Just näin

Kun vatsan kanssa on päässt kohtuulliseen yhteisymmärrykseen, niin yläselkä halusi ottaa osuutta arkipäivästä. Tiistaina, kun heräsin, vain vatsa ilmoitteli olostaan, mutta aamupäivän mittaan, myös niska alkoi kipeytyä ja sitä myöten pää. Oli pakko vääntäytyä töistä kotiin.

Tiistai-iltana menin bussilla Maijulle ja kävelimme sauvojen kera vähän. Kävellessä kaikki meni hyvin, mutta bussissa istuminen oli tyttä tuskaa. En vaan tajua, että miksi kuljettajan on tehtävä hirveitä kiihdytyksiä ja jarrutuksia koko ajan. Eiryisesti ulkomaalaissyntyisten. Niska ei tykännyt yhdestäkään pään liikkeesä, joten olin enemmn kuin onnellinen, kun pääsin bussista ulos.

Yö meni surkeasti. Eipä tullut hirveästi nukuttua. Mikää asento ei ollut hyvä. Pää ei kääntynyt kummallekaan sivulle, eikä myöskään eteen tai taakse kivutta. Aamulla yritin työskenellä koneen ääressä, mutta ei tulout mitään. Päätä ei vaan jaksanut pitää pystyssä ja kipu oli jatkuvaa. Iltapäivän vietinkin Fatboyn uumenissa, jossa niska sai olla pystyssä, mutta levossa.

Illalla Sami hieroi lihaksia auki ja siinä sitten selvisi, että rangastahan tämä taas johtui. Kaksi kertaa aikaisemminkin on näin käynyt. Kerran silloin, kun vielä pelasin tosissani ja toisen kerran n. vuosi-pari sitten. Nikamat vaan menevät sellaiseen epänormaaliin asentoon, että se lukitsee lihakset ja kaikki liike tuntuu kipuna. Hienoa! Tänään naprapaatille avaamaan lukot rangasta ja eiköhän siitä sitten päästä jo taas elävien kirjoihin.
Nis