keskiviikkona, joulukuuta 30, 2009

Salainen resepti :)

Sexy-juoman ohje:

Kolme tärkeintä:
-marjat (esim. puolukoita ja mansikoita)
-proteiinijauhe
-kylmäpuristettua öljy (oliivi- tai pellavansiemen-)

Hienosäädöksi:
-vehnänalkiorouhetta tai pellavansiemenrouhetta tai molempia
-soijalesitiinirakeita
-mausteita (esim. kaneli, inkivääri, kardemumma, chili...)
-kaurajuomaa

Määrät ovat SUUNNILLEEN seuraavaat:
-2 dl puolukoita
-1 dl muita marjoja (tai 1 banaani)
-1 dl proteiinijauhetta
-2 rkl kylmäpuristettua öljyä
-1/2 dl vehnäalkiorouhetta tai 2 rkl pellavansiemenrouhetta (yleensä molempia)
-2 rkl soijalesitiinirakeita
-1 tsk kutakin maustetta
-kaurajuomaa sen verran että ainekset muuttuvat blenderissä pirtelöksi

tiistaina, joulukuuta 29, 2009

Parempi elämä

Sehän tiedetään, että uutena vuotena luvataan vaikka mitä paremman, terveellisemmän, laihemman ja what ever elämän puolesta. Minä olen päätöksen kuitenkin tehnyt jo aikaisemmin ja harjoittelen tämän viikon keinojen ottamista käyttöön.

Minun paremman elämän reseptiin kuuluu seuraavaa:
- Piikkimatto: nyt olen parina iltana sen päällä köllötellyt ja tuntuu ihan hyvältä. Veri lähtee kiertämään ja lämmittää mukavasti. Helppoa käyttää, kun illalla laittaa hetkeksi selän alle ennen varsinaisia unia. Nukuttaakin paremmin. Reissullekin helppo kääriä matkalaukkuun mukaan.

- Aloe vera: olen nyt puolitoista kuukautta juonut aloevera-juomaa ja se tuntuu toimivan. Vuodenvaihteessa lisään määrää ja korvaan juomalla ainakin vitamiinit. Aloevera puhdistaa ja siten saa myös vatsan toimimaan. Lisäksi juomasta saa paljon hyviä antioksidantteja ja se on täyttä ravintoa, voi siis korvata jopa osan päivän kasviksista, jos niitä ei muuten tule syötyä.

- Sarvikuonokannu: minulla on taipumusta, että nenä menee helposti tukkoon, limaa kertyy ja se saattaa aiheuttaa jopa poskiontelon tulehduksia. Niinpä alan käyttää sarvikuonokannua joka aamu puhdistamaan röörit. Ei se ihan helppoa alkuun ole, mutta eiköhän siihen totu nopeasti, koska se on kuitenkin nopeaa ja kivutonta. :)

- Seksikäs aamujuoma: juoma sisältää kaiken mahdollisen tarvittavan. Siinä on marjat, kuidut, rasvat, proteiinit, kaikki. Sami bongasi ohjeen, joka löytyi kirjasta 10 vuotta nuorempi 10 viikossa. (ps. kuvan nainen on päälle viisikymppinen...)

- Luomu: ruuan laatu laskee koko ajan teollistamisen ja tuotannollistamisen takia. Ruuan laadulla on kuitenkin loppuviimein suurin merkitys, kun halutaan oikeasti vaikuttaa siihen mitä ruuasta saadaan. Lisäksi luomuruoka vaan maistuu paremmalta. Aluksi ostetaan luomuna sitä mitä tavallisesta kaupasta saa, mitään hifistelyä ei tässä vaiheessa kuitenkaan aleta harjoittamaan. Joulupiparit jo leivottiin luomujauhoista ja luomusokerista, myös luomujuusto, luomusalaatti ja luomukaurajuoma ovat olleet testissä.

- Sokerit ja hiilarit minimiin: sokerit ja hiilarit väsyttävät. Tätä en vielä konkreettisesti ole omassa ruokavaliossa ottanut käyttöön muuten kuin päivällisten muodossa. Illalla meillä nimittäin on syöty koko syksyn vain salaattia sen lisäksi proteiiniä. Salaatti maustetaan yrteillä ja erilaisilla salaateilla, kuten vuonankaalilla ja rucolalla. Lisäksi päälle paljon pähkinöitä ja oliiviöljyä, niin kyllä maistuu ihan perusvihanneksetkin. Proteiininä juustoa, kalaa, kanaa tai ihan lihaa. Myös tofua kävisi.

- Kaverit: Norpan kanssa sovittiin, että aletaan käymään ulkona. Ja se jos mikä tuottaa iloa ja parempaa mieltä. Lisäksi saa kaunistautua ja käyttää kaikkia ihania vaatteita. :)

Jos lähtee noilla liikkeelle, niin voi pikku hiljaa lisätä muitakin parempia vaihtoehtoja. En ota mitään stressiä, koska silloin ei mistään tule mitään. Ja kun harjoittelee jo etukäteen, niin tietää mitä oikeasti on tulossa. Kohti energisempää ja iloisempaa huomista! :)

maanantaina, joulukuuta 28, 2009

Kirjoja

Viime aikoina lukeminen on hiukan hiipunut, mutta silti tasaisen tappavaan tahtiin tulee niteitä kahlattua läpi. Viimeisin luettu kirja oli Jan Guilloun Pahuus. Kirjasta on myös tehty elokuva. Kirja oli täynnä nimensä mukaisesti pahuutta. Kertomus oli koskettava, mutta ei millään tapaa kaunis. Leffan pitää kyllä nähdä, vaikka toivonkin, että siinä olisi hiukan kaunisteltu.

Nyt työn alla on Lauren Weisbergerin Haluan Harry Winstonin. Aika paljon kevyempi teos, mutta sopii minulle.

Vähän aikaa sitten luin Hanne Vibeke Holstin trilogian ensimmäisen osan Theresen valinnat. Kaksi jatko-osaa odottavat nyt lukemista kaapissa. Ovat varmasti seuraavana vuorossa.

Joulun aikaan sain myös Marko Kilven kirjan Kadotetut
. Mielenkiintoisen kuuloinen kirja.

Ennen joulua tulleista kirjamainoksista bongasin seuraavia teoksia, jotka voisivat kiinnostaa. Laittakaa kommenttia, jos on kokemuksia:
- Helena Sivervo: Tykistökadun päiväperho
- Paulo Coelho: Voittaja on yksin
- Miika Nousiainen: Maaninkavaara
- Katja Kallio: Syntikirja

maanantaina, joulukuuta 21, 2009

Niin paljon kaikkea

Nyt on ollut niin paljon kaikkea, että ei vaan ihan kaikkea mahdollista ehdi. Esimerkiksi ei ehdi postailla blogiin. Pitää sitten paremmalla ajalla, kuten jouluna. :)

Nyt nautitaan lumesta ja pakkasesta. Tehdään töitä hikipäässä. Vietetään aikaa kavereiden ja sukulaisten kanssa. Ja sportataan jos ehditään. :)

Kaikkea ihanaa ja jouluista kaikille! Seuraavaan kertaan!

keskiviikkona, joulukuuta 16, 2009

Elämysmatkalla

Kävin eilen Mankkaalta Krunikassa julkisilla. Oi sitä elämysmatkailua.

Espoon busseissa ei vielä ollut mitään ihmeellistä. Mankkaalta Tapiolaan ja Tapiolasta Ruoholahteen sujui mutkattomasti ja sujuvasti. Helsingin bussit sitten toivat viihdettä peliin. Ruoholahdesta Kaisaniemeen istui bussin keskiosassa mies, joka keskusteli itsensä kanssa. Mies kyseli, ettämissä pesäpallojoukkueessa hän itse on mahdollisesti pelannut ja vastasi aina itselleen. Lopuksi sanoi, että "Sinä se tiedät paljon pesapallojoukkueita", vastausta en enää kuullut.

Kävelymatka Kaisaniemestä Krunikkaan oli kaunis. Oli upeannäköistä kävellä kapeaa tietä mäkeä ylös ja katsella edessä kaunista näkyä. Vanhat talot, lumisade ja jouluvalot toivat ihan kuvitelman satumaasta mieleen.

Kotimatkalle valitsin lyhimmät kävelymatkat, tai ainakin niin luulin valinneeni. Ihan ei kuitenkaan mennyt nappiin. Jo ensimmäinen bussi oli niin myöhässä aikataulusta, että seuraavaan bussiin ei ollut mitään toivoa. Bussissa ihmettelin mustan miehen varustusta. Hän piti koko matkan kädessää pinsettejä. Liekö ollut puolustautumisase vai mikä, mutta oli hänellä reppu tai vaikka takintaskuja, jonne olisi voinut pinsetit laittaa. Metalliset pinsetithän vain palelluttavat kädessä, varsinkin kun ei ole hanskoja.

Kun vihdoin pääsin bussiin Munkkiniemessä, jonne oli Krunikasta yhdellä bussilla tullut, ei se mennyt ihan sinne minne olisin halunnut. Eikä siihen aikaan bussejakaan kulkenut ihan joka minuutti, joten puolen tunnin venailujen sijaan päätin viimeisen matkan kävellä. Se teki sellaisen 2 km iltalenkin. Onneksi oli kunnon toppatakki, korvat suojattuna ja pitkät kalsarit. Muuten olisi voinut tulla vilu.

Talvi

Nyt on talvi Etelä-Suomessa. Toivottavasti ei jää vain tämän viikkoiseksi iloksi, vaan tätä ihanaa kirpeää pakkasta ja valkoista lunta riittää aina maaliskuulle asti.

On ihanaa, kun on valoisaa. On ihanaa, kun on kuivaa. On ihanaa, kun on niin kaunista. On ihanaa, kun tuntee olevansa puhtaassa Suomessa.

Ikävä kyllä ei ole nyt kuvaa liittää, mutta koitetaan ottaa aurinkoisen päivän aikana.

maanantaina, joulukuuta 14, 2009

Loma oli ja meni

Viime viikko meni lomaillessa, Rukalla hiihtäen ja laskien. Vajavaisista verkkoyhteyksistä johtuen tuli päiviteltyä vain Treenipäiväkirjaa.

Tulossa kuvia ja rapsaa jossain vaiheessa. Nyt töissä painaen täysillä aina jouluun asti ehkä jopa ilman vapaapäiviä. Voin kertoa että ketuttaa jo valmiiksi ihan tänään heräämisestä alkaen.

torstaina, joulukuuta 03, 2009

Löytyi

Olen ilmeisesti ihan pikkasen liian kiireinen tai suomeksi sanottuna, tupannut kalenterin liian täyteen. Myös hätäisyys ja miljoonien asioiden tekeminen yhtäaikaa on saattanut vaikuttaa asiaan. Hukkasin nimittäin viime viikolla huivin lentokentälle ja maanantaina kellon hierontaan.

Molemmat löytyi, niin mahtavaa. Huivi Suomen löytötavarapalvelusta ja kello hierojalta vaatekaapista verhon takaa.

Ehkä pitäisi joko käyttää vaan minuun tai vaatteisiini kiinnitettäviä juttuja ja tai hieman höllätä vauhtia.

maanantaina, marraskuuta 30, 2009

Siellä, tuolla ja täällä

Viime viikonloppu oli taas melko hektinen. Mutta itsepä oli järjestetty, enkä valita, sillä todella mukavaa oli.

Kaikki rakentui sen ympärille, että Lentopallon liittovaltuusto kokoontui Tampereella kaksipäiväisessä kokouksessa. Minun tai meidän matka alkoi jo perjantaina. Ensimmäinen pysähdys golfhallissa Hausjärvellä ja illanvietto mitä parhaimmassa seurassa loistavan ruuan parissa. Tänks E&K!

Siitä sitten Tampereelle. Seminaaria ja keskustelua tärkeistä asioista, joista myöhemmin ehkä lisää. Paikkana oli Varala, jossa ei ihan viime aikoina olekaan tullut käytyä. 90-luvun puolivälissä asuin siellä kolme vuotta. Nyt paikka on täysin toisenlainen. On uutta ruokalaa, uutta aulaa, uutta luentosalia ja uudistettua kahvilaa sekä salia. Virallisen osuuden jälkeen lähdin omille menoille. Ensin valkosipulietanoita ja grillilohta Hallilassa ja sitten jutustelua ja juoruilua Lempäälässä. Aivan loistavaa, kiitos Mikko ja Jenni pesueineen.

Sunnuntaina oli liittovaltuston virallinen osuus, eli kokous. Se ei onneksi vienyt kuin aamupäivän, joten pääsi tutustumaan Onkiniemen Elixiaan. Siitä enemmän Treenipäiväkirjassa. Viikonlopun päätti Nääspeksi, Helsingin Gloriassa kylläkin, vaikka onkin tamperelaisten opiskelijateatteri. Esitys oli aivan loistava. Todella hauska ja loistavasti improvisoitu.

Mukavan, vaikkakin kiireisen, viikonlopun jälkeen on vähän tahmeaa lähteä uuteen viikkoon. Ja vielä todella hektiseen viikkoon. Eiköhän tämä kuitenkin tästä, kun pääsee vauhtiin, sillä viikon kruunaan lauantaina alkava hiihtolomaviikko Rukalla.

tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Minä

Viimeksi tänä aamuna huomasin itsessäni pitkään kadoksissa ollutta itseluottamusta. En tieäd mistä moinen on tullut, mutta olen koko ikäni jollain tavoin kärsinyt itseluottamuksen puutteesta ja ujoudesta.

En ole uskaltanut soittaa mihinkään, en ole uskaltanut jutella vieraille tai edes puolitutuille ihmisille. En ole uskaltanut katsoa ihmisiä silmiin, en ole uskaltanut mennä vieraisiin paikkoihin, enkä varsinkaan ole uskaltanut olla oma itseni.

Lieneekä johtunut liian kovista tavoitteita, joukkueurheilusta vai geeneistä, en osaa sanoa. Tietenkin ikä ja kokemus tuo tullessaan varmuutta ja tietoisuutta. Erityisesti tietoisuutta siitä mitä on, mitä haluaa ja miksi. En todellakaan ole täysin sitä mitä haluan, mutta en anna sen häiritä. Olen suurimmaksi osaksi tyytyväinen siihen mitä olen ja tiedän melko hyvin millä pääsen tavoitteisiini. Ja mitä minä käsitän minulla on kaikkea fyysistä ja henkistä, mitä päälläni ja sisälläni kuljetan, siis vaatteet ja aatteet.

Suuri osuus hyvästä itsetunnosta kuuluu myös ympäristölle, kavereille, sukulaisille ja työlle. Kun saa kiitosta ja kannustusta, niin tietää olevansa oikealla tiellä. Oikealla tiellä, jossa itse tuntee olonsa hyväksi. Ja kun olo on hyvä, niin luottaa itseensä ja pystyy antamaan itsestään paljon enemmän.

Ja mitä tein aamulla. Olin menossa uuteen paikkaa ja olin hieman eksyksissä. Niinpä soitin tuntemattomalle ihmiselle. Lisäksi heilautin kättäni minulle tietä antaneelle autolle kiitokseksi. :)

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Lentopalloa huipulta

Viime viikolla tuli seurattua 2009 FIVB Men's Grand Champion Cup:ia kotona ollessa. Turnauksessa pelaavat eri maanosien mestarijoukkueet. Eurooppaa turnauksessa edustaa Puola.

Suurimmat vaikutuksen peleissä on tehnyt Kuuba. Mielettömät voimat jylläävät kentällä, kun Kuuba pelaa. Mielettömiä pomppuja, kovaakin kovempia lyöntejä ja ohittamattomia torjuntoja. Erityisesti Kuuban keskimies Simon on niin käsittämätön hyökkäyksissä. Keskimiehen hyökkäyksiin tietenkin vaikuttavat myös pallon saaminen passarille ja passarin osuus tarjota pallo keskimiehelle, mutta kukaan muu ei vaikuta iskujen kovuuteen, joka on aivan omaa luokkaansa.

Omaa osaamistaan on myös osoittanut Japani, erityisesti puolustuksessa. Pienet miehet ovat kyllä tappaneet palloa hienosti myös verkolla. Puola on ollut selkeästi pettymys ja Brasilian peli vaan on niin rauhallisen tehokasta. Turnauksessa on myös Iran ja Egypti. Näiden maiden pelejä en hirveästi ole nähnyt. Mutta ne näytöt, jotka he ovat antaneet, ovat minusta hyvin samalla tasolla kuin Suomen miehillä.

Eilen illalla katsoin myös naislentopalloa. Italian A1 Villa Cortese-Novara. Mieletön peli ja huikeita palloja. Kyllä naisetkin lyövät kovaa ja korkealta tuolla tasolla. Mutta eniten ihastutti puolustukset. Yllättävää olivat passareiden useat kosketus- ja muutpassivirheet. Jonkin verran virheitä tuli myös syötöissä, mutta rajojen sisäpuolella pysyessään ne ovat kyllä melko tulisia. Voin sanoa kokemuksesta, kun Novaran Logan Tomin syöttöjä tuli nostettua yhdessä Euro Cupin turnauksessa.

Stand up

Viime perjantaina oli työpaikan pikkujoulut. Vähän yleistä tiedotusta ja keskustelua, sitten ruokaa, väliin ihan omaa ohjelmaa, takaisin paikalle chillaamaan ja lopuksi baariin. Olin tosiaan ehtinyt kyseiselle illalle järjestää omaa ohjelmaa jo alkusyksystä. Nimittäin Suomi Nauraa -stand up-gaala.

Esiintyjiä oli setissä kaikkiaan 8, 7 stand up-koomikkoa ja yksi beatboxaaja, kaikki miehiä. Oli hyviä, vähän parempia ja pari ei niin hyvää. Beatboxaaja oli loistava. Nimiähän en enää muista, mutta ilmeisesti aika kuuluisia Suomen kartalla.

torstaina, marraskuuta 19, 2009

Parempaan päin

Piti käydä manipuloijalla hoidattamassa kroppa, että pääsee taas elävien ja liikkuvien kirjoihin. Ja kuten aamupäivällä arvelin, vika löytyi rangasta. Tällä kertaa hieman ylempää kuin ennen. Ennen T4 on ollut ongelma, mutta tällä kertaa se oli toinen niskanikama.

Mukavasti ranka naksui ihan joka paikasta ja lopulta myös sieltä oikeasta. Tiukassa oli ainakin käsittelijän mukaan, eikä se ihan kivutontakaan ollut. Vielä kolme päivää kestää ennen kuin olen täysin kunnossa.

Jos en olisi käynyt käsittelyssä, olisi kuulemma mennyt ainakin viikko ennen kipujen ja lukon helpottamista. Nyt menee vain viisi päivää. Eikä kuulemma tämä ole viimeinen kerta. Minun rangallani on kuulemma taipumusta tällaiseen. Eikä sitä voi edes estää. Toki lihakset suojaa, mutta useinmiten lukko tulee liikkuvan niskan ja jäykän rintarangan väliin esimerkiki nukkuessa huonossa asennossa.

Just näin

Kun vatsan kanssa on päässt kohtuulliseen yhteisymmärrykseen, niin yläselkä halusi ottaa osuutta arkipäivästä. Tiistaina, kun heräsin, vain vatsa ilmoitteli olostaan, mutta aamupäivän mittaan, myös niska alkoi kipeytyä ja sitä myöten pää. Oli pakko vääntäytyä töistä kotiin.

Tiistai-iltana menin bussilla Maijulle ja kävelimme sauvojen kera vähän. Kävellessä kaikki meni hyvin, mutta bussissa istuminen oli tyttä tuskaa. En vaan tajua, että miksi kuljettajan on tehtävä hirveitä kiihdytyksiä ja jarrutuksia koko ajan. Eiryisesti ulkomaalaissyntyisten. Niska ei tykännyt yhdestäkään pään liikkeesä, joten olin enemmn kuin onnellinen, kun pääsin bussista ulos.

Yö meni surkeasti. Eipä tullut hirveästi nukuttua. Mikää asento ei ollut hyvä. Pää ei kääntynyt kummallekaan sivulle, eikä myöskään eteen tai taakse kivutta. Aamulla yritin työskenellä koneen ääressä, mutta ei tulout mitään. Päätä ei vaan jaksanut pitää pystyssä ja kipu oli jatkuvaa. Iltapäivän vietinkin Fatboyn uumenissa, jossa niska sai olla pystyssä, mutta levossa.

Illalla Sami hieroi lihaksia auki ja siinä sitten selvisi, että rangastahan tämä taas johtui. Kaksi kertaa aikaisemminkin on näin käynyt. Kerran silloin, kun vielä pelasin tosissani ja toisen kerran n. vuosi-pari sitten. Nikamat vaan menevät sellaiseen epänormaaliin asentoon, että se lukitsee lihakset ja kaikki liike tuntuu kipuna. Hienoa! Tänään naprapaatille avaamaan lukot rangasta ja eiköhän siitä sitten päästä jo taas elävien kirjoihin.
Nis

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009

Lisää kaurasta

Kaupapuuron lisäksi olen syönyt kaurarieskoja:


Nämä rieskat on todella helppo ja nopea valmistaa. Ohje löytyi Myllyn Paras -sivulta. Aineksina olen käyttänyt laktoositonta maustamatonta jogurttia ja juustoraastetta. Rieskoja olen käyttänyt leipinä ja pizzapohjina.

6 dl Myllyn Paras Kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl soodaa
4 dl piimää, jogurttia tai appelsiinimehua
1 dl omenaa tai porkkanaa raasteena tai 1 dl juustoraastetta
½ dl voi- tai margariinisulaa

Sekoita aineet keskenään. Lusikoi taikinasta nokareita leivinpaperille uunipellille ja tasoita ne lusikalla ohuiksi rieskoiksi. Ripottele pinnalle kaurahiutaleita. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min kauniin värisiksi. Nauti kuumana voin tai juuston kanssa.

tiistaina, marraskuuta 17, 2009

Kaurapuuroviikko

Koska vatsa on ollut viime aikoina todella huonona, niin tällä viikolla ei syödä muuta kuin kaurapuuroa. Kaurassahan on paljon kuitua ja beetaglukaania, jotka auttavat vatsaa toimimaan.

Kiinassa vatsa toimi ihan ok, eikä ollut yhtään kipeä. Siellä ei tietenkään tullut nautittua yhtään maitoa, eikä myöskään vitamiinejä isona kapselina. Joka päivä söin maitohappobakteereja ja pussipuuroa. Vaikka täällä yritän välttää laktoosia parhaani mukaan, ei se aina työpaikkaruokailussa onnistu. Työmaalla on myös vaikea välttää perunaa, kaalia, herneitä, papuja, ruista, maissia ja vehnää. Myös minun herkkuni, vahvat mausteet ja soija, ovat huonoksi vatsalle.

Vuoden aikana syödyt kolme antibioottikuuria sekä pieni stressi eivät myöskään edistä vatsan hyvinvointia. Siksi onkin ryhdyttävä koviin toimenpiteisiin. Viikon verran syön kaurakuuria ja lisäksi ravitsen itseäni aloeveralla ja maithappobakteereilla niin kauan kuin vatsa on täysin oireeton. Kuuriin kuuluu myös täysin laktoositon ruoka ja edellä mainittujen ruoka-aineiden välttäminen parhaalla mahdollisella tavalla.

sunnuntaina, marraskuuta 15, 2009

Kiinasta vielä

Olin ensimmäistä kertaa Kiinassa. Matkasin sinne työn puolesta ja kierrettyä tuli usemapi paikka.

Kaupungeista nähtyä tulivat:
- Peking
- Shanghai
- Xianfan
- Zaoyang
- Wuhan
- Shenzhen
- Hongkong

Peking oli todella siisti. Siisteys juontaa juurensa varmasti olympialaisista sekä kylmyysestä. Siellähän tuli lunta minunkin vierailun aikana. Shanghaita en niin paljon nähnyt, mutta se mitä näin oli oikein miellyttävää. Lämpimät kaupungit ja keskellä maaseutua olevat kaupungit eivät niinkään miellyttäneet. Ihmisiä, saasteita ja likaa oli aivan liikaa. Hongkong on tietenkin asia erikseen.

Liikenne on aivan järkyttävää. Ei sitä vaan voi sanoin kuvailla. Autot ovat uusia ja täysin naarmuttomia. Kolareita en nähnyt, mutta pelättyä tuli paljon. Erityisesti keskimaassa, jossa ei niin välitetty keltaisista viivoista tai kaistoista. Torvi painellen kaasuteltiin rallimiesten lailla.

Kiinalaiset ovat melko välinpitämättömiä ja itsekkäitä. Johtunee suuresta ihmismäärästä. Vain itse halutaan mennä ja tehdä, muista ei niin väliä. Jonot ovat turhia ja toisten huomioon ottaminen tuntematon asia. Jos he pikkasen enemmän katsoisivat eteenpäin ja suunnittelisivat tarkemmin asioita, nin luulisi kaiken olevan helpompaa. Elävät aikalailla hetkessä.

Yllättävää olivat kiinalaisten todella valkoiset hampaat ja kauppakeskusten myyjien hyvä englannin kielitaito. Myös hinnat olivat positiivinen yllätys ja hotellien tasokkuus. Aina ei ihan tuntenut olevansa Kiinassa.

Lennot menivät mukavasti. Menomatkalla ei ollut vierustoveria ja sain nukkua leveästi. Paluumatkalla istuin koko matkan kahta vessakäyntiä lukuunottamatta täysin paikallani katsellen 4 elokuvaa. Ei tuottanut mitään ongelmia.

Siinä rapsaa lyhyesti. Lomalle en hirveästi hingu Kiinaan, vaikka Kiinan muuri voisikin olla näkemisen arvoinen ja halvat tavarat houkuttavat. Ehkä sinne tulee vielä mentyä töiden puolesta jossain vaiheessa...

Talvi saa tulla

Nyt on takapiha valmiina talven tuloon. Puutarhakalusteet on suojattu tai laitettu varastoon. Grilli on puhdistettu ja lehdet haravoitu. Kukkasipuleita ei tullut tällä kertaa iskettyä maahan. Päädyin tähän pihalle ilmestyneien myyrien ja tilanpuutteen vuoksi.



Pihaa koristaa tällä hetkellä yksi myrskylyhty ja marjakanervat. Lisää kanervia laitetaan, kunhan muistan ostaa ja lyhtyjäkin olisi enemmän, kun olisi vain paikkoja minne laittaa. Kukkalaatikot on katoksen alla, ettei kaikki lumi pääse niitä peittämään, vaikka ei minua hattaa, vaikka lunta tulisinkin esim. kaksi metriä, ja se ulottuisi aina ikkunoihin asti.



Lunta oli jo hiukan, mutta kaikki suli pois. Valkoinen maa piristää ja lisää harrastusmahdollisuuksia. Tällä hetkellä ulkona on turvallista harrastaa vain kävelyä ja juoksua, so boring. Hiihtäminen, lumilautailu ja laskettelu ovat sata kertaa hauskempia lajeja. Vaikka tässä vaiheessa toivon, että tulisipa edes valkoinen joulu...

Messuja

Ennen muinoin messuilla ei saanut myydä mitään. Messut toimivat esittelypaikkoina, joista sai ehkä jotain lahjuksia ja tarjolla oli näytteitä. Mutta nykyään on toisin. Nykyään messut ovat ennemminkin markkinat.

Syksyn aikana olen käynyt kaksilla messuilla ja kolmansillekin olisin mennyt, jos olisin ollut maisemissa. Viikko sitten kävin kädentaidon messuilla, joissa oli myös elintarviketuottajat esillä. Eilen kävin muoti-, kauneus-, terveys- jne. messuilla. Väliin jääneet olivat skimbamessut.

Kädentaidon messuilla oli paljon joulukorttiaineksia sekä käsityöläisiä, jotka kauppasivat omia tarvikkeitaan. Oli myös itsetehtyjä elintarvikkeita ja pientilallisia sekä eläimiä. Suurin osa myytävistä tarvikkeista oli ylihinnoiteltu, mutta oli siellä myös paljon sellaista, jota ei muualta pahemmin saa.

Esillä oli myös minkkejä:

Yhtä energisenä kuin meidän minkit kentällä nykyään... ;)

Kauneus- jne. messuilla oli osastoja muutama enemmän, mutta sitäkin huonommalla tarjonnalla. Ainoastaan pikamanikyyri ja mineraalimeikkien opastus ilahduttivat. Eniten ihmisiä veti tiski, joss Hunksit jakoivat nimmareita. Amazing!! Ja mitä tekee Veikkaus Häät ja rakkaus -osastolla? Confusing!! Onneksi oltiin ajoissa liikkeellä, niin saimme tehokkaasti kierrettyä kaikki osastot sujuvasti ja päästiin pahimman ruuhkan alta pois.

Kynsistä tuli nyt tummat ja niitä koristaa kukkanen:

torstaina, marraskuuta 12, 2009

Karkkilaan lentäen

Karkkila on havittelemassa Malmin lentokenttää. Hieno uutinen! Näin pitääkin. Pitää lisätä uusia mahdollisuuksia hieman takapajuiseksi jääneeseen kaupunkiin. Sillä mitä muuta Karkkilassa on tällä hetkellä? Teollisuuspuolella ikivanhaa teollisuutta metallin turvin ja nyt jos stabilisoitunutta biotekniikkaa Hankintatukun myötä. Harrastuspuolella koripallo on pudonnut alas ja lentopallo on jo ollut heikoilla vuosia. Suunnistajia ja ehkä joitain muita satunnaisia yksilöurheilijoita, mutta aika kapealla sektorilla.

Lentokenttä voisi tuoda molempiin uutta potkua. Lentoteollisuuden ja radiotoiminnan kehittämistä ja uusia yrityksiä sinne. Laskuvarjohyppyä ja yksityislentämistä harrastuspuolelle. Mutta silti tätä vastustetaan. Ja vastustuksen perustelut ovat? Todella köyhät. Eipä olla taidettu ottaa asioista selvää ja vastustetaan asiaa vain vastustuksen takia.

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Kuvia Kiinasta

Tässä kuvia, selityksiä myöhemmin...

Pekingissä tuli lunta
Hotellin ikkunasta Shenzhenistä
Shanghai TV-tornista illalla
Jättinäyttö Taivaallisen rauhan aukiolla
Mongoliaa lentokoneesta, lunta piisaa.
Ikkunanpesijöitä pilvenpiirtäjän kyljessä Shenzhenissä.
Hongkongin hotellin ikkunasta katsottuna.
Hongkongin hotellin piha.
Sininen taivas Pekingissä
Kummallinen ajoneuvo matkalla Xianfanista Zaoyangiin.

maanantaina, marraskuuta 09, 2009

Lisää helsinkiläisiä ravintoloita

Heti Kiinan matkalta kotiuduttuani jatkoin ravintoloihin tutustumista. :) No, ei mulla mitään missiota ole, mutta sattuipa sopivasti Iskän synttärit ja Isänpäivä hollille.

Tällä kertaa tutustutiin Fuji Villageen. Japanilainen ravintola, että Iskä ja Äitikin pääsevtä tutustumaan uuteen makumaahan. Alkupalaksi sushia. Oli makirullia, nigireitä ja sashimia. Maistui hyvältä ja oli riittävästi. Pääruuaksi oli erilaisia herkkuja; yhdelle vartaita, yhdelle pihviä, yhdelle jättirapuja ja yhdelle kalakakkuja. Ravut olivat maukkaassa munakoisokupissa, pihvillä oli maukas teryaki-kastike, mutta kalakakut ja vartaat eivät olleet suuria elämyksiä.

Sushin puolesta voin suositella, mutta pääruuat eivät oikein säväyttäneet. Mitä seuraavaksi, se jääköön nähtäväksi. Ainakin jotain ruokakokemuksia tulossa piakkoin Kiinan raportin muodossa.

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009

Aito

Onneksi asiakasillalliset loppuvat tällä viikolla tähän. Tai siis ainakin Suomessa. eilen tuli testattua Aito. Oikein piristävä paikka sekin. Suomalaista ruokaa tyyliin valitse 2 tai 3 ta jopa 5 kolmesta alkuruuasta, pääruuasta tai jälkiruuasta.

Minä valitsin haukimoussea, peltopyytä ja karpalojäädykettä. Hyviä olivat ja ruuan kruunasi hedelmäinen valkoviini ja jälkiruuan makea riesling.

Paikka oli pieni, mutta kotoisa. Pöydät olivat täynnä, vaikka oli tiistai. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Tykkäsin.

tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Sushia nam nam

Helsinkiin on tullut mukavasti japanilaisia ravintoloita. Itse olen vähän huonosti kartoittanut niitä viime aikoina, mutta onneksi tilanne pääsi korjaantuman. Vierailin nimittäin asiakkaan kanssa Hesperiankadulla sijaitsevassa Umeshussa.

Minulla paikkaa ovat kehuneet jopa japanissa asuneet. Ja tottahan se oli, ruoka oli loistavaa. Suussa sulavaa grillilohinigiriä, useamman kalan jättimakia, sashimia ja misokeittoa, ihan näin alkuun mainitakseni. Kaikki oli todella herkullista ja palvelu nopeaa. Suosittelen!

sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Mitä sirkusta

Mahtavaa sellaista tarjosi tänään ainakin Sirkus Finlandia. Kaikki esiintyjät olivat huikean taidokkaita ja hyviä.

Aikaisemmin on ollut aina melkein joku, joka ei ole niin säväyttänyt. Tällä kertaa elämyksiä sai kaikista esiintyjistä, jopa klovneista. Klovnien esityksessä ei ole yksin kiittäminen heitä, vaan myös katsomosta tullutta vapaaehtoista. Hän oli loistava.

Vaativimpia suorituksia olivat ehdottomasti keinuakrobaatit ja yksipyöräisillä ajaneet. Molemmat mongolialaisia. Myös suomalainen tulitaiteilija, Antti Suniala, oli vaikuttava. Suosittelen tsekkaamaan setin!

Into piukeena

Nyt viimeisen kerran BB:stä. :)

BB-talohan on hyvin pieni ja varmaan myös ahdistava asuttavaksi kolmen kuukauden ajan. Siellä varmasti ajatukset suppeentuvat ja milialat korostuvat runsaasti. Ei tietenkään kaikilla, mutta suurimmaksi osaksi. BB-talon asukkaathan ovat vielä tällä hetkellä jaettu Slummiin ja Paratiisiin. Jaon on suorittanut useinmiten talon kapteeni, mutta myös itse BB on välillä puuttunut asiaan.

Toisille Slummi on kuin paratiisi ja toisille toisinpäin. Ja mikä tähän on syynä, m inusta se on asenne. Esim. Esa A on ihan avomesti sanonut, että tykkää olla Slummissa, koska siellä on tekemistä ja ei niin välitä bilettämisestä. Toni sen sijaan ainakin käyttäytyy tysin päinvastaisesti. Kun hän joutuu niin sanotulle huonommalle puolelle, niin heti alkaa mökötys ja valitus. Ja minkä takia, kun on niin heikko asenne.

Miten nämä ihmiset, joilla ei ole asennetta pärjäävät normaalissa elämässä? Eihän esim. mikään työpaikka tipu taivaasta tai jos joudut työttömäksi, niin et ainakaan nouse suosta ennen kuin itse haet uutta paikkaa. Onhan se kiva vaan olla ja rypeä omassa itsesäälissä, mutta ei siellä kovin kauaa voi olla. Eikä elämä voi olla pelkkää juhlimista ja ei elämän nautinnot voi olla kiinni vain juhlimisesta. Minä ainakin saan paljon tyydytystä siitä, että kehitän itseäni, saavutan tavoittelemiani asioita ja onnistun haastavissa tilanteissa.

Kyllä minuakin tietysti välillä ottaa päähän, kun ei saa positiivista palautetta ja/tai kiitosta hienosti suoritetuista jutuista, mutta kyllä minä itsekin sen verran ymmärrän, että milloin on onnistunut ja milloin ei. Ja epäonnistumiset eivät minua ainakaan lannista, vaan minut ainakin jokainen mutka matkassa saa parantamaan suoritusta ja yritäämään yhä korkeammalle osoittaen muille, ettei kannata jättää huomioimatta jatkossa.

Lapsethan ovat tässä asiassa hyviä esimerkkejä. (okei, ei kaikki mutta suurin osa) Heillä riittää intoa ja iloa uusien juttujen kokeilemiseen ja ylipäätään tekemiseen. Milloin sitten tämä into katoaa? Ja miksi? Onhan se tietysti ihan hyvä, ettei kaikki kilpaile samoista tavoitteista, mutta minusta ainakin helpottasi monen elämä, jos asenne olisi hieman positiivisempi ja innokkaampi, jopa tavoitteellisempi. Siis into piukeena!

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009

Tällä kertaa alkoholista

BB sai minut tällä kertaa avautumaan alkoholista. Kyllä se ohjelma vaan ajatuksia herättää, vaikk aon kuinka ihmisten epäsuosiossa.

Minun ja alkoholin suhde on aika heikko, tai väljä, tai miten sen nyt sanoisi, hyvin satunnainen. Olin jo teininä ja nuorena aikuisenakin hyvin periaatteellinen ja halusin alkoholia nauttia vasta, kun se oli oikeasti laillista, eli 18-vuotiaana. Ehkä huono harjoittelu on syys siihen, ettei se oikein vieläkään maistu.

Vaikka olen teekkari ja urheilijoillakin on raskaat huvit, niin silti ei ole oikein koskaan tullut opeteltua ns. juomista. Kerran olen ollut niin humalassa, että muisti pätkii. Se tapahtui armeijasta pääsemisen aikoihin inttikavereiden kanssa. Alle 10 kertaa on ollut sellainen krapula, että on tietänyt ottaneensa naista väkevämpää. Koskaan minulla ei ole kuitenkaan ollut tarvetta dokata.

Nykyisin nautin kyllä viinistä ruuan kanssa, enkä samppanjallekaan sano ei. On myös hyviä kuohuvia, Pina Colada, Cosmopolitan, Frozen Margharita ja Daiquiri sekä Fisukin maistuvat. Olen muutenkin huono juomaan litra tolkuklla, joten siideriä en osaa juoda. Lisäksi se turvottaa ja saa hampaat ihan kököiksi. Ja olut on minusta ihan tosi pahaa.

Olen jo aikaisemminkin huomannut nuorten juovan nykyään ihan älyttömän paljon, erityisesti nuorten naisten. Aina kun on tilaisuus ollaan päissään ja kunnolla. BB:ssä kaikki on tylsää, jos ei saa juoda. Kivaa ei osata pitää kuin kaatokännissä, milloin ei ole minkäänlaista konsensusta omaan käytökseen. Jälkikäteen sitten pistetään kaikki kännisekoilujen piikkiin. Ja jos nyt sinulta kerran Slummiin jouduttuasi evätään pikkujuhlat, joissa saa kolme alkoholijuomaa, niin sitten mökötetään kunnolla.

Miten ihmiset eivät yhtään hallitse omaa käytöstään tai tekemisiään, jos kyse on alkoholista. Miten on mahdollista, että kaikkea tekemistä ja mielialaa hallitsee kuningas-alkoholi?

maanantaina, lokakuuta 19, 2009

Kaunis Mieli

Eilen tuli tv:stä elokuva nimeltä "Kaunis Mieli". Elokuva on niin koskettava ja sykähdyttävä. Jo vuonna 2001, kun Jennin kanssa kävimme katsomassa Plevnassa oikein isolta kankaalta Russel Crowen tähdittämän setin, olin niin vaikuttunut ja päässä pyöri.

Ainakin minut, jolla oli joskus aika runsas mielikuvitus, elokuva sai ajattelmaan, että onkohan kaikki mitä minä näen ihan todellista. Onko ne ihmiset joille juttelen, onko se joukkue, jossa pelaan, onko se koulu, jota käyn aivan oikeasti olemassa. Tiettävästi kuitenkin kaikki ovat olleet ja ovat yhä ihan fyysisesti oikeasti olleet ja eläneet.

Pienenähän minulla, kuten varmasti lähes jokaisella lapsella, oli mielikuvituskaveri. Minun kaverini nimi oli Siri. Riinan mielikuvituskaverin nimi oli Peija. Mutta miksi vain lapsilla saa olla mielikuvituskavereita, miksei meillä aikuisilla voisi olla. Joskus pahimpina hetkinä asioiden sanominen ääneen helpottaisi tilannetta. Eikä yksin ollessaan tuntisi oloaan niin yksinäiseksi. Hulluksihan sitä heti sanottaisiin, jos kadulla puhelisi näkymättömälle frendille.

Viime aikoina olen tuntenut itseni skitsofreeniseksi lentopallokentällä. Kun samaan aikaan pitää pelata ja valmentaa, niin ajatukset ovat aika sekaisin. Onneksi minkkilaumassa löytyy myös omilla aivoilla ajattelivia ja peliälyä omistavia, että ihan jokaista ei tarvitse kädestä pitäen ohjata.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina hirveästi. Onneksi nykyään osataan jo itsekin hakea apua, ja vielä ajoissa. Tahti työelämässä on kiihtynyt ja kun kaiken pitäisi tulla heti ja kaikkea pitäisi olla, niin kyllähän se on aika raastavaa. Meitä kaikkia ei ole luotu elämään sellaisessa oravanpyörässä. Sama sääntö siis pätee niin ihmiskunnassa kuin elänkunnakin, vain vahvat ja voittajat pärjäävät loppuviimein.

perjantaina, lokakuuta 16, 2009

Esimerkkinä Marja-Liisa

Viime kesänä minulla oli ilo nähdä Marja-Liisa Kirvesniemi ihan elävänä. Törmäsin häneen Kalevan Kisojen katsomossa ja en voinut jäädä muuta kuin seuraamaan hänen liikkeitään. Hänen nuorekas, reipas ja iloinen olemuksensa oli todella piristävä ja positiivinen näky. Hän jutteli tällä kertaa 20-vuotiaiden tyttöjen kanssa ja olisi voinut hyvin olla yksi heistä, eikä heidän äitinsä.

Tukka oli rento polkka. Päällä oli hyvinistuvat farkut ja värikäs sadetakki. Hänen liikkeensä olivat nopeita ja sulavia ja hänen puheensa ja naurunsa pulppusi iloisesti. Nyt Marja-Liisa kertoo tuntemuksistaan Iltalehdessä. Kesällä näkemäni perusteella en todellakaan muistanut, eikä olisi voinut nähdä tuota kärsimystä ja tuskaa, minkä hän on viime vuosina kokenut. Hän on hieno esimerkki, ainakin minulle, siitä, että pitää vaan taistella ja uskoa parempaan. Unohtaa sitten menneet ja elää hetkessä!

torstaina, lokakuuta 15, 2009

U-N-I = nukun

Kyllä enoni oli n. 50 vuotta sitten pikkasen väärässä. Minun kohdallani ei nimittäin ainakaan pidä paikkaansa se, että jos näen unta, nukkuisin hyvin.

Muutamat viimeiset viikot olen nukkunut todella levottomasti. Olen heräillyt öisin useamman kerran, nähnyt paljon unia ja aamulla ollut todella väsynyt. Ja unet, jotka olen nähnyt, ovat olleet todella synkkiä ja useinmiten joudun, joko heräämään väkisin, että ne loppuisivat, tai olen niissä tosi vihainen ja sitten heräänkin todella äkäisenä.

Olen nähnyt todella paljon unia töistä ja niissä asiat eivät koskaan mene putkeen. Pari yötä sitten oli pakottaa herättää itsensä, kun näin unta, jossa olin mökillä ja paikka oli täynnä eläimiä. Eläimethän ovat sinänsä ihan jees, mutta ei silloin, jos ne tappavat toisiaan ja käärmeet hyökkäävt kimppuun ja purevat. Ja viimeksi viime yönä näin viimeisenä unta, että olin lupautunut pelaamaan Karkkilaan, mutta siellä valmensikin korisvalmentajat. Treeneissä oli 15 tyyppiä ja koska paikalliset olivat valmentajien kavereita, seisoin kentän laidalla koko treenin. Suutuin todella paljon, että varaan aikaa matkustamiseen edes-takas 2 tuntia ja aivan turhaan. Näihin tunnelmiin ei ole kiva herätä aamulla, varsinkaan, kun kello on vasta kuusi. Ja jos satun vielä nukahtamaan, niin klo 7 ei paljon huvita nousta tai edes avata silmiä huonosti nukutun yön jäljiltä.

Tämä tapahtuu silti vain öisin. Illalla nukahtaminen on todella vaikeaa, vaikka olisin älyttömän väsynyt. Ja jos ja kun yöllä herään, en vaivu uneen ihan lähiminuutteina. Jos joskus saan mahdollisuuden nukkua päivällä tai iltapäivällä tai illalla, kuten nyt sairaslomalla, nukun aina todella sikeästi ja nukahtaminen käy hetkessä.

Missä vika ja mistä apu?

Naisellisuus

Viivi Avellaan pohtii omassa blogissaan naisellisuutta, ainakin Iltalehden mukaan. Hänen artikkelinsa käsittelee enemmän naisellista pukeutumista ja sitä miksi suomalaisnaiset eivät käytä meikkiä ja korkkareita.

Viivin mielestä syy on meidön historia, kun miehet olivat sodassa ja naiset joutuivat hommiin, sekä pula-ajassa, jolloin ei ylimääräisiä osteltu. Minusta pukeutuminen riippuu monelta osin käytännöllisyyteen, asenteeseen ja myös rahaan. Ja mit naisellisuuteen tulee, se on paljon muutakin kuin pukeutumista.

Minähän olen tällä viikolla ihan tv:ssä kertonut, että omat valintani varsinkin uran suhteen eivät ole "niitä naisellisimpia". Tällä tarkoitan sitä, että olen ollut armeijassa, niin varusmiehenä kuin töissä, olen koulutukseltani DI ja ottanut urheilun ihan tosissani. Tälläkin hetkellä olen ainoa nainen työpaikalla tiimissäni. Silti en pidä itseäni epänaisellisena, vaikka valintojen perusteella joku voisi niin väittää. Ja miten valintani ovat vaikuttaneet pukeutumiseen? En voi laittaa hametta puhdistilahaalarin alle, ritilälattialla ei voi kävellä korkokengillä, puhdastilassa ei ole hyvä olla meikkiä, hame ei ole lentopalloon tai moneen muuhunkaan lajiin paras vaatevalinta ja korkkarit on juostessa aika ikävät.

Toki pukeudun silloin kuin on mahdollista hameeseen ja korkokenkiin, mutta noita vaatteita ei ole tullut ostettua ennen Minkki P:hen tutustumista juurikaan varastoon. Tämä ihan siksi, että kertakäytölle saattaa tulla melko paljonkin hintaa ja tilaisuuksia ei ole historiassa hirveästi ollut. Ja mikä meikkaamiseen tulee, niin sekin on osaltani lisääntynyt vuosien aika jonkin verran, vaikka saatan yh nykyäänkin mennä töihin ilman mitään meikkiä, mutta aikaisemmin ei joko ollut rahaa tai syytä uhrata kymmeniä euroja kosmetiikkaan, joka menee vanhaksi ennen kuin on edes oppinut käyttämään.

Yksi syy suomalaisnaisten käytännölliseen pukeutumiseen löytyy tietenkin säistä. Ei ole kiva kävellä märissä kengissä ja palella. Housut nyt vaan ovat lämpimämmät ja samoin vaikka moon-bootsit. Kyllä minä ainakin katson säälivin ilmein palelevia ihmisiä kaupungilla, kun he yrittävät pikkuhepeneissä talsia loskaista katua. Laittaisivat korkkarit kassiin ja käyttäisivät niitä vian sisätiloissa.

Luulen, että ole ihan ainoa nainen, jolla on samanlaisia syitä pukeutua housuihin tia käytännöllisiis tasapohjakenkiin. Olen silti ihan yhtä nainen kuin se, joka joka aamu käyttää tunnin valmistautumiseen, että pääsee ovesta ulos.

Nämäkin korkkarit odottavat tilaisuutta. Nämähän oli kyllä pakko ostaa, vaikka ei niitä tulisi käytettyäkään...

keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009

Sauhuttelu

Minähän en todellakaan tupakoi. En voi sietää edes minkäänlaista tupakansavua. Minulle oli juhlaa, että baarit ja ravintolat muuttuivat savuttomiksi. Ulkomaillahan näin ei ole ja siellä aina tajuaa Suomen hyvyyden tässä asiassa.

Minä en vain voi ymmärtää mitä tupakanpoltossa ihmisiä viehättää, jopa addiktoi. Tupakallahan on älyttömästi kaikkia haittoja: "Tupakointi aiheuttaa riippuvuutta ja lisää syöpään sairastumisen riskiä. Tupakointi myös heikentää verenkiertoa sekä lyhentää ikää." (Wikipedia), "Tupakointi aiheuttaa useita keuhkosairauksia" (tohtori.fi), "Tupakan terva värjää hampaita ja pureutuu kiilteessä oleviin halkeamiin. Tupakoijalle muodostuu hammaskiveä tavallista enemmän, ja se puolestaan altistaa iensairauksille." (Tupakkaverkko), jne...

Asia on tullut minulle esille viime aikoina BB:n myötä. Siellä lähes jokainen polttaa. Ja jos asukkat eivät saa tupakkaa, niin he suorastaan sekoavat. Jo parin tunnin paussi on kaameaa kärsimystä, saati sitten parin päivän pakkolepo.

Kyllähän minä kuulen myös töissä, että "parhaat keksinnöt tehdään tupakka-askin kanteen, tupakalla ollessa". Ja että "voi sinne tupakkahuoneeseen tulla vain istumaan, ei siellä tarvitse polttaa". Jepjep, en todellakaan. Jos luovuus ja kekseliisyys on siitä kiinni, että tupakoiko tai istuuko tupakkahuoneessa, niin minä olen sitten mielummin mielikuvitukseton ja tylsä.

Minua häiritsee myös todella paljon tupakoivien käyttäytyminen tupakoimattomia kohtaan. Ilmeisesti tupakoivat eivät todellakaan tajua sitä hajua, joka tupakoinnista leviää ja tarttuu joka paikkaan. Minusta Suomessa on laki, että ei saa tupakoida ihan oven edessä. Silti kuitenkaan kukaan ei koskaan huomauta niille, jotka eivät jaksa kävellä metriä kauemmaksi ovelta ja minä saan sisäänmennessä viimeiseksi henkoseksi myrkkypilven. Pahin tilanne on sateella, kun katoksen alla tupakoidaan. Sade sulkee katoksen siten, että tupakoidessa sen alla ei ole yhden yhtä puhdasta happimolekyyliä.

Millä tupakointi saataisiin loppumaan? Miksi ihmiset haluavat riistää itseltään terveyden? En vaan voi käsittää!

Uutinen

Iltalehti uutisessaan näin:

Onnettomuus tapahtui yhdeksän jälkeen tiistai-iltana Länsiväylällä Isomäen kohdalla Espoon suuntaan menevällä kaistalla. (Linkki)

Minusta Espoon sukunimenimukainen kaupunginosa sijaitsee Vihdintien varressa Kalajärven kupeessa. Joten mietin vain, että olenkohan seisoskellut tuolla Länkkärin varressa tuohon aikaan...

Lisäksi kummastuttaa miten Länsiväylällä voidaan mennä Espoon suuntaan, kun se sijaitsee lähes kokonaisuudessaan Espoossa ja asiaa kommentoikin Espoon poliisi...

tiistaina, lokakuuta 13, 2009

Taas

Minulla on taas sinuiitti-infektio. Siis sivuonteloiden, tutummin poskionteloiden, tulehdus. Antibioottikuuri ja sairaslomaa kolme päivää.

Piti hieman leikkiä kotilääkäriä ja googlettaa, että miksi taas, kolmannen kerran suoden sisään. Lääkäri ei nimittäin osannut suoralta kädeltä sanoa, kun ei pitänyt minun sairastelua mitenkään usein tapahtuvana. Minullehan tuo on älyttömän usein. Kutne olen maininnut, niin edellisen kerran sairastin 2005 helmikuussa ja nyt maraskuusta 2008 lähtien kolmesti poskionteloita ja kerran angiinan.

Angiina oli huonoa tuuria, enkä ollut ainoa. Sitä ei lasketa. Jotne lähdin selvittämään, että mistä johtuu sinuiitti. Ja päädyimme Samin kanssa seuraavaan lopputulokseen. Minulla on hyvin jäykkä rintaranka. Se menee helposti lukkoon. Ja kun se menee lukkoon, jäykistyy niska ja tiehyet kurkussa kapenevat. Kun tiehyet kapenevat, niin lima ei pääse liikkumaan, vaan alkaa kerääntyä kurkkuun ja nenään sekä poskionteloihin. Lima on oivaa kasvualustaa bakteereille ja sienille, jotka ovat yleisiä sinuiitti-infektion aiheuttajia. Sitä en kyllä tiedä mistä ne tulevat, vai asuuko ne aina minussa.

Ranka on viime aikoina mennyt yhä useammin lukkoon, kun teen tietokoneen kanssa työtä ja liikunta on vähentynyt sekä yksinkertaistunut. Aikaisemminhan aktiivisina vuosina treenejä oli lähes joka päivä ja lentopallossa kädet sekä kok oyläkroppa liikkuu paljon. Lisäksi apu oli aina lähellä, treeneissä sai tarvittaessa rangan auki joka kerta.

Myös pöly ja kylmyys saavat liman liikkeelle ja siten taudin puhkeamaan. Wappunahan pölysi paljon ja silloin sairastin. Nyt on tullut yhtäkkiä kylmä ja nenä ruvennut toimimaan. Yhteisvaikutus on varmasti kaikista pahin.

Jos siis jatkossa haluan välttää taudin, niin pitää alkaa joogata, kuten netissäkin neuvotaan, pelata paljon lentopalloa, käydä salilla, venytellä ja mikä parasta olla hierottavana.

maanantaina, lokakuuta 12, 2009

Sängyssä

Aamulla väsytti ja palelsi, kurkku oli kipeä ja olo höntti. Mittasin kuumeen ja mittari pompsahti lämpimiin lukemiin. Niinpä olen viettänyt päivän sängyssä, ainakin suurimmaksi osaksi. Aina välillä on joutunut nimittäin antamaan meilitse hoitoa asiakascaseissa. Välillä on myös valitettavasti joutunut juoksemaan vessassa, vatsakin sairastaa jostain syystä.

Keli on ollut mitä parhain sairastaa. Myrsky on heitellyt niin lehtiä kuin oksia ikkunaan ja välillä tuntuu, että ikkunat hajoavat. Lumisade oli ja meni ja nyt taivaalta putoilee vain vettä.

MeNaisten jatkis Michael Jacksonista on tullut päivitettyä ja pari muutakin juttua lehdestä tullut löydettyä. Vitamiineja on naukkailtu niin paljon kuin vaan on pystynyt ja nestettä kitattua paljon. Toivottavasti tämä tästä, sillä huomenna on pakko mennä töihin.

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009

Nopea oppimaan

Kun sanotaan, ettei marista, niin laitetaan sitten vähän positiivisempaa juttua. :) Otan siis nopeasti opiksi ja arvostan jokaista kommenttia, jonka te lukijat vaivaudutte kirjoittamaan.

Puolivapaana viikonloppuna on ihana nauttia olemisesta. Niinpä pyöräytin eilen sämpylöitä ja tein maukasta intialaista ruokaa. Tänään teen pihahommia aurinkoisessa syyskelissä ja lähden nauttimaan urheilun ilosta pelikavereiden kanssa.

Eilen sain myös luettua pari lehteä, jotka ovat odottaneet liian kauan. Ja niistä löytyikin ihan mukavia juttuja. Kuten suositus Katja Kallion uudesta kirjasta ja vinkkejä sekä venyttelyyn, että nälänhallintaan. Tuli myös katsottua leffa, Sinä, Minä Ja Dupree, joka oli mukavan aivoton romanttinen komedia.

Illalla pimeässä, mutta kirkkaassa kelissä oli myös mukava ihailla pihan uusia myrskylyhtyjä. Ja olihan se mukava myös havaita omissa orkideoissa kaksi uutta kukkavartta. En minä siis tarvtse mitään piristystä, vaan muutosta ajattelutapaan ja havainnointiin. Pienistä iloista syntyy suuri onni!

Minä olen tylsä

Tällaiseen tulokseen on tullut. Nauran nykyään tosi harvoin tai hassuttelen tai keksin itse jotain hauskaa äärimmäisen harvoin. Lähes kaikki toimet on suuniteltu etukäteen ja etenen kalenterin mukaan, eikä siellä lue "Kerro vitsi!", "Tanssi imurin kanssa!" tai "Laula haarukkaan!".

Viimeksi nauron viikko sitten, kun serkkuni kutsui minua läskitrampoliiniksi. Sitä ennen, en muista milloin. Surullista! Spontaanius, nautinto ja ilo ovat piiloutuneet jonnekin. Eihän hauskuun pakottamalla tule, se on paljon enemmän tilannekomiikkaa, verbaalista lahjakkuutta ja mielikuvitusta. Luulen, että minä en ole ainoa, joka murehtii tätä, ainakin meidän asunnossa on toinenkin.

Luulen, että stand-up-koomikot ovat suuressa suosiossa juuri tämän ilon puutteen takia. Ennen ihmiset kokoontuivatn yhteen ja veistelivät siellä juttuja ja vitsejä. Nykypäivänä mennään ennemminkin anonyymeinä kuuntelemaan yhtä ihmistä ja hänen juttujaan. Meidän suvussa, erityisesti Äidin puolella, ollaan aina kerrottu kaiken maailman hölmöjä tarinoita ja väännetty sanoja ja käytetty todella paljon verbaaliakrobatiaa. Se on ollut hauskaa ja se on kannustanut kaikkia kehittämään erilaisia tarinoita. Nyt kun näemme niin harvoin, niin voi yhdellä kädellä laske akuinka monta kertaa vuodessa näitä juttuja tulee kerrottua. Jos minä itse vieraassa seurassa alan vääntelemään sanoja, niin minua katsotaan pitkään ja pidetään idioottina. Niinpä minunkin osalta tämä hassuttelu on jäänyt lähes kokonaan pois.

Syytän spontaaniuden katoamisesta hektistä yhteiskuntaa. Työpäivät ovat pitkiä ja agressiivisia ajatusten suhteen. Aina on kiire jonnekin, eikä pää ehdi levätä. Enää ei tavata niin paljon muita ihmisiä, ainakaan spontaanisti. Lähes kaikki on suunniteltu etukäteen ja edetään vanhojen kaavojen mukaan. Luovuus ja mielikuvitus ahdetaan niin pieneen tilaan, ettei se pääse sieltä ulos ainakaan kovin helposti!

perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Turvallinen Suomi

Ainakin Suomi oli ennen todella turvallinen. Mutta valitettavasti ei enää nykypäivänä. Enää et voi jättää autoon mitään, ainakaan Helsingin Keskustassa. Samantien autoon murtaudutaan ja kaikki viedään, niin puhelimet, laukut läppäreineen ja muut vähän arvokkaat tavarat. Eikä auton tarvitse olla parkissa kuin 30 minuuttia.

Enn pystyit jättämään kotioven auki yöksi tai vaikka viikonlopuksi, kun lähdit reissuun. Nyt meilläkin on varashälyttimet ja ne laitetaan päälle aina, kun asunnosta poistutaan. Ravintolassa ollessasi joudut pitämään käsilaukkua sylissä, ettei kukaan vie sitä. Rahapussitkin viedään taskuista Keski-Euroopan malliin.

Minä en uskalla kulkea yksin juuri missään. Taksissakin nykypäivänä jännittää ja yritän aina etsiä taksin numeron ja henkilökortin tiedoksi. Ihmisisä pahoinpidellään, raiskataan, ryöstetään, tapetaan ja jopa murhataan hyvinkin heppoisista ja olemattomista syistä. Eikä aina kyseessä ole ulkomaalaiset, ryöstöissä kyllä, mutta useinmiten henkirikoksiin syyllistyvät suomalaiset ja vielä naiset.

Mikä avuksi?

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

Tästä se lähtee

Tuli todettua, että aineenvaihduntaa kiihdyttävät kofeiinipitoiset tabletit eivät ole minua varten. Ne pistivät elimistön niin rajusti toimimaan, että se ei ollut enää hallussa. Lämpö nousi ainakin 0,5 astetta, oksennutti ja oli muutenkin todella hutera olo. Jos haluan kiinteytyä ja laihtua, on vain noudatettava tiukkaa ruokavaliota ja liikuttava.

Yritän aloittaa siten, että syön muuten normaalisti, mutta jätän kaiken sokerin, ylimääräisen rasvan ja laktoosin pois. Sokeri sekä lihottaa, turvottaa että myöskin väsyttää. Laktoosi turvottaa ja rasva nyt vaan lihottaa.

Katsotaan miten elo tästä nyt sitten lähtee sujumaan!!

sunnuntaina, lokakuuta 04, 2009

Lasten kanssa

Lauantai meni kokonaisuudessaan lasten kanssa, nimittäin 5- ja 7-vuotiaiden serkkujen. Ensin Maija Poppanen HKT:ssä, sitten akrobatialeikkejä Tapiolassa.

Heti kun Maija POppaseen sai varata lippuja, olimme Äidin kanssa jonossa. Maija POppanen on jäänyt mieleen elävästi lapsena nähdystä elokuvasta. Kirjoja en ole lukenut. Pienet serkkuni oli hyvä syy ja veruke lähteä katsomaan lasten musikaalia. No, ilmeisesti olisi voinut myös mennä vaikka ihan Äitin kanssa kaksistaan, sillä katsomossa oli ainakin puolet ryhmistä pelkkiä aikuisia.

Maija Poppanen oli todella hienosti tehty ja erittäin vaikuttava. Ihana! Kyllä siellä tunteet iski pintaan itse kullekin. Tulisipa elokuvasta vaikka uusi versio...

Musikaalissa oli paljon tansseja ja lauluja. Serkkuni harrastavat taitoluistelua, pianon soittoa ja ovat muutenkin todella innokkaita esiintymään. Vanhempi tyttö sanoikin, että hänestä tulee näyttelijä. Ja kun edellisellä viikolla sekä he että minä olimme kaikki käyneet katsomassa Saltimbancon, niin loppuiltahan meni akrobatialeikeissä. Minä heilutin ja nostin ja pöritin ja heittelin tyttöjä. Välillä toimin kiipeilytelineenä ja välillä läskitrampoliinina, kuten nuorempi tyttö ilmaisi. :) Totuusha tulee lasten suusta!

Illan kruunasi aivan mieletön ruoka ja ähky. Jälkiruokaa en edes jaksanut syödä.

lauantaina, lokakuuta 03, 2009

Vuoristorataa

Sellaiseta se on ollut. Välillä täyillä alamäkeen, välillä ei millään meinaa päästä mäen päälle. Myös tunteet ja olotilat kulkevat aika vauhdilla ylös-alas.

Espanjan jälkeen olo on ollut todella heikko. En tiedä miksi. Koko ajan vain oksettaa ja heikottaa. Kun syö, olo helpottuu hetkeksi, mutta sitten taas alkaa hikoilu ja ahdistus. Lisäksi olen ollut todella väsynyt, mutta silti herään yöllä ja koko ajan näen levottomia unia.

Jos vaikka tämä rauhallisempi vikonloppu toisi viimein helpotuksen.

Tämä viikko oli myös aikamoista hulinaa töissä ja vapaa-ajalla. Maanantaina ensin täysi työpäivä ja illalla vielä illalliselle Sassoon. Sassossa oli muuten ihan mielettömän hyvä ruoka. Tiistaina täysi työpäivä ja illalla sosialisointia sisustamisen ja valmistujaisjuhlien myötä. Keskiviikkona puolikas työpäivä ja loppupäivä+ilta työpaikan yhteistä ajanviettoa. Torstaina täysi työpäivä ja päälle sosialisointia Äitin kanssa ystävämyynnissä. Perjantaina ylipitkä työpäivä ja päälle kauppareissu sekä täysi simahtaminen.

Liikuntaa ei siis ole ehtinyt harrastaa, tai no, ei olisi kyllä pystynytkään. Olenkin tullut siihen tulokseen, että olen vanha. Nimittäin viisi vuotta sitten olisin kyllä pystynyt sisällyttämään viikonkin ajanjaksoon vaikka mitä. Nyt on keskityttävä maksimissaan kahteen kerrallaan. Nyt minä keksityn työntekoon ja ruokavalion seuraamiseen. Alkuviikosta se meni vähän huonommin erinäisten tapahtumien takia, mutta nyt taas ruhdistäydytään. Ja kun ruokavalioasia on saatu toimimaan itsestään, niin sitten voi alkaa enemmän keksittyä työntekoon ja urheilemiseen. Surkeaa, mutta se on vain kohdattava realismi ja totuus!!

Niin ja kotiakin pitäisi hoitaa ja itseäkin. Niille ei kummallekaan ole uhrattu tällä viikolla sekuntiakaan. Tänään onkin sitten edessä vaatteiden sorttausta, imurointia ja muuta mukavaa kotihommaa!!

maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Huh huh

Aika haipakkaa vierähtävät tunnit, päivät ja viikot. Nyt on Riinan synttärit, eli syyskuun 28. päivä. Siis syyskuukin jo ihan lopussa. Kelit eivät onneksi ole karulla tavallaan tuoneet esille tätä ajankohtaa, mutta ilmeisesti siihen on tulossa muutos. ei sateen, vaan kylmän myötä.

Viime viikko meni Espanjassa seminaarissa. Lauantaina nukkuessa ja töissä. Sunnuntai turnauksessa ja Cirque du Soleilissa.

Espanjassa ei ole kiva ajaa autolla ja La Alhambra on historiallinen kohde. Lisäksi pitää ilmeisesti olla todella tarkkana mustekaloja syödessä. Viimeiset kolme päivää nimittäin ei ollut olotilan suhteen ihan parhaita.

Sunnuntain turnauksesta enemmän Treeniblogissa. Sunnuntai-illan kruunasi ehdottomasti sirkus. Aivan mieletöntä osaamista. Kyllä kannatti mennä!

torstaina, syyskuuta 17, 2009

Tosi

Eilen tuli seurattua ihan huolella niin tosi-tv:tä kuin tosielämää. Katsoin nimittäin maanantaina alkaneen ja tallennetun Diilin, eilen alkaneen Suomen Unelmien poikamiehen ja Big Brotherin koosteen. Lisäksi luin netistä huolella Marja Tiuraa koskevan keskustelun.

Diilistä. Hjallis Harkimo on mielestäni arvostettava ja esimerkillinen liikemies. Hän on tehnyt todella paljon rahaa ja uskon, että sen eteen myös todella paljon töitä. Ihmisenä hän ei varmasti ole se helpoin ja mukavin, ainakaan sen kuvan perusteella mitä media antaa ymmärtää. Uskon myös, että hän on erittäin vahvasti oma itsensä ohjelmassa. Mutta entä kilpailijat - wow - ovatko he oikeasti suomalaisia liike-elämän ihmisiä vai näyttelijöitä? Milloin Suomessa ollaan muututtu noin ulkonäkökriittiseksi? Onko bisneselämä todellakin noin raakaa, että jos naama ei miellytä, niin sitten ei mitään toivoa, vaikka päätä riittäisikin? Samaa kategorisointia ja arvostelua ulkonäöstä tuli niin naisten kuin miesten puolelta.

Suomen Unelmien poikamiehestä. Hannu on söpö ja hyväkäytöksinen. Hän on iloinen ja avoin, eikä sanat takerru kurkkuun. Oikein loistava unelmien poikamies. Tyttöystäväehkokkaista en oikein päässyt selville, koska heitä oli niin monta. Vaikuttivat iloisilta ja tavallisilta ihmisiltä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Big Brother. Tällä kertaa talossa on ihan selvästi kaksi erilaista ryhmää. On ihan ok-fiksuja ja sitten loput... Oli mukava katsella, että slummin asukkailla riitti asennetta niin treenaamiseen, ruuanlaittoon kuin ihan siellä slummissa asumiseenkin. Kun taas paratiisin puolella ei näytä mikään olevan hyvin. No, jos elämä pyörii vain oman nenän ympärillä, niin ei kai sitä paljon voi odottaakaan. Ainut poikkeus paratiisissa on Esa A., joka voisi minun mielestä muuttaa perusilmeensä hieman iloisemmaksi. Mitne suun pielet edes saa noin alaspäin käännettyä.

Marja Tiura. Miksi Marja Tiuran lentolippu Thaimaasta Suomeen on nostettu noin surella kohulla pinnalle? Eikä kenenkään muun poliitikon saamia lahjoja muka tarvitse huomioida? Vai eikö muka kukaan muu politiikko ole saanut minkäänlaisia lahjuksia? Miksi Marja Tiura on suostunut tuollaiseen ryöpytykseen? Veikkaan, että kuka tahansa ottaisi lahjaksi lennon minne tahansa, jos sitä tarjotaan. Myös Marja Tiuraa tällä hetkellä arvostelevat varmasti ottaisivat. Ja miksi Marja Tiura ei saa suojella hänen tukijoitaan ja yhteistyökumppaneitaan? Minulla ei ole mitään Marjan tiuraa vastaan tai hänen puolestaan, mutta en vain ymmärrä miksi tästä asiasta on nostettu tällainen kohu. Onko se nykyaikaisen nopean ja ylitehokkaan median ansiota? Onko se ihmisten sinisilmäisyyden vuoksi? Onko takana jotain vielä suurempaa, jota halutaan peitellä ja Marja tiura on suostunut olemaan syntipukki tällaisessa pikkuasiassa? Minä vain toivon, että korruptio jää tähän, että puhutaan jostain sadoista euroista poliitikoille. Toivon, ettei nuo sataset muutu yritysten tuhansiin tai satoihin tuhansiin tulevaisuuden kauppoja tehtäessä. Ja toivon myös, että yksityiset yritykset tai yksittäiset ihmiset jää korruption jalkoihin kärsimään. En minä ainakaan halua mitää mahtivaltiota, jossa jyräävät vain valtion yritykset.

maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Joo joo, täällä ollaan

Viime viikko meni. Tekemistä ja menoa oli siihen malliin, että hups vaan viikko onkin jo takana. Piti olla Saksassa, mutta olinkin Suomessa. En tiedä miten paljon olisi jäänyt tekemättä tai tullut juttuja todo-listalle, jos olisin ollut poissa. Nytkin yhden päivän poissaolo koneen ääreltä aiheutti järkyttävän meiliryöpyn.

Lyhyesti viime viikko, jossain vaiheessa saattaa tulla tarkempaa kertomusta:
- kasvot alkoivat kukkiman puhdistuksen ja itse tehdyn kasvohoidon jälkeen oikein kunnolla
- laktoositon ruoka on parantanut oloa huomattavasti
- kevyempi ruokavalio ja treenauksen lisääminen näkyvät peilissä ja vaatteissa, mutta ei kehonkoostumusvaa'assa.
- pikkasen kireyttä väsymyksen takia
- pikkasen väsymystä paljon ulkoilun takia: 2x 1h maastopyörälenkki, 1x täysi golf-kierros, 2x puolikas golfkierros, pihahommia
- kroppa todella jumissa edellä mainituista sporteista, eikä yhtään kiinnostusta venyttelylle
- Vierailu Pieksämäellä ja Mikkelissä
- Häät Tampereella
- Hotelliyöpyminen
- Synttärikekkerit
- Mysrskylyhtyjen metsästystä

Mitäköhän kaikkea tällä viikolla, se jää nähtäväksi. Varmaa on vain, että sunnuntaina Espanjaan työreissulle.

sunnuntaina, syyskuuta 06, 2009

Luonnonantimia

Viikonloppuna tuli käytyä metsässä useampaan otteeseen. Tuli sekä sportattua että saalistettua. Alkusyksyn metsä on kyllä ihana paikka. Niin raikas sateiden ja viileämmän ilman ansiosta. Niin kaunis kellastuvin lehtineen ja punaisin marjoineen. Ja niin rentouttava hiljaisin äänineen. Ja niin antoisa sienineen ja marjoineen ja muine herkkuineen.





Mustikat tosiaan olivat lähes lehdettömissä varvuissa. Joko lehdet on jo tippuneet tai sitten ne on kerätty poimijalla. Uskoisin, että ensinnä mainittua, koska mustikat olivat todella isoja ja niitä oli niin käsittämättömän paljon.

Puolukoitakin löytyy välillä kunnon ryppäissä. Tänään keräsimme 5m x 5m alueelta melkein kaksi litraa.

Kanttarellejäkin löytyi ihan mukavasti. Suppivahveroita ei yhtään. Tai no yhtään ja yhtään, otin pyöräretkellä taukopaikalle osuneet suppivahverot mukaan, kun näyttivät siinä niin yksinäisiltä kiven päällä. Niitä oli 5.

Piha kukassa

En tiedä myöhästyinkö istutuksissa vai miksi minun dahliani ja gladiolukseni ovat vasta alkaneet kukkia. Molemmat kasvoivat kesän aikana todella pitkiksi ja komeiksi, mutta nyt vasta ne ovat kauneimmassa loistossaan. Vaikkakin hyvä, että ede nyt, kalla ja liljat eivät kukkineet koko kesänä.



Myös keväällä ostetut gerberat tekevät jatkuvasti uutta kukkaa. Kerran oloin jo heittämässä niitä mäkeen, mutta huomasin outoja nykiöitä lehtien seassa ja odotin vielä, että mitä tuleman pitää. Nättejä kukkiahan sieltä sitten pukkasi ja pukkaa yhä.


Pihaltamme löytyy myös todella vanha syyshortensia. Viime vuonna leikkasin kaikki kuivuneet kukinnot pois ja keväällä huolsin kuivuneet osat pois. Ilmeisesti hoitotoimenpiteet toimivat, sillä hortensia on aivan valtava. Sade ja painavat kukinnot ovat painaneet oksat maahan asti, mutta upealta se näyttää silti.

Omaa designia

Kun teimme terassin viime kesänä meille jäi hieman ylimääräistä terassilautaa. Pihalle kaivattiin myö säilytysjärjestelmää grillivälineille ja vähän muullekin. Koska mitkään kaupat eivät pystyneet tyydyttämään tätä tarvetta, oli raksattava itse.

Sami teki vanhempiensa kanssa suurimman työn laatikon kanssa. Minä sain laittaa näppini peliin vasta loppuviimeistelyssä, eli kannen tekemisessä uudestaan. Tällainen tuli.


Laatikonkin jälkeen lautaa jäi yli ja sitä piti käyttää johonkin, koska ei niin kallista puuta voi pois heittää! :) Täysin minun suunnittelemina, mutta Samin kokoon ruuvaamina pihalta löytyy nyt kaksi kukkalaatikkoa.


Kaikki edellämainitut tullaan ensi kesänä käsittelemään samalla aineella kuin terassi, joten niistä tulle samanväriset. Talveksi laitan kukkaboxeihin varmaankin havuja ja kanervia.

perjantaina, syyskuuta 04, 2009

Kohti tavoitteita

Puhdistuskuuri on nyt ohi. Olo on selkeästi keveämpi ja vähemmän turvonnut. Otsassa on hieman epäpuhtautta, mutta muuten kaikki on hyvin. Jatkan kiinteytystä ja puhdistusta sekä rasvan polttamisen edistämistä 4321 VEGE Diet&Detox -tabuilla. Toivottavasti tehostavat minun pyrkimyksiäni.

Koska kuuri loppui eilen, annoin itselleni luvan duuni-illallisella ottaa hieman alkoholia alkudrinkin ja ruokaviinin muodossa. Muuten olin todella tiukkana siitä mitä söin. Niin kuin koko ajan tämän puhdistuskuurin aikana. Alkupalana kesäsalaattia, pääruokana nieriää ja kasviksia (ilman kastiketta) ja jälkiruokana marjoja ja sitruunasorbettia.

Olen huomannut, että iltaisin on todella pahaa turvotusta vatsan seudulla. Yritin miettiä mikä tämän aiheuttaa ja tulin siihen tulokseen, että en ole ollut tarpeeksi tarkka laktoosin suhteen. Tästä eteenpäin yritän välttää laktoosia täysin. Katsotaan mitä tapahtuu. Myös sokerin yritän pitää minimissä ja ruisleivän.

Jos haluan edes pienimpiä tavoitteita saavuttaa, on oltava tiukka. Ja tällä kertaa aion olla. Aiemmin on ehkä ollut vain puhetta ja pientä alkua, mutta nyt on asia toisin. Yksinhän ei tietä raivata, joten kaikki lähimpien ihmisten tuki ja ymmärrys tulee tarpeeseen ja niitä arvostetaan suuresti!

PS. Kropasta on täll hetkellä keskustelua ainakin Iltalehdessä. Onhan se kamalaa, jos mallista tulee normaalin kokoinen... :O

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009

Lähiseutu tutuksi



Maastopyörällä pääse mukavan nopeasti paikasta toiseen lähiseudulla. Niinpä meidänkin lähiseutu on tullut kokoajan tutummaksi ja tutummaksi. Ihan uudet maisemat löytyivät elokuun alussa Laajalahdesta. En tajunnut, että niin meidän lähellä on Villa Elfvik ja suuri luonnonsuojelualue aivan meren rannalla.

Ajomaisemat olivat huikeat ja matkalla näkyi niin lehmiä kuin useita lintuja. Oudointa oli tajuta, että vasta 1950-luvulla tuo paikka on autioitunut ja ihmiset ovat muuttaneet sieltä pois viljelemästä maata. Laajalahden satama oli nimittäin siihen mennessä hyvin suosittu kauppapaikka.

tiistaina, syyskuuta 01, 2009

Hurahtanut



Olen hurahtanut golfiin. On se vaan jännä, vaikka ei hirveästi osaa ja kehittyy todella hitaasti, niin koko ajan haluaisin päästä yrittämään ja parantamaan souritusta. Kehitys on siis oikeassa suunnassa, mutta standardisoiti puuttuu. Sen verran täydellisyyden hakuinen on, että haluaisi kovasti löytää sen tasaisen suorituksen ja pudottaa tasoitusta.

Tänään oli eka kisa ja sain siinä parhaan tuloksen tähän mennessä. Paineen allahan timantit hiotaan! Ei vaan, nyt taisi löytyä oikea käsien asento. Kropan asentoa pitäisi vielä kehittää, samoin kuin pään pitämistä paikallaan lyönnin aikana. Prollakin olisi varmasti hyvä käydä, että saisi varmuuden asentoon ja otteeseen.

18 reikää on yhä minulle hiukan liikaa. 13 reikää menee helposti, mutta sitten alkaa uuvuttamaan. Tänään söin 14 reiällä ruisleivän ja vikalla väylällä löin pariin, tankkauskysymys siis tuokin, ei vaikea ratkaista. Onneksi kuitenkin 54:n tasoituksella voi tasoitusta laskea 9:llä reiälläkin.

Loppukiri puhdistuksessa

Puhdistuksessa on kaksi viimeistä päivää menossa. Tänään vielä 2 annosta ja huomenna enää yksi. Onneksi vasta nämä kolme viimeistä päivää, joiloin ei tarvitse ottaa kuin yhdellä kerralla kaikki annokset, sijoittuivat töihinb paluuseen.

Minusta tulosta on túllut sen verran, että olo on kevyempi ja turvotuskin on laskenut. Illalla on vielä jonkin verran pöhöä, mutta eiköhän sekin lähde sitten 4-3-2-1-pillereiden kanssa.

Sen verran tiukka olen myös ollut ruuan ja juomien suhteen, että mitään ylimääräistä sokeria tai rasvaa en ole suuhuni laittanut. Jätin esimerkiksi kokonaan syömättä mustikkapiirakkaa, minkä sunnuntaina tein. Onneksi siitä suurin osa meni pakkaseen, niin voin jossain vaiheessa nauttia. Yritän pitää tätä tiukkaa kuuria yllä niin pitkälle kuin mahdollista. Toivottavasti tästä tulee jopa tapa!

Oli muuten loistava idea aloittaa kuurit lomalla, koska silloin ei tarvinnut keskittyä kuin itseensä. Nyt töihin palattuani kaikki on jo joltain osalta rutinoitunut ja valinnat tulee kuin itsestään.

maanantaina, elokuuta 31, 2009

Summer is over

Minun kesälomani loppui sopivasti kesän loppuun. Maanantaina palasin töihin kohtuu innokkaana ja energisenä. Töihinpaluuta edeltänyt viikonloppu kun sujui oikein mukavasti.

Perjantaina kävin ensin poimimassa marjat ja sienet Karkkilasta ja illalla käytiin ensin ajamassa maastopyörillä ja lopuksi vähän shoppailemassa Bauhausissa sekä Iso-Omenassa.

Lauantaaamuna sain uuden hienon tukan. Blondista tuli taas brunette upeilla vaaleilla raidoilla. Sami oli samaan aikaan saamassa väriä ja Ansku -parturin mukaan Inochista lähti Jennifer Anoston sekä George Clooney. :) Matka jatkui Keskustan Stockan Ruokamaailman ja shoppailujen jälkeen Kamppiin. Narinkka torilla nimittäin pelattiin katysählyn SM-kisoja ja Minkit oli taasen edustettuna. Shoppailureissulta minä sain uuden sadetakin (Tretorn Rainwear) ja farkut (Henri Lloyd). Ilta meni remontoidessa laatikkoa pihalle ja perkaessa perjantaista saalista.

Sunnuntaina keli oli mitä mielenkiintoisin. Yöllä oli satanut, mutta päivällä piti paistaa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Heti tenniskentälle päästyämme alkoi sataa ja niinpä oli vaihdettava sisälajiin. Maastopyöräilytkin jäi väliin märän maaston takia, mutta golfkentälle kuitenkin päädyin. Illalla vielä intialaista lihapataa ja ajoissa nukkumaan valmistautuen töihinpaluuseenja syksyn alkamiseen!

sunnuntaina, elokuuta 30, 2009

Mun mediat



Melkein viisi vuotta sitten luovuin tv:n katselusta. Sitä ennenkin oli ollut vähän hijaisempaa useamman vuoden ajan, kun kotona ei liikaa tullut vietettyä aikaa. Nykyään katson urheilua netin kautta tai joskus harvoin lasken kankaan ja laitan laitteet päälle ja katson tallenteita. Leffoja tulee nautittua silloin tällöin, melko harvoin. Siinä minun liikkuvan kuvan mediat tällä hetkellä.

Sitäkin enemmän kuuntelen radiota, ainakin autossa ollessa, surffaan netissä ja luen lehtiä. Ihan ykköslehti on MeNaiset, jonka Äiti on minulle tilannut. Luen lehden pääkirjoituksesta alkaen melkein joka jutun läpi loppusivujen "juoruihin" asti. Tykkään kovasti lehden tyylistä ja aiheista. Myös muita naistenlehtiä tulee silloin tällöin ostettua. Gloria, Elle, Olivia ehkä kärkikolmikossa. Myös sporttilehdet toimii.

Hesarin suhteen meillä on diili naapurin kanssa. Niitä tulee kuitenkin luettua aika harvoin. Aamulla ei edes ehtisi ja lehti tulee meille joskus iltapäivällä. Tampereella luin kyllä lähes joka päivä läpi Aamulehden, mutta Hesari häviää tuolle sanomalehdelle ihan 100-0.

Autossa YleX on aina vakiona päällä. Tykkään lähes kaikista vuorokauden ohjelmista. Iltapäivä Peltsin ja Ilen seurassa on ihan parasta. Joskus on jopa jäätävä autoon istumaan ja kuuntelemaan juttu loppuun, vaikka olisi jo määränpäässä. Paljon tulee myös hihiteltyä ja naurettua juttujen lomassa.

Netistä käyn läpi lähes päivittäin Ilta-Sanomat ja Iltalehden. Lisäksi kaveripiirin ja tuttujen blogit ja Facebook ovat kovassa käytössä. Myös lentopallo ja beach volley medioita tulee seurattua, sekä tietysti Ylen Urheilua.

Metsässä

Perjantaina käytiin Iskän kanssa metsässä. Molemmilla korit, joissa kaksi pussia, lisäksi yksi varapussi. Tarkoituksena oli poimia kaikki mahdolliset marjat, eli mustika tja puolukat, sekä sienet, eli kanttarellit ja suppilovahverot. Ei kuitenkaan näitä sieniä:



Keli oli aika painostava, mutta kuiva ja lämmin. Hirvikärpäsiä oli paljon. Ja niin oli myös mustikoita, isoja tummia mustikoita. Puolukat eivät olleet ihan kypsiä, mutta kyllä niitäkin löytyi pieninä ryppäinä. Kanttarelleja oli jonkin verran ja suppilovahverot olivat vielä pieniä. Bonuksena tuli pieni satsi orakkaita.



Mustikat menivät suureksi osaksi pakkaseen, osa mamman marjapiirakkaan. Puolukoista tuli puuroa ja kyllä niitäkin pakkaseen riitti. Kanttarellit ja orakkaat päätyvät keittoon ja suppilovahverot joko pakkaseen tai sitten piirakkaan. Uudestaankin on päästävä, sillä olihan se kivaa ja satsi on aina rahanarvoinen, vaikka putsaamiseen meneekin jokunen tovi.

lauantaina, elokuuta 29, 2009

Uusia tuntemuksia

- palelee koko ajan vähän
- iho alkanut kukkimaan hieman
- väsyttää kovasti

Olo on ihan kevyt ja muuten hyvä, vessassa käynnitkin ovat ehkä harvenneet. Minullahan on kuurissa menossa tällä hetkellä 3-vaihe. Kuurissahan otetaan juomaa seuraavassa syklissä: 4 päivää 4 annosta, 3 päivää 3 annosta, 2 päivää 2 annosta ja 1 päivä 1 annos.

Diarya lisää

Kropasta on selvästi lähtenyt ylimääräistä nestettä. Ihan silmällä voi nähdä. Tunnepuolella homma on mennyt siihen pisteesee, että joka ruokailun jälkeen pitää juosta vessaan.

Olen hyvin pystynyt pysymään erossa sokereista ja rasvoista. Myös muuten olen pystynyt hyvin pitämään yllä terveellistä ruokavaliota ja reipasta ulkoilu- ja treenitahtia. Ilmeisesti tuote oikeesti hillitsee ruokahalua.

Vielä 5 päivää ja sitten jatketaan tablettimuodossa samalla tuotteella ainakin yksi kuuri. Pysyn lujana kuin kallio tai kivi loppuun asti!

torstaina, elokuuta 27, 2009

Puhdistuspäiväkirja

Viime yönä oli pakko käydä vessassa, sen verran nesteet ovat lähteneet liikkeelle. Eilen illalla oli todella turpea olo, mutta tänään paljon keposempi. Yleensä äkkilähtö vessaan tulee vain aamiaisella, tänään myös lounaalla(klo16.30).

Ulokkeet ovat nyt nättinä, vielä tukka lauantaina:

keskiviikkona, elokuuta 26, 2009

Kaikin puolin kaunistusta

Lomaviikko on sujunut täydellisesti. Onneksi tajusin ottaa tähän väliin toisenkin lomaviikon. Paf Open oli mukava, mutta rankka ja nukuttua tuli liian vähän. Siksipä tämä lomaviikko alkoikin nukkumalla koko maanantai. Vain kaupassa tuli käytyä ja lohikeitto tehtyä. Lisäksi aloitin jo aikaisemmin mainitun puhdistuskuurin hankkimillani aineilla.


Kuuri on sujunut tähän mennessä hyvin. Vessassa on tullut juostua aiempaa enemmän, mutta se ei haittaa. Lisäksi nälkä on mukavasti kadonnut. Syönyt silt iolen säännöllisesti, mutta ehkä hiukan kevyemmin kuin aiemmin. Haluan tehdä puhdistuksen kunnolla, joten kahvin sijaan juon piristämiseen yerba matea. No kahvia ei muutenkaan tule juotua ja yerba matella on myös aineenvaihduntaa kiihdyttävä vaikutus. En aio myöskään kuurin aikana juoda alkoholia tai syödä ylimääräisiä sokereita tai hiilareita.

Sisäisen puhdistuksen ja kaunistuksen lisäksi saan tällä viikolla nauttia ulkoisista hoidoista. Eilen oli pedikyyrissä, tänään menen kasvohoitoon, huomenna manikyyriin ja lauantaina parturiin. Lisäksi olen hankkinut ja hankkimassa mahdolliset ainekset näiden hoitojen ylläpitämiseen. Hiuksia hoidan pääasiassa Redkenin tuotteilla, kasvoja Lumenella ja muuta kroppaa milloin milläkin. On tullut testattua mm. Niveaa, Lorealia, Lumenea, RoC:a. Siihen ei ole vielä kuitenkaan löytynyt hinta-laatu-suhteeltaan parasta tuotetta.

Motivaatio on taas huipussaan kaiken mahdollisen kotihoidon tekemiseen, mutta saa nähdä miten kauan sitä kestää. Pelkillä aineillahan ei kroppaa saa näyttämään hyvältä, pitäisi myös tehdä kuivaharjausta, poistaa karvoja jne... Näin lomalla kaikki sujuu kuin tanssi, mutta kun työt ja reissailu taas alkaa, niin soittavat toiset tuulet.

tiistaina, elokuuta 25, 2009

Puhdistuskuuri

Koska löhöily ja sairastelu teki tehtävänsä ja kroppa on kuin mikäkin jätevuori, niin on pakko alkaa ryhdistäytyä. Palautetta tuli myös lähipiiristä, niin onpahan motivaatiota saada hyviä tuloksia aikaiseksi.

Ryhdistäytymisen aloitan puhdistautumisella näin lomalla. Puhdistukseen olen valinnut 4321 Diet & Detox EKO -nimisen aineen. Aine on neste, joka sekoitetaan veteen. Tätä vedetään 10 päivän kuuri ja sen jälkeen puhdistusta ja laihdutusta voi jatkaa tableteilla.

Minullahan tökkii todella pahasti aineenvaihdunta. Siihen siis kaipaan aikalailla boostia. Muitakin mahdollisia tuotteita on tullut esille ja niitä tulen todennäköisesti myös testaamaan. Lisää ehdotuksia otan vastaan mielelläni.

Tässä vaiheessa puhdistuksen rinnalle yritän saada mahdollisimman terveellisen, kevyen ja virkistävän ruokavalion. Haasteita ruokavaliolle tuo se, että kun liikkuu tarvitsee hiilareita. Liiat ja huonot hiilarit kuitenkin lihottavat. Lisäksi tarvitsen ruokavalioon kuituja ja proteiiniä. Proteiini tulee onneksi purkista ja vähän kuitujakin, kun on sen verran hyvästä valmisteesta kyse: LEANRX (iCAN Nutrition). Mutta kaikista suurimman ongelman peliin heittää kasvikset. En voi syödä papuja, herneitä, kaalia enkä liikaa ruista tai perunaa. Näitä edellä mainittuja on kuitenkin kaikki sporttaajan ja laihduttajan reseptivihot täynnä. Onneksi sentään nykyään saa vaikka mitä maitotuotteita laktoosittomana. Nyt niitäkin voi lisätä palautukseen ja välipaloiksi.

Yksi haastava tekijä on myös työmaaruokailu. Lomalla ollessa tietää tarkkaan mitä suuhunsa laittaa, kun ruuan tekee itse. Töissä ei näin ole. Luulen, että piilorasvat ja varsinkin sokeri on useammassa ruuassa haittana minun tsemppaukselle ruuan suhteen. Lisäksi, kun ruuasta maksaa sen 5,50 € ja se ei usein maistu miltään, niin jälkiruoka ihan kivasti kuitenkin kruunaa aterian. Omia lounaseväitä en edes yritä jaksa tehdä.

Sami on luvannut hoitaa minun välipalat. Hän on luvannut pakata edellisenä iltana minulle seuraavan päivän välipalat mukaan. Se on suuri apu, kun aamut ovat niin kiireisiä ja tuskaisia. Aamulla ei pää toimi yhtään ja illalla en vaan jaksa miettiä mitään.

Katsotaan mitä tuleman pitää ja laittelen väliaikaraporttia silloin tällöin eetteriin.

Elämysmatkailua

Viime viikon puolivälissä tuli yllätyskutsu kalastus- ja matkailupainotteiseen tv-ohjelmaan. Olin heti mukana, kuinkas muutenkaan. Ennen kuin H-hetki kuitenkin lähestyi piti hoitaa kalakaveri. Onneksi MinkkiP lähti matkaan nopealla varoituksella.

Onneksi lähdettiin. Oli aivan mieletöntä. Kalastuskokemusta ei juuri olekaan karttunut ja nyt pääsi ihan ammattilaisten oppiin, ammattilaisten vehkeillä, nimittäin haspelilla. Eikä retki koostunut ainoastaan kalastuksesta, vaan reissun kruunasi mieletön lomakylä Havsvidden, akvarellimaalaus, maukkaat ruuat ja loistava seura.




Onneksi olin pakannut Paf Openia silmällä pitäen mukaan hiukan ylimääräistä. Kassista nimittäin löytyi täydellinen sadeasu kumisaappaita myöten. Lisäksi oli niin pitkää kuin lyhyempää trikoota, säärystintä ja takkia jos jonkinlaista. Bikinit eivät kuitenkaan päässet tositoimiin, vaikka uhkasin merenneitoshowlla.


Mukaan kotiin tuli kalastustaitojen ohella myös merionki ja kalajuttuja. Jos siis joku tarvitsee kalakaveria, niin täällä ollaan jo valmiina! :)

World Tour -osakilpailun yhteenveto

Oli hieno nähdä huippupelaajien mittelöitä kotimaassa. Paikalla oli nimittäin lähes kaikki. Muutama pari oli jäänyt pois, mutta esim. sekä naisten että miesten maailmanmestarit olivat areenalla.

Minulla jäi suurin osa peleistä näkemättä. Kuudella kentällä ei voinut olla yhtäaikaa ja press offisessa oli sen verran hommia, ettei aina voinut kentän laidalla maleksia. Valitettavasti näkemättä jäivät myös naisten prossi- ja finaliottelut. Ne kuitenkin muista syistä, joihin palataan myöhemmin.

Minun aikaisemmin mainitsemani suosikit eivät pärjänneet. Ana Paula ja Shelda olivat neljänsiä ja Harley Alisonin kanssa viidensiä. Myöskään minun veikkaukset turnauksen voittajista eivät osuneet kohdalleen. Ensin aavistelin Talitan ja Maria Antonellin vievän potin, mutta heidän joutuessaan pronssipeliin, veikkasin Jennifer Kessyä ja April Rossia. Larissa ja Juliana veivät kuitenkin voiton tuulessa, tuiskussa ja kovassa vesisateessa pelatussa finaalissa.


Miesten puolella ennustelin Pedron ja Ricardon pärjäävän, mutta he jäivätkin neljänsiksi. Myös Reckermann ja Brink olivat vedossa. Voiton vei kuitenkin edellä mainittuja vastaan finaalissa iki-ihana Reinder Nummerdon parinsa Richard Schuilin kanssa. Niin mahtavaa, että nämä hollantilaiset voittivat. Sain vielä kätelläkin Reinderia pelin jälkeen! :)



Oli mukavaa olla töissä pressissä. Ja oli mukavaa työskennellä siellä olleiden ihmisten kanssa. Sain olla tapahtumien ytimessä ja tehdä paljon. Ja vaikka tekemistä riitti, niin silti mieli lepäsi. Ensi vuonna uudestaan! :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...