, kahviloita on tarjolla joka nurkalla, lenkkeilijä tjuoksevat pitkin kaupunkia, autoja on paljon ja kaikki on kovin suurta. Tuntuu kuin olisi ollut täällä aikaisemminkin.
Kirjoittelen tätä postausta nyt kolmatta päivää. Kaikkea on ehtinyt tapahtua. Maanantaina olimm ekoko päivän kuuntelemassa seminaareja ja illalla mentiin sporttibaarin wingsien jälkeen katsomaan NFL-ottelua New England Patriot vastaan Denver Broncos. Huikeaa! Stadion oli aika kaukana kaupungista ja sinne mentiin junalla, matka kesti 1,5h. Stadion oli järkyttävän suuri, autoja oli miljoona ja tarjolla oli ruokaa, juomaa ja fanitarvikkeita joka lähtöön. Ihmisiä oli kuin muurahaisia. Ihan mieletön kokemus.
Ennen peliä oli tietenkin Amerikan kansallislaulu ja kaikkea muuta ohjelmaa. Oli patrioottien tykitystä ja cheerleadereiden tanssia. (cheerleadereista täytyy muuten sanoa, että hyvältä näyttivät, mutta he olivat enemmän tanssityttöjä. ei yhtään pyramidia tai muuta temppua.) Oli ilotulitusta ja tietenkin pelaajien esittely. Patriotshan on erittäin hyvä joukkue. He voittivat viime vuonna kaikki runkosarjan ottelut, mutta mokasivat finaaleissa. Tänä vuonna yritetään tietenkin ottaa edellisen vuoden menetys takaisin. Peli olikin täysin Patriotsin hallintaa. Puoliajalla he johtivat 20-0.
Olin kovin yllättynyt monesta asiasta ottelussa. Molemmilla joukkueilla oli faneja, joiden toiminta oli melko vaisua. Omia toki kannustettiin, mutta mitään erityistä fanikatsomoa ei ollut. Vain hyville suorituksille hurrattiin, vastustajaa ei morkattu tai heille ei vihellelty. Kunnioitettavaa. Katsojat joivat ihan mielettömän paljon ja he olivat todella humalassa. Juomat sai viedä katsomoon.
Poispääsy stadionilta meinasi osoittautua ongelmaksi, kun taksia ei löytynyt mistään. Koska peli oli tv-peli, niin se kesti ikuisuuden mainoskatkoineen. Niinpä me lähdimmekin puoliajalla Bostonia kohti. Ilma oli myös melko kylmä, mutta suomalaisena osasi onneksi varautua.
Tiistaina olikin sitten esityksen vuoro. Minähän olin tosi hyvin valmistautunut. Aloitin esityksen tekemisen lentokoneessa ja viimeistelin sen maanantaina seminaaria kuunnellessa. Aamulla ei jännittänyt, mutt akun oma aika alkoi lähestyä, niin kyllä myöskin jännityskäyrä nousi. Mutta hyvinhän se meni. Puhuin selkeästi, juttua riitti koko ajaksi ja osasin vastata siihe nyhteen kysymykseen, joka minulle esitettiin. En kompastunut korkeissa koroissa ja muutenkin kaikki meni hyvin.
Esityksen jälkeen oli kuin kivi olisi pudonnut hartioilta. Stressi laukesi ja sitä myöten myös nuha. Tiistaina oli myös minun kollegan esitys ja sen jälkeen lähdimme illalliselle asiakkan kanssa. Illallisella söin elämäni ensimmäisen kerran hummeria. Oli hyvää. Alkupalaksi oli wasabimaustettua mustekalaa. Oli myös hyvää. Annokset todellakin ovat niin suuria, että tänään ei tarvinnut pahemmin käydä aamiaisella.
Oli mukava katsoa miten perusamerikkalaiset pukeutuvat illalliselle. Naisilla oli päällä lähdes iltapukuja ja miehillä puvut päällä. Kaunista katseltavaa. Kaikilla naisill aon korkeat korot ja viimeistelty meikki. Suomessakin voisi vähän tsempata pukeutumisen kanssa...
Nyt eletään keskiviikkoaamua ja tänään olisi tarkoitus illalla päästä Bostonin keskustaan shoppailemaan. Toivottavasti taas tulee uusia kokemuksia ja näkemyksiä. Ei auta kuin pitää silmät auki ja olla tarkkana koko ajan! :)
Näköjään uusi takki kuvassa. Ja siellä näyttääkin ihan siltä että on hemmetin kylmä.
VastaaPoistaNiin on. Onneksi tul hankittua, sillä ohuemmalla olis jäätynyt. Onneksi stadionin sisäpuolella ei sentään tuullut ja ihmispaljous sai muutenkin lämpöä aikaiseksi.
VastaaPoista