sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Lomaa!

Nyt ollaan Samaratessa Saaran luona! Aivan ihana paikka. Aurinko paistaa,puhalta näkyy vuoret ja asunto on täydellinen. ;)

Tänään päästään katsomaan Saaran peliä. Siis ihan oikeata lentopalloa. Eilen käytiin paikassa, jossa oli kymmeniä eri merkkien outlet-myymälöitä. Aivan uskomaton ostosparatiisi. Ja tänään illalla suunnataan kohti sitten varsinaisia Alppeja ja vuorienvalloitusta.

On ollut ihana huomata, että mä voin syödä! :) En ole yhtään tinkinyt ruuasta ja vatsa ei ole valittanut. Eilen syötiin Saaran maukasta lasagnea ja vieläkään ei ole iskenyt yhtään kramppia tai muuta kipukohtausta. ;) Ehkä mun vatsa ei tykkää SUomesta ja suomalaisesta ruuasta. Perjantaina ennen reissua minulla oli niin paha ja heikko olo, enkä pystynyt edes syömään lounasta. Onneksi paha olo jäi Suomeen! :)

Alkuviikon kohteina meillä on Zermatt, Saas Fee ja Andermatt. Sitten Zurich ja Engelberg ja sieltä eteenpäin Itä-Sveitsin ja Pohjois-Italian paikkoihin, kuten Livigno ja Madonna di Campiglio. Lunta onnyt monissapaikoissa jo yli metrin, mutta uutta lunta ei ole luvattu hirveästi. Toivottavasti paikat ovat kuitenkin auki ja päästää testaamaan hyvin uusia lautojamme ja muita varusteitamme.

torstaina, tammikuuta 25, 2007

Syömisen taito!

Äsken lounaalla alkoi naurattamaan, kun olen ihan mestari erittelemään ruuan kuin ruuan syödessäni. Pienenä ja vähän isompanakin minull aoli laatikoista, keitoista ja padoista syödä ensin hiilarit (vihreät, makaroonit, perunat tms) ja sitten vasta proteiini eli lihat. Tein sen siksi, että minusta liha on parasta ja halusin sen nauttia viimeiseksi. Tällä tavalla söin myös kaiken lautaselta pois.

Pystyn erottamaan niin lasagnesta kuin lihamakaronilaatikostakin lihat erilleen. Samoin on hernekeiton ja muiden keittojen kanssa. Myös kinkkukiuauksessa se onnistuu ja pizzassakin! ;) Ainut ruoka, jossa etsin erilleen lihat, tai oikeastaan kalat, sen takia, että en pitänyt niistä oli janssonin kiusaus. Vieläkään en kyllä voi sietää sitä anjoviksen makua.

Nyt tuo taito on ihan korvaamaton, kun en voi syödä vehnää, ruista, perunaa, kaalia, herneitä, papuja jne... Tänäänkin sain loistavasti eriteltyä jauhelihakeitosta jauhelihat ja porkkanat erikseen ja ja lautaselle jäi sipulit ja perunat! :)

Kaikille on tarkoituksena! Niin kai sitä sanotaan! ;)

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Auts, sattuu!

Siis ihan joka paikkaan. En tajua, miten voi pari lentopallopeliä tuntua näin paljon joka paikassa! Pohkeet... Siis minulla ei ole koskaan ennen lentopallosta tulleet pohkeet näin kipeäksi. Miksi nyt? Tai vatsalihakset... Nekin on kuin olisin tehnyt satoja vatsalihasliikkeitä. Kuinka on mahdollista?

Onhan se ihan mahtavaa, kun voi tuntea, että hei, mulla taitaa sittenkin olla vielä lihaksia tallella. Ei nyt kovin hääppöisessä kunnossa, kun kuudesta erästä menee jo ihan jumiin, mutta on ne siellä kuitenkin. :)

Tästä on hyvä jatkaa, kun remontti loppuu ja ehtii taas liikkumaan. Ehkä jo kesäksi pääsen jonkinlaiseen kuntoon! ;)

Kop, kop elämä, täältä tullaan! :)

Siis oikea, remontiton elämä! Viime viikko aherrettiin ihan täysillä remontin kanssa ja luopuminen kolkutteli jo Samin olkapäätä, kun pieniä vastoinkäymisiä tuli vastaan. Mutta selvisimme viime viikon urakasta ja enää on jäljellä seinien ja katon pintamaalaus ja listat. Siis meidän osalta!

En halua laskea mukaan meistä riippumattomia asioista, kuten keittiön viimeistely, liukuovet, kylppärin viimeistely ja parketinhionta. Koska ne eivät mitenkään riipu meistä. Me emme ole tavaroita voineet enää nopeammin saada paikalleen, koska me emme niitä valmista ja toimita emmekä myöskään asenna.

Toivottavasti kaikki tulevat valmiiksi huonekalujen asennusta ja listoja lukuunottamatta ennen perjantaita. Nimittäin perjantaina lähdemme reissuun! Lähdemme ihan oikealle talvilomalle. Minä en ole sellaista viettänyt vuosiin! Riinan kanssa oltiin Millenium-uusivuosi Sveitsissä, mutta muita kokemuksia ei sitten olekaan!

Nyt pakkaamme laudat mukaan ja suuntaamme Keski-Eurooppaan! Lennämme Milanoon, missä moikkaamme Saaraa ja käymme katsomassa hänen pelinsä. Hei, huippulentopalloa Italiassa. Parempaa ei voi nähdä! :) Siitä suuntaamme Zurichia kohti, jossa meitä odottelee Pinet serkkuni Pinja ja Minttu. He ovat ihan kärsimättömiä, että koska me nyt tullaan. Siellä meitä odottaa myös synttäribileet! Siis Pinjan, Mintun, Leean ja Jarin järjestämät bileet minulle! :) Luvassa on Pinjan ja Mintun mukaan leipää, sipsejä ja kakkua. Ovat kuulemma heidän herkkujaan! ;) Ja jotain yllätyksiä, joista ei ole etukäteen kerrottu!

Siis minä herään eloon ihan oikeasti jo tällä viikolla! Loppuremontti on enää hienosäätöä!

perjantaina, tammikuuta 19, 2007

Back on Court!

Siis, back on volleyball court. :O

Eipä kestänyt lentopallolijan eläkkeelläoloa pitkään, kun päätin mennä takaisin kentälle. Joulunaikaan sain kuningasajatuksen, että jos Iskän joukkue tarvitsee apuja, niin olen käytettävissä. Ja siis sillä ehdolla, että minun paperit saadaan Hämeenlinnasta. Minullahan oli vielä heidän kanssaa tästä vuodesta sopimus, mutta en sitä pystynyt käyttämään.

Mutta tänään sitten teen paluun lentopallon pariin. Minähän en ole koskenut lentopalloon sitten viime vuoden huhtikuun alun. Biitsipalloon olen kuitenkin koskenut, ehkä siitä on apua. Tai siis toivottavati siitä on apua, etten ihan täysin itseäni ja joukkuettani tänään nolaa. Joukkue on siis Karkkilan Pallokerhon naisten 2-sarja joukkue, joka pelaa lohkossa 7 ja on vaarasa ehkä jopa pudota.

Todella lohduttavaa mennä suoraan peliin. Ei yksiäkään harjoituksia tai edes pallottelua. Biitsipalloonkaan en ole tänä vuonna ehtinyt koskea kuin kerran. Eilen illalla mietin, että mitäköhän tarvitsen tänään. No peliasun saan Iskältä, mutta mitä muuta. Aamulla sitten kaivoin varastohuoneen taaimmaisesta nurkasta polvisuojat, joita en uskonut tarvitsevani ehkä enää koskaan... ;)

Lisäksi ajattelin tarvitsevani myös kengät ja jotkut verkkarit. Kengät onneksi löytyi treenikassista, joka odottaa seuraavaa salikertaa ja verkkareina saavat kelvata joku pitkähihainen ja pitkälahkeinen, mitkä kaapista vain löytyvät. ;) Kengillä ei ole pelattu lentopalloa ainakaan kolmeen vuoteen, mutta kaipa ne siihen ihan hyvin vieläkin soveltuvat. Lisäksi pitää muistaa ottaa biitsitavaroiden joukosta vastuskumi, jotta käsi ei mene rikki.

Eikä siinä vielä mitään, että menen tänään eplaamaan, mutta sunnuntainakin on peli ja se on viel Karkkilassa. Siis siinä hallissa, jossa olen koko lentopallourani aloittanut. Toivottavasti pelissä ei kuitenkaan oe katsojia... ;) Mutta ihan kiva päättää sinne, mistä kaikki on saanut alkunsa! :)

torstaina, tammikuuta 18, 2007

Ajankäyttö

Minulla on aika paljon kokemusta aikataulujen yhteensovittamisesta, sumplimisesta, perumisesta ja varaamisesta, lähes kaikesta ajankäyttöön ja aikatauluhin liittyvästä. Kun asuu yhdellä paikkakunnalla, pelaa lentopalloa toisella ja on töissä kolmannella, niin se vaatii aika paljon organisointikykyä, suunnittelua ja ajanhallintaa. Lisäksi jos noden kolmen paikkakunnan välillä ja niissä liikkuu julkisilla, niin aikataulutus on edellytys.



Hyvin on mennyt tähän asti, kun ei ole miettinyt niin paljon asioiden prioriteettiä, vaan pelkästään vastuuta ja sopimuksia sekä annettuja ehtoja. Tarkoitan näillä työsopimusta ja palkansaamista elämiseen sekä pelaajasopimusta ja sitoutumista joukkueeseen. Mutta nyt kun alkaa vanhenemaan ja väsymään, on pakko miettiä myös asioiden tärkeyttä minulle ja niiden priorisointia.

Kuten saatoitte huomata, en ole maininnut sanallakaan tähän mennessä muita ihmisiä. Ihmisetkin vaativat aikaa, eli huomiota. Heillekin on löydettävä kaikesta sumplimisesta aika ja paikka! Pian saa olla täysin yksi, jos jättää tämän elämän oleellisen osan täysin huomiotta!

Minä olen huomannut asian tärkeyden vasta nyt! Olen kuitenkin 13 päivän päästä jo 29, mutta en ole ennen ajatellut niin paljon ihmisten tärkeyttä! Tähän on ehkä vaikuttanut se, että joukkueen mukana ollessaa ihmiset ovat rinnalla kuin itestään. Niitä ei tarvitse hakea vaan ne ovat siinä aina. Samoin on töissä, ellet ole yksinäinen yrittäjä. ;)

Tällä hetkellä minun ajankäyttööni ja minun aikataulutukseeni ovat paikkansa ottaneet myös Sami, Riina, Jenni ja Iskä&Äiti. Minun on pakko saada olla heihin yhtedessä ja saada puhua heidän kanssaan. Työkaverini, vaikka heidän kanssaan vietän yli puolet hereilläoloajasta, eivät ole minulle läheisiä. Eikä minulla ole enää joukkuetta, jonka läsnäolo tulee kuin itsestään! Joukkuekavereita, jolle voi puhua mistä vaan ja purkaa sydäntään. ;)

Lisäksi minä olen eräällä tavalla unohtant myös kalenterin. Töissä käytän sitä, sillä palaverit yms. on pakko nähdä kellon tarkasti, mutta kaiken muun yritän tehdä hieman enemmän tunteella ja se on tuntunut todella hyvältä.

ihan hirveän sekavaa ja päätöntä juttua... Mutta niin se ajatus vain lentää...

tiistaina, tammikuuta 16, 2007

Doing fine! :)

Kaksi viikkoa uutta elämää takana! Ja hienosti menee! :) Ei ole edes tehnyt mieli herkkuja, olen reippaillut töihin lähes joka päivä, olen noudattanut ruokavaliota, olen hoitanut itseäni, olen auttanut Samia parhaani mukaan ja leiponut viikoittain. Yksi juttu on kyllä jäänyt vähän huomiotta nimittäin OMT:n antama ohjelma, mutta aika monta vihreätä v:tä on topiceista täytetty! ;) Liikuntaa voi lisätä, mutta se tulee sitten kun remontti on ohi

Tässä muuten kuva viime viikon kaurapipareista! ;) Näytti katoavan aika nopeasti. Tällä viikolla tehdään jotain suolaista. ;) Sitten pitäisi tehdä jotain, mitä minäkin voisin nauttia... ;)

maanantaina, tammikuuta 15, 2007

Ruokapöytäkeskustelua...

Helsingin Sanomissa oli ruokapöytäkeskustelun mukaan ollut eilen juttu lihavuudesta. Siinä oli kerrottu kuinka Englannissa katsomoiden penkkejä on levennetty ja kuinka jenkeissä tarvitaan yhä suurempia ruumisarkkuja. Ranskassakin ollaan huolestuneita lasten ruokatottumuksista ja liikunnan puutteesta.

Keskustelu pöydässä siirtyi lentämiseen ja painoon. Miksei lentolipussa kysytä ihmisten painoa? Miksi matkalaukun paino mitataan ja ylimääräisestä veloitetaan, kun samaanaikaan koneessa saataa istua 150 kg painavia ihmisiä, jotka istuvat pienempien päälle, kun ei kahta paikkaa heille ole varattu. Eikö lentolippua ostettaessa pitäisi kysyä ihmisen paino? Kun minä (62 kg) ja Sami (67 kg) menemme lautareissulle, niin joudumme ilmoittamaan etukäteen 20 kg:n lautapussista, eikä meiltä kysytä, että mitä me itse painamme. Mukana saattaa kuitenkin olla joku, joka yksin painaa yhtä paljon kuin me lautapussin kanssa. Molemmillahan tapauksilla on kuitenkin lisäksi mukana normaalit n. 20 kg painavat matkatavarat.

Lisäksi tuohon ihmisen kokoasiaan oli yhdellä lounastajalla huonoja kokemuksia. Hän on pienikokoinen nainen ja hänelle on useamman kerran käyny tniin, että viereen on laitettu erittäin iso ihminen. Nainen mietti, että katsooko check inin ihmiset ihmisen kokoa ja laittavat jonkin merkinnän tietokantaan ja asettavat erikokoiset vierekkäin.

Pohdimme muuten lisäksi, että onko lentokoneessa jokin vaaka integroituna renkaisiin. Että hallitaanko koneen painoa sen täyttyessä, vai tapahtuuko painonhallinta vain laskennallisesti.

lauantaina, tammikuuta 13, 2007

Kulttuurielämyksiä!

Ja vielä ihan mielettömän upeita sellaisia! ;)

Olin eilen kummityttöni, Tian (10 v.), kanssa Helsingin kaupungin teatterissa katsomassa Disney -produktiota "Kaunotar ja Hirviö". Esitys oli paras ja upein koskaan näkemäni musiikkinäytelmä. :D



Näytelmä oli HKT:n isolla näyttämöllä. Istuimme neljännessä rivissä permannolla, joten paikka oli mitä parhain! Lavasteet olivat aivan upeat ja ne toimivat todella sujuvasti, puvut ja maskit olivat aivan mielettömiä ja koreografiat silmiähiveleviä! En olisi voinut ennen näytelmää uskoa, että mitään sellaista voidaan Suomessa tehdä. Esitys oli kerrassaan upea! ;)



Toinen elämys, jonka olen viime viikolla kokea, oli oikean kirjan lukeminen. ;) Olen lukenut pääasiassa vain koulukirjoja ja halpoja pokkareita R-kioskilta. Kumpikaan ei ole ollut mikään kirjallisuusnerous lajissaan! Mutta nyt sain oikean ihanan kirjan! Kirja tuli minulle joululahjana Riinalta. Olin pyytänyt Riinalta kirjaa, joka on kevyt ja viihteellinen. Paketista löytyi Sujata Masseyn kirjoittama "Rei Shimura ja morsiuskimono".

Kirjan päähenkilö Rei Shimura on amerikkalainen, jonka isä on japanilainen. Rei asuu Tokiossa ja on työssään tekemisisää erilaisten historiallisten esineiden kanssa. Etsii ja välittää niitä USA:han. Tällä kertaa hän käsitteli vanhoja ja harvinaisia kimonoita.

Kirja oli minusta loistava. Siinä oli romantiikkaa ja erotiikkaa, dramaattisuutta ja jännitystä, viihdettä ja huumoria. Oikein maukas sekoitus kaikkea mielenkiintoista. Lisäksi kirjassa oli kerrottu upeasti kimonoista ja japanilaisesta tyylistä, arkkitehtuurista, sisustuksesta ja vaatteista. Minut kirja sai ainakin haluamaan matkustaa Japaniin! ;)

perjantaina, tammikuuta 12, 2007

Martta vai Tosinainen?

Heli lähetti minulle tällaisen hauskan vertialun! :)
Mä olen lähes jokaiselta tavalta Tosinainen, sillä leipominen on musta kivaa! :)Entäs te?

Oletko Martta vai Tosinainen??

Martan Tapa 1:
Sullo mini-vaahtokarkki jäätelötötterön pohjalle estämään sulan
jäätelön tippuminen pohjan läpi.

Tosinaisen Tapa:
Imaise vain jäätelö tötterön pohjan läpi, hyvänen aika sentään,
todennäköisesti makaat kuitenkin sohvalla, jalat ylhäällä syömässä
sitä.


Martan Tapa 2:
Estääksesi perunoiden itämisen, laita omena perunapussiin.

Tosinaisen Tapa:
Osta perunamuusijauhetta, joka säilyy vuoden.


Martan Tapa 3:
Kun kakkureseptissä kehotetaan jauhottamaan kakkuvuoka, käytä vähäsen
kuivakakkujauhetta sen sijaan, jolloin valmiin kakun pinnassa ei ole
valkoista sotkua.

Tosinaisen Tapa:
Mene leipomoon. He jopa koristelevat sen sinulle.

Martan Tapa 4:
Jos vahingossa lisäät liikaa suolaa ruokaan kun se on vielä
kypsymässä, lisää sinne kuorittu peruna ja se imee liian suolan ruoasta
hetkessä

Tosinaisen Tapa:
Jos ylisuolaat ruoan kun se on vielä kypsymässä, huono homma.
Toistakaa perässäni Tosinaisen motto: Siten kuin valmistan sen, siten
syöt sen, ja siten pidät siitä.

Martan Tapa 5:
Kiedo selleri alumiinifolioon kun laitat sen jääkaappiin, ja se pysyy
hyvänä viikkoja.

Tosinaisen Tapa:
Selleri? Ikään kuullutkaan.

Martan Tapa 6:
Sudi hieman vatkattua kananmunaa piirakkakuoren päälle saadaksesi
kauniin kiiltävän viimeistelyn.

Tosinaisen Tapa:
Pakastepiirakoiden ohjeissa ei lue mitään kananmunilla sutimisesta,
joten hyppään sen yli.

Martan Tapa 7:
Päänsäryn parantamiseksi: Ota limetti, leikkaa se kahtia ja hiero
puolikkaita otsaasi. Jyskytys katoaa.

Tosinaisen Tapa:
Ota limetti, sekoita joukkoon vähän Tequilaa jne. Jäähdytä ja juo.
Sinulla saattaa olla edelleen pää kipeä, mutta viis siitä.

Martan Tapa 8:
Jos sinulla on vaikeuksia saada purkkeja auki, kokeile lateksisia
tiskikäsineitä. Ne antavat lipsumattoman otteen joka tekee purkin
avaamisesta helppoa.

Tosinaisen Tapa:
Pyydä "Hyödytöntä" tekemään se samalla kun istuu persiillään
katsomassa teeveetä.

Martan Tapa 9:
Älä heitä pois kaikkea jäljelle jäänyttä viiniä. Jäädytä se
jääkuutioiksi tulevia patoja ja kastikkeita varten.

Tosinaisen Tapa:
Jäljelle jäänyttä viiniä?????

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

Uudesti syntynyt!

Kaksi päivää tiivistä kurssi takana ja olo on täysin eri kuin vaikka maanantaina! Aivan totta! :)

Tiistaiaamuna kävelin reippaasti seikan maissa töihin ja laitoin siellä itseni siihen kuntoon, että pystyn näyttäytymään julkisesti. Siis hiukset ojennukseen, puuteria ja ripsiväriä ja jakkupuku päälle. Menin bussilla Pitäjänmäkeen ja vatsa alkoi jo olla aika sekaisin jännityksestä, kun kävelin pari sataa metriä pysäkiltä Fintran rakennukseen.

Olin toinen paikalla olija, joten minulla olis siis aikaa valmistautua. Hain kuuman veden ja gluteenittoman sämpulän, jonka söin kädet täristen. Sitten luokkahuoneeseen ja katsastamaan millaisia muut kurssilaiset ovat. Pelkäsin, että itsensä pitää esitellä samantien ja niinhän siinä kävi. :/ Jotenkin kuitenkin rentouduin odottelun aikan ja preppasin itseäni sanomaan oikeat asiat. Englanti, kun on kurssin kieli, niin ei helpotusta asialle ollut. (Osaanhan minä englantia, mutta itseluottamus sen suhteen on aika heikko) Nousin ylös ja esittelin itseni ja takeltelin vain yhdessä sanassa - description. Saman tien kaikkosi jännitys ja olo on ollut rento siitä lähtien. Esittelyjen aikana nimittäin tajusin, että kaikki muut olivat aivan tavallisia heppuja (ehkä jopa taviksempia kuin minä)ja yhtälailla oppimassa kuten minäkin. :)

Kurssi sujui siis kaksi päivää aivan mainiosti ja vastasin kysymyksiin ja esitin jopa mielipiteitä ja näkemyksiä, vaikka minulla ei kokemusta myynnistä olekaan. Tai no, onhan työnhakukin itsensä myymistä! ;)

Kurssi sai minuun todella paljon energiaa ja motivaatiota. Eilen olin Pro-ryhmän kokouksessa erittäin aktiivinen ja rakentava ja illalla/yöllä kirjoittelin vielä meileja ja tein kurssin kotitehtävän. Tänäänkin olen jo kurssin jälkeen tehnyt töitä ja kirjoitellut meilejä ja nyt postaan! ;) Huomenna aion töissä olla superenerginen ja muuttaa toimintapani asiakkaiden kanssa kurssilla opittujen hyvien tapojen kaltaisiksi. ;)

Kurssihan on kolmekuukautta kestävä ja nyt oli vasta ensimmäinen osa. Odotan jo innolla prersentaatioita ensi viikolla! ;)

maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Myyjä

Minusta ei ole myyjäksi! Olen sitä mieltä, koska olen äärimmäisen ujo! Ja nyt joku ajattelee, että ujo? mitä? hä? :) Olen yrittänyt taistella asiaa vastaan ja päästä siitä yli, mutta silti se ujous siellä taustalla aina kummittelee ja pahasti.
Esimerkiksi, en uskalla soittaa puhelimella vieraille ihmisille - tämä tuotti aika paljon vaikeuksia työnhaussa... Onneksi on sähköposti ja tekstiviestit!

Voin kyllä pelata vaikka satatuhatpäiselle yleisölle, koska tiedän osaavani pelata. Tai voin komentaa kokonaista komppaniaa, sillä tiedän täsmälleen miten toimia. Mutta jokaisessa tilanteessa, missä minun itse pitää ottaa kontakti vieraisiin ihmisiin, jäädyn ja alan täristä. Yhdessäkin kokouksessa, jossa minun piti vain sanoa tietyssä paikassa pari, jo valmiiksi harjoiteltua, sanaa, olin vähällä sortaa ääneni, sydämeni hakkasi viittäsataa ja jalkani tärisivät. Ei ihme, että suolisto on ihan sekaisin, kun jännitän ihan koko kropan voimalla niin paljon!

Miksi asiasta nyt ja tässä kirjoitan johtuu siitä, että Planar lähetti minut International Sales Skills -kurssille, joka alkaa huomenna. Kurssilla varmasti käydään läpi kaiken maailman teknisiä asioita ja käytäntöjä, mutta siellä ei varmasti opeteta rohkeutta ja itseluottamusta! Mistä minä sellaista saisin? Voiko sitä jostain ostaa? ;)

Olisikohan tällaisesta ylijännitesuojasta apua? :)



ps. olen oikeasti ihan innoissani kurssista!

Tiesitkö tämän ihmisistä?

... ihmisen on mahdotonta nuolla kyynerpäätään. - on yritetty, ei onnistu

... 40 % vieraista, jotka käyvät kylpyhuoneessasi, kurkistaa myös lääkekaappiisi. - oho!

... 100 % lottovoittajista lihoo voiton jälkeen. - tää on kai pääpotin voittaneet?

... sähkötuolin keksijä oli hammaslääkäri. - niinpä tietysti!

... kuulokkeiden pitäminen tunnin ajan nostaa korvasi bakteerien määrän 700-kertaiseksi. - mistä ne bakteerit on sine kuulokkeeseen mennyt?

... aivastaessa sydän pysähtyy millisekuntin ajaksi. - tänäänkin siis pysähtynyt jo useamman kerran :)

... tupakansytytin keksittiin ennen tulitikkua - :)

... Yhdysvalloissa joku haastaa toisen ihmisen tai yrityksen oikeuteen joka 30. sekunti - uskon!

... yli 50 % ihmisistä ei ole koskaan puhunut puhelimessa - oho!

... 35 % henkilöistä, jotka etsivät seuraa sanomalehtien henkilökohtaista-palstoilla, on naimisissa - onkohan näin myös netissä?

... kuten sormenjälki, jokaisen ihmisen 'kielenjälki' on yksilöllinen - :)

Ja viiemiseksi:
... 75 % tämän lukeneista yrittää nuolla kyynerpäätä - olen jo yrittänyt ja ei oonistu! :)

Tiesitkö tämän eläimistä?

... rotat lisääntyvät niin nopeasti, että 18 kuukaudessa kahdella rotalla voi olla yli miljoona jälkeläistä. - Yök!

... 200.000 strutsia seurattiin yli 80 vuoden ajan, eikä kertaakaan nähty strutsin piilottavan päätään maahan. - :)

... rotat ja hevoset eivät voi oksentaa. - Onneksi :)

... sian on fyysisesti mahdotonta katsoa ylös taivaalle. - Oho!

... katkaravun sydän sijaitsee sen päässä. - Muuten se onkin kai vaan sitä lihaa?

... krokotiili ei pysty työntämään kieltään ulos suustaa. - :)

... sorsan vaakkuminen ei kaiu missään olosuhteissa - syytä ei tiedetä. - Onneksi :)

... elämänsä aikana ihminen syö nukkuessaan 70 lentävää hyönteistä ja 10 hämähäkkiä. - Ai Suomessakin?

... useimmat huulipunat sisältävät kalan suomuja. - onneksi ne ei maistu kalalle!

... kissan pissa hohtaa mustassa valossa (diskovalossa) - oho!

... kolibri painaa vähemmän kuin sentin kolikko. - aikas kevyt!

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Mikä talvi!


Minulla on vieläkin kesän jäljiltä puhelimessa soittoäänenä Valvomon Mikä Kesä! En viitsinyt vaihtaa sitä pois vieläe nsimmäisten lumien aikaan ja nyt se sopii minusta aika hyvin tämän talven keliin! :O Siis mikä talvi tämä on?



Aamulla, kun poljin töihin, minut valtasi aivan silmitön raivo ja viha. Rapa roiskui ja naama oli ihan märkänä kosteudesta. Vettä oli joka puolella tiellä ja ojissa, sillä vesi ei imeydy enää yhtään maahan ja kaivotkin ovat liian täynnä. Jo joulukuussa jossain sanottiin, että maahan ei mahdu enää yhtään vettä, vaan meitä uhkaa tulvat. Turun moottoritie onkin kohta jo veden peitossa ja voin vain kuvitella mitä se on jossain Pohjanmaalla... :/

Olen sitä mieltä, että kaikki luonnonmullistukset ja epämääräiset reaktiot yms. kuten tsunamit, maanjäristykset, lämpimät ilmat, superkylmät pakkaset, myrskyt ja tulvat yms. ovat meidän itse aiheuttamia. Olenhan insinööri ja perustan yleensä mielipiteeni tutkimuksiin ja todistettuihin seikkoihin, joten tiedän, että mm. maanjäristyksille on geologinen, fysikaalinen ja luonnollinen selitys. Mutta kaikki epätavalliset ilmiöt! :/

Luonto on nyt ottanut viimein itseensä, että me ihmiset ja teollisuus kiusaamme sitä joka päivä ja koko ajan. Kulutamme puhdasta luotoa ja rajoitamme sen toimintaa. Eikä nuo edes riitä, vaan samalla myös pilaamme luontoa ja yritämme hallita sitä. Kukapa ei sellaisesta suuttuisi! :O

Minä ainakin aion tehdä kaikkeni sen eteen, että omalta osaltani pidän luonnosta huolta. Kierrätän ja käytän vähemmän yksityisautoilua. Laitan roskat roskikseen ja istutan puun. Eihän yksi ihminen, eikä edes yksityiset ihmiset juuri pysty vaikuttamaan, mutta edes jotenkin ajaisin asiaan parempaan suuntaan. Minä nimittäin haluan lunta ja talven, en halua käristyä kesällä ja kuulla ihmisten menetyksistä isoissa luonnonkatastrofeissa!

Suurin vaikuttava tekijä luonnon tilaan liittyvään on teollisuus. Miten saisi teollisuuden tajuamaan, sen että energia loppuu ja ihmiset kuolevat, jos he jatkavat samaan malliin. Sitä minä en pysty keksimään, enkä pahemmin siihen vaikuttamaan. Miksi päästökauppaa kritisoidaan? Miksi ei haluta uhrata yhtään penniä parempaan huomiseen? Miksi ei varauduta etukäteen, vaan korjataan kalliimmalla seuraukset?

Päästökaupasta puheen ollen, eräs tekniikan tohtori, Tuomo Suntola, ja ALD-tekniikan kehittäjä on kertonut oman mielipiteensä päästöistä omilla sivuillaan. Siinä onkin vähän pohtimista, että miten ne asiat nyt meneekään... :O

No, mutta tässä pienen ihmisen pieni vuodatus asiasta, jota ei voi itse korjata! Mutta sitä lunta saisi silti jo tulla!



Kuvat: fmi ja täältä

keskiviikkona, tammikuuta 03, 2007

Vihdoin kuva!

;) Lupasin jo jossain vaiheessa kuvia joulusta. No, tässä ensimmäinen.

Minun hieno, hopeanvärinen, signeerattu iPod Nano 4G. :D

tiistaina, tammikuuta 02, 2007

Iloisen ihmisen allakka

Olen teille jo mainostanut aikaisemmin "Iloisen ihmisen allakkaani". Tässä poiminta tämän vuoden allakkani ensimmäiseltä sivulta.

"Toisinaan tuntuu, että ihmiselo on yhtä epäreilua kuin kauppojen almanakkavalikoima. Lapsille ja nuorille on kyllä tarjolla lystikkäitä ja väri-ilottelevia allakoita, mutta meille vähän, hmm, aikuisemmille, pelkästään kuivakan asiallisia nahkakantisia. Niitä sysimustia, epäilyttävän ruskeita ja luotettavan sinisiä opuksia, joissa arkipäiville on pyhitetty jotakuinkin kaikki tila, ja kellonajat loppuvat perjantaisinkin seitsemään.

...

Iloisen ihmisen allakka on nimensä mukaisesti almanakka niille, jotka eivät suhtaudu elämään ihan niin totisesti. Niille, jotka kaipaavat arkeensa pientä pilkettä ja piristystä.

Nuorille? Kyllä . Ja ei. Ennemminkin kaikille nuorenmielisille, elämälle ahneille ja uteliaille, ikään tahi sukupuoleen katsomatta. Kaikille meille, jotaka olemme persoja paheille, hyvälle ja hauskalle. Meille, joissa muhii ja kytee keskisuuri nautiskelija, joka vain odottaa kuoriutumistaan."

Sorry mainostaminen, mutta allakka vaan on niin kiva! ;)

Tipaton tammikuu

Itse en harrasta kyseistä ajanjaksoa, sillä minulle ei alkoholi ole mikään joka kuukautinen juttu muutenkaan. Mutta minulla on herkuton tammikuu. ;) Niille, jotak tipatonta kuitenkin koittavat suorittaa, niin tässä vinkki kalenteristani.

"Tipattoman tammikuun voi aloittaa tekemällä jolusta jääneistä Vihreistä kuulista alkoholittoman boolin: Boli valmistuu laittamalla isoon boolimaljaan limonadia (i, Pommac tms.), ja halutessasi makusi mukaan hiilihapollista kivennäisvettä. Lisä mukaan Vihreitä kuulia, hedelmäviipaleita (esim. karambolaa ja appelsiinia) sekä koristeeksi sitruunamelissaa. (Aikuisten versioon voi lisätä tammikuun jälken tilkan alkoholiakin...)

Uusi vuosi ja uusia kujeita!

Päätin etehdä muutaman uuden vuoden lupauksen. Tai ainakin muuttaa muutamia asioita elämässäni. ;)

1. "Parempi" ja terveellisempi elämä: päätin olla ainakin tamikuun täysin herkutonna ja syödä niin terveellisesti kuin pystyn. Terveelliseen ruokavalioon liittyy myös IBS:n ruokavalion toteuttaminen ruokineen, annoksineen ja "aikataluineen". Yritin tehdä listää kielletyistä ja sallituista eineksistä, mutta Samin neuvoa noudatten päätin vain syödä terveellisesti! :)

2. Leivon joka viikko: meillä on uusi hieno keittiö ja siellä voi tehdä melkein mitä vaan. Ja mikä onkaan parempaa kuin tuore pulla tai leipä, muffinit, piirakat yms. itsetehdyt terveelliset herkut.

3. Autan Samia remontissa: olen ollut vähän huono auttamaan Samia. Sami tekee täyttä päivää ensin töissä ja sen jälkeen kotona. Minä olen käyyt pelaamassa ja Äitin kanssa shoppailemassa, kokouksissa ja mitä kaikkea. Mutta nyt keskityn vain Samin auttamiseen ja siihen, että remontti on valmis tämän kuun aikana.

4. Itsestä huolehtiminen: syksyllä treenaaminen jäi aika vähiin, lisäksi olen ollut aika huono käyttämään kosmeettisia tuotteita yms. Nyt kuitenkin päätin tehdä joka toinen päivä OMT-fysioterapeutilta saamani ohjelman ja käyttämään hyötyliikuntaa niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi aloitan heti kun remontti salliin treenaamisen kesän biitsejä varten. Aion myös aloittaa kalliiden ja jo-hankittujen kosmetiikkatuotteiden käytön annettujen ohjeiden mukaisesti aamuin illoin. Hei, täytän tosiaan vuoden päästä kolmekymmentä eikä iho ja kroppa pysy enää ihan vaan itsestään kunnossa! ;)

Jospa nyt noilla pääsisi alkuun, niin sitten voi lisätä tarpeen tullen uusia tavoitteita ja päätöksiä. Olisin halunnut jonkun porkkanan suunnitelmani toteuttamiseen. Onhan tietysti parempi olo ja ulkomuoto jo tavoite sinänsä, mutta että pysyisin päätöksissäni tarvitsen hieman keppiä ja porkkanaa!! ;)

Vaihderikas vuosi 2006 paketissa

Vuosi 2006 oli minusta erittäin pitkä ja vaihderikas. Miten voikaan vuoteen mahtua niin paljon kaikkea. Tammi-, helmi- ja maaliskuu menivät töissä,työnhaussa, lentopalloillessa ja matkustessa Helsinki-Hämeenlinna-Tampere-Lahti-muu Suomi-akselia. Kotona en juuri ehtinyt olla ja muutenkin olin aika pihalla koko ajan. :)

Helmikuussa pääsin työhaastatteluun Planarille ja tein vaikutuksen. Huhtikuun alussa aloitin uudessa työssä ja elämäni ensimmäisessä vakituisessa työsuhteessa. Huhtikuun alussa voitimme Vanajan kanssa suomenmestaruuden ja minun lentopallourani päättyi. Jossain kumman välissä ehdimme myös käydä useamman kerran lautailemassa. ;) Ainakin Himos, Tahko, Serena ja Alhovuori tulivat tutuksi. Tammikuussa Sami kävi Puolassa ja pääsiäisenä Sami pääsi Norjaan laskemaan. Pääsiäinen meni siis minulta lepäillessä ja tuttuja moikkaillessa. Wappuna oltiin kaksitaan kotona. :O

Huhtikuussa ja toukokuussa elin hetken normaalia koti- ja työelämää ja sitten kesäkuussa pakkasimmekin kamamme Arabiankadulla ja muutimme Mankkaalle Mummin ja Vaarin vanhaan asuntoon. Mummi ja Vaari poistuivat keskuskuudestamme huhti- ja toukokuussa. Meidän Juhannus meni muuttaessa ja heinäkuun alussa lähdimme viikon lomalle Maltalle. Kesäkuun alussa pelasimme Kadrin kanssa yhden biitsiturnauksen Tampereella.

Heti uuteen asuntoon muutettuamme aloitimme remonttisuunnittelun ja kiersimme useampia kauppoja ja näyttelyitä Asuntomessuja myöten. Heinäkuussa kävimme Lotan kanssa pelaamassa yhden Pron Lahdessa ja elokuussa olin hommissa biitisn finaaleissa Kampissa. Heinäkuussa minulla todettiin myös IBS ja oli pakko aloittaa uusi ruokavalio.

Syyskuussa Samin kauden päätyttyä purimme keittiön ja aloitimme varsinaisen remppaamisen. Sitä on jatkunut aina tähän päivään saakka ja sitä tehdään ainakin vielä tämä kuukausi. Syyskuussa aloitin Biitsihallilla käymisen pari kertaa viikossa. Marraskuussa kävin työreissussa Amsterdamissa ja Belgiassa. Joulukuun alussa oltiin pienellä breikillä aloittamassa lautakautta Tahkolla. :) Joulu ja Uusi Vuosi vietettiin Karkkilassa remonttityön lomassa.

Luovuin vuoden aikana BVT:n puheenjohtajuudesta. Olen vielä kuitenkin mukana Lentopalloliiton liittovaltuustossa ja tänä vuonna biitsin Pro-ryhmässä.

Uusi työ, uusi asunto, loma, suomenmestaruus, lentopallon lopettaminen, yleisten juhlapyhien juhlimatta jättäminen, remontti, lautailu, biitsi, IBS... Aika paljon kaikkea! Vuosi on ollut rankka, mutta myös antoisa. Sain kokea paljon ja minusta tuntuu, että olen oppinut erittäin paljon itsestäni ja kaikesta. Tällä hetkellä olen onnellinen ja todella innoissani uudesta alkaneesta vuodesta. Toivon, että alkanut vuosi olisi vähintään yhtä hyvä kuin mennyt vuosi mutta niitä ikäviä asioita olisi vähemmän. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...