sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

Ph.D.

Minä haluan tohtoriksi! Ihan vaikka vaan sen takia, että se kerrankin minun läheiseni saavat olla ylpeitä minusta. :)

Ja miksiköhän minuun nyt on tällainen halu iskenyt. No, siksi, että olin perjantaina kollegani, Teemun, väitöstilaisuudessa. Teemu teki väitöskirjatutkimukset kahdessa vuodessa ja sai koko kirjan kokoon kolmessa vuodessa. Aivan mielettömän nopeaa ja tehokasta toimintaa. Juuri tuollaisesta minä pidän! :) Ja oonittelut vielä kerran Teemulle!

Teemu on todella fiksu ja hänellä sattui olemaan sopiva aihe ja onnistuneet tutkimukset, joten tohtorin hatun hankkiminen onnistui sujuvasti. Mutta miksei se onnistuisi minultakin? Niinpä menen huomenna, maanantaina, Tampereelle juttelemaan entisen professorini kanssa ja aion laittaa asiat siihen järjestykseen, että minustakin tulee tohtori. Minähän siis olen jatko-opiskelija Tampereen teknillisessä yliopistossa, mutta opinnot eivät ole edenneet mihinkään paria kurssia lukuunottamatta.

Ja kun minä jotain päätän, niin minä myös teen kaikkeni sen eteen! Katsellaan minä vuonna minäkin siis voin näyttää taitojani väitöstilaisuudessa ja ihmiset saavat olla ylpeitä minusta! :)

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Verkostoudutaan! Lets get wide network!

Käyttämällä LinkedIniä voit luoda todella laajan verkoston ystäviesi ja kollegoittesi kanssa. Minä olen yrittänyt kutsua kaikki mahdollisest ystäväni, "Ystäväni" ja kollegani omaan profiiliini luodakseni mahdollisimman laajan verkoston. Joten, jos olet kiinnostunut, ota minuun yhteyttä jotenkin, jotta voin kutsua sinut mukaan! ;)

Voit käyttää LinkedIniä löytääkseni kadonneet ystävät tai luokkakaverit. Voit käyttää sitä tutustuaksesi asiakkaittesi kanssa. Voit käyttää sitä löytääksesi töitä. Tai voit käyttää sitä läytääksesi työntekijöitä. Voit suositella ihmisiä tai välittää yhteystietoja. On niin plajon mahdollisuuksia! :)

-------------------------------------------------------------

By using LinkedIn you can create very wide network with your friends and your collegues. I have tried to invite all my friends and collegues to my profile to create very wide network. So, if you are interested in, contact me some how that I can invite you. ;)

You can use LinkedIn to find you lost friends or class mates. You can use it to sociate with your customers. You can use it to find a job. Or you can use it to find an employee. You can recommed someboby or forward your contacts. There are so many possibillities to use it! :)

Koukussa blogeihin

Olen ihan koukussa blogeihin. Aamulla ensimmäisenä on tarkastettava kaikkien mahdollisten tuttujen (Susanna, Vilma, Minkki P, oma remonttiblogi) blogit ja ajauduttava niistä yhä eteenpäin tuiki tuntemattomien ihmisten blogeihin kuten esim. Minkki P:n blogista. Lisäksi on myös päivitettävä oma.

Mutta miksi ihmeessä olen niin kiinnostunut muiden elämästä? Olenko vain liian utelias? En omasta mielestä. Minusta on vain kiva seurata muiden ihmisten ajatuksen juoksua ja elämää. Kuin seuraisi jotakin elokuvaa tai lukisi kirjaa. Lisäksi muiden blogeista voi jopa oppia asioita. :)

Ja päivitänhän minä omaanikin aika tiuhaan. En nyt ihan joka päivä, mutta lähes tulkoon aina silloin kun minulla on jotain sydämmellä tai haluan ilmaista itseäni, kertoa fiiliksistä. En ole todellakaan niin itserakas, että kirjoittaisin blogiin sen takia, että haluan ihmisten tietävän minusta. Mutta blogi on minulle myös tapa olla yhteydessä ihmisiin, sillä olen muuten niin huono pitämään yhteyksiä!

Blogien lukeminen ja kirjoittelu on myös aivan loistavaa ajanvietettä, kun ei ole televisiota ja lähes kaikki kaverit asuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Blogi on myös tapa kommunikoida ihmisten kanssa kommentoimalla. En kyllä uskalla ihan helposti kommentoida tuikituntemattoman ihmisen blogia, vaikka olisikin joku "hyvä heitto" annettavana. Mutta kommentoikaapa tekin ihmiset minulle! Ihan mukavasti olen kyllä saanut sähköpostia, mutta suoraankin voi ja saa kommentoida! :)

Mutta ei muuta kuin uusia blogeja etsimään ja lukemaan "vanhoja" tuttuja! Se vaan on niin kivaa! :)

maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Uusi elämä täysillä alkuun!

Remontti on nyt siinä vaiheessa, että sen voi sanoa melkein valmiiksi. Hieman siivousta ja varastohuoneenlaittoa vielä kämppä vaatii, mutta mitään isompaa ei ole enää todo-listalla.

Minulla alkaa siis tänään (taas) uusi elämä. Tammikuu meni aivan loistavasti, mutta loma suisti mut raiteilta. Nyt on kesä taas hieman lähempänä, joten porkkanaa löytyy. Lisäinnostuksen aiheita ja tavoitteita on myös asettanut edellä mainitsemani haaste Likkojen Lenkille, liian pienet vaatteet, suhteellisen korkea paino (painan enemmän kuin Sami...), kropan löysyys, väsymys ja haluttomuus.

Liityin tänään Keventäjiin, menen pelaamaan taas biitsiä, katsoin Elixian aikatauluja, otin eväitä mukaan töihin, söin vain salaattia lounaalla ja käytin kalliita kosmetiikka tuotteita aamulla. Hyvä alku siis! Toivottavasti tämä pitää ainakin hetken aikaa... ;)

Haaste otettu vastaan!

Jenni tuossa lauantai-iltana päätti haastaa meitä kavereita Likkojen Lenkille Tampereelle toukokuussa. Siis haaste, jossa liikuntaa, niin ei voinut kieltäytyä. Oikeasti harkitsin kyllä hieman, sillä kyseessä on kestävyysurheilu ja vielä juoksu. Matka on kai joku kymmenen kilometriä. Sitä en kyllä ihan kylmiltäni lähde nylkyttämään, oli seura ja tapahtuma kuinka hieno tahansa.

Tajusin kuitenkin asiaa hieman pohdittuani, että juoksu olisi aika hyvää laihdutus- ja kesätyysliikuntaa kesää silmällä pitäen. Iso kynnys on kyllä lähteä lenkille tai edes juoksumatolle juoksemaan, että apuja otetaan vastaan ihan mielellään!

Likkojen lenkissä on muitakin porkkanoita! Siellä on mm. Hunksit yms silmänruokaa! ;)

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Hiihtämään haluaa hän!

Minulla on kauhea hinku hiihtämään. Minun viimeisimmät hiihtokokemukset ovat kahden vuoden takaa. Silloin olin osallistumassa työpaikan hiihtokisoihin. Lainasin tapahtumaa varten kaverilta varusteet ja kävin kokeilemassa, että mitenkäs tämä nyt sitten tästä sujuu. No, koska tätä kertaa edeltävästä kerrasta ooli jo ainakin 10 vuotta ehkä jopa 15, niin ihan helppoa se ei ollut.

Menin yrittämään Tampereella Kaupin kuuluisaan hiihtomekkaan ihan perusluistelua. No kaaduin tasaisella n.500 metrin matkalla ainakin 20 kertaa, joten päätin jättää siihen! Yritin kyllä toistamiseen vielä Jennin kanssa Kangasalla ja silloin sujuikin jo vähän paremmin, mutta ei kehuttavasti silloinkaan. Olinhan kuitenkin hiihtikisoihin menossa. En kuitenkaan luovuttanut, vaan olin osallistumassa viestitiimiimme, kunnes kisapäivän aamuna heräsin ihan hirveään oloon. Minulla oli 38,5 astetta kuumetta, vaikka kuume ei minulla juuri koskaan nouse, enkä ole muutenkaan kipeä. Minun kroppani siis pelasti minut nolaamiselta!

Vähän lisää aikaisemmista kokemuksista. MInun hiihtokokemukseni rajoittuvaat kouluun, ala-asteelle. Siellä osasin omasta mielestäni jopa hiihtää, mutta en sitä kuitenkaan harrastanut omaksi ilokseni, vaan vain liikuntatunneilla. Lisäksi kokemuksiini sisältyy kaksi hiihtokilpailua. Äitin työpaikalla on joka vuosi talvipäivä, jossa on lapsilla hiihtokisat (no, ainakin viimeiset 10 vuotta ne taitaa olla olleet juoksukisat kelien ja latujen hoitamisen takia). Eikös Äiti ja Iskä sitten laittanut minutkin sinne hiihtämään, vaikka en mikään hiihtäjä tai harrastajahiihtäjä ollutkaan. Ja ne tunteet, mitä voin muistaa noista kisoista oli verenmaku suussa ja se uupumus, kun maali ei tule ikinä eteen. Ja se pelko, että olenkohan minä edes oiekalla reitillä, vai eksynyt jonnekin metsikköön. Iskäkään ei sitten auttanut, kun viimein näin reitillä jotain oikean ladun suuntaisia merkkejä, kun pyysin häntä työntämään. No, kaksi kultamitalia on noista kisoista silti jossain arkistoissa. Että silleen!

On minulla jotain muitakin kokemuksia hiihtämisestä. Joskus, kun asuttiin vielä Asemakadulla, kävimme Äitin ja Iskän kanssa oikein hiihtoretkellä. Lähdimme Asemasuon poikki Pyhäjärvelle ja järven poikki kohti Vattolaa. Vattolan läpi Haukkamäkeen ja koko matka valmista tehtyä latua. Oli eväitä ja varpaita palelsi. Poskilla oli Vitalista ja lunta riitti. Oli kivaa.

Nyt haluaisin taas hiihtää. Sami osaa ja osaisi myös opettaa. Eihän minun nyt tarvitse hiihtää niitä kisoja heti kärkeen. Voin ihan rauhassa mennä omaa tahtia ja nauttia jopa luonnosta, samalla saaden liikuntaa koko kropalle. Hiihto olisi uinnin (jota myöskin vähän laistan uimahallien takia) ohella koko kroppaa vaativaa liikuntaa ja vielä kestävyyttäkin saisi samalla.

Nyt täytyi vaan saada jostain välineitä ja päästä koittamaan!

Kiva viikonloppu

Olipa mukava viikonloppu! Näin paljon kavereita ja sian viettää aikaa Jennin kanssa. Olin siis Kangasalla, Tampereella ja Hämeenlinnassa. Kangasalla J&J&M:llä vieraillessa aika kului hurjan nopeasti kuulumisia ja muita juoruja vaihtaessa ja supertehokkaiden naisten valmistautuessa iltaan. Bussiin ehdittiin minuutilleen, vaikka kukaan ei olisi sen puolesta lyönyt penniäkään vetoa. Tuli tehtyä kasvohoidot, käsihoidot ja laitettua väriäkin tukkaan!

Ruuat ja seura olivat oikein mahtavia, kiitos Jani, Elina, Johanna ja Jenni. Lisäksi juomat maistui ja tanssijalkaa vipatti. Käytiin siis muutamassakin Tamperelaisessa baarissa, joissa oli aivan mahtava huomata, että savuttomuus on todella tullut Suomeen. Baari-illan jälkeen ei savu ollut imeytynyt joka soluun, eikä aiheuttanut aamuista päänsärkyä. Minun täytyy kyllä sanoa, että kaikkemme tehtiin sen puolesta, että pääkipu olisi tullut, mutta ei tullut. Sen täytyy siis olla vain ja ainoastaan sen savun aiheuttamaa, jos kipua on joskus ollut...

Jatkoille ei jaksettu mennä. Surkeaa! Anteeksi vain turha häirintä ja varoittelu! ;) Mutta tajusimme, mitä on ihan oikea pikaruoka, kun noutaa ja syö annoksensa 300 metrin päässä olevasta ravintolasta, nauttii sen ja palaa takaisin 10 minuutissa. Varsinkin, kun jalassa on luistimet ja maa on ihan jäässä. :) Hirveen kiva! =D

Mutta reissulla tuli vatsalihakset treenattua ja rytmi verestä kaivettua taas esiin pienen suvannon jälkeen! otetaan hei uusiksi taas pian!

Sunnuntain lentopalloelämys Hämeenlinnassa ei ollut hääppöinen. Vastustajan laitapelaajat ja nostajat tekivät niin paljon virheitä, ettei kotijoukkueen tarvinnut kuin tuulettaa! Pari ihan hyvääkin suoritusta nähtiin, mutta harvaan ne jäivät! Peli ei jää historiankirjoihin! Mutta onnittelut silti kolmen tipan Lotalle! ;)

Riina, mun ikioma sisko, on ihana! Soitellaan!

Että sellainen viikonloppu! Tästä on erittäin kiva jatkaa taas arkea, sillä ainakin tietää, mistä saa haettua lisää potkua! :) Kiitos kaikille teille ihanille kavereille!

Lappiravintola Saaga

Kävin viime torstaina Lappiravintola Saagassa businesstapaamisella. Ravintola oli aivan ihana! Siellä oli sisustus kuin vanhasta lapin tarinasta ja henkilökunta vaikutti ihanan aidolta ja rempseän rennolta. Lista oli täynnä kaikkia Pohjolan herkkuja karhusta poroon ja nieriään ja hillasta leipäjuustoon.

Itse söin lautasen, jossa oli tarjolla karpaloita, perunakakkua, hirveä, sipulia, tervakastiketta ja poroa kahteen tapaan. Jälkiruuaksi söin leipäjuusota kanelikastikkeella ja hilloilla. Aivan mielettömän hyvää! :P Nam!

lauantaina, helmikuuta 17, 2007

Hello my English speaking friends

I am really really sorry that all my posts are written in Finnish. I have been so in hurry that I have not been able to write in English.

I am doing fine. I have very nice job and there is lot to do. So, usually my days take 10 hours and after that I am so tired that I can no t do anything or I help Sami with repairs. This mode has been on-going for almost six months.

I have not had time for beach volley trainings or for anything. Still I played three volleyball matches in my Father's team in the end of January and this week. I hope next week I could star to live again and do more sport and everything.

Only lighting point in very dark season was our holiday in Italy and Switzerland in the end of January and in the beginning of February. We visited three skiresorts, my good friend Saara and my uncles family. I will put pictures of the holiday as soon as I have written some kind of report of those ten days.

I wish all the best to all of my lovely friends. And I try to write more in English in future!

torstaina, helmikuuta 15, 2007

Itseni ylitys

Yritin eilen tehdä täydellistä ruokaa täydelliselle Samille! Ja onnistuihan se ihan kohtuullisesti, mutta uuni ei oikein tykännyt...

Olin suunnitellut tekeväni seuraavalaisen menun:
Alkupalaksi blinejä mädillä, smetanalla ja sipulilla, sekä porotuorejuustotäytteellä
Pääruuaksi tonnikalapihvejä ja tomaattirisottoa
Jälkiruuaksi anispaahtovanukasta ja vadelmamelbaa

Olin ohjeiden mukaisesti tehnyt blinitaikinan vuorokautta ennen ja ajattelin, että näin nyvillä valmisteluilla ruuanlaitto on sitten nopeampaa. Mutta joo... Ensin tonnikalat soija-timjami-marinadiin, sitten paahtovanukkaan kimppuun, jonka tekemiseen meni 1,5 tuntia, sitten risotto ja viimeiseksi blinien ja tonnikalapihvien paistaminen. Yhteensä sain kulutettua 2,5 tuntia pelkkään ruuanlaittoon ja lisäksi n. puoli tuntia kattauksen ja annosten tekemiseen. Nyt kyllä ymmärrän miksi ravintolaruoka maksaa...

Niin se uuni. Paahtovanukkaat olivat hieman liian pienissä vuuissa, tai sitten massaa niissä oli vähän liikaa, kun ne niin tursusivat yli. Tuloksena uunin pohjalla palanutta sokeria, jota ei sitten saanut millään pois, vaikka uunissa on joku hieno water cleaning-ohjelmakin. Sami sai sitten putsata sitä yön ja aamunkin! Ihana ystävänpäivälahja, vai mitä!

Ruoka oli kyllä hyvää ja siitä tuli aika täyteen. Sillä ruokitaan kyllä vielä tämä ja huominenkin päivä ainakinme kaksi ja vähän useampikin! :)

Taas lentopallosta kipeä

Olin taasen pelaamassa Iskän joukkueen kanssa pelin. Tappio tuli siitäkin ja ilmeisesti putoaminen kolmossarjaan. Harmittaa ihan vietävästi, että olin niin huono. Olin niin käsittämättömän huono. Vastaanotto ja puolustus meni ihan ok, mutta hyökkäys oli ihan p...stä. Lohdutuksena voin sanoa, että en onneksi ollut ainoa, eikä tappio ollut yksin minun syytäni.

Nyt olen sitten taas niin kipeä joka paikasta. Reidet ovat ihan tukossa ja samoin yläkroppa. Ihan kamalaa. Lisäksi loman aikainen syöminen ja vähän sen jälkeenkin on kostautunut väsymyksenä, haluttomuutena ja kipuna. Pitäisi jaksaa aloittaa taas hyvä elämä, mutta, kun ei jaksa, kun on niin paha olla. Todella lohdullinen oravanpyörä...

Jos ensi viikolla saisimme tämän remintin lopulta valmiiksi, niin sitten Sami saisi raahattua minut Elixialle ja voisimme siten aloittaa paremman olon tavoittelun. Lisäksi minulla on tiedossa unelmaviikonloppu, kun saan viettää aikaa Jennin, parhaan kaverini kanssa. Ja minä pääsen Tampereelle. On niin kova ikävä Tamperetta ja ihmisiä siellä, että sekin varmasti masentaa.

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Ihanaa Ystävänpäivää!

"Puh, lupaa että et koskaan unohda minua. Et sittenkään, kun minä olen satavuotias."
Puh mietti hetken.
"Kuinka vanha minä olen silloin?"
"Yhdeksänkymmentäyhdeksän."
Puh nyökkäsi.
"Lupaan", hän sanoi.
(A.A. Milne, Nalle Puh rakentaa talon)

Oikein ihanaa ja rakasta ystävänpäivää kaikille teille ihanille ihmisille!

Niinkuin te varmasti tiedättekin, niin minä haluan olla teidän kaikkien kaveri. Ja minusta Nalle Puh kavereinee kuvaa parhaiten meitä kaikkia kavereita! "Friends Forever!" :D

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Päivitystä

No niin, nyt palataan takaisin päiväjärjestykseen. Loma oli ihana, mutta paluu arkeen ihan hirveän rankkaa. Viime viikko meni täysin itseäni kootessa ja palautuessa arkirytmiin. Viime viikolla menin nukkumaan joka ilta kahdeksan tai yhdeksän maissa 10-12 tunnin työpäivän jälkeen. En ehtinyt käydä missään, en edes treeneissä biitsihallilla.

Mutta nyt alkaa uusi elämä taasen. Tai siis oikeastaan se hyvä vanha elämä, johon totuttelin itseni tammikuun aikana. Nyt ei esim. syödä enää herkkuja, vaan vain sitä mitä suolisto hyväksyy. Nyt tehdään kotona hommia niin, että remontti saadaan vihdoin loppuun, eikä vain nukuta. Nyt aletaan treenata, eikä vain väistellä niitä työkiireiltä. (tänään ei kyllä vielä ehdi, kun on kylppärin- ja olohuoneenlaittoa ja torstainakin on businessdinner treenien aikaan. :(

Blogin päivityskin on jäänyt aika heikolle. Hyi Nora! ;) Väliin jäivät omien synttäreiden (31.1.) lisäksi Tarun synttärit (28.1.) ja Tian ja Teijan nimipäivät (6.2.). Runebergin joutui juhlimaan ilman torttuja (5.2.), kun resepti jäi laittamatta ja Alvar Aaltoakaan ei huomioitu (3.2.). Myös viikon sitaatit unohtuivat ja muut kalenterin merkinnät (kynttilän päivä 4.2., tipattoman tammikuun päättyminen 31.1., Vainojen uhrien päivä 27.1., saamelaisten kansallispäivä 6.2., James Deanin syntymäpäivä 8.2. ja 112-päivä 11.2.).

Mutta tervetuloa takaisin rakkaat ystävät! :)

sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007

Sorry, Anteeksi, Pahoitteluni Minkki P!

Äiti sanoi, ettei ymmärtänyt mitään sun blogista, johon oli mennyt mun linkistä. Tai siis, että ei se sivu näyttänyt ollenkaan blogilta. Olin ihan hämilläni, että mitä. Äsken sitten kävin tsekkaamassa sitä linkkiä ja siellähän oli kirjoitusvirhe linkissä. Nyt linkki toimii!

Oikea osoite on siis Minkki P blogiin "Minkin seikkailut Ihmemaassa" nyt päivitetty ja sinne pääsee myös tästä.

Suuret pahoittelut administratorin taholta!

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Back in Business

Eli takaisin Suomessa ja työpöydän ääressä. sekä myös remontin loppuviimeistelyssä ja jatkamassa lentopalloa ja biitsiä!

Tässä parempaa raporttia odotellessa hieman esimakua...

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...