Siirry pääsisältöön

Lentopalloa huipulta

Viime viikolla tuli seurattua 2009 FIVB Men's Grand Champion Cup:ia kotona ollessa. Turnauksessa pelaavat eri maanosien mestarijoukkueet. Eurooppaa turnauksessa edustaa Puola.

Suurimmat vaikutuksen peleissä on tehnyt Kuuba. Mielettömät voimat jylläävät kentällä, kun Kuuba pelaa. Mielettömiä pomppuja, kovaakin kovempia lyöntejä ja ohittamattomia torjuntoja. Erityisesti Kuuban keskimies Simon on niin käsittämätön hyökkäyksissä. Keskimiehen hyökkäyksiin tietenkin vaikuttavat myös pallon saaminen passarille ja passarin osuus tarjota pallo keskimiehelle, mutta kukaan muu ei vaikuta iskujen kovuuteen, joka on aivan omaa luokkaansa.

Omaa osaamistaan on myös osoittanut Japani, erityisesti puolustuksessa. Pienet miehet ovat kyllä tappaneet palloa hienosti myös verkolla. Puola on ollut selkeästi pettymys ja Brasilian peli vaan on niin rauhallisen tehokasta. Turnauksessa on myös Iran ja Egypti. Näiden maiden pelejä en hirveästi ole nähnyt. Mutta ne näytöt, jotka he ovat antaneet, ovat minusta hyvin samalla tasolla kuin Suomen miehillä.

Eilen illalla katsoin myös naislentopalloa. Italian A1 Villa Cortese-Novara. Mieletön peli ja huikeita palloja. Kyllä naisetkin lyövät kovaa ja korkealta tuolla tasolla. Mutta eniten ihastutti puolustukset. Yllättävää olivat passareiden useat kosketus- ja muutpassivirheet. Jonkin verran virheitä tuli myös syötöissä, mutta rajojen sisäpuolella pysyessään ne ovat kyllä melko tulisia. Voin sanoa kokemuksesta, kun Novaran Logan Tomin syöttöjä tuli nostettua yhdessä Euro Cupin turnauksessa.

Kommentit

  1. Tutustuin vasta äsken blogiisi ja bongasin tuolta lokakuulta kirjoituksen tupakan poltosta.

    Itse olen nyt ollut tasan kaksi viikkoa tupakoimatta. Aloitin sen "ihanan" harrastuksen jo 16-vuotiaana eli melkein 20 vuotta on tullut tupakkaa tupruteltua.

    Ihmisen, joka ei ole koskaan polttanut säännöllisesti, ei varmasti ole helppoa ymmärtää miksi kukaan on niin tyhmä, että tupakoi. Ja usein sellainen ihminen myös ajattelee, että tupakan polton lopettamiseen tarvitsee vain heittää tupakat roskiin ja olla ostamatta lisää.

    Itsekin ajattelin, että ei kai tässä mitään, kärsitään ne fyysiset vieroitusoireet ja tsemppaaillaan psyykkisten kanssa sitten sen jälkeen ja homma on ok. Mutta eihän se ihan niin menekään...


    ...nimittäin pahin tupakantuska meni kyllä ohi muutamassa päivässä kun myrkyt poistuivat elimistöstä, mutta en edes tiennyt miten suurta masennusta/muutoksia hormonitoiminnassa äkillinen lopettaminen aiheuttaa! Nyt on mieli musta, kaikki ahdistaa ja surettaa, naama on täynnä hormoninäppylöitä jne. Ei ole herkkua se lopettaminen ei. Mutta periksi en anna, en varmasti.

    Pointti oli siis se, että tupakka on päihde joka oikeasti koukuttaa eikä sen lopettaminen käy noin vain. Siihen liittyy niin paljon fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta, joka tulee ihan huomaamatta, että moni fiksu ihminen jää siihen koukkuun huomaamattaan.

    Minä jatkan lakkoiluani ja toivotan sinulle oikein mukavaa joulun odotusta :)


    /H

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa lueskelemaan höpinöitäni, jos vielä toistenkin tänne eksyt. :)

    Ymmärrän hyvin mielipiteesi ja haluan kannustaa todella kovasti sinua savuttomalle tielle. Loistavaa, että taistelet kaikkia niitä oireita vastaan, joita ei koskaan olisi tullut, jos a) et olisi lopettanut b) tai edes aloittanut tupakanpolttoa.

    Siitähän se kaikki lähtee, tupakanpolton aloittamisesta. Se musta pitäisi jotenkin saada estettyä nuorilta vielä omaa "juttuaan" hakevilta. Vanhempana ymmärtää paremmin tupakan vaarat ja haitat, eikä ehkä edes aloita.

    Mutta siis, todella paljon tsemppiä ja ole ylpeä itsestäsi, että olet päässyt jo noin pitkälle savuttomalla tiellä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa